Melonigranita ja oma(n) maa(n) mansikka

Matkalaukut on purettu ja lomamatkan pyykit on sentään pesty, mutta matkakertomusta en vieläkään ole aloittanut. Nyt on nautittu kesästä! Ulkoilmaelämä ja lähes espanjalainen elämänrytmi ovat loman parhaita puolia. Aurinko ja lämpö on saanut idoimaan helppoja välipalaherkkuja. Melonigranita on ollut tämän viikonlopun hitti!

Granita on jäädyke, joka valmistetaan marjoista tai hedelmistä. Se ei yleensä sisällä maitotuotteita kuten jäädyke tai jäätelö, joten granita sopii vegaaneillekin. Alkuperältään granita mahtaa olla italialainen. Granitaan voi lisätä vähän alkoholia vaikkapa likööriä tai kuohuviiniä, jos niin haluaa. Joskus granita kaipaa hieman sokeria tai muuta makeutusta, mutta nyt vesimelonit ovat nyt niin makeita, että edes lisämakeutusta ei tarvita.

*

Melonigranita ja oma(n) maa(n) mansikka

noin 1 kg vesimelonia

mansikoita

mintunlehtiä

Irrota vesimelonista punainen hedelmäliha ja hienonna se yleiskoneessa tai monitoimilaitteessa hienoksi. Kaada hieno sose laakeaan vuokaan ja laita pakkaseen. Sekoittele massaa aika ajoin pakkasessa. Granitan valmistuminen ottaa aikaan vähintään 3-4 tuntia. 

Kun massa on jäätynyt, raasta granita esimerkiksi haarukalla hileiseksi ja asettele tarjolla kauniiseen lasiastiaan. Koristele mintunlehdillä ja mansikoilla.

*

Käytä granitan valmistamiseen mielellään siemenetöntä melonia. Siemenet eivät tunnu mukavalta suussa, eivätkä ne tietysti näytäkään kivalta valmiissa annoksessa. Vesimeloni on nyt todella makeaa ja siitä valmistettu granita ei tarvitse mitään makeutusta. Granita kannattaa valmistaa laakeaan vuokaan, jolloin se jäätyy nopeammin. Eikä haittaa, jos granita ei tule syödyksi kerrallaan. Granita säilyy kyllä pakastimessa kannellisessa astiassa ja  se sulaa nopeasti sen verran, että hilettä saa raastettua tarvitsemansa määrän.

Vesimeloni on nyt sesongissa ja todella edullista. Tosin tähän aikaan kesästä se on vielä tuotitavaraa. Kotimaista satoa saa odotella vielä jonkun tovin. Kotimaisen ruokatuotannon kannattajana on tämä herkku kokeiltava uudestaan myös suomalaisista meloneista, sitten kun niiden aika on. Mansikat sentään ovat kotimaisia, nämä yksilöt ihan omasta maasta. Joitakin vuosia sitten istutimme takapihalle maanpeittokasviksi mansikoita, ja tänä kesänä mansikat ovat tuottaneet satoa ihan mukavasti. Tosin kypsien poimiminen on aikamoista kilpajuoksua. Perheenjäsenten lisäksi linnut ovat kiinnostuneita kypsyvistä mansikoista.

Viikonloppu on varmasti ollut säiden puolesta kesän upein. Vasta nyt, kun heinäkuu on lähes puolessa välissä, ehdimme ensimmäistä kertaa veneelle yöksi. Kaunis päivä laski upeaksi illaksi, vai mitä olette mieltä?

Juhannusmuistoja 2016

Keskikesän juhlaa, juhannusta, vietettiin viikonloppukokin perheessä ensin suvun voimin. Juhannusaattoa juhlittiin perinteisissä merkeissä yleisurheilukilpailuissa kisamakkaran voimin kannustaen. Aattoiltaan kuului myös muun muassa lipunnosto, savulahnaa, krokettiä ja lampaankareita. 

Juhannuspäivänä siirryttiin toisenlaisiin maisemiin ja tunnelmiin. Pieni pyörähdys vesillä ja sitten monta saunaan-uimaan-saunaan kierrosta.

Viikonloppukokki ei juhannuksena paljon kokkaillut. Aaton herkut nautittiin anoppilassa, ja veneellä ruoka valmistettiin helpoista, valmiista, aineista nuotiolla. Veneellä maisema oli suuri osa nautintoa.

Vielä vähän veneen kallistelu pelottaa, kovasti yritän nousta pelon herraksi. Kai siihen tottuu? Mutta yöpyminen veneessä, se on nautinto. Juhannuspäivän iltakin oli mitä kaunein. 

Tonnikalawrapit - E niin kuin eväs

Kevättalven hankikannot ovat mahtavaa retkeilyaikaa. Perheessä on havaittavissa pientä kevään ja kesän kaipuuta, ja ehkäpä siksi eväsretkikin suunnattiin venelaiturin tuntumaan. Alueella on myös kaupungin virkistysalue, jossa on tarjolla useampikin nuotiopaikka. Tällä kerralla emme ryhtyneet virittelemään nuotiota, sillä aikaa oli rajallisesti. Lapsilla oli tiedossa Risto Räppääjä -elokuva kavereiden kanssa. Ohjelmassa oli vain pieni kävelylenkki jäällä ja sen jälkeen termoskahvit nuotiopaikalla. Lasten mielestä retken kohteella ei niinkään ole väliä tärkeintä on eväät. Hyvillä eväillä korvaa ainakin välipalan, vähän paremmilla jopa lounaan.

*

Tonnikalawrapit

1 pkt (8kpl) tortillalettuja

200 g kylmäsavulohi tuorejuustoa

150 g creame fraichea

1 prk tonnikalaa öljyssä

1/2 vihreä paprika

pieni sipuli

mustapippuria myllystä

(suolaa)

salaatin lehtiä

Pilko paprika ja sipuli pieneksi. Valuta tonnikalasta öljy pois. Valmista täyte sekoittamalla aineet keskenään. Levitä tortillaletut pöydälle ja jaa täyte tasan tortillalettujen päälle. Laita väliiin myös salaattia. Minulla sattui tällä kerralla olla kaapissa Cosmopolitan-salaattia. Kääri tortilla rullalle.

Wrapit on hyvä valmistaa etukäteen mikäli mahdollista, sillä ne maistuvat vielä paremmilta, jos ehtivät levähtää ja makuuntua ennen syömistä jonkin aikaa.

*

Minulle retken kohokohdaksi muodostui mukava kohtaaminen jäällä. Talvikalastaja oli kokemassa madekoukkujaan. En ole aikaisemmin moista pyydystä nähnytkään, ja nyt pääsimme oikein aitiopaikalta seuraamaan koukulla kalastamista. Kala on kuulemma tänä talvena syönyt huonosti, tai sitten se oli kalastajan puhetta, sillä yhdessä koukussa oli saalistakin, ihan hyvän kokoinen matikka. Madetta ei voi kyllä hyvällä tahdollakaan sanoa kauniiksi kalaksi, mutta maukasta mateesta valmistettua keittoa olen syönyt. 

Murukahvia ja pussipuuroa

Perheen uusi harrastus on nostanut murukahvin, pussipuuron ja eväsleipien arvostuksen aivan uudelle tasolle. Kattauksen kultaa ovat siniset muoviastiat. Viikonloppukokki on toisinaan venekokki. Veneen pentterissä ei tosin ihmeisiin taivuta, sillä pentterin varustukseen kuuluu yksilevyinen kaasukeitin ja siinä se melkein sitten onkin. Veneessä kokkailu on tähän asti rajoittunut vedenkeittoon.

Kovin montaa purjehduspäivää ei tälle kaudelle enää onnistu mahduttamaan, vaikka kuinka haluaisi. Harrastus on koko perheelle uusi ja haastetta riittää jo siinä, että kaikille löytyy veneessä oma paikkansa ja tehtävänsä. Pienintä pelottaa veneen kallistelu, eikä se minustakaan kovin miellyttävältä tunnu. Ymmärrätte varmaan, että lasta ei lainkaan rauhoita se, että äiti puristaa rystyset valkoisena veneen laitoja ja huokailee syvään. Maakrapu on maakrapu! Tälle miehistölle 4 m/s alkaa olla jo sisävesilläkin  liian kova tuuli.

Veneen laituripaikka on onneksi vain 10 minuutin automatkan päässä kotoa. Laituriin ja veneelle voi mennä vain viettämään aikaa ja vesille pääsee kohtuullisen nopeasti. Kovin kauas emme ole vielä seilanneet, ja yötkin(kaikki 2) on vietetty kotilaiturissa. Venelaiturista pääsee ihailemaan auringonlaskua aivan toisella tavalla kuin kotijärven rannalta. Viime viikonloppuna totesimme myös, että siellä pääsee nauttimaan tähtitaivaasta toisin kuin kotipihassa. Juuri sen verran etäämmällä sijainti on kylän valoista. Punartavan hämyisät auringonlaskukuvat ja tähtitaivaat jääkööt toiseen kertaan. Nautitaan vielä kultaisen keltaisesta auringosta ja sinisestä taivaasta.

Viikonloppukokki on ollut purjehtija nyt kuukauden päivät. Vielä en voi yhtyä Mårtensoniin "Kaikki paitsi purjehdus on turhaa", mutta sen verran voin tunnustaa, että kyllä vesillä olo  on rauhoittavaa ja siellä viettää mielellään näitä helteisiä loppukesän päiviä. Purjehtijana minulla on vielä paljon opittavaa. Jos mastossa olisi piilokamera, voisin liittää tähän hauskan videon siitä, miten nainen käyttää peräsintä.