lauantai 20. elokuuta 2016

Kesäkurpitsalätyt kelpaavat vaikkapa lounaaksi töihin tai välipalaksi koululaiselle

Raaka-aineissa on nyt runsauden pula. Olen kantanut kotiin metsästä sieniä, torilta ja kaupasta marjoja ja kasviksia. Minusta ei olisi oikein marjastajaksi, eikä kasvimaalla kuopsuttelijaksi, vaikka mielelläni otan sadonkorjuuajasta irti kaiken minkä saan. Kesäkurpitsa on yksi lempikasviksista. Se taipuu niin moneen. Valmistustavan voi vain valita, eikä mikään estä popsimasta kesäkurpitsaa raakana. Kesäkurpitsalla voi mehevöittää leivonnaisia. Viime syksynä testailin kesäkurpitsakakkua ja nyt päätin kokeilla kesäkurpitsalättyjä.









*

Kesäkurpitsalätyt

3 munaa
5 dl maitoa
2 dl lettujauhoja
suolaa
valkopippuria

kesäkurpitsa (400 g)

loraus öljyä

paistamiseen
öljyä ja voita

Raasta kesäkurpitsa raastinraudan hienolla terällä. Laita raaste siivilään ja ripottele päälle suolaa. Kääntele raastetta muutamaan otteeseen, että ylimääräinen neste irtoaa. Anna valua vartin verran.

Valmista lättytaikina. Yhdistä muna, maito ja lettujauhot. (Käyttämässäni valmiissa Pekka Nikkilän lettujauhoissa on sekä ruis-, ohra-, että vehnäjauhoja) Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita valunut kesäkurpitsaraaste taikinaan ja jätä turpoamaan puoleksi tunniksi. Ennen paistamista lisää taikinaan loraus öljyä ja sekoita hyvin.

Kuumenna (valurauta)paistinpannu kuumaksi. Lisää pannulle loraus öljyä ja nokare voita. Annostele kuumalle pannulle taikinaa. Kun lätty alkaa kypsyä, käännä se ja kypsennä toiseltakin puoleta.

Tarjoile lätyt välipalana tai iltapalana nälkäisille koululaisille. Lounaaksikin kesäkurpitsalätyt sopivat mainiosti. Höysteeksi sopivat esimerkiksi fetajuusto ja persilja.

*


Vähän mietitytti miten kesäkurpitsalätyt onnistuvat. Vanha valurautainen paistinpannu hoiti tehtävänsä jälleen kerran kiitettävästi. Pannu lämpenee nopeasti, pysyy hyvin kuumana ja se johtaa lämpöä erinomaisesti. Kuumalla pannulla lättyihin paistui kaunis paistopinta. Olisin kyllä pulassa ilman tuota perintökalua. Paistinpannu on keskikokoinen, siihen mahtui kerralla kaksi-kolme lättyä. Muoto nyt ei jokaisella lätyllä ollut tasaisien pyöreä, mutta rustiikkisuus ja rosoisuushan on monessa asiassa ihan ok. 






Toinen asia, joka kesäkurpitsalätyissä arvelutti, oli niiden saama vastaanotto. Itse nautin ensimmäiset lätyt lounaaksi fetan ja persilijan kera. Vanhempi apukokki mikrotti lättyjä välipalaksi. Markkinoin ne "suolaisina lättyinä, vähän niin kuin pinaattilättyinä". Vaikka lapset syövät melko monipuolisesti, kasvisten syömisessä voisi petrata. Eikä voi sanoa, ettei kasviksia tarjota, kyllä niitä tarjotaan. Kesäkurpitsa on yksi niistä kasviksista, joka ei apukokeille meinaa upota. Tai menee se sosekeitoissa ja sen kaltaisissa ruuissa, joissa sitä ei pysty erottamaan muista raaka-aineista. Kun apukokki sai syötyä toisenkin lämmittämänsä satsin kokonaan, paljastin lättyjen pääraaka-aineen.  Kesäkurpitsa ei kuulemma ole pelkiltään hyvää, mutta lättyinä menettelee. Ihmiskokeen toinen erä otettiin iltapala-aikaan, jolloin apukokit yksissä tuumin mikrottivat lettuja. Kyllä kelpasi, niin isommalle, kuin pienemmällekin. Isompi oli juonessa mukana, ja salainen ainesosa paljastettiin, kun letut oli syöty. Yhtäkään lettua ei jäänyt syömättä. Eräänlainen työvoitto!






Kuluneella viikolla olen ollut lomalla. Ja voi sanoa, että loma tuli tarpeeseen. Ei niinkään siihen tarpeeseen, mihin loma yleensä tulee, vaan perheen ja lasten tarpeisiin. Koululaisia on saatettu kouluun ja vastaanotettu koulusta. Lapsia on ilmoitettu harrastuksiin ja aikatauluja on sumplittu. Kalenteriin on merkitty hammaslääkärit ja vanhempainillat. Kirjojen päällystäminen on ollut oikein urakka, josta kuuluisi saada vähitäänkin stipendi. Ja tietysti on tehty hankintoja. Koululaisen jalkahan on luonnollisesti kasvanut yhden numeron kesän aikana. Välillä olen nipistänyt lomasta omaa aikaa niihin työssäkäyvän perheen äidin omiin tarpeisiin. Olen kokkaillut, kuvaillut, kirjoittanut, lenkkeillyt ja sienestänyt.  Ai niin ja ehdinhän minä kaupunkiinkin.






Saas nähdä miten aika riittää arkiaherruksen lomassa blogille. Harrastuksesta on tosin tullut niin tärkeä, että eiköhän. Sitäpaitsi huomaan saaneeni uusia lukijoita. Olethan huomannut, että Viikonloppukokkia voi seurata myös facebookissa. Tykkäämällä Viikonloppukokista saat ilmoituksen uutisvirtaasi uudesta päivityksestä. Jätähän joku kerta merkki vierailustasi tykkäällä, peukuttamalla tai komentoimalla facessa tai blogissa. Se ilostuttaa kovasti!

2 kommenttia:

  1. En kyllä valuttaisi kurpitsaraastetta.Kaikki mukaan vaan.Lisäisin vielä jauhoja ja munia, jotta lätyt pysyy koossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Marja-Leena. Kevyellä suolalla itketetyistä ja valutetuista kesäkurpitsaraasteesta tulee mielestäni enemmän makua lättyihin. Mutta kyllä ne lätyt varmasti koossa pysyvät, vaikka raastetta ei valuttaisikaan. Varsinkin, jos lisää kananmunia ja jauhoja kuten kirjoitit.

      Poista