Beaujolais Nouveau 2018 vuoden marraskuun kolmas torstai

Oikeastaan odotin marraskuun kolmatta torstaita kovasti. Tänä vuonna marraskuu on tuntunut marraskuulta, eikä se tunne ole ollut mitenkään outo.  On nimittäin ihan oikeasti ollut synkkää ja pimeää. Aamulehden mukaan aurinko on näillä leveyksillä paistanut marraskuussa tänä vuonna muutaman tunnin, ja sekin on enemmän kuin Kouvolassa. Tsemppiä kaakkoon! Karnevaalille on siis tilausta. Vaikka taitaa jäädä aika pieneksi tämä juhlinta, eipä kotikaupungissa ole ilotulitusta uuden sadon viinien kunniaksi, eivätkä viinitynnyrit rullaa keskustan läpi kuten Lyonissa. Tässä samalla tajuan, että voisi olla mukavaa maistella beaujolais nouveau -viinit Ranskassa. Kuka lähtee messiin?

Vielä tänä vuonna uuden sadon viinit maisteltiin kuitenkin kotona. Tämän vuotisista 65 000 pullosta kaksi tuli meille! Uuden sadon viinien on sanottu kuivan ja lämpimän satokauden 2018 vuoksi olevan aromikkaampaa, koska etenkin kuivuus vaikutti siihen, että rypäleet eivät kasvaneet suuriksi. Lämmön taas sanotaan vaikuttavan siihen, että lopputulos viineissä on keskimääräistä laadukkaampi.

Menneiltä vuosilta olen oppinut sen, että beaujolais nouveau on jäähdytettävä kunnolla. Omaan suuhun viini tuntuu mukavamman makuiselta kun se on lähempänä 10 kuin 15 astetta. Alko suosittelee lämpötilaksi 12-14 astetta.

Viinit olivat tänä vuonnakin hinnaltaan 10 euron paikkeilla. Hieman kalliinpi Pierre Ferraud Beaujolais-Villages Nouveau on alkon luonnehdinnan mukaan keskitanniininen, mustikkainen, vadelmainen, kirsikkainen, kevyen kukkainen, hennon mausteinen. Huokeampi (hinnan ero on 2 eurao) Albert Bichot Beaujolais Nouveau on vähätanniininen, villivadelmainen, mustikkainen, kevyen mustaherukkainen, mausteinen. Jälkimmäinen, Bichotin viini, maisteltiin ihan oikeana päivänä. Blogissa ei ehkä oikein näytä hyvältä se, että joka vuosi sanon viinin olleen yllättävän hyvää. Tai joku saattaa epäillä kehittyykö Viikonloppukokin viinimaku lainkaan. Mutta niin se vain on, että vuodet eivät ole veljiä keskenään. Muutaman vuoden takaiseen, vahvasti banaanimakuiseen, uuden sadon viiniin verrattuna tämän vuotinen oli kuitenkin hyvää. Uuden sadon viiniksi keskimääräistä parempaa.

Viime vuonna viiniä maisteltiin sushin kanssa ja sitä edellisenä juustojen kanssa. Suositusten mukaan uuden sadon viinit sopivat hyvin myös pastojen ja kanan kanssa, myös metsän antimet mainittiin. Minä panostinkin tänä vuonna metsään. Kotoa nimittäin löytyi edellisenä viikonloppuna poimittuja suppilovahveroita. Kokosin sienistä, voimakkaasta juustosta ja vaaleasta leivästä meille iltapalaksi lämpimät leivät. Kalalle vuoden 2018 viini olisi ollut omiaan. Campasimpukka joi uuden sadonviinin blinien kanssa ja Instagramin mukaan SoppaHanna nautti beaujolais nouveaun pakastepizzan kanssa. Parasta uuden sadon viinissä on se, että sen saa juoda marraskuun kolmantena torstaina!

Tamperrada 2018 I'm speechless

Ajattelin ensin, että en osallistu koko Tamperradan pintxos-viikkoon, vaan toisin kävi. Kun nyt satuin olla Tampereella viinipruuvin merkeissä, ajattelin, että jos sitä maistelisi muutaman paikan pintxos. Vaan kuinkas sitten kävikään? Tulipahan kierrettyä kokonaista kymmenen ravintolaa (!) Suoritus on ihan hyvä, sillä osa illasta kului Alkon viinipruuvissa. Sekin oli ensikertalaiselle miellyttävä kokemus, mutta taisi nyt ikävä kyllä jäädä vähän pintxosien jalkoihin.

Pintxos-kilpailun järjestetään jo 6. kertaa. Tuomareiden lisäksi annoksia pääsee arvioimaan kuka tahansa. Tämän vuoden pintxoiluun ehtii osallistua vielä parin päivän ajan (17.8 saakka) Kilpailuun osallistuu tällä kerrralla 55 ravintolaa.  Osallistuvilla ravintoloilla on usein kilpailuannoksen lisäksi tarjolla myös muita pintxoja, ja niille mietittyjä juomia. Kilpailuannos maksaa 3 euroa. Juomilla ja muilla annoksilla saattaa hinta olla jotain muutakin. Oman mielipiteensä pääsee kertomaan Tamperradan www-sivuilla ja samalla pääsee osallistumaan ravintolalahjakortin arvontaan.

Minä ehdin käydä 10 ravintolaa:

• Ravinteli Huber
• Pikkubistro Kattila
• Ravintola Piemonte 
• Gastropub Nordic 
• 2h+k 
• Dining 26 
• Tapas Bar Inez 
• Kulma 26
• Ohranjyvä 
• Deli 1909 & Wine Bar 

Ihan päällimmäisenä mieleen jäi ajatus siitä miten hienoa on, että tällaisia tapahtumia järjestetään. Ja vielä parempi, miten hienoa, että ihmiset lähtevät mukaan! Pintxoseilla (voi apua, miten tämä sana taipuu) piipahtaminen oli tehty helpoksi. Toteutukset vähän vaihtelivat paikasta toiseen. Jossakin mentiin kassalle, ja kerrottiin montako syödään ja sitten ilmoitettu ja maksettu määrä haettiin tiskin toiselta puolelta (Huber). Toisaalla ruoka otettiin noutopöydästä ja kassalla laskutettiin tikkujen mukaan (Pikkubistro Kattila). Jossakin tilaus tehtiin tiskille ja pintxoset tuotiin pöytiin. (Ohranjyvä) Yhtä kaikki homma tuntui toimivan. Suurimmat ruuhkat minun reitilleni osuivat pikkubistro Kattilaan, eikä ihme, ravintola on aiemmin menestynyt kisoissa.

Pidin kolmen euron hintaa yleensä melko huokeana. Kyllähän sitä tosin laskua kertyy, kun käy useammassa paikassa, mutta ylipäätään ajattelin, että lähes kaikissa paikoissa sain riittävästi vastinetta tuolle kolmelle eurolle. Annosten laatu tosin vaihteli paikasta toiseen ja ihan saman puljun sisälläkin harmillisen paljon. Deli 1909 Queso y Jamon oli minulle pienoinen pettymys, ei sillä, etteikö juusto, kinkku, salami ja leipä olisi hyvää, mutta olisin toivonut enemmän vaivannäköä. Myöskään ravintola Piemonten makrillia, munakoisoa, jogurttia, sinapinsiemeniä ja sitruunaverbanaa jäi vaisuksi. Ravintolalla olisi ollut potentiaalia kai enemmän. Tai en ole siitä varma. Takana on nyt 1 hyvä kokemus ja kolme huonoa. Vieläköhän antaisi yhden mahdollisuuden?

Kiinnitin huomiota myös annosten esillepanoon ja tarjoiluun, jota kaikissa paikoissa ei ehkä oltu mietitty ihan viimeisen päälle Esimerkiksi 2 h + k Apa possu: salvia-hernepyre, possunkylkikroketti ja sinapinsiemen oli maultaa ja rakenteeltaan loistava. Yksi suosikeistani. Sen syöminen oli kuitenkin hankalaa. Possu oli liian iso yhdeksi suupalaksi, mutta pienessä muovikipossa ja pienellä haarukalla sitä oli vaikea laittaa pienemmäksikään. Salvia-hernepyrettäkin uhkasi jäädä muovikupin pohjaan. 

Kierroksellani pubiruoka oli poikkeuksetta hyvää. Pidin paljon Ohranjyvän rieska, poro, palsternakka, siitake, karpalo -annoksesta. Ohranjyvän toinen suolainen, lohimoussea ja näkkileipää, oli myös herkullista, kun sitä kaverilta vähän maistoin. Samoin Gastropub Nordicin lohitartar oluella huuhdeltuna oli suunmukainen. Kierroksen ainoan lämpimän annoksen söin Tapas Bar Inezissä, jossa bellotakroketti oli keihästetty tikulla, jossa oli jättikatkaravun pyrstö. Lähes oikeaoppista, sillä pintxolla tarkoitetaan yleensä leipäpalaa höysteineen, joka on tikulla lävistetty. Pidin myös Kulma26 metsäisestä savulta ja kuusenkerkältä maistuvasta katkarapuannoksesta.

Dining 26 Balsamicovoiselleriä, karamelli-selleripyreetä ja rapeaa selleriä jäi positiivisena kasvisannoksena mieleeni. Kilpailuannoksissa ei kovin monta kasvisannosta ollutkaan. Ravintolan pintxo tarjottiin ihan oikealta keraamiselta lautaselta. Sille pisteet maun lisäksi. 

Pikkubisto Kattila on panostanut valtavasti tapahtumaan. Ei ihme, että menestyneen ravintolan pintxojono kaartui kulman taa. Tarjolla oli huikea määrä erilaisia pintxoseja: suolaisia, makeita, lämpimiä, kylmiä. Mielestäni kisapintxo oli Kattilassa kovin tuhti ja rasvainen. Nieriänmakua ei paljon massasta erottanut. Aivan älyttömän hyvä, joskin tuhti oli Kattilan chorizomousse, mansikka ja patonki. Kattilassa olisi ollut maisteltavaa enemmän kuin vatsa olisi vetänyt. 

Huberissa oli vähän sama "ongelma" kuin Kattilassa. Kisa-annos jäi muiden annosten varjoon. Tosin lypsylehmää ja tattipyrettä liha oli ehdottoman laadukasta ja tattipyre maukasta, mutta jos voisin äänestäisin Huberin mustekalaa, fenkolia ja pankomurua parhaaksi maistamakseni annokseksi. Nyt on vielä vähän mietittävää kenellä ääneni annan.

Vielä annoksia maistellessani ajattelin, että enpä taida pintxokilpailusta mitään kirjoitella, mutta niin se mieli muuttuu. Eihän minun pitänyt lähteä koko juttuun mukaan ollenkaan. Kirjoitus on kyhätty kasaan yön pimeinä ja aamun aikaisina tunteina ja viimeistelty ruokatunnilla. Kuvat on otettu puhelimella. Tässäpä kuitenkin vinkkejä niille, jotka vielä ovat lähdössä kierrokselle. Oli upea kierros! Olen sanaton, lähes. Ensi vuonna uudelleen minulla jäi monta paikkaa näkemättä, vaikka kovasti urakoin. Olisin halunnut piipahtaa vielä ainakin Aistissa, Armas kuppilassa, Henriksissä, Tiiliholvissa ja Trattoria Tammerissa. Huh, silmät vielä söis, mutta vatsa ei enää vedä.


Muita Tamperrada 2018 postauksia:

• Kohteena maailma: Tamperrada 2018 ruokatapahtumien aatelia
• Tämä matka: Tamperrada 2018 Tampere ja Pintxot kuuluvat yhteen
• Sivumaku: Tampperrada 2018 - nappaa pintxo-vinkit
• Ripaus tryffeliä: Pintxokierros 2018: Käykää Puistossa!

Beaujolais Nouveau 2017 - taas on marraskuun kolmas torstai

Tänä vuonna marraskuun kolmas torstai tuli ihan puskista. Netissä luin Turun Sanomien artikkelin, joka kehotti kokeilemaan Beaujolais Nouveauta sushin kanssa. Hullua ei tarvinnut paljon yllättää. Ruokatunnilla kipaisin viinit ja sushit valmiiksi iltaa varten. Viini ja sushit odottelivat iltapala-aikaa jääkaapissa, ja kun vihdoin, työpäivän ja uimahallikeikan jälkeen niitä päästiin maistelemaan, niin maistuivathan ne. Harvoin sitä torstai-iltaa vietetään sushia syöden ja punaviiniä nautiskellen.

Beaujolaisviineissä riittää suomalaisille juomista. Tänään (16.11) on alkossa tullut myyntiin 55 000 pullon erä. Beaujolais Nouveau -viinejä ei ole tarkoitettu säilöttäväksi. Ne pitäisi juoda puoden vuoden kuluessa. Aivan kovin alas ei tarvitse kyykätä, kun viinejä poimii Alkon hyllystä. Ne ovat hinnaltaan 10 € molemmin puolin. 

Sushien kanssa nautimme toisen pullon Georges Duboeuf Beaujolais Nouveau 2017. Viini oli melkein jääkaappi kylmää ja yllättäen aika hyvää! Luulen, että aiemmin olemme juoneet nämä viinit liian lämpimänä. Alunperin ajattelin, että toinen jääköön pahan päivän varalle, ja että mahtaakohan niin pahaa päivää tulla, että tulee avattua. Georges Duboeuf yllätti kuitenkin positiivisesti. Ja todella, kävi sushien kylkeen ihan kivasti. Uskon, että toinenkin viini maistellaan.

Luonnehdinnan mukaan viineissä alkaa banaanisuus väistyä ja tilalle tulee enemmän marjaisuutta. Ja kyllä minä tuon luonnehdinnan tunnistan. Banaanisuus on tulee vasta jälkikäteen. Minulla oli myös muistikuva hapokkaista Beaujolais Nouveau -viineistä, mutta ainakaan tämä ei ollut kovin hapokas, vaan hyvinkin mehumainen.

Jos ei Beaujolais Nouveau -viineillä ole muuta merkitystä, niin otetaan ne merkkinä joulun odotuksen alkamisesta. Marraskuun kolmas torstai kannattaa pitää mielessä ensi vuonnakin, vaikka viini ei ole kummoista, niin kyllähän tämäm teeman ympärille saa rakenneltua vaikka mitä piristävää. Aiempien vuosien uuden sadon viinit- löytyvät beaujolais nouveau-tunnisteen alta.


EDIT: Lisätty linkki Turun Sanomien artikkeliin

Elinvoimaa kotimaasta - Kauhajoen Ruokamessut 2017

Ruoka ja ruokaharrastus on kuljettanut Viikonloppukokkia viime aikoina. Kesän taittuessa syksyyn minulla oli mahdollisuus vierailla Kauhajoen Ruokamessut -tapahtumassa. Tapahtuma järjestetetään kuluvana viikonloppuna, syyskuun ensimmäisenä, Kauhajoella Hämes-Havusen idyllisessä talonpoikaismiljöössä. Tänä vuonna, kun kasvukausi on myöhässä, matka Kauhajoelle taittui upeissa maisemissa. Pellot lainehtivat lähes kullan keltaisena. Vilja on pian valmista korjattavaksi.

Elinvoimaa kotimaasta teeman ympärille rakennettu hieno tapahtuma tavoitti yleisönsä. Tänään, aurinkoisena lauantaina, Hämes-Havusen ympäristö oli täynnä kotimaisen ruuan ystäviä. Paikoin ja ajoittain väkeä oli niin paljon, että kärsimätön olisi voinut hermostua. Messujen teema on hieno ja moniulotteinen. Kiinnostus ja kunnioitus raaka-aineita kohtaan on kasvussa. Olipa sitten kysymys viljellyistä, kasvatetuista tai villistikasvavista raaka-aineista.  Ruokateollisuus ja -teknologia voivat hyvin, samoin vienti, joissa kaikissa on valtavasti potentiaa. Raaka-aineiden jalostus ravinnoksi vaatii innovatiivisuutta ja tuo haasteita ja varmasti sitä elinvoimaa, jota Kotimaassa tarvitaan. Moniulotteinen teema mahdollisti sen, että messuilla on paljon annettavaa laajalle joukolle.

Me aloitimme messuvierailun heti aamusta seuraamalla sundomilaisen kalastajan Tom Blomin taidokasta ahvenen fileerausta ja hauskaa jutustelua keittiömestari Raymond Wesanderin kanssa. Viikonloppukokkilan kalavastaava nyökytteli vieressä, kun keittiömestari ja kalastaja varoittelivat kypsentämästä kalaa liiaksi. Totta se onkin. Kala on usein ylikypsää, ja kun on päässyt oikein kypsennetyn kalan makuun, ei tahtoisi enää sitä ylikypsää syödä. Onneksi kalavastaava on kotona tarkka näissä asioissa.

Ruokamessujen näytteilleasettajakaarti on vaikuttava. Mieltä lämmitti erityisesti se, että lähes kaikki näytteilleasettajat liittyivät tavalla tai toisella ruokaan tai ruuanlaittoon. Muutamat käsityöläiset tuotteineen istuivat hyvin joukkoon ja toivat mukavaa vaihtelua messukävijän silmissä.

Nälkä ei pääse Ruokamessuilla yllättämään. Näytteilleasettajat tarjoilivat maistiaisia tuotteistaan. Milloin nappasin suuhun makean närpiöläisen tomaatin, palasen ylikypsää vartaassa paistettua possua, herkullista juustoa, maailman parasta, keittämättä, valmistettua ohrapuuroa, tömäkkää sinappia, tujauksen tervasiirappia tai pikarillisen raikasta koivun mahlaa. Kaikki elinvoimaisesta kotimaasta.

Eihän toki näillä maistiaisilla koko päivää elellyt. Ruokatarjontaa messuilta löytyi laidasta laitaan. Me päädyimme nauttimaan Hämes-Havusen päärakennuksessa pitopalvelu Minna-Marian lounaan. Lounas oli kunnianosoitus sadonkorjuukaudelle. Oikea ilotulitus! Kesän ensimmäiset muurinpohjalätyt tuli syödyksi Suupohjan lottaperinne yhdistys ry:n kahvilassa sahansoittoa kuunnellen.

Lauantain ohjelmasta olin odottanut eniten Sami Tallbergia, joka kertoi villiyrteistä. Me olimme kuuntelemassa kasvisruokaosiota. Tallbergin osaaminen ja tietämys villiyrttiasioissa on ainutlaatuista ja kunnioitettavaa. On hienoa, että villiyrttejä nostetaan uudelleen ihmisten tietoisuuteen, sillä niin vain on käynyt, että aikaisemmin villiyrtit ovat olleet luonnollisempi osa ruuanlaittoa ja jokapäiväistä elämää kuin nykyään. Tässä kirjoitaessani vähän harmittelen, etten tullut ostaneeksi messuilta Tallbergin Makuparit-kirjaa, johon on kerätty uskomaton määrä tietoa toimivista raaka-aineyhdistelmistä. Makuparit toimisi loistavana hakuteoksena ja ajatuksien ja ideoiden herättäjänä kotikeittiössäkin.

Ilman ostoksia meidän ei kuitenkaan tarvinnut lähteä. Kalavastaava sai vihdoin kunnollisen fileerausveitsen. Viikonloppukokkilan veitsiasiat ovat nyt järjestyksessä. Minä puolestani hankin kotimaisen pihkamäntyisen leikkuulaudan. Meidän ruokamessu-matka yhdistyi mummula-viikonloppuun, ja sen vuoksi emme halunneet ostaa elintarvikkeita mukaamme, vaikka niitäkin olisi ollut laajalla skaalalla hankittavissa.

Hämes-Havusen lisäksi Kauhajoella on koko joukko vierailukohteita, joissa olisi voinut vierailla. Me valitsimme joukosta vain yhden: Valkoinen Puu Cafe & Shop.  Valkoinen Puu on lifestyle-yritys, jonka erikoisuutena ovat amerikkalaiset kakut ja leivonnaiset. Valkoisessa puussa valmistetaan myös keramiikkaa. Kahvila toimii Kauhajoen keskustassa vanhassa kotiseututalossa. Rakennuksen yläkerrassa on vaihtuvien näyttelyiden tila Hella-galleria, jossa parhaillaan oli menossa MLL:n Suomi 100v- teeman näyttely kauhajokisista perheistä. Hyväntuulinen ja värikäs perhekuviennäyttely oli varsin puhutteleva; perheitä on erilaisia.

Lisäksi viikonlopun aikana Kauhajoella on koko joukko oheistapahtumia. Itse saatan päästä siivellä osallistumaan yhteen. Mummu on luvannut viedä apukokit Syöminkien yöhön ja Ojalan pakarin kakkubuffettiin on kuulemma pöytävaraus kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle.

Minulla ei ole enää huomenna mahdollisuutta vierailla messuilla, mutta jos olisi, kävisin ilman muuta kuuntelemassa vielä lisää villiyrttigurua ja lisäksi ahvenanmaalaista kokkia Michael Björklundia. Jos sinulla ei ole huomiseksi suunnitelmia, suosittelen hyppäämään autoon ja ajelemaan Kauhajoelle syyskesän retkelle tutustumaan mitä kaikkea Elinvoimaa kotimaasta voi pitää sisällään.

Yhteistyössä Kauhajoen Ruokamessut

Friteeratut sirkat - ehdottomasti positiivinen makuelämys

Olen aina ollut sitä mieltä, että kaikki mikä on ruuaksi valmistettua, on maistamisen arvoista. Niinpä päätin maistaa sirkkoja, kun tilaisuus tarjoutui. No, sirkkoja ei tuotu eteeni ihan tarjottimella, vaan jouduin nähdä vähän vaivaa ruokani eteen. Olin jo aiemmin keväällä kuullut, että kotiseudullani Kurikassa on sirkkaamo. Alkukesän mummulareissulla selvittelin "sirkkaajan" nimen ja puhelinnumeron (Jos sirkat kasvavat sirkkaamossa, eikös niiden kasvattaja silloin ole sirkkaaja?), ja tartuin rohkeasti puhelimeen, paikan päällä kun kerran olimme. Siltä istumalta tulin ostaneeksi 100 g pakastettuja sirkkoja, vaikka sirkkamon isäntä itse oli reissussa. 

Tuosta nuon vain friteerasin sirkkoja. Äiti kyllä sanoi, että ensin pitää syödä oikeaa ruokaa ennen kuin saa ruveta sirkkoja paistamaan. Näin teimme. Söimme oikeaa ruokaa. Muistaakseni ja mitä luultavimmin peruunoota ja soosia, sillä SE on pohjalaasten oikia ruoka, ja sitten friteerasin sirkat. Siinä me sitten maistelimme sirkkoja minä, äiti, isä, mieheni ja vanhempi apukokki. Nuorempi ei suostunut maistamaan, ei sitten millään.

Kokemus oli kaikkien mielestä positiivinen. Sirkkojen maku oli mieto, hieman hernemäinen.  Etäisesti tulee mieleen myös äyriäiset. Uppopaistaminen tekee sirkoista rapeita ja puraisun jälkeen suutuntuma on vähän jauhoinen, mutta ei kuiva. Nuorempi apukokki sanoi, että haisee popcornille, mutta ei sittenkään suostunut maistamaan. Popcornin haju tuli tietenkin rypsiöljystä, eikä sirkkojen maku muistuttanut vähääkään poppareita. Sirkat ovat oikein kelvollinen snacks, mutta nälkäänsä niitä saa kyllä pistellä aika satsin.

Ensikosketus sirkkoihin oli mielenkiintoinen, että otin uudelleen yhteyttä sirkkojen kasvattajaan ja sovimme tapaamisen kesälomareissulle. Kurikkalainen sikatilallinen Panu Ollikkala ryhtyi kasvattamaan kotisirkkoja sikojen rinnalla. Kasvattaminen on koeluoteista pioneerityötä, sillä Suomessa sirkkoja ei vielä saa myydä elintarvikkeena. Lakimuutoksen myötä tämä mahdollisuus avautuu luvanvaraisena vuoden vaihteessa. Tällä hetkellä sirkkojen markkinat ovat siis pienet. Edelläkävijöitä sirkkabisneksessä ovat Hollanti ja Britannia. Maissa sirkkoja kasvatetaan jo nyt suuremmassa mittakaavassa. Hollantilaiset tai britit eivät ole olleet halukkaita jakamaan oppia muille, joten kaikki on pitänyt oppia kantapään kautta. 

Mielenkiintoisen iltapäivän parasta antia oli se, että sain kuulla ja nähdä miten innostunut ja työhönsä paneutunut sirkkaaja on. Siinä sirkkojen sirittäessä ruokabloggarikin oppi sirkoista yhtä sun toista. Esimerkiksi sen, että naaraat eivät siritä. Sirittämällä sirkat etsivät lajitovereitaan. Siis mitä vähemmän sirkkoja, sen kovempi ääni, koska kaverit ovat kadoksissa

Sirkkaamossa kasvatettava kotisirkka (Acheta domesticus) on Suomessa luonnossa tavattu laji, vieraslaji tosin. Nykyisellään kotisirkat ovat käyneet luonnossa melko harvinaisiksi, mutta aiemmin se oli hyvinkin tavallinen vieras kosteissa asumuksissa. Vaikka kotisirkka ei luonnossa olekaan vaarallinen tuholainen, pakoriski on sirkkaamossa otettu huomioon. Sirkkojen laatikot ovat tiiviit ja sirkkaamon oven eteen on asennettu verkot.

Kun lakimuutoksen myötä avautuu mahdollisuus myydä sirkkoja elintarvikkeena, ei tuotantoprosessia Ollikkalassa tarvitse lähteä muuttamaan, sillä jo nyt sirkkoja kasvatetaan kuten mitä tahansa muuta elintarvikkeeksi tuotettavaa lajia. Sirkkaamossa sirkat elävät verkkokannellisissa muovilaatikoissa kananmunakennojen välissä. Ne syövät kananrehua ja kurkkua, joka on kauppamyyntiin kelpaamatonta epäkuranttia tavaraa. Hyöteisiä kasvatettaessa pystytään siis hyödyntämään elintarviketeollisuuden sivuvirtoja ja ylijäämääkin. Kurkku ei päädy kaatopaikalle. Toisessa päässä asumustaan sirkoilla on ruokapaikka, ja toiseen päähän ne tekevät tarpeensa. Ei mikään ihan tyhmä otus!

Sirkkaamon tietokoneelle on tallennettu vaikuttava määrä dataa sirkkojen ravinnon määrästä ja laadusta sekä hyönteisten käyttäytymisestä ja kasvusta. Oikenlaisen ravinnon määrän ja laadun löytäminen on ollut hakemista isännän mukaan. Ensin ruokittiin liian vähän. Sirkat tarvitsevat yllättävän paljon ravintoa, vettä ne eivät niinkään tarvitse. Rehunkin löytymisen kanssa on ollut haasteita; yksi rehu homehtui, ja toista ronkelit sirkat eivät syöneet ja niin edelleen. Juuri tällä hetkellä käytössä oleva rehukaan ei ole paras mahdollinen. Parhaillaan onkin kuulemma selvitystyön alla voisiko kotimainen härkäpapu toimia sirkkojen ravintona. Ja sehän se olisikin hieno juttu, jos rehu saataisiin kotimaisista pelloista! 

Sirkkojen kasvattaminen on nopeaa. Sirkat kuoriutuvat munasta hyönteiseksi noin viikossa. Kuudessa viikossa niistä tulee täyskasvuisia noin 2,5 cm pitkiä hyönteisiä. Naaraiden muninta-aika on noin 3-4 viikkoa. Teurasikäiset sirkat siirretään kylmiin tiloihin, jossa ne vaipuvat horrokseen. Tämän jälkeen sirkat pakastetaan. Sirkkojen loppu on luontaisen kaltainen. Pakkasessa ne eivät tiedä kuolevansa. Sieltä pakkasesta minäkin ne sirkkani sitten sain friteerattavaksi.

*

Friteeratut sirkat

pakastettuja sirkkoja

rypsiöljyä

suolaa
(sumakkia tai muuta mieleistäsi maustetta)

Laita sirkat kannelliseen pakasterasiaan ja ravistele rasiaa varovasti. Näin sirkoilta lähtevät jalat irti. Myös jalat ovat syötäväksi kelpaavia, mutta suutuntuma on epämiellyttävä.

Kuumenna rypsiöljy 160 asteiseksi. Lisää sirkat kuumaan öljyyn ja friteeraa, kunnes öljy on uudelleen 160 asteista.

Nosta sirkat talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva imeytyy talouspaperiin. 

Mausta suolalla (ja sumakilla tai muulla mieleiselläsi mausteella) ja nauti snacksina

*

Mitä muuta sirkoista voisi tehdä? Olen kuullut, että niistä on valmistettu rocky roadia tai että ne on tarjottu etanoiden tapaan. Sirkat voisi myös marinoida tai jauhaa ja käyttää proteiinilisänä. Sillä proteiinia kuivatuissa sirkoissa on jopa 60-70%. Jos sinulla on mahdollisuus maistaa tai peräti valmistaa sirkkoja, suosittelen tarttumaan ennakkoluulottomasti tilaisuuteen. Tässä saattaa olla kysymyksessä jotain hyvin suurta ja merkittävää, vaikka vielä taitaa matkaa siihen, että sirkat ovat oikeaa ruokaa.  Matkaa taitaa olla myös siihen, että sirkkojen kasvatuksesta voisi saada elantoa, mutta hienoa nähdä, että hanketta viedään joukolla eteenpäin eri rintamilla, ja että näiden pioneerienkasvattajien lisäksi mukana on myös tutkija- ja asiantuntijaorganisaatioita (esimerkiksi Luonnonvarakeskus Luke) ja eri alojen yrittäjiä. Mielenkiintoista on myös se, että sirkkojen kasvatusta halutaan viedä eteenpäin enemmänkin markkinatalous- kuin maatalousvetoisesti. Jään oikein innolla seuraamaan mitä tästä vielä oikein kehkeytyykään. Toivottavasti kaikkea hyvää. Kiitos vielä mahdollisuudesta piipahtaa sirkkaamossa ja onnea matkaan!

Yksi huomionarvoinen seikka on tässä vaiheessa syytä mainita: sirkkojen kuori on kitiiniä eli samaa ainetta kuin esimerkiksi rapujen, joten äyriäisallergiset saattavat saada kotisirkoista oireita. 

Siikaceviche ja keltuainen confit - viiden tähden alkuruoka

Helposti tulee lausuttua ylisanoja ruuista ja aterioista. Lauantaista alkuruokaa, siikacevicheä ja confitkeltuaista mallasleivällä, voisi kuvata monella tapaa liioittelematta annoksen erinomaisuutta. Jo joulun aikaan ihailin Sillä sipulia-blogin kauniita kuvia pakastamalla valmistetuista confitkeltuaisista. Päätin heti, että tuota on kokeiltava. Edellinen irrotteluni kananmunan kanssa oli keltuaisen graavaaminen. Graavatusta keltuaisesta ja confitkeltuaisesta ei voi puhua samana päivänä. Graavatulle keltuaiselle on paikkansa ja aikansa, mutta tämä pakastettu ja rypsiöljyssä sulatettu keltuainen, se oli ihana. Silkkisen pehmeän ja kauniin värisen lopputuotoksen maun kuvaaminen on vaikeaa. Kannattaa kokeilla! Herkun valmistaminen on yksinkertaista. Kerron jäljempänä miten keltuainen valmistetaan confit menetelmällä.

Kuluneen viikonlopun lauantai oli vuoden ensimmäinen lauantai kotosalla. Siis ensimmäinen tilaisuus suunnitella ja nauttia lauantai-illallinen tänä vuonna. Vuoden ensimmäisen menun suunnittelu on aina haastavaa. Meillä on ollut tapanamme viettää kevennettyä tammikuuta jo monia vuosia. Keventelystä huolimatta haluamme nauttia hyvästä ruuasta. Hirveän hyvän kokonaisuuden saimme taas kerran rakennettua. Ateria ei ollut ihan kaloriton, mutta kiinnittämällä huomiota annoskokoihin ja kokonaisuuteen saimme illalliselle mahdutettua kolme ruokalajia, jotka oikeastaan kaikki olisivat postauksen arvoisia. 

Menu tammikuuhun

*

Siikaceviche ja confitkeltuainen mallasleivällä 

Sitruunapastaa tilli-fenkolipestolla ja marinoidut katkaravut

Mantelisia marenkihunnutettuja uuniomenoita ja -päärynöitä

*

Ennen kuin kirjoitan mistään muusta kerron alkuruuasta, niin suuren vaikutuksen se teki. Siikacevichen ja confitkeltuaisen valmistaminen voi kuulostaa haastavalta ja monimutkaiselta, mutta annoksen valmistaminen on aivan helppoa. Sillä sipuli-blogin lisäksi confit-kokeiluista on innostuttu parissa muussakin blogissa. Campasimpukka on myös  kuvannut halkaistun confatun keltuaisen. Kannattaa käydä siellä vakoilemassa, jos ette usko, että keltuainen ei ole rakenteeltaan juokseva. Vinkkejä omaan annokseen sain myös Lyhyenä hetkenä-blogista. Aloitetaan keltuaisesta:

*

Keltuainen confit

1 keltuainen per ruokailija

rypsiöljyä

Riko kananmuna ja erottele valkuainen varovasti keltuaisesta. Keltuaisen pitää pysyä ehjänä. Pakasta keltuainen jääpalamuotissa niin, että keltuainen on läpi jäässä. Minä pidin keltuaiset pakastimessa yön yli. Ota keltuainen pakastimesta ja laita se sulamaan huoneenlämpöiseen rypsiöljyyn vähintään puoleksi tunniksi.

*

Keltuainen confit on todella yksinkertainen herkku. Mihin sitä sitten voi käyttää? Varmasti moneenkin ruokaan. Esimerkkiä noudattaen tarjosin keltuaisen alkuruoka-annoksena siian kanssa. Tosin en tarjonnut mallasleivän päällä graavisiika, vaan siiasta valmistettua cevicheä. Arvelin avokadon rasvaisuuden, chilin tulisuuden ja korianterin makeuden tukevan keltuaiseen mielikuvissani liittämiä makuja. Yhdistelmä toimikin hyvin ja taas tuli nautittua "paras alkuruoka pitkään aikaan". Voisin kuvitella confatun keltuaisen sopivan myös muiden kalojen ja äyriäisten kaveriksi tai ruokaisaan salaattiin. Keltuaisen maku oli melko mieto, joten se on syytä ottaa huomioon, kun miettii, miten ja minkä kanssa confatun keltuaisen tarjoilee. Vaikka onnistuin löytämään yhdistelmän, josta kaikki maut erottuivat, mielestäni makua enemmän keltuaisen silkkinen rakenne on SE juttu. Sitten cevichen ohje:

*

Siikaceviche

100 g tuoretta siikaa

1,5 limen mehu

tomaatti kaltattuna

puolikas isosta avokadosta (90 g)

puolikas punaisesta chilistä

suolaa

mustapippuria

pari tl oliiviöljyä

tarjoiluun

maalahden limppua ja confit keltuainen

Pilko kala suuhusi sopiviksi paloiksi. Purista kalan joukkoon limen mehu. Lisää muut aineet pieneksi pilkottuna. Mausta suolalla ja pippurilla ja oliiviöljyllä. Sekoita hyvin ja laita jääkaappiin tekeytymään muutamaksi minuutiksi.

Nostele ceviche ohuen limpun viipaleen päälle ja asettele confit keltuainen päällimmäiseksi. Tarjoa heti.

*

Cevicheä on aika usein meillä alkuruokana. Aikaisemmin olen valmistanut lohesta ja kuhasta. Ennen luulin, etten pidä korianterista, ja siksi korvasin usein korianterin lehtipersiljalla, joten siihenkin löytyy resepti. Korianteri jakaa kovasti mielipiteitä, jos se ei kuulu suosikkiyrtteihisi ainakin cevichessä voit mainiosti korvata korianterin lehtipersiljalla. Ilmeisesti kuitenkin olen onnistunut siedättämään itseni korianteriin, koska nykyään käytän sitä aina aika ajoin.

Mielestäni siika sopi melkein kuhaa tai lohta paremmin cevichen raaka-aineeksi. Vai olikohan osansa silläkin, miten kalat meille päätyivät? Kalat olivat todellista lähiruokaa, sillä olin ostanut ne paikalliselta kalastajalta, joka ystävällisesti toi tuoreet kalat kotiovelle saakka. Mikä palvelu!

Cevicheä valmistaessa onkin tärkeää, että raaka-aine on tuoretta. Sisävesien kalat suositellaan käyttämään pakastimen kautta. Niin minäkin tein. Mies veti siian fileeksi ennen pakastusta, joten se suli nopeasti käyttövalmiiksi. Yksinkertaisen alkuruuan valmistaminen on nopeaa, mutta muutama muuttuja siinä on. Aina ei tiedä miten tulista chili on tai onko avokado juuri oikean kypsyinen tai ovatko sitrukset liian happamia. Tässä annoksessa kaikki meni aivan nappiin.

Ruokavuosi 2017 on vasta aluillaan, ja jo nyt olen testannut monta itselle uutta valmistusmenetelmää, erilaisia raaka-aineita ja kokenut uskomattomia makuelämyksiä. Mitähän tästä vielä tuleekaan?


edit: 27.1.2017 Lisätty linkkejä