Granaattiomenadrinkki

Granaattiomenan siemet ovat kuin pieniä rubiineja

Olen kyllä kuullut, että pakastealtaassa on oikein hyviä granaattiomenan siemeniä käyttövalmiina. Silti sesonginaikaan tykkään ostaa hedelmän kokonaisena ja irrotella itse siemenet. Joskus hedelmän valinta epäonnistuu. Kuvienkin granaattiomenissa siemeniä oli vain vähän ja maltoa paljon, mutta onneksi maku oli kohdillaan. 

Tykkään keitellä granaattiomenamehusta siirappia. Siirappi on tämänkin drinkin juju. Lisäksi siirappia voi lisäillä mausteeksi rahkaan tai luonnonjogurttiin. Ja voipa tuolla aromikkaalla siirapilla hakea sekä makeutta että hapokkuutta erilaisiin kastikkeisiin. Siirappi toimii niin makeissa kuin suolaisissa kastikkeissa.

Sen verran nuuka-Maija minussa herää, että siirappia en malta keitellä kalliin hedelmän siemenistä. Oikaisen ostamalla saksalaismarketista granaattiomenamehua. Valmiiseen mehuun kun lisää sokeria ja keittelee kasaan niin siirappiahan siitä syntyy. Koska en ole baarimestari, tämä drinkki syntyy helposti sekoittamalla. 

Granaattiomenadrinkki

4 cl giniä

2 cl granaattiomenasiirappia

jäitä 

hapotettua vettä

Laita lasiin jäitä. Mittaa joukkoon gini ja siirappi. Kaada päälle hapotettua vettä ja sekoita. Halutessasi jouluisen drinkin voi koristella granaattiomenan siemenillä tai kanelitangolla.

Granaattiomenasiirappi

2,5 dl granaattiomenamehua

2 dl sokeria

Mittaa aineet kattilaan ja kiehauta. Alenna sitten lämpöä ja keitä hiljaa poreillen kunnes seos alkaa paksuuntua. Tähän menee noin 15-20 minuuttia. Nosta siirappi jäähtymään. Siirappi paksuuntuu vielä jäähtyessään.

Drinkki valikoimaa laajemmaksi

Drinkki maistuu myös alkoholittomana. Alkoholittomaan drinkkiin kannattaa lisätä vähän enemmän siirappia ja juoman pidentämiseen voi käyttää myös tonic-vettä. Eilen illalla näin telkkarissa kun Jamie Oliver teki samanlaisen drinkin, mutta käytti alkoholina vodkaa. Sitäkin voisi kokeilla.

Viime aikoina erilaiset drinkit ovat kiinnostaneet kovasti. Harkitsin jopa eggnogin tekemistä, mutta toistaiseksi puoliso ei lämmennyt ajatukselle lämpimästä maidosta. Toisekseen sour on kummitellut mielessäni pitkään. Ehkä joulun pyhinä sekoitan jonkin uuden juoman. Yleensä drinkkivalikoima on tässä taloudessa varsin suppea: gin tonic, negroni tai vodka martini. Kesäkaudella listaan voi lisätä muutaman campari-pohjaisen juoman ja mojiton. 

Mutta ennen kesä kautta nautitaan talvesta, joka toivottavasti tulee ja joulusta, joka on jo täällä. Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Karpalojäädyke

Jäädyke on kokille mukava jälkiruoka

Tykkään siitä, että jälkiruuan voi valmistaa hyvissä ajoin ennakkoon, ja jäädyke on juuri sellainen. Jäädyke pitää tehdä vähintäänkin useita tunteja ennen tarjoamista, mutta sen voi tehdä vaikka useita päivä etukäteen. Kokille mukava jälkiruoka. Jäädyke ei ala heti maistua pakastimelta, mutta viikko kaupalla jäädykettä ei kannata pakastimessa säilöä.

Toinen juttu mikä jälkiruuissa vetoaa minuun on se, että niissä on käytetty marjoja. Kesällä tietysti kauden mansikoita, vadelmia ja vähän myöhemmin myös mustikoita. Talvella marjat voi kaivaa pakasteesta, kotoa tai kaupasta. Moni lempijuttuni syntyy tyrnistä tai juurikin karpalosta, kuten jäädyke, jonka resepti on nyt tässä:

Karpalojäädyke 

4 munankeltuaista

1 dl tomusokeria

2 dl kuohukermaa 

1 1/2 dl maitoa

1 dl glukoosisiirappia

200 g karpaloita

1 tl kanelia

1/2 tl inkiväärijauhetta

100 g valkosuklaata rouhittuna

Koristeluun

karpaloita, marenkia, kanelia, piparia

Vaahdota keltuaiset ja tomusokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

Mittaa kasariin kerma, maito ja glukoosisiirappi. Kiehauta. Jäähdytä hetki ja valuta keltuais-tomusokerivaahdon joukkoon. Sekoita.

Rouhi kohmeiset karpalot esimerkiksi sauvasekoittimella pieneksi ja lisää ne muiden ainesten joukkoon. Mausta massa kanelilla ja inkiväärillä. Sekoita lopuksi karkeaksi rouhittu valkosuklaa jäädykkeeseen.

Vuoraa leipävuoka kelmulla. Kaada seos vuokaan ja laita pakastimeen vähintään yön yli.

Nosta seos huoneenlämpöön hetki ennen tarjoilua, koristele ja tarjoile.

Jäädyke sopii myös kahvipöytään

Muistatteko viennetta-jäätelökakut? Sellaista en ole syönyt aikoihin, ehkä niitä on vieläkin kaupassa. Ennen muutamakin vanhempi sukulaistäti tarjoili viennettaa kahvipöydässä. Se herättää mukavia muistoja. Myös jäädyke sopii hyvin tarjoiltavaksi myös kahvipöydässä.

Glukoosisirapilla tehtynä jäädykkeestä tulee hyvin jäätelömäistä, ei ihan yhtä pehmää, mutta rakenne on kuitenkin tasainen, eikä kiteitä pääse muodostumaan. Sattumia toki on, mutta ne ovat valkosuklaata. Sanoisin, että ohjeen mukaisesta annoksesta riittää hyvin neljälle, jopa 6 syöjälle.

Waldorfinsalaatti lämpimänä versiona

Salaattia joulupöytään

Joulupöydän salaatit ovat mielestäni italiansalaatti, sienisalaatti ja waldorfinsalaatti. Niin ja rosolli tietenkin, mutta se on vähän eri asia. Rosollia en osaa mieltää salaatiksi, vaikka sitähän se oikeastaan on. Kypsät juurekset jäähdytetään ja sekoitetaan salaatiksi.

Joulupöydän salaatteja ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua kevyiksi ja raikkaiksi, vaan ne jatkavat samalla linjalla kuin monet muutkin jouluruuat. Salaateista löytyy kermaa, smetanaa ja majoneesia, miten kukakin salaattinsa valmistaa. Siksi meillä on jouluruokien pöydässä yleensä myös jokin yksinkertainen vihreä salaatti esimerkiksi salaattia ja viikunaa.

Waldorfin uudet vaatteet

Tuossa itsenäisyyspäivän aikoihin mielessäni alkoi kummitella ajatus waldorfinsalaatin muokkaamisesta lämpimään muotoon. Mitä enemmän ajatusta pyörittelin, sen mukavammalta se alkoi tuntua. Selleri, sekä varsi-, että mukulaselleri, on maultaan sellainen, että se jakaa porukan aika tehokkaasti tykkääjiin ja ei-tykkääjiin. Olen kokemuksen kautta tullut siihen lopputulokseen, että lämpimänä selleri maistuu monelle paremmin. 

Waldorfinsalaatin majoneesi tuntui aluksi lämpimän salaatin hankalimmalta komponentilta. Mutta yhdessä hetkessä koin ahaa-elämyksen: hollandaise-kastike on käytännössä sama kuin majoneesi lämmitettynä. Vieläpä kun älysin, että jemmassa on hyvä resepti pika-hollandaiselle, resepti oli käytännössä syntynyt ja toteutusta vailla. Kuulisin mielelläni mitä mieltä olet reseptistä?

Waldorfinsalaatti lämpimänä

1/2 (n. 150 g) mukulaselleri

varsisellerin varsi

shalottisipuli

vihreä omena

miedonmakuista öljyä

tilkka sitruunanmehua

suolaa

hieman valkopippuria

vähäsen kuivattua rakuunaa

saksanpähkinöitä

viinirypäleitä

kastike

2 keltuaista

100g voita sulatettuna

suolaa

sitruunamehua

Aloita puhdistamalla, kuorimalla ja pilkkomalla sellerit, sipuli, omena. Kuullota kasviksia ja omenaa öljytilkassa paistinpannulla, kunnes ne ovat kypsiä. Lisää tilkka sitruunanmehua. Se vaikuttaa makuun ja estää omenaa ja mukulaselleriä tummumasta. Mausta suolalla, valkopippurilla ja rakuunalla. Pippurin ja rakuunan kanssa kannattaa olla maltillinen.

Kun salaattiainekset ovat lämpimiä lisää päälle vielä viinirypäleitä ja saksanpähkinöitä.

Valmista kastike sauvasekoittimella. Laita korkean kulhon pohjalle kaksi huoneenlämmintä keltuaista. Lisää mikrossa sulatettu voi ohuena nauhana keltuaisten päälle. Sekoita koko ajan sauvasekoittimella. Mausta suolalla ja sitruunamehulla.

Tarjoile salaatti ja kastike lämpimänä. Hollandaise-kastikekin pysyy hetkisen lämpimänä, kun laittaa sen tarjolle lämpimään astiaan ja käyttää valmistamiseen huoneenlämpöisiä keltuaisia, jotka eivät jäähdytä voisulaa liikaa.

Paahdetut mantelit

Naposteltavaa joulua odotellessa

Näinä aikoina uuni on kuumana harva se päivä. Kun valmistaa joululeivonnaisia tai ihan vaan arkista ruokaa uunissa, voi näppärästi samoilla lämmöillä paahtaa manteleita. Paahdetut mantelit katoavat pöydän kulmalta parempiin suihin illalla telkkaria katsellessa tai ihan tuosta vain ohi mennen.

Olen enemmän suolaisten hiukopalojen ystävä ja siksi mauistoin paahdetut mantelit suolaisiksi. Vuorisuolan lisäksi mantelini maistuvat chililtä ja rosmaariinilta. Uskokaa tai älkää rosmariini on kaiveltu yrttimaasta pienen lumikerroksen alta. Ei ehkä ihan priimaa tavaraa enää tuo yrtti, mutta tähän käyttötarkotitukseen vallan  mainio. Saanpahan ainakin sanoa, että omasta maasta ja joulukuussa.

Paahdetut mantelit

200 g manteleita

1 rkl ruususuolaa

1 rkl chilihiutaleita

1 tl ruokosokeria

1 tl savupaprikajauhetta

pieni oksa tuoretta rosmariinia

0,5 dl miedon makuista oliiviöljyä

Laita mantelit leivinpaperin päälle ja pelti 200 asteiseen uuniin paahtumaan noin 10 minuutiksi. Tarkkaile manteleita koko ajan, etteivät ne pääse palamaan.

Sillä aikaa kun mantelit paahtuvat uunissa riivi rosmariininn oksasta lehdet irti ja laita ne muiden mausteiden kanssa mortteliin. Hienonna tasaiseksi. Sekoita mausteet isommassa kulhossa öljyyn.

Kun mantelit ovat paahtuneet, laita ne kulhoon ja pyörittele niin, että öljy ja mausteet tarttuvat kiinni manteleihin. Laita mantelit takaisin leivinpaperin päälle ja paahda vielä pari minuuttia.

Jäähdytä mantelit ja tarjoa naposteltavana tai käytä esimerkiksi salaatissa.

Stifado - kreikkalaistyylinen lihapata

Mausteilla jouluun

Meillä joulun ruokapöytä on hyvin perinteinen. Siihen kuuluu ehdottomasti kinkku. Jouluna pöydässä ei ole paikkaa poron tai naudan paistille, karjalanpaistille eikä edes kalkkunalle. Perinteisillä linjoilla mennään tänäkin vuonna. Vaihtoehtona kinkulle tai muille perinteisille herkuille jouluiseen ruokapöytään voisi nostaa mausteisen kreikkalaistyylisen lihapadan eli Stifadon.

Stifadon voi hauduttaa lampaan, naudan tai riistan esimerkiksi hirven tai peuran paistista. Täyteläiseen pataan lorautetaan reilulla kädellä punaviiniä. Siihen pilkotaan hieman tomaattia ja lisätään mausteita, joista kaneli ja neilikka vievät välittömästi jouluisiin tunnelmiin. Stifado on niitä kiitollisia uuniruokia, että esivalmistelujen jälkeen pata hautuu uunissa itsekseen ja uunista nouseva tuoksu toimii mainiona aperatiivina. Tuoksu kasvattaa nälkää!

Kuten kaikki pataruuat, stifadonkin voi valmistaa hyvin suurpiirteisesti. Tuoreiden tomaattien sijaan voi käyttää tomaattimurskaa. Osan viinistä voi korvata punaviinietikalla. Lihaksikaan ei kannata uhrata sitä parhainta paistia pitkä haudutusaika takaa sen, että esimerkiksi naudan kulmapaistista tulee suussa sulavaa. Tässä minun ohjeeni mausteiselle stifadolle:

Stifado

noin kilo naudan kulma- tai palapaistia

2 rkl vehnäjauhoja

nokere voita ja tilkka (oliivi)öljyä

sipuli

muutama valkosipulin kynsi

varsisellerin varsi

5 tomaattia

noin puoli pulloa punaviiniä

2 dl vettä

1 prk (400 g) tomaattimurskaa

2 kanelitankoa

1 tl neilikkaa

mustapippureita

maustepippureita

3 laakerinlehteä

suolaa

2 tl sokeria

Esivalmistele ainekset pilko sipulit ja sellerin varsi ja lohko tomaatit. Kovin pientä ei tarvitse tehdä. Pata hautuu uunissa pitkään. Puhdista liha mahdollisista kalvoista ja leikkaa se isohkoiksi kuutioiksi. Mausta lihaa suolalla ja pippurilla ja hiero lihakuutioiden päälle vehnäjauhot. Tykkään käyttää padoissa pienen määrän jauhoja. Ne suurustavat hieman pataa, mutta toisaalta ruskistetuista jauhoista tulee pataan myös vähän makua. Jos on tarve tehdä gluteenitonta, jätä jauhot pois ja ota huomioon nesteen määrässä.

Kuumenna öljy ja voi padassa. Ruskista lihat parissa erässä padassa. Lisää joukkoon sipulit ja selleri. Sekoittele hyvin. Lisää pataan myös tomaattikuutio ja mausteet. Jos haluat, voit murskata laakerinlehdet. 

Lisää lopuksi pataan tomaattimurska ja viini. Vettä kannattaa lisätä sen mukaan kun on tarvetta. Lihat saavat huolella peittyä liemeen. Muistithan lisätä myös sokerin? Tomaatin ja punaviinin hapokkuus täytyy tasata sokerilla. Ilman sokeria padasta tulee liian kitkerää ja hapanta.

Nosta pata noin 150 asteiseen uuniin ja anna hautua 3-4 tuntia. Tarkkaile, että neste ei pääse loppumaan. Lisää tarvittaessa vettä. Kypsymisaika riippuu käyttämäsi lihasta esimerkiksi hirven vastan paistista valmistettu pata kypsyy nopeammin kuin naudan paisti. Myös lihakuutioiden koolla, uunin tehoilla ja tähtien asennolla on merkitys.

Mausteisen padan voi tarjota perunoiden tai riisin kanssa.

Joulukarkkeja - suklaaluumuja, lakritsitaatelia ja tyrnimarmeladia

Parempia makuja vai vain tekemisen riemua?

Joku voi olla sitä mieltä, että on hullun hommaa alkaa valmistaa itse joulukarkkeja, kun kaupassa on lava tolkulla herkkua jos jonkinlaista. Minulla on monta hyvää perustelua miksi itse tekeminen kannattaa. Ensimmäinen on tietysti paremmat maut. 

No kaiken kohdalla se ei varmasti pidä paikkansa, mutta valmistamani tyrnimarmeladi oli taivaallista. Marmeladissa maistui tyrni ihan aidosti kaikessa aromaattisuudessaan. Valmistin marmeladin alusta asti tekemällä mehun pakastetuista tyrneistä. 

Aitoja makuja oli myös manteleilla täytetyissä suklaalla kuorrutetuissa luumuissa. Manteleille annoin vielä liköörikylvyn ennen kuin laitoin ne luumujen sisään. Amaretto paitsi pehmensi mantelia, se myös vahvisti mantelin makua. Eikä hullumpi kokeilu ollut lakritsitaatelikaan. Hetkeen en olekaan syönyt mitään niin makeaa, vaikka yhtään sokeria en taateleihin lisännytkään.

Toisekseen nimeäisin tekemisen riemu. Väkersimme esikoisen kanssa yhden iltapäivän karkkeja ja vähän pidempään jännitin onnistuvatko ne. Yhdessä tekeminen on mukavaa. Siksi väittäisin, että itse tehden saat sekä parempia makuja että tekemisen riemua.

Lakritsitaatelit

10 taatelia

1 rkl lakritsijauhetta

Leikkaa taateli kahtia ja pyörittele muotoa käsissäsi hieman tasaisemmaksi. Tämä on tahmaista puuhaa. Laita taatelit kannelliseen lasipurkkiin. Mittaa päälle lakritsijauhetta. Laita kansi kiinni ja ravistele purkkia niin, että taatelit ovat yltäpäältä lakritsijauheen peitossa.

Taatelit säilyvät lasipurkissa jääkaapissa viikon verran, elleivät tule syödyksi.

Suklaaluumut

200 g kuivattuja kivettömiä luumuja

yhtä monta mantelia kuin luumuja

(1 dl amaretto)

145 g tummaa suklaata

Aloita manteleista. Laita ne amarettoon hyvissä ajoin esimerkiksi aamulla, jos aiot illalla "leipoa" tai jo edellisenä iltana.

Laita marinoitu manteli kuivatun luumun sisään. Parhaiten tämä onnistuu tietysti samasta reiästä, josta luumun kivi on otettu ulos. Pyörittele sitten luumua hieman käsiesi välissä, että saat luumusta kauniin muotoisen. Tämäkin on tahmaista puuhaa.

Sulata suklaa parhaaksi katsomallasi tavalla. Itse teen sen vesihauteessa, sillä muutaman kerran olen onnistunut polttamaan suklaan yrittäessäni sulattaa sitä mikrossa. Mikä käry! 

Dippaa mantelilla täytetty luumu sulatettuun suklaaseen ja nosta ritilän päälle kovettumaan. Kun suklaa on kovettunut, siirrä luumut puhtaaseen rasiaan, jossa ne säilyvät kunnes tulevat syödyiksi. Minä säilytin luumuja ihan vain tavalllisessa kaapissa.

Tyrnimarmeladi

3 dl pakastettuja tyrnejä

4 dl vettä

2 dl hillosokeria

1 dl taloussokeria

1 dl glukoosisiirappia

2 tl agar agar -jauhe

Sokeroimiseen erikoishienoa sokeria

Vuoraa 20 x 30 cm uunivuoka tuorekelmulla.

Mittaa kattilaan vesi ja tyrnit. Keitä tyrnejä sen verran, että ne pehmenevät ja niistä alkaa irrota mehua. Kaada seos siivilän läpi. Painele tyrnit siivilää vasten, että saat mahdollisimman tarkasti kaiken mehun talteen marjoista.

Laita tyrnimehu takaisin kattilaan. Lisää sokerit ja keitä kunnes sokerit ovat liuenneet seokseen. Lisää agar agar-jauhe ja keitä vielä kaksi minuuttia. Monissa ohjeissa marmeladi tehtiin aivan tavallisella taloussokerilla, mutta halusin pelata varman päälle ja laiton hillosokeria, joka sisältää pektiiniä ja hyydyttää myös massaa. Glukoosisiirapin puolestaan ajattelin vaikuttavan rakenteeseen.

Kaada marmeladi massa tuorekelmulla vuorattuun vuokaan ja anna hyytyä vähintään noin 6 tuntia huoneenlämmössä. Kun marmeladi on jähmettynyt kunnolla, nosta se leikkuulaudalle ja leikkaa marmeladista haluamasi muotoisia paloja ja asettele ne ritilän päälle kuivamaan. Marmeladeja kannattaa käännellä välillä, että ne kuivuvat jokapuolelta.

Kokeilin sokeroida marmeladeja jo seuraavana iltapäivänä, mutta silloin ne olivat vielä aivan liian märkiä, ja sokeri suli marmeladin pinnalle aivan heti. Toisena päivänä sokerointi kesti marmeladin päällä useamman tunnin, mutta vasta kolmantena päivänä valmistamisen jälkeen marmeladi oli kuivanut niin paljon, että sokeri ei enää sulanut makeisten pinnalta lainkaan.

Marmeladi säilyy hyvin huoneenlämmössä.

Terveellisiä makeisia?

Terveellisyys ei ehkä ole se, jolla itse tehtyjä makeisia kannattaa markkinoida. Totta on tietysti se, että itse tehden pystyt välttelemään monia väri-, lisä- ja makeutusaineita ja käyttämään mahdollisimman paljon raaka-aineita, jotka tunnet ja tiedät. Kyllähän sokereissa on joitakin säilöntäaineita ja niin edelleen.

Ja sitten on se sokeri. Sokeria itse tehdyissä makeisissa on. Luumussa ja taatelissa sokeri on luontaista hedelmäsokeria. Marmeladin valmistamiseen sokeria kuluu sen verran, että terveellisyys on kyllä hyvin kyseenalainen sana yhdistää marmeladiin. 

Itsetehdyt makeiset on ihana joulukukka

Vähän samalla tavalla kun aiemmin julkaisemani vuokaleipä, niin nämä joulukarkitkin toimivat hyvin jolukukkasena tai muistamisena. Nätisti paketoituna joulukarkeilla voi ilahduttaa ystäviä, opettajia tai vaikkapa naapureita.

Erityisen kaunista tuli tyrnimarmeladista. Samoin luumujen tasainen suklaapinta houkuttaa maistamaan. Lakritsitaatelista ei kai oikein voi hyvällä tahdollakaan sanoa, että ne ovat kauniita. Enpä tiedä miltä ne sinusta näyttävät, mutta minusta ne näyttävät ihan siltä itteltänsä. Mutta ei se näkö, vaan maku. Kaikki karkit on syöty ja suunnitelmissa onkin tehdä jouluksi uusi satsi. 

Sen verran varoitan kuitenkin, että marmeladin valmistaminen ei ole hätäisen hommaa. Helppoa se on, mutta marmeladeja pitää kuivattaa, että makeisen sokeroiminen onnistuu. Jos marmeladin pinta on liian märkä, sokeri sulaa karkin päälle jo lyhyen ajan kuluessa.

Puolukkainen vuokaleipä ja ruskistettu vaadotettu voi

Lämmin leipä ja voi

Tuore leipä on jotain mitä on vaikea vastustaa! Vaikka vallalla on trendi valmistaa huolella juurella kohotettuja leipiä, itsetehtyä leipää saa nopeammin ja helpomminkin. Myönnän toki, että ihanasti juurella kohotettua leipää ei voita mikään, ja sen vuoksi olen etsinyt ratkaisuja, joissa käytetään vain vähän hiivaa ja kohotetaan hartaasti. Olen ollut liian laiska opettelemaan juurileivonnan saloja. Ehkä ensi vuonna. Tänä vuonna paistelen vuoka- ja pataleipiä.

Puolukkaista vuokaleipää olen valmistanut syksyn kuluessa jo useampaan otteeseen. Se onnistui heti niin hyvin, että uskaltauduin viemään jo toisen tekemäni leivän tuliaisiksi Savusuolaa-blogin Janicalle, kun tuossa taannoin maistelimme jouluruuille sopivia viinejä. Kinkkuviiniraadin mielipiteitä pääset lukemaan Juomavinkin artikkelista.

Piimällä pehmeyttä ja voista täyteläisyyttä

Tykkään käyttää leivonnassa piimää nesteenä. Se tuo leivonnaisiin ihanaa pehmeyttä. Olen testannut skonssit ja erilaisia limppuja ja leipiä muun muassa saaristolaisleipää piimäpohjaisena makeista leivonnaisista puhumattakaan. Nyt saan lisätä leipä-listaan vielä puolukkaisen vuokaleivän, joka tuntuu perinteiseltä suomalaiselta leivältä senkin vuoksi, että puolet jauhoista on ruista.

Puolukkaista vuokaleipää voi syödä aivan arkisena leipänä, mutta halusin upgreidata leipäkokemuksen ja valmistin päälliseksi ruskistettua voita. Oletko kokeillut? Ruskistetun voin vaalea väri tulee siitä, että tavallisesta huoneenlämpöisestä voista joka on vaahdotettu ruskistetun voin joukkoon. Ruskistetun voin pähkinäinen aromi säilyy, mutta väri on ehkä tällä tavoin kauniinpi.

Puolukkainen vuokaleipä ja ruskisetettu voi

Puolukkainen vuokaleipä

3 dl piimää
1/2 pss kuivahiivaa
3 dl ruisjauhoja
vajaa 1 tl suolaa
1 rkl fenkolinsiemeniä
1/2 dl siirappia
1 dl puolukoita (pakaste)
noin 3 dl vehnäjauhoja

Lämmitä piimä noin 42 asteiseksi. Sekoita kuivahiiva ruisjauhojen joukkoon ja lisää seos lämpimän piimän joukkoon. Anna taikinajuuren nousta noin kaksinkertaiseksi.

Lisää kohonneeseen taikinajuureen suola ja morttelissa hienonnetut fenkolinsiemenet. Sekoita taikinaan myös puolukat, siirappi ja vehnäjauhot. 

Leikkaa leipävuokaan pala leivinpaperia. Vuokan päät voi jättää vuoraamatta leivinpaperilla. Leipä kyllä irtoaa vuuasta hyvin, kun vuoka on pitkältä sivulta suojattu leivinpaperilla. 

Muotoile leipätaikina jauhotetulla pöydällä pötköksi ja nosta vuokaan. Taikina on aika tykkyä. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa liinalla peitettynä.

Pistele kohonnut leipä varovasti haarukalla ja paista 175 asteisessa uunissa non 40 minuuttia. Kumoa ja anna jäähtyä ritilän päällä.


Ruskistettu voi

200 g voita 

(0,5 tl suolaa)

Laita voi kahteen osaan. Jätä toinen puoli kulhossa huoneenlämpöön ja kuutioi toinen puoli kattilaan.

Ruskista voita kattilassa kunnes se kuohahtaa, alkaa ruskistua ja siitä alkaa nousta pähkinäistä aromia. Ole tarkkana ruskistamisen kanssa. Palaneen ja ruskistetun voin ero on hyvin hieno, mutta muassa kyllä huomaa heti onko ruskistaminen mennyt liian pitkälle. Voita voi ruskistettaessa sekoitella hieman, mutta ihan ylenmääräistä sekoittamista ei tarvita. Jos käytät paksupohjaista kattilaa, harkitse ruskistetun voin kaatamista toiseen astiaan. Voi nimittäin voi jatkaa ruskistumistaan, jos kattila on hyvin kuuma.  Jäähdytä ruskistettu voi huoneenlämpöiseksi.

Yhdistä huoneenlämpöiset voit ja vaahdota sähkövatkaimella. Tuloksena on vaalea pähkinäinen kuohkea levite leivän päälle. Vaahdotettua ruskistettua voita voi käyttää myös pastan joukossa tai vaikkapa paistamisessa. Voita kannattaa tehdä hieman isompi satsi kerralla, koska pientä määrää on vaikea ruskistaa. Halutessasi voit koristella ruskistetun voin sormisuolalla tai vastaavalla.

Puolukkainen vuokaleipä on osa #herkkukalenteri2020 Instagramin herkkukalenteriin taiteilevat reseptejä ja kuvia kaksi muutakin ruokabloggaria. Vuokaleipä on jo kalenterin viides resepti. Muina ohjeina löytyvät muun muassa ihana punajuuri-vuohenjuustokeitto, suutarinlohi, kanelipannacotta ja omenadrinkki viskillä. Tässähän alkaa olla menu koossa!

Suutarinlohi - joulukalaa silakoista

Silakat on pieniä joulukaloiksi

Tuntemattomasta sotilaasta tuttu lausahdus, että silakat olisivat pieniä joulukaloiksi ei enää tänä päivänä ole silakoiden osalta totuus. Silakat eivät ole alimitoitettu tai aliarvostettu kalavalinta joulupöytään. Päinvastoin silakka on valintana melko eettinen. Silakan kalastus Itämerellä on kestävällä tasolla. Lisäksi silakka on kuluttajan kukkarolle huokean hintaista kalaa. 

Itämeren hopea löytää harvoin tiensä keittiööni, mutta ajattelin joulun kunniaksi pitää silakan aktiivisesti mielessä. Monet joulun kalaherkut saa vaivattomasti valmistettua silakasta. Olenhan minä näitä jouluisia silakkaruokia tehnyt aikaisempinakin vuosina. Sinappi- ja valkosipulisilakkaohjeet ovat edelleen käytössä ja luultavasti niitä löytyy tänä vuonnakin joulun kalaruuista. Tai ehkä laitankin silakat tänä vuonna viinietikassa. Kesäisistä kuvista huolimatta ruoka sopii myös joulusesonkiin.

Jouluruokia koko joulukuun

Koska varsinaiset joulupyhät kestävät vain muutaman päivän olen ottanut asiakseni, syödä jouluisia ruokia koko joulukuun. Varsinaisiin joulun pyhiin ja ehkä tulevaan itsenäisyyspäivään varaan perinteisiä ruokia ja perinteisiä makuja. Muuten saatan vähän iloitella ja valita jouluisia makuja ja yllättäviä yhdistelmiä.

Uskon, että moni muukin valmistaa itsenäisyyspäivän aterian suomalaisia perinteitä kunnioittaen. Ja senpä vuoksi suutarinlohen resepti sopii hyvin tähän saumaan. Jos haluat valmistaa itsenäisyyspäivään silakoista suutarinlohta, ehdit hyvin. Suutarinlohi on nopea valmistaa, mutta tekeytyminen ottaa aikansa.

Suutarinlohi

500 g silakkafilettä

0,3 dl karkeaa merisuolaa

liemi

1 dl etikkaa

3 dl vettä

0,5 dl sokeria

lisäksi

porkkana

punasipuli

noin 10 maustepippuria

2-3 laakerinlehteä

Huutele silakat. Lado silakat laakeaan kulhoon. Ripottele väliin ja päälle suolaa. Nosta jääkaappiin tekeytymään seuraavaan päivään.

Valmista liemi kuumentamalla aineksia kattilassa kunnes sokeri on sulanut. Jäähdytä liemi. 

Kuori ja pilko porkkana lanteiksi ja kuori ja siivuta punasipuli.

Valuta hyvin yön yli suolassa lionneet silakkafileet. Kääri fileet rullalle nahkapuoli ylöspäin. Asettele silakkarullat puhtaaseen lasitölkkiin. Laita väleihin porkkanaa ja sipulia. Kaada liemi fileiden ja kasvisten päälle ja lisä pippurit ja laakerinlehdet.

Anna maustua kylmässä pari päivää. Nauti esimerkiksi ruisleivän kanssa tai tarjoa kalapöydän osana.

*

Joulukalenterina virtuaalinen herkkukalenteri

Joulukuista ruokailotteluani pääset seuraamaan täällä blogissa, instagramissa ja facebookissakin. Löin nimittäin hynttyyt yhteen Annan ja Hanna-Riikan kanssa ja päätimme julkaista kolmen bloggarin yhteistä "joulukalenteria". Kättemme jälki näkyy meidän kaikkein insta-profiileissa ja herkkukalenterin löydät sen myös kirjoittamalla hakukenttään #herkkukalenteri2020.

Kuten tulet huomaamaan julkaisemme tyylillemme uskollisia jouluisia herkkuja laajalla skaalalla. Anna avasi joulukalenterin ensimmäisen luukun, josta löytyy ihana keitto-ohje. Punajuuri ja vuohenjuusto on match made in heaven. Värikin on niin kaunis, että ilokseenhan tuota soppalautasta katsele. Huomenna on sitten Hanna-Riikan vuoro. Omat reseptini julkaisen instagramin lisäksi täällä blogin puolella. Tervetuloa seuraamaan! 

Joulun on jo mielessä

Millainen joulukalenteri sulla on?

No mulla on instakalenteri! Olen tosi innoissani tästä jutusta. Lähdin nimittäin mukaan instajoulukalenteriin kahden muun ruokabloggaajan kanssa. Hanna-Riikka Kapustan varressa -blogista ja Anna Saispa lisää -blogista jakavat innostukseni ja tuskin maltamme odottaa joulukuun ensimmäistä päivää, jolloin kalenterin ensimmäinen luukku aukeaa.

Joulutunnelmia marraskuussa

Joulukalenterin ansiosta olen päässyt joulutunnelmiin ja jouluisten makujen pariin jo marraskuussa. Jotta valokuvaaminen tähän aikaan vuodesta onnistuu edes jollakin tavalla, on pitänyt tehdä aika luovia ratkaisuja ja ruokaa on laitettu ja kuvia otettu sääennusteita tutkien. Onneksi välillä aurinko on pilkahdellut marrastaivaalta. Kalenterihommat alkavat olla luukkujen avaamista vaille valmiina. Lähde mukaan availemaan #herkkukalenteri2020 luukkuja instagramin puolella.

Joulun aika Lapin lumoissa

Kevättalven aurinko on jo useampana päivänä paistellut taivaalta. Sen valolla on ollut uskomaton vaikutus. Valon ihmettä korostaa Lapissa vietetty kaamosjoulu, johon palaan muutaman kuvamuiston verran. Lapinhullut ajoivat pohjoiseen neljästi vuoden sisällä: jouluna, hiihtolomalla, kesälomalla ja uudelleen taas jouluna. Erämaan rauha ja hiljaisuus tekevät vaikutuksen kaikkina vuoden aikoina. Jouluna erityistä on vielä kaamoksen sininen hehku ja pastellivärit taivaalla. 

Viikko Lapissa kului siivillä. Ulkoilimme suksilla ja jalan, loimuttelimme lohta, paistelimme makkaraa, lämmittelimme glögiä, pelailimme pelejä ja saunoimme. Ja tietysti ohjelmaan kuului myös perinteisiä joulujuttuja, lähinnä ruokien muodossa. Joulupukkia emme nähneet, vaikka lahjat ilmestyivätkin ovan taakse, mutta vieraitakin kävi; mökin naapurista on tullut niin tuttu, että hänet kutsuimme taas käymään. Kaukaisemmat vieraat olivat kotikulmilta. Naapurikadun kaverit olivat hekin pohjoisessa, ja he pyörähtivät tapaninajelulla meillä kylässä. Kätevää tavata 1000 km päässä kotoa. Siinä sitten saunottiin ja pelailtiin Trivialia, jotain taisi jäädä hampaankoloon.

Jälkeenpäin on laskettuna reissussa sattui monia pieniä vastoinkäymisiä. Onneksi vain pieniä. Meillä oli matkassa yhdet väärät monot tai siteet, miten sen nyt ottaa. Kinkku oli liian iso tai uuni liian pieni. Vanhan puhelimen sim-kortti ei sopinutkaan uuteen lahjapuhelimeen, varmisteluista huolimatta. Kertaalleen poltin perunatkin pohjaan ja mitähän vielä... Kaiken kaikkiaan Lapin reissu teki taas tehtävänsä. Loman jälkeen olo on rentoutunut.

Kaikilla Lapin reissuillamme olemme poikenneet Pallaksella ja joko Levillä tai Ylläksellä. Tällä kerralla vietimme niin tiivistä mökkielämää, että emme juuri mökistä poistuneet lukuunottamatta yksiä pizzoja Muoniossa Olostunturilla, joka vaikutti mukavalta paikalta. Täytynee tutustua joku kerta paremmin!

Suunnitteleme seuraavaa Lapin matkaa kesälle. Silloin olisi tarkoitus piipahtaa vielä vähän Enontekiötä pohjoisempana. Olen mietiskellyt Inaria, Utsjokea tai mahdollisesti Norjaa, Altaa ja niitä seutuja. Onko kenelläkään vinkkejä?

Kaamosjoulu Lapissa

Sinisestä unelmasta tuli sinistä todellisuutta, kun toteutimme erään kesäisen keskustelun jälkeen syntyneen ajatuksen, ja lähdimme viettämään valkeaa joulua Lappiin kaamoksen keskelle. Saimme joululomalta enemmän kuin mitä uskalsimme edes toivoa. Lapissa oli tavattoman kaunista ja rauhallista. Kaamos on jotain niin kaunista, että sitä on vaikea sanoin kuvailla tai taidoillani vangita valokuviin. Hiihtolomien aikaan valo on aivan toista, kesästä puhumattakaan.

Lähdimme matkaan perjantaina 22.12. kukonlaulun aikaan. Auto oli aivan täyteen pakattu, sillä mukana olivat tietysti lasten joululahjat, sukset ja iso osa jouluruuista. Halusimme pitää kiinni joistakin perinteistä, vaikka joulua ei kotona vietettykään. Etukäteen arvelin, että kaipaisin joulukirkon tunnelmaa ja ehkä joitakin joulukoristeita, jotka ovat seuranneet kodista toiseen, ja joihin liittyy paljon muistoja ja tarinoita. Vähän myös arvelutti miten apukokit suhtautuvat siihen, että joulupukki ei tulekaan vieraaksemme. Perillä kuitenkin huomasin, että mitään ei puuttunut. Luonto loi niin mahtavat puitteet. Tykkyluminen metsä kaamoksen sinisessä valossa oli kirkkomme ja koristeemme.

Pitkä, lähes tuhannen kilometrin mittainen, matka tehtiin ripeässä tahdissa. Aamulla lähdettiin ja illalla olimme perillä Enontekiöllä. Pitkän ajomatkan rasituksia ravisteltiin pois pienellä kävelylenkillä ja saunalla. Meille on muodostunut perinteeksi aloittaa loma tortilloilla, ja voi miten ne maistuivatkaan eväsleipien jälkeen. Muuten toki söimme loman aikana perinteisiä jouluherkkuja ja kertaalleen tietysti hauduteltiin poronkäristystä, kun kerran Lapissa oltiin.

Viikon mittainen loma kului letkeissä ja rennoissa tunnelmissa vaatetuksena joko lämpökerrasto tai pyjama. Joulupukkikin kävi aattoiltana jättämässä lahjasäkit ja mennessään koputteli nurkissa. Joulupukin ja jouluruokien lisäksi meillä ei juuri muita aikaisempien vuosien jouluperinteitä noudatettukaan. 

Useampana päivänä istuimme nuotiolla, kerran loimutimme lohifileen. Lapset laskivat Ounasjoen rantatörmällä pulkkamäkeä ja me aikuiset tyhjäsimme mökin katon lumesta. Iltaisin pelailimme lauta- ja korttipelejä. Ounasjoen jäällä pääsi kelkkauria pitkin hyvin kävelemään ja vähän hiihdimmekin. Kovat paukkupakkaset tosin hidastivat hiihtoharrastusta, ja teimme vain aivan lyhyitä hiihtolenkkejä Vuontispirtin ympäristössä, josta lähtevät lomakotimme lähimmät ladut. 

Kuivassa tuulettomassa pakkassäässä tarkenee toki ulkoilla, kun vain on asianmukaisesti pukeutunut, mutta täytyy sanoa, että kotiinlähtö aamuna 29.12. katsoin lämpömittariin toisenkin kerran, kun mittari näytti -34 pakkasastetta. Samana iltana kotona Pirkanmaalla ulkona olikin +2 astetta. Suomi on iso maa!

Aivan vain huvin vuoksi ajelimme tälläkin reissulla sekä Enontekiön Hetassa ja Pallaksella maisemia ihailemassa. Suurin piirtein samat kuviot ovat edessä taas muutamien viikkojen kuluttua hiihtoloma-aikaan. Toivotaan, että silloin ei olisi aivan niin kylmä kuin joulun oli. Revontulet jäivät tälläkin reissulla näkemättä. Yhtenä yönä heräsin vihreään valoon, mutta silloin uni ja lämmin sänky vei voiton. En millään viitsinyt lähteä ulos ihmettelemään, vaikka olisi ehkä kannattanut. Toivottavasti meitä vihdoin hiihtolomalla onnistaa ja näemme reposten tanssin!

Viikonloppukokki on edelleenkin Lapin lumoissa ja tulevissa postauksissa teemana onkin poro. Tervetuloa seuraamaan Viikonloppukokkia myös vuonna 2018 täällä blogissa ja facebookissa. Toivotaan, että tästä vuodesta tulee vähintäänkin yhtä hyvä kuin vuosi 2017 oli. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Sinappi- ja valkosipulisilakoita - ihan hyvän kokoisia joulukaloja

Mikähän siinä onkin, että silakoista ei juuri tule laitettua ruokaa kuin jouluna. Hyviähän nuo olisivat muutoinkin, mutta enpä muista koskaan esimerkiksi paistaneeni silakkapihvejä, vaikka kalaa syömmekin ihan mielellämme. Sanonta pieniä ovat silakat joulukaloiksi ei siis pidä kutiansa meidän perheessä. Kala voi olla pieni, mutta se, että joulupöydässä on silakoita onkin sitten suurempi juttu, niin harvinaisia kaloja ovat silakat meidän ruokapöydässämme.

*

Sinappi- ja valkosipulisilakoita

500 g silakkafileitä

etikkaliemi

5 dl vettä

1 dl väkiviinaetikkaa

1 rkl sokeria

2 tl merisuolaa

sinappikastike

2 rkl vahvaa sinappikastiketta

1 rkl sokeria 

hieman suolaa

pari myllynpyöräytystä mustapippuria

1 rkl valkoviinietikkaa

3 rkl rypsiöljyä

3 rkl tillisilppua

valkosipulikastike

1-2 valkosipulinkynttä murskattuna

1 prk (250g) kermaviiliä

puolikkaan sitruunan mehu

hieman suolaa

hyppysellinen valkopippuria

Tee ensin etikkaliemi. Yhdistä vesi, väkiviinaetikka, merisuola ja sokeri. Sekoita, kunnes sokeri ja suola ovat liuenneet nesteeseen. Lisää silakkafileet nesteeseen. Anna fileiden kypsyä liemessä vähintään 4 tuntia tai jopa yön yli.

Valuta fileet ja repäise niistä nahka irti. Kun kala on kunnolla kypsää, nahka lähtee helposti irti.

Sekoita sitten kastikkeet. Sekoita sinappikastikkeen aineet hyvin sekaisin öljyä ja tilli silppua lukuunottamatta. Lisää öljy muutama tippa kerrallaan, kunnes saat kastikkeesta haluamasi paksuisen. Sekoita valkosipulikastikkeen ainekset keskenään. 

Jaa silakkafileet kahteen osaan. Purkita silakkafilettä ja sinappikastiketta vuorotellen kannelliseen lasipurkkiin ja laita toiseen purkkiin silakkafilettä ja valkosipulikastiketta. Anna silakoiden maustua kylmässä 1-2 vuorokautta. Sinappi- ja valkosipulisilakat säilyvät hyvin viikon verran kylmässä, jos eivät tule nopeammin syödyksi.

*

Koko määrän silakkafilettä voi kypsentää yhdessä ja samassa etikkaliemessä, vaikka sitten valmistaisikin useampaa eri maustelientä. Minulla on ollut tapana valmistaa juurikin sinappi- ja valkosipulisilakoita. Samasta kalasta tulee eri mausteilla aivan eri makuista.  Silakkafileet ovat joulun kalapöydän perinteistä tarjottavaa. Ne ovat parhaimmillaan keitetyn perunan tai ruisleivän päällä tarjoiltuna.

Jouluruokien haasteena on tehdä yhtä lajia riittävän vähän. Tärkeää on, että kaikille riittää maisteltavaa, ja että kaikki tulevat kylläiseksi, mutta liikaakaan ruokaa ei saa olla. Minusta ei nimittäin ole heittämään ylijäämä ruokia pois. Siksi valmistan silakoita vain maksimissaan puolesta kilosta filettä. Helposti tekisi suuremmankin määrän, mutta sen jälkeen voikin ruveta haalimaan paikalle lisää syöjiä. Puoli kiloa riittää todistetusti hyvin meidän 4 henkiselle perheelle ja parille vieraallekin. Lapset suhtautuvat hyvin epäilevästi silakkafileisiin, eikä kalan maistelua voi syömiseksi kutsua.