tiistai 31. maaliskuuta 2015

Ehdotus pääsiäisen menuksi

Odotan tulevaa pääsiäistä melkein yhtä paljon kuin lapset joulua. Ruokajuhlanahan pääsiäinen onkin ainakin yhtä mahtava ja runsas kuin joulu. Meillä pääsiäisen ruokiin kuuluu lammas monessa eri muodossa. Jos lammas on raaka-aineena vieras, voi tutustua makuun jauhelihan kautta, kuten tässä menussa ehdottelen.





Pääsiäismenu

*
Mustajuurikeitto

Karitsakofta, minttukastike, porkkanasalaatti ja lohkoperunat

Mango-valkosuklaapannacotta

*










Pääsiäsimenu ehdotelma tuli testattua kevätpäiväntasauksen aikoihin. Pitkästä aikaa tuli mietitty kolmen ruokalajin kokonaisuus. Olisko se lisääntynyt valo innostanut moiseen? Reunaehtoja tälle kokonaisuudelle oli oikeastaan kaksi. Ensinnäkin pakastinta tyhjemmäksi ja valmistelu pitää pystyä tekemään ennakolta. Onnistuin. Jauhelihaa oli pakastimessa, alkukeiton ja jälkiruuan pystyin valmistelmaan ennakkoon. Kokonaisuutena menu oli mauiltaan ja rakenteiltaan niin sopusointuinen, että voin suositella.

Aikaisemmin olen postannut koftan ja minttukastikkeen ohjeet, jotka löytyvät linkkien takaa tästä blogista. Nyt jaan teille marinoitujen porkkanoiden ohjeen, ja kunhan selviän juhlahumusta (apukokkien kaverisynttärit) kirjoittelen tänne myös mangovalkosuklaapannacotan. Toivottavasti vielä ennen kuin kaikki pääsiäisen pyhät ovat ohi. Jälkiruoka on nimittäin niin pääsiäsien värinen ja makuinen, että sitä kannattaa testata.



*

Mausteinen porkkanasalaatti

500 g porkkanaa
2-3 valkosipulin kynttä
3 rkl oliiviöljyä
sitruunan mehu
1 rkl hunajaa
1 tl juustokuminaa
1 tl kanelia
1 tl jauhettua paprikaa
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä rouhittuna
ripaus savupaprikajauhetta
ruukku minttua
ruukku lehtipersilijaa

Kuori porkkanat ja leikkaa ne esim lanteiksi tai ohuiki tiuiksi. Keitä viipaleet vähässä maustetussa vedessä al denteksi.

Kuori ja hienonna valkosipulit. Sekoita ne öljyyn, lisää sitruunanmehu ja hunaja. Lisää öljyyn mausteet. Kaada mausteöljy kuumien porkkanoiden päälle. Hienonna yrtit ja lisää ne salaattiin.

*






Salaatti maistuu sekä lämpimänä, että kylmänä. Se mitä ensimmäisen kerran jälkeen jäi syömättä, päätyi jääkaappiin ja tuli syödyksi seuraavana päivänä. Jääkaappi säilytyksessä maut vain syvenivät. Porkkanoiden makeudesta riippuen kannattaa tarkkailla sokerin määrää. Ehkä vähän enemmän olisin kaivannut makeutta tai sitten olisin voinut vähentää sitruunan määrää. 



tiistai 24. maaliskuuta 2015

Suklaa-vadelmamousse

Suklaamousse on vaivaton ja nopea jälkiruoka, jota on helppo varioida. Yksinkertaisimmillaan moussen saa valmistettua yhdistämällä vaahdotettua kermaa ja sulatettua suklaata. Seuraavakaan resepti ei ole paljon sen monimutkaisempi. Mutta tekemällä kahta eri vaahtoa, jälkiruuasta saa näyttävämmän.




*

Suklaa-vadelmamousse

2 dl kuohukermaa
1 prk creame fraichea
2 rkl sokeria

suklaavaahto
100 g tumma suklaata

vadelmavaahtoon 
3 dl vadelmia 
2 rkl sokeria

Sekoita vaahdotettuun kuohukermaan creame fraiche ja sokeri. Jaa vaahto kahteen kulhoon. Laita toiseen kulhoon 2/3 vaahdosta ja yhdistä siihen sulatettu tumma suklaa. Soseuta jäiset (kotimaiset!) vadelmat ja lisää soseutetut marjat ja sokeri 1/3 kerma-creame fraiche vaahtoa. Jätä muutamia vadelmia koristeeksi. 

Lusikoi suklaavaahto annoslaseihin niin, että lasit ovat hieman kallellaan. Lusikoi sen jälkeen mansikkavaahto annoslasin toiseen reunaan niin, että vaahdot pysyvät erillään. Koristele kokonaisilla vadelmilla ja tarjoile.

*

Ohjetta on helppo varioida. Creame fraichen tilalla voi käyttää vaikkapa vaahtoutuvaa vanilijakastiketta, tai vaahtoa voi maustaa esimerkiksi vanilijasokerilla. Suklaana voi käyttää makumieltymyksien mukaan kaikkea valkosuklaasta tummaan suklaaseen. Tietysti tummasta suklaasta ja punaisista marjoista tehty vaahto näyttää hyvältä kun värit muodostavat niin ison kontrastin. Marjoinakin voi käyttää mitä tahansa pakastimesta vielä löytyy. Jos käytät pakastettuja vadelmia, pidä huoli, että ne ovat kotimaisia. Ulkomaisia pakastevadelmia ei tule käyttää kypsentämättä. Ohjeen annoksesta tuli kahdeksan pienehköä annosta.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Lasagne karitsan jauhelihasta ja tateista

Tulevana viikonloppuna on kuulemma luvassa takatalvi numero yksi. Viileänä viikonloppuna voi lämmitellä, vaikkapa tekemällä ruokaa uunissa. Vinkkinä postaan pari viikkoa sitten valmistamani lasagnen ohjeen. Minä tein lasagnen karitsan jauhelihasta ja tyhjensin siihen myös tattivarastoani, mutta ruokaan voi aivan yhtä hyvin käyttää mitä tahansa muuta jauhelihaa. Tatit voi korvata, vaikka herkkusienillä tai jättää kokonaan poiskin, jos sienet eivät maistu.




*

Lasagne karitsan jauhelihasta ja tateista


Jauhelihakastike
600 g karitsan jauhelihaa
sipuli
valkosipuli
1 rkl öljyä
vähän voita
porkkana
0,5 dl pakastettuja tatteja
2 rkl venhäjauhoja
450 g tomaattimurskaa
2 dl vettä
timjamia
mustapippuria
suolaa

Juustokastike
30 g voita
2 rkl venhäjauhoja
7 dl maitoa
100 g mustaleima emmentalia raasteena
suolaa
ripaus valkopippuria
ripaus muskottipähkinää

voita
lasagnelevyjä
100 g juustoraastetta

Valmista jauhelihakastike. Kuullota sipulit öljy-voi seoksessa. Ruskista jauheliha. Lisää raastettu porkkana ja tatit jauheliha-sipuliseokseen. Sekoittele aineet sekaisin pannulla. Lisää pari ruokalusikallista venhäjauhoja ja tomaattimurska sekä vesi. Kiehauta, mausta kastike ja keitä muutama minuutti. 

Valmista juustokastike. Sulata voi, lisää venhäjauhot ja sekoita, mutta älä ruskista. Lisää maito. Kiehauta ja anna keittyä muutama minuutti, että venhäjauhot kypsyvät. Mausta kastike ja lisää juustoraaste. Sekoittele niin, että juusto sulaa ja kastike tulee tasaiseksi.

Voitele lasagnevuoka voilla. Aloita kokoamaan lasagne laittamalla vuoan pohjalle kerros jauheliha- ja juustokastikeita ja niiden päälle lasagnelevyt. Täytä vuoka lisäämällä kerroksittain kastikkeita ja lasagnelevyjä. Lisää viimeisen lasagnelevykerroksen päälle vielä juustokastike ja juustoraastetta. Kypsennä 175 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. 

Anna vetäytyä muutama minuutti ennen tarjoilua.

*

Karitsan jauhelihasta tulee lasagneen aivan erilainen maku. Lasagnea tehdässä on tärkeää, että kastikkeita laittaa tarpeeksi, muuten lopputulos on kuivaa. Toinen tärkeä asia on muistaa antaa ruuan vetäytyä hetkinen ennen tarjoilua. Jauhelihakastiketta ei ole välttämätöntä suurustaa jauhoilla, mutta pidän kypsän ruskistetun venhäjauhon mausta, ja olen ottanut tavaksi hieman suurustaa kastiketta. Perheen toinen kokki ei suurustele, mutta muutoin resepti on sama. Enkä oikeastaan tiedä vaikuttaako se lopputulokseen. Makuun se ei taida juurikaan vaikuttaa, mutta rakenteeseen ehkä. Olen jotenkin uskotellut itselleni, että ruuasta tulee täyteläisempää kun jauhelihakastikettakin on hieman suurustettu.








Minulla tuntuu usein käyvän niin, että juusto ruuan päällä alkaa ottaa liikaa väriä ja usein laitankin viimeistään kypsennyksen loppuvaiheessa folion vuuan päälle.

Lasagne on niin täyteläistä, rikasta ja maukasta ruokaa, että sen kanssa tarjottavaksi riittää mainiosti ihan perinteinen vihreä salaatti.

Tähän päivään asti kevät on edennyt huimin harppauksin. Jo viime viikonloppuna, maaliskuun puolessa välissä, yritin etsiä sinivuokkoja. Kotipihan tuntumasta löytyi vasta leskenlehtiä. Kotijärven jäällä näkyy vielä muutamia pilkkijöitä. Itse en taida sinne enää uskaltaa mennä. Ilmailukerho käyttää jäätä lentokenttänään ja tänään kerhon kone oli, tai ainakin sen renkaat, olivat uponneet jäihin.



















keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Vispipuurosta voimia

Sairastupaa ylläpitäessäni tein inventaarioita pakastimen sisällöstä. Totesin, että marjoja on vielä runsaasti jäljellä. Nyt jos koskaan on korkea aika tehdä selvää syksyllä säilötyistä herkuista. Minä päätin aloittaa puolukoista. Potilaan lempimarjoista. Valmistin potilaalle vispipuuroa. Kuopus on opetettu happaman puolukan makuun pienestä pitäen. Tai ei kai se ihan pelkästään oppimiskysymys ole, isompi on kasvatettu samoin opein, eikä hän ole happamien makujen ystävä. Sormiruokavinkki kuitenkin teille, joilla on pieniä lapsia, melkein jäiset puolukat ovat aivan loistavaa sormiruokaa. Pinsettiote treenaantuu, lapsi saa vitamiineja, marjoista ei tule sotkua (vrt. mustikka) ja makupaletti laajenee. Vähän isompana tämä pienempi lapsi soi niin paljon vispipuuroa, että totesi itsekin kävelyn olevan vaikeaa, koska maha on niin pullea.






*

Vispipuuro

1 litra vettä
1 1/2 dl mannasuurimoita
5 dl puolukoita
1 dl sokeria
ripaus suolaa

Lisää (jäiset) puolukat veteen. Keitä puolukoita vedessä muutama minuutti. Kaada neste siivilän läpi ja puristele lusikalla marjoista kaikki talteen. Kaada puolukkamehu takaisin kattilaan. Vispilöi kiehuvaan veteen mannasuurimot, sokeri ja suola. Keitä puuroa noin 5 minuuttia, välillä sekoitellen. Anna puuron jäähtyä kylmäksi. Vatkaa jäähtynyt puuro sähkövatkaimella kuohkeaksi. Nauti sellaisenaan tai maidon ja sokerin kera välipalana tai jälkiruokana.
*

Keitän vispipuuron aina Raision Nalle mannasuurimoihin - niihin perinteisiin annamannoihin. Jos kaipaat enemmän kuituja, käytä tummia suurimoita. Meillä mannasuurimopaketissa kuuluu olla nauravainen lettipäinen tyttö. Luulen, että tämä on asia, josta ei tingitä. Puolukoiden siivilöiminen ei ole lainkaan tarpeen, mutta nirsoilijoiden vuoksi olen alkanut siivilöidä kuoret pois puurosta.





Litrasta keitetty mannapuuro ei meillä kauaa pöydällä happane. Muutaman päivän yöpaitaisillaan liikkunut apukokki pisteli ilolla vispipuuroa aamiaiseksi, lounaaksi, välipalaksi ja päivälliseksi. Sairaana on sallittua syödä sitä mikä maistuu! Nyt kun apukokeista pienempi on terveen kirjoissa, tauti taitaa kaataa isomman apukokin. Hänelle vispipuuronsa tehdään omenoista tai tällaiseen vuoden aikaan omenasoseesta. Myös mansikoista tulee hyvää vispipuuroa, mutta tältä talvelta meillä ei mansikoita enää riitä vispipuuroon asti. 







keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Bostonkakku


Siitä asti, kun Koko Suomi leipoo -ohjelmassa leivottiin viime kesänä bostonkakkua, mieleni on tehnyt kokeilla sen leipomista. Olen suuri korvapuustien ystävä. Perheestä löytyy myös muita pullahiiriä. Hassua, että to do -listalleni kertyy tälläisiä varsin tavallisia ruokia ja leipomuksia. Pulla sille päätyi luultavasti siksi, että olen surkea pullaleipuri. Tuskin koskaan pullista ovat onnistuneet niin, että ne olisivat olleet on hyvänmakuisia, kuohkeita ja pehmeitä. Useinmiten lopputulos muistuttaa koostumukseltaan kiveä. Kotoinen pulla sopii hyvin myös näihin loman jälkeisiin tunnelmiin, jolloin suomalaiset maut tuntuvat kultaakin kalliimmilta.






*

Bostonkakku

25 g hiivaa
2,5 dl maitoa
1 muna
1 dl sokeria
1 tl suolaa
1/2 rkl kardemummaa
n. 7 dl vehnäjauhoja
75 g leivontamargariinia

Täyte
100 g voita
ruokosokeria
kanelia
mantelimassaa

Voiteluun 
muna

Pinnalle
raesokeria

Koristeluun
sokerikuorrutetta

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää maito, muna, kardemumma, sokeri ja suola. Lisää osa jauhoista. Sekoita tasaiseksi. Alusta vähitellen loput jauhot taikinaan. Vaivaa kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Lisää huoneenlämmin leivontamargariini taikinaan ja jätä taikina vedottomaan paikkaan kohoamaan kaksinkertaiseksi.

Kun taikina on kohonnut, kauli se pöydällä 30x60 kokoiseksi levyksi. Levitä pehmeä voi, sokeri, kaneli ja mantelimassa taikinalevylle. Kääri levy rullalle. Leikkaa rullasta noin 4 cm levyisiä paloja. Voitele kakkuvuoka ja asettele palat vuokaan leikkauspinta ylöspäin. Jätä kohoamisen varaa. Anna palojen nousta vuokassa vielä viitisentoista minuuttia.

Voitele pullat kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria. Paista vuokaa 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia ja pienennä sitten uunin lämpötilaa 150 asteeseen. Jatka paistamista vielä toiset 15 minuuttia tai kunnes pulla on kypsää. Nosta kypsä pulla jäähtymään. Koristele hieman jäähtynyt bostonkakku sokerikuorrutteella ennen tarjoilua.
*

Mahtavaa! Miksi en ole aiemmin leiponut bostonkakkua? Surkea pullaleipuri ei olekaan enää niin surkea. Epätoivo meinasi tosin iskeä taikinan valmistuksessa. Taikina tuntui aika kovalta (esikoinenkin huomautti, että onpas jäykkää), mutta ilmeisesti se saakin olla vähän pikkupullataikinaa kovempi. 

Mantelimassaa olisi täytteeksi voinut käyttää enemmänkin, mutta minulla sitä oli jääkaapissa pieni pala, joka oli jo menossa vanhaksi. Mantelimassa päätyi kakkuun vähän vahingossa. Bostonkakku taitaakin olla hyvä hillon loppujen hautausmaa. Pullastahan voi tehdä minkämakuisen vain. Arvelin myös, että ruokosokeri olisi antanut täytteelle enemmän väriä, mutta edes yhdessä kanelin kanssa, ne eivät tehneet täytettä kovin ruskeaksi. Rennommalla kädellä olisi siis voinut laittaa täytteitä.








Käytin paistamiseen 26 cm vuokaa. Asettelin taikinanpalaset vuokaan siten, että keskellä oli hieman pienempiä palasia ja reunalla korkeampia. Ajattelin, että näin saan kakun varmemmin kypsäksi. Kypsennys onnistui mielestäni melko hyvin, eikä vain vähän pienempiä palasia edes huomannut. Pidän itse eniten sellaisesta melkein taikinaisesta vähän likilaskuisesta pullasta, joten siihen nähden aavistuksen verran lyhyempikin kypsennys olisi riittänyt. Pienemmällä vuualla bostonista olisi voinut koittaa tehdä korkeamman, jolloin lopputulos olisi ollut näyttävä. No, seuraavaksi kerraksikin on haastetta.





Leivontakiintiö taitaa olla nyt vähäksi aikaa täytetty. Postausta kirjoittaessani olen kotona hoitamassa kuumeesta toipuvaa kuopusta. Näin aamutuimaan ehdimme leipoa jo Kentuckyn kakkua, jonka meillä voisi ehkä nimetä "Sairastuvan kakuksi". Viimeksi olen nimittäin leiponut kyseisen kakun lähes vuosi sitten flunssaisen esikoisen kanssa. Kakkua ei leivota flunssan vuoksi, vaan siksi, että se on loistava tarjottava tyttöjen syntymäpäivillä. Kakku kestää hyvin pakastamista, joten sen voi tehdä ennakkoon. 

Tänään nautitaankin päiväkahvilla pala kakkua ihaillen kevätaurinkoa.

Ps. Eilen huomasin kahden joutsenen ylilennon. 

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Kotoinen lihakeitto

Lihakeitto on arkiruokaa. Siinä on vain yksi ongelma. Valmistaminen kestää niin kauan, että lihakeittoa ei ihan tavallisena maanantaina töiden jälkeen yksinkertaisesti ehdi valmistaa. Valmistan lihakeiton aina kahdessa osassa. Ensimmäisenä päivänä kypsennän lihan ja toisena keitän juurekset ja keiton valmiiksi.  Lihakeitto on niin perinteistä, että sitä ei paljon uskalla tuunailla, ja siksipä minunkin reseptini aivan tavallinen. 




Soppatoive lauantaiksi tuli 8-vuotiaalta. Pari viikkoa lomaherkkuja saa kaipaamaan kotoisia ruokia, ja mikäs sen perinteisempää kuin lihakeitto. Meinasi vain tulla kapuloita rattaisiin. Oli työn takana löytää keittolihaa ruokakaupoista. Halusin ehdottomasti luullista lihaa, jolloin liemeen tule hyvä maku. Koluttuani kolme ruokakauppaa, market-tasoisia, luovutin. Onneksi lihakauppa palvelee! Jotenkin sinne erikseen hankkiutuminen tuntui ajatuksena työläältä. Helpommalla olisin päässyt kun olisin kurvannut suoraan lihakaupan pihaan. Sieltä saa aina luullistakin keittolihaa juuri sen kokoisen palan kun sattuu tarvitsemaan.

*

Lihakeitto


1 kg luullista naudan lihaa (esim. etuselkää tai lapaa)
2 l vettä
20 g suolaa
2 porkkanaa
sellerin varsi
sipuli
2 laakerinlehteä
mustapippuria
maustepippuria

1 kg perunoita
400 g porkkanoita
200 g lanttua
sellerinvarsi
kuivattua lipstikkaa

Ota liha hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Mittaa vesi 5 l kattilaan, huuhtele liha ja laita se kylmään veteen. Kuori vaahto, jota alkaa muodostua, kun liemi lämpenee,  pinnalta reikakauhalla. Näin saat kirkkaan liemen. 

Kun vaahtoa ei enää muodostu, lisää kattilaan suola, mausteet ja kuoritut juurekset krouveina paloina. Sipulin voi laittaa, vaikka kokonaisenakin, niin se on helppo ottaa liemestä pois.

Keitä lihaa ainakin pari tuntia tai kunnes se on kypsää ja mureaa.

Ota liemestä pois kasvikset ja liha. Leikkaa liha pienemmiksi paloiksi ja laita palat takaisin liemeen. Jos valmistat keiton loppuun vasta seuraavana päivänä, jäähdytä liemi, ja laita se jääkaappiin.

Kuori ja paloittele juurekset mieleisen kokoiseksi. Lisää ne liemeen lihan joukkoon ja keitä kypsäksi. Mausta kuivatulla lipstikalla ja maista ennen tarjoilua.
*

Keittelin soppalihan kypsäksi perjantai-iltana töiden jälkeen. En tullut katsoneeksi aikaa kellosta, mutta ainakin pari tuntia kattila porisi liedellä. Liha oli niin mureaa ja luukin oli siitä irronnut, että pääsin helpolla paloittelun kanssa.













Lauantaina juurekset kuorittiin ja pilkottiin liemen sekaan ja lihojen päälle talkootöinä. Keitto kiehui ja juurekset kypsyivät vajaassa puolessa tunnissa. Tällä kertaa liemestä tuli niin maukas, että en lisännyt enää muita mausteita keittoon kuin Maijan lipstikkaa. Suolaakin oli makuuni juuri sopivasti. Aika usein teen soppani näppituntumalla, mutta tällä kertaa mittasin veden, suolan ja punnitsin jopa juurekset. Välillä on hyvä tarkistaa sitä näppituntumaa.



perjantai 6. maaliskuuta 2015

Aurinkoloma Thaimaassa

Puolen kuun mittaiselle blogihiljaisuudelle löytyy ihana selitys: loma Thaimaassa. Koko perheen lomamatka alkoi ystävänpäivänä. Harvoin on lauantainen päivä tuntunut niin pitkältä kuin tämän vuotinen ystävänpäivälauantai tuntui. Finnairin suora lento Phuketiin lähti vasta illalla. 

Thaimaan matka on ollut haaveissa loppu vuodesta 2012 saakka. Silloin sieltä palattiin kotiin edellisen kerran. Tämänkertainen matka toteutettiin vähän eri formaatilla. Matka varattiin Tjäreborgin Flex-matkana, jolloin lentopäivät sai parhaiten soviteltua itselleen sopivaksi. Kun menolentokin oli suora, pakettimatkasta loma erosi oikeastaan vain opaspalvelujen ja lentokenttäkuljetuksen puuttumisena sekä välilaskullisella paluulennolla. Paluulento Singaporen kautta sujui hienosti, eikä yksi pomppu haitannut mitään. Päinvastoin menomatka jännittyneiden ja matkapahoinvoivien lasten kanssa turbulenssissa oli rankempi.







Hotelli valikoitiin pitkälti edellisen loman kokemuksella: tämän kertaista hotellia Sunwing Kamala Beachia voi suositella lapsiperheelle, kuin myös edellisen loman Sunwing Bang Tao Beachia. Hotelleissa on tilavat huoneet. Nelihenkinen perhe pystyy hyvin viettää kaksi viikkoa yhdessä huoneessa. Huoneessa on jääkaappi, vedenkeitin, astioita, hyvin toimiva ilmastointi jne Bang Taossa taisi olla jopa mikro. Pääosa ajastahan vietetään muualla kuin huoneessa, joten suuria vaatimuksia huoneelle ei tarvitse asettaa. Pientä luksusta oli se, että suihkun jälkeen aikuiset saivat pukea ylleen pehmeän puuvillaisen kylpytakin. Hotellin puolesta jääkaappiin tuotiin jokaisena päivänä pari vesipulloa, sekin tuntui mukavalle.

Sunwing Kamala Beachin hotellialueella taisi olla ainakin 8 uima-allasta, ja useampia vesiliukumäkiä. Osa-altaista oli rauhallisia ja vähän varjoisempiakin. Me viihdyimme pääosin näillä rauhallisemmilla altailla. Vesikin tuntui niissä olevan puhtaampaa. Suurin osa lomasta kulutettiinkin altaan reunalla, altaassa, meren rannalla tai meressä. Hotellin ohjelmatarjonta vaikutti runsaalta. Meiltä tosin ei taidettu osallistua kuin vesijumpalle, mutta kuntosali näytti toimivalta, lapsia oli paljon ohjatussa toiminnassa ja iltaohjelmakin tuntui vetävän porukkaa. Meidän uimarit kävivät lasten minilandissa vain pari kertaa. Iltaisin nämä uimarit olivat niin väsyneitä, että painuivat nukkumaan hyvissä ajoin, ja me aikuiset kuuntelimme iltaohjelman, joka oli pääosin musiikkia, parvekkeelta. 

Parasta hotellissa oli ehdottomasti sen sijainti. Ensinnäkin matka lentokentältä kesti vain noin 45 minuuttia. Toiseksi hotelli sijaitsi aivan rannan tuntumassa. Meressä oli helppo piipahtaa uimassa tai rannalla kävelemässä, mutta aurinkotuolille pääsi kätevästi altaille. Hyviä ruokapaikkoja löytyi sekä rannalta, että keskustasta, joka sekin oli kävelymatkan päässä. Hotellin kaupan valikoima oli ihan hyvä, mutta ihan nurkan takana oli tarjolla enemmän valikoimaa useissa eri kaupoissa. Hotellin kauppakin muuten yllätti positiivisesti. Hinnat olivat vain hieman kalliimmat kuin "kylillä".









Jos haluaa mainita negatiivisia asioita hotellista, maininnan saa hotellin ravintola La Tasca. En minä siitä ruuasta osaa valittaa. Kalliinpaahan se oli kuin rannalla tai kylillä, mutta ihan maistuvaa. Sitä paitsi lapset söivät ilmaiseksi, kun aikuiset maksoivat omansa. Tarjolla oli a la cartea ja buffettia. Take awaykin olisi onnistunut. Hotellilla söimme vain ensimmäisenä iltana, jolloin olimme liian väsyneitä lähtemään muualle. Joten arvioni perustuu lähinnä aamiaiseen, joka meillä oli tilattu koko lomaksi etukäteen. Meteli on se mistä valitan. Paljon pieniä lapsia, kuuma ja levoton tunnelma, kun ihmiset ramppaavat seisoviin pöytiin täydentämään lautasiaan. Kyllä se niin on, että sitä saa mitä tilaa. Sitten kun ei ole matkassa lapsia, niin varmasti mennään aikuisten hotelliin.

Vaikka loman pääasiallinen tarkoitus oli vain viettää aikaa yhdessä ja rentoutua, välillä alkaa kaivata ohjelmaa ja tekemistäkin. Vieraassa maassa paikallinen ruokakauppa on aina elämys. Onneksi kävelymatkan päässä meidänkin hotellista oli iso market, joissa kävimme ihastelemassa muun muassa leivonnaisia ja ihmettelemässä liha- ja kalatiskejä. Kovin on erinäköistä kuin kotona.











Vielä enemmän tunnelmaan pääsi markkinoilla. Kävimme ihmettelemässä kaksillakin eri markkinoilla. Bang Tao Beachin markkinat olivat enemmän turisteille suunnatut. Siellä oli tarjolla kaikkea vaatteista meikkeihin ja ruuasta kukkasiin. 








Nyt kotona näitä kuvia katsellessa vähän harmittaa, että ei tullut ostettua matkamuistoksi maustetahnoja tai muita elintarvikkeita. Vaikka toisaalta en tiedä olisiko niitä tullut käytettyä, enpä ole kotona ikinä thaimaalaista ruokaa valmistanut. Markkinoilla emme uskaltautuneet ruokia maistelemaan, vaikka pelko turistitaudista taisi olla turha. Kaikki säilyivät parin viikon loman terveinä.

Niin Bang Taon kuin Kamalan markkinoillakin ihmettelimme ja kummastelimme erityisesti ruokakojujen tarjontaa. Kamalan markkinat olivat selvästikin enemmän suunnatut paikalliselle väestölle, joten siellä tarjonta oli erityisen runsasta. Myynnissä oli suunnaton määrä raaka-aineita: kalaa, mereneläviä, lihaa, kasviksia, hedelmiä ja tietysti myös valmista ruokaa. 












Ruuan tuoreus ihastutti. Harvoin on kotona tarjolla yhtä tuoreita raaka-aineita kuin mitä markkinoilla oli. Vaikka esimerkiksi kaloja ja mereneläviä oli tarjolla kymmenissä pöydissä, ruoka näytti ja vaikutti tuoreelta. Tuoreudesta kertoo mielestäni myös se, että markkinoilla ei haissut pahalle. Kylmäketjun katkeamisesta kukaan ei tuntunut olevan huolissaan, paitsi ehkä minä. Kyllähän kalat ja merenelävät olivat jääpedeillä, mutta kun lämpötila on + 30 jotain astetta, niin kyllähän se kala on lämmin, kun sen markkinoilta kotiin saa. Ja niinhän se tietysti on, että on tärkeämpää, että ruoka on tuoretta ja se käytetään nopeasti, jolloin kylmäketjun merkitys ei nouse niin suureksi kuin pitkissä kuljetuksissa ja varastoinneissa. Markkinoiden ja kaupankin kana- ja lihatiskeissä puolestaan oli tarjolla sellaisia ruhonosia, joita ei Suomessa koskaan edes näe missään. Voi olla, että viikonloppukokki olisi sormi suussa, kun ruoka pitäisi itse valmistaa tarjolla olevista raaka-aineista.

Onneksi ruokaa ei tarvinnut valmistaa itse. Aamiaisella pärjättiin pitkälle päivään ja lounaaksi nautittiin jotain pientä. Pieni annos thaimaalaista keittoa, vähän ranskalaisia, jaettiin pitsaa, juotiin hedelmäpirtelöitä, nautittiin jäätölöä tai syötiin hedelmiä. Sellaista, mitä nyt lomalla syödään, ja mikä helteessä maistuu. Lounaan suurin merkitys oli ehkä siinä, että silloin huokaistiin hetki jossakin rannan ravintolassa aurinkovarjojen alla.

Kantapaikoiksi lounasaikaan nousi ehdottomasti kaksi ravintolaa rannalla. Toinen oli hotellin eteläpuolella hiekkarannalla pieni Dreams -niminen ravintola ja toinen taas hotellista vähän pohjoiseen päin. Oikeastaan ensimmäinen ravintola Sunwing ja Sunprime hotelleiden jälkeen. Vaikka nimi on harmittavasti painunut unholaan, voi tästä paikasta todeta, että pitsa oli mitä parhainta.

Ja olinpa pakannut matkaani myös annospusseissa Elovenaa. Naurakaa vain. Puuro ei ollut turhaan mukana. Kaikki meni! Erityisesti pienimmälle reissaajalle, jolle thaimaalainen ruoka oli liian eksoottista ja joka muutoinkin on nirsoilija, maistui puuro. Hotellihuoneen vedenkeittimellä vain (pullo)vesi kuumaksi ja ruoka on valmis. Saattaa olla, että osa viehätystä perustui siihen, että puuron sai keittää itse.

Illallinen tai meillä se oli ehkä enemmänkin päivällinen nautittiin sitten vaihdellen joko rannan ravintoloissa tai kylällä. Ravintoloista on mieleeni Pavilon Beach Kamala, joka sijaitsi Rim Hat Roadin mutkassa, rannan puolella, koulua vastapäätä. Ravintolan ystävällinen palvelu, loistavat annokset, mukava sijainti ja edullinen hinta on jäänyt mieleen. Lapset antaisivat parhaan ravintolan äänensä varmastikin HC Andersen -ravintolalle, koska sieltä sai ruotsalaisia lihapullia ja puolukkasurvosta.  Yhtä kaikki sen enempiä ravintolasuosituksia jakamaan, koska koen, että jokainen ruokailumme oli onnistunut söimme sitten rannalla varpaat hiekassa tai ravintolassa Kamalan kaduilla.

Lapset elivätkin pääosan lomasta pastalla, hampurilaisilla ja ranskalaisilla, mutta me aikuiset söimme kyllä thai-ruokaa. Annokset olivat aika pieniä. Meille toimivaksi osoittautu hyvin, kun tilasimme kaksi alkuruoka-annosta ja kolme pääruoka-annosta. Jaoimme aina ruuat, näin saimme maistella mahdollisimman monenlaista. 8-vuotiaalle on annettava tunnustusta. Hän maisteli aika ennakkoluulottomasti aikuisten ruokia, vaikka oma ruoka olikin jotkin tuttua ja turvallista. Usein tilasimme alkuruuaksi kana-sataya. Salaattina nautittiin papaijasalaattia katkaravuilla tai ilman. Itse pidin valtavasti kanaruuista, erityisesti sellaisista, jotka sisälsivät cashew- tai maapähkinöitä. Possu oli myös aina nappivalinta. Samoin nuudelin merenelävillä. Lisäkkeeksi nautittiin riisiä. Nautaa ei syöty kuin pari kertaa, eikä se kyllä kummallakaan kerralla ollut erityistä. Kana-sataya on sellainen ruoka, jonka koitan tässä päivänä eräänä pyöräyttää kotonakin. Sellainen pähkinäinen, hieman tulinen on minun makuuni sopiva. Onko kellään vinkkejä?














Eräällä tapaa yksi loman kohokohdista oli "hummeri"-illallinen. Ei löydy kotijärvestä tälläisiä äyriäisiä. Iltaisin, auringon laskeuduttua, ravintolan edustan tiskit täytettiin jäillä ja esille asetettiin erilaisia kaloja ja äyriäsiä. Tuntuu eksoottiselta, että altaasta ravintolan edustalta pystyy valitsemaan ruokansa. Hummeri oli muuhun thaimaalaiseen ruokaan verrattuna kallista, mutta suomalaisen mittapuun mukaan äyriäinen oli varsin kohtuullisen hintainen. Hinta riippui tietysti hummerin koosta ja ilmeisesti myös valmistustavasta.









Kuvan hummeri valmistettiin grillaamalla. Varsin vaikuttavan näköinen annos oli kaunis katsella ja hyvänmakuinenkin. Se oli maustettu voimakkaasti valkosipulilla, joka mielestäni vähän peitti äyriäisen omaa merellistä maku. Tai enhän minä tiedä miltä hummerin pitäisi maistua, ja tästäkin annoksesta vain maistoin pienen palasen. Itse en uskaltautunut hummeria tilaamaan. Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut tilatakin, kun kerran oli mahdollisuus.






Vaikka päivät kuluivat pääosin aurinkotuoleilla tai rannalla, altaassa tai meressä markkinoiden lisäksi tehtiin pari muutakin pientä retkeä. Ensimmäinen retki tehtiin pitkähäntäveneellä snorklailemaan ja "autiorannalle". Pari vuotta sitten Banana beach  -niminen ranta  oli todella vielä lähes autio. Nyt samaa ei voi sanoa edes hyvällä tahdolla. Rannan edessä oli veneitä pitkä rivi, ja rannalla oli tietysti useita seurueita. Sinänsä pitkähäntäveneenvuokraaminen ja Phuketin rantojen ihailu mereltä käsin oli mukava kokemus. Pitkähäntäveneen kyydissä Kivisaarille snorklaamaan oli reilun puolen tunnin matka. Snorklaaminen on matalankynnyksen harrastus tutustua merenpohjaan ja sen elämään. Kirkkaassa vedessä näki loistavasti pohjan värikkäät kalat, meritähdet ja korallit. 5-vuotias kertoi nähneensä myös merisiilin, joka oli kuulemma piikikäs ja muutenkin ihan tavallinen paitsi, että se ui. Ihmeellisempiä varustuksia snorklaamiseen ei tarvita. Meillä oli omat snorkkelit, mutta niitä olisi saanut veneestäkin. Snorklaamista helpottivat pelastusliivit, vaikka meillä kaikilla, lapsillakin, on hyvä uimataito. Tutkimme merenalaista elämää vedessä pelastusliivit päällä. Jos ei halua mereen, kaloja voi ihailla veneestäkin käsin. Varsinkin jos varaa vähän leipää mukaansa kalan ruuaksi. Kalat syövät leipää kirjaimellisesti kädestä. 

Toinen retki olikin sitten enemmän kulttuuria, ja se vaati pukeutumista muihinkin kuin bikineihin. Ajelimme taksilla Phuketin saarta etelään ja kävimme tutustumassa Big Buddha -patsaaseen. Patsas oli vaikuttava näky. Vuorenhuipulla kohoava yli 40-metrinen marmorinen Buddha -patsas valvoi ylväänä ympäristöä.














Patsaan hitaita ja kalliita rakennustöitä rahoitettiin luonnollisesti turistien suosiollisella avustuksella. Patsaan juurelta saattoi esimerkiksi ostaa eri kokoisia marmorinpalasia täydentämään yhä sisätiloiltaan keskeneräistä patsasta. Turisteille myytiin myös kelloja, joiden kaunis ääni kuului heleänä patsaan ympäristössä, kun tuuli niitä heilutteli.

Retken jälkeen ranta- ja allaselämä maistuu taas toisella tavalla. Lasten kanssa reissatessa on oppinut huomaamaan miten pienistäkin asioista voi nauttia. Meduusan ihmetteleminen meressä, simpukoiden tai kivien kerääminen voi olla suurimpia elämyksiä koko lomassa. Kaikki mikä on arjesta poikkeavaa, jää mieleen. Hieronta hiekkarannalla on rentouttava, niin rentouttavaa, että ainakin lapsi nukahti siihen lempeään sivelyyn. Hyväntuoksuiset öljyt viilensivät mukavasti auringon ja veden rasittamaa ihoa, vaikka  aikuisilla taisi löytyä myös niitä kipeitä pisteitä ja lihaksia.

Kun kotiinpaluusta alkaa olla viikko, ja jetlagistakin on toivuttu, voikin alkaa haaveilla uudesta matkasta. Matkalla parasta on yhteinen aika ja kiireetön, aikatauluton yhdessäolo. Aurinko ja vesi on suurta plussaa. Kotona parasta on arki ja arjen rutiinit. Seuraava postaus lieneekin jotastakin hyvin, hyvin tavallista ja suomalaisesta.