Pääsiäisen mango-passionkakku

Kaksi synttärisankaria ja kaksi kakkua, eikö niin? Molemmat apukokit ovat syntyneet huhtikuussa. Tänä vuonna arjen kiireiden ja haasteiden keskellä synttäreitä on juhlittu pienissä osissa eri kokoonpanoilla. Vihdoin pääsiäisenä oli aikaa leipoa syntympäpäiväkakut. Japanilainen juustokakku oli toinen synttärikakuista, ja toinen oli tämä Annin uunissa-blogista poimittu mango-passionkakku, tai sen sovelma. Annin ohje on gluteeniton, joten jos sellaiseen on tarvetta kannattaa klikkailla Annin uunissa -blogiin. Minä tein kakun ihan tavallisista vehnäjauhoista ja paistoin sen rengaskakkuvuokassa. Muutoinkin alkuperäiseen reseptiin on tehty pieniä muutoksia ihan käytännön syistä. Esimerkiksi käyttämäni mangosose oli sen verran nestemäistä, että en kostuttanut kakkua lainkaan, vaikka alkuperäinen oli kostutettu.

*

Mango-passionkakku

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

200 g voita

2,5 dl sokeria

2 isoa kananmunaa

1 tl vaniljasokeria

2 dl mangososetta

1 dl maitoa

täyte

1 prk kauravispiä

1 tl vaniljasokeria

2 dl mangososetta

4 passionhedelmää

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja voitele kakkuvuoka.

Mittaa jauhot ja leivinjauhe kulhoon ja sekoita. Mittaa huoneenlämpöinen voi toiseen kulhoon sokerin kanssa.

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi ja lisää kananmunat vaahtoon yksi kerrallaan koko ajan vatkaten. Lisää lopuksi vanilja-aromi. Lisää jauhoseosta, mangososetta ja maitoa vuorotellen kuohkeaan sokeriseokseen, koko ajan sekoittaen, kunnes taikina on tasaista.

Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan ja paista kakkua uunin alatasolla reilu tunti (1h 15min).

Tarkista kypsyys puutikulla: kun tikkuun ei jää taikinaa on kakku valmis. Anna kakun jäähtyä hieman vuuassaan ennen kakun kumoamista. Jäähdytä kakku hyvin ennen täyttämistä

Vaahdota kauravispi. Leikkaa mangokakkupohja kolmeen osaan. Nosta alimmainen pala tarjoilualustalle. Lusikoi vaahdotettua kauravispiä  mangososetta ja passionhedelmää. Toista sama toiseeen kerrokseen. Anna täytteiden valua kakun välistä. Nosta vielä viimeinen kakku levy päällimmäiseksi. Kakku on valmista nautittavaksi

*

Kahvipöydässä ihan hauskannäköinen tällainen hybridikakku, joka on ulkonäöltään kuin perinteinen kuivakakku, mutta täytetty kuitenkin täytekakun tapaan. Kakku oli tosi raikas ja hedelmäinen. Passionhedelmän kirpeys taittoi kivasti makeutta. Vaikka maku ja ulkonäkö onnistuivat, parista asiasta narisen vähän. Kakku oli tosi kosteaa ja painavaa ja sen vuoksi täytteet painuivat kasaan. Leikkaaminen oli myös aavistuksen hankalaa kun ylin kerros meinasi lähteä luistamaan alta pois. Koska pohja itsessään on hyvän makuinen, kakku kannattaa ehkä kuitenkin tehdä tavalliseen irtopohjavuokaan. Ainakin jos sen täyttää. Mielestäni kakku olisi kyllä toiminut täyttämättäkin. Silloin se tällä reseptillä toteutettuna olisi ollut mangokakku.

Ehkä joku kokeilee lisätä taikinaan sekä passionia että mangoa. Yhden passionkakku 2017 leivoin pari vuotta sitten. Apukokkien synttäripöydässä sekin oli tarjolla. Passionkakku oli kosten mehukas ja hedelmäinen kahvikakku.  Vaikka en mikään leipuri olekaan ainakin aina synttäreille leivon kakkun. Olen perinteisten täytekakkujen ystävä ja erityisesti sen jälkeen kun keväällä 2016 koin ahaa-elämyksen täytekakkupohjan kanssa, täytekakkujen leipominen on tuntunut mukavalta. Viime vuonna leivoin apukokkien synttäreille kurikkalaisen pitsikakun ja vuonna mimosakakku. Keväisiä kakkuja kaikki!

Kurikkalainen pitsikakku

Huhtikuu on juhlakuukausi. Apukokit viettävät syntymäpäiviä alkukuusta ja myöhemmin suvussa juhlitaan myös muita eri-ikäisiä sankareita. Ihan lähipiirissä on ainakin kolmet muut päivät huhtikuussa. Onnea kaikille sankareille! Välillä synttäreitten tiimoilta tulee leivottua useampia kakkuja, mutta tänä vuonna, on ainakin tähän asti, leivottu vain tämä yksi isovanhemmille. Jo monta vuotta mielessä on ollut kokeilla leipoa perinneleivonnainen Kurikasta, kotiseudultani. Ohje on suora kopio Nannalta Kaikki äitini blogista. Resepti näyttää monimutkaiselta, vaan eipä kakku -  tai kaakku, kuten kotona Pohjanmaalla sanottaisiin - mikään hankalatekoinen ole. Työvaiheita on useita, mutta pitsikakun leipominen ei ole mitään ydinfysiikkaa. 

*

Pitsikakku 

Pohja:

6 kananmunaa

2 dl sokeria

1,5 dl perunajauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

Kostutus:

2 dl maitoa

1 tl vanilijasokeria

Täyte:

sitruuna (luomu)

2 kananmunaa

1,25 dl sokeria

75 g voita

Kuorrutus:

4 dl kuohukermaa

1 tl vaniljasokeria

2 rkl sokeria

Pitsi:

0,5 dl voisulaa

0,5 dl mantelirouhetta

1 rkl maitoa

1 rkl siirappia

3 rkl vehnäjauhoja

0,5 dl sokeria

0,5 tl vaniljasokeria

0,5 tl leivinjauhetta

Kakkupohjan voi valmistaa jo ennakkoon. Vatkaa pohjan munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuiva-aineet. Paista kakkua voidellussa ja jauhotetussa 24-26 cm vuuassa 175 asteisessa uunissa noin 35 minuuttia.

Valmista sitruunakiisseli täytteeksi. Kannattaa käyttää luomusitruunaa, koska kiisseliin käytetään sitruunankuori. Raasta sitruunan kuori ja purista mehu. Lisää kattilaan mehu, kuori ja muut aineet. Vatkaa aineet hyvin sekaisin ja kuumenna koko ajan sekoittaen niin kauan kunnes kiisseli sakenee ja pulpahtaa. Älä keitä. Jäähdytä kiisseli. 

Vaahdota kerma ja mausta se sokerilla. Sekoita puolet kermavaahdosta jäähtyneen kiisselin joukkoon. Laita toiset puolet jääkaappiin odottamaan. 

Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Kostuta osa kerrallaan vaniljasokerilla maustetulla maidolla. Täytä kerma-sitruunakiisseliseoksella. Levitä loppu kermavaahto kakun pinnalle ja reunoille. Laita kakku jääkaappiin odottamaan.

Sekoita pitsin aineet keskenään. Levitä seos leivinpaperille pyöreäksi, ohueksi, kakkuvuokan kokoiseksi levyksi. Paista pitsi kantta 200 asteisessa uunissa noin 8-10 minuuttia kunnes pitsi saa kauniin värin. Pitsilevy saattaa levitä kypsyessään uunissa, mutta lämmintä levyä pystyy leikata oikean kokoiseksi. Liiat reunat voi käyttää reunojen koristeluun (tai sitten syödä hetimmiten, kuten meillä kävi). Nosta kypsä, hyvin jäähtynyt levy varovasti kakun päälle ja paina varovasti, että levy pysyy varmasti paikoillaan. 

*

En nyt uskaltanut kirjoittaa tähän, että resepti on gluteeniton, koska pitsin valmistamisessa tarvitaan jauhoja. En testannut, onnistuuko pitsi jollakin gluteenittomalla jauholla, mutta kuulisin mielelläni, jos onnistuu. Olisi nimittäin kiva, että kahvipöydässä olisi kaikille sopivia leivonnaisia. Laktoosittomuus tai vähälaktoosisuus on tässä helppo toteuttaa. Minä leivoin kakun vähälaktoosisena.

Toisten mielestä pelkästä perunajauhosta valmistettu pohja on liian höttöinen, mutta minä pidin tästä oikein paljon. Höttöinen pohja ja sitruunakiisseli on pitsin lisäksi tässä kakussa se juttu. Tiedän kyllä, että toisinaan osa jauhoista korvataan vehnäjauhoilla, mutta silloin kakku ei ole enää ihan samanlainen.

Minä en ole ihan tyytyväinen tuohon isompaan kakkuvuokaani. Pitsikakustakin tuli mielestäni vähän liian lättänä. Pitäisi ehkä hankkia halkaisijaltaan 24 cm vuoka, jossa on hieman korkeammat reunat, sillä saisi paremman mallisia kakkuja. Valmistin pitsikakun useassa erässä. Leivoin pohjan perjantaina. Täytteen ja pitsin kakku sai jo lauantaina, vaikka se syötiin vasta sunnuntaina. Synttärityttöjen kahvipöydässä tarjoiltiin lisäksi ihannekakkua, appelsiininmakuisia haarukkaleipiä ja suklaamunia.

Etelä-Pohjalaisia perinneleivonnaisia löytyy blogista muitakin:

• mokkooset
• perunakropsu
• kropsu

Onkos näitä muita?

Maunon päivän mustikkatäytekakku

Kermakakku on kermakakku! Käytän hyväkseni jokaisen mahdollisuuden tehdä täytekakkua. Niin hyvää se on. Viimeksi kun oli tilaisuus valmistin kermakakun, joka maistui mustikalle, valkosuklaalle ja kardemummalle. Naked cake on viikonloppukokin keittiössä yhä edelleen testaamatta. Meillä ollaan vanhanaikaisten kermakakkujen ystäviä. Ehkä kermakakku on siksi niin hyvää, että sitä saa vain niin harvoin. Tarjosin mustikkatäytekakkua Maunon päivän rapukesteissä jälkiruuaksi. Täytekakku ja kahvi on mielestäni paras mahdollinen jälkiruoka rapuaterialle.

Sen jälkeen kun löysin kakkuohjeen, jossa jauhojen ja sokerin määrä saadaan kertomalla kananmunien paino 0,7, en ole muulla ohjeella sokerikakkupohjia leiponutkaan. Tällä ohjeella onnistuu aina! Kakku ei lässähdä keskeltä ja rakenne on sellainen, että pienikin kakku on helppo leikata 3 osaan. Olen huomannut, että tällä ohjeella 3 munan sokerikakusta tehty täytekakku riittää hyvin 8-10 hengelle. Kolmen munan kakun paistan yleensä 20 cm irtopohjavuuassa.

Toinen luotto-ohjeeni on curd. Tahna syntyy milloin mistäkin marjasta ja aina mikrossa. Curd on melkein ainoa asia, jonka valmistamiseen meillä tarvitaan mikroa. Mustikkatäytekakun täytteeksi valmistin luonnollisesti mustikkacurdia, muut curd-kokeilut löytyvät curd-tunnisteella. Mustikkacurd menee ehdottomasti curd-kokeilujen kärkipäähän. Tarkempi curdin ohje löytyy alla olevasta reseptistä.

*

Maunon päivän mustikkatäytekakku

3 munan sokerikakkupoja

kostutukseen maitoa

Mustikkacud

2 dl mustikoita

1 dl vettä

1 tl sokeria

1,5 dl sokeria

2 kananmunaa

50 g voita

Valkosuklaamousse

100 g valkosuklaata

2 valkuaista

1 dl kermaa

1 dl turkkilaista jugurttia

1 tl kardemummaa

Koristeluun

3 dl vispikermaa

pensasmustikoita

mintunlehtiä

Aloitetaan mustikkacurdin valmistamisesta. Laita kattilaan mustikat, vesi ja sokeri. Kiehauta aineet ja painele mustikat siivilän läpi mikron kestävään astiaan. Tarkoitus on saada aikaan noin 1,5-2 dl mustikkamehua. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. 

Lisää jäähtyneen mustikkamehun joukkoon huoneenlämpöiset kananmunat ja voi. Laita aineet mikroon ja pyöritä mikrossa täydellä teholla 30 sekuntia. Ota astia mikrosta ja sekoita voimakkaasti vispilällä. Toista 30 sekuntin mikrotus ja sekoitus, kunnes curd on paksuuntunut. Yleensä toisto tarvitsee tehdä 5-6 kertaa. Curd paksuuntuu vielä jonkin verran jäähtyessään.

Curdin jäähtyessä valmista valkosuklaamousse. Aloita sulattamalla suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Valmista valkuaisista vaahtoa ja vaahdota myös kerma. Kun sulatettu suklaa on hieman jäähtynyt, yhdistä se turkkilaiseen jugurttiin. Lisää suklaa-jugurttiseokseen kermavaahto ja mausta kardemummalla. Lisää moussemassaan vielä  valkuaisvaahto varovasti nostellen.

Leikkaa kakku kolmeen osaan. Aloita kakun kokoaminen. Kostuta alinta pohjaa maltillisesti maidolla. Se saa lisää kosteutta ylemmistä osista. Lisää pohjan päälle kerros mustikkacurdia ja kerros valkosuklaamoussea. Laita päälle toinen osa kakkupohjaa, kostuta ja lisää täytteet. Nosta päällimmäiseksi viimeinen kakkupohjan osa ja kostuta hyvin. Laita kakku, jos mahdollista, yön yli makuuntumaan jääkaappiin. 

Koristele kakku kermavaahdolla, pensasmustikoilla ja mintunlehdillä. Mitä lähempänä tarjoilua voit kakun koristella, sen parempi. Kermavaahto ei ainakaan parane odotellessaan.

*

Hyvän täytekakun valmistaminen ottaa aikaa useamman päivän. Kaikkein paras on, jos pohjan ehtii leipoa päivää ennen täyttämistä. Kakku olisi hyvä ehtiä täyttää tarjoilua edeltävänä päivänä, että maut ehtivät tasaantua ja kakku kostua tasaisesti. Kermakoristelu kannattaa jättää niin viime tippaan kuin mahdollista. Jos koristelun joutuu tehdä paljon ennenmmin, hyvä ja tiivis säilytysastia auttaa siinä, että kermavaahto säilyy tuoreena, eikä ala kuivaa tai ottaa makuja ja hajuja itseensä.

Curdin valmistaminen mikrossa on tosi helppoa ja parin epäonnistuneen hellalla keittämisen jälkeen olenkin tykästynyt tähän mikrossa valmistamiseen. Mustikan kuori taitaa olla sen verran ohut, että marjan voisi käyttää kokonaisena tahnassa, mutta esimerkiksi puolukassa on sen verran paksu kuori, että marjasta kannattaa tehdä ensin mehu. Ohjeen mukaan keitettynä mustikkatahnaa tuli sen verran iso annos, että kaikki ei kulunut kakkuun. Ylijäänyttä curdia ei kannata heittää pois, sillä se säilyy hyvin jääkaapissa parikin viikkoa. Mustikkatahnaa voi käyttää esimerkiksi paahtoleivän päällä makeana levitteenä.

Päädyin maustamaan valkosuklaamoussen kardemummalla, joka on aivan loistava makupari mustikalle. Lisäsin moussemassaan myös turkkilaista jugurttia keventääkseni moussea hieman. Se taisi olla hyvä ratkaisu, sillä pelkällä kermalla tehty täyte yhdessä mustikkacurdin kanssa olisi voinut olla liian tunkkainen ja raskas. Nyt kakku pysyi raikkaana ja kepeän oloisena.

Yleensä käytän tavallista, kotimaista metsämustikkaa, mutta kakun täytteeksi ostin vartavasten pensasmustikkaa. Ajattelin, että pensasmustikan pysyvän varmemmin ehjänä. Rikkoutuessaan mustikka värjää ikävästi kermaa. Kaunishan tuo pensasmustikka on, mutta maultaan metsämustikka on aivan omaa luokkaansa.

Olisi kiva kuulla millaisia kakkuihmisiä te olette? Onko muita, joille maistuu perinteinen täytekakku?

Mimosa-kakku syntymäpäivän kahvipöydässä

Pidän aivan valtavasti perinteisistä kermakakuista. Lähes aina kun on tilaisuus leipoa täytekakku, teen kermakakun. Viime talvena löysin takuuvarman sokerikakkupohjan-ohjeen ja sen jälkeen ohjetta onkin hyödynnetty useasti. Tämä takuuvarma ohje perustuu kananmunien punnitsemiseen. Kun kananmunien paino kerrotaan 0,7 saadaan selville, paljonko tarvitaan sokeria ja jauhoja. Suosittelen kokeilemaan! Tarkemman ohjeen löydät linkin takaa. Vähän aikaa sitten juhlistimme apukokkien syntymäpäiviä tyttöjen isovanhempien kanssa. Päätin leipoa kahvipöytään Mimosa-kakun. Syntymäpäivän menun kirjoittelinkin jo edelliseen postaukseen. Mimosa-kakun resepti on bongattu naisten päivän aikoihin Ugolinon herkut -blogista .

Olethan  muuten huomannut, että Viikonloppukokkia voi seurata myös facebookissa. Tykkäämällä pääset seuraamaan blogin päivittymistä ja Viikonloppukokin muitakin puuhia. 

Mimosa-kakku on alunperin italialainen leivonnainen Torta di Mimosa, joka Italiassa kuulemma kuuluu naistenpäivään. Mimosa-kakku on ontoksi koverettu sokerikakku, joka on täytetty ja päällystetty sitruunaisella kreemillä. Kakusta koverrettua sisustaa ei suinkaan heitetä hukkaaan vaan murusilla päällystetään kakku niin, että se on muodoltaan hieman pyöreä. Sitruunakreemistä ja sokerikakkupohjasta kakku saa keltaisen värinsä, joka muistuttaa mimosan kukkia. Minä koristelin kakun keltaisimmalla mitä löysin: ananaskirsikoilla ja tyrnillä. Nämä olivat vain koristeita. Makunsa kakku sai pohjasta, sitruunaisesta kreemistä ja sitruunaisesta kostutuksesta.

*

Mimosa-kakku

3 munan sokerikakkupohja

Sitruunakreemi

3 dl täysmaitoa

sitruunan kuori

vanilijatanko halkaistuna tai 1 tl vaniljasokeria 
3 munan keltuaista

3 rkl sokeria

30 g vehnäjauhoa

3 dl kuohukermaa

1 tl vaniljasokeria

1 tl vanilijakreemijauhetta

Kostutus

1 rkl sokeria

1 dl lämmintä vettä

sitruunanmehu

(2 cl limoncelloa)

Koristeluun

tomusokeria

ananskirsikoita 

tyrniä

Valmista sokerikakkupohja mielelläään jo edellisenä päivänä. Näin leikkaaminen kolmeen osaan on helpompaa. Jos aika ei anna myöden, anna kakkupohjan jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista. Halutessasi voit maustaa myös sokerikakkupohjaa hienoksi raastetulla sitruunankuorella.

Valmista sitruunakreemi. Laita kattilaan maito, sitruunan keltainen kuoriosa ja vaniljatanko halkaistuna. Vaniljatangon voi myös korvata vanilijasokerilla. Keitä kymmenisen minuuttia.

Sekoita kulhossa keltuaiset, sokeri ja jauhot keskenään. Kaada sitruunalla ja vanilijalla maustettu maito siivilän läpi muna-sokeriseokseen. Sekoita vispilällä voimakkaasti, että saat aikaiseksi tasaisen seoksen. Kaada seos takaisin kattilaan. Keitä hiljalleen kunnes seos alkaa paksuuntua. Seos saa olla kunnolla paksua. Minulla aikaa kului vähän vajaa kymmenen minuuttia. Siirrä paksu kreemi kulhoon jäähtymään. Sekoita aina välillä, että kreemi ei paksuuntuessaan jäähdy liikaa.

Vaahdota kerma. Mausta kerma vanilijasokerilla ja -kreemijauheella. Siirrä jääkaappiin odottamaan noin puoleksi tunniksi. Tänä aikana kermavaahto jämäköityyy ja vaniljakastike jäähtyy.

Valmista tällä välin kostutusliemi.

Yhdistä jämäköitynyt vaniljakermavaahto ja kokonaan jäähtynyt sitruunakreemi.

Leikkaa sokerikakkupohja kolmeen osaan. Kakku kannattaa koota suoraan tarjoiluastialle. Valmiin kakun siirtäminen on hankalaa, koska keskusta on painavaa vaniljakreemiä täynnä. Koverra alimmasta osasta keskustaa ohuemmaksi. Jätä reuna paksuksi noin 3 cm leveydeltä ja pohja ehjäksi, että kakku pysyy koossa. Kostuta alimmainen pohja ja levitä kreemiä ohuelti koko pohja päälle. Myös paksumpien reunojen.

Ota käsittelyyn keskimmäinen kakun osanen. Koverra se kokonaan keskeltä ontoksi. Jätä pohjaan reunoja noin 3 cm leveydeltä. Nosta varovasti alimmaisen pohjan päälle. Kostuta reunat. Täytä keskusta kreemillä ja levitä kreemiä myös ohuelti keskustan päälle. On hyvä, jos kakku on tässä vaiheessa  keskeltä hieman korkeampi.

Käsittele ylimmäinen kerros samoin kuin alimmainen. Koverra pohjan keskustaa ohuemmaksi. Jätä jälleen reuna noin 3 cm leveydeltä paksummaksi. Pidä huoli, että kakun paistopinta säilyy ehjänä. Nosta päällimmäinen varovasti alempien kerrosten ja kreemikerroksen päälle. Kostuta.

Levitä loput kreemistä kakun reunoille ja päälle. 

Asettele lopuksi pohjasta irrottamasi muruset kakun päälle ja reunoille. Painele murusia varovasti, että ne jäävät kreemiin kiinni.

Kakku on parhaimmillaan, jos se saa täyttämisen jälkeen levätä ja maut tasaantua yön yli. Koristele kakku tomusokerilla, tyrnillä ja ananskirsikoilla juuri ennen tarjoilua.

*

Minä pidin kovasti Mimosa-kakusta. Ehkä siksi, että se muistuttaa prinsessakakkua. Mimosa-kakkuhan on kuin prinsessakakku ilman marsipaania. Se on siis vähemmän makea, mikä tekee siitä myös kevyemmän oloisen. Kakku oli omiaan ruuan jälkeen nautittavaksi. 

Minua harmittaa hieman, että unohdin laittaa sokerikakkupohjaan sitruunankuoriraastetta. Mielestäni kakku olisi voinut maistua sitruunalta jopa vähän enemmän. Makua olisi voinut lisätä myös limoncellolla, mutta koska kakkua söivät myös lapset, en halunnut laittaa alkoholia. Jos olisin tarjonnut kakkua pelkästään aikuisille, olisin ehdottomasti hulauttanut limoncelloa vähintään tuon ehdottamani 2 cl.

Kreemiäkin olisi voinut olla hitusen enemmän. Sen lisäämiseksi on oikeastaan parikin keinoa. Ensimmäinen on yksinkertaisesti tehdä vaniljakreemiä hiukan enemmän. Esimerkiksi lisätä kreemi massaan yksi keltuainen enemmän ja tietenkin muita aineita samassa suhteessa. Toinen konsti voisi olla käyttää kuohukerman sijaan vispikermaa. Vispikerma vaahtoaa kuohukermaa enemmän, ja voi olla, että vispikerman suurempi tilavuus riittäisikin tässä tapauksessa.

Mimosa-kakun ohje vaikuttaa näin kirjoitettuna hivenen monimutkaiselta, mutta kakun kokoaminen oli itse asiassa ihan helppo juttu. Ugolinon herkut-blogissa on hyvät vaihekuvat kakun valmistamisesta, jos kakku kiinnostaa, mutta epäröit. Kannattaa piipahtaa Ugolinon herkut-blogissa. 

Kun synttärihulinoista ja pääsiäisestä on selvitty, alkaakin olla aika keskittyä vappuhulinoihin. Viikonloppukokin vappukuulumisia pääset parhaiten seuraamaan facebookissa kenties blogikin päivittyy.

Ruusuinen vadelma-mascarponekakku

Tämä kesä on ollut älyttömän hyvä vadelmakesä. Metsävadelmia on tuoreeltaan syöty puuron, jugurtin ja rahkan kyljessä. Ja suoraan pensaasta tietysti ihan sellaisenaan. Minulla on aivan kodin lähellä erinomainen vadelmapaikka, jossa on helppo käydä poimimassa litra pari kerrallaan. Litra-pari kerrallaan -menetelmälläkin pakastimeen on kertynyt mukava määrä marjoja. Kesän viimeiset vadelmat kävin poimimassa viime viikon perjantaina. Ne päätyivät täytekakkuun, joka tarjoiltiin rapujuhlien jälkiruokana. Ainakin kotimaista puutarhavadelmaa on vielä tarjolla, joten tuoreista vadelmista tämä kakku onnistuu vielä.

*

Ruusuinen vadelma-mascarponekakku

3 munan sokerikakkupohja

kostutus

3 tl ruusuvettä

2 dl keitettyä vettä

täyte

150 g mascarponejuustoa

2 dl kuohukermaa

1 rkl sokeria

2 dl raparpericurdia

4 dl vadelmia (jätä koristelua varten muutamia marjoja)

kuorrutus

2 dl kuohukermaa

100 g mascarponejuustoa

2 tl ruusuvettä

koristeluun

mintunlehtiä ja vadelmia

Valmista sokerikakkupohja esimerkiksi linkin ohjeen mukaan. Kakkupohja kannattaa valmistaa täyttämistä edellisenä päivänä. Täytetyn kakkupohjan puolestaan kannattaa antaa makuuntua ja kostua jääkaapissa ainakin yhden yön yli ennen kuorruttamista, koristelua ja tarjoamista.

Leikkaa sokerikakku kolmeen osaan. Kiehauta vesi ja lisää veteen ruusuvettä. Kostuta pohjat ruusuvedellä maustetulla vedellä. Alinta levyä kannattaa kostuttaa vähiten ja ylintä eniten. Alin kostuu painon ja täytteiden alla muutenkin, mutta ylin levy saa kaiken kosteutensa kostutuksesta.

Valmista täyte vaahdottamalla kerma. Lisää kermavaahtoon mascarpone ja mausta sokerilla. Aloita kakun täyttäminen levittämällä pohjan päälle puolet raparpericurdista, sitten puolet kerma-mascarponevaahdosta ja puolet tuoreista vadelmista. Nosta täytteen päälle toinen kakkulevy ja levitä loput täytteet kostutetun levyn päälle. Nosta viimeinen levy päällimmäiseksi ja laita täytetty kakku makuuntumaan ja kostumaan jääkaappiin.

Valmista täyte vaahdottamalla kerma. Lisää joukkoon mascarpone ja mausta vaahto ruusuvedellä. Levitä täyte kakun päälle tarjoilupäivänä. Koristele kakku esimerkiksi mintunlehdillä ja vadelmilla.

*

Täytekakun valmistaminen ei ole hätäisen hommaa. Kakku onnistuu kyllä lyhessäkin ajassa, mutta parhaimmillaan täytekakku on, kun se ehtii tekeytyä eri vaiheissa yön yli, täytettynä jopa kahdenkin yön yli. Kuorrutettua kakkua ei tietenkään kannata seisottaa jääkaapissa. Vaikka kakun olisi suojannut miten hyvin tahansa, kermakuorrute tuppaa ottamaan makuja jääkaapista.

Teen nykyisin sokerikakkupohjan aina linkin takaa löytyvällä ohjeella, jossa munat punnitaan. Tässä kakussa kolmen munan paino oli 150 g. Sokerin ja jauhojan määrä selviää kertomalla munien paino 0,7. Jauhoista 70 % on vehnäjauhoja ja 30 % perunajauhoja. Saattaa kuulostaa työläältä, mutta näin ei ole. Tällä ohjeella onnistuu aina! Jälkiruokana kakkua riitti 4 aikuiselle ja 4 lapselle, ja juhlien jälkeisenä päivänä maistelimme kakkua oman perheen kesken. Väitän, että punnitsemalla tehdystä kakusta tulee riittoismpi.

Vadelmaisen kerma-mascarponekakun resepti on yhdistelmä monesta. Ensinnäkin olen pitkään miettinyt ruusuveden käyttöä leivonnassa. Kun vihdoin tuli taas tarpeeksi monta asiaa kaupunkiin, sain hankittua ruusuvettä, jota löytyy etnisistä kaupoista ja jopa hyvin varustelluista marketeista. Muutaman euron hinta ei päätä huimaa. Varsinkin kun tuote on ruuanlaitossa riittoisaa. Ruuanlaittoon ruusuvettä käytetään paljonkin ainakin Lähi-idän ja Intian alueilla. Meillä Suomessa se lienee tunnetumpi kauneudenhoitotuotteena. Hankkiessasi ruusuvettä mausteeksi tarkista siis, että sitä voi käyttää ruuanlaittoon.

Aromaattisen ruusuveden yhdistin mielessäni vadelmiin ja silloin mieleen nousi Glorian ruoka ja viini -lehden ruusu-vadelmakakusta. Reseptissä miellytti erityisesti kerma-mascarpone -yhdistelmä. Viime aikoina olen tykästynyt kermakakkuun, jossa kerman sekaan on laitettu tuorejuustoa, vanilijakastiketta, rahkaa tms. Ohje ei sellaisenan kelvannut, sillä halusin kuitenkin kakun perinteiseen sokerikakkupohjaan. Kuin tilaukseta osui silmiini ruusuinen vadelma-raparperikakku Suolaa ja hunajaa -blogista. Jotta asiat eivät olisi yksinkertaisia päätin kuitenkin koittaa keittää täytteeksi edellisen kakun raparperihillokkeesta poiketen raparpericurdia. Ehkä olisi pitänyt pysytellä hillokkeessa. Tai  ainakin on kehiteltävä parempi ohje sille, miten raparperista valmistetaan tahnaa niin, että pääraaka-aineen, raparperin, maku säilyy. 

Kakku ei siis maistunut yrityksistä huolimatta raparperilta, mutta se maistui vadelmilta ja ruusulta. Kakku maistui kesältä!  Curdin anti kakulle oli makeus ja pieni karamellisoitunut aromi . Ruusuvesi tuoksui voimakkaammin kuin maistui, mutta maun kyllä erotti kakusta ihan selkeästi. Kerma-mascarpone yhdistelmä oli täyteläinen, mutta ei tunkkainen. Luonnehtisin kakkua mieluuminkin maultaan hienostuneen raikkaaksi. Ruusuinen vadelma-mascarponekakku on ehdottomasti kakku, joka kannattaa valmistaa toiseenkin kertaan.