Kokonaisena paahdetut maa-artisokat ja valkosipulidippi

Ilahduin kovasti kun kaveri tarjosi minulle maa-artisokkia, joko maahan laitettavaksi, tai syötäväksi. Valitsin vaihtoehdon syötäväksi. Rivitalon pieneen pihaan ei oikein mahdu maa-artisokkaa, vaikka omassa pihassa siitä olisi myös silmäniloa. Maa-artisokan keltainen korkealle, jopa kahteen metriin nouseva kukka, on mielestäni kaunis. Se kestää maljakossakin mukavasti. Maa-artisokkien kanssa menin helpoimman kautta. Pesin ne juuresharjalla todella huolellisesti ja paahdoin kokonaisina uunissa. Maa-artisokista riitti ruokaa pariksikin kerraksi toisella kerralla pistelin niitä sellaisenaan dipin kera ja toisella kerralla niitä syötiin broilerin lisukkeena.

*

Kokonaisena paahdetut maa-artisokat ja valkosipulidippi

maa-artisokkia

oliiviöljyä

suolaa

Valkosipulidippi

1 dl creame fraichea 

valkosipulin kynsi murskattuna

suolaa

Pese artisokat huolellisesti juuriharjalla. Kuiva mukulat ja laita ne leivinpaperin päälle uunipellille. Pirskota päälle öljyä ja ripottele suolaa aika rennolla kädellä.

Laita pestyt, öljytyt ja suolatut mukulat uuniin 180 asteeseen ainakin 40 minuutiksi. Kypsymisaikaan vaikuttaa tietysti myös mukuloiden koko. Minä taisin pitää omani uunissa lähes 50 minuuttia. Mitä pidempään mukulat uunissa tekeytyvät, sitä rapeimmiksi niiden kuori tulee. Tavoitetilana on siis pinnalta rapea ja sisältä pehmeä maa-artisokka. 

Mukuloiden kypsyessä mausta creame fraiche murskatulla valkosipulin kynnellä ja suolalla. Laita dippi jääkaappiin tekeytymään maa-artisokkien kypsymisen ajaksi.

Tarjoa maa-artisokat dipin kanssa sellaisenaan tai lisäkeenä kalalle, kanalle tai lihalle.

*

En ole laittanut maa-artisokkaa kovin usein. Syitä on oikeastaan kaksi. Ensinnäkin täkäläisissä kaupoissa on harvoin tarjolla hyvälaatuista maa-artisokkaa. Toisekseen siksi koska ainakin minulle inuliinia sisältävä maa-artisokka aiheuttaa vatsanväänteitä. Vaivat kuulemma helpottavat säännöllisesti käytettynä ja kyllä minäkin voin vähän kerrassaan syödä maa-artisokkaa. Sen mieto, aromaattinen makeus houkuttavat. Olen tehnyt jonkun kerran maa-artisokasta sipsejä. Maa-artisokkakeittoa meillä on syöty useasti, mutta reseptiä ei tähän hätään löytynyt mistään. Enkä löytänyt kokonaisena paahdettujen maa-artisokkien ohjetta, mutta tämän jälkeenpä se blogista löytyy. Instagramissa seuraajat vinkkasivat pikkelöimään, muhentamaan kermassa tai valmistamaan risoton tapaan. Seuraavaksi kerraksi onkin ideoita, mitä lähteä toteuttamaan.

Uunilohi ja hedelmäinen couscous

Minä rakastan perunoita, ja etenkin kalan kanssa tulee laitettua lähes poikkeuksetta perunoita. Hedelmäinen couscous osoittautui onnistuneeksi kokeiluksi ja sai perunaihmisenkin vakuuttumaan, että kalalle on olemassa muitakin lisäkkeitä. Uskokaa tai älkää, tuon couscous vuoren alla on täydellisesti kypsennetty lohifilee.

Lohifilee on uunissa melkein aina mittarin kanssa. Ei ole pelkoa ylikypsästä lohesta. Minulle hyvänkypsyinen lohifile on 48 asteinen, kun mittari on ollut fileen paksuimmassa kohdassa. Otan lohta mieluumin sieltä ohuemmasta päästä, veikkaisin kalan olevan 50 asteista, sillä valkuaiset eivät vielä pyri kalasta pihalle. Mies leikkaa itselleen sen paksuimman palan. Tosi gourmet-ihmiset tykkäävät jopa 45 asteisesta lohesta. Joku voi pitää lohen kypsennystä mittarin kanssa hifistelynä, utta suosittelen testaamaan. Oma uunin tuntemus ja harjaantunut silma alkaa toimia ja ehkä uskaltaisin kypsentää lohen jo ilman mittaria. 

*

Uunilohi ja hedelmäinen couscous

900 g lohifile

sitruunamehua

suolaa

hedelmäinen couscous

3 dl kasvislientä

3 dl couscousia

1 rkl soijaa

100 g kuivattuja aprikooseja

appelsiini

veriappelsiini

0,5 dl oliiviöljyä

lehtipersiljaa

Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Uunin lämmetessä nypi kala tarvittaessa ruodottomaksi. Mausta file sitruunamehulla ja suolalla.

Aseta kala uunivuokaan nahkapuoli ylöspäin ja kypsennä kunnes lohi on 48 asteista. Aikaa tähän kuluu fileen paksuudesta riippuen 20-30 minuuttia.

Kalan kypsyessä valmista couscous. Kiehauta soijalla maustettu kasvisliemi. Nosta kattila pois liedeltä ja lisää joukkoon couscous. Sekoita hyvin ja jätä turpoamaan kannen alle 5-10 minuutiksi.

Couscousin turvotessa huuhtaise aprikoosit ja leikkaa ne pieniksi kuutioiksi. Kuori ja leikkaa appelsiini ja veriappelsiini kalvottomiksi kuutioiksi. Parhaiten tämä onnistuu, kun pyöräytät fileerausveitsellä kuoret irti ja sen jälkeen irrottelet hedelmälihat yksi kerrallaan kalvojen välistä.

Lisää oliiviöljy ja hedelmäkuutiot turvonneen couscousin sekaan. Sekoittele irtonaiseksi. Tarkista maku. Kasvisliemen ja soijan suolaisuudesta riippuen saatat joutua lisäämään suolaa.

Irrota kalan nahka. Kun kala on kypsää, nahka irtoaa helposti ja siististi kalasta. Kumoa valmistamasi couscous kalan päälle ja koristele lehtipersiljalla. Uunilohi ja hedelmäinen couscous ovat valmiita tarjottavaksi.

*

Meillä on syöty ihan pienen ajan sisällä kahdesti tätä samaa ruokaa. Toisella kerralla halusin tarjota lohen ja couscousin erikseen, ja silloin tein niin, että kalan ollessa 45 asteista, irrotin fileestä nahan ja kippasin päälle purkillisen kermaviiliä. Tämä toinen satsi ole meillä ehkä suositumpi ja siksi ajattelin vinkata myös siitä.

Innolla odotan grillikautta alkavaksi. Couscous höysteineen on aivan mahtava lisuke grillatulle ruualle. Tällainen hedelmäinen versio sopii hyvin myös kanalle ja lihalle. Lisuketta voi tuunata lisää yrteillä, sipuleilla tai vaikkapa kurkulla ja tomaatilla. Tavallaanhan me ollaan jo aloitettu grillikausi. Vai lasketaanko makkaroita ja maissia?

Kukkakaali-kurkkusalaatti suolapähkinöillä tuunattuna

Kukkakaali-kurkkusalaatin resepti pyöri taannoin somessa saaden suuren huomion. Itse bongasin Vappu Pimiän reseptin hänen instagratarinoistaan. Joku ilkeä ehti jo huomauttaa, että tuollaista mummo teki jo 80-luvulla. Saattoi tehdäkin, mutta tuskin aasialaisella twistillä. Resepteihin ei sitä paitsi ole tekijänoikeuksia. Itse ajattelen, että resepti on alati muuttuva. Millaiseksi se sitten kulloinkin muokkautuu, vaikuttavat aika, muoti, henkilökohtaiset mieltymykset, kaappien sisältö ja mikähän vielä varmaankin kuun asento. Itsekin muokkasin Vapun salaattia ja lisäsin siihen suolapäkinöitä. Toimii!

*

Kukkakaali-kurkkusalaatti suolapähkinöillä tuunattuna

pieni kukkakaali (pieni tai keskikokoinen)

½ kurkku

1 punainen chili

kourallinen tuoretta lehtipersiljaa

kourallinen suolapähkinöitä

kastike

3 rkl oliiviöljyä

3 rkl riisiviinietikkaa

1 rkl seesamiöljyä

hyppysellinen suolaa

mustapippuria myllystä rouhittuna

Valmista kastike sekoittamalla aineet keskenään

Valmista salaatti. Hienonna kukkakaali pieneksi. Halkaise kurkku kahtia ja ota siemenet pois. Ne vetistävät salaattia turhaan varsinkin, jos niitä on paljon. Viipaloi kurkku ohuiksi siivuiksi. Hienonna chili ja lehtipersilja. 

Sekoita kaikki pilkotut ainekset keskenään. Pähkinät kannattaa lisätä vasta juuri ennen tarjoilua. Kaada salaatin sekaan kastike. Sekoita ja anna maustua mielellään vähintään 15–30 minuuttia. Valmis salaatti säilyy kyllä jääkaapissa pidempäänkin. Huomioi kuitenkin, että pähkinät pehmenevät marinadissa,

Maista ennen tarjolle nostamista. Salaatti sopii hyvin lisäkkeksi niin kalalle kuin lihallekin.

*

Meillä on nyt jo puretunkin koronakaranteenin, koulujen sulkemisen ja etätöiden vuoksi syöty viime viikolla aika paljon eilistä ruokaa. Periaatteessa tämäkin salaatti vain paranee, kun se saa vähän levätä ennen tarjoilua. Pähkinät tietysti pehmenevät. Itse ratkaisin ongelman laittamalla ensimmäisellä kerralla vain vähän pähkinöitä. Kun salaatti nostettiin seuraavana päivänä uudelleen pöytään, laitoin lisää pähkinöitä.

Vaikka karenteeni purettiinkin, koulut pysyvät kiinni. Minä etäilen töistä mahdollisuuksien mukaan ja näin myös perheen toinen aikuinen. Arkiruokaa kuluu tosi paljon, kun kaikki ovat kotilounaan varassa. Arkiruuan laittamiseen saa käyttää kaiken luovuutensa. Ainakin lounaan pitäisi olla nopeasti valmistuva tai mieluumin mikrossa lämmitettävä. Nuukana lasken myös mitne kustannukset nousevat. Tämä saattaa toisissa perheissä olla tosi isokin juttu, jos on esimerkiksi toisen tai molempien vanhempien lomautuksia tiedossa.

Tänään hauduttelin lounaaksi riisipuuroa. Huomenna teen taas ison kattilallisen soppaa, josta jää lämmitettävää ensi viikkoon. Ja sunnuntaina on tarkoitus tehdä "ylimääräinen" ruoka, jota voi sitten lounastaa viikolla. Tosin illan harrastuskiireitä ei nyt ole. Arkeaa ja kokkailuja pääsee blogin lisäksi seuraamaan instagramissa ja facebookissa. Tsemppiä kaikille erilaiseen arkeen ja pysykää terveinä!

Ruusukaali-avokadosalaatti ja lomalle lompsis

Olen tänä vuonna syönyt kaalia enemmän kuin moni muu suomalainen elämänsä aikana. Lupailin jo perheelle, että nyt tulee ruusukaalitauko. Minulle nimittäin käy helposti niin, että jään jumiin johonkin raaka-aineeseen ja sitä sitten piisaa. Yhden kerran jouduin kuitenkin syömään sanani. Bongasin nimittäin blogiharrastuksen kautta tutuksi tulleen Katjan blogista ruusukaali-avokadosalaatin, jossa ruusukaalia käytetään raakana. Mulle ei ollut tullut mieleenikään, että myös ruusukaalia voi syödä raakana. Ja tässä on itse asiassa hyvä vinkki niille, joille ystävyys ruusukaalin kanssa ei ole syttynyt ihan yhtä helposti kuin itselleni. Ruusukaali on raakana paljon miedomman makuinen kuin kypsänä.

Toinen vinkki niille, jotka haluavat opetella syömään ruusukaalia, on tarjoilla se paahdettuna pekonin kera. Ai, että! Itse pidän ruusukaalista ihan vaan paahdettuna. Ennen paahtamista maustan halkaissut ruusukaalit oliiviöljyllä, suolalla, pippurilla ja ihan tipalla hunajaa. Jos aika on kortilla, kaalit voi myös paista paistinpannussa. Höyryttämälläkin kaali kypsyy, mutta eihän se silloin ole niin maukasta. 

*

Ruusukaali-avokadosalaatti

300 g ruusukaaleja

2 kypsää avokado

2 porkkanaa

kourallinen cashew-pähkinöitä

kastike

1 (luomu)sitruunan kuori

1 1/2 rkl vastapuristettua sitruunamehua

1/2 tl dijon-sinappia

3 rkl neitsytoliiviöljyä

1 tl hunajaa

suolaa

mustapippuria

Poista ruusukaaleista kanta ja päällimmäiset lehdet. Nypi ruusukaaleista lehtiä niin paljon kuin saat irti. Sitten kun lehtiä ei enää lähde irti, kaalin nuppu onkin jo niin pieni, että sen voi lisätä salaatin joukkoon.

Halkaise avokado, poista kivi ja pyöräytä avokado esimerkiksi lusikalla pois kuorestaan. Leikkaa avokado viipaleiksi. Kuori porkkana ja leikkaa siitä ohuita julienne-suikaleita.

Paahda cashew-pähkinöitä kuivalla paistinpannulla, kunnes ne alkavat saada hieman väriä.(Minulta unohtuu tämä vaihe melkein aina, mutta ei se haittaa!)

Valmista kastike sekoittamalla sitruunankuori ja -mehu sekä dijon-sinappi. Kaada sekaan oliiviöljy ohuena nauhana koko ajan kevyesti vaikka haarukalla vatkaten. Mausta hunajalla, suolalla ja mustapippurilla.

Yhdistä salaatin ainekset ja kastike. Sekoita hyvin. Kääntele lopuksi myös siivutetut avokadon viipaleet salaattiin. Salaatti on valmista nautittavaksi heti, mutta sen maku vain paranee yön yli säilytyksessä. Tällöin toki kannattaa lisätä avokadot vasta juuri ennen tarjoilua, etteivät ne tummu ikävän värisiksi.

*

Minä paistoin salaatin kanssa broileripihvit. Katja söi salaattinsa paistetun lohen kanssa, joka varmasti on myös oiva vaihtoehto. Tämän ruusukaalireseptin myötä lupaan, että nyt tulee kaaliin ainakin hiihtoloman mittainen tauko. Lomaan tuntureilla Lapin maan kuuluu poronkäristys, nuotiomakkara, loimulohi, munkkikahvit ja minttukaakaot. Kuulumisia instagramissa!

Kokonaisena paahdettu tahini-kukkakaali

Minä jatkan oodia kaalille. Tällä kerralla ylistyslaulu on osoitettu kukkakaalille. Kokonaisena paahdettu tahinilla hunnutettu kukkakaali on maistuu lisäkkeenä tai vaikkapa kasvissyöjän paistina. Vielä olisi yksi kaaliresepti mielesessä, vaikka tässä vaiheessa, kun viimeisen parin viikon aikana on syönyt kukkakaalia, parsakaalia, ruusukaalia, borssikeittoa ja kaali-jauhelihakeittoa alkavat muutkin ruuat vähän kiinnostella. 

*

Tahini-kukkakaali

kukkakaali

1/2 dl tahinia 

2 valkosipulinkynttä

1/2 tl kanelia

1/2 tl jauhettua korianteria

2 tl jeeraa

sitruunanmehu

1 tl harissatahnaa

suolaa
2 tl seesamiöljyä

noin 1 dl hyvää oliiviöljyä

tuoretta persiljaa

kourallinen mantelilastuja

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Valmista ensimmäiseksi tahinista maustekastike tai tahna. Tähän tarvitset tehosekoitinta tai vastaavaa. Mittaa tahini, kuoritut valkosipulin kynnet, mausteet, osa mantelilastuista (vähän voit jättää koristeeksi) ja persilja tehosekoittimeen. Aja tasaiseksi tahnaksi. Lisää lopuksi öljy.

Laita kukkakaali kevyesti öljyttyyn uunin kestävään astiaan. Jos tarpeen siivoa kukkakaalin lehdet ja leikkaa vähän kantaa niin, että kaali pysyy hyvin pystyssä astiassa. 

Levitä tahini kukkakaalin päälle ja laita koko komeus paahtumaan uunin alatasolle noin 50 minuutiksi kaalin koosta riippuen. Haarukalla voi testata kaalin kypsyyden. 

Koristele kukkakaali mantelilastuilla ja tuoreella persiljalla ja nautiskele.

*

Kukkakaalin kypsyminen ottaa oman aikansa. Minulla ei ollut kiire mihinkään ja uuni muutenkin kuumana, joten kypsensin kaalin kokonaan uunissa. Mikäli haluat nopeuttaa kaalin kypsymistä hieman voit esikeittää sitä kevyesti suolalla maustetussa vedessä, mutta en lopulta tiedä nopeuttaako se ruuan valmistumista juurikaan.

Tulisen ruuan ystävä voi maustaa kukkakaalinsa vähän tiukemmin. Minä laitoin vain vähän harissaa, että ruoka maistuisi koko perheelle (ei maistunut!). Voisin kuvitella, että kaalin mausteeksi sopisi myös sriracha, sambal oelek tai mitä tulista maustetahnaa nyt jääkaapista sattuu löytymään.

Maistuuko sinulle kukkakaali? Mikä on lempireseptisi?

Provencen broileri ja ratatouillevuoka

Suunnittelin ratatouillevuokaa ja Provencen broileria sellaiseksi sunnuntairuuaksi, jonka eteen ei tarvitse nähdä vaivaa sen jälkeen, kun ne työntää uuniin. Haaveilin, että ne saavat kypsyä uunissa tunnin vähän toista ja sillä aikaa ulkoilen tai touhuilen muita sunnuntaipuuhia. Ratatouillen osalta tämä toteutuikin. Onhan kasvisten pilkkomisessa hommansa, mutta sen jälkeen kokki pääsee vähällä. Broilerin ajattelin tehdä nahallisista, luullisista ja marinoimattomista rintaleikkeistä, vaan enpä tehnyt. Niitä ei löytynyt mistään. Haeskelin sentään Valkeakoskelta Citymarketista ja S-marketista. Lidlissäkin poikkesin. Onneksi oli muutakin asiaa Tampereelle. Vaan en löytänyt etsimääni Ratinan K-marketista, enkä Kauppahallistakaan. Ratinasta sain kyllä tiedon, että tilaamalla onnistuu, mutta tarve oli heti.

Olisin halunnut broilerin rintaleikkeet nimenomaan luullisena ja nahallisena. Ne ovat parhaita pitkässä haudutuksessa. Leikkeessä on paljon enemmän syömistä kuin koivissa, eikä liha ole niin rasvaistakaan. Marinoimattomia halusin, koska tarkoitus oli maustaa kanat itse, kuten yleensäkin. Halusin myös kokeilla kanan suolaamista liemessä. Samaan tapaan kuin miten käsittelen uunilohen tai savulohen ennen kypsentämistä. Koska hyvästä yrityksestä huolimatta en onnistunut saamaan mieleistäni tuotetta, oli tyytyminen nahattomiin ja luuttomiin leikkeisiin. Marinoimattomina niitä onneksi löytyi. Päätin myös kokeilla kanojen maustamista ennakkoon suola- ja mausteliemessä, kun kerran olin niin ajatellut. Konsti toimi leikkeisiin ihan yhtä hyvin kuin kalaankin.

*

 Provencen broileri ja ratatouillevuoka

Provencen broileri

1 l vettä

1 dl suolaa

3 laakerinlehteä

5 mustapippuria

5 viherpippuria

5 rosepippuria

2 rkl provencen yrtit -sekoitusta

6 broilerin rintaleikettä

voita ja öljyä paistamiseen

Laita vesi kiehumaan. Lisää joukkoon suola ja mausteet. Hämmennä ja keitä kunnes suola on kokonaan sulanut nesteeseen. Jäähdytä suola-mausteliemi.

Jätä rintaleikkeet jäähtyneeseen suola-mausteliemeen pöydän kulmalle vähän vajaaksi tunniksi suolaantumaan ja maustumaan. 

Nosta broilerit leikkuulaudalle ja kuivaa talouspaperilla. Laita paistinpannulle voita ja öljyä, ota pannulta väriä leikkeiden pintaan ja siirrä sitten noin 180 asteiseen uuniin kypsymään, kunnes paksuimpaan kohtaan asetettu lihamittari näyttää 72 astetta. Tämä otti aikaa parikymmentä minuuttia.

Ratatouillevuoka

Tomaattikastike:

400 g laadukasta tomaattimurskaa

2 valkosipulin kynttä

2 tl Provencen yrttisekoitusta

hieman suolaa

mustapippuria myllystä

sitruunamehua

Lisäksi:

munakoiso

kesäkurpitsa

pari suippopaprikaa

punasipuli

2 isoa tomaattia

hyvälaatuista oliiviöljyä

Provencen yrttisekoitusta

suolaa

mustapippuria myllystä

Päälle:

tuoretta persiljaa ja timjamia

Kaada uunivuokaan tomaattimurska. Kuori ja hienonna valkosipulin kynnet ja sekoita tomaattimurskan joukkoon. Sekoita joukkoon myös mausteet sekä sitruunamehu. 

Leikkaa vihannekset noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Ripottele munakoison ja kesäkurpitsan pintaan suolaa, ja anna niiden itkeä hetki. Kuivaa kyyneleet ja asettele siivut tiiviisti vuokaan tomaattikastikkeen päälle. Isoimmat siivut voit puolittaa. Pirskottele päälle hieman oliiviöljyä ja sitruunamehua. Ripottele päälle Provencen yrttisekoitusta ja mustapippuria. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, sillä sitä on jo ainakin munakoisossa ja kesäkurpitsassa.

Kypsennä 180 asteessa vähintään 1,5 tuntia. Pitempikään haudutus ei tee ruualle huonoa.

Koristele persiljalla ja tarjoile Provencen broilerin kanssa.

*

Olen aivan ihastunut liemessä suolaamiseen. Se todella vaikutti broilerin rakenteeseen ja mureutti sitä. Aika vain oli arvoitus. Luullisia ja nahallisia olisin pitänyt liemessä yön yli. Leikkeiden kanssa päädyin vajaaseen tuntiin. Aika oli mielestäni passeli. Suolaa ei ollut liikaa ja yrtit maistuivat sopivasti. Lopputulos oli niin hyvä, että oikeastaan harmitti enemmän se, etten onnistunut saamaan sellaista lihaa kuin etukäteen ajattelin. Kun kohdille sattuu kaipaamani luullinen, nahallinen, mutta marinoimaton rintaleike, otan reseptin uusinta kokeiluun. 

Ja entäs ratatouille sitten. Siitähän ei oikeastaan edes tarvitse sanoa edes mitään. Ihan täydellistä sunnuntairuokaa. Ja se tuoksu, mikä uunista leijaili kypsymisen aikana. Itse taisin kypsentää alun kolmatta tuntia omaa vuokaani. Kannattaa vain tarkkailla, ettei ruoka pääse kuivahtamaan. Vanha kunnon ratatouille, kuten ystäväni totesi, on mainiota myös lämmitettynä, eikä se ole hullunpaa kylmänäkään. Yllätin itseni maistelemassa kylmää ratatouille jääkaapin oven raossa.

Kokkausinnostus on sellainen, että se menee ja tulee. Minulla on nyt on vahva flow päällä. Hyviä ruokia, mielenkiintoisia testejä ja ideoita on pää täynnä. Blogipostauksiin on jo jono! Kannattaa pysyä kanavalla. Tulossa on tahinikukkakaalin resepti ja broilerin jauhelihapihvit, jotka syntyivät ihan silkasta annoskateudesta.

Laiskurin munakoisoviipaleet

Sillä silmäyksellä kun näin Campasimpukoiden paistetut munakoisoviipaleet, tiesin, että paistettuja munakoisoviipaleita on saatava. Ne sopivatkin hyvin lisukkeeksi jauhelihakepakoille, tsatsikille ja pesto-perunasalaatille, jonka valmistin hävikkiviikonhengessä aikaisemmilta ruualta ylijääneistä keitetyistä perunoista. Koska pestoa oli purkin pohjalla vain pieni määrä, lisäsin perunasalaattiin yrttimaasta oreganoa ja vähän oliiviöljyä. Kun päivällispöytään avattiin vielä viininlehtikäärylepurkki, meille tuli melkein kuin vahingossa kreikkalaistyylinen illallinen.

Laiskurin munakoisoviipaleet antaa ehkä vähän väärän kuvan munakoisojen valmistamisen helppoudesta. Eihän tämä resepti mitään ydinfysiikkaa ole, mutta aikansa munakoisojen itkettäminen, paneroiminen ja paistaminen ottaa. Nimeen taisi liittyä myös viittaus bloggarikolleegan laiskaan päivään. Niin tai näin, meillä Campakeittiön tapaan paistetut munakoisoviipaleet ovat tästä lähtien Laiskurin munakoisoviipaleita. Hyvä nimi!

Uppopaistettu munakoiso on entuudestaan tuttu herkku. Tässä reseptissä munakoisoja ei uppopaistettu, mutta ei paljon muutenkaan. Vehnäjauho-maizena sekoituksella ja kananmunalla leivitetyt munakoisot paistettiin runsaassa öljyssä pannulla muutama kiekko kerrallaan. Tekniikan nimi on shallow frying. Termi on niin kaunis, että se on varmasti yksi syy miksi tulin reseptiä kokeilleeksi. Munakoiso (kotimainenkin) alkaa olla sesongissa, joten siitä vaan kokeilemaan laiskurin munakoisoviipaleita shallow fry -paistolla.

*

Laiskurin munakoisoviipaleet

1(500g) munakoiso

suolaa

1,5 dl vehnäjauhoja

2 rkl maizenaa

2 kananmunaa

öljyä paistamiseen

juoksevaa hunajaa

mustapippuria

Leikkaa munakoiso noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja levitä ne tarjottimelle tai isoon siivilään. Ripota niille suolaa ja jätä itkemään noin tunniksi. Taputtele pinta talouspaperilla kuivaksi. Samalla voit pyyhkäistä ylimääräiset suolat pois munakoisojen pinnalta

Kuumenna pannulla noin 2 sentin korkeudelta oliiviöljyä. Kannattaa käyttää keskilämpöä ja tarkkailla samalla, ettei öljy pääse liian kuumaksi

Pyörittele kuivatut munakoisoviipaleet ensin vehnäjauho-maizena seoksessa ja sitten kananmunassa. Nostele noin 3-4 viipaletta (riippuu pannusi koosta) kerrallaan öljyyn paistumaan. Käännä viipaleet noin kolmen minuutin kuluttua.

Nosta paistetut viipaleet talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen öljy valuu pois. Asettele viipaleet sitten vadille niin, etteivät ne ole pahasti toistensa päällä. Näin ne eivät tartu toisiinsa ja pysyvät pinnaltaan rapsakoina. Paistossa ei voi kovin paljon ennakoida, ja totesimpa senkin, että lämmitettynä ei tämä ruoka parane.

Pyöräytä myllystä munakoisojen päälle mustapippuria ja valuta hieman hunajaa. Kannattaa nautiskella hetimmiten paiston jälkeen esimerkiksi nyt vaikka jauhelihakepakoiden ja tsatsikin kanssa.

*

Oliiviöljypullostani tuli pohja vastaan kesken paistamisen ja minun munakoisoni on paistettu oliiviöljyn ja auringonkukkaöljyn sekoituksella. Muutin alkuperäistä reseptiä sen verran, että lisäsin vehnäjauhojen joukkoon hieman maizenaa tuomaan lisää rapeutta paistopintaan. Näin oli vinkattu alkuperäisen ohjeen kommenteissa. En tiedä millaisia munakoisoja tulee ilman maizenaa, mutta ainakin näin onnistuin tekemään viipaleille rapean paistopinnan.

Olen vähän arka lotraamaan öljyllä paistettaessa. Lopputulos oli yllättävän vähärasvaisen oloinen, ja itse asiassa öljyä oli pannulla aika paljon vielä paistourakan jälkeenkin. Ensimmäiset munakoison viipaleet taisivat imaista öljyä vähän enemmän ja niiden värikin jäi vähän hailakaksi. Ilmeisesti öljy ei ollut tarpeeksi kuumaa. Ensimmäisiä lukuunottamatta munakoisojen paisto onnistui hyvin, ja voi miten hyvää! Jos ette vielä Campasimpukan postauksesta uskoneet, niin uskokaa viimeistään nyt.  Herkkua on!

Salviaporkkanat vs. rakuunaporkkanat

Rakuunaporkkanat ovat saaneet kilpailijan! Viikonloppuna päätin kokeilla ja käyttää salviaa oikein urakalla. Salvian sanotaan olevan liha ja riistaruokien maustaja, mutta sopii se kasviksillekin. Viikonloppuna tein salviaporkkanoita kahteen otteeseen. Ensimmäisellä kerralla niitä syötiin pihvin lisäkkeenä ja toisella kerralla savustetun kuhan. Porkkana on muutenkin tähän aikaan vuodesta mitä mainioin lisäke, oli salviaa tai ei. Uudet porkkanat ovat makeita, melkein kuin karkkeja.

*

Salviaporkkanat

4 annosta

6 porkkanaa

hieman suolaa

kunnon pala (ainakin 20 g) voita

kourallinen salvianlehtiä

Kuori porkkanat, jos se on tarpeen. Keitä niukassa suolalla maustetussa vedessä kunnes porkkanat ovat napakan kypsiä. Porkkanat voi halutessaan lohkoa tai halkoa, mutta ne voi myös keittää kokonaisina, jolloin kypsyyttä on ehkä helpompi hallita. Minä keitin porkkanat kokonaisina ja halkaisin vasta keittämisen jälkeen.

Laita kunnon palanen voita paistinpannulle. Kun voi on sulanut, lisää pannulle salvian lehdet. Anna lehtien rapeutua keskilämmössä muutama minuutti. Tarkkaile, että lehdet eivät kärvähdä. Nosta salvianlehdet syrjään odottamaan, ja laita porkkanat pannulle ja pyörittele voissa.

Kokoa porkkanoista ja rapeista salvianlehdistä kaunis annos suoraan lautasella tai tarjoiluastialle. Muista kaataa kaikki sulanut voi porkkanoiden ja salvianlehtien päälle.

*

Jos nyt pitäisi laittaa salvia- ja rakuunaporkkanat paremmuusjärjestykseen, vaikeaa olisi. Molemmille on hetkensä. Oli kuinka oli, mielestäni sain aikaiseksi tosi kauniin tarjoilulautasen porkkanoille. Vaikka juustolastut annoskuvasta unohtuivatkin, niitäkin voi maltillisesti lisätä porkkana annoksen koristeeksi. Minulla sattui kaapissa olemaan parmigiano-reggianoa ja ainakin se sopi hyvin. Takapihalla maitohorsma kukkii viimeisiään, mutta vielä sieltä löytyi kauniita ja hyviä kukkasia koristeeksi. Minä niin tykkään tästä loppukesästä ja alkusyksystä. Kaikkea on ja paljon!

Mansikka-valkosipulisalaatti lisukkeeksi grilliruualle

En ole nopea käänteissäni. Jo monta vuotta sitten serkkuni mies suositteli mansikka-valkosipulisalaattia. Yhdistelmä kuulosti niin eksoottiselta ja kiehtovalta, että ajattelin testata. Meinaamiseksi jäi siltä kesältä. Totta puhuakseni ennätti tässä muutama mansikkakesä vierähtää ennen kuin kaivelin reseptin esiin. Nyt se on testattu: mansikka-valkosipulisalaatti. Ja kuulkaas, oli aivan hirveän hyvä salaatti!

*

Mansikka-valkosipulisalaatti

400 g mansikoita

3 valkosipulin kynttä

0,5 dl hyvälaatuista öljyä

1 rkl punaviinietikkaa

suolaa

Pilko mansikat ja valkosipulit pieniksi. Sekoita kastikeen aineet keskenään ja kaada mansikoiden päälle. Anna makuuntua jääkaapissa viitisentoista minuuttia.

*

Mansikka-valkosipulisalaatti on todella hyvä lisäke grilliruualle. Me olemme testanneet sekä grillatun possun, että naudan kanssa. Molempiin sopii. Mansikkaa voisi kyllä rohkeammin käyttää suolaisissa ruuissa tai ainakin suolaisten ruokien lisukkeena. Itse pidän kovasti suolaisen ja makean yhdistelmästä ja juurikin mansikka on sopiva makea pari monille juustoille kuten sinihomejuustolle tai halloumille. Juurikin söimme mökkivieraina kanamansikka salaattia ja todella hyvää oli sekin.

Salaattikastikkeessa on tärkeää käyttää hyvälaatuista öljyä. Usein suositellaan ja käytetäänkin oliiviöljyä. Minä käytin tässä salaatissa kotimaista kylmäpuristettua luomurypsiöljyä, jonka sain tuotenäytteenä vähän aikaa sitten Myssyfarmilta. Myssyfarmi on varsinaissuomalainen yritys, jonka ruokatuotteita ovat luomurypsi ja luomuherne.

Kylmäpuristettu luomurypsiöljy on valmistettu Largo-lajikkeesta, joka on hyvin luonnonmukaiseen viljelyyn soveltuva syysrypsilajike. Rypsiöljy kestää hyvin kuumennusta, mutta pidän sen miedosta mausta myös salaattikastikkeessa.

Luomurypsiöljy saatu tuotenäytteenä Myssyfarmi Oy:ltä

Valkopapuhummus tulevan juhlakauden ruokapöytiin

Siihen, että valkopapuhummusta syntyi keittiössäni, on monta syytä. Ensinnäkin valkopapuhummus liittyy siivoamiseen. Kyllä siivoamiseen! Siivosin kuivakaappia syömällä ja keittokirjahyllyä inspiraatiota hakemalla. Pavut on nyt syöty, mutta yhtäkään keittokirjaa en tässä rytäkässä saanut hyllystä pois. Monta uutta ideaa kylläkin, joista tämä valkopapuhummus on yksi. Valkopapuhummus on hyvä vinkki tähän saumaan, sillä se sopii mainiosti tulevaan juhlakauteen. Valmis tahna solahtaa hyvin osaksi juhlatarjottavia niin pääsiäisenä kuin vappunakin.

*

Valkopapuhummus

noin 200g kypsiä valkopapuja

papujen keittämiseen 

vettä
suolaa
mustapippureita 
pari laakerinlehteä

2 rkl tahinia

1-2 tl srirachaa 

0,5 dl oliiviöljyä

puolikkaan sitruunan mehu

valkosipulin kynsi

suolaa
(tarvittaessa papujen keitinlientä)

Jos valmistat tahnan kuivatuista pavuista, aloita valmistaminen edellisenä iltana laittamalla huuhdellut pavut likoamaan väljään veteen. Anna papujen liota vähintään 8 tuntia. Huuhtele liotetut pavut ja keitä kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Voit myös käyttää valmiiksi kypsennettyjä papuja.

Ota kypsien papujen joukosta pois pippurit ja laakerinlehdet. Laita pavut, tahini, valkosipulin kynsi, sitruunamehu, oliiviöljy ja sriracha monitoimikoneeseen tai vastaavaan ja pyöritä tasaiseksi tahnaksi. Ohenna tarvittaessa keitinvedellä. Lisää suolaa maun mukaan.

*

Valkopapuja kannattaa muuten liottaa ja keittää samalla vaivalla iso kattilallinen. Pavut säilyvät nimittäin keitettyinä jääkaapissa useita päiviä ja ne voi myös pakastaa. Pakastimesta olen lisäillyt valmiiksi keitettyjä papuja höystämään jauhelihakastiketta. Papuja keittäessä kannattaa muistaa maltilliset tehot, jos pavut kiehuvat liian kovasti lopputuloksena on kattilallinen papumössöä. Syötäväähän sekin on, muttei läheskään niin kaunista kuin ehjät kokonaiset pavut. Valkoiset pavut ovat kuin helmiä!

Monikäyttöistä valkopapuhummusta syötiin dippinä sipsien kanssa, leivän päällä levitteenä, salaatin kanssa ja höysteenä ruualla. Niille, jotka ovat tulisten makujen ystäviä vinkiksi, että srirachaa kannattaa ehkä lisätä rennommalla kädellä. Näissä kuvissa olevat herkut on muuten koottu joululahjaksi saadulle Tapio Ruis -tarjoilualustalle. Ruisleivän mallinen lautanen on kotimaista designia ja se on kyllä näyttävä tarjoilualusta monille herkuille. 

Tuosta jauhelihakastikkeesta päästäänkiin sitten siihen kolmanteen syyhyn miksi meillä syötiin valkopapuhummusta. Olen epätoivoissani jo pidempään yrittänyt lisätä kasvisruokien osuutta perheen ruokaympyrässä. Toisinaan huomaan, että meillä syödään liikaa lihaa. Liha on useinmiten vielä nautaa tai karitsaa. Ilmastoasioiden vuoksi märehtijän liha on huonoimpia vaihtoehtoja. Tosin voin käsisydämmellä todeta, että olemme tehneet ratkaisuja, joilla voi osin ostaa parempaa omatuntoa. Liha, jota meillä syödään on lähes 100 % kotimaista, usein luomua tai joskus myös riistaa. 

Kaipaisin lisää vinkkejä siihen miten saan helposti arkiruokiin vähemmän lihaa. Vinkkaisitko minulle arjen kasvisruokasuosikkisi? Vegaanista ei tarvitse olla, mutta ei sekään pahitteeksi ole.