perjantai 28. helmikuuta 2014

Terveisiä taidenäyttelystä


Tälle talvelle tuttu kaava toistui taas ulkoilussa. Lähdimme jäälle koko perhe, ja teimmekin ihan hyvän mittaisen lenkin. Tällä kertaa luistemet jalassa. Pienen järven jäällä on vielä turvallista luistella.

Jää on upeaa katseltavaa. Halkeamat, railot, jäätyneet pilkkireiät ja erilaiset ilmakuplat muodostavat varsinaisen taidenäyttelyn. Kirkkaasta jäästä voi erottaa useita erilaisia kerroksia. Kaunista!



















Reilun tunnin ulkoilusta tulee nälkä! Onneksi kotona oli 5 l kattilallinen arkista jauhelihasoppaa odottamassa. Höyryävän kuuma soppa ravitsee ja lämmittää väsyneen ulkoilijan sielun ja ruumiin. Mikä parasta isosta soppakattilasta jää syötävää toiseksikin kertaa. Lämmitettynähän sopan maku vain paranee.

*

Jauhelihakeitto

perunoita
porkkanoita
lanttua
naudan jauhelihaa
sipulia
suolaa
mustapippuria
maustepippuria
laakerinlehtiä
tuoretta persiljaa
vettä

Kuori ja pilko juurekset. Laita kiehumaan suolalla, pippurilla ja laakerinlehdillä maustettuun veteen. Ruskista jauheliha ja sipuli öljyssä. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää ruskistettu jauheliha keittoon ja kiehauta. Lisää keiton päälle tuoretta persiljaa silputtuna ja aseta tarjolle.

*


tiistai 25. helmikuuta 2014

Loman alkajaismenu

Viikonloppu oli tavallista parempi. Talviloma alkoi! Toisinaan sitä on kutsuttu myös hiihtolomaksi, mutta tänä vuonna hiihtokelit ovat kaukana. Luistelemaan sentään pääsisi. Se tuli todettua, kun käveleskelimme kotijärven ja lähijärven jäillä ja rannoilla.














Niin sanotun hiihtoloman alkajaismenu nautittiin lauantai-iltana.

*

Blinit perinteisin lisukkein

*

Karitsakofta, Baba Ganoush ja paahdetut perunat

*

Creme brulee

*

Tällä tavoin kirjoitettuna menu näyttää vähän hassulta, eikä siitä oikein mitään punaista lankaa löydykään. Ruuat ja maut pomppivat pitkin poikin maanosasta ja aikakaudesta toiseen. Mauistakaan ei löydy mitään yhdistävää tekijää.

Inspiraation lähteenä toimi paitsi halu koittaa valmistaa blinejä myös viimeistä edellinen Glorian ruoka&viini (1/2014). Tällä viikolla ehti tulla jo uusikin lehti, ja vanhan kokeilut oli vielä tekemättä. Hassunnäköisen menun kokeilu oli kuitenkin kannattavaa. Kokonaisuus oli itse asiassa yllättävän hyvä. Edellisestä postauksesta löytyy blini-juttua

Karitsakoftassa vain idea noukittiin Gloriasta. Jauheliha sai lopulta aika erilaiset mausteet kuin lehden reseptissä ja Baba Ganoushkin tehtiin Malinin tapaan. 

*
Karitsakofta

500 g karitsanjauhelihaa
1 tl chilijauhetta
suolaa 
 2 rkl pinjansiemeniä
1 tl jauhettua korianteria
valkosipulin kynsi
2 tl jeeraa
raastettu sitruunankuori
persilja

Hiero pinjansiemenet ja valkosipulinkynnet, raastettu sitruunankuori ja muut mausteet. Sekoita tasaiseksi massaksi. Sekoita mausteseos jauhelihaan. Pyörittele jauhelihasta peukalonpaksuisia tasaisia pötköjä(, joihin voi myös työntää varrastikut). Kuumenna paistinpannu ja lisää öljy. Paista koftia minuutti jokaiselta puolelta. Jos haluat koftat täysin kypsäksi, laita ne vielä muutamaksi minuutiksi 175 asteiseen uuniin.

*










Ruoka oli jälleen kerran maistuvaa ja menu kokonaisuudessaan aika onnistunut. Täyteläisten blinien jälkeen mausteiset koftat maistuivat oikein hyvin. Jälkiruokana pehmeä, mutta miedon makuinen creme brulee täydensi ateriaa mainiosti. Koftia täytyy ehdottomasti laittaa toisenkin kerran ja juurikin näillä mausteilla.

Yksi syy todella hyvän makuisiin koftiin oli eittämättä laadukas liha. Lähituotettua luomukaritsaa! Onneksi tätä herkkua on vielä pakastin väärällään.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Laskeutuminen laskiaiseen alkakoon!

Tänään päiväkävelyllä mietimme, että sää ei vaikuta vähääkään helmikuiselta. Näyttää, tuntuu ja tuoksuu maaliskuun lopulta tai huhtikuun alulta. 

To do -listani lyhentyy vauhdilla. Päätin kokeilla blinejä alkuruuaksi. Onhan se vuosi sitten hankittu tattarijauhopaketti avattu, ja parasta ennen päiväyskin lähentyy uhkaavaa vauhtia. Sitä paitsi blinit kuuluvat venäläiseen laskiaisperinteeseen, ja nyt kun laskiaiseen on aikaa enää muutama viikko, on syytä aloittaa laskiaisherkkujen valmistus ja nautiskelu, että ehtii kokeilla kaikkia.






Blinitaikinan laitoin alulle heti aamusta. Taikinan alku oli ensin joitakin tunteja keittiön pöydällä ja sitten nostin sen jääkaappiin odottelemaan iltaa. 




Keltuainen, kermaviili, suola ja valkuaisvaahto lisättiin
kohonneeseen taikinaan juuri ennen paistamista



Koska meitä blinin syöjiä oli tällä kerralla vain kaksi, tein valion ohjeen puolikkaana. Blinit päätin tarjota aivan perinteisin lisäkkein. Tarjolla oli punasipulia, mätiä, suolakurkkuja ja hunajaa. En omista blinipannua, mutta blinit onnistuivat kyllä vallan mainiosti häälahjaksi saadulla lättypannullakin.











Kyllä tuli hyviä blinejä! Annos vain oli sen verran iso, että syötävää jäi vielä seuraavallekin päivälle. Blinejä syödessä tuli mieleen, että ehkä näitä kannattaisi syödä yhdessä ystävien kanssa. Voisi viettää blinijuhlat samaan tapaan kuin rapujuhlat.






Juomana meillä oli Cono Surin kuohuviini, joka olikin nappivalinta. Vieläköhän ehtii tänä kevättalvena paistaa blinejä. No, jollei ehdi, niin ensi vuonna sitten.




lauantai 22. helmikuuta 2014

Ritarilliset päiväkahvit

Jälleen yksi harmaa lauantai. Ulkona on muutama plusaste, ja taivaalta tippuu vuoroin räntää ja vuoroin vettä. Helmikuussa. Nyt pitäisi olla talven parhaat ulkoilukelit. Apukokkien viihdyttäminen näillä keleillä on haastavaa. Ulkona on kovin vähän tekemistä. Toisaalta, kun sinne ulos vain pääsee, sää on itse asiassa ihan kiva.







Harmaata lauantaita juhlistettiin taas kerran päiväkahveilla. Viime viikonlopun ahkeran kokkailusession jälkeen oikaisin hieman. Köyhät ritarit valmistettiin kaupan pullapitkosta ja  aateloitiin äitien tekemällä hillolla. Tekemistä riitti silti myös apukokeille.








Köyhät ritarit

pullapitko tai vaalea leipää
muna
maitoa
vanilijasokeria
kanelia

paistamiseen
voita

tarjoiluun
mansikkahilloa ja 
kermavaahtoa

Viipaloi pullapitko tai leipä, vähän kuivanutkin käy hyvin. Valmista munamaito-seos ja mausta se. Pyörittele pullaviipaleet munamaidossa ja paista ne kauniin ruskeiksi molemmin puolin. Tarjoa hillon ja kermavaahdon kera.

Wrappikokeiluja




Apukokkien tulevat syntymäpäivät on syy tähän kokeiluun. Pitäisi keksiä helppoa ja nopeaa suolaista tarjottavaa, joka maistuu niin lapsille kuin aikuisillekin. Eikä tietysti haittaa, vaikka tarjottava olisi vielä terveellistä ja huokean hintaistakin.

Tonnikalawrapeissa yhdistyvät edellä mainitut ominaisuudet. Kun Katja Nainen talossa-blogissa hehkutti wrappien hyvää menekkiä, päätin kokeilla Katjan reseptillä.

*

Tonnikalawrapit

1 pkt tortillalettuja
salaattia
1 prk tonnikalaa
1 iso paprika 
1 punasipuli
1 rs ruohosipulituorejuustoa

Pilko paprika ja punasipuli pienenpieneksi ja yhdistä valutettuun tonnikalaan ja tuorejuustoon ja sekoita tahnaksi. Täytettä riittää 8 tortillalettuun. Lisää lettujen väliin salaattia ja kääri rullalle. Rullan voi halkaista kahtia tai useampaankin osaan. Wrapit ovat valmiita syötäväksi vaikka heti, mutta niille ei tee ollenkaan huonoa yön yli mehevöityminen jääkaapissa. Päin vastoin!

*

Meillä wrapit syötiin lounaalla kera tomaattikeiton. Tässä perheessä eivät apukokitkaan karsasta sipulia, sitä syödään niin paljon. Paprika ei kuulu ihan suosikkeihin. Vähän epäilin paprikaa ja siksi todella pilkoin sen hyvin hyvin pieneksi silpuksi.

Tonnikalawrapeista tuli todella maukkaita. Wrapit sopivat loistavasti synttäritarjottavaksi ja varmasti myös coctail-paloiksi tai alkuruuiksi. Meillä wrappeja ei kuitenkaan ainakaan lastenkutsuilla tarjota, sillä apukokit nirsoilivat, eivätkä wrapit heille maistuneet. Aikuisten makuun nämä kuitenkin olivat ja varmasti teen toisenkin kerran.

Täytteitäkin on helppo varioida. Heti tuli mieleen, että savuporo tai lohitäytekin toimisivat varmasti mainiosti, kun vain hakee niihin sopivan juustomaun ja miettii kasvikset.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Kahdesti paistettua kakkua



Lauantain päiväkahvi on traditio. Aika usein haetaan kaupata tai leipomosta valmista, mutta nyt innostuin leipomaan. To do -listalla on ollut jo reilun vuoden (!) Bretagnelainen voi-tattarikakku. Kakkuun tarvittavat tattarijauhotkin on hankittu jo vuosi sitten. 

Muistan jauhoja ostaessani ajatelleeni, että tattarijauhojahan tarvitaan blineihinkin. Myös blinit ovat sillä to do -listalla. Blinit jäivät listalle edelleen, mutta kakku tuli testattua. 

Alun perin törmäsin reseptiin Viikunavarkaissa -blogin  kautta. Linkin kautta pääset reseptiin ja löydät edelleen alkuperäisen reseptin.


Bretagnelainen voi-tattarikakku

2 dl tattarijauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1/4 tl kanelia
240 g voita
2 1/2 dl sokeria
4 munankeltuaista
1 kananmuna
1 tl vaniljasokeria
2 rkl tummaa rommia

voiteluun:
1 munankeltuainen
tilkka maitoa

Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön. Voitele kakkuvuoka.

Sekoita jauhot, suola ja kaneli.

Vatkaa pehmeä voi kuohkeaksi sähkövatkaimella. Lisää sokeri ja vatkaa.

Riko munankeltuaiset eri kulhoon ja lisää mukaan kokonainen muna, vaniljasokeri ja rommi. Vatkaa rakenne rikki haarukalla.

Lisää kananmunaseos ohuena nauhana voiseoksen sekaan samalla koko ajan vatkaten. Voit käyttää vatkatessa isompaa nopeutta, jotta taikina saa tarpeeksi paljon ilmaa. Lisää kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi. Älä kuitenkaan vatkaa tässä vaiheessa seosta turhaan.

Lusikoi taikina vuokaan ja tasoita pinta lastalla.  

Sekoita munan keltuainen ja tilkka maitoa ja voitele kakku munamaidolla. Vedä pintaan haarukalla viistoja viiltoja ristikkäin. Ripottele päälle vielä suolankukkia vajaa puoli teelusikallista.

Paista kakkua noin 45 minuuttia 175 asteessa.



Kakku on täydellinen kahvi- tai teehetkiin. Kakku on pinnaltaan kaunis. Se on tosi täyteläisen makuinen, eikä liian makea. Pinnalle ripotellut suolankukatkin tuntuvat kivasti kielenpäällä. Rommista tulee kakkuun vähän makua, ilmeisesti ei kuitenkaan liikaa, koska tämä kelpasi lapsillekin. Niin täyteläinen kakku on maultaan, että perheen herkkuhiirellekin riitti yksi palanen. 




Kakkua tuli tosiaan paistettua kahteen kertaan, koska leikatessa huomasin sen olevan aivan liian raakaa. Kippasin kakun nopeasti takaisin vuokaan, ja laitoin vielä vähäksi aikaa uuniin. Toisella kerralla onnistuin.

Luulenpa, että yksi syy miksi kakku on aikaisemmin jäänyt kokeilematta, koska siihen tarvitaan niin suuri määrä keltuisia. Ylijääneet valkuaiset pakastin odottamaan seuraavaa inspiraatiota. To do -listalla on myös Pavlova.

Ehkä pitäisi postata myös tuo to do -lista, joka tuntuu olevan sellainen alati kasvava. Yhden, kun saa pois, tulee monta uutta tilalle.


maanantai 17. helmikuuta 2014

Olympia-viikonlopun puuhia









Harmaa viikonloppu on kulunut pääasiassa olympialaisia seuraten, kokkaillen ja lepäillen. Hyvä Suomi! Uloskaan ei meinannut millään viitsiä lähteä, mutta sainpas kuitenkin lähdettyä. Muutamat kävelyretket suuntautuivat jäälle, mahdollisesti viimeisiä kertoja tänä talvena.  Eväillä saatiin lapsetkin houkuteltua kävelyretkelle. Tärkeäähän ei ole se, mitä on eväänä, vaan se, että on eväät. Reppuun pakattiinkin vain joululta jääneitä pipareita ja kuumaa glögiä.













Sitten siihen viikonlopun kruunuun: lauantain illalliseen. Viime viikonlopun tuhtien ruokien (mm. lammaspata) jälkeen kaipasimme jotain kevyempää. 

Menu 15.2.2014

*

Osteri naturel

*

Maa-artisokkakeitto


*

Parmesankana,
Tomaattisalsa

*

Valkosuklaa-limejäädyke

*

Osterit olivat listalla jo edellisenä lauantaina. Silloin niitä ei valitettavasti ollut saatavilla. Nytpä saimme. Ostereista olen kirjoittanut aikaisemminkin. Osteripostaukseen pääset tästä. Siirtyminen suoraan ostereista pääruokaan tuntuu jotenkin hassulta, joten toiseksi alkuruuaksi päätin tehdä maa-artisokkakeiton.



Illallinen käyntiin ostereilla


Maa-artisokka on minulle täysin uusi tuttavuus. Tai ainakaan en ole sitä aikaisemmin laittanut. Bloggaus saa tutkimaan uusia asioita tarkemmin. Maa-artisokastakin sisältämästä tärkkelyksestä opin, että se sopii hyvin niin diabeetikolle kuin painonvartijalle, koska se käyttäytyy elimistössä eritavalla kuin esimerkiksi perunan tärkkelys.

Harmittavaa oli, että kaupasta ostamani artisokat olivat tosi huonoja. Jo kaupassa kääntelin pusseja ja valitsin mielestäni parhaimman. Totuus oli kuitenkin toinen: puolet artisokista lensi suoraan roskiin ja kovin vähän jäi kuorimisen jälkeen syötävää niistä vähän parempi laatuisistakaan. Taidan tehdä reklamaation seuraavalla kerralla kaupassa käydessäni. 

Tarkempi resepti ja analyysi keitosta jääköön toiseen kertaan. Seuraavalla kerralla yritän saada parempia maa-artisokkia, jotta todella tiedän miltä niiden kuuluisi näyttää, maistua ja tuoksua, niin raakana kuin kypsänäkin. Sen verran hyvänmakuinen keitosta kuitenkin tuli, että sitä voi tehdä toisenkin kerran.

Pääruuan parmesankana tehtiin leivittämällä rintaleike. Ensin nuijittu rintaleike pyöriteltiin venhäjauhoissa, sitten munassa ja lopuksi seoksessa, jossa oli korppujauhoja, parmesanraastetta, raastettu valkosipulinkynsi, suolaa, pippuria, sitruunankuorta ja tuoretta persilijaa. Tarkoitukseni oli myös laittaa seokseen pinjansiemeniä, mutta se unohtui.




Parmesankanaa ja salsaa


Leikkeet paistoin voi-öljyseoksessa kypsäksi valurautapannussa. Kanan kastikkeeksi jalostui pakastimen pohjalta löytynyt siiderikananliemi, joka suurustettiin kerma-maizenaseoksella. Lisäkkeeksi valmistin salsan kaltatuista tomaateista, chilistä, punasipulista, valkosipulista ja avokadosta. Salsaa maustoin sokerilla, suolalla ja sitruunamehulla.

Salsaan tuli chiliä vähän rennolla kädellä ja vaikka se olikin hyvää ja maistuvaa niin maku ei oikein kohdannut miedon parmesankanan kanssa. Itse asiassa salsa sopi paremmin sunnuntaina syödyn savustetun kirjolohen kanssa.

Olympia-illallisen päätti valkosuklaa-limejäädyke, jonka ohjeen olenkin postannut jo pari päivää aiemmin. Ohje löytyy tästä.




Illallisen päätti valkosuklaa-limejäädyke

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Munakuppeja ilmakuivatusta kinkusta





Sunnuntaista aamiaista voi juhlistaa taikomalla ilmakuivatusta kinkusta ja kananmunasta aamiaisen. Lopputulos on herkullinen ja näyttävä. Valmistus on loppupelissä todella yksinkertaista ja nopeaakin.

Vuoraa muffinsivuoka ilmakuivatulla kinkulla. Riko muna kuppiin ja mausta suolalla, pippurilla ja mahdollisesti yrteillä. Paista 200 asteisessa uunissa. Jos haluat löysähkön keltuisen 8 minuuttia riittää, 10 minuutissa keltuaiseta tulee kiinteämpi. 

Munakupin voi syödää sellaisenaan tai tarjota paahtoleivän kaverina. 

Valkosuklaa-limejäädyke

Viikonlopun jälkiruoka tehtiin 7-vuotiaan valkosuklaafanin toiveesta. Resepti on ikivanha Valion resepti. Ajalta, jolloin Valio julkaisi Kodin ruokavuosi -lehtistä. Nettimaailma on jo aikaa ajanut kotiin postitettavan kodin ruokavuoden ohi. Minulle tuli tuo lehtinen monta vuotta, ja suurin osa niistä on visusti talletettuna. Useita reseptejä on jäänyt käyttöön.
Valkosuklaa-limejäädykkeen ohjeenkin osaan ulkoa.











Valkosuklaa-limejäädyke
6-8 annosta

100 g valkosuklaata
1/2 dl limenmehua
1 tl limen raastettua kuorta
1 vanilijatanko
1/2 dl sokeria
2 dl kuohukermaa
1 prk (200 g) creme fraichea

Aloita vuoraamalla kahvikupit elmukelmulla. 

Paloittele ja sulata suklaa kattilassa miedolla lämmöllä. Pese lime, raasta kuorta ja purista mehua. Lisää ne kattilaan sulaneen suklaan sekaan. Sekoita tasaiseksi, kuumenna massaa tarvittaessa hiukan.

Halkaise vanilijatanko ja kaavi siemenet. Lisää siemenet ja sokeri suklaaseen. Vaahdota kerma ja yhdistä creame fraicheen. Lisää seos varovasti sekoittaen suklaamassaan.

Nostele seos muovikelmulla vuorattuihin kahvikuppeihin ja laita pakkaseen vähintään neljäksi tunniksi tai yön yli.

Kumoa ja anna sulaa ennen tarjoilua jääkaapissa. Tarjoa vadelmien kera.


Valmis massa
Massa jäätymässä pakastimessa

Jäädyke on raikas ja kevyenkin tuntuinen jälkiruoka, vaikka siinä toki on rasvaakin mukana.    Ranskankermapurkkini oli tällä kerralla 150 g, ja niinpä sain aikaiseksi vain 4 annosta, aika isoja toki. Limen kanssa täytyy muistaa kohtuus. Muuten maistuu tiskiaineelta. Tänään käyttämäni limet olivat aika kuivakoita, ja jouduinkin puristamaan kahden hedelmän mehun, saadakseni tarpeeksi nestettä. Vanilijatangosta käytin vain puolet.

Tämä jäädyke valmistettiin nautittavaksi niin sanotusti kreivinaikaan, sillä pakastimesta alkavat vadelmat olla lopuillaan. Jäädyke sopii mielestäni parhaiten nimenomaan vadelmien kanssa.





Useasti olen tehnyt jälkkärin jo edellisinä päivinä valmiiksi. Nyt se valmistettiin aamulla ja nautittiin illalla. Helppo ja mukava jälkiruoka tarjottavaksi vaikka isommallekin joukolle!

lauantai 15. helmikuuta 2014

Ystävänpäivän salaatti

Vaikka ystävänpäiväjuhlinta onkin amerikkalaisista, ja vähän ärsyttävääkin, en voi kieltää, ettenkö olisi nauttinut, kun joku oli tuonut työpaikan kahvihuoneeseen tulppaanikimpun ja karkkia. Pienestäkin voi ilostua. 

Samalla tavalla lapset olivat nauttineet päiväkodissa ja koulussa ystävänpäivän humusta. Ei mitään erityistä ja suurta, mutta jotain arjesta poikkeavaa. Eri-ikäisiin naisiin vetoavat eri jutut. Meidän perheessä oli tänään innostuttu ilmapalloista, Robinista, kekseistä, karkeista ja kukkasista. 




Meillä ei ole sen kummempia ystävänpäivä perinteitä. Töistä tullessani nappasin kimpun ihania neilikoita. Ystävänpäivälle toi tänä vuonna erityistä lisäarvoa sen osuminen perjantaiksi, ja minulle ystävänpäivä olikin ennen kaikkea perjantai - viikonlopun alku. 





Aikuisten iltapalaksi nautittiin salaattia, johon olin saanut idean Siskot kokkaa -blogista. Siinä Nelle teki perulaista safkaa, jonka osana tarjoiltiin seesamihalloumia. Postaukseen pääset tästä

Näin perjantaina työviikon jälkeen ei ollut energiaa suurempiin, mutta seesamihalloumin halusin testata. Ajattelin, että sen sopivan hyvin salaattiin. Ja niinhän se sopikin.


Leikkasin halloumin siivuiksi, ja painelin leikkuulaudalle levitettyihin seesaminsiemeniin. Paistoin siemenillä leivitetyn juustonsiivut pienessä öljytilkassa paistinpannulla. Paistinpannulla oli pari murskaksi painettua valkosipulin kynttä tuomassa makua ja tietenkin tuoksua. Valkosipuli ei koskaan päässyt lautaselle asti, mutta se maustoi mukavasi juustoa, ja öljyäkin, jonka kaadoin salaatin päälle kastikkeeksi. Varoin vähän öljyn määrää, sillä pelkäsin sen irrottavan siemenet juustosta. Olisin voinut laittaa öljyä vähän enemmän, jolloin kastiketta olisi tullut enemmän.





Ja siihen ne voimat sitten loppuivatkin. Salaattiin revittiin vain makeaa friseesalaattia ja leikattiin muutama luumutomaatti. Jotain, ehkä jotain makeaa, salaatti olisi kaivannut. Joku hedelmä olisi voinut toimia tomaattia paremmin. Tai kunnolla kypsä ja maukas tomaattikin olisi voinut olla eri asia. Tosi vähälläkin vaivalla saa aikaan maistuvaa!





keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Arki ja nälkä, kauhea nälkä.

Arki on joskus vähän haastavaa. Töistä kotiin tullessa on väsy ja nälkä. Pahimmillaan tilanne on vielä samanlainen kuin meillä tänään: jääkaappi on tyhjä. Onneksi olen mestari taikomaan ruokaa ei mistään.




Tomaattikeitto on loistava ja lämmittävä arkiruoka. Siihen löytyy yleensä aineet kotoa. Viikonloput ja lomat ovat erikseen. Arkinen tomaattikeitto syntyy ihan vain tomaattimurskasta, joka kuuluukin kuiva-ainekaapin vakiovarustukseen. Ainekset ovat muutenkin yksinkertaiset:

prk tomaattimurskaa
sipuli
kuivaa leipää
vettä
suolaa
mustapippuria
sokeria
öljyä

Aloitan kuullottamalla sipulin (tai sipulit, joskus lisään myös valkosipulia) kauniin läpikuultaviksi öljyssä. Kuullottuneiden sipuleiden päälle kaadetaan tomaattimurska ja palastellaan kuivaneet leivät. Vettä lisätään vähän sen mukaan paljonko on käyttänyt leipää ja minkä paksuista keittoa haluaa. Päälle ripotellaan vähän suolaa ja sokeria. Kyllä sokeria. Lisään lähes kaikkiin tomaattiruokiin sokeria. Sokeri on tomaatin paras kaveri. Sitä ei tarvita paljoa ruokalusikallinen, tai pari riittää.

Seoksen annetaan keittyä joitakin minuutteja riippuen nälästä ja käytettävissä olevasta ajasta. Sanoisin, että pari minuuttiakin riittää, mutta parempaa tulee, jos antaa poreille 10 minuuttiakin. Keittämisen jälkeen olen vetänyt tomaattikeiton sauvasekoittimella sileäksi. Lopuksi voi vielä tarkistaa maun ja lisätä pippuria.







Tomaattikeittoon voi loistavasti hyödyntää myös viikonlopusta jääneet kermat tai tuorejuustot jne. Ne pyöristävät ja pehmentävät sopivasti keiton makua. Tosin olen alkanut lisäämään tomaattikeittooni hapoksi pari ruokalusikallista balsamicoa kattilaan. Tänään, nälkäisenä, se tosin unohtui. Vinkin pitkään keittoaikaan ja balsamicoon sain Henri Alénin tomaattikastikkeesta, jonka ohje löytyy mm. tästä iltalehden linkistä. Alén käyttää punaviiniä, mutta balsamico toimii mielestäni myös.

Lapset ja mikseivät aikuisetkin tykkäävät meillä syödä tomaattikeiton raejuuston kanssa.






Hyvä ruoka - parempi mieli.

Ruuan jälkeen voi vaikka keskittyä suunnittelemaan viikonlopun ruokia ja tekemään kauppalistaa. Mitäköhän sitä syötäisiin? Tekisi mieli leipoa jotain makeaa. Jälkiruokakin maistuisi. Onneksi on jo keskiviikko!