Puolen kuun mittaiselle blogihiljaisuudelle löytyy ihana selitys: loma Thaimaassa. Koko perheen lomamatka alkoi ystävänpäivänä. Harvoin on lauantainen päivä tuntunut niin pitkältä kuin tämän vuotinen ystävänpäivälauantai tuntui. Finnairin suora lento Phuketiin lähti vasta illalla.
Thaimaan matka on ollut haaveissa loppu vuodesta 2012 saakka. Silloin sieltä palattiin kotiin edellisen kerran. Tämänkertainen matka toteutettiin vähän eri formaatilla. Matka varattiin Tjäreborgin Flex-matkana, jolloin lentopäivät sai parhaiten soviteltua itselleen sopivaksi. Kun menolentokin oli suora, pakettimatkasta loma erosi oikeastaan vain opaspalvelujen ja lentokenttäkuljetuksen puuttumisena sekä välilaskullisella paluulennolla. Paluulento Singaporen kautta sujui hienosti, eikä yksi pomppu haitannut mitään. Päinvastoin menomatka jännittyneiden ja matkapahoinvoivien lasten kanssa turbulenssissa oli rankempi.
Hotelli valikoitiin pitkälti edellisen loman kokemuksella: tämän kertaista hotellia Sunwing Kamala Beachia voi suositella lapsiperheelle, kuin myös edellisen loman Sunwing Bang Tao Beachia. Hotelleissa on tilavat huoneet. Nelihenkinen perhe pystyy hyvin viettää kaksi viikkoa yhdessä huoneessa. Huoneessa on jääkaappi, vedenkeitin, astioita, hyvin toimiva ilmastointi jne Bang Taossa taisi olla jopa mikro. Pääosa ajastahan vietetään muualla kuin huoneessa, joten suuria vaatimuksia huoneelle ei tarvitse asettaa. Pientä luksusta oli se, että suihkun jälkeen aikuiset saivat pukea ylleen pehmeän puuvillaisen kylpytakin. Hotellin puolesta jääkaappiin tuotiin jokaisena päivänä pari vesipulloa, sekin tuntui mukavalle.
Sunwing Kamala Beachin hotellialueella taisi olla ainakin 8 uima-allasta, ja useampia vesiliukumäkiä. Osa-altaista oli rauhallisia ja vähän varjoisempiakin. Me viihdyimme pääosin näillä rauhallisemmilla altailla. Vesikin tuntui niissä olevan puhtaampaa. Suurin osa lomasta kulutettiinkin altaan reunalla, altaassa, meren rannalla tai meressä. Hotellin ohjelmatarjonta vaikutti runsaalta. Meiltä tosin ei taidettu osallistua kuin vesijumpalle, mutta kuntosali näytti toimivalta, lapsia oli paljon ohjatussa toiminnassa ja iltaohjelmakin tuntui vetävän porukkaa. Meidän uimarit kävivät lasten minilandissa vain pari kertaa. Iltaisin nämä uimarit olivat niin väsyneitä, että painuivat nukkumaan hyvissä ajoin, ja me aikuiset kuuntelimme iltaohjelman, joka oli pääosin musiikkia, parvekkeelta.
Parasta hotellissa oli ehdottomasti sen sijainti. Ensinnäkin matka lentokentältä kesti vain noin 45 minuuttia. Toiseksi hotelli sijaitsi aivan rannan tuntumassa. Meressä oli helppo piipahtaa uimassa tai rannalla kävelemässä, mutta aurinkotuolille pääsi kätevästi altaille. Hyviä ruokapaikkoja löytyi sekä rannalta, että keskustasta, joka sekin oli kävelymatkan päässä. Hotellin kaupan valikoima oli ihan hyvä, mutta ihan nurkan takana oli tarjolla enemmän valikoimaa useissa eri kaupoissa. Hotellin kauppakin muuten yllätti positiivisesti. Hinnat olivat vain hieman kalliimmat kuin "kylillä".
Jos haluaa mainita negatiivisia asioita hotellista, maininnan saa hotellin ravintola La Tasca. En minä siitä ruuasta osaa valittaa. Kalliinpaahan se oli kuin rannalla tai kylillä, mutta ihan maistuvaa. Sitä paitsi lapset söivät ilmaiseksi, kun aikuiset maksoivat omansa. Tarjolla oli a la cartea ja buffettia. Take awaykin olisi onnistunut. Hotellilla söimme vain ensimmäisenä iltana, jolloin olimme liian väsyneitä lähtemään muualle. Joten arvioni perustuu lähinnä aamiaiseen, joka meillä oli tilattu koko lomaksi etukäteen. Meteli on se mistä valitan. Paljon pieniä lapsia, kuuma ja levoton tunnelma, kun ihmiset ramppaavat seisoviin pöytiin täydentämään lautasiaan. Kyllä se niin on, että sitä saa mitä tilaa. Sitten kun ei ole matkassa lapsia, niin varmasti mennään aikuisten hotelliin.
Vaikka loman pääasiallinen tarkoitus oli vain viettää aikaa yhdessä ja rentoutua, välillä alkaa kaivata ohjelmaa ja tekemistäkin. Vieraassa maassa paikallinen ruokakauppa on aina elämys. Onneksi kävelymatkan päässä meidänkin hotellista oli iso market, joissa kävimme ihastelemassa muun muassa leivonnaisia ja ihmettelemässä liha- ja kalatiskejä. Kovin on erinäköistä kuin kotona.
Vielä enemmän tunnelmaan pääsi markkinoilla. Kävimme ihmettelemässä kaksillakin eri markkinoilla. Bang Tao Beachin markkinat olivat enemmän turisteille suunnatut. Siellä oli tarjolla kaikkea vaatteista meikkeihin ja ruuasta kukkasiin.
Nyt kotona näitä kuvia katsellessa vähän harmittaa, että ei tullut ostettua matkamuistoksi maustetahnoja tai muita elintarvikkeita. Vaikka toisaalta en tiedä olisiko niitä tullut käytettyä, enpä ole kotona ikinä thaimaalaista ruokaa valmistanut. Markkinoilla emme uskaltautuneet ruokia maistelemaan, vaikka pelko turistitaudista taisi olla turha. Kaikki säilyivät parin viikon loman terveinä.
Niin Bang Taon kuin Kamalan markkinoillakin ihmettelimme ja kummastelimme erityisesti ruokakojujen tarjontaa. Kamalan markkinat olivat selvästikin enemmän suunnatut paikalliselle väestölle, joten siellä tarjonta oli erityisen runsasta. Myynnissä oli suunnaton määrä raaka-aineita: kalaa, mereneläviä, lihaa, kasviksia, hedelmiä ja tietysti myös valmista ruokaa.
Ruuan tuoreus ihastutti. Harvoin on kotona tarjolla yhtä tuoreita raaka-aineita kuin mitä markkinoilla oli. Vaikka esimerkiksi kaloja ja mereneläviä oli tarjolla kymmenissä pöydissä, ruoka näytti ja vaikutti tuoreelta. Tuoreudesta kertoo mielestäni myös se, että markkinoilla ei haissut pahalle. Kylmäketjun katkeamisesta kukaan ei tuntunut olevan huolissaan, paitsi ehkä minä. Kyllähän kalat ja merenelävät olivat jääpedeillä, mutta kun lämpötila on + 30 jotain astetta, niin kyllähän se kala on lämmin, kun sen markkinoilta kotiin saa. Ja niinhän se tietysti on, että on tärkeämpää, että ruoka on tuoretta ja se käytetään nopeasti, jolloin kylmäketjun merkitys ei nouse niin suureksi kuin pitkissä kuljetuksissa ja varastoinneissa. Markkinoiden ja kaupankin kana- ja lihatiskeissä puolestaan oli tarjolla sellaisia ruhonosia, joita ei Suomessa koskaan edes näe missään. Voi olla, että viikonloppukokki olisi sormi suussa, kun ruoka pitäisi itse valmistaa tarjolla olevista raaka-aineista.
Onneksi ruokaa ei tarvinnut valmistaa itse. Aamiaisella pärjättiin pitkälle päivään ja lounaaksi nautittiin jotain pientä. Pieni annos thaimaalaista keittoa, vähän ranskalaisia, jaettiin pitsaa, juotiin hedelmäpirtelöitä, nautittiin jäätölöä tai syötiin hedelmiä. Sellaista, mitä nyt lomalla syödään, ja mikä helteessä maistuu. Lounaan suurin merkitys oli ehkä siinä, että silloin huokaistiin hetki jossakin rannan ravintolassa aurinkovarjojen alla.
Kantapaikoiksi lounasaikaan nousi ehdottomasti kaksi ravintolaa rannalla. Toinen oli hotellin eteläpuolella hiekkarannalla pieni Dreams -niminen ravintola ja toinen taas hotellista vähän pohjoiseen päin. Oikeastaan ensimmäinen ravintola Sunwing ja Sunprime hotelleiden jälkeen. Vaikka nimi on harmittavasti painunut unholaan, voi tästä paikasta todeta, että pitsa oli mitä parhainta.
Ja olinpa pakannut matkaani myös annospusseissa Elovenaa. Naurakaa vain. Puuro ei ollut turhaan mukana. Kaikki meni! Erityisesti pienimmälle reissaajalle, jolle thaimaalainen ruoka oli liian eksoottista ja joka muutoinkin on nirsoilija, maistui puuro. Hotellihuoneen vedenkeittimellä vain (pullo)vesi kuumaksi ja ruoka on valmis. Saattaa olla, että osa viehätystä perustui siihen, että puuron sai keittää itse.
Illallinen tai meillä se oli ehkä enemmänkin päivällinen nautittiin sitten vaihdellen joko rannan ravintoloissa tai kylällä. Ravintoloista on mieleeni Pavilon Beach Kamala, joka sijaitsi Rim Hat Roadin mutkassa, rannan puolella, koulua vastapäätä. Ravintolan ystävällinen palvelu, loistavat annokset, mukava sijainti ja edullinen hinta on jäänyt mieleen. Lapset antaisivat parhaan ravintolan äänensä varmastikin HC Andersen -ravintolalle, koska sieltä sai ruotsalaisia lihapullia ja puolukkasurvosta. Yhtä kaikki sen enempiä ravintolasuosituksia jakamaan, koska koen, että jokainen ruokailumme oli onnistunut söimme sitten rannalla varpaat hiekassa tai ravintolassa Kamalan kaduilla.
Lapset elivätkin pääosan lomasta pastalla, hampurilaisilla ja ranskalaisilla, mutta me aikuiset söimme kyllä thai-ruokaa. Annokset olivat aika pieniä. Meille toimivaksi osoittautu hyvin, kun tilasimme kaksi alkuruoka-annosta ja kolme pääruoka-annosta. Jaoimme aina ruuat, näin saimme maistella mahdollisimman monenlaista. 8-vuotiaalle on annettava tunnustusta. Hän maisteli aika ennakkoluulottomasti aikuisten ruokia, vaikka oma ruoka olikin jotkin tuttua ja turvallista. Usein tilasimme alkuruuaksi kana-sataya. Salaattina nautittiin papaijasalaattia katkaravuilla tai ilman. Itse pidin valtavasti kanaruuista, erityisesti sellaisista, jotka sisälsivät cashew- tai maapähkinöitä. Possu oli myös aina nappivalinta. Samoin nuudelin merenelävillä. Lisäkkeeksi nautittiin riisiä. Nautaa ei syöty kuin pari kertaa, eikä se kyllä kummallakaan kerralla ollut erityistä. Kana-sataya on sellainen ruoka, jonka koitan tässä päivänä eräänä pyöräyttää kotonakin. Sellainen pähkinäinen, hieman tulinen on minun makuuni sopiva. Onko kellään vinkkejä?
Lapset elivätkin pääosan lomasta pastalla, hampurilaisilla ja ranskalaisilla, mutta me aikuiset söimme kyllä thai-ruokaa. Annokset olivat aika pieniä. Meille toimivaksi osoittautu hyvin, kun tilasimme kaksi alkuruoka-annosta ja kolme pääruoka-annosta. Jaoimme aina ruuat, näin saimme maistella mahdollisimman monenlaista. 8-vuotiaalle on annettava tunnustusta. Hän maisteli aika ennakkoluulottomasti aikuisten ruokia, vaikka oma ruoka olikin jotkin tuttua ja turvallista. Usein tilasimme alkuruuaksi kana-sataya. Salaattina nautittiin papaijasalaattia katkaravuilla tai ilman. Itse pidin valtavasti kanaruuista, erityisesti sellaisista, jotka sisälsivät cashew- tai maapähkinöitä. Possu oli myös aina nappivalinta. Samoin nuudelin merenelävillä. Lisäkkeeksi nautittiin riisiä. Nautaa ei syöty kuin pari kertaa, eikä se kyllä kummallakaan kerralla ollut erityistä. Kana-sataya on sellainen ruoka, jonka koitan tässä päivänä eräänä pyöräyttää kotonakin. Sellainen pähkinäinen, hieman tulinen on minun makuuni sopiva. Onko kellään vinkkejä?
Eräällä tapaa yksi loman kohokohdista oli "hummeri"-illallinen. Ei löydy kotijärvestä tälläisiä äyriäisiä. Iltaisin, auringon laskeuduttua, ravintolan edustan tiskit täytettiin jäillä ja esille asetettiin erilaisia kaloja ja äyriäsiä. Tuntuu eksoottiselta, että altaasta ravintolan edustalta pystyy valitsemaan ruokansa. Hummeri oli muuhun thaimaalaiseen ruokaan verrattuna kallista, mutta suomalaisen mittapuun mukaan äyriäinen oli varsin kohtuullisen hintainen. Hinta riippui tietysti hummerin koosta ja ilmeisesti myös valmistustavasta.
Kuvan hummeri valmistettiin grillaamalla. Varsin vaikuttavan näköinen annos oli kaunis katsella ja hyvänmakuinenkin. Se oli maustettu voimakkaasti valkosipulilla, joka mielestäni vähän peitti äyriäisen omaa merellistä maku. Tai enhän minä tiedä miltä hummerin pitäisi maistua, ja tästäkin annoksesta vain maistoin pienen palasen. Itse en uskaltautunut hummeria tilaamaan. Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut tilatakin, kun kerran oli mahdollisuus.
Vaikka päivät kuluivat pääosin aurinkotuoleilla tai rannalla, altaassa tai meressä markkinoiden lisäksi tehtiin pari muutakin pientä retkeä. Ensimmäinen retki tehtiin pitkähäntäveneellä snorklailemaan ja "autiorannalle". Pari vuotta sitten Banana beach -niminen ranta oli todella vielä lähes autio. Nyt samaa ei voi sanoa edes hyvällä tahdolla. Rannan edessä oli veneitä pitkä rivi, ja rannalla oli tietysti useita seurueita. Sinänsä pitkähäntäveneenvuokraaminen ja Phuketin rantojen ihailu mereltä käsin oli mukava kokemus. Pitkähäntäveneen kyydissä Kivisaarille snorklaamaan oli reilun puolen tunnin matka. Snorklaaminen on matalankynnyksen harrastus tutustua merenpohjaan ja sen elämään. Kirkkaassa vedessä näki loistavasti pohjan värikkäät kalat, meritähdet ja korallit. 5-vuotias kertoi nähneensä myös merisiilin, joka oli kuulemma piikikäs ja muutenkin ihan tavallinen paitsi, että se ui. Ihmeellisempiä varustuksia snorklaamiseen ei tarvita. Meillä oli omat snorkkelit, mutta niitä olisi saanut veneestäkin. Snorklaamista helpottivat pelastusliivit, vaikka meillä kaikilla, lapsillakin, on hyvä uimataito. Tutkimme merenalaista elämää vedessä pelastusliivit päällä. Jos ei halua mereen, kaloja voi ihailla veneestäkin käsin. Varsinkin jos varaa vähän leipää mukaansa kalan ruuaksi. Kalat syövät leipää kirjaimellisesti kädestä.
Toinen retki olikin sitten enemmän kulttuuria, ja se vaati pukeutumista muihinkin kuin bikineihin. Ajelimme taksilla Phuketin saarta etelään ja kävimme tutustumassa Big Buddha -patsaaseen. Patsas oli vaikuttava näky. Vuorenhuipulla kohoava yli 40-metrinen marmorinen Buddha -patsas valvoi ylväänä ympäristöä.
Patsaan hitaita ja kalliita rakennustöitä rahoitettiin luonnollisesti turistien suosiollisella avustuksella. Patsaan juurelta saattoi esimerkiksi ostaa eri kokoisia marmorinpalasia täydentämään yhä sisätiloiltaan keskeneräistä patsasta. Turisteille myytiin myös kelloja, joiden kaunis ääni kuului heleänä patsaan ympäristössä, kun tuuli niitä heilutteli.
Retken jälkeen ranta- ja allaselämä maistuu taas toisella tavalla. Lasten kanssa reissatessa on oppinut huomaamaan miten pienistäkin asioista voi nauttia. Meduusan ihmetteleminen meressä, simpukoiden tai kivien kerääminen voi olla suurimpia elämyksiä koko lomassa. Kaikki mikä on arjesta poikkeavaa, jää mieleen. Hieronta hiekkarannalla on rentouttava, niin rentouttavaa, että ainakin lapsi nukahti siihen lempeään sivelyyn. Hyväntuoksuiset öljyt viilensivät mukavasti auringon ja veden rasittamaa ihoa, vaikka aikuisilla taisi löytyä myös niitä kipeitä pisteitä ja lihaksia.
Kun kotiinpaluusta alkaa olla viikko, ja jetlagistakin on toivuttu, voikin alkaa haaveilla uudesta matkasta. Matkalla parasta on yhteinen aika ja kiireetön, aikatauluton yhdessäolo. Aurinko ja vesi on suurta plussaa. Kotona parasta on arki ja arjen rutiinit. Seuraava postaus lieneekin jotastakin hyvin, hyvin tavallista ja suomalaisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti