Myskikurpitsa-ruusukaalisalaatti vuohenjuustolla

Salaattiin lämpimiä makuja, värejä ja raaka-aineita

Jossasin vaiheessa keväällä alkaa tehdä mieli kaikkea tuoretta, vihreää ja raikasta. Syksyllä on vähän toisin päin. Alkaa tehdä mieli kaikkea lämmintä ja lämmittävää. Raikas vihreä salaatti on kaukana siitä mitä kroppa ja mieli kaipaa. Viime viikon kauppareissussa kahmin kärryyn monenlaista kauden kasvista tietämättä mitä niistä tekisin. Kaalejakin oli ainakin kolmea lajia. Kerrankin hyllyssä oli myös sellaisia sopivan kokoisia myskikurpitsoja, joita poimin kärryyni peräti kaksi kappaletta.

Tuuria oli myös juustohyllyllä, josta kotiutin monenlaista juustoa punaisilla lapuilla. Vielä silloinkaan kun käteeni osui vuohenjuusto, illan ruoka ei ollut selvillä. Vasta kotona keksin tehdä ruusukaalista, myskikurpitsasta ja porkkanasta lämpimän salaatin, jonka päälle paistelin vuohenjuustokiekkoja ja hienonsin morttelissa pähkinöitä ja siemeniä crumbleksi.

Kelle maistuu, kelle ei

Jo tehdessäni epäilin, että lämmin salaatti ei ole hitti kuin omasta mielestäni ja niinhän siinä sitten kävikin. Vuohenjuustosta ei meillä pidä kukaan muu kuin minä. Ruusukaalikin oli siinä rajoilla, mutta porkkana sentään kelpasi.

Minulla on viime aikoina ollut lievää tuskaa siitä, että perheessä on ronkeleita. Minusta on kuitenkin tärkeää, että syötäisiin monipuolista ja terveellistä ruokaa, kun on urheiluharrastuksiakin. Arkinen ruuanlaitto on aikamoista taiteilua, että saa oikeaan aikaan terveellistä, hyvää ja täyttävää ruokaa. Mielelläni valmistaisin ruokaa edullisista raaka-aineista laadusta tinkimättä. Välillä on ollut sellainen olo, että isken patakintaan tiskiin, että syökää mitä syötte!

Perjantaina päätin, että en ole ainoa joka tekee perheessä kompromisseja ruuan suhteen vaan joskus niitä on tehtävä myös toiseen suuntaan. Aina ei voi syödä perusjauhelihakastiketta, eikä aina voi leipoa mokkapaloja. Välillä voi leipoa sämpylöitä tai kokeilla miltä maistuu tuunattu jauhelihakastike tai vaikka makaronilaatikko. Se saattaa joskus yllättää kuten taannoin tekemäni makaronilaatikko, johon olin upottanut kaikenmaailman kasviksia, juuston känttyjä ja dippikastikkeen loppuja eli niitä jääkaapin aarteita. 

Lämmin salaatti vuohenjuustolla oli siis hitti omalla mitta-asteikolla ja uskonkin sen uppoavan useimmille aikuisille. Vuohenjuusto on tietysti sellainen, joka jakaa mielipiteitä. Salaatti aikuiseen makuun voisi olla sopiva nimi.

*

Kurpitsa-ruusukaali-porkkanasalaatti vuohenjuustolla ja pähkinäcrumblella

pieni myskikurpitsa
rasiallinen ruusukaaleja
neljä porkkanaa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
vaahterasiirappia

vuohenjuustoa

cashew-, pekaani- ja saksanpähkinöitä
kurpitsansiemeniä

Puhdista kuori ja pilko kasvikset. Laita uunipellille leivinpaperin päälle. Mausta kasvikset oliiviöljyllä, suolalla pippurilla ja lorauksella vaahterasiirppia. Paahda 200 asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia, kunnes kasvisten kypsyys on mieleistä.

Kasvisten paahtuessa uunissa paahda pähkinöitä ja siemeniä kuivalla pannulla. Hienonna pähkinä-siemensekoitusta hieman morttelissa ja siirrä odottamaan muiden ainesosien valmistumista.

Paahda myös vuohenjuustokiekot paistinpannulla leivinpaperin päällä niin, että molemmat puolet saavat mukavasti väriä.

Kun kaikki osaset ovat valmiina kokoa salaatti ja nautiskele.

*

Niksi kurpitsan käsittelyyn ja pari pientä harmitusta

Onhan sinulla tiedossasi niksi, joka helpottaa kurpitsan käsittelyä? Kurpitsan käsittelyssä oivana apuna toimii mikro. Kurpitsaan pistellään reikiä veitsellä tai terävällä haarukalla. Pisteltyä kurpitsaa mikrotetaan täydellä teholla sen koosta riippuen minuutti tai vähän reilu. Kurpitsa kypsyy pinnalta sen verran, että sen kuoriminen ja pilkkominen on hieman helpompaa. Älä kuitenkaan unohda pistellä kurpitsaa, jos reikiä ei ole tulee räjähdys. Kurpitsan alle kannattaa laittaa talouspaperia, sillä pistellyistä reiistä tihkuu nestettä mikron pohjalle.

Salaattia syödessäni minua harmitti yksi asia. Talosta ei löytynyt Sauvignon blancia uskon, että lasillinen vuohenjuuston klassista makuparia olisi sopinut juhlistamaan perjantai-iltaa. Toinen harmitus tuli seuraavana päivänä kun keittelin granaattiomenamehusta siirappia toisiin tarkoituksiin. Miten hyvin se olisikaan sopinut kastikkeeksi tuolle salaatille. Enkä usko, että pirkahtelevat siemetkään olisivat tehneet ollenkaan huonoa. Tämä jäi siis kokeiltavaksi toisella kerralla.

Haluuako joku koittaa arvata mihin käytin granaattiomenasiirappia? No se taitaa olla toisen postauksen arvoinen tarina.

Lisää kuvateksti

Cannoli di Sicilia mascarponella ja pistaasilla - jälkiruokaa joskus ja jouluna

Ostin heräteostoksena Tampereen reissulta Culinaria keittiöelämästä pistaasitahnaa tietämättä mihin sitä voi edes käyttää. Pistaasi on suurta herkkuani. Oikein erityisesti pidän pistaasijäätelöstä, mikä on varsin kumma juttu. Jäätelö ei nimittäin kuulu lainkaan suosikkeihini. Kotona keksin varsin nopeasti mihin makeaa, silkkisen pehmeää ja kauniin vihreää pistaasitahnaa käyttäisin. Koronan aikaan kotinurkkia tutkiessa keittiön kaapeistakin on löytynyt vähän yhtä sun toista. Viimeisin "löytö"  olivat käyttämättä jääneet cannolikuoret, joissa päiväys jo lähestyi uhkaavasti. Siinähän se sitten jo olikin Cannoleita, joiden täyte maustetaan pistaasitahnalla.

Cannoli on makea, rapea, sisilialainen leivonnainen, joka sitten täytetään jollakin herkullisella. Cannoloja voivat kyllä sellaiset henkilöt, joiden kärsivällisyys kestää, leipoa itsekin. Minä olen ostanut kuoret aina valmiina Culinariasta. Blogista löytyy ennakkoon jo yksi yksi Cannoli di Sisilia resepti, jossa tein täytteen perinteiseen tapaan ricottasta. Tällä kerralla jääkaapista löytyi mascarponea ja kermaa, jotka maustoin pistaasitahnalla ja pursotin kuoren sisään. Taitaa siis olla vähän epäortodoksinen tämä cannolitäytteeni, mutta suomalaiseen suuhun kyllä ihan sopiva.

*

Cannoli di Sicilia mascarponella ja pistaasilla

12 cannoli-kuorta

täyte

125 g mascarponejuustoa

1 dl kuohukermaa

1 rkl tomusokeria

50 g crema di pistacchio -tahnaa

Vaahdota kerma. Sekoita joukkoon sokeri, mascarpone ja pistaasitahna. Laita massa pursotinpussiin, jossa on iso tylla ja pursota täyte cannolin sisään.

Halutessasi voit vielä koristella cannolit esimerkiksi pistaasimuruilla tai suklaahipuilla.

*

Ainakin tässä tapauksessa, kun täyte ei ollut kovin vetistä, kuoret kestivät rapeina usean tunnin säilyttämisen jääkaapissa. Teini taisi syödä ylijääneet vasta seuraavana päivänä jääkaapista. Häntä ei pieni pehmeys haitannut. Cannolit kannattaa nostaa pöydälle hyvissä ajoin ennen tarjoilua. Maut tulevat paremmin esille, kun täyte ei ole jääkaappikylmää. 

Täytettä oli hieman enemmän kuin 12 kuorta vaati. Lopun täytemassan laitoin nätteihin pakkasen kestäviin astioihin, ja ajattelin kokeilla toimiiko täyte jälkkärinä vähän jäätelön tapaan. Pinnallehan voi vielä lisätä pistaasinmuruja, ennen nauttimista. 

Tälläistä tämä ruokaharrastajan elämä on. Cannolit on nyt käytetty loppuun, mutta pistaasitahnaa on vielä puolipurkkia jäljellä. Yhdestä vanhasta kun pääsee, tilalle tulee vähintään yksi uusi. Siinä vaiheessa, kun joku hylly ruokakaapista on tyhjä, piirrän rastin olohuoneen seinään. Mihin sinä suosittelisit käyttämään pistaasitahnaa?

Japanilainen juustokakku

Kolmesta raaka-aineesta valmistettu japanilainen juustokakku kuulostaa niin eksoottiselta, että en oikein uskaltanut luottaa sen onnistumiseen. Siksi leivoin pääsiäisen aikaan kaksi kakkua: japanilaisen juustokakun ja mango-passionkakun. Japanilaisen juustokakun ohje oli jäänyt mieleen jo edelliseiltä vuosilta, ja kun Kaikki äitini reseptit -blogin Nanna nosteli ohjetta esiin facebookissa. Tartuin syöttiin. Pienensin ohjetta hieman. Ihan käytännön syistä, sillä suklaalevyt olivat 100 g painoisia ja tuorejuustokin 200 g pakkauksessa.

*

Japanilainen juustokakku

5 munaa

200 g valkosuklaata

200 g tuorejuustoa

Laita uuni kuumenemaan 170 asteeseen. Vuoraa noin 20cm irtopohjavuuan pohja leivinpaperilla. Asettele leivinpaperi kiertämään myös vuokan reunaa niin, että paperi nousee reilusti laitojen yli. 

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sulata paloiteltu suklaa vesihauteessa. Sekoita sulanut suklaa ja tuorejuusto sileäksi massaksi sähkövatkaimella. Sekoita myös keltuaiset taikinaan. Kääntele lopuksi valkuaisvaahto kolmessa erässä taikinaan.

Kaada massa varovasti vuokaan. Pidä huoli, että leivinpaperi pysyy paikoillaan. 

Juustokakku kypsennetään vesihauteessa. Laita siis juustokakkumassalla täytetty vuoka isomman vuokan sisään ja kaada isompaan vuokaan kiehuvaa vettä. Riittää jos vettä on noin puoleen väliin vuokaa.

Paista juustokakkua 170 asteisessa uunissa 15 minuuttia. Vähennä sitten uunin lämpötila 160 asteeseen ja paista vielä toiset 15 minuuttia. Sammuta uuni ja jätä kakku vielä vartiksi uuniin.Ota vuoka pois uunista ja anna jäähtyä. Maut tasaantuvat vielä jääkaapissa. Kannattaa laittaa kakku jääkaappiin vähintään pariksi tunniksi. Kakun voi tehdä myös edellisenä päivänä valmiiksi ja säilyttää jääkaapissa, kun sen vain suojaa hyvin mauilta. Kakkua ei kannata irrottaa vuokasta ennen kuin kokonaan jäähtyneenä.

Pääsiäisen kakku koristeltiin tietysti suklaamunilla ja tomusokerilla.

*

Kakku oli helppo valmistaa! Vähän piti miettiä astioita ja työjärjestystä, ettei tule turhaa tiskiä. Niin ja kytätä kelloa. Kakku kohosi kauniisti, mutta ei mitenkään älyttömän paljon. Kun otin kakkua pois uunista se oli vielä todella hyllyvä. Päätin kuitenkin ottaa kakun pois, koska olin noudattanut ohjetta orjallisesti. Viimeistään jääkaapissa kakku muuttui kiintämmäksi, ja jäähtyneenä sain sen oikein hyvin siirrettyä kakkuvadille ja leikkaaminenkin onnistui hyvin.  Leikatessa sitten jo huomasin, että kakku oli keskeltä lähes valuva. Olen aina aika ajoin epäillyt uunini tehoja ja lämpötiloja. Minusta uuni käyttäytyy kummallisesti. Toisinaan se paistaa niin kuin pitää ja toisinaan ei. Tämä kerta oli taas niitä, kun paisto ei onnistunut nappiin. Pitäisi hankkia uusi uuni, tai koko keittiö.

Sinänsä kakku oli onnistunut, eikä se maistunut yhtään vähää raa'alta. Kakku taisi olla pehmein koskaan syömäni ja siinä oli ihana kinuskinen tuoksu. Hämmästyttävää miten paljon makua ja makeutta valkosuklaasta irtoaa! Keittelin kakun kylkeen tyrnistä melbaa. Käytännössä siis keittelin tyrniä ja sokeria. Harmittavasti valkoinen sokeri pääsi loppumaan, ja vaikka tumman ruokosokerin käyttö ei varmasti makua huonontanut, melbasta se teki ikävän väristä. Minusta marjaisa raikas kastike oli niin onnistunut, että suosittelenkin kakun kylkeen jotain vastaavaa. Tyrni ainakin sopii valkosuklaan kanssa samoin puolukka ja moni muu.

Kakkua koristelemassa on apukokeista vanhempi, nyt 13-vuotias teini. Nuorempi saavutti alkukuusta ensimmäiset pyöret kymmenet. Tänä vuonna lasten synttäreitä on juhlittu useilla pienillä jutuilla. On ollut niitä kaikille tuttuja kiireitä! Japanilainen juustokakku ja mango-passionkakku toimittivat synttärikakkujen virkaa pääsiäisenä, kun mummun ja paapan kanssa juhlistettiin huhtikuun tyttöjä.

Juustotastingista vinkkejä juustojen ja viinien yhdistämiseen

Olen itsepintaisesti juonut juustojen kanssa lähes yksiomaan punaviinejä. Viimeistään sen jälkeen kun osallistuin Juustosopin juustotastingiin, on myönnettävä, että valkoviini on monelle juustolle parempi valinta. Mikähän siinä onkin, että juuston ja punaviinin yhdistäminen tuntuu olevan suomalainen tapa. Liittyykö se pitkään, kylmään ja pimeään talveen?

Syksyn kuluessa Tampereen kauppahallin Juustosoppi on tutustuttanut asiakkaitaan juustotastingeissä espanjalaisiin juustoihin ja kertonut miten oluen ja juuston voi yhdistää. Viimeisimmäksi Juustosoppi esitteli juustoja ja hyviä juustoviinejä tunnelmallisesti Tampereen kauppahallissa sen jälkeen kun halli oli sulkenut ovensa muilta asiakkailta. Onneksi kuitenkin tastingiin osallistujilla oli hyvää aikaa tehdä ostoksia ja esittää kysymyksiä niin Juustosopin asiantuntevalle henkilökunnalle kuin viinien maahantuojallekin. Tämä viimeisin tasting oli niin suosittu, että se loppuunmyytiin. Onneksi mahduin ystäväni kanssa mukaan. On mukava viettää aikaa yhdessä herkullisten juustojen äärellä.

Juustoviinit oli valinnut europpalaisten viinien maahantuoja Matti Sievänen. Maahantuoja tekee yhteistyötä erityisesti pienten tilojen kanssa. Huolellisesti valitut viinit maahantuoja toimittaa suoraan asiakkaille, jolloin varastoinnista ei synny ylimääräisiä kustannuksia asiakkaille. Viinien lisäksi Matti oli tuonut maistateltavaksi myös laadukkaita oliiviöljyjä ja balsamicoja, joita oli  mahdollisuus ostaa kotiin. Viineistä oli mahdollista tehdä tilaus. Oman ja ystäväni suosikiksi viineistä nousi ihana Riesling, joka sopi meidän mielestämme useammankin juuston kanssa.

Kolmesta maistellusta juustosta oman suun mukaisin oli ehdottomasti Amaltura Old, joka on vain vuoden verran kypsytetty vuohenmaitojuusto gouda Hollannista. Vaikka juusto oli goudaksi melko  nuori, se oli rakenteeltaan ihanan kiteinen. Amaltura Oldia ostin kimpaleen kotiinkin maisteltavaksi. Esikoinen on goudien ystävä. Kuopus puolestaan on enemmän sellainen kotijuusto-tyyppi. Omat maut kaikilla. Toinen maisteltu juusto oli ranskalainen Comte AOC. Se on Juran vuoristoalueella vuoden verran kypsennetty juusto on valmistettu lehmän raakamaidosta. Ennakkoon arvelin, että Comte AOC olisi juustoista paras, mutta kyllä tämä pähkinäinen ja täyteläinen juusto jäi mielestäni Amaltura Oldin jalkoihin. Se ei tarkoita, että Comte olisi ollut huono juusto. Hetkessä toinen vain toimi paremmin.

Kovien juustojen lisäksi maistelussa oli yksi pehmeä juusto. Pehmeä ja notkea, melkein valuva, ranskalainen Chaumes oli myös makuni mukainen. Jostakin syystä en tullut sitä ostaneeksi, vaan Amalturan lisäksi ostoskassiini päätyi ihanaa cheddaria ihan vain muodon vuoksi. Tarkoitukseni oli ostaa myös Kaltbachia, johon ihastuin pastajuustona. Juuri sillä kerralla tiskistä löytyi kuitenkin harvinaisempaa herkkua. Yhtään ei harmittanut, Kaltbachin sijaan ostoskassiini päätyi Le Gryére AOP 1655 on sveitsiläinen alkuperäsuojattu juusto. Sen ominaispiirteisiin kuuluu paitsi laadukas maito myös vähintään 12 kk kypsytys ja vuorisuola, joka valmistetaan ikivanhassa suolakaivoksessa Sveitsissä.

Juustosopissa alkaa muuten olla aika vaikuttava valikoima sveitsiläisiä juustoja. Osittain tämä on seurausta kauppiaan kiinnostuksesta, mutta myös kysyntä on ohjannut valikoiman muodostumista. Juustosopin juustotastingeille on todennäköisesti luvassa jatkoa, mutta vasta vuoden vaihteen jälkeen. Nyt alkavat pikkujoulu ja joulukiireet!

Yhteistyö: pääsin osallistumaan juustotastingiin ilmaiseksi.

New York Cheesecake - melkein meni kuin Strömssössä

Pehmeä juustokakku on sellaista herkkua, että kun siihen tulee mieliteko, asia ei hoidu kuin yhdellä konstilla. On saatava juustokakkua. En ole kovinkaan kaksinen leipuri. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen keittiössä suurpiirteinen. Ruuanlaitossa suurpiirteisyys onnistuu, mutta leipomisessa pitäisi olla tarkempi. Tällä kerralla lisäsin leipomishaastetta. Mielessäni nimittäin oli kuva kauniista marmoroinnista. No yrittänyttä ei laiteta ja päätin kokeilla onnistuuko marmorointi mehulla. Onnistuuhan se, mutta ei kovin hyvin. Soseella saisi varmasti kauniimman, mutta ei tuo mehukuviointikaan nyt ihan susi ole.

*

New York Cheesecake

pohja

200g Digestive-keksejä

100g voita

täyte

600g Philadelphia tuorejuustoa

1 3/4 dl sokeria

150 g creme fraichea

3 kananmunaa

1 sitruunan raastettu kuori

1 rkl sitruunanmehua

2 rkl maizenaa

ripaus suolaa

kuviointi

0,75 dl mustaherukkamehua

Murskaa keksit tehosekoittimessa. Sulata voi ja sekoita se keksimurun joukkoon. Laita irtopohjavuokan pohjalle leivinpaperi. Taputtele keksimuruseos vuoan pohjalle ja reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.

Laita uuni lämpenemään 160 asteeseen.

Sekoita tuorejuusto ja sokeri tehosekoittimessa sekaisin. Vatkaa joukkoon creme fraiche ja kananmunat yksitellen. Mausta massa raastetulla sitruunankuorella, sitruunamehulla ja suolalla. Lisää myös maizeana. Kaada täyte vuokaan pohjan päälle ja peitä foliolla, ettei juustokakku pääse tummumaan uunissa liikaa.

Kaada varovasti mehua eri kohtaan juustokakkua ja vedä hammastikulla mehusta kuvioita massaan.

Paista kakkua n. 50 minuuttia. Kytke uuni pois päältä ja jätä uuniluukku raolleen. Jätä kakku jäähtyvään uuniin vielä noin tunniksi ja nosta sitten pöydälle jäähtymään. Kun kakku on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi siirrä kakku jääkaappiin. 

Juustokakku on parhaimmillaan kun sen maut ovat saaneet rauhassa tasaantua ja se on jäähtynyt kunnolla. Juustokakku kestää odotella jääkaapissa seuraavaan tai sitä seuraavaan päivään.

*

Lueskelin koko joukon juustokakun ohjeita, ennen kuin päädyin omaan versiooni. Olen käyttänyt kakussa sokeria paljon vähemmän kuin resepteissä yleensä. Huomattavasti vähäisemmällä sokerilla kakusta tuli oikein maistuvaa.

Marmorointi mehulla ei täysin onnistunut. Epäilinkin vähän, että mehu valuu täytemassasta läpi. Laitoin mehua tarkalla kädellä vain vähän kohtaansa, ja yllätyksekseni se pysyikin massassa oikein hyvin. Siltikään kakun leipominen ei mennyt ihan putkeen. Räpelsin nimittäin folion kanssa. Folio tarttui juustokakun kauniiseen pintaan, kun en laittanut sitä tarpeeksi kireälle kiinni. Yritin peitellä tuhoutunutta pintaa mustaherukoilla ja melko hyvin onnistuinkin. Vinkiksi vain muillekin räpeltäjille.

Tein juustokakun isommassa irtopohjavuokassani, joka on halkaisiltaan 26 cm. Pienemmässä vuokassa kakusta tulisi korkempi ja kenties kauniinpi. Seuraava kakku, jonka leivon taitaakin olla oma synttärikakkuni. Plääh, parin viikon päästä paukkuu 4-kymppiä.

Juustosopin juustoilta Tampereen kauppahallissa

Ruuan ympärillä on tapahtumia jos jonkinlaisia: on messuja, markkinoita, eri tahojen järjestämiä koulutuksia ja kursseja. Varaa on valita itselleen mieleinen. Kaikkia ruokatapahtumia tuntuu yhdistävän se piirre, että aina niissä pystyy ammentamaan itselle uutta tietoa, ja siksi olenkin ennakkoluulottomasti osallistunut monenlaisiin ruokaan liittyviin rientoihin. Mukavia lämminhenkisiä ja melko intiimiäkin ruokatapahtumia ovat olleet Juustosopin juustoillat Tampereen kauppahallissa. Puhun nyt kahden juustoillan kokemuksella.

Ensimmäisen kerran olin juustoillassa lapsuudenystäväni kanssa joskus viime keväänä - taisi olla talvea vielä. Kevään kuluessa iltoja järjestettiin muitakin, mutta valitettavasti en päässyt niihin osallistumaan. Onneksi Juustosoppi päätti jatkaa avoimia juustoiltoja syksyn tullen. Avoimiin juustoiltoihin on ennakkoilmoittautuminen ja osallistumisesta peritään pieni osallistumismaksu*, joka pitää sisällään juustomaistiaiset. Juustoillat on aina rakennettu jonkin teeman ympärille. Ensimmäisellä kerralla tutustuimme ranskalaisiin klassikkoihin ja viime viikolla, syksyn ensimmäisessä juustoillassa, sukellettiin espanjalaisten makujen maailmaan. 

Juustoiltojen viehätystä lisää se, että ne alkavat illalla klo 18, jolloin Kauppahallin ovat sulkeutuvat muilta asiakkailta. Tunnelma vuonna 1901 avatussa kauppahallissa on päivisin eloisa ja vilkas, iltaisin halli on hiljainen ja rauhallinen. Esimerkiksi kauniin rakennuksen yksityiskohtia pääsee helpommin ihailemaan tyhjiltä käytäviltä. Kadulta julkisivun lasi-ikkunoita pääsee ihailemaan päivälläkin olematta asiakkaiden tiellä.

Avoimissa juustoilloissa Juustosopin asiantunteva henkilökunta on kerännyt teeman mukaisia juustomaistiaisia kauniisti esille. Toisinaan juustopöytään on nostettu myös muuta tarjottavaa, joka luonnollisesti sopii teemaan. Espanjalaisten juustojen pöytään pääsivät lisäksi viikunahillo, vihreät oliivit ja keksit, joissa oli hienoinen aniksen maku. Kekseihin ei oltu lisätty sokeria, mutta pinnalle lisätty oliiviöljy teki rapeasta keksistä makean oloisen. Keksit ovat kauniisti yksittäispakattuja paperikääreisiin. Illan erikoisuutena Saara maistatti meillä myös raikasta espanjalaista omenasiideriä (Pomar Sidra). Pähkinäpuutynnyrissä kypsytettyä makeaa ja kupliva mieto alkoholijuoma raikasti mukavasti suuta juustojen jälkeen. Maistiaisten ja juustotietouden lisäksi illoissa pääsee keskustelemaan muiden juustonystävien kanssa ja illan päätteeksi on myös mahdollista tehdä ostoksia juustosopin notkuvasta tiskistä.

Ja lopulta sitten vielä niistä juustoista. Manchego oli kaikki mitä tiesin espanjalaisista juustoista ennen viime torstaita. Siitäkin oikeataan vain nimen ja maun. En esimerkiksi tiennyt, että espanjalainen klassikko on DOP-alkuperäsuojattu. Meille oli valittu maistettavaksi neljä juustoa, joista yksi oli manchego, kaksi manchego-tyyppistä ja yksi aivan erilainen homejuusto. Maisteltavaksi valittu Manchego oli erityinen juusto siinä mielessä, sitä oli kypsytetty 12 kk, mikä on manchegolle pitkä kypsytys aika. Vuohenmaidosta valmistetun Murcian alueelta peräisin oleva vuohenmaitojuuston, Murcia Curadon, makuparina pöydän viikunahillo oli loistava. Suosikkini näistä neljästä juustosta oli ehdottomasti Cristo del Prado. En ollut koskaan aiemmin maistanut rosmariinilla vuorattua lampaan raakamaitojuustoa. Rosmariinikerroksesta huolimatta rosmariini maistui juustossa vain aavistuksen verran. Juustopöydän Cantar de Covadonga sinihomejuusto oli valmistettu lehmän- ja lampaanmaidosta. Se oli maultaan melko intensiivinen ja voimakas. Hyvä yhdistelmä keksin ja siiderin kanssa. Samalta Asturian alueelta molemmat ovatkin lähtöisin, sinihomejuusto ja siideri.

Seuraava Juustosopin avoin juustoilta on 11.10.2018 klo 18. Teemana on juustot ja oluet  -verrattomat yhdessä. Lisää tietoa juustotastingista Juustosopin facebook-sivuilla. Jos viimeisestä kauppahallivisiitistä on vierähtänyt tovi, suosittelen piipahtamaan hallissa ja Juustosopissa tulevana viikonloppuna 28.-29.8. Hallissa vietetään syysmarkkinoita. Työssäkäyvien toiveisiin on vastattu pidentämällä perjantain (28.8) aukioloa. Hallin ovet ovat avoinna kello 20 saakka. Muutakin ohjelmaa on loppuviikosta luvassa kaiken ikäisille hallin asiakkaille. Moni yrittäjä on mainostanut tarjouksia ja maistiaisikin lienee luvassa.

Yhteistyö: pääsin osallistumaan espanjalaisten juustojen iltaan ilmaiseksi.

Yksinkertainen salaatti burratasta, tomaatista ja basilikasta - I am in love

Aurinko paistaa ja tämän viikon on näyttänyt siltä, että kevät vaihtuu kesäksi juuri nyt. Varmasti niitä keväisen koleita säitäkin on tulossa, mutta nyt auringon paistaessa ja lämpömittarin näyttäessä lähes 20 lämpöastetta tahdon kertoa teille rakkaudestani burrataan, ihanaan italialiseen tuorejuustoon.

Burratan valmistetaan venyttämällä mozzarellasta kuori, joka täytetään kermalla ja ylijäämä mozzarellan paloista. Burrata on parhaimmillaan mahdollisimman tuoreena. Jotta sen ihana valuva ja pehmeä rakenne pääsee oikeuksiinsa, juuston kanssa ei kannata kikkailla liiaksi. Parasta se on mahdollisimman yksinkertaisesti valmistettuna. Olen julkaissut aiemmin tomaatti-mansikkasalaatin ohjeen ja tässä tulee toinen salaatti ohje, jossa puolikuivatut tomaatit ja basilika ovat sivuroolissa burratan näytellessä pääosaa.

*

Yksinkertainen salaatti burratasta, tomaatista ja basilikasta

250 g burrataa

puolikuivattuja tomaatteja

basilikaa

laadukasta oliiviöljyä

laadukasta balsamicoa hyvin varovalla kädellä

pari myllyn pyöräytystä suolaa ja mustapippuria

Ota burrata pakkauksestaan ja revi se varovasti käsin suoraan lautasille. Lisää juuston päälle puolikuivattuja tomaatteja ja basilikasta riivittyjä lehtiä.

Mausta salaatti hyvälaatuisella oliiviöljyllä ja balsamicolla. Pyöräytä suola- ja pippurimyllyjä pari kierrosta ja nauti salaatti esimerkiksi kuohuvan kera.

*

Burrata on niin arvokas juusto, että sen kanssa kannattaa tarjota parhaita mahdollisia lisukkeita ja mausteita. Arvokas juusto kuljetetaan Suomeen lentorahtina ja sitä on saatavilla vain harvoista paikoista. Omani ostan aina Kauppahallista Tampereelta. Juustosopin valikoimista burrataa löytyy aina aika ajoin. Jos tulee tilaisuus ostaa, niin kannattaa kokeilla, vaikka hinta saattaa hirvittää. Yksi pallo maksaa lähes 9 €, mutta vannon, että sijoitus on joka pennin arvoinen.

Tomaatti-mansikkasalaatti ja burrata

Makeat ja perinteiset mansikkaherkut ovat tältä sesongilta vielä laittamatta. Perinteisten mansikkakakkujen rinnalle olen löytänyt uuden tavan käyttää mansikkaa. Meillä on syöty mansikkaa tosi paljon salaateissa. Jo vuosi mansikkainen sinihomejuustolla maustettu salaatti on ollut meillä kesäinen herkku. Aivan uskomattoman herkullinen salaatti syntyy myös mansikasta, tomaatista ja yrteistä varsinkin, kun salaatin kruunaa burratalla. 

Burrata on tomaatti-mansikkasalaatin juju. Oletko sinä maistanut burrataa? Burrata on luksusherkku. Se on mozzarellaa, joka on täytetty kermalla ja mozzarellapalloilla. Alun perin siis hävikkiherkku. Burrata kuljetetaan Suomeen lentorahtina Italiasta ja sitä on saatavilla lähinnä kauppahalleista ja deli-myymälöistä. Tampereella Burrataa voi hankkia ainakin kauppahallin Juustosopista. Hinta on suolainen: 250 g burrata-pallo maksoi viime viikonloppuna 8.90 €. Pallosta riittää syötävää kahdelle. Tosin juusto on niin hyvää, että kyllä juustoystävä burratan yksinkin pistelee.

Burratan pehmeää rakennetta ja valuvaa sisältöä on kunnioitettava. Juustoa kannattaa käsitellä hyvin vähän ja varovasti. Burrataa ei esimerkiksi kannata lämmittää tai paistaa vaan parhaimmillaan se on esimerkiksi juuri salaatissa kevyesti revittynä.

*

Tomaatti-mansikkasalaatti burratalla

250 g burrataa

2 kypsää tomaattia

muutama kirsikkatomaatti

200 g mansikkaa

muutama basilikanlehti

2 rkl oliiviöljyä

vadelmaviinietikkaa

vähäsen sokeria

suolaa

mustapippuria

Pilko tomaatit, mansikat ja basilika pieneksi ja sekoita. Lisää seokseen vähäsen sokeria, suolaa ja mustapippuria myllystä. Sekoita joukkoon myös oliiviöljy ja vadelmaviinietikka.

Asettele salaatti annoksiksi lautaselle ja revi varovasti burrataa päälle.

Nauti esimerkiksi alkuruokana tai kevyenä iltapalana vaalean leivän ja kuplivan tai pirskahtelevan viinin kera.

*

Mikäli et onnistu saamaan burrataa sen voi korvata laadukkaalla (buffalonmaito) mozzarellalla. Jos sinulla on mahdollisuus osta ihmeessä burrataa. Sitä kannattaa lähteä hakemaan vaikka vähän kauempaakin. Burratan rakenne on uskomattoman pehmeä ja kevyt. Kuin söisi kesäisiä poutapilviä.

Rivitaloasukkaan pieni puutarha on tarjonnut tänä kesänä hyvän mansikkasadon. Olemme poimineet omasta maasta syötäväksi useamman litran. Perinteisiin kuuluu, että talveksi säilöttävät mansikat käydään poimimasta Pälkäneeltä Niitty-Seppälästä. Vielä toistaiseksi apukokeille on riittänyt palkaksi munkki ja mehu. Niitty-Seppälän on muuten mukava kesälomakohde etenkin lapsiperheille. Kesätorin takana on mm. ilmainen kotieläinpiha.

Ihanan punainen punajuuririsotto

Viime aikojen yksi parhaimmista lauantai-illan pääruoista on ollut punajuuririsotto. Eikä synkän ja pimeän syksyillan menussa ollut muutenkaan mitään valittamista. Kevyt se oli, mutta ei kaloriton. Kokonaisuus oli väriä ja makua tulvillaan.

Pimeän syksyn menu

*

avokado-katkarapusalaatti

punajuuririsottoa, pösilöitä sipuleita ja vuohenjuustoa

suklaalajitelma

*

Punajuuririsotto on kutkutellut mieltä jo loppukeväästä. Silloin söin kotikaupungin ravintolassa Stellassa kehuttua punajuuririsottoa. Keväällä päätin, että syksyllä, kun on uusia punajuuria, kokeilen itse tehdä punajuuririsottoa. Aika pitkälle piti syksyn mennä ennen kuin ryhdyin tuumasta toimeen. Valmistin punajuuririsottoa vähän samalla kaavalla kuin parsarisottoakin eli punajuuri tuli risottoon pyreenä. Ravintolan versiossa käytettiin labneh-juustoa, joka on turkkilaisesta jugurtista valmistettua juustoa. Kaupasta en juustoa löytänyt, enkä ehtinyt sitä enää itse valmistamaan. Esimerkiksi suolaa ja hunajaa -blogista löytyy ohje. Ratkaisin asian paistamalla vuohenjuustokiekkoja. Muutenkaan en aivan yltänyt ravintolan tasolle (ei ole turhaan palkittu risotto), mutta hyvää risotosta tuli. Niin hyvää, että muutamalla pikku muunnoksella teen risottoa varmasti uudelleen.

*

Punajuuririsotto

Punajuuripyre

4 keskikokoista punajuurta 

(3 sta tuli pyrettä 2,5 dl, yhden jätin lohkoiksi)

siirappia

oliiviöljyä 

balsamicoa

suolaa

vettä

risotto

banaanisalottisipuli

valkosipulin kynsi

oliiviöljyä

2 dl risottoriisiä

2 dl valkoviiniä

7 dl kasvislientä (+2,5 dl pyrettä)

timjamia

suolaa

40 g parmesanjuustoa

nokare voita

vuohenjuustotangosta leikattuja kiekkoja

Kypsennä ensin punajuuret. Valmistin pyreen ennakkoon. Otin hyödyn irti uunista, joka oli muutenkin kuumana.  Kuorin ja paahdoin oliiviöljyllä, suolalla, siirapilla ja balsamicolla maustettuja punajuurilohkoja uunissa, kunnes ne olivat kypsiä. Valmista kypsistä punajuurista pyre. Ohenna survosta vedellä. Lopputulos saa olla ohutta pyrettä, ei kiinteämpää survosta. Jätin yhden punajuuren verran lohkoja kokonaiseksi annosta koristamaan.

Aloita risoton valmistaminen kuullottamalla sipuleita öljyssä. Lisää kasariin risottoriisi ja kuullottele hetkinen hyvin sekoittaen. Nesteistä laita kasariin ensimmäisenä valkoviini, ja sitten vähitellen lisää pienissä erissä kasvislientä koko ajan hämmennellen ja sekoitellen. Kun riisi alkaa kypsyä, lisää kasariin punajuuripyre. Jatka vielä kasvisliemen lisäämistä ja riisin kypsentämistä, jos se on tarpeen. 

Juuri ennen tarjoamista lisää risottoon raastettu parmesanjuusto ja mausteet. Viimeistele risotto lisäämällä siihen pieni nokare voita kiiltoa tuomaan.

Leikkaa vuohenjuustotangosta kiekoista ja paista niitä leivinpaperin päällä kuumalla pannulla molemmin puolin.

Kokoa kaunis annos punajuuririsotosta, vuohenjuustokiekoista ja punajuurilohkoista. Myös pösilöt sipulit sopivat annokseen erinomaisesti.

*

Punajuuri on hitaasti kypsyvä. Yritin olla nokkela ja valmistaa pyreen ennakkoon, kun kerran uunikin oli päällä. Uunissa paahtaminen toi makeutta ja paahteisuutta punajuuriin ja oli sinällään onnistunut valinta kypsennystavaksi. Punajuuret voi myös kypsentää keittämällä. 

Samalla pyre oli kuitenkin kompastuskivi kokonaisuudessa. Vaikka risotto ei missään mielessä epäonnistunut, mutta pyreen kanssa olisin parissakin kohdassa voinut tehdä toisin. Ensinnäkin en juuri maustanut pyrettä. Punajuurilohkoissa oli kyllä mausteita, mutta pyre oli vedellä ohennettu. Siihen olisi voinut käyttää hieman kermaa, ja/tai voita. Mausteitakin olisi voinut hieman lisätä, vaikka sitten tuota timjamia. Toinen moka oli tapahtui siinä vaiheessa, kun lisäsin pyreen risottoon. Risottoonhan lisätään lämmintä nestettä. No arvaattekin varmaan, että pyre oli jääkaappikylmää. Risoton kypsyminen keskeytyi. En tiedä mitä se lopulta vaikutti makuun tai rakenteeseen, mutta itse ajattelen näin jälkikäteen, että myös pyreen olisi pitänyt olla lämmintä niin kuin oli kasvisliemikin.

Oppia ja oivalluksia tuli tällä kerralla roimasti. Juuri tämähän on harrastuksen suola! Onneksi ruokakin oli hyvää. Ja kauniin väristä. Punajuuririsotto todella oli syvän punaista. Valkoinen vuohenjuusto toi annoksen värehin kontrastia, ja punarusket pösilöt sipulit harmonisoivat kokonaisuutta. Sopii tarjottavaksi vaikka pikkujouluissa!