maanantai 25. kesäkuuta 2018

Silakat viinietikassa - herkkuja kesän kalapöytään.

Silakat viinietikassa on sellainen ruoka, jota olisin voinut laittaa juhannuksen kalapöytään. Nämä silakat valmistettiin kuitenkin jo pari viikkoa sitten, kun kutsuimme ystävät kylään ja laitoimme tarjolle kalapöydän. Silakoiden ohje on Kipparin morsian -blogista. Sieltä löytyy myös vähän tarinaa tämän tyypillisen tapaksen alkuperästä, joka tosin yleensä valmistetaan muusta kalasta kuin silakasta. Lopputulos oli niin hyvä, että resepti kannatti postata tänne omaan keittokirjaan muistiin kesäisiä ruokahetkiä varten.


silakka, silakat viinietikassa


*

Silakat viinietikassa


500 g silakkafilettä
1 dl valkoviinietikkaa
1 dl vadelmaviinietikkaa
1 dl oliiviöljyä
2 tl merisuolaa
2-3 valkosipulin kynttä siivutettuina
1 tl sokeira

koristeluun persiljaa ja tuoretta chiliä
hieman oliiviöljyä

Huuhtele silakat kylmällä vedellä ja nylje silakat nahattomaksi.

Sekoita marinadin ainekset ja lisää joukkoon silakkafileet. Anna maustua vähintään neljä tuntia tai seuraavaan päivään.

Nosta silakat liemestä ja valuta marinadi pois. Asettele fileet lautaselle ja koristele hienonnetulla persiljalla ja chilillä. Valuta silakoille vielä hieman laadukasta oliiviöljyä. Silakoiden päälle voi ripotella vielä hieman suolaa tarjoiluvaiheessa.

*

Olen aina luullut, että silakoita pitää uittaa tujussa etikassa ennen kuin niistä saa nahan irti. Nahka kuitenkin lähti kohtuullisen helposti. Työnsin peukalon pyrstö päästä nahan ja lihan väliin ja kiskaisin napakasti. Aina oppii uutta! Pidin kovasti tälläisestä valmistustavasta, jossa etikka ei ole ihan pääroolissa, vaan myös kala maistuu. Reseptin suhteen noudatin Kipparin morsiammen ohjetta melko kirjamellisesti. Etikoissa tein hieman omaa sekoitusta, sillä käytin vadelmaviinietikaa, kun sellaisesta pullon lopusta halusin päästä eroon.


silakka, silakat viinietikassa

Silakat olivat meillä tosiaan osa kalapöytää, jonka rakentamiseen koko perhe osallistui omalla panoksellaan. Nuorempi apukokki teki pöytään herkkuaan kylmäsavulohirullaa. Vanhemman apukokin herkkua on toast skagen, ja sitä ajatusta jalostaen hän valmisti katkaravuista savustetulle lohelle. Savustus taas on miehen bravuuri. Itse näpertelin silakoiden lisäksi kasvislisäkkeitä muun muassa punasipulihilloketta, mummonkurkkuja ja varhaiskaalisalaattia. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä pöytään nostettiin myös kattilallinen varhaisperunoita. Mitä herkkuja!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Louhisaaren juoma

Ajatus Louhisaaren juomasta ei jättänyt minua rauhaan. Sinänsä hullua, sillä omassa pihassa ei kasva mustaherukkapensaita ja mustaherukan lehdet ovat kuitenkin Louhisaaren juoman pääraaka-aine. Ehdin jo huhuilla facebookissakin, että keneltä saisin käydä hakemassa mustaherukan lehtiä. Ystävälliset ihmiset ympäri Suomen lupasivat lehtiä, ja olisin minä saanut niitä ihan läheltäkin.  Lopulta mustaherukka pensas löytyi ihan läheltä. Takapihalla rantapöpelikössä kasvaa yksi pensas. Se muistui mieleeni, kun lähdin viettämään etätyöpäivän kahvitaukoa laiturille. 


Louhisaaren juoma, mustaherukka


*

Louhisaaren juoma


2 l mustaherukan lehtiä
1 sitruuna
5 dl sokeria
5 l vettä
pienen pieni nokare hiivaa

Huuhdo mustaherukanlehdet kylmällä vedellä ja laita lehdet isoon teräskattilaan. 

Pese sitruuna ja ota kuoret mustaherukan lehtien päälle kattilaan. Parhaiten kuoren saat irti perunankuorimaveitsellä. Leikkaa sitten sitruunan valkoista osaa pois ja viipaloi loppu hedelmäliha mustaherkukan lehtien ja sitruunan kuorten joukkoon kattilaan.

Laita myös sokeri kattilaan

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja kaada se herukanlehtien, sitruunan ja sokerin päälle. 

Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi ja lisää hiiva.

Jätä kattila huoneenlämpöön vuorokaudeksi. Siivilöi ja pullota juoma seuraavana päivänä. Laita pullot kylmään.

Louhisaaren juoma on valmista nautittavaksi parin päivän kuluttua.

*


Louhisaaren juoma, mustaherukka



Louhisaaren juoma on ihanan raikas ja kesäinen janonsammuttaja. Mustaherukan maku on näillä mittasuhteilla aika hento. Paitsi maku, juomassa on myös mustaherukan tuoksu. Mustaherukan tuoksu jäi käsiini jo lehtiä poimiessani. En oikein muistanutkaan miten kiehtova tuoksu herukassa on. Koska kasvukausi on jo pitkällä, herukkapensaan lehdet olivat aika isoja. Pyrin poimimaan nuorimpia ja pieninpiä lehtiä, koska arvelin, että niistä saan eniten makua.


Louhisaaren juoma, mustaherukka


Koska Louhisaaren juoma valmistetaan tavallisesta sokerista, se on väriltään paljon vaaleampi kuin vappusima. Melko makea juoma tämä on, ja seuraavalla kerralla taidankin kokeilla hiukan vähentää sokerin määrää. Täytyy vain olla tarkkana, että sokeria on riittävästi, jotta hiiva jaksaa käydä. Osassa ohjeita juoma valmistettiin sitruunahapolla, silloin ehkä sokerin määrää olisi helpompi vähentää. En tosin ottanut selvää, mikä on alkuperäinen tapa valmistaa juoma. Jotenkin olisi sellainen aavistus, että Mannerheimin juoma valmistettiin hiivalla. Mene ja tiedä. Jos pääset herukka-apajille kannattaa tilaisuus käyttää hyödyksi, vielä ehtii tehdä juhannusjuomaksi Louhisaaren juomaa.

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Hapankermakakku - viikonloppukokki perinnekokkina

Perinteiset kahvikakut tai kuivakakut ovat helppoja leivottavia. Hapankermakakussakin ainekset vain sekoitetaan keskenään. Minulla oli jääkaapin ovessa avaamaton kermapurkki, jonka päiväys oli mennyt jo useampi päivä sitten. Olin heittämässä kermapurkkia menemään, mutta sitten satuin näkemään Kakkuviikarin vispailuja -blogin Mian vinkin hapankermakakusta. Kun totesin kerman olevan käyttökunnossa, ryhdyin leipomispuuhiin. 



hapankermakakku, makea leivonnainen, kahvikakku


*

Hapankermakakku

3 kananmunaa
2 dl sokeria
225 g voita sulatettuna
2 dl hapanta kermaa
1 dl piimää
6 dl vehnäjauhoja
1,5 tl soodaa
3 tl kardemummaa
hieman suolaa

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Voitele kuivakakkuvuoka.

Sekoita kananmunat, voisula ja sokeri puuhaarukalla sekaisin. Lisää seoksen joukkoon keskenään sekoitut kuiva-aineet, sekä kerma ja piimä. Sekoita tasaiseksi massaksi.

Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan ja paista n 50 minuuttia 175 asteisessa uunissa. Anna kypsän kakun levätä kakkuvuokassa kymmenisen minuuttia ennen kuin kumoat sen alustalle.

*


hapankermakakku, makea leivonnainen, kahvikakku


Hapankermakakku on niitä kakkuja, jotka paranevat vanhetessaan. Kakku kestää hyvin myös pakastamista, joten se on kiitollinen tarjottava juhlissakin, koska sen voi valmistaa hyvissä ajoin etukäteen. Koska kakussa on aika paljon rasvaa, se sulaa melko nopeasti tarjoilukuntoon.

Alkuperäisessä ohjeessa koko 3 dl nestemäärä koostui hapankermasta. Minulla ei ollut kaapissa kuin se yksi kermapurkki, joten täydensin nestemäärän piimällä. Koska kermaa oli enemmän, piimän maku ei puskenut läpi, vaan kakku oli selvästi erilainen kuin piimäkakku. Niin hyvää kuin hapankermakakku onkin, sen vuoksi ei tarvitse ruveta kermaa hapattamaan. Kakku onnistuu, vaikka kerma ei olisikaan hapanta. Tosin maku on hieman erilainen. Niin ja taitaapa maitohyllyssä olla valmiina tuotteenakin hapatettu kerma.


hapankermakakku, makea leivonnainen, kahvikakku


Perinteisiä kuivakakkuohjeita löytyy blogista jo ennestään. Perinneleivonnaiset katoavat yleensä kahvipöydästä aika nopeasti, vaikka perinteisiäkin voi tuunata. Siitäkin löytyy esimerkki.  Näitä perinteisiä kuivakakkuja tuntuu yhdistävän yksi seikka niissä on runsasti kermaa, voita ja sokeria. Viikonloppukokin kuivakakku-ohjeita:

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Raparperichutney - hyvää grilliruuan kanssa

Raparperia voisi käyttää myös ruuanlaittoon. Omissa ruokaresepteissä on vain pari raparperiruokaa: raparperibroileri ja pekoniin kääritty raparperi, some-hitti muutaman kesän takaa. Raparperichutney on ehkä lähimpänä ruuanlaittoa, mihin tällä raparperikaudella pystyn. Tai saa nähdä, raparperikausihan on pitkä. Raparperichutney - vaikka makeaa onkin - on tarkoitettu nautittavaksi ruokien lisäkkeenä. Ainakin grillatulle kasslerille se käy oikein hyvin.






*

Raparperichutney


500 g raparperia
1 dl vettä
0,5 dl omenaviinietikkaa
ripaus suolaa
2 rkl muscovadoa
punainen chili pilkottuna
2 rkl inkivääriä raastettuna
pieni punasipuli pilkottuna
2 dl hillosokeria

Kuori raparperit, jos se on tarpeen. Alkukaudesta kuori voi olla niin ohutta, ettei moiseen kannata ryhtyä. Lisää kattilaan kaikki ainekset hillosokeria lukuunottamatta. Keitä noin 5 minuuttia, kunnes raparperi alkaa kypsyä. 

Lisää kattilaan hillosokeri ja keitä vielä noin 5 minuuttia. Nosta kattila hellalta sivuun jäähtymään noin puoleksi tunniksi. Sekoittele välillä.

Purkita hieman jäähtynyt chutney puhtaisiin lasipurkkeihin. Raparperichutney säilyy hyvin jääkaapissa, kunhan vain muistaa puhtauden sekä purkitettaessa, että chutneytä käytettäessä.

*


raparperichutney


Hillosokerilla keitetty hillo näyttää tosi juoksevalta, mutta jäähdyttyään jääkaappikylmäksi rakenne on kuitenkin kohdillaan. Lisäsin hieman muscovadosokeria jo alkuvaiheessa raparperien päälle, jotta nestettä irtoaisi paremmin. Muscovadon valitsin osaksi myös maun ja värin takia. Olisin laittanut sitä enemmänkin (ja vähentänyt hillosokerin määrää), mutta muscovado oli kovettunut kivikovaksi, enkä saanut palasta enempää irti.

Raparperichutneyta on nyt testattu pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla grillissä laitettiin kasviksia, bratwurstia ja kassleria. Lisäksi pöydässä oli tabboulehia ja tahini-jogurttikastiketta sekä aamiaselta jäänyttä munakoisovekonia. Toisella kerralla grillattiin broileria ja syötiin se mitä tabboulehista oli jäljellä. Raparperichutney toimi sekä broilerin, että possun kyljessä.


raparperichutney

raparperichutney



maanantai 11. kesäkuuta 2018

Munakoisovekonista vaihtelua aamiaiselle

Tänä vuonna on saanut nauttia ulkona jo monta aamiaista, vaikka ei olla vielä edes juhannuksessa. Meillä on tapana syödä viikonloppuisin tuhti aamiainen, joka sisältää usein smoothien, kananmunaa, pekonia ja leipääkin. Näin kesäkaudella, kun ruuaksi grillataan usein lihaa, aloin kaivata aamiaiselle vaihtelua. Päädyin valmistamaan pekonin sijaan vekonia munakoisosta. Aamiaisella proteiinin saanti on tärkeää, mutta parin pekonisiivun sijaan proteiinin voi aamiaisella koota vaikkapa kananmunasta ja maitotuotteista. 


vekoni, munakoiso, aamiainen


vekoni, munakoiso, aamiainen


*

Vekoni


munakoiso

suolaa

1 dl bbq-kastiketta
2 rkl soijaa
2 tl savupaprikajauhetta
muutama tippa savuaromia

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. 

Leikkaa munakoiso ohuiksi viipaleiksi. Mitä ohuemmaksi sen parempi. Veitsen kanssakin saa leikattu tarpeeksi ohuita, mutta mandoliinilla saa aikaa vielä ohuempia viipaleita. Ripottele päälle suolaa.

Sekoita bbq-kastike, soija, paprikajauhe ja  muutama tippa savu-aromia.

Levitä munakoisot leivinpaperin päälle uunipellille ja sivele sudilla kastiketta molemmille puolille munakoisoviipaleita. Paista munakoisoja 225 asteisessa uunissa noin 5-10 minuuttia riippuen munakoisoviipaleiden paksuudesta. Varsinkin paksut viipaleet kannattaa varovasti kääntää paistamisen aikana.

Nauti vekoni lämpimänä tai kylmänä leivän päällä tai vaikka grilliruuan lisäkkeenä.

*


vekoni, munakoiso, aamiainen


Vekoni oli älyttömän hyvän makuista! Vekonia syötiin ensimmäisen kerran myöhäisellä aamiaisella leivän päällä. Kuvistakin näkee miten ankaran varjon aurinko tekee lähes keskipäivällä otettuihin kuviin. Vekoni toimi todella hyvin grilliruuan lisäkkeenä. Sitä on syöty pariinkin eri otteeseen grilliruuan kyljessä. Ei taida minulle, paatuneelle lihasyöjälle, vekonista olla pekonin korvaajaksi, mutta maku siinä oli todella hyvä ja rakennekin suun mukainen.


vekoni, munakoiso, aamiainen



Savuaromi on muuten loistava aine; savunmakua ilman savun tuoksua. Tiesitkö muuten, että se on ihan luontainen aine, eikä mikään älytön e-koodi hässäkkä? Savuaromi on saadaan aikaan tiivistämällä savua ja vettä, joissakin aromeissa saatetaan käyttää lisäksi väriaineita. Omassani ei ole edes niitä. Aromin käytössä kannattaa vain noudattaa varovaisuutta. Nestettä lisätään ruokaan tipoittain. Liian iso määrä aromia tekee ruuasta kitkerää. Oletko sinä keksinyt pekonille korvaajaa? Entä mitä vinkkejä sinulla on antaa savuaromin käyttöön?

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Grand Hotel Tammer on nimensä veroinen

Radisson Blue Grand Hotel Tammer seisoo ylväänä maamerkkinä kulttuurihistoriallisesesti merkitävässä maisemassa keskellä Tamperetta. Keskeinen sijainti onkin yksi niistä kriteereistä, jotka painavat paljon kun valitsen majoitusta lomalle. Viimeisen virkistävän minilomasen käytännön järjestelyistä huolehti Marika, kun hän kutsui Annan, Janican, Marinan ja minut bloggareiden kevätmiittiin Tampereelle. Tampereen keikka osui toukokuun loppupuolelle ensimmäiseen kesäiseen viikonloppuun. Tuntuu kuin olisi ollut ulkomailla!


Radisson Blue Grand Hotel Tammer

Radisson Blue Grand Hotel Tammer, Tampere


Edellisestä visiitistäni Tammerissa oli kulunut aikaa jo muutamia vuosia, ja sen jälkeen hotelli olikin kokenut hyvällä maulla toteutetun muodonmuutoksen. Tyyliltään Pohjoismaista klassisimia edustavan hotelli on remontoitu vanhaa kunnioittaen. Remontin myötä hotelliin on tuotu tyylikkäästi myös ripaus nykyaikaista pohjoismaista klassista tyyliä. Majoittujalle tämä näkyy erityisesti talvipuutarhassa. Hotellirakennus itsessään on museoviraston suojelukohde, joten sen ulkoasun muuttaminen on onneksi mahdotonta.

Toinen tärkeä seikka majoitusta valitessani on hyvät ja rauhalliset yöunet. Heti omaan 7. kerroksen pienehköön huoneeseen päästyäni tajusin, että tämäkin kriteeri täyttyy Tammerissa täyttyy. Onnekseni sain huoneen vielä käytävän päästä. Edes hissin äänet eivät kuuluneet huoneeseen. Ihanat laadukkaat ja pehmeät vuodevaatteet ja korkealuokkainen sänky mahdollistivat pitkät unet. Huone sinänsä oli pieni, mutta siellä oli kaikki tarpeellinen mitä yhden yön yöpymisellä kaupunkilomasella kaipaa. Bonuksena maisema Koskipuistoon ja kohti parhaillaan remontissa olevaa Hämeensiltaa.


Radisson Blue Grand Hotel Tammer, Tampere
A room with a view


Majoituksen lisäksi Marika oli järjestänyt meille illallisen Trattoria Tammerin puistoon. Kauniina kesäiltana Tammerin puiston terassi oli täynnä. Meillä bloggareille oli järjestetty rauhallinen ikkunapöytä. Italialaistyyppisen ravintolan konsepti tarjota seurueelle jaettavaksi niin alku-, pää-, kuin jälkiruokakin toimii mainiosti. Kukin seurueesta saa valita mieleisiään vaihtoehtoja, panostaa alkuruokaan tai vaikka sitten siihen jälkiruokaan, jos siltä tuntuu. Kaikki mitä La Tavola Italiana -kokonaisuudesta piti sisällään, löytyy myös trattorian a la carte -listalta, josta annokset voi valita ihan tavanomaiseenkin tapaan. 

Alkuruokana oli melko perinteisiä, mutta erittäin maukkaita ja hyvälaatuisia antipastoja. Alkuruokalaudalta löytyi ilmakuivattua kinkkua, salamia, kasviksia tahnoina, marinoituina ja salaatteina sekä tietysti juustoa. Aivan kuten Annallakin myös minulla jäi erityisesti mieleen ihana paahdettu leipä ja munakoisopesto. Aika usein näissä antipasto alkupaloissa käy niin, että ne jäävät mieleen ateriakokonaisuuden parhaana osana. Tällä kerralla pääruoka ei jäänyt alkuruuan varjoon. Joimme läpi menun tarjoilijan suosittelemaa Alkon tilausvalikoimastakin löytyvää Tenuta Ulisse Pecorino valkoviiniä, joka ryhdikkään aromikkaana ja raikkaana toimi oikein hyvin, vaikka tarjolla oli vähän kaikenlaista syötävää juustoista äyriäisiin ja lihasta kasviksiin.


Radisson Blue Grand Hotel Tammer, Tampere
Trattorian leipä on aivan jumalaista.

Radisson Blue Grand Hotel Tammer, Tampere
Tenuta Ulisse Pecorino toimi läpi aterian

Pääruoka oli yhtä ilotulitusta! Laudalta löytyi nautaa, kanaa ja jättikatkaravunpyrstöjä. Täydellisesti kypsennetystä naudan sisäpaistista taisin saada ihan parhaimman palan.  Ihanasti keskelta punaisen leikkeen. Myös valkosipulivoissa kypsennetyt jättikatkaravun pyrstöt olivat mieleisiä. Järki sanoi, että kananpojanrinta kannattaa jättää välistä, jos mielii jaksaa vielä jälkiruokaakin. Naudan ja rapujen kanssa tarjolle tuotiin risottoa, paahdettuja perunoita ja kauden kasviksia ja salaattia. Muuten täydellinen pääruoka koki notkahduksen kastikkeiden kohdalla. Erityisesti viherpippurikastike oli hienoinen pettymys. Raskas ja rasvainen mascarpone oli melkein ainoa mitä kastikkeesta pystyi mausta pystyi erottamaan, eikä juusto ollut edes sulanut kunnolla, vaan kastikkeessa oli valkoisia palasia. Myös marsalakastikkeeseen olisin kaivannut vähän enemmän makua.


Radisson Blue Grand Hotel Tammer, Tampere
Pääruoka lisukkeineen. Koko seurueelle löytyi mielesitä syötävää


Kun jälkiruoka kannettiin pöytään, melkein kiljuin riemusta. Lisää juustoa! Näyttävä jälkiruokalauta oli kuitenkin aterian heikoin lenkki. Minulle, joka en ole niin makean ystävä, riittivät mainiosti juustot, hedelmät ja viikunahillo. Vertaansa vailla olivat myös pienen pienet rapeat mantelikeksit. Makean ystävä olisi saattanut kaivata hieman enemmän, varsinkin kun tiramisu oli hienoinen pettymys. Siihen olisin kaivannut enemmän amareton ja espresson makua. Tiramisussa oli vähän sama ongelma kuin viherpippurikastikkeessa, se maistui lähinnä mascarponelta, joka ei siis maistu juuri miltään. Antamatta näiden kahden yksityiskohdan, tiramisun ja kastikkeiden, häiritä sanoisin, että illallinen oli mitä mainioin.



Radisson Blue Grand Hotel Tammer, Tampere
Juustonrakastajan taivas!

Radisson Blue Grand Hotel Tammer, Tampere
Herkullisen rapea mantelikeksit jäivät jälkiruuasta erityisesti mieleeni.


Aterian päätteeksi piipahdimme vielä kaupungilla ihastelemassa kesäistä Tamperetta. Vetäydyin huoneeseeni jo hyvissä ajoin, vaikka unta en kyllä saanut pitkään aikaan. En tiedä vaivasiko koti-ikävä vai kävinkö vain ylikierroksilla pitkän päivän jälkeen. Olinhan aloittanut ruokapainotteisen minilomani heti aamusta ja päivän ohjelmaan oli kuulunut vierailu olutravintola Plevnassa oluttastingissa ja pistäytyminen Keskustorin Suuret oluet pienet panimot -tapahtumassa.

Vaikka illalla ei meinannut tulla uni millään, heräsin aikaisin aamulla virkeänä. En muista olenko koskaan aiemmin ollut aamiaishuoneen ovella odottamassa, että se avataan. Tammerissa olin. Tammerin aamainen tarjoillaan hotellin näyttävässä juhlasalissa. Runsas valikoima suolaisia ja makeita, kylmiä ja lämpimiä herkkuja oli aseteltu tarjolle noutopöytiin. Kahvi tai tee tarjoiltiin pöytiin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun aamiastarjoilija tuli kysymään tahdonko kahvini tumma vai vaaleapaahtoisena ymmärsin, että Radisson Blue Grand hotel Tammer täyttää kolmannenkin minulle tärkeän kriteerin hotellimajoitusta valittaessa.


Radisson Blue Grand Hotel Tammer, Tampere
Kun on tuoreita croisantteja ja marmeladia niin paljon muuta ei tarvitakaan

Radisson Blue Grand Hotel Tammer, Tampere
Leikkelepöydästä löytyi sopivan pieniä annospaloja kalaa, lihaa ja juustoja

Radisson Blue Grand Hotel Tammer, Tampere
Smoothieta ei tarvinnutkaan juoda muovipillillä, vaan pillit on valmistettu biohajoavasta maissista


Aamiainen juhlavassa ja rauhallisessa salissa oli lähes täydellistä. Edellisen päivän herkut kostautuivat tässä vaiheessa reissua, vielä ei nälättänyt. Normaalisti olisin varmasti syönyt aamiaistani pitempään ja hartaammin. Nautin kuitenkin täysin siemauksin tunnelmasta ja miljööstä. En muista kovin monta kertaa aiemmin kaataneeni maitoa aamukahviin hopeisesta kermanekasta. Tammerissa tämä onnistuu, sillä vanhat pöytähopeat on otettu käyttöön. Hienoa, että esineet ovat yhä siinä käytössä kuin mihin ne on aikanaan tarkoitettu. Ne tuovat jatkumoa ja kertovat tarinaa menneestä meille ja tuleville sukupolville.



Radisson Blue Grand Hotel Tammer, Tampere
Vanhat pöytähopeat on otettu Grand Hotel Tammerissa käyttöön.


Yhteistyö: Radisson Blue Grand Hotel Tammer tarjosi illallisen ja yöpymisen.




tiistai 5. kesäkuuta 2018

Piimäsmoothie - rakastaja vatsalle?

Piimä on parasta! Pidän piimän mausta, ja aina silloin tällöin ostan purkin. Usein kuitenkin käy niin, että juon lasillisen pari, ja siinä se. Piimäpurkkia ei tule nostettua ruokajuomaksi, vaan pöytään kannetaan kannullinen vettä. Ja sitä vettä juon janoonkin, vaikka mikään ei sammuta janoa paremmin kuin lasillinen piimää. Purkin loppu jää jääkaappin oveen, kunnes se menee sen verran vanhaksi, että sellaisenaan juomista paremmalta ajatukselta tuntuu käyttää piimä leivontaan tai ruuanlaittoon. 



piimasmoothie, mustaherukka, minttu


Perhe suhtautuu piimään vähän ennakkoluuloisesti, mutta kaikki piimästä valmistettu kyllä maistuu. Suosikki yli muiden ovat pannukakun kaltainen perinneherkku eli mokkooset. Piimästä valmistettuja leivonnaisia on pilvin pimein. Eniten tulee mieleen makeita herkkuja kuten piimäkakku, maisemakahvilan raparperipiirakka, piimähyydykekakku, mutta piimästä voi leipoa myös erilaisia leipiä esimerkiksi saaristolaisleipää tai skonssien tapaisia piimä-biskettejä. Aina ei ole leipomuksille tilausta, ja silloin piimän voi käyttää vaikkapa tuorepuuron nesteenä tai surauttaa smoothieksi hedelmien ja marjojen kanssa. Piimä kelpaa myös kastikkeeksi tai marinointiin.



piimasmoothie, mustaherukka, minttu


*

Piimäsmoothie

4 annosta

2 banaania
2 dl mustaviinimarjoja
1-2 rkl vaahterasiirappia
4 dl piimää
1 dl turkkilaista jogurttia
kourallinen tuoreita mintun lehtiä

Koristeluun

mintun ja sitruunamelissan lehtiä
tuoreita marjoja

Mittaa ainekset blenderiin surauta sileäksi. Myös sauvasekoittimella onnistuu. Banaanit saattavat makeuttaa riittävästi, joten vaahterasiirapin kanssa kannattaa olla tarkkana. Nauti kylmänä aamiaiseksi tai välipalaksi.

*

Näitä piimä-juttuja pohtiessani tuli mieleen vanha mainos. Sen ehkä saattoi arvata otsikostakin. Muistatteko "...tahdon tosi miehen varrelleni, miehen riskin rinnalleni,  rakastajan vatsalleni, piimä"? Tästäpä sellainen hyvänmielen korvamato tartutettavaksi jonkun muunkin päivään. Muistan, että mainos oli teinitytöstä hyvä. Ja ihan hauskalta se tuntuu vielä 4-kymppisestä nostalgikostakin. Jos korvamato ei vielä tarttunut, niin kannattaa katsella piimämainos you tubesta. 



piimasmoothie, mustaherukka, minttu


Mihin sinä käytät piimää? Otan mielelläni vinkkejä vastaan. Omat piimävinkkini kokosin vielä luetteloksi tähän alle.


piimasmoothie, mustaherukka, minttu