Provencen broileri ja ratatouillevuoka

Suunnittelin ratatouillevuokaa ja Provencen broileria sellaiseksi sunnuntairuuaksi, jonka eteen ei tarvitse nähdä vaivaa sen jälkeen, kun ne työntää uuniin. Haaveilin, että ne saavat kypsyä uunissa tunnin vähän toista ja sillä aikaa ulkoilen tai touhuilen muita sunnuntaipuuhia. Ratatouillen osalta tämä toteutuikin. Onhan kasvisten pilkkomisessa hommansa, mutta sen jälkeen kokki pääsee vähällä. Broilerin ajattelin tehdä nahallisista, luullisista ja marinoimattomista rintaleikkeistä, vaan enpä tehnyt. Niitä ei löytynyt mistään. Haeskelin sentään Valkeakoskelta Citymarketista ja S-marketista. Lidlissäkin poikkesin. Onneksi oli muutakin asiaa Tampereelle. Vaan en löytänyt etsimääni Ratinan K-marketista, enkä Kauppahallistakaan. Ratinasta sain kyllä tiedon, että tilaamalla onnistuu, mutta tarve oli heti.

Olisin halunnut broilerin rintaleikkeet nimenomaan luullisena ja nahallisena. Ne ovat parhaita pitkässä haudutuksessa. Leikkeessä on paljon enemmän syömistä kuin koivissa, eikä liha ole niin rasvaistakaan. Marinoimattomia halusin, koska tarkoitus oli maustaa kanat itse, kuten yleensäkin. Halusin myös kokeilla kanan suolaamista liemessä. Samaan tapaan kuin miten käsittelen uunilohen tai savulohen ennen kypsentämistä. Koska hyvästä yrityksestä huolimatta en onnistunut saamaan mieleistäni tuotetta, oli tyytyminen nahattomiin ja luuttomiin leikkeisiin. Marinoimattomina niitä onneksi löytyi. Päätin myös kokeilla kanojen maustamista ennakkoon suola- ja mausteliemessä, kun kerran olin niin ajatellut. Konsti toimi leikkeisiin ihan yhtä hyvin kuin kalaankin.

*

 Provencen broileri ja ratatouillevuoka

Provencen broileri

1 l vettä

1 dl suolaa

3 laakerinlehteä

5 mustapippuria

5 viherpippuria

5 rosepippuria

2 rkl provencen yrtit -sekoitusta

6 broilerin rintaleikettä

voita ja öljyä paistamiseen

Laita vesi kiehumaan. Lisää joukkoon suola ja mausteet. Hämmennä ja keitä kunnes suola on kokonaan sulanut nesteeseen. Jäähdytä suola-mausteliemi.

Jätä rintaleikkeet jäähtyneeseen suola-mausteliemeen pöydän kulmalle vähän vajaaksi tunniksi suolaantumaan ja maustumaan. 

Nosta broilerit leikkuulaudalle ja kuivaa talouspaperilla. Laita paistinpannulle voita ja öljyä, ota pannulta väriä leikkeiden pintaan ja siirrä sitten noin 180 asteiseen uuniin kypsymään, kunnes paksuimpaan kohtaan asetettu lihamittari näyttää 72 astetta. Tämä otti aikaa parikymmentä minuuttia.

Ratatouillevuoka

Tomaattikastike:

400 g laadukasta tomaattimurskaa

2 valkosipulin kynttä

2 tl Provencen yrttisekoitusta

hieman suolaa

mustapippuria myllystä

sitruunamehua

Lisäksi:

munakoiso

kesäkurpitsa

pari suippopaprikaa

punasipuli

2 isoa tomaattia

hyvälaatuista oliiviöljyä

Provencen yrttisekoitusta

suolaa

mustapippuria myllystä

Päälle:

tuoretta persiljaa ja timjamia

Kaada uunivuokaan tomaattimurska. Kuori ja hienonna valkosipulin kynnet ja sekoita tomaattimurskan joukkoon. Sekoita joukkoon myös mausteet sekä sitruunamehu. 

Leikkaa vihannekset noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Ripottele munakoison ja kesäkurpitsan pintaan suolaa, ja anna niiden itkeä hetki. Kuivaa kyyneleet ja asettele siivut tiiviisti vuokaan tomaattikastikkeen päälle. Isoimmat siivut voit puolittaa. Pirskottele päälle hieman oliiviöljyä ja sitruunamehua. Ripottele päälle Provencen yrttisekoitusta ja mustapippuria. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, sillä sitä on jo ainakin munakoisossa ja kesäkurpitsassa.

Kypsennä 180 asteessa vähintään 1,5 tuntia. Pitempikään haudutus ei tee ruualle huonoa.

Koristele persiljalla ja tarjoile Provencen broilerin kanssa.

*

Olen aivan ihastunut liemessä suolaamiseen. Se todella vaikutti broilerin rakenteeseen ja mureutti sitä. Aika vain oli arvoitus. Luullisia ja nahallisia olisin pitänyt liemessä yön yli. Leikkeiden kanssa päädyin vajaaseen tuntiin. Aika oli mielestäni passeli. Suolaa ei ollut liikaa ja yrtit maistuivat sopivasti. Lopputulos oli niin hyvä, että oikeastaan harmitti enemmän se, etten onnistunut saamaan sellaista lihaa kuin etukäteen ajattelin. Kun kohdille sattuu kaipaamani luullinen, nahallinen, mutta marinoimaton rintaleike, otan reseptin uusinta kokeiluun. 

Ja entäs ratatouille sitten. Siitähän ei oikeastaan edes tarvitse sanoa edes mitään. Ihan täydellistä sunnuntairuokaa. Ja se tuoksu, mikä uunista leijaili kypsymisen aikana. Itse taisin kypsentää alun kolmatta tuntia omaa vuokaani. Kannattaa vain tarkkailla, ettei ruoka pääse kuivahtamaan. Vanha kunnon ratatouille, kuten ystäväni totesi, on mainiota myös lämmitettynä, eikä se ole hullunpaa kylmänäkään. Yllätin itseni maistelemassa kylmää ratatouille jääkaapin oven raossa.

Kokkausinnostus on sellainen, että se menee ja tulee. Minulla on nyt on vahva flow päällä. Hyviä ruokia, mielenkiintoisia testejä ja ideoita on pää täynnä. Blogipostauksiin on jo jono! Kannattaa pysyä kanavalla. Tulossa on tahinikukkakaalin resepti ja broilerin jauhelihapihvit, jotka syntyivät ihan silkasta annoskateudesta.

Kikherne-broileripata yrteillä ja sitruunalla

Tammikuu ei ole vielä puolessa välissäkään, ja jo tuntuu keväältä. Niin ihmeellinen vaikutus auringolla on! Perjantaina kipaisin töiden jälkeen hakemassa kevään kunniaksi kimpun tulppaaneja kotiin. Kaunis perjantai oli vasta alkusoittoa. Lauantai se vasta olikin... Kätevänä emäntänä tein uuniin padan hautumaan, ennenkuin aamupäivällä lähdimme hiihtämään. Kun hiihtolenkin jälkeen avasin kotioven, ihana ruuantuoksu oli vastassa. Aurinkoiseen talvipäivään sopiva sitruunainen ja yrttinen kikherne-broilerpata valmistui vaivattomasti melkein itsekseen. Broilerit kannattaa laittaa marinadiin jo edellisenä iltana. Ja hei, jo pelkkä marinadi tuoksui taivaalliselle.

*

Sitruunainen ja yrttinen kikherne-broileripata

(6 annosta)

4 broilerin koipinuijaa

4 broilerin fileepihviä

7 keskikokoista porkkanaa

punainen paprika

keltainen paprika

6 salottisipulia

2 tlk ( á 240 g ) kikherneitä

suolaa

Yrtti-sitruunamarinadi

1 ruukku salviaa

1 ruukku timjamia

kokonainen valkosipuli

1 (luomu) sitruuna

mustapippuria

3 laakerinlehteä

2 tl suolaa

2 tl sokeria

1,5 dl oliiviöljyä

3 dl valkoviiniä

Valmista marinadi. Hienonna yrtit suureen kulhoon. Kuori valkosipulin kynnet ja lyö ne rikki veitsen lappeella. Sipuleista irtoaa näin enemmän makua. Pese sitruuna huolellisesti ja viipaloi se kulhoon. Lisää viini ja oliiviöljy sekä loput mausteet ja sekoita huolellisesti.

Laita broilerit marinadiin. Peitä kulho ja anna marinoitua jääkaapissa mielellään seuraavaan päivään.

Kuori ja paloittele porkkanat krouveiksi paloiksi. Poista paprikoista kanta ja siemenet ja pilko isoiksi paloiksi. Kuori sipulit ja huuhtele kikherneet. Sekoita kasvikset ja laita padan pohjalle. Nostele päälle broilerit. Kaada marinadia pataan ja asettele sitrukset päällimmäiseksi.

Paista kannen alla noin 200 asteisessa uunissa tunnin verran. Ota kansi pois, jotta koipinuijat nahkoineen saavat väriä pintaan, jatka kypsentämistä vielä kymmenisen minuuttia. Kannattaa jättää nuijat päällimmäiseksi.

Nautiskele lounaaksi tai päivälliseksi reippaan ulkoilun jälkeen.

*

Koska sitruuna käytetään ruokaan ihan kokonaisena, se kannattaa pestä erityisen huolella. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa valita luomusitruunaa, jossa oletettavasti on vähemmän säilymiseen vaikuttavia aineita kuoren pinnalla. 

Salvia on voimakkaan makuinen yrtti ja marinadin kohdalla mietinkin onko kokonainen ruukku liikaa. Minusta nimittäin liian paljon salviaa maistuu fairylle. Laitoin kuitenkin koko ruukullisen, eikä yrttejä ollut yhtään liikaa. Olipa muuten työ löytää tuoretta salviaa. Vasta kolmannesta kaupasta onnistui. No nythän ei ole mikään yrttiaika, ja sen  olivat yrtit näköisiäkin (ja hintaisia).

Marinadia näytti olevan sen verran paljon, että laitoin siitä ehkä noin 2/3 osaa uunipataan. Melkein olisi voinut laittaa kaikkikin, eihän pata-aineksista niin paljon nestettä irtoa. Hyvä oli näinkin, ei tullut liian kuivaa. Jos oikein haluaisi panostaa ruokaan, kannattaisi ehkä ruskistaa broilerit ennen pataan laittamista. Enemmän kuin makuun ruskistaminen vaikuttaa ulkonäköön, ja aivan hyvin voi jättää ruskistamisen välistä. Nopeammin hiihtoladulle tai ulos kävelylle ja vähemmällä tiskillä pääsee ilman ruskistamista. 

Olen niin kertakaikkisen innostunut tästä sitruksisesta ja yrttisestä, hyväntuoksuisesta ja -makuisesta sekä kauniin värisestä padasta, että suosittelen sitä lämpimästi sinullekin. Mukavia talvipäiviä ja liukkaita latuja!

Kesäkurpitsa-broilerivuoka on sadonkorjuuruokaa

Viime syksynä valmistin kesäkurpitsagratiinia Kipparin morsiamen ohjeella. Silloin tuli todettua, että vaikka kesäkurpitsagratiini sopi ruuaksi sellaisenaan, se kelpaisi hyvin lisäkkeeksi. Nyt päädyin tuunaamaan kesäkurpitsagratiinia niin, että ruskistin vuokaan myös broileria, jolloin ruuasta tuli tuhti ateria lauantaiseksi lounaaksi. Kesäkurpitsa-broilervuoka valmistuu kyllä kohtuullisen nopeasti vaikka arki-illankin ateriaksi.

*

Kesäkurpitsa-broilerivuoka

oliiviöljyä paistamiseen

350 g broilerin sisäfilettä

keltasipuli

400 g kesäkurpitsaa

2,5 dl basmatiriisiä

2 dl juustoraastetta

tuoretta timjamia

tuoretta salviaa

suolaa 

mustapippuria

5 dl kanalientä

1 prk smetanaa

Pilko sipulit ja kesäkurpitsa pieneksi. Kuullota sipulia öljyssä, lisää joukkoon pieneksi pilkotut broilerin sisäfileet.  Kun broileri on ruskistunut, lisää joukkoon kesäkurpitsa ja anna paistua hetkinen. Lisää joukkoon vielä riisi ja sekoita hyvin. Mausta suolalla, pippurilla ja yrteillä.

 Kuumenna kattilassa kanaliemi ja yhdistä smetana kuumaan kanaliemeen.

Laita riisiseos uunivuokaan ja sekoita vielä juustoraaste massaan, jätä kuitenkin vähän juustoa paistoksen päälle. Kaada vuokaan liemet. On tarkoitus, että riisi - ja paistos - kypsyvät uunissa. Tässä vaiheessa gratiinissa kuuluu olla paljon nestettä. Ripottele loput juustosta paistoksen päälle.

Laita uunivuoka 180 asteiseen uuniin ja paista noin 40 minuuttia, tai kunnes riisi on imenyt kaiken nesteen itseensä ja pinta on kauniin ruskeaa. Kesäkurptisa-broilervuoka on valmista nautittavaksi.

*

Kesäkurpitsa-broilerivuokan makuun vaikuttaa kovasti se, millaista juustoa tai kanalientä  ruuassa käyttää. Minä raastoin vuokaan punaleima emmentalia ja kanaliemi oli ranskalaisesta siiderikanasta yli jäänyttä lientä, joten ruuassani maistui myös omena. Kokkaillessani ajattelin taas kerran, että olipa onni, että olin laittanut ylijääneitä liemiä pakastimeen. Nyt niille tuli käyttöä.

Olen kovasti yrittänyt hyödyntää yrttitarhassa kasvavia yrttejä. Tämä olikin siitä hyvä ruoka, että sain upotettua siihen aika ison määrän salviaa, timjamia ja vielä persiljaakin, kun koristelin uunista otetun vuokan sillä. Keväällä istutellessani yrttejä pysyin tutuissa ja turvallisissa. Salvia taisi olla yrteistä vierain. Salvia on voinut hyvin ja sitä onkin runsaasti vielä jäljellä. Salvia tuntuu sopivan moneen paikkaan. Tässäkin ruuassa se oli täydellinen makupari sekä broilerille, että kesäkurpitsalle. Salvian kanssa kannattaa olla kuitenkin vähän varovainen. Jos yrttiä on liian paljon, maku muuttuu saippuaiseksi. Salvia on monivuotinen yrtti, katsotaan kestääkö se talvea. Toivottavasti! Olen nimittäin vallan ihastunut salvian makuun. Nyt kun on tottunut hyviin yrtteihin oikein jo kauhistuttaa ajatus talvesta ja huonolaatuisista ja kalliista yrteistä. Täytyy vielä nauttia puuvartisesta timjamista, kun se on mahdollista.

Paitsi yrtit kesäkurpitsa-broilerivuuan kesäkurpitsakin oli itse kasvatettu, vaikkakaan ei omasta maasta. Kiitos työkaverille kesäkurpitsasta! Näin syksyllä kannattaa harrastaa vaihdantataloutta, kun on mitä vaihtaa. Luumuja, anyone?

Raparperibroileria - ruokaa raparperista

Viikonloppuna toin lapsuudenkodista sylillisen raparperia kuten joka kesä. Parhaimmillaanhan raparperi on tuoreena, mutta valtaosan nyt mukaan kerätyistä aarteista säilöin talven varalle pakastimeen. Kolme vartta jätin jääkaappiin. Ajatuksena oli tehdä raparperista ruokaa. Makeita herkkuja löytyy blogistakin raparperi-tunnisteen alta pilvin pimein. Suolaisena on tullut testattua vain viime kesän somehitti. Pekoniin kääritty grillattu raparperi oli somehuomion ansainnut. Nytpä tuli todistettua, että raparperi sopii myös vähärasvaisen broilerin kanssa.

*

Raparperibroileri

1 kg marinoimattomia koipinuijia

suolaa

2 tl nelimaustetta *

2 tl kanelia

1 rkl muscovadosokeria

pari oksaa tuoretta timjamia

2 rkl soijakastiketta

2 banaanisalottisipulia

3 valkosipulinkynttä

250 g (3 keskikokoista vartta) raparperia

tarjoiluun 

salaattia 

vuohenjuustoa

Sekoita sokeri, nelimauste, kaneli ja tuoreesta timjamin oksasta riivityt lehdet keskenään.

Hiero suola ja mauste seos koipi nuijiin. Jätä huoneen lämpöön noin 30-40 minuutiksi maustumaan.

Valele nuijat soijakastikeella juuri ennen uuniin laittamista. Lisää uunivuokaan salottisipulit ja valkosipulin kynnet krouvisti paloiteltuna.

Laita 220 asteiseen uuniin ja kypsennä noin 10 minuuttia. Lisää suikaleiksi halotut raparperit koipinuijien päälle ja alenna uunin lämpötilaa 180-200 asteeseen. Kypsennä vielä noin 25-35 minuuttia kunnes broilerit ovat kypsiä.

Tarjoile broileri rapeiden salaatinlehtien ja vuohenjuustokiekkojen kanssa. Salaattikastikkeena voit käyttää uunivuokan pohjalle kertynyttä lientä.

*

* nelimauste on valmistettu morttelissa hieromalla 2 rkl mustapippuria pieneksi ja sekoittamalla siihen jauhettua muskottia, neilikkaa ja muskottipähkinään 1 rkl kutakin 

Broileri on nopeaa arkiruokaa. Broileri ottaisi varmasti enemmän makua itseensä, jos sen marinoisi jo edellisenä iltana jääkaappiin. Minulle vain kävi niin, että edellisenä iltana ei ollut harmaatakaan mielikuvaa siitä, että mitä broilerista valmistettaisiin. Päivällä töissä alkoivat raparperin varret kummitella mielessä ja samoin muistin, että kaapissa on pieni määrä sekoittamaani nelimaustetta. Ihmeen paljon liha ehti kuitenkin maustua lyhyessäkin ajassa.

Kypsensin broileria aluksi hieman kuumemmassa uunissa, että sain pintaan vähän väriä. Raparperit lisäsin vasta, kun olin alentanut lämpötilaa, etten polttaisi niitä. Raparperista ehti kuitenkin kivasti makua koipinuijiin. Ja vielä enemmähän makua sai, kun uunissa kypsyneet raparperit nosteli salaatin päällle broilerin kaveriksi. 

Raparperin sisältämän oksaalihapon vuoksi sitä pitäisi tarjota maitotuotteen kera. Minä paistoin paistinpannulle leikatun leivinpaperin päällä pari vuohenjuustokiekkoa per annos. Paistaminen ei tietnkään ole pakollista. Uskoisin sitä paitsi, että myös pehmeä vuohenjuusto tai vaikkapa feta sopivat loistavasti tähän annokseen.

Blogin raparperireseptit ja -vinkit

Makeita leivonnaisia:

• raparperi-vadelmapiirakka valkosuklaalla
• maisemakahvilan raparperipiirakka
• täyteläinen raparperi-mascarponepiirakka
• vanilija-raparperipiirakka
• pähkinäinen raparperipaistos

Jälkiruokia:

• kerroskiisseli raparperista
• raparperiunelma italialaisella marengilla
• karamellisoidut raparperit kermavaahdolla
• raparperiposset

Tahnaa ja siirappia

• raparperi-curd
• raparperisiirappi
• raparperivichy
• proseccoa raparperijäillä

Suolaista syötävää:

• salaattia raparperista ja vuohenjuustosta

Sitruunaista kananpoikaa perunapedillä

Yksi blogin suosituimmista resepteistä on helppoa sunnuntairuokaa kananpojasta. Siinä kananpojan paistileikkeet on marinoitu sitruunamehussa ja runsaassa oliiviöljyssä. Paistileikkeet marinadeineen päivineen kaadetaan uunivuokaan perunoiden päälle ja kypsennetään uunissa. Helppoa on, ja hyvää. Viime sunnuntaina ei ollut aikaa marinoida paistileikkeitä, ja tein vähän tuotekehittelyä vanhan reseptin parissa. Voimatkin olivat vähissä autossa istumisen jäljiltä, enkä jaksanut suunnitella erillistä kasvislisäkettä, vaan lisäsin samaan uunivuokaan kanojen ja perunoiden lisäksi myös kasviksia. Upgradattu sunnuntairuoka kananpojasta on silti helppo ja varteenotettava kilpailija vanhalle hyväksi havaitulle reseptille. 

*

Sitruunaista kananpoikaa perunapedillä

4-6 annosta

1 kg kananpojan marinoimattomia paistileikkeitä

vähän öljyä paistileikkeiden ruskistamiseen

2 sitruunan mehu

suolaa

mustapippuria

1 kg perunaa

500 g babypinaattia

3 suippopaprikaa

2 rkl oliiviöljyä

suolaa

Ota paistileikkeet huoneenlämpöön vähintään puolituntia ennen ruuan valmistamista. 

Laita uunivuokan pohjalle pinaatit ja niiden päälle renkaiksi pilkotut paprikat ja hyvin pestyt perunat lohkottuina. Kaada päälle oliiviöljyä ja mausta suolalla.

Ruskista kananpojan paistileikkeet muutamassa erässä paistinpannulla öljyssä. Mausta leikkeet suolalla ja pippurilla sekä sitruunamehulla. Sitruunamehulla saat myös huuhdeltua paistinpannulta maut talteen. Asettele ruskistetut leikkeet perunoiden päälle uunivuokaan ja kaada päälle sitruunamehu paistinpannulta.

Paista 175 asteisessa uunissa noin puolituntia tai kunnes perunat ovat kypsiä. Tarjoa sellaisenaan tai vihersalaatin kera päivälliseksi.

*

Paistileikkeiden ruskistaminen ei olisi lainkaan välttämätöntä, mutta mielestäni näin ne saavat kauniimman värin ja tuleehan paistamisesta vähän erilaista makuakin. Tämän uuniruuan juttu on ensinnäkin paistileike, joka rasvaisena tuo makua kypsyessään  perunoihin päällä ja toisekseen sitruunamehu, jota voi tosiaan olla kohtalaisen reilusti.

Esikuvaansa helppoa sunnuntairuokaa kananpojasta nähden, tämä uudistettu versio on vähärasvaisempi, koska oliiviöljyä on vain vähän lorautettu perunoiden päälle, eivätkä perunat ui öljyssä. Perunat kannattaa ehdottomasti lisätä kuorineen vuokaan, jolloin makua tulee reilummin. Ja makuahan tulee myös pinaatista ja paprikasta.

Uunista kantautui ruuan kypsyessä niin hyvät tuoksut, että aloin kaivella kaappeja viinin toivossa. Koska valkoviinivarastosta ei löytynyt oikein sopivaa, päätin käyttää loppuun hiihtoloman liharuuille Cameleonin organic malbec -hanapakkauksen. Koska paappa ei viinistä välitä, jaoin hanapakkauksen pohjalla oleen tilkan kristillisesti tasan miehelle ja minulle. Se, joka oli päivän kuluessa ajanut autolla reilun 400 km sai 16 cl ja kartturi vain noin 8 cl. Selvää on, että Malbec-rypäleestä valmistettu punaviini ei ollut aivan ideaali yhdistelmä tämän ruuan kanssa, mutta havaduimpa taas huomaamaan miten lasillinen viiniä kruunaa hyvän ruuan.

Viikonloppukokin facebook-sivulle on muuten ihan lähiaikoina tulossa arvonta! Tykkäämällä facebook-profiilista saat uutisvirtaasi tiedon, kun sivulla tai blogissa tapahtuu jotain.

Kanacaesar - vanha luottoreseptini

Opiskeluaikana, aivan 2000-luvun alussa, olin töissä Joensuun Kauppakadun Citymarketissa. Yhtenä jouluna saimme kauppiailta lahjaksi Pirkan paras keittokirja -nimisen kirjan. Tuossa kirjassa on monia reseptejä, jotka ovat jääneet elämään keittiööni. Paras kaikista on caesarsalaatin ohje. Alkuperäinen resepti on vuosien saatossa muokkautunut hieman, ja olen ottanut tavaksi lisätä caesarsalaattiini paahdettuja pinjansiemeniä. Saadakseni salaatista ruokaisamman tarjoilen sen usein kanan, kalan tai katkarapujen kanssa. Kuten  alla olevista kuvasta näkee, Pirkan paras keittokirja on ollut ahkerasti luettu kirja. Viikonloppuna tartuin taas pitkästä aikaa Pirkan paras -kirjaan. Caesarsalaatin ohjetta ei tarvitse etsiä sisällysluettelosta, sillä kirja itsellään aukeaa aivan oikeasta kohtaa. Terveisiä vain kauppiaille Joensuuhun, lahja ei ole jäänyt kaappiin pölyttymään.

*

Kanacaesar viikonloppukokin tapaan

2 annosta

pinjansiemeniä 

valkosipulinkynsi

2 viipaletta paahtoleipää

1 rkl oliiviöljyä

kuivattua lipstikkaa

ripaus suolaa

2 broilerin maustamatonta rintafilettä

öljyä paistamiseen

suolaa ja mustapippuria

salaattia (esim. romaine- tai jääsalaattia)

50 g parmesanlastuja

Kastike

1 keltuainen

3-4 sardelli- tai anjovisfilettä

1 rkl sitruunamehua

1 rkl vettä

1 tl dijonsinappia

ripaus mustapippuria

1 dl öljyä

valkosipulinkynsi

(ripaus sokeria)

Nosta broilerin fileet pois jääkaapista lämpenemään ja siirry sitten valmistamaan kastiketta.

Sekoita keltuaisen joukkoon hyvin pieneksi hienonnetut sardelli- tai anjovisfileet, sitruunamehu, vesi, sinappi ja mustapippuri. Lisää öljy seokseen ohuena nauhana voimakkaasti sekoittaen. Varo, ettei kastike juoksetu. Mausta kastike pieneksi pilkotulla tai puristetulla valkosipulinkynnellä. Maista ja lisää tarvittaessa sokeria. Jos kastike on liian paksua, sitä voi ohentaa lisäämällä vettä. Laita kastike jääkaappiin makuuntumaan siksi aikaa kun valmistelet salaatin muut osaset.

Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. Siementen paahtuessa ehdit valmistaa leivästä krutonkeja. Pidä kuitenkin varasi, pinjansiemenet palavat todella helposti.

Mittaa oliiviöljy esimerkiksi syvälle lautaselle. Mausta öljy ripauksella suolaa, ja murenna sekaan myös muutama kuivattu lipstikan lehti. Leikkaa leipä kuutioksi. Pyöräyttele leipä kuutiot öljyssä.

Siirrä paahdetut pinjansiemenet pannulta sivuun. Halkaise valkosipulin kynsi ja pyyhi sillä paistinpannun pinta, niin saat krutonkeihin hennon valkosipulin aromin. Laita krutongit pannulle ja paahda kuiviksi. Nosta sivuun paahdetut krutongit syrjään odottamaan salaatin kokoamista.

Samalla pannulla voit paistaa vielä broilerin fileet. Lisää kuitenkin pannulle hieman öljyä. Mausta fileet suolalla ja pippurilla ja paista kypsäksi.

Kokoa salaatti laakeaan kulhoon tai suoraan annoslautasille. Revi salaatinlehdet sopivan kokoisiksi paloiksi ja kaada päälle osa salaatista. Jätä osa tarjoiluastiaan, josta kastiketta voi lisätä salaatin päälle mielensä mukaan. Ripottele salaatin päälle paahdetut pinjansiemenet ja parmesanlastut. Lisää vielä krutongit. Sekoittele varovasti. Asettele päällimmäiseksi sopivan kokoisiksi suupaloiksi leikatut paistetut broilerinfileet. Tarjoile ja nauti heti! Hapokas ja sitruunainen valkoviini täydentää makunautintoa.

*

Kirjan alkuperäistä reseptiä kunnioittaen valmistin tämänkertaisen salaattikastikkeen todella anjovisfileistä. Oikeaoppisemmin pitäisi kai käyttää sardellifilettä, ja sitä minäkin nykyään yleensä käytän. Anjovisfileestä tulee välittömästi mieleen janssoninkiusaus. Salaattina käytän hyvin avarakatseisesti melkein mitä tahansa salaattia. Tällä kerralla kaapista löytyi jääsalaattia. Aidoimmillaan caesarsalaatti tehdään romainesalaatista.

Kastikeessa on tämän salaatin juju. Periaatteessa se on helppo valmistaa, kunhan vain pitää huolen, ettei kastike juoksetu öljyä lisättäessä. Kastikkeessa ja koko salaatissa maut ovat aika herkkiä, joten esimerkiksi valkosipulin kanssa kannattaa olla todella varovainen. Kovin isoa kynttä ei kastikkeeseen kannata lisätä. Jostain syystä tällä kerralla kastike oli todella hapokkaan oloista ja lisäsinkin ripauksen sokeria pehmentämään ja pyöristämään makua. Kai niissä sitruunoissakin on eroja. En muista laittaneeni sokeria aiemmin. Niin hyvää kuin caesarkastike onkin, en pidä siitä, että salaatti ui kastikkeessa. Siksi olen ottanut tavaksi lisätä vain osan kastikkeesta salaattiin ja laittaa kastikkeen tarjoiluastiassa pöytään. Silloin kukin voi mielensä mukaan lisätä kastiketta salaattin.

Toinen asia, jonka kanssa kannattaa caesarsalaatissa olla varovainen on ajankohtaisesti: suola. Seuran kolumnissa kritisoitiin sitä, että resepteissä suolan määrää ei ilmoiteta tarkasti. Kritiikistä huolimatta kirjoitin taas tähänkin reseptin tapani mukaan vain epämääräisesti suolaa tai ripaus suolaa, mutta varoittelen nyt, että sen suolan kanssa pitää olla tarkkana. Eri osat vaativat hieman suolaa, mutta salaatista tulee liian suolaista, jos sitä laittaa joka kohdassa ja paljon. Varsinkin, kun ottaa huomioon, että esimerkiksi parmesan on melko suolaista itsessään. Ruoanlaitossa mausteiden määriä on mahdoton ilmoittaa absoluuttisina totuuksina, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Esimerkkinä mainittakoon tuo kastikkeessa käyttämäni sitruuna, joka oli tavallista hapokkaampi. Maisteltuani kastiketta totesin, että maulle on tehtävä jotain. Lisäsin sokeria ja maku muuttui paremmaksi. Maistelemalla pääsee parhaaseen lopputulokseen. Parempaan, kuin vain sokeasti luottamalla reseptiin. Ruuanlaitossa on se onni, että korjausliikkeitä parhaimman mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi voi tehdä siihen asti, kunnes ruoka on suussa. 

Caesarsalaatin valmistamisessa voi oikaista parissakin kohtaa. Pinjansiemeniä ei ole pakko paahtaa lainkaan tai ne voi jättää kokonaan pois ja krutongitkin voi ostaa valmiina. Suosittelen kuitenkin, jos aika antaa myöden, tekemään krutongit itse, jolloin ne voi maustaa mielensä mukaan. Tuo lipstikka sopi kokonaisuuteen loistavasti. Kun käytin vain yhtä paistinpannua, viimeisenä paistetut broilerin fileet tallettivat kaikki pannussa aikaisemmin pyörähtäneet maut.

Tulevana viikonloppuna olisi ehkä mahdollisuus piipahtaa tuossa vanhassa työpaikassani.  Itse asiassa, ei hullumpi idea. Todistusaineistona lupaan julkaista Viikonloppukokin face-profiilissa kuvan Joensuun Kauppakadun Cittarilta. Tykkäämällä Viikonloppukokin profiilista pääset näkemään todisteet tuoreeltaan ja muutenkin seuraamaan kuulumisiani.