Kuppipannarit - pannarin uusi muoto

Sain monta kysymystä kuppipannareitten reseptistä, kun julkaisin kuvan meidän sunnuntaisesta aamiaiskattauksesta instagramissa. Olen jo muutamalle reseptin kirjoitellut ja lähettänyt ja nopeimmat ovat sen ehtineet testatakin. Päätin nopeasti kirjoittaa ohjeen myös tänne blogiin, kun kysymyksiä reseptistä satelee edelleen. Jääpänhän samalla muistiin itsellekin. Kuppipannarit sopivat nimittäin myös vaikkapa koululaisten välipalaksi tai miksei iltapalaksikin. Kuppipannarit tehdään ihan tavallisesta pannaritaikinasta, mutta ne paistetaan muffinssipellillä. 

* 

Kuppipannarit 

12-14 pannaria

2 munaa  

4 dl maitoa 

2 dl vehnäjauhoja 

ripaus suolaa 

1 rkl sokeria 

2 rkl juoksevaa oivariinia 

juoksevaa oivariinia pellin öljyämiseen.

Riko kananmunien rakenne rikki voimakkaasti vispaten. Lisää maito ja muut aineet. Sekoita hyvin ja jätä taikina noin 10 minuutiksi turpoamaan. 

Voitele muffinssipellin kolot oivariinilla tai muulla käyttämälläsi öljyllä. Kaada taikinaa kuhunkin koloon noin puoleen väliin saakka. Taikina kohoilee kypsyessään voimakkaasti. 

 

Paista 225 asteisessa uunissa vartin verran.

Tarjoile kuppipannarit suolaisten tai makeiden täytteiden kera.

* 

Minulla on 12 muffinssin vuoka. Taikinaa tuntui olevan sen verran reilusti, että laitoin sitä vielä pariin pieneen uuninkestävään vuokaan. Muutama pellillä valmistetuista pannareista oli sen verran pienempi, että ehkäpä taikina olisi mahtunut kokonaisuudessaan muffinssipellillekin. 

Nostelin aamiaispöytään pannareiden täytteeksi vappuviikonlopulta jääneitä herkkuja, joiden ajattelin sopivan pannareiden höysteeksi. Suolaisiin pannareihin oli kylmä- ja lämminsavulohta, punasipulihilloketta sekä guacamolea ja makeisiin vaahdotin kuohukermaa, jota maustoin appelsiinituorejuuston lopuilla. Makeita pannareita varten löytyi jääkaapista myös vadelmahilloa. 

Tämä kevät on hellinnyt juhlapyhillä ja vapailla niin, että tavallista paremman aamiaisen kattaminen on onnistunut useita kertoja. Edessä on vielä helatorstain pitkä viikonloppu ja tietysti ensi sunnuntain äitienpäivä. Sen suhteen minulla on high hopes!

Aurinkosmoothie - väriä ja valoa marraskuuhun

Milloin viimeksi muistat nähneesi auringon? Melkein tekisi mieli kysyä mikä aurinko? Onkohan siitä pari viikkoa tai jotain, kun tämä valon ihme viimeksi näyttäytyi. Valoa kaipaan. Siitä ei juuri tähän aikaan pääse nauttimaan kahdeksesta neljään työssäkäyvä. Pian ollaan lähellä samaa tilannetta, kun dj:n hommia vuosituhannen vaihteessa tehnyt veljeni. Joululomille mentäessä hän totesi, ettei ollut nähnyt luonnonvaloa aikoihin. Enkä yhtään epäile. Sellaistahan se yötyötä tekevälle nuorelle miehelle tietysti oli. Toivotaan, että aurinko näyttäytyy meille edes vähän tänä viikonloppuna. Ja jos näyttäytyy, vannon, että ryntään heti ulos.

Harmaaseen, sateiseen ja suttuiseen marraskuuhun voi yrittää hakea väriä ruuasta. Pyöräytin taannoin tyttärille välipalaksi smoothien hedelmistä. Makeista hedelmistä tehtyä smoothieta ei tarvinnut erikseen edes makeuttaa millään. Heti tuli pirteämpi mieli.

*

Aurinkosmoothie

1/4 ananasta

päärynä

puolikas isosta omenasta

mandariini

mantelimaitoa

Pyöräytä blenderissä hedelmät ja lisää mantelimaitoa sen verran, että koostumus on sinulle mieleistä. Nautiskele auringosta haaveillen.

*

Smoothiehedelmät voi käyttää nopeasti pakastimen kautta, mutta jääkaappikylmistä hedelmistäkin tulee oikein hyvä juoma. Käyttämäni ananas oli vähän kuivakka ja puumainen. Pilkotut ananaksen palat eivät olleet kadonneet jääkaapista, enkä oikeastaan ihmettele. Puumaista ja kuivaa hedelmä oli minunkin mielestäni. Smoothiessa ananas kuitenkin toimi oikein hyvin samoin kuin muutkin parhaat päivänsä nähneet hedelmät.

Toivotaan nyt sitä aurinkoa. Lämpöä en toivo, sillä odotan talvea. Olisipa edes vähän valoisampaa - edes pienen hetken. Hyvää viikonloppua kaikille!

Vispipuuroa punaherukoista

Puurofania hemmotellaan nyt, kun vispipuuroa saa tuoreista marjoista. Puolukoiden kypsymistä odotellessa tein vispipuuron punaherukoista, tai punaisista viinimarjoista kuten minä niitä kutsun. Vispipuuroa olen tehnyt myös omenoista, ja se onnistuisi myös vadelmista. Tosin minä en malttaisi vadelmia laittaa vispipuuroon edes sellaisena vuotena kun niitä on yllinkyllin. Tänä vuonna vadelmasato jäi näillä nurkilla poikkeuksellisen huonoksi. Puolukkavispipuuro on ehdottomasti mielestäni parasta, mutta huonoksi ei jäänyt tämä herkukkavispikään.

*

Vispipuuro punaherukois

1 l vettä

1 1/2 dl mannasuurimoita

5 dl punaherukoita

1 dl sokeria

ripaus suolaa

Lisää punaherukat veteen. Keitä punaherukoita vedessä muutama minuutti. Jos haluat puurosta aivan sileää, kaada neste siivilän läpi kulhoon. Marjoista kannattaa puristella kaikki mehut talteen esimerkiksi lusikan avulla. Kaada herukkamehu takaisin kattilaan. Jos sattumat eivät haittaa, kannattaa marjat jättää puuron sekaan ja unohtaa siivilöiminen ja paseeraaminen. Tuleepahan enemmän vitamiineja ja kuituja lopputuotteeseen, kun kuoret ja sattumat ovat puurossa mukana.

Vispilöi kiehuvaan veteen mannasuurimot, sokeri ja suola. Keitä puuroa noin 5 minuuttia, välillä sekoitellen.

Anna puuron jäähtyä kylmäksi. Vatkaa jäähtynyt puuro sähkövatkaimella tai monitoimikoneella kuohkeaksi. Jäähtynyt puuro vaahtoutuu helpommin ja kuohkeammaksi.

Nauti sellaisenaan tai maidon ja sokerin kera välipalana tai jälkiruokana.

*

Vispipuuro on oikein salonkikelpoista jälkiruokaa. Nätillä esillepanolla on tietysti merkitystä. Onhan se nyt hienoa syödä hopealusikalla ja kauniilla koristeilla jälkiruokaa. Näin hienosti marengeilla koristeltuna meillä syötiin yhdet annokset sunnuntaisen päivällisen jälkiruuaksi. Sekaan lorautettiin tilkka mantelimaitoa ja halutessaan päälle sai ripotella sokeriakin.  Loput puurot apukokit pistelivät paljon arkisemmista astioista ja arkisemmin tykötarpein välipalaksi koulun jälkeen.

Aikaisemmin vannoin mannapuuroa keitellessä perinteisen Anna-mannan nimiin. Sittemmin olen löytänyt hieman terveellisemmän vaihtoehdon mannasuurimoille ja nykyisin käytän täysjyväspelttimannaa, joka toimii oikein hyvin vispipuurossakin. Mutta myönnettävä kyllä on, että ei ole Anna-manna pakkauksen voittanutta. Vaikka pakkaus on retro, siinä on jotain mikä miellyttää. Ehkä taika on siinä hymyilevästä lettipäästä, jota katsellessa tulee ihan hyvälle mielelle.

Jäätelösittis - retroherkku kesään vailla vertaa

Vielä on kesää ja lomaa jäljellä. Ensin loppuu loma, jota on jäljellä enää yksi viikko - ja siksi en malta viivähtää koneella kovinkaan kauaa. Tässäpä teille nopeat hellepäivän terveiset kotiterassilta. Muistattekin varmaan jäätelösoodan, jäätelösittiksen, tai miten sen nyt kukakin on aikoinaan nimennyt. Yksinkertaisimmillaan tähän herkkuun tarvitaan vain vanilijajäätelöä ja sitruunalimpparia - kaikki muu on ekstraa. Hauskaa on, että jäätelösittis on retroherkku, joka maistuu vielä 2000-luvun lapsillekin.

*

Jäätelösittis

1 pallo vaniljajäätelöä

sitruunalimonadia

koristeeksi vaikkapa mansikoita, sitruunamelissaa ja minttua

Tee jäätelökauhalla vanilijajäätelöstä pallo ja laita se korkeaan juomalasiin. Kaada päälle sitruunalimonadia ja koristele mieleiseksi. 

*

Kun lapset ovat tietyn ikäisiä, tärkeämpää tuntuu olevan se mistä juodaan kuin mitä juodaan. Omat lapset ovat jo sen verran isoja, että tämä vaihe on ohitettu. Poikalapsista en osaa sanoa, mutta ainakin tyttölapsille tärkeitä ovat myös erilaiset varjot ja muut härpäkkeet juomissa. Ne tekevät arjesta juhlan. Ja must juttu ovat myös pillit. Meillä on tultu siihen vaiheeseen, että sain (muovi)pillistä pyyhkeitä. Meret tuhoutuvat ja niin edelleen.

Tänään oli sen verran viileä päivä, että jäätelösittiksen nauttimiseen ei tarvittu lusikkaa. Jäätelöpallo suli juomaan alta aika yksikön. Juomaan voi varata myös pitkävartisen lusikan, mikäli päivä on viileämpi tai jäätelöpallo niin iso, ettei se ehdi sulamaan. Aurinkoisia heinäkuun päiviä lukijoille! 

Banaanipannari - hävikkiherkkua tämäkin

Tuskailin tuossa jo aiemmin kaappiin tummumaan jääneitä banaaneja. Niistä on riittänyt moneksi. Viimeiset tummuneet banaanit käytin pannariin, josta tulikin hyvää - ja melkein ilman sokerin lisäämistä. Taitaa olla niin, että mitä tummempi banaani sen enemmän makeutta. Jos haluat tehdä koko uunipannullisen tuplaa resepti. Tämän pannarin koon määritti käytettävissä olevien jauhojen määrä.

*

Banaanipannari

pieni uunipannullinen/iso uunivuoka

2 tummunutta banaania soseutettuna

2 munaa

5 dl maitoa

1 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja

1 tl kardemummaa

1 tl kanelia

1 tl vanilijasokeria

ripaus suolaa

25 g voita

Vatkaa munat kevyesti rikki kulhossa. Lisää noin puolet maidosta. Lisää taikinaan voimakkaasti vispaten jauhot ja mausteet. Kun nämä ovat kunnolla sekaisin, lisää loppu maito ja soseutettu banaani. Soseutin banaanin ihan haarukalla, mutta jos haluat varmistua siitä, että valmiissa pannarissa ei ole banaaninpalasia, soseuta esimerkiksi sauvasekoittimella.

Jätä taikina lepäämään noin puoleksi tunniksi kulhoon.

Kuutioi voi uunipannulle. Laita uunipannu uuniin ja samalla uuni lämpenemään 200 asteeseen. Anna voin sulaa ja ruskistua pannulla. Voin sulaminen ja ruskistuminen ottaa oman aikansa, mutta kannattaa pysytellä lähellä uunia ja tarkkailla tilannetta. Ruskistetusta voista tulee ihana pähkinäinen tuoksu ja maku pannariin, mutta palanut voi pilaa koko hommn.

Kun voi on sulanut ja ruskistunut, ota uunipannu uunista ja kallistele sitä niin, että voita on jokapuolella pannua. Kaada taikina pannulle ja paista pannaria puolisen tuntia.

*

Banaanipannari ei kohoile uunissa tavallisen pannarin tapaan. Taitaa banaanisose olla sen verran painavaa. Ainakaan minä en ajatellut, että banaanipannarin olisi tarvinnut olla yhtään makeampaa, mutta maistele toki taikinaa ja mieti tarvitseeko sokerihampaasi enemmän makeutta. Oletettavasti olisi todella herkullista jäätelöpallon kanssa, mutta maistui se mainiosti, vaikka päälle ei ollut kuin vähän siivutettua banaania ja ylähuuli. Mielestäni kiva ilta- ja välipalaidea esimerkiksi lomaileville koululaisille.

Perinteistä ja kotoista kropsua ei tietenkään mikään pannari voita, mutta välillä on kiva kokeilla muitakin vaihtoehtoja. Banaaniresepteistä on blogiin vielä tulossa banaanilettujen ohje. Letut kuuluvat apukokkien välipalarepertuaariin ja niitä paistellaan meillä ainakin tuoksusta päätellen kouluaikaan viikoittain. Tuoksu onkin ainoa mitä siinä vaiheessa on jäljellä, kun aikuiset saapuvat työstä kotiin. Ennen kuin banaanilettujen ohje ehtii blogiin asti, niin luvassa on jotain muuta. Jatketaan piimäjutuilla. Instassa julkaistu piimäjälkkärin ohje kiinnosti kovasti, joten se on luvassa seuraavaksi. Banaania on nyt syöty niin, että se tulee jo korvistakin ulos.

Pannaria kylmäsavulohella

Meillä arkiruuanlaitto perustuu pitkälti viikonlopun ruokien lämmittämiselle. Viime viikonlopun kikherne-broileripata ja oluessa haudutettu possupata olivat kuitenkin niin maistuvia, että lämmitettävää ei kummastakaan kahta lounasannosta enempää jäänyt. Hyvä tietysti sekin, että töihin on kunnollista ruokaa lounaaksi. Virhearviosta johtuen olin yllättäen jo tiistaina miettimässä mitä sitten syötäisiin? Tyhjän jääkaapin ruokana teen usein pastaa tai munakasta, mutta nytpä keksi tehdä pannarin, jota höystin kylmäsavulohella, fetajuustolla ja sipulilla. Ikivanha valurautainen paistinpannuni pohja on halkaisijaltaan 20 cm. Pannu levenee hieman ylöspäin. Ohje on uskolliseen palvelijaan mitoitettu. Pannarista riitti salaatin kanssa päivälliseksi kolmelle. Iltapalana pannarista riittää kyllä neljällekin.

*
Pannaria kylmäsavulohella

2-4 annosta

1 rkl voita

3 munaa

1 1/2 dl maitoa

2 dl vehnäjauhoja

suolaa

Täyte

170 g kylmäsavulohta

70 g fetajuustoa

punasipuli(hilloketta)

tilliä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Laita voi uuninkestävään paistinpannu, ja pannu uuniin lämpenemään.

Sillä aikaa kun uuni ja pannu lämpenevät sekoita taikina. Riko munien rakenne rikki ja lisää taikinaan muut aineet. Jätä turpoamaan.

Kun uuni on lämmennyt oikeaan lämpötilaan, ota pannu uunista ja kaada taikina kuumaan pannuun voisulan päälle. Nosta pannari takaisin uuniin ja anna kypsyä noin 20-25 minuuttia.

Asettele kypsän pannarin päälle täytteet ja tarjoile vihersalaatin kera.

*

Pannariahan voi höystää millä tahansa mitä kaapista sattuu löytymään. Minulla on usein tapana ostaa kylmäsavulohta "vararuuaksi", jos ei muuten, niin se tulee syödyksi leivän päällä. Punasipulihillokettakin on jääkaapissa usein. Se kun säilyy pitkään ja sopii lisäkkeenä moneen.

Pannaripäivän jälkeenkin pääsen ruuanlaitossa helpolla. Kuopus laittaa parhaillaan sitruunakanaa ja ensi keskiviikkona on esikoisen vuoro tehdä itse valitsemansa ruoka. Ainoa reunaehto tytöille oli, että pitää olla terveellistä kotiruokaa. Ja oikeataan toinenkin. Ehkä kuulette näistäkin lisää...

Kaurapuuro hiljaa haudutellen

Jo kauan aikaa sitten hoksasin, että on olemassa kahta erilaista puuroa: mikropuuroa ja kattilapuuroa. Mutta vasta aivan viime aikoina havahduin siihen, että ei ole aivan sama mistä hiutaleista puuronsa keittelee. Oikeastaan tuo herääminen hiutaleiden suhteen on tämän syksyisen Tampereen kauppahalli yhteistyön ansiota. Valliuksen vihannespuodin Minna toivoi, että ruokabloggarina nostaisin puuroja esille. Ja mikäs siinä, sehän sopii mainiosti. Olen puuroihminen kuten aiemmin olen kertonut. Postauksen lopusta löytyy listaus aiemmin blogatuista puuroresepteistä, jotka ovat muuten kovin suosittuja. Mutta ennen tuota listausta kerron teille muutaman kaurapuuro niksin ja perusreseptin.

*

Kaurapuuro

2-3 annosta

5 dl vettä

2 dl kaurahiutaleita

ripaus suolaa

Mittaa vesi kattilaan ja lisää suola. Suolaa kannattaa lisätä, koska se korostaa kauran makua. Kiehauta neste ja lisää hiutaleet sekaan kevyesti sekoitellen. 

Laita levy pienelle haudutuslämpötilalle. Puuron keitossa ei kannata hötkyillä. Hitaasti hauduttaen tulee maukkain ja rakenteeltaan optimaalisin puuro. Hiutaleista riippuen valmista puuroa voi saada aikaiseksi viidessäkin minuutissa, mutta aikaa kannattaa varata vähintään 10-15 minuuttia. Pidempikään haudutus ei tee huonoa. Jos haudutat puuroa pitkään, tarkkaile nesteen määrää.

Sekoittele puuroa välillä varovasti sen hiljaa kypsyessä. Liian paljon ei kannata sekoittaa, koska se tekee puurosta "limaista".

Kun puuro on kypsynyt hiljakseen vajaa kymmenen minuuttia, levyn voi sammuttaa kokonaan. Puuro kannattaa jättää kannen alle vielä tekeytymään muutamaksi minuutiksi. 

*

Puuro on oivallinen aamiainen. Tosin kun puuroa syö aamiaiseksi, pitää muistaa syödä puuron kanssa myös jotain proteiinipitoista. Pelkkä puurolautasellinen ei pidä nälkää loitolla lounasaikaan saakka. Minusta puuro on parasta voisilmällä, nimenomaan VOIsilmällä. Toiset tykkäävät syödä puuronsa marjojen tai kiisselin kanssa. Eivätkä ne minunkaan puurolleni tavaton lisäke ole. Etenkin aamiaispuuroon saatan lisätä marjoja ja raejuustoa, rahkaa tai jogurttia, jolloin proteiini tulee syötyä samalla kerralla. Toisinaan meillä syödään puuroa myös lounaaksi ja joskus jopa iltapalaksi.

Olen puurojen suhteen kaikkiruokainen. Suuria suosikkejani ovat myös riisipuuro ja mannapuuro. Vispipuuro on niin hyvää, että sitä voisi syödä, vaikka miten paljon. Puurorakkaus saattaa kulkea perimässä, sillä myös kuopus pitää puuroista. Tästä on jo vuosia, kun kuopus pyysi minua keittämään rapukattilalla mannapuuroa. Rapukattila on 10 litraa. En keittänyt. Viime aikoina meillä on innostuttu myös tuorepuuroista, mutta ne taitavat kuitenkin olla enemmän kesän juttu. Tällaisina aikoina sitä kaipaa lämmintä puuroa. Tosin teini tehköön tuorepuurojaan, kun ne hänelle kerran maistuvat parhaiteen. Tuorepuurokin on mitä parhain aamiainen tai välipala.

Viikonloppukokin puuroreseptejä:

• kookosriisipuuro
• laktoositon riisipuuro
• yön yli uunissa hautunut riisipuuro

• ohrapuuro uunissa

• mustikkapuuro
• vispipuuro

• pekonipuuro eli savory oatmeal

• tuorepuuro mantelimaidosta ja chiansiemenistä
• mangotuorepuuro piimästä
• porkkanatuorepuuro

Yhteistyö: kaurahiutaleet saatu tuotenäytteenä Vallius vihannespuodista

Porkkanatuorepuuro

Olen puuroihminen. Henkeen ja vereen. Kuopus on perinyt ominaisuuden ja tuorepuurojen myötä myös esikoinen on uudelleen innostunut puuroasiasta. Tämän hetken hitti on mantelimaitoon tehty puuro. Tuorepuurosta saa itse asiassa tosi terveellisen, monipuolisen ja täyttävän aamiaisen, kun illalla jaksaa nähdä vähän vaivaa.

*

Porkkanatuorepuuro

1 annos

1 dl kaurahiutaleita

2 dl mantelimaitoa

pieni porkkana hienoksi raastettuna

muutama saksanpähkinöitä

noin 2 rkl cashewpähkinöitä

ripaus kanelia

ripaus inkivääriä

vähän vaahterasiirappia

mangokuutioita 

tyrnejä

Mittaa lautaselle kaurahiutaleet, mantelimaito, porkkanaraaste ja suurin osa pähkinöistä. Pähkinöitä kannattaa kämmenen pohjalla murskata vähän pienemmäksi. Sekoita ja laita jääkaappiin tekeytymään yön yli.

Mausta puuro aamulla kanelilla, inkiväärillä ja vaahterasiirapilla ja sekoita.

Asettele koristeeksi mangokuutioita, tyrniä ja loput pähkinöistä.

*

Makean ystävä voi lorauttaa puuroonsa suuremman määrän vaahterasiirappia. Itse en siirappia makeuden vuoksi kaivannut, sillä puuron päälle kuutioimani espanjalainen mango, jonka satokausi on näin syksyllä, toi puuroon riittävästi makeutta. Varsinkin kun porkkanatkin ovat aika makeita. Tosin taidan tykätä happamasta ja kirpeästä. Lisäsinhän puurooni jäisiä tyrnejäkin. Vaahterasiirapissa on kuitenkin omanlaisensa aromi, jota rakastan. Erityisen hyvin se sopii mielestäni pähkinöihin.

Maistuuko sinulle tuorepuuro? Reseptejä saa vinkata. Jos teini tykkää syödä aamiaiseksi puuroa, häntä on kannustettava puuhassa kaikin tavoin. Esimerkiksi uusilla resepteillä.

Itse tehty viili ja mansikkagranola

Aina kesällä tulee sellainen olo, että pitäisi tehdä itse viiliä. Tämäkin kesä ehti kääntyä syksyksi ennen kuin tartuin toimeen. Itse tehdystä viillistä tulee mummula mieleen. En kyllä muista mummulasta sitä viilin tekemistä, mutta mielessä on savunharmaat lasikulhot, jossa sitä itsetehtyä viiliä oli. En tiedä olisinko ryhtynyt vieläkään viilintekoon ilman pakastekuivattuja mansikoita. Oikein sieluni silmin näin mansikkaisen myslin mansikkatarjottimella viilikuppien kanssa. Jotenkin ne mansikatkin vievät ajatukset sinne mummulaan. Mielikuvaa viilistä ja mansikoista oli lähdettävä toteuttamaan.

*

Itsetehty viili ja mansikkagranola

Itsetehty viili

1 l maitoa 

1 prk viiliä 

Viili onnistuu parhaiten täysrasvaisesta maidosta. Myös siemenviili kannattaa olla mahdollisimman rasvaista. Kuulemma luomutuotteilla onnistuu paremmin, itse käytin ihan tavallista maitoa. 

Jaa viilipurkki 6 annosvuokaan. Tasaa maito annosvuokiin viilinsiemenen päälle ja sekoita hyvin. Jätä viilit huoneenlämpöön tekeytymään. Viilin happaneminen kestää olosuhteista riippuen 12 tunnita vuorokauteen. Mitä pidempään viilit ovat huoneenlämmössä, sen happamampaa on valmis viili.

Kun viilin koostumus on mieleistä, viilit voi nostaa jääkaappiin. Viili säilyy jääkaapissa pari päivää. 

Mansikkagranola

2,5 dl kaurahiutaleita 

0,5 dl vehnäleseitä 

0,5 dl kauraleseitä

0,5 dl pellevansiemeniä

vajaa dl kurpitsansiemeniä

vajaa dl pekaanipähkinöitä

vajaa dl cashewpähkinöitä

1 dl pakastekuivattuja mansikoita 

0,5 dl kuivattuja banaanilastuja

0,5 dl öljyä 

0,25 dl vaahterasiirappia 

0,25 dl juoksevaa hunajaa 

Sekoita öljy, vaahterasiirappi ja hunaja keskenään. Yhdistä kaurahiutaleet, leseet, siemenet ja hieman pienemmiksi paloiksi pilkotut pähkinät, ja lisää öljy-siirappiseokseen. Sekoita hyvin ja levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. 

Paista 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Sekoittele kerta pari paahtamisen aikana. Kun granola on jäähtynyt, lisää joukkoon pieneksi pilkotut pakastekuivatut mansikat ja banaanilastut.

Säilytä granolaa kannellisessa lasipurkissa. Nautiskele itsetehdyn viilin kanssa aamiaisella, välipalalla tai iltapalalla.

*

Viili onkin kaikille tuttu juttu, mutta pakastekuivatut mansikat ei välttämättä ole. Itse törmäsin niihin ensimmäisen kerran, kun sain Marjexilta tuotekassin testattavaksi. Pakastekuivatut marjat valmistetaan jäädyttämällä kotimaisia mansikoita. Sitten ilmanpainetta vähentämällä marjojen sisältämä vesi haihtuu kiinteästä jäästä suoraan kaasumaiseen muotoon. Mansikat olivat pyöreitä ja kauniita, eikä niitä äkkikatsomalla erottanut muotonsa ja kokonsa puolesta tuoreista. Kuivat ja melko rapeat marjat eivät painaneet juuri mitään. Olin yllättynyt siitä miten paljon niissä oli mansikan makua tallella.

Granolaan sain pilkottua mansikoita kaikkein helpoiten leikkaamalla niitä saksilla pienemmiksi. Meillä muuten syödään nykyisin pääosin itsetehtyä granolaa. Aikaisemmin lisäsin granolaan enemmän makeutusta, mutta mitä useamman granolan olen tehnyt, sen vähämmän makeutta lisään. Itsetehty mysli ei kyllä ole mikään kaikkein taloudellisin vaihtoehto, mutta näin saa mieleistä ja tietää mistä mysli on tehty. 

Yhteistyö: Pakastekuivatut mansikat saatu Marjexilta

Tattimuhennosta ja ruisleipää

Sieniä sittenkin! Pitkään näytti siltä, että tänä syksynä ei tule sieniä lainkaan, vaan tuleepas sittenkin. Sienisato ei taida olla mikään huippu hyvä, mutta kelvollinen kuitenkin. Olen ehtinyt metsään vain pikapyrähdysten verran, jolloin sieniä on kertynyt koriin sen verran kuin on tuoreeltaan syöty. Tänä syksynä en ainakaan vielä ole siis alkanut säilömään. Saa nähdä miten nyt käy kun suppiolovahverot alkavat nousta. Kun palaa kotiin metsästä, on yleensä jo kiljuva nälkä. Nopeana ensiapuna tulee kaapattua korista pari helppoa sientä ja paistettua niistä muhennosta tai vastaavaa. Sienet leivän päälle ja kuppikahvia. Sitten jaksaa käsitellä loput metsänantimet.

*

Tattimuhennosta ja ruisleipää

muutama tatti

sipuli pieneksi pilkottuna

nokare voita

suolaa

voimakasta sinihomejuustoa

persiljaa

hiivatonta juureen leivottua ruisleipää

Esikäsittele tatit tarpeen mukaan. Fiksu siivoaa ainakin enimmät roskat metsässä, mutta usein, ainakin minulle, jää hommia vielä kotiinkin. Siivoa pois sudilla havunneulaset ja muut roskat, poista vanhentunut pillistö tai limainen päällinen, mikäli sinulla on voitatteja. Pilko tatit pieniksi kuutioiksi.

Lisää tatit kuivalle pannulle ja odota, että ne alkavat hiljalleen irrottaa nestettä. Lisää pannulle voinokare ja pieneksi pilkottu sipuli. Sekoittele kunnes tatit ja sipuli ovat kypsyneet. Mikäli käytät punikkitatteja kypsennä erityisen huolellisesti. Punikkitatit saattavat huonosti kypsennettynä aiheuttaa vatsaoireita.

Mausta suolalla. Tatti ei muuta tarvitse.

Sipaise leivän päälle hieman voita tai käyttämääsi levitettä, nostele päälle tattimuhennosta, pala sinihomejuustoa ja koristeeksi ja väriksi vähän persiljaa. 

Taivaallista kahvin kanssa sieniretken päätteeksi.

*

Tattimuhennokseni on väriltään aika tummaa ja se johtuu tietenkin siitä, että olen käyttänyt muhennokseen kuvan tatit. Muhennoksessa on sekaisin herkkutatteja ja punikkitatteja. Täyteläisempien makujen ystävät saattavat lorauttaa muhennokseen kermaa, mutta minusta se ei ainakaan tattimuhennoksessa ole tarpeen. Kermaisuutta saa myös juustosta.

Marisoolillinen tattimuhennosta syntyi kuvan herkku- ja punikkitateista.

Siltä varalta, että kaipaat lisää sienireseptejä tässäpä koontia Viikonloppukokin sieniresepteistä:

Piirakat:

• salvialla maustettu sienipiirakka
• kanttarellipiirakka pähkinöillä ja mustatorvisienillä vahvistettuna
• pähkinäinen sienipiirakka
• suppilovahveropiirakka
• tarte tatin kanttarelleista
• Pizza Bianca suppilovahveroista
• quesedillas kanttarelleilla, lohella ja cheddarilla
• kesäkurpitsapiiras
• omenainen mustatorvisienipiirakka

Keitot ja muhennokset

• samettinen sienikeitto suppilovahveroista
• lampaankääpämuhennos
• Itämainen suppilovahverokeitto

Pastat, risotot:

• kanttarellirisotto
• lasagne karitsan jauhelihasta ja tateista
• kermainen kanttarelli-kesäkurpitsapasta

Sienet ja kananmuna

• kanttarellifrittata
• suppilovahvero-munakasrulla
• munakasrullaa lampaankäävillä
• munakasrullaa karvarouskuilla täytettynä
• sieni-juustokohokas

Muut:

• suppilovahveropesto
• suppilovahverolevite
• sienisalaatti
• kesäkurpitsacannellonit kanttarellitäytteellä

Säilöminen:

• suppilovahverosuola
• suppilovahverohilloke
• suolasienet

Vielä yksi vinkki tattimuhennokselle: hyvää frisellen päällä. Friselle on italialainen kuivattu leipä, joka herätetään henkiin veden ja oliiviöljyn avulla.