Kesäkurpitsa-salviakeitto on alkukeittojen aatelia

Koulun alku torstaina sai havahtumaan. Kesä on miltei ohi. Tajusin terassilla istuessani, että yrttitarha on jäänyt tänä kesänä todella vähälle hyödyntämiselle. Ennen kuin syksy korjaa sadon, täytyy ryhtyä hyödyntämään sitä, minkä kesä on kasvattanut. Joka kesä istutan uskollisesti salvian, mutta joka kesä se jää melkein tyystin hyödyntämättä. Salvia on monivuotinen yrtti, mutta omani ei ole kertaakaan selvinnyt talvesta.

Yrttinä salvia on hieman haastava. Salvialla saa kyllä syvyyttä ruokiin, mutta sen käytössä pitää olla maltillinen. Monesti sanotaan, että salvia on liharuokien mauste. Liharuokien maustajana se onkin hyvä, sillä se hävittää rasvanmakua ja korostaa lihan omaa makua. Samasta syystä se sopii hyvin myös riistan maustajaksi. Minulla on pakastimessa vielä hieman viime talvista poroa, ja tarkoitus on testata vielä miten salvia sopii porolle. Klassisia salvia ruokia ovat myös saltimbocca vasikasta tai arkisemmin broilerista ja salvia-voipasta. Itse olen aiemmin maustanut salvialla sienipiirakan ja omenahillon. Molempiin se sopi hyvin. Nyt viikonlopuna aikana maustoin salvialla kasviksia. Ja siihenkin salvia oli loistava. Rakuunaporkkanat on tuttu juttu, mutta kokeileppa salviaporkkanoita. Toimii! Ja aivan ehdoton oli kesäkurpitsa-salviakeitto. Tässä vanhasta Glorian viini&ruoka -lehdestä löytynyt resepti tuoksuvaan ja aromaattiseen keittoon:

*

Kesäkurpitsa-salviakeitto

4-6 alkuruoka-annosta

500 g kesäkurpitsaa

valkosipulinkynsi

2 rkl oliiviöljyä

2 rkl voita

1 dl valkoviiniä

6 dl kasvislientä

2 keltuaista

2 rkl hienonnettua salviaa

2 rkl hienonnettua basilikaa

1 rkl hienonnettua lehtipersiljaa

1 dl raastettua parmigianoa

mustapippuria myllystä

(suolaa)

Pese ja kuutioi kesäkurpitsat pieneksi. Kuori ja hienonna valkosipuli.

Mittaa voi ja oliiviöljy kattilaan. Kuullota kurpitsakuutioita ja valkisipulia muutama minuutti.

Kaada kattilaan viini ja kasvisliemi. Anna keiton poreilla rauhallisesti kannen alla puolisen tuntia.

Sekoita keltuaisten rakenne rikki. Lisää keltuaisten sekaan hienonnetut yrtit ja raastettu juusto. Kaada seos keittoon ja anna kypsyä muutama minuutti.

Mausta keitto mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

*

Kesäkurpitsa-salviakeitto oli todella aromaattinen ja herkullinen. Nautin suunnattomasti myös sen tuoksusta! Tuoksu tulee yrttien lisäksi viinistä. Jännä miten pienikin määrä viiniä tekee arkisista raaka-aineista tehdyn keiton luksuskeitoksi. Mielestäni kesäkurpitsa-salviakeitto on parhaimmillaan kevyenä alkuruokana. Luultavasti sen kanssa toimisi myös vaalea maalaisleipä paahdettuna tai grillattuna. Pääruokana keitto voi olla liian kevyt, vaikka toki juusto ja keltuainen tuovat siihen täyteläisyyttä.

Minulla ei ole kuin yrttimaa, ja sen kanssa selviän kyllä. Ne, joilla kasvaa kesäkurpitsaa, saattavat olla ylituotannon kanssa ongelmissa. Keräsin alle linkkejä Viikonloppukokki-blogista löytyviin kesäkurpitsaresepteihin. Kesäkurpitsasta todella on moneksi.

• kesäkurpitsa-broilervuoka
• kesäkurpitsagratiini
• kesäkurpitsa-kikhernepasta uppomunalla
• kesäkurpitsalätyt
• kesäkurpitsa-piparjuurikeitto
• espanjalainen vihannessosekeitto
• kesäkurpitsa-herkkusienihöystö
• tahini-kesäkurpitsasalaatti
• kesäkurpitsapiiras
• kesäkurpitsacannelonit
• kesäkurpitsakakku

Paahdettu harissa-kukkakaalisalaatti ja tahini-kesäkurpitsasalaatti ihanasta Brunssikirjasta

Olin kutsunut viime sunnuntaiksi veljeni puolisoineen lounaalle. Edeltävällä viikolla sain kustantajalta arvostelukappaleena brunssikirjan ja vähältä piti, etten vaihtanut siltä istumalta lounasta brunssiksi. Siinä kirjaa selaillessani totesin kuitenkin, että pidetään suunnitelma ennallaan. Saara Atulan ja Jenni Häyrisen Brunssikirja Brunch all day on  niin monipuolinen kirja, että siitä riittää kokkailtavaa päivän jokaiselle aterialle.

Minä testasin sunnuntaisella lounaalla kaksi helppoa kasvislisäkettä: tahini-kesäkurpitsasalaatin ja paahdetun harissa-kukkakaalisalaatin.  Alkuperäisiin resepteihin tein pieniä muutoksia esimerkiksi harissa on suoraan kaupan hyllyltä. Brunssikirjasta löytyy ohjeet siihen, miten harissan voi valmistaa itse. Harissalla maustettu kukkakaali oli niin hyvää, että sitä olen tehnyt sunnuntain jälkeen jo toisenkin kerran. Tuossa viime sunnuntain salaattipöydässä oli myös kolmas salaatti. Chili-pastasalaatin resepti on itse laadittu ja se on tulossa blogiin lähiaikoina.

*

Paahdettu harissa-kukkakaalisalaatti

kukkakaali

1 rkl oliiviöljyä

2 rkl harissatahnaa.

Sekoita harissatahna ja oliiviöljy. Irrottele kukkakaalista pieniä nuppuja. Kieritä kukkakaalinuput harissaöljyssä.

Paahda kukkakaaleja uunissa 200 asteessa 20 minuuttia. Käännä kukkakaalit kerran paiston aikana.

Tahini-kesäkurpitsasalaatti

kesäkurpitsa

1/2 dl paahdettuja pinjansiemeniä

1 dl rusinoita

150 g fetajuustoa

Tahinikastike

1 dl tahinia 

1/2 sitruunan mehu

1/3 dl oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

1/2 tl juustokuminaa

Sekoita tahinikastikkeen ainekset keskenään.

Tee kesäkurpitsesta spagettia esimerkiksi mandoliinilla, juustohöylällä tai julienneraudalla. 

Sekoita tahinikastike kesäkurpitsanuudelin joukkoon . Lisää myös paahdetut pinjansiemenet, rusinat ja juusto.

Kastike kannattaa lisätä vasta juuri ennen tarjoilua, sillä kesäkurpitsaspagetti vettyy tahinikastikkeessa nopeasti.

*

Älyttömän hyvänmakuisia lisäkkeitä, jotka syntyivät todella helposti. Brunssikirja kannattaa pitää mielessä, kun suunnittelet kesän juhlia. Monet brunssikirjan resepteistä ja ideoista ovat nimittäin jalostettavissa buffet-pöydän tarjottavaksi illanistujaisiin tai vaikkapa rippijuhliin.

Brunssikirja on todella kaunis ja sen kuvat ovat herkkiä. Mikä parasta kuvat ja reseptit ovat tyyliltään hyvin uskollisia sekä Jennin Liemessä-blogin että Saaran Viimeistä murua myöten-blogin tyylille. Ihan ensimmäisenä kun sain brunssikirjan käsiini mietin, että tässäpä olisi kaunis äitienpäivälahja! 

Varsinaiset aamiais- ja brunssireseptit ovat siis vielä testaamista vaille. Onneksi pääsiäinen on tulossa. Siinä on useampi vapaapäivä aikaa syödä brunssia ja nauttia. Toivottavasti kelit suosivat pääsiäisen viettäjiä, että vapaapäivien ja hyvien ruokien lisäksi  pääsee nauttimaan myös ulkoilmasta ja kevätpäivistä. Hyvää pääsiäisviikkoa!

Brunssikirja. Brunch all day on saatu arvostelukappaleena Kustannusosakeyhtiö Tammelta.

Kesäkurpitsapiiras on ehkä enemmän uunimunakas kuin piiras

Loppuviikosta jääkaappi on usein tyhjää täynnä. Viime viikolla yhtenä päivänä oli taas edessä tilanne, jolloin ruokaa piti keksiä käytännössä tyhjästä jääkaapista. Lähtökohtana oli kesäkurpitsa, joka keikkui yksinäisenä vihanneshyllyllä. Tyhjästä jääkaapista valmistui oikein maittava kesäkurpitsapiiras. Piiraassa on lisäksi tomaattimurskaa, monta kananmunaa, runsaasti sipulia, vähän suppilovahveroita ja kanttarellejä, monenlaisia juuston kannikoita raastettuna ja yrttejä yrttimaasta. Lopputulos oli piiras, jonka viimeisen palan lämmitin töissä lounaaksi.

*

Kesäkurpitsapiiras

500 g kesäkurpitsaa

vähän oliiviöljyä

kaksi pientä keltasipulia

valkosipulin kynsi

pari kourallista tuoreita kanttarelleja ja suppilovahveroita

tölkki tomaattimurskaa

tuoretta timajamia, persiljaa ja ruohosipulia

6 kananmunaa

noin 80 g juustoraastetta

suolaa 

mustapippuria

Laita uuni lämpenemään 175 asteiseksi.

Leikkaa kesäkurpitsat noin sentin siivuiksi ja kuullota niitä oliiviöljyssä molemmin puolin. Nosta sivuun odottamaan.

Lisää hieman öljyä paistin pannuun ja kuullota pannulla hitaasti pieneksi hienonnettuja sipuleita ja timjamia. Lisää joukkoon sienet. Lisää sienten ja sipuleiden joukkoon tomaattimurska ja mausta seos suolalla ja mustapippurilla. Anna kiehua kunnes enin neste on haitunut seoksesta pois.

Riko kananmunat kulhoon ja sekoita niiden rakenne rikki. Yhdistä kananmunat, tomaattimurska ja suurin osa juustoraasteesta. Jos paistinpannusi kestää uunin, voit valmistaa piiraan suoraan paistinpannussa. Toinen vaihtoehto on voidella piirakkavuoka ja koota piiras siihen. Lisää kesäkurpitsansiivut tomaatti-kananmunamassaan ja ripottele pinnalle loppu juustoraasteesta.

Paista 175 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. 

*

Kuten kuvista huomaatte tätä piirasta valmistaessa Viikonloppukokki oli varsin hajamielinen. Uuniin oli erehdyksessä kääntänyt uuniin päälle ylälämmön ja sen vuoksi kesäkurpitsapiiras on saanut väriä pintaan ehkä vähän enemmän kuin olisi tarpeen. Onneksi piiras ei ihan ehtinyt palaa.

Kesäkurpitsapiiraaseen voi hävittää jääkaapista juuston, yrttien ja kasvisten jämiä. Oivallista hävikkiruokaa siis! Viikonloppuna on kerätty voimia tulevaan viikkoon rentoutumalla sienimetsällä. Suppilovahveroita on metsässä nyt uskomattoman paljon, ja blogiinkin on tulossa pari onnistunutta suppilovahvero-reseptiä lähiaikoina. Sieni- ja kasvisreseptit saattavat tulla tarpeeseen niille, jotka viettävät lihatonta lokakuuta. Meillä lokakuu ei ole lihaton, mutta voisin yrittää panostaa kasvisruokaan tavanomaista enemmän. 

Viikonloppukokki-blogi on saanut paljon uusia seuraajia facebookissa. Lämmin kiitos lukijoille kommenteista, yhteydenotoista ja tykkäyksistä, joita olen saanut muun muassa facebookissa ja sähköpostissa. Kaikki kommentit lämmittävät mieltä todella. Viikonloppukokkia pystyt seuraamaan myös blogit.fi-blogilistan kautta.

Kesäkurpitsa-broilerivuoka on sadonkorjuuruokaa

Viime syksynä valmistin kesäkurpitsagratiinia Kipparin morsiamen ohjeella. Silloin tuli todettua, että vaikka kesäkurpitsagratiini sopi ruuaksi sellaisenaan, se kelpaisi hyvin lisäkkeeksi. Nyt päädyin tuunaamaan kesäkurpitsagratiinia niin, että ruskistin vuokaan myös broileria, jolloin ruuasta tuli tuhti ateria lauantaiseksi lounaaksi. Kesäkurpitsa-broilervuoka valmistuu kyllä kohtuullisen nopeasti vaikka arki-illankin ateriaksi.

*

Kesäkurpitsa-broilerivuoka

oliiviöljyä paistamiseen

350 g broilerin sisäfilettä

keltasipuli

400 g kesäkurpitsaa

2,5 dl basmatiriisiä

2 dl juustoraastetta

tuoretta timjamia

tuoretta salviaa

suolaa 

mustapippuria

5 dl kanalientä

1 prk smetanaa

Pilko sipulit ja kesäkurpitsa pieneksi. Kuullota sipulia öljyssä, lisää joukkoon pieneksi pilkotut broilerin sisäfileet.  Kun broileri on ruskistunut, lisää joukkoon kesäkurpitsa ja anna paistua hetkinen. Lisää joukkoon vielä riisi ja sekoita hyvin. Mausta suolalla, pippurilla ja yrteillä.

 Kuumenna kattilassa kanaliemi ja yhdistä smetana kuumaan kanaliemeen.

Laita riisiseos uunivuokaan ja sekoita vielä juustoraaste massaan, jätä kuitenkin vähän juustoa paistoksen päälle. Kaada vuokaan liemet. On tarkoitus, että riisi - ja paistos - kypsyvät uunissa. Tässä vaiheessa gratiinissa kuuluu olla paljon nestettä. Ripottele loput juustosta paistoksen päälle.

Laita uunivuoka 180 asteiseen uuniin ja paista noin 40 minuuttia, tai kunnes riisi on imenyt kaiken nesteen itseensä ja pinta on kauniin ruskeaa. Kesäkurptisa-broilervuoka on valmista nautittavaksi.

*

Kesäkurpitsa-broilerivuokan makuun vaikuttaa kovasti se, millaista juustoa tai kanalientä  ruuassa käyttää. Minä raastoin vuokaan punaleima emmentalia ja kanaliemi oli ranskalaisesta siiderikanasta yli jäänyttä lientä, joten ruuassani maistui myös omena. Kokkaillessani ajattelin taas kerran, että olipa onni, että olin laittanut ylijääneitä liemiä pakastimeen. Nyt niille tuli käyttöä.

Olen kovasti yrittänyt hyödyntää yrttitarhassa kasvavia yrttejä. Tämä olikin siitä hyvä ruoka, että sain upotettua siihen aika ison määrän salviaa, timjamia ja vielä persiljaakin, kun koristelin uunista otetun vuokan sillä. Keväällä istutellessani yrttejä pysyin tutuissa ja turvallisissa. Salvia taisi olla yrteistä vierain. Salvia on voinut hyvin ja sitä onkin runsaasti vielä jäljellä. Salvia tuntuu sopivan moneen paikkaan. Tässäkin ruuassa se oli täydellinen makupari sekä broilerille, että kesäkurpitsalle. Salvian kanssa kannattaa olla kuitenkin vähän varovainen. Jos yrttiä on liian paljon, maku muuttuu saippuaiseksi. Salvia on monivuotinen yrtti, katsotaan kestääkö se talvea. Toivottavasti! Olen nimittäin vallan ihastunut salvian makuun. Nyt kun on tottunut hyviin yrtteihin oikein jo kauhistuttaa ajatus talvesta ja huonolaatuisista ja kalliista yrteistä. Täytyy vielä nauttia puuvartisesta timjamista, kun se on mahdollista.

Paitsi yrtit kesäkurpitsa-broilerivuuan kesäkurpitsakin oli itse kasvatettu, vaikkakaan ei omasta maasta. Kiitos työkaverille kesäkurpitsasta! Näin syksyllä kannattaa harrastaa vaihdantataloutta, kun on mitä vaihtaa. Luumuja, anyone?

Kesäkurpitsagratiini sopii ihan pääruuaksi

Välillä tuntuu siltä, että paras keittokirjani on internet. Jos ei muuta, niin ainakin ideoita kokkailuihin löytää joka kerran, kun netin avaa. Usein löytyy hyviä valmiitakin reseptejä. Ranskalaisen kesäkurpitsagratiinin resepti on peräisin Kipparin morsian -blogista. Pieniä muutoksia reseptiin piti tehdä jääkaapin sisällön mukaan, mutta pääosin noudatin alkuperäistä reseptiä.

*

Kesäkurpitsagratiini

oliiviöljyä paistamiseen

keltasipuli

punasipuli

2 pientä kesäkurpitsaa

2,5 dl basmatiriisiä

5 dl kanalientä

1 prk creame fraichea

1 dl juustoa (enimmäkseen emmentalia ja hieman parmesania)

suolaa 

mustapippuria

nokare voita vuuan voitelemiseen

Pilko sipulit ja kesäkurpitsa pieneksi. Paista sipuleita öljyssä viitisen minuuttia. Lisää joukkoon kesäkurpitsa ja anna paistua hetkinen.

Lisää joukkoon riisit ja sekoita hyvin. Kaada pannulle kanaliemi ja kiehauta. Lisää lopuksi crame fraiche, mausteet ja juusto. Jätä vähän juustoa paistoksen päälle. On tarkoitus, että riisi - ja paistos - kypsyvät uunissa. Tässä vaiheessa gratiinissa kuuluu olla paljon nestettä.

Kaada seos voideltuun uunivuokaan ja laita 180 asteiseen uuniin. Paista noin 40 minuuttia tai kunnes riisi on imenyt kaiken nesteen itseensä ja gratiini on kauniin ruskeaa.

*

Yritin olla ovela. Pilkoin nimittäin osan sipulista ja kesäkurpitsasta veitsellä hieman isoimmiksi paloiksi ja osan vedin mandoliinilla ihan pieneksi. Tarkoitus oli saada perheen epäilijätkin syömään paistosta. Lisäksi mainostin ruuan maistuvan kanalta. Maistuihan se, vaikka siinä ei kanaa ollutkaan. Oli kanalientä. Jos on tarve valmistaa ihan oikeaa kasvisruokaa, silloin kanaliemi kannattaa korvata kasvisliemellä. Kikkailuni raaka-aineiden kanssa kannatti. Koko perhe söi gratiinia hyvällä ruokahalulla pääruokana. (Tosin apukokki 7-vuotta otti erileen isot kesäkurpitsanpalaset) Siinä syödessämme tosin totesimme, että kesäkurpitsagratiini sopisi hyvin myös lisäkkeeksi kanalle tai kalalle, miksei lihallekin. Desi juustoa oli vähän naftisti, mutta enempää ei juuri sillä hetkellä kotoa löytynyt. 

Kesäkurpitsacannellonit satokauden herkuilla täytettynä

Kotimainen kesäkurpitsa on nyt tosi edullista, hyvä laatuista, ja sitä on runsaasti saatavilla. Yritys lisätä perheen kasvisruokien syöntiä on saanut minut etsimään ja kokeilemaan paitsi uusia raaka-aineita myös uusia tapoja käyttää tuttuja kasviksia. Kesäkurpitsoista jalostin jokin aika sitten lättyjä. Arvelin niiden maistuvan, koska pinaattilätyt ovat meillä suuressa suosiossa. Kesäkurpitsalätyt olivatkin hitti. Ihan yhtä hyvin ei käynyt kesäkurpitsacannellonien kanssa.  Cannelloneista tai pastasta ei tässä ole kysymys vaan täytetystä kesäkurpitsasta, joka on koverrettu ontoksi ja täytetty kuin cannelloni. Aikuisille kesäkurpitsacannellonit maistuivat, mutta apukokit nyrpistelivät. Maistelivat sentään yhdet cannellonit.

*

Kesäkurpitsacannellonit kanttarellitäytteellä

2 pienehköä kesäkurpitsaa

nokare voita

sipuli

0,5 l kanttarelleja

suolaa

mustapippuria

pari pientä tuoretta timjamin vartta

juustoraastetta (esimerkiksi emmental)

Huuhtele kesäkurpitsa. Ota kurpitsasta kannat pois ja leikkaa kurpitsasta noin 5 cm mittaisia paloja. Koverra kesäkurpitsan pehmeä sisus pois. Työvälineeksi käy hyvin esimerkiksi omena pora. Ota sisukset talteen täytteen valmistamista varten.

Pilko kanttarelleja pienemmäksi. Lisää kanttarellit kuivalle pannulle ja kiehauta ne omassa nesteessään. Lisää pannulle nokare voita ja pieneksi pilkottu sipuli. Kuullottele muutama minuutti. Lisää paistinpannulle vielä pieneksi pilkottu kesäkurpitsan sisus, ja paista pannulla kunnes kaikki kasviset ovat kypsiä.  Mausta tuoreella timjamilla, suolalla ja mustapippurilla.

Täytä kesäkurpitsat cannellonien tapaan. Ripottele päälle juustoraastetta ja paista 225 asteisessa uunissa noin 5-10 minuuttia, kunnes juusto on sulanut ja saanut vähän kaunista ruskeaa väriä pintaan.

*

Kesäkurpitsacannellonit maistuivat aikuisille erinomaisesti. Sieniä olisi voinut täytteessä olla enemmänkin, mutta toisaalta tällä määrällä kaikki täyte mahtui kesäkurpitsojen sisään ja tuli näin käytettyä. Cannellonit olisivat kelvanneet ja riittäneet ruuaksi sellaisenaan, mutta koska arvelin nirsojen nirsoilevan tarjoilin kesäkurpitsacannelloneja lisäkkeenä. Tosin jälkiviisaana voin todeta ruokahaluttomuuden johtuneen flunssan poikasesta, joka kaatoi nuoremman apukokin seuraavana päivänä petiin. Pari ylijäänyttä cannellonia otin töihin lounastunnille, ja ne olivat mikron kautta käytettynä kelvollista ruokaa, vaikka eivät tietenkään aivan yhtä hyviä kuin uunista tuoreeltaan.

Koulujen alkaminen toi heti ensimmäisen virustaudit perheeseen. Toivottavasti menee nopeasti ohi. Ja onneksi taudit iskivät vasta sen jälkeen kun olimme ehtineet nauttia kenties kesän viimeisestä veneretkestä. Yö veneessä on aina yhtä jännä. Haaveilin mahdollisuudesta ihastella täysikuuta, mutta se ei onnistunutkaan. Sen sijaan päädyimme ihailemaan mitä upeinta auringonlaskua sadepilven alta. Olimme juuri sadealueen reunalla. Auringonlaskun aikaan valo oli mystisen kultainen. Niin kultaista auringonlaskua en ole varmasti eläessäni nähnyt.

Kesäkurpitsalätyt kelpaavat vaikkapa lounaaksi töihin tai välipalaksi koululaiselle

Raaka-aineissa on nyt runsauden pula. Olen kantanut kotiin metsästä sieniä, torilta ja kaupasta marjoja ja kasviksia. Minusta ei olisi oikein marjastajaksi, eikä kasvimaalla kuopsuttelijaksi, vaikka mielelläni otan sadonkorjuuajasta irti kaiken minkä saan. Kesäkurpitsa on yksi lempikasviksista. Se taipuu niin moneen. Valmistustavan voi vain valita, eikä mikään estä popsimasta kesäkurpitsaa raakana. Kesäkurpitsalla voi mehevöittää leivonnaisia. Viime syksynä testailin kesäkurpitsakakkua ja nyt päätin kokeilla kesäkurpitsalättyjä.

*

Kesäkurpitsalätyt

3 munaa

5 dl maitoa

2 dl lettujauhoja

suolaa

valkopippuria

kesäkurpitsa (400 g)

loraus öljyä

paistamiseen

öljyä ja voita

Raasta kesäkurpitsa raastinraudan hienolla terällä. Laita raaste siivilään ja ripottele päälle suolaa. Kääntele raastetta muutamaan otteeseen, että ylimääräinen neste irtoaa. Anna valua vartin verran.

Valmista lättytaikina. Yhdistä muna, maito ja lettujauhot. (Käyttämässäni valmiissa Pekka Nikkilän lettujauhoissa on sekä ruis-, ohra-, että vehnäjauhoja) Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita valunut kesäkurpitsaraaste taikinaan ja jätä turpoamaan puoleksi tunniksi. Ennen paistamista lisää taikinaan loraus öljyä ja sekoita hyvin.

Kuumenna (valurauta)paistinpannu kuumaksi. Lisää pannulle loraus öljyä ja nokare voita. Annostele kuumalle pannulle taikinaa. Kun lätty alkaa kypsyä, käännä se ja kypsennä toiseltakin puoleta.

Tarjoile lätyt välipalana tai iltapalana nälkäisille koululaisille. Lounaaksikin kesäkurpitsalätyt sopivat mainiosti. Höysteeksi sopivat esimerkiksi fetajuusto ja persilja.

*

Vähän mietitytti miten kesäkurpitsalätyt onnistuvat. Vanha valurautainen paistinpannu hoiti tehtävänsä jälleen kerran kiitettävästi. Pannu lämpenee nopeasti, pysyy hyvin kuumana ja se johtaa lämpöä erinomaisesti. Kuumalla pannulla lättyihin paistui kaunis paistopinta. Olisin kyllä pulassa ilman tuota perintökalua. Paistinpannu on keskikokoinen, siihen mahtui kerralla kaksi-kolme lättyä. Muoto nyt ei jokaisella lätyllä ollut tasaisien pyöreä, mutta rustiikkisuus ja rosoisuushan on monessa asiassa ihan ok. 

Toinen asia, joka kesäkurpitsalätyissä arvelutti, oli niiden saama vastaanotto. Itse nautin ensimmäiset lätyt lounaaksi fetan ja persilijan kera. Vanhempi apukokki mikrotti lättyjä välipalaksi. Markkinoin ne "suolaisina lättyinä, vähän niin kuin pinaattilättyinä". Vaikka lapset syövät melko monipuolisesti, kasvisten syömisessä voisi petrata. Eikä voi sanoa, ettei kasviksia tarjota, kyllä niitä tarjotaan. Kesäkurpitsa on yksi niistä kasviksista, joka ei apukokeille meinaa upota. Tai menee se sosekeitoissa ja sen kaltaisissa ruuissa, joissa sitä ei pysty erottamaan muista raaka-aineista. Kun apukokki sai syötyä toisenkin lämmittämänsä satsin kokonaan, paljastin lättyjen pääraaka-aineen.  Kesäkurpitsa ei kuulemma ole pelkiltään hyvää, mutta lättyinä menettelee. Ihmiskokeen toinen erä otettiin iltapala-aikaan, jolloin apukokit yksissä tuumin mikrottivat lettuja. Kyllä kelpasi, niin isommalle, kuin pienemmällekin. Isompi oli juonessa mukana, ja salainen ainesosa paljastettiin, kun letut oli syöty. Yhtäkään lettua ei jäänyt syömättä. Eräänlainen työvoitto!

Kuluneella viikolla olen ollut lomalla. Ja voi sanoa, että loma tuli tarpeeseen. Ei niinkään siihen tarpeeseen, mihin loma yleensä tulee, vaan perheen ja lasten tarpeisiin. Koululaisia on saatettu kouluun ja vastaanotettu koulusta. Lapsia on ilmoitettu harrastuksiin ja aikatauluja on sumplittu. Kalenteriin on merkitty hammaslääkärit ja vanhempainillat. Kirjojen päällystäminen on ollut oikein urakka, josta kuuluisi saada vähitäänkin stipendi. Ja tietysti on tehty hankintoja. Koululaisen jalkahan on luonnollisesti kasvanut yhden numeron kesän aikana. Välillä olen nipistänyt lomasta omaa aikaa niihin työssäkäyvän perheen äidin omiin tarpeisiin. Olen kokkaillut, kuvaillut, kirjoittanut, lenkkeillyt ja sienestänyt.  Ai niin ja ehdinhän minä kaupunkiinkin.

Saas nähdä miten aika riittää arkiaherruksen lomassa blogille. Harrastuksesta on tosin tullut niin tärkeä, että eiköhän. Sitäpaitsi huomaan saaneeni uusia lukijoita. Olethan huomannut, että Viikonloppukokkia voi seurata myös facebookissa. Tykkäämällä Viikonloppukokista saat ilmoituksen uutisvirtaasi uudesta päivityksestä. Jätähän joku kerta merkki vierailustasi tykkäällä, peukuttamalla tai komentoimalla facessa tai blogissa. Se ilostuttaa kovasti!

Pikaruokaa parhaimmillaan - paistettua kuhaa ja kesäkurpitsa-herkkusienihöystöä

Minulla on siinä mielessä käynyt hyvä tuuri, että työkaveri, tai oikeammin työkaverin mies, tykkää kalastaa. Kun kalaa tulee yli oman tarpeen, saamme me työkaverit saaliista osamme. Siitä asti kun jäät ovat kantaneet, olemme saaneet nauttia tuoreesta kuhasta, joka on vielä vedetty taitaen fileeksi. Kuha walewska on ruoka, jota tehdään kerran talvessa, usein kuha yksinkertaisesti paistetaan. Miedon makuisen kalan lisäkkeeksi sopivat mielestäni hyvin miedon makuiset kasvikset.

*

Paistettua kuhaa ja kesäkurpitsa-herkkusienihöystöä

1 kuhafile per ruokailija

suolaa

nokare voita ja tilkka öljyä paistamiseen

kesäkurpitsa

herkkusieniä 

punasipuli

nokare voita

suolaa

varovasti mustapippuria myllystä

Valmista ensin höystö. Lohko punasipuli, pilko kesäkurpitsa ja herkkusienet, jos ne ovat isoja, mieleisesi palasiksi. Laita paistinpannulle tai kasariin voita ja kypsymisjärjestyksessä kasvikset ja kuullottele ne kypsiksi. Mausta suolalla ja pippurilla

Mausta kuhafileet suolalla ja paista voi-öljyseoksessa paistinpannulla kypsiksi. Kuhan kypsentämisen kanssa kannattaa olla tarkkana. Ylikypsä kala ei ole hyvää.  Vaalealihaisen ja vähärasvaisen kuhan hyvä kypsyys on 50 astetta, siis vähän korkeampi kuin esimerkiksi lohen. Paistoaika riippuu luonnollisesti fileen koosta, mutta 2-3 minuuttia puoleltansa riittää yleensä kypsentämään fileen. Pannu kannattaa kuumentaa kunnolla, että kalaan saa kunnon paistopinnan. 

Nautiskele paistettu kala höystön kera.

*

Kuha on niin miedon makuinen kala, että se ei välttämättä suolan lisäksi muita mausteita kaipaa. Halutessaan lisää makua ja  ainakin väriä kalaan saa paneroimalla fileen kevyesti vehnäjauhoissa ennen paistamista. Minulle kala maistuu melkein paremmin ilman panerointia.

Lisäkekasviksetkin kannattaa valita kuhan mieto maku mielessä. Meillä ei taida sellaista ruokaa ollakaan, johon ei laitettaisi sipulia. Tällä kerralla valitsin punasipulin, joka on mielestäni melko miedon makuinen. Sipulin kaveriksi valitsin nopeasti kypsyvän kesäkurpitsan ja herkkusienet.  Maustoin höystön suolalla ja kevyesti mustapippurilla. Paistettu kala ja kasvishöystö on pikaruokaa parhaimmillaan.