Näytetään tekstit, joissa on tunniste tapahtuma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tapahtuma. Näytä kaikki tekstit

maanantai 19. marraskuuta 2018

Juustotastingista vinkkejä juustojen ja viinien yhdistämiseen

Olen itsepintaisesti juonut juustojen kanssa lähes yksiomaan punaviinejä. Viimeistään sen jälkeen kun osallistuin Juustosopin juustotastingiin, on myönnettävä, että valkoviini on monelle juustolle parempi valinta. Mikähän siinä onkin, että juuston ja punaviinin yhdistäminen tuntuu olevan suomalainen tapa. Liittyykö se pitkään, kylmään ja pimeään talveen?



juustotasting, juustojaviini


Syksyn kuluessa Tampereen kauppahallin Juustosoppi on tutustuttanut asiakkaitaan juustotastingeissä espanjalaisiin juustoihin ja kertonut miten oluen ja juuston voi yhdistää. Viimeisimmäksi Juustosoppi esitteli juustoja ja hyviä juustoviinejä tunnelmallisesti Tampereen kauppahallissa sen jälkeen kun halli oli sulkenut ovensa muilta asiakkailta. Onneksi kuitenkin tastingiin osallistujilla oli hyvää aikaa tehdä ostoksia ja esittää kysymyksiä niin Juustosopin asiantuntevalle henkilökunnalle kuin viinien maahantuojallekin. Tämä viimeisin tasting oli niin suosittu, että se loppuunmyytiin. Onneksi mahduin ystäväni kanssa mukaan. On mukava viettää aikaa yhdessä herkullisten juustojen äärellä.

Juustoviinit oli valinnut europpalaisten viinien maahantuoja Matti Sievänen. Maahantuoja tekee yhteistyötä erityisesti pienten tilojen kanssa. Huolellisesti valitut viinit maahantuoja toimittaa suoraan asiakkaille, jolloin varastoinnista ei synny ylimääräisiä kustannuksia asiakkaille. Viinien lisäksi Matti oli tuonut maistateltavaksi myös laadukkaita oliiviöljyjä ja balsamicoja, joita oli  mahdollisuus ostaa kotiin. Viineistä oli mahdollista tehdä tilaus. Oman ja ystäväni suosikiksi viineistä nousi ihana Riesling, joka sopi meidän mielestämme useammankin juuston kanssa.


juustotasting, juustojaviini

Kolmesta maistellusta juustosta oman suun mukaisin oli ehdottomasti Amaltura Old, joka on vain vuoden verran kypsytetty vuohenmaitojuusto gouda Hollannista. Vaikka juusto oli goudaksi melko  nuori, se oli rakenteeltaan ihanan kiteinen. Amaltura Oldia ostin kimpaleen kotiinkin maisteltavaksi. Esikoinen on goudien ystävä. Kuopus puolestaan on enemmän sellainen kotijuusto-tyyppi. Omat maut kaikilla. Toinen maisteltu juusto oli ranskalainen Comte AOC. Se on Juran vuoristoalueella vuoden verran kypsennetty juusto on valmistettu lehmän raakamaidosta. Ennakkoon arvelin, että Comte AOC olisi juustoista paras, mutta kyllä tämä pähkinäinen ja täyteläinen juusto jäi mielestäni Amaltura Oldin jalkoihin. Se ei tarkoita, että Comte olisi ollut huono juusto. Hetkessä toinen vain toimi paremmin.



juustotasting, juustojaviini


Kovien juustojen lisäksi maistelussa oli yksi pehmeä juusto. Pehmeä ja notkea, melkein valuva, ranskalainen Chaumes oli myös makuni mukainen. Jostakin syystä en tullut sitä ostaneeksi, vaan Amalturan lisäksi ostoskassiini päätyi ihanaa cheddaria ihan vain muodon vuoksi. Tarkoitukseni oli ostaa myös Kaltbachia, johon ihastuin pastajuustona. Juuri sillä kerralla tiskistä löytyi kuitenkin harvinaisempaa herkkua. Yhtään ei harmittanut, Kaltbachin sijaan ostoskassiini päätyi Le Gryére AOP 1655 on sveitsiläinen alkuperäsuojattu juusto. Sen ominaispiirteisiin kuuluu paitsi laadukas maito myös vähintään 12 kk kypsytys ja vuorisuola, joka valmistetaan ikivanhassa suolakaivoksessa Sveitsissä.



juustotasting, juustojaviini


Juustosopissa alkaa muuten olla aika vaikuttava valikoima sveitsiläisiä juustoja. Osittain tämä on seurausta kauppiaan kiinnostuksesta, mutta myös kysyntä on ohjannut valikoiman muodostumista. Juustosopin juustotastingeille on todennäköisesti luvassa jatkoa, mutta vasta vuoden vaihteen jälkeen. Nyt alkavat pikkujoulu ja joulukiireet!

Yhteistyö: pääsin osallistumaan juustotastingiin ilmaiseksi.

torstai 27. syyskuuta 2018

Juustosopin juustoilta Tampereen kauppahallissa

Ruuan ympärillä on tapahtumia jos jonkinlaisia: on messuja, markkinoita, eri tahojen järjestämiä koulutuksia ja kursseja. Varaa on valita itselleen mieleinen. Kaikkia ruokatapahtumia tuntuu yhdistävän se piirre, että aina niissä pystyy ammentamaan itselle uutta tietoa, ja siksi olenkin ennakkoluulottomasti osallistunut monenlaisiin ruokaan liittyviin rientoihin. Mukavia lämminhenkisiä ja melko intiimiäkin ruokatapahtumia ovat olleet Juustosopin juustoillat Tampereen kauppahallissa. Puhun nyt kahden juustoillan kokemuksella.


juustoilta, juustosoppi
juustoilta, juustosoppi
Ensimmäisen kerran olin juustoillassa lapsuudenystäväni kanssa joskus viime keväänä - taisi olla talvea vielä. Kevään kuluessa iltoja järjestettiin muitakin, mutta valitettavasti en päässyt niihin osallistumaan. Onneksi Juustosoppi päätti jatkaa avoimia juustoiltoja syksyn tullen. Avoimiin juustoiltoihin on ennakkoilmoittautuminen ja osallistumisesta peritään pieni osallistumismaksu*, joka pitää sisällään juustomaistiaiset. Juustoillat on aina rakennettu jonkin teeman ympärille. Ensimmäisellä kerralla tutustuimme ranskalaisiin klassikkoihin ja viime viikolla, syksyn ensimmäisessä juustoillassa, sukellettiin espanjalaisten makujen maailmaan. 


juustoilta, juustosoppi

Juustoiltojen viehätystä lisää se, että ne alkavat illalla klo 18, jolloin Kauppahallin ovat sulkeutuvat muilta asiakkailta. Tunnelma vuonna 1901 avatussa kauppahallissa on päivisin eloisa ja vilkas, iltaisin halli on hiljainen ja rauhallinen. Esimerkiksi kauniin rakennuksen yksityiskohtia pääsee helpommin ihailemaan tyhjiltä käytäviltä. Kadulta julkisivun lasi-ikkunoita pääsee ihailemaan päivälläkin olematta asiakkaiden tiellä.

Avoimissa juustoilloissa Juustosopin asiantunteva henkilökunta on kerännyt teeman mukaisia juustomaistiaisia kauniisti esille. Toisinaan juustopöytään on nostettu myös muuta tarjottavaa, joka luonnollisesti sopii teemaan. Espanjalaisten juustojen pöytään pääsivät lisäksi viikunahillo, vihreät oliivit ja keksit, joissa oli hienoinen aniksen maku. Kekseihin ei oltu lisätty sokeria, mutta pinnalle lisätty oliiviöljy teki rapeasta keksistä makean oloisen. Keksit ovat kauniisti yksittäispakattuja paperikääreisiin. Illan erikoisuutena Saara maistatti meillä myös raikasta espanjalaista omenasiideriä (Pomar Sidra). Pähkinäpuutynnyrissä kypsytettyä makeaa ja kupliva mieto alkoholijuoma raikasti mukavasti suuta juustojen jälkeen. Maistiaisten ja juustotietouden lisäksi illoissa pääsee keskustelemaan muiden juustonystävien kanssa ja illan päätteeksi on myös mahdollista tehdä ostoksia juustosopin notkuvasta tiskistä.



juustoilta, juustosoppi


Ja lopulta sitten vielä niistä juustoista. Manchego oli kaikki mitä tiesin espanjalaisista juustoista ennen viime torstaita. Siitäkin oikeataan vain nimen ja maun. En esimerkiksi tiennyt, että espanjalainen klassikko on DOP-alkuperäsuojattu. Meille oli valittu maistettavaksi neljä juustoa, joista yksi oli manchego, kaksi manchego-tyyppistä ja yksi aivan erilainen homejuusto. Maisteltavaksi valittu Manchego oli erityinen juusto siinä mielessä, sitä oli kypsytetty 12 kk, mikä on manchegolle pitkä kypsytys aika. Vuohenmaidosta valmistetun Murcian alueelta peräisin oleva vuohenmaitojuuston, Murcia Curadon, makuparina pöydän viikunahillo oli loistava. Suosikkini näistä neljästä juustosta oli ehdottomasti Cristo del Prado. En ollut koskaan aiemmin maistanut rosmariinilla vuorattua lampaan raakamaitojuustoa. Rosmariinikerroksesta huolimatta rosmariini maistui juustossa vain aavistuksen verran. Juustopöydän Cantar de Covadonga sinihomejuusto oli valmistettu lehmän- ja lampaanmaidosta. Se oli maultaan melko intensiivinen ja voimakas. Hyvä yhdistelmä keksin ja siiderin kanssa. Samalta Asturian alueelta molemmat ovatkin lähtöisin, sinihomejuusto ja siideri.



juustoilta, juustosoppi


Seuraava Juustosopin avoin juustoilta on 11.10.2018 klo 18. Teemana on juustot ja oluet  -verrattomat yhdessä. Lisää tietoa juustotastingista Juustosopin facebook-sivuilla. Jos viimeisestä kauppahallivisiitistä on vierähtänyt tovi, suosittelen piipahtamaan hallissa ja Juustosopissa tulevana viikonloppuna 28.-29.8. Hallissa vietetään syysmarkkinoita. Työssäkäyvien toiveisiin on vastattu pidentämällä perjantain (28.8) aukioloa. Hallin ovet ovat avoinna kello 20 saakka. Muutakin ohjelmaa on loppuviikosta luvassa kaiken ikäisille hallin asiakkaille. Moni yrittäjä on mainostanut tarjouksia ja maistiaisikin lienee luvassa.

Yhteistyö: pääsin osallistumaan espanjalaisten juustojen iltaan ilmaiseksi.

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Tamperrada 2018 I'm speechless

Ajattelin ensin, että en osallistu koko Tamperradan pintxos-viikkoon, vaan toisin kävi. Kun nyt satuin olla Tampereella viinipruuvin merkeissä, ajattelin, että jos sitä maistelisi muutaman paikan pintxos. Vaan kuinkas sitten kävikään? Tulipahan kierrettyä kokonaista kymmenen ravintolaa (!) Suoritus on ihan hyvä, sillä osa illasta kului Alkon viinipruuvissa. Sekin oli ensikertalaiselle miellyttävä kokemus, mutta taisi nyt ikävä kyllä jäädä vähän pintxosien jalkoihin.



Pintxos-kilpailun järjestetään jo 6. kertaa. Tuomareiden lisäksi annoksia pääsee arvioimaan kuka tahansa. Tämän vuoden pintxoiluun ehtii osallistua vielä parin päivän ajan (17.8 saakka) Kilpailuun osallistuu tällä kerrralla 55 ravintolaa.  Osallistuvilla ravintoloilla on usein kilpailuannoksen lisäksi tarjolla myös muita pintxoja, ja niille mietittyjä juomia. Kilpailuannos maksaa 3 euroa. Juomilla ja muilla annoksilla saattaa hinta olla jotain muutakin. Oman mielipiteensä pääsee kertomaan Tamperradan www-sivuilla ja samalla pääsee osallistumaan ravintolalahjakortin arvontaan.

Minä ehdin käydä 10 ravintolaa:



Ihan päällimmäisenä mieleen jäi ajatus siitä miten hienoa on, että tällaisia tapahtumia järjestetään. Ja vielä parempi, miten hienoa, että ihmiset lähtevät mukaan! Pintxoseilla (voi apua, miten tämä sana taipuu) piipahtaminen oli tehty helpoksi. Toteutukset vähän vaihtelivat paikasta toiseen. Jossakin mentiin kassalle, ja kerrottiin montako syödään ja sitten ilmoitettu ja maksettu määrä haettiin tiskin toiselta puolelta (Huber). Toisaalla ruoka otettiin noutopöydästä ja kassalla laskutettiin tikkujen mukaan (Pikkubistro Kattila). Jossakin tilaus tehtiin tiskille ja pintxoset tuotiin pöytiin. (Ohranjyvä) Yhtä kaikki homma tuntui toimivan. Suurimmat ruuhkat minun reitilleni osuivat pikkubistro Kattilaan, eikä ihme, ravintola on aiemmin menestynyt kisoissa.




Pidin kolmen euron hintaa yleensä melko huokeana. Kyllähän sitä tosin laskua kertyy, kun käy useammassa paikassa, mutta ylipäätään ajattelin, että lähes kaikissa paikoissa sain riittävästi vastinetta tuolle kolmelle eurolle. Annosten laatu tosin vaihteli paikasta toiseen ja ihan saman puljun sisälläkin harmillisen paljon. Deli 1909 Queso y Jamon oli minulle pienoinen pettymys, ei sillä, etteikö juusto, kinkku, salami ja leipä olisi hyvää, mutta olisin toivonut enemmän vaivannäköä. Myöskään ravintola Piemonten makrillia, munakoisoa, jogurttia, sinapinsiemeniä ja sitruunaverbanaa jäi vaisuksi. Ravintolalla olisi ollut potentiaalia kai enemmän. Tai en ole siitä varma. Takana on nyt 1 hyvä kokemus ja kolme huonoa. Vieläköhän antaisi yhden mahdollisuuden?

Kiinnitin huomiota myös annosten esillepanoon ja tarjoiluun, jota kaikissa paikoissa ei ehkä oltu mietitty ihan viimeisen päälle Esimerkiksi 2 h + k Apa possu: salvia-hernepyre, possunkylkikroketti ja sinapinsiemen oli maultaa ja rakenteeltaan loistava. Yksi suosikeistani. Sen syöminen oli kuitenkin hankalaa. Possu oli liian iso yhdeksi suupalaksi, mutta pienessä muovikipossa ja pienellä haarukalla sitä oli vaikea laittaa pienemmäksikään. Salvia-hernepyrettäkin uhkasi jäädä muovikupin pohjaan. 




Kierroksellani pubiruoka oli poikkeuksetta hyvää. Pidin paljon Ohranjyvän rieska, poro, palsternakka, siitake, karpalo -annoksesta. Ohranjyvän toinen suolainen, lohimoussea ja näkkileipää, oli myös herkullista, kun sitä kaverilta vähän maistoin. Samoin Gastropub Nordicin lohitartar oluella huuhdeltuna oli suunmukainen. Kierroksen ainoan lämpimän annoksen söin Tapas Bar Inezissä, jossa bellotakroketti oli keihästetty tikulla, jossa oli jättikatkaravun pyrstö. Lähes oikeaoppista, sillä pintxolla tarkoitetaan yleensä leipäpalaa höysteineen, joka on tikulla lävistetty. Pidin myös Kulma26 metsäisestä savulta ja kuusenkerkältä maistuvasta katkarapuannoksesta.




Dining 26 Balsamicovoiselleriä, karamelli-selleripyreetä ja rapeaa selleriä jäi positiivisena kasvisannoksena mieleeni. Kilpailuannoksissa ei kovin monta kasvisannosta ollutkaan. Ravintolan pintxo tarjottiin ihan oikealta keraamiselta lautaselta. Sille pisteet maun lisäksi. 

Pikkubisto Kattila on panostanut valtavasti tapahtumaan. Ei ihme, että menestyneen ravintolan pintxojono kaartui kulman taa. Tarjolla oli huikea määrä erilaisia pintxoseja: suolaisia, makeita, lämpimiä, kylmiä. Mielestäni kisapintxo oli Kattilassa kovin tuhti ja rasvainen. Nieriänmakua ei paljon massasta erottanut. Aivan älyttömän hyvä, joskin tuhti oli Kattilan chorizomousse, mansikka ja patonki. Kattilassa olisi ollut maisteltavaa enemmän kuin vatsa olisi vetänyt. 



Huberissa oli vähän sama "ongelma" kuin Kattilassa. Kisa-annos jäi muiden annosten varjoon. Tosin lypsylehmää ja tattipyrettä liha oli ehdottoman laadukasta ja tattipyre maukasta, mutta jos voisin äänestäisin Huberin mustekalaa, fenkolia ja pankomurua parhaaksi maistamakseni annokseksi. Nyt on vielä vähän mietittävää kenellä ääneni annan.




Vielä annoksia maistellessani ajattelin, että enpä taida pintxokilpailusta mitään kirjoitella, mutta niin se mieli muuttuu. Eihän minun pitänyt lähteä koko juttuun mukaan ollenkaan. Kirjoitus on kyhätty kasaan yön pimeinä ja aamun aikaisina tunteina ja viimeistelty ruokatunnilla. Kuvat on otettu puhelimella. Tässäpä kuitenkin vinkkejä niille, jotka vielä ovat lähdössä kierrokselle. Oli upea kierros! Olen sanaton, lähes. Ensi vuonna uudelleen minulla jäi monta paikkaa näkemättä, vaikka kovasti urakoin. Olisin halunnut piipahtaa vielä ainakin Aistissa, Armas kuppilassa, Henriksissä, Tiiliholvissa ja Trattoria Tammerissa. Huh, silmät vielä söis, mutta vatsa ei enää vedä.


Muita Tamperrada 2018 postauksia:

lauantai 2. syyskuuta 2017

Elinvoimaa kotimaasta - Kauhajoen Ruokamessut 2017

Ruoka ja ruokaharrastus on kuljettanut Viikonloppukokkia viime aikoina. Kesän taittuessa syksyyn minulla oli mahdollisuus vierailla Kauhajoen Ruokamessut -tapahtumassa. Tapahtuma järjestetetään kuluvana viikonloppuna, syyskuun ensimmäisenä, Kauhajoella Hämes-Havusen idyllisessä talonpoikaismiljöössä. Tänä vuonna, kun kasvukausi on myöhässä, matka Kauhajoelle taittui upeissa maisemissa. Pellot lainehtivat lähes kullan keltaisena. Vilja on pian valmista korjattavaksi.




Kauhajoen Ruokamessut 2017



Elinvoimaa kotimaasta teeman ympärille rakennettu hieno tapahtuma tavoitti yleisönsä. Tänään, aurinkoisena lauantaina, Hämes-Havusen ympäristö oli täynnä kotimaisen ruuan ystäviä. Paikoin ja ajoittain väkeä oli niin paljon, että kärsimätön olisi voinut hermostua. Messujen teema on hieno ja moniulotteinen. Kiinnostus ja kunnioitus raaka-aineita kohtaan on kasvussa. Olipa sitten kysymys viljellyistä, kasvatetuista tai villistikasvavista raaka-aineista.  Ruokateollisuus ja -teknologia voivat hyvin, samoin vienti, joissa kaikissa on valtavasti potentiaa. Raaka-aineiden jalostus ravinnoksi vaatii innovatiivisuutta ja tuo haasteita ja varmasti sitä elinvoimaa, jota Kotimaassa tarvitaan. Moniulotteinen teema mahdollisti sen, että messuilla on paljon annettavaa laajalle joukolle.



Kauhajoen Ruokamessut 2017



Me aloitimme messuvierailun heti aamusta seuraamalla sundomilaisen kalastajan Tom Blomin taidokasta ahvenen fileerausta ja hauskaa jutustelua keittiömestari Raymond Wesanderin kanssa. Viikonloppukokkilan kalavastaava nyökytteli vieressä, kun keittiömestari ja kalastaja varoittelivat kypsentämästä kalaa liiaksi. Totta se onkin. Kala on usein ylikypsää, ja kun on päässyt oikein kypsennetyn kalan makuun, ei tahtoisi enää sitä ylikypsää syödä. Onneksi kalavastaava on kotona tarkka näissä asioissa.




Kauhajoen Ruokamessut 2017



Ruokamessujen näytteilleasettajakaarti on vaikuttava. Mieltä lämmitti erityisesti se, että lähes kaikki näytteilleasettajat liittyivät tavalla tai toisella ruokaan tai ruuanlaittoon. Muutamat käsityöläiset tuotteineen istuivat hyvin joukkoon ja toivat mukavaa vaihtelua messukävijän silmissä.

Nälkä ei pääse Ruokamessuilla yllättämään. Näytteilleasettajat tarjoilivat maistiaisia tuotteistaan. Milloin nappasin suuhun makean närpiöläisen tomaatin, palasen ylikypsää vartaassa paistettua possua, herkullista juustoa, maailman parasta, keittämättä, valmistettua ohrapuuroa, tömäkkää sinappia, tujauksen tervasiirappia tai pikarillisen raikasta koivun mahlaa. Kaikki elinvoimaisesta kotimaasta.



Kauhajoen Ruokamessut 2017



Kauhajoen Ruokamessut 2017



Kauhajoen Ruokamessut 2017




Eihän toki näillä maistiaisilla koko päivää elellyt. Ruokatarjontaa messuilta löytyi laidasta laitaan. Me päädyimme nauttimaan Hämes-Havusen päärakennuksessa pitopalvelu Minna-Marian lounaan. Lounas oli kunnianosoitus sadonkorjuukaudelle. Oikea ilotulitus! Kesän ensimmäiset muurinpohjalätyt tuli syödyksi Suupohjan lottaperinne yhdistys ry:n kahvilassa sahansoittoa kuunnellen.



Kauhajoen Ruokamessut 2017



Lauantain ohjelmasta olin odottanut eniten Sami Tallbergia, joka kertoi villiyrteistä. Me olimme kuuntelemassa kasvisruokaosiota. Tallbergin osaaminen ja tietämys villiyrttiasioissa on ainutlaatuista ja kunnioitettavaa. On hienoa, että villiyrttejä nostetaan uudelleen ihmisten tietoisuuteen, sillä niin vain on käynyt, että aikaisemmin villiyrtit ovat olleet luonnollisempi osa ruuanlaittoa ja jokapäiväistä elämää kuin nykyään. Tässä kirjoitaessani vähän harmittelen, etten tullut ostaneeksi messuilta Tallbergin Makuparit-kirjaa, johon on kerätty uskomaton määrä tietoa toimivista raaka-aineyhdistelmistä. Makuparit toimisi loistavana hakuteoksena ja ajatuksien ja ideoiden herättäjänä kotikeittiössäkin.




Kauhajoen Ruokamessut 2017



Ilman ostoksia meidän ei kuitenkaan tarvinnut lähteä. Kalavastaava sai vihdoin kunnollisen fileerausveitsen. Viikonloppukokkilan veitsiasiat ovat nyt järjestyksessä. Minä puolestani hankin kotimaisen pihkamäntyisen leikkuulaudan. Meidän ruokamessu-matka yhdistyi mummula-viikonloppuun, ja sen vuoksi emme halunneet ostaa elintarvikkeita mukaamme, vaikka niitäkin olisi ollut laajalla skaalalla hankittavissa.



Kauhajoen Ruokamessut 2017



Hämes-Havusen lisäksi Kauhajoella on koko joukko vierailukohteita, joissa olisi voinut vierailla. Me valitsimme joukosta vain yhden: Valkoinen Puu Cafe & Shop.  Valkoinen Puu on lifestyle-yritys, jonka erikoisuutena ovat amerikkalaiset kakut ja leivonnaiset. Valkoisessa puussa valmistetaan myös keramiikkaa. Kahvila toimii Kauhajoen keskustassa vanhassa kotiseututalossa. Rakennuksen yläkerrassa on vaihtuvien näyttelyiden tila Hella-galleria, jossa parhaillaan oli menossa MLL:n Suomi 100v- teeman näyttely kauhajokisista perheistä. Hyväntuulinen ja värikäs perhekuviennäyttely oli varsin puhutteleva; perheitä on erilaisia.




Kauhajoen Ruokamessut 2017



Lisäksi viikonlopun aikana Kauhajoella on koko joukko oheistapahtumia. Itse saatan päästä siivellä osallistumaan yhteen. Mummu on luvannut viedä apukokit Syöminkien yöhön ja Ojalan pakarin kakkubuffettiin on kuulemma pöytävaraus kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle.

Minulla ei ole enää huomenna mahdollisuutta vierailla messuilla, mutta jos olisi, kävisin ilman muuta kuuntelemassa vielä lisää villiyrttigurua ja lisäksi ahvenanmaalaista kokkia Michael Björklundia. Jos sinulla ei ole huomiseksi suunnitelmia, suosittelen hyppäämään autoon ja ajelemaan Kauhajoelle syyskesän retkelle tutustumaan mitä kaikkea Elinvoimaa kotimaasta voi pitää sisällään.

Yhteistyössä Kauhajoen Ruokamessut