torstai 26. kesäkuuta 2014

Vanilija-raparperipiirakkaa kahvipöytään

Jos saisin valita kasvin ja maun, joka parhaiten kuvaa suomalaista alkukesää, se olisi ehdottomasti raparperi. Makua on vaikea kuvailla, mutta kesälle raparperi maistuu. Olen lapsellisen onnellinen omasta raparperintaimestani, joka pari viikkoa istutuksen jälkeen puskee uutta lehtiruotia tarmokkaasti maasta. Jokohan raparperini antaa satoa tänä kesänä?






Omaa satoa odotellessa kävin juhannuksena anopin raparperipuskassa sen verran, että sain aikaiseksi yhden raparperi piirakan. Tämän piirakan etu on se, että vanilijakastike on leivottu suoraan piirakkaan, eikä sitä tarvitse enää erikseen kattaa kahvipöytään. 

*

Vanilija-raparperipiirakka


Pohja
150 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita

Täyte
1/2 dl perunajauhoja
1/2 dl sokeria
4 dl kevyt maitoa
keltuainen
vaniljatanko
200 g vaniljarahkaa (esim. Valio)
(kananmuna)
100 g valkosuklaata

300 g raparperia

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna hyvin vatkaten. Sekoita joukkoon jauhot ja kaurahiutaleet. Laita taikina hetkeksi jääkaappiin vetäytymään.

Sekoita kattilassa perunajauhot ja sokeri. Lisää joukkoon vähän kerrassaan hyvin sekoittaen maito ja huolellisesti vispilällä sekoittaen keltuainen ja halkaistu vanilijatanko siemenineen. Kuumenna kiisseliä koko ajan sekoittaen kunnes se pulpahtaa muutamna kerran. Nosta kattila pois liedeltä ja poimi pois vanilijatanko. Sekoita joukkoon  paloiteltu valkosuklaa, rahka ja kananmuna, jos kiisseli näyttää sitä tarvitsevan. 

Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan. Levitä taikinan päälle vaniljakastike ja pilkotut raparperit. Paista 200 asteisessa uunissa noin 30-35 minuuttia. Suojaa pinta foliolla, jos se tummuu liiaksi.

Anna piirakan vetäytyä ennen tarjoilua.

*


















Olen testannut tämän reseptin jokusia kertoja, ja joka kerralla olen vähentänyt vanilijakiisselistä perunajauhojen määrää. Taitaa tuo puoli desiäkin olla liikaa. Ainakin minulla tuli sen verran tuhtia tavaraa, että ylimääräistä munaa ei enää tarvinnut lisätä. Lisäksi olin varautunut ripottelemaan vähän perunajauhoa raparperin päälle, mutta ne vaikuttivat sen verran kuivilta, etten laittanutkaan jauhoja ollenkaan, eikä kyllä olisi tarvinnutkaan.

Aikaisemmilla testauskerroilla olen käyttänyt vaniljasokeria. Nyt kun käytössä oli aito vaniljatanko, vaniljanmaku tuli mukavasti esiin. Kivan säväyksen antaa muuten myös tuo valkosuklaa, jota tarkemmin ajatellen taisi mennä piirakkaan 150 g. Eikös Pandan valkosuklaa levy ole sen painoinen?

Loistavaa kahvin kanssa!



Krouvissa - arvioinnissa UkkoMetso

Tampereella on kyllä ravintoloissa valinnanvaraa. UkkoMetso tarjoaa hyvän vaihtoehdon, jos haluaa nauttia suomalaisesta baari/pubiruuasta. Kesäisillä keleillä oluet ja ruuat voi nauttia terassilla. Nyt kelit eivät suoneet sitä mahdollisuutta. Se ei tosin haitannut. Ravintola oli mielestäni sisältäkin oikein viihtyisä.





Kaiken kaikkiaan mukava ravintola: ystävällinen palvelu ja hyvä ruoka! Hinta ja laatusuhde oli hyvässä balansissa. Oluen ystäville voisi suositella pistäytymistä UkkoMetsossa pikapikaa. Siellä on nimittäin menossa pienpanimo viikot ja kotimaisia pienpanimo oluita on tarjolla hanasta ja pullosta ilmeisesti normaalia enemmän. Itse en oluiden päälle niin paljoa ymmärrä, mutta palvelu vaikutti erityisesti oluiden suhteen asiantuntevalta.

Kevyen lounaan jäljiltä oli kiljuva nälkä ja päätimmekin tilata seka alkuruuan, että pääruuan. Jälkikäteen voin todeta, että vain toinen olisi riittänyt. Todella ei olisi ollut merkitystä kummanko olisi syönyt alkuruokakin oli nimittäin täyttävä ja iso annos.

Alkuruokana söimme Saariston häränrintaleipää, jossa todella oli iso annos häränrintaa saaristolaisleivän päällä. Häränrinta oli vähän kuivakkaa, mutta mureaa. Mummonkurkut tekivät annoksesta kotoisen. Maukas, tuore ja rapea salaatti täydensi annosta mukavasti. Piparjuuriremouladekin oli maistuvaa, mutta siinä olisi mielestäni piparjuuri saanut maistua enemmän. Nyt se oli vain majoneesimainen kastike.







UkkoMetson pannu oli loistava valinta pääruuaksi. Annos oli niin iso, että ainakaan tuhdin alkuruuan jälkeen, en pystynyt syömään sitä kokonaan. Pannuun kuului tuhti annos hirvimakkaraa, mustamakkaraa, pekoniperunasalaattia sekä revittyä villisikaa. Lisukkeena oli herkullista kermassa muhennettua kaalia sinapinsiemenillä maustettuna, suolakurkkua ja puolukkaa - totta kai. Koko komeuden päälle oli vielä lätkäisty toiselta puolelta paistettu kananmuna.








Pääruoka-annos oli mielestäni niin loistava, että Plevnan makkarapannu, joka tähän asti on pitänyt tamperelaisten makkarapannujen ykkössijaa, jää nyt toiseksi. Annoksen parhaimpia osasia olivat ehdottomasti kaali ja voimakkaasti suolainen hirvimakkara.

Arvaattekin varmaan, että tuhdin aterian jälkeen jälkeen ei ollut mitään jakoa edes haaveilla jälkiruuasta. Toisella kertaa sitten.

Tätäkin ravintolaa voi Tampereen reissulle suositella! Jos haluaa helposti harrastaa kulttuuria samalla reissulla, niin se onnistuu esimerkiksi piipahtamalla pääkirjasto Metsossa ihailemassa arkkitehtuuria tai katsastamalla Hämeenpuiston ja lähialueen patsaita. Lähistöllä ovat esimerkiksi Minna Canthin muistomerkki, Uutinen ja Vapaudenpatsas. 

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Laiskan kokin kanasalaatti

Laiskan kokin kanasalaattiin tulee kanaa ja salaattia. Arvatkaapa mitä? Nyt ne lapset ovat mummilassa. Työpäivän päätteeksi voi ottaa päikkärit ja lähteä lenkille. Reippailun jälkeen onkin eletty kuin pellossa. Ruuanlaitto on vähän niin ja näin. Se mitä on syöty, on syöty sohvalla ja  samalla on katsottu telkkaria. Ruokaisa salaatti on hyvä päivällinen kahdelle aikuiselle. Ja sen valmistuksen voi kuitata ilman hellaa ja lähes ilman veistä. Salaatin kaverina nautittiin lasi viiniä, se kuuluu kesään!





*

Kanasalaatti 


salaattia
tomaattia
kurkkua
vesimeloonia
lehtipersiljaa

grillattua kanaa


Revi salaatti, pilko kana ja kasvikset. Mausta salaattikastikkeella ja nauti helmeilevän valkoviinin kera

*

Loistava iltapala syntyi helposti. Viikonlopulta jäänyt tonnato-kastike käytettiin salaattikastikkeena. Kanavartaat tekivät kauppansa jo sunnuntaina, mutta ei hätää, ruokakaupan palvelutiski pelasti. Muuten tämä salaatti koottiin niistä aineksista mitä kotoa löytyi. Maistui!

Elämä pellossa jatkuu... Tällä viikolla on tarkoitus nauttia ainakin yksi ateria ulkoruokinnasta. Arvioita luvassa myöhemmin.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Kesäruokaa, kesää odotellessa

Viikonloppukokin perheessä juhannusta on taas juhlittu perinteisissä merkeissä anoppilassa ja vähän kotonakin. Vaikka sää ei ole ollut kuin morsian (tai toivottavasti morsiammet eivät muistuta menneen juhannuksen säätä), niin muutaman auringon pilkahduksenkin sain vangittua. 






Juhannuksen juhlakattaukseen on mahtunut ruokia laajalla repertuarilla kisamakkarasta ravintolan a la carte annoksiin. Ravintolassa kaikki nauttivat pippuripihvinsä mediumina, paitsi apukokeista pienin. Hänen lasten listalta tilattu broilerannoksensa oli luonnollisesti well done. Juhlavan tunnelman vuoksi ravintola-annokset jäivät kuvaamatta. Ravintolassa ruokailu on aina kuitenkin mukava kokemus. Tällä kerralla ruokakin oli erinomaista. Sellainen seikka on kuitenkin todettava, että tässä perheessä on siirrytty aikakauteen, jolloin vain yksi perheen lapsista tulee kylläiseksi lasten listalta tilatusta annoksesta.

Anoppilassa nautituista juhannusherkuista täytyy erikseen vielä mainita kesän ensimmäiset uudet perunat, savustettu lahna sekä karitsan kyljykset. Nam! Kyllä on muuten eroa sillä savustuuko kala savustuspöntössä nuotiolla vai sähkösavustimella. Molemmista saimme maistiaisia. Sähkösavustinkin kyllä on hyvä vempain, ja loistava paikkoihin, joissa ei oikein ole mahdollisuutta avotulen tekoon.

Juhannusjuomista yksi ansaitsee oikein erityisen erityismaininnan: raparperibelliini on juoma, jonka aion koittaa valmistaa itsekin, ja kun sen teen, lupaan postata raportin.

Kyläilyn ja juhannuksen juhlahumun vuoksi kotiin jäi laitettavaksi vain sunnuntainen päivällinen. Mukavaa oli kokkailla, kun saimme vieraita, joiden kanssa tapaamista on soviteltu pitkin talvea ja kevättä nytpä onnistui. Menu oli varsin kesäinen, sää ei.


Juhannusmenu

*
Broilervartaat tonnatokastikkeella
Marinoituja paprikoita
Vesimeloni-fetasalaattia

Raparperipiirakka ja kahvi

*

Viikonloppukokin keittiössä broilerivartaat tonnatokastikkeella on usein kokattua herkkua, ja sen ohjeen löydätkin tästä aikaisemmasta postauksesta. Kaksi lasta ja neljä aikuista tekivät selvää reilusta kilosta broileria. Tein siis marinadin sekä tonnatokastikkeen kaksinkertaisena, mutta muutoin hyvinkin tarkasti reseptiä noudatellen.

Marinoidut paprikat on myös keittiömme hitti. Halpaa, helppoa ja edullista. Harmittavasti vain ei kovinkaan kotimaista, ainakin jos haluaa paprikat edullisesti. Tämä ohje on aikoinaan napattu Sikke Sumarilta.

*
Marinoidut paprikat

eri värisiä paprikoita
oliiviöljyä
valkosipulia
ripaus sokeria
suolaa 
pippuria
pari sardellifilettä.

Paahda paprikoita uunissa grillivastusten alla. Paprikoita on välillä käänneltävä, että kuori tummuu kauttaaltaan. Anna jäähtyä, ja kun sormet kestävät kuori paprikat. Viipaloi kuoritut paprikat, mausta suolalla, vastarouhitulla mustapippurilla, muutamalla valkosipulin kynnellä, ripauksella sokeria ja parilla sardellifileellä. Kaada päälle oliiviöljyä ja laita jääkaappiin makuuntumaan.

*

Marinoidut paprikat ovat loistava lisäke esimerkiksi kesäiselle grilliruualle. Valmistaminen on helppoa ja aika nopeaakin. Paprikoita kannattaa tehdä kerralla isompi satsi, sillä ne vain parantuvat jääkaapissa. Paprikat säilyvät hyvin joitakin päiviä ja niitä voi laittaa myös salaatteihin ja vaikkapa leivän päälle. Mikäli paprikat haluaa tehdä täysin kasvisversiona sardellit voi aivan hyvin jättää poiskin. Silloin luonnollisesti suolaa kannattaa lisätä vähän reilummalla kädellä.













Sardellifileiden käytöstä olen ottanut opiksi Sikeltä. Kun keittiöinnostukseni oli alussa, ei tästä pikku kaupungista edes saanut sardellifileitä, vaan ostoksille oli lähdettävä Kaupunkiin. Nykyisin S-marketimme on niin hyvin varusteltu, että sieltä löyty Casa Rinaldin valmistamaa sardellia. Kun me syömme kilohailista valmistettua anjovista, Välimeren ympäristössä syödään sardellista valmistettua maustekalaa. Tämä italialainen voimakkaasti suolainen sardelli on omiaan maustamaan pastoja ja piiraita. Maku on eri kuin anjoviksen eikä sardellia voi korvata kotoisella mausteisella anjoviksella. 


Kuva lainattu Casa Rinaldin www-sivulta


Feta-vesimeloonisalaatin ohjeen nappasin Keittiössä, kotona ja puutarhassa -blogista. Alkuperäinen ohje löytyy täältä. Huomaan, että Minnan makumaailma ja tapa tehdä ruokaa miellyttää minuakin. Kaikessa yksikertaisuudessaan salaatiin laitetaan fetaa, vesimelonia, oliivia, limellä marinoitua punasipulia, minttua. Salaatti maustetaan pippurilla ja ripauksella sokeria. Minulla sattui olemaan lehtipersilijaa ja lisäsin myös sitä salaattiin. Hyvin toimii tämäkin salaatti grillatun kanan seurana.

Kokonaisuudessaan menu oli mielestäni mainio. Raparperipiirakka ansaitsee oman postauksensa, mutta kerrottakoon jo valmiiksi, että se oli piste i:n päälle. Näiden juhannusruokien kanssa näytti kotonakin käyneen niin, että ne ehdittiin syödä loppuun ennen kuin muistin kaivella kameraa esiin. No paprikat sentään jäivät muistikortillekin. 

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kummallinen tiistai

Kummallista, kovin kummallista, on mennä töistä kotiin. Tunne alkaa jo työpaikalta. Kotiin voi ajaa suoraan, ei päiväkodin kautta. Kun tulee kotiin, on hiljaista ja siistiä. Eteinen ei ole täynnä kenkäpareja hujan hajan. 

Kun tulee kotiin, ei tarvitse kiirehtiä ruuanlaiton kanssa ja vastailla samalla miljoonaan kysymykseen ja kysellä päivän kuulumisia. Kun tulee kotiin voi vain oikaista sohvalle pitkäkseen ja vaikka syljeskellä kattoon. 

Tämän kummallisen hiljaisuuden ja kiireettömyyden syy on yksinkertainen. Lapset ovat kesälomalla mummulassa. Mummulassa maalla.









Viikonloppukokki puolisoineen on lomaillut ruuanlaitosta. Edellinen viikonloppu kului mummulan patojen äärellä ja viikollakin on menty sieltä mistä aita on matalin. Eilen illalla sentään saimme aikaiseksi kesäisen salaatin. Nyt onkin sitten jääkaappi t y h j ä.


*

Kylmäsavulohisalaatti


salaattia
tomaattia
varsiselleriä
retiisiä
kylmäsavulohta
keitettyä kananmunaa.

oliiviöljyä

Keitä kananmunat mieleiseksi. Revi salaatti, pilko kasvikset ja leikkaa savulohi ja kananmunat sopivan kokoisiksi ja mallisiksi. Kokoa annos ja nauti.

*

Arjesta tehtiin luksusta avaamalla roseviinipullo erityisen ja epätavallisen tiistai-illan kunniaksi. Salaatti ja herkullinen, kuiva, jääkaapissa viilennetty, rose nautittiin poikkuksellisista olosuhteista johtuen sohvalla. 






Ilman normaalia kiireistä lapsiperheen arkea, tiistai-iltamme ei olisi ollut luksusta tai poikkeuksellista. Vaikka välillä on kiva viettää aikuisten aikaa, olen sitä mieltä, että onneksi viikko on jo puolessa välissä ja lapset tulevat pian kotiin. Vielä muutaman viikon rypistys töissä ja sitten koko porukka pääsee odotetulle lomalle. Kesästä ja kukkasista pitäisi vain muistaa nauttia jo ennen vuosilomaakin.








tiistai 10. kesäkuuta 2014

Raparperitaivaan alku?

Virkistävän viikonlopun vaikutukset näkyvät pitkälle uuteen viikkoon. Iloinen illanvietto työkavereiden kanssa, lapset kavereineen, aikuisten kahden keskeinen veneretki ja lenkki sekä etupihan uudistus tekevät onnelliseksi. Melkein kuin olisi lomalla ollut!

Etupihan uusista istutuksista onnellisimmaksi, voisi jopa sanoa lapsellisen onnelliseksi, tekee raparperi. Pienestä pihasta ei ole hyötypuutarhaksi, mutta raparperista on iloa sekä laiskalle puutarhurille että nuukalle kokille. Raparperi on pihassa ihan näyttävän näköinen, eivätkä sen alta rikkaruohot kasva. Alku kesän perinteisin jälkiruoka tai välipala on ehdottomasti raparperikiisseli. Tulevaisuudessa sitä saa oman pihan raparpereista. Kiitos naapurit! Juurakko oli kaivettu maasta ylös varsineen päivineen, joten alun lisäksi saimme ainekset pariin välipalaan ja jälkkäriin.

Kuva lainattu Kotimaiset kasvikset ry sivulta



*

Karamellisoidut raparperit kermavaahdolla


raparperin varsia
voita
fariinisokeria

Digestivekeksiä

kuohukermaa
vaniljasokeria

Vaahdota kerma. Murustele keksit jälkiruokakulhon pohjalle. Kuori ja paloittele raparperit. Sulata voi pannulla. Lisää raparperit ja fariinisokeri. Anna raparperien kypsyä miedolla lämmöllä joitakin minuutteja. Nostele raparperit keksinmurujen päälle ja koristele kermavaahdolla.

*


Monet raparperijälkiruuat ovat helppoja ja nopeita. Oikeastaan ei tarvita kuin voita, sokeria ja raparperia sekä jotain maitotuotetta. Valmistustapaa ja mittasuhteita muuttelemalla saa aikaan, vaikka mitä. Lisää pystyy tietysti varioimaan ja kehittelemään, jos raaka-aineita on käytössä enemmänkin. Tämä tilaisuus tuli niin yllättäen, että oli tartuttava siihen mitä oli. 











Jälkiruuan valmisteluissa molemmat tytöt toimivat apukokkeina. 8-vuotias pilkkoi huolella ja säntillisesti raparperit. 5-vuotias vaahdotti kerman ja murusteli keksit, suurpiirteisesti ja sinnepäin, kuten hänellä on tapana. Harmi, ettei keksin murustelusta tullut kuvaa. Suurin osa muruista löytyi nimittäin pöydiltä ja lattioilta. Minulle jäi tehtäväksi karamellisointi.

Nopeasti katosi tämä jälkiruoka lautasilta. Jatkojalostuksessa voisi miettiä kermavaahdon osuutta. Raparperin kanssahan kannattaa maitotuotetta tarjota, sen sisältämän oksaalihapon vuoksi. Kermavaahdon tilalle voisin kuvitella käyttäväni mascarponevaahtoa tai sitten kerman ja mascarponen tai jonkin muun tuorejuuston yhdistelmää.

Raparperin mieto, mutta hapan maku on aika kiehtova. Reseptejä selaillessa mieleeni tuli, että voisi valmistaa jotakin chutney-tyyppistä grilliruuan kaveriksi. Raparperipannacottakin voisi olla kehittelemisen arvoinen. Saas nähdä, joko tänä kesänä tulee sen verran satoa, että edes toista ideoista voisi hyödyntää. Raparperi, kuten monet muutkin puutarhan hyötykasvit, on tullut Suomeen 1800-luvulla alun perin herrojen herkuksi. Ei taida olla raparperilla enää nykyisin sellaista statusarvoa kuin menneinä aikoina.

Etupihan uudistuksen lähtökohtana oli muuten se, että alppiruusua saisi lisää elintilaa, mutta silti piha säilyisi helppohoitoisena ja näyttävänä. Jo viime kesänä revin etupihalta pois havuja ja pensaita, että alppiruusu tulisi paremmin esille. Alppiruusu onkin tänä kesänä kukkinut komeammin kuin koskaan aikaisemmin.







keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Kesäjälkkäriä!

Kun on vieraita, yritän aina keksiä ruokia, joita voi valmistella etukäteen. Sitä voi sitten seurustella, juoruilla ja jutella maailmaa paremmaksi paikaksi. Tai sitten voi vaikka pelata Monopolia kokkaamiseen sijaan. Sekä alkuruoka, että pääruoka olivat mausteisia makuja täynnä, joten jälkiruuaksi yritin hakea reseptia, joka olisi raikas ja kevyen oloinen.






Hämmentäjän blogista löysin mielenkiintoisen semifreddon. Avokado-vadelmasemifreddo sopi suunnitelmiini kuin nenä päähän. Parastahan oli, että jälkkärin voi tehdä pakastimeen valmiiksi. Jälkkärin raaka-aineet olivat minulle uusia. Tai totta kai olen syönyt avokadoa, mutta aikaisemmin en makeana jälkiruokana. Pakastimesta löytyi vielä vadelmia. Olin myös pakastanut valkuaisia, jotka eivät kovin kauaa pakastimessa säily. Sopi siis myös viikonloppukokin nuukuuteen, vai pitäisikö sanoa taloudellisuuteen.


*

Avokado-vadelmasemifreddo


3 valkuaista
2 dl tomusokeria
2 dl kermaa
1 tl vanilijasokeria
2 dl vadelmia
3 avokadoa
pari mintun oksaa
limen mehu

Päälle
mintunlehtiä ja vadelmia

Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon vähitellen tomusokeri. Vaahdota kerma ja mausta vanilijasokerilla. Soseuta avokadot ja mintun oksat esimerkiksi sauvasekoittimella. Mausta avokadosose limen mehulla. Yhdistä vaahdot, soseutettu avokado ja vadelmat. Sekoita ja laita massa kelmulla vuorattuun astiaan. Laita semifreddo tekeytymään pakastimeen. Semifreddoni oli pakastimessa pari yötä. Lyhyempikin aika toki riittää. Muista nostaa semifreddo riittävän aikaisin ennen tarjoilua pois pakastimesta. Juuri ennen tarjoilua koristele semifreddo mintunlehdillä ja vadelmilla.

*




















Semifreddo oli mielestäni oikein onnistunut mukavan raikas jälkiruoka mausteisen ruuan jälkeen. Se oli helppo valmistaa ennakkoon ja lapsillekin löytyi apukokin hommia, kun vaahdotettavaa oli useampaa lajia.

Väri oli mielestäni yllättävänkin kirkas. Harvoin saa näin kirkasta väriä aikaiseksi ilman lisäaineita. Tällaisilla mittasuhteilla jälkkäristä olisi riittänyt tarjottavaksi vähän isomallekin porukalle kuin kolmelle aikuiselle ja kahdelle lapselle. Semifreddo kun on syötävä kerralla. Tämä taisikin olla kesän ensimmäinen kesäjälkkäri!

Pelaamisen, juoruilun ja sadekuurojen välissä ehdimme vieraamme kanssa retkelle kansallismaisemiin. Kielot jo kukkivat!