maanantai 31. heinäkuuta 2017

Persiljapesto

Olen tosi tyytyväinen, että keväällä tuli perustettua yrttimaa omaan pihaan. Olemme olleet salaatin suhteen omavaraisia koko kesän, ja salaatin lisäksi melkein kaikki muukin on menestynyt yrttitarhassa loistavasti. Poikkeuksen tekee basilika. Se olisi varmasti tarvinnut enemmän lämpöä ja aurinkoa. Monet yrtit ovat kasvaneet niin runsaiksi, että on todenteolla ruvettava miettimään, mihin niitä käyttää. Päätin aloittaa persiljasta. Tuloksena oli persiljapesto. Reseptin jälkeen sitten siihen arvonta-asiaan.



persiljapesto, kurpitsansiemenet




*

Persiljapesto


1 dl kurpitsansiemeniä
puntti persiljaa
puolikkaan sitruunanmehua
pieni valkosipulin kynsi
ripaus suolaa
mustapippuria myllystä
50 g parmesan juustoa

oliiviöljyä

Paahda kurpitsansiemeniä kuivalla pannulla. Kun siemenet saavat paahteista väriä ja alkavat poksahdella, ota ne pois levyltä.

Laita tehosekoittimeen tai vastaavaan kaikki ainekset oliiviöljyä lukuunottamatta ja surauta tasaiseksi. Anna koneen pyöriä ja lisää oliiviöljyä haluamasi määrä. Jos haluat juoksevampaa pestoa, lisää enemmän öljyä. 

Käytä peston esimerkiksi kastikkeena pastalle tai lihalle.

*





persiljapesto, kurpitsansiemenet




Perinteisesti pesto tehdään basilikasta ja pinjansiemenistä. Persiljapesto on kotoisempi ja huokeampi vaihtoehto kuin pinjansiemenistä valmistettu. Perinteisempi valmistustapa olisi tehdä pesto morttelissa, mutta otin käyttöön oikotien ja moottorivoiman. Yleiskoneella, tehosekoittimella tai vastaavalla tulee nopeasti valmista. Huomasin, että jääkaapissa seos imaisi öljyn itseensä ja pestosta tuli aika tykkyä, vaikka tarkoitus oli tehdä juoksevampaa. Hyvää se kuitenkin oli. Pääosa syötiin grillatun possun ja salaattien kanssa.




persiljapesto, kurpitsansiemenet



persiljapesto, kurpitsansiemenet



Ja sitten siihen arvonta-asiaan. Arvonta suoritettu 13.8.2017. Sain nimittäin Kauhajoen Ruokamessuilta arvottavaksi muutaman lippun lukijoiden ja seuraajien kesken. Ruokamessujen slogan "elinvoimaa kotimaasta" on monitahoisuudessaan hienosti muotoiltu. Kotimaastahan sitä elinvoimaa kasvaa, ja kasvua voi jokainen tukea käyttämällä kotimaisia raaka-aineita, tuotteita ja palveluita. Kun tarvitsee jotakin, mitä ei kotimaasta ole mahdollista saada, voi käyttää kotimaisen (pien)yrittäjän ammattitaitoa ja osaamista. Kaikkein laajimmillaan messujen sloganissa voi nähdä viittauksen suomalaisten lähes poikkeukselliseen mahdollisuuteen hyödyntää metsän antimia, marjoja, sieniä ja esimerkiksi villiyrttejä. On hienoa, että elinvoimaa kotimaasta pitää sisällään niin monia mahdollisuuksia.

Ruokamessut järjestetään Kauhajoen Hämes-Havusessa syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna (1.-3.9.2017). Messut ovat monessakin mielessä mielenkiintoinen tapahtuma, jolla on pitkä perinne. Tapahtuma järjestetään jo 27. kerran. Itse ajattelin osallistua ensimmäisen kerran. Nähdäänkö messuilla? 



Kuva: Kauhajoen Ruokamessut


Kuva: Kauhajoen Ruokamessut



Messujen näytteilleasettajaluettelo on mukavaa luettavaa. Paikalla on hieno kattaus pieniä ja vähän suurempiakin elintarvikealan yrittäjiä, käsityöläisiä ja muita palveluntarjojia. Samaan aikaan Kauhajoella on oheistapahtumia, joista löytyy lisätietoa tapahtuman www-sivuilta, samoin kuin muista vierailukohteista. Ruokamessujen pääsylippuarvontaan voit osallistua kommentoimalla tätä postausta su 13.8.2017 klo 18 mennessä. Kommentoijista arvotaan voittaja, joka saa palkinnoksi Kauhajoen Ruokamessujen pääsyliput kahdelle hengelle. Onnea arvontaan! Muista liittää kommentiin esimerkiksi sähköpostiosoite, että saan toimitettua liput perille voittajalle.  

Viikonloppukokin ruokamessu- ja muitakin kuulumisia pääset seuraamaan blogin lisäksi facebook-profiilista.




persiljapesto, kurpitsansiemenet



Yhteistyössä Kauhajoen Ruokamessut

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Pähkinäinen avokado-hernekeitto oman maan yrteillä maustettuna

Herneistä, ainakaan tuoreista ei tule valmistettua kovin usein mitään. Keväisessä anopilta saamassani Viini-lehdessä (2/2017) oli pakasteherneistä valmistettu keiton ohje. Tähän aikaan kesästä torit ovat väärällään tuoreita herneitä, joten valmistin keiton tuoreista herneistä. Toimii tuoreillakin. Basilika ja minttu ovat luonnollisesti omasta viikonloppukokin viherpeukaloon nähden hyvinvoivasta yrttimaasta.


avokado-hernekeitto, cashew, yrtit, minttu, basilika, alkukeitto, keitto, kasvisruoka



*

Pähkinäinen avokado-hernekeitto

4 annosta

170 g tuoreita herneitä
banaanisalottisipuli
noin kourallinen basilikan lehtiä
minttua hieman enemmän kuin basilikaa
1/2 dl cashew-pähkinöitä
6 dl vettä
suolaa
avokado
limen mehu
ripaus mustapippuria

lisäksi

1/2-1 kananmuna per syöjä
oliiviöljyä
cashew-pähkinöitä
paahdettua sipulia

Keitä ensin kananmunat- Lisää huoneenlämpöiset munat kiehuvaan veteen ja keitä 6 minuuttia. Jäähdytä munat nopeasti kylmässä vedessä. Munat jäävät sisältä sopivan löysäksi.

Mittaa kattilaan yritit, pähkinät, pilkottu sipuli, herneet, vesi ja suola. Kiehauta ja keitä viisi minuuttia.

Kaada keitto tehoseioittimeen ja lisää kulhoon avokadonliha, limen mehu ja ripaus mustapippuria. Soseuta ja sileäksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Annostele keitto tarjoilukulhoihin. Kuori ja halkaise kananmunat terävällä veitsellä ja nosta puolikkaat keiton päälle. Koristele pähkinöillä, paahdetulla sipulilla ja oliiviöljyllä.

*



avokado-hernekeitto, cashew, yrtit, minttu, basilika, alkukeitto, keitto, kasvisruoka



Makua ja ennenkaikkea kermaista rakennetta keittoon tulee avokadosta. Avokadon koko vaikuttaa keiton rakenteeseen. Jos sinulla on iso avokado voi olla, että tarvitset enemmän nestettä. Basilika ja minttu korostivat vihreää väriä ja toivat keittoon raikkautta. Alkuperäisen ohjeen hasselpähkinät vaihdoin cashew-pähkinöiksi. Syynkin varmaan arvaatte. Niitä oli kaapissa. 

Me nautimme keiton alkuruokana, mutta se kelpaisi hyvin kesäiseksi kevyeksi lounaaksikin. Varsinkin kokonaisen kananmunan kanssa keitto on aika täyttävä. Tuollaisessa kuusi minuuttia keitetyssä kananmunassa on muuten aivan täydellinen keltuainen! Olen sen todennut aiemminkin muun muassa marinoidessani 6 minuutin munia soijalla. Soijamarinoidut munat olisivat varmasti loistava lisäke myös kesäiseen pöytään uusien perunoiden kanssa.



avokado-hernekeitto, cashew, yrtit, minttu, basilika, alkukeitto, keitto, kasvisruoka


Tällainen tuorekeitto on parhaimmillaan heti nautittuna. Lämmitettynä keitto ei parane, päin vastoin. Ja tämä tuli todettua ihan kokemuksen kautta. Väri muuttui heleän vihreästä harmaammaksi ja esiin tuli pistävä maku, joka ei ollut miellyttävä.

Kesäisen keiton äärellä tunnelma on hieman haikea. Loma on nimittäin ohi. Leipätyöt kutsuvat maanantaina aamusta. Mitähän sinne töihin kuuluu? Onneksi kesä jatkuu, vaikka loma loppuu. Monta kesäruokaakin on vielä syömättä.


keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

The Seafood Bar Tallinn - merta edempänä kalaravintolassa

Yhteistyössä The Seafood Bar Tallinn

The Seafood Bar on uusi toukokuussa avattu, ensimmäinen ja ainoa, kalaravintola Tallinnassa. Ravintola sijaitsee keskeisellä paikalla Vanhankaupungin porttien tuntumassa, Viru-kadulla, kukkakojuja vastapäätä.  Suurin piirtein näillä tiedoin otin vastaan illalliskutsun The Seafood Bariin ja ryhdyin järjestelemään asioita niin, että pääsimme reissuun kaksin miehen kanssa.



The Seafood Bar Tallinn



The Seafood Bar on merihenkinen iso ravintola, josta löytyy asiakaspaikkoja moniin erilaisiin tarpeisiin ja tunnelmiin. Tiloja yhdistää merihenkinen sisustus. Ravintolalla on kaksi terassia, toinen vilkkaalla Viru-kadulla ja toinen rauhaisalla sisäpihalla. Sisäpihan terassille kuljetaan toisen kerroksen ison ravintolasalin kautta. Ravintolasalissa on pöytiä, joista pystyy seuraamaan avokeittiön touhuja ja toisaalta rauhallisempia pöytiä kauempana keittiöstä tai vaikkapa ikkunoiden Virukadulle avautuvien ikkunoiden vierestä. Katutason baarissa voi pistäytyä drinkille. 



The Seafood Bar Tallinn



The Seafood Bar Tallinn


Saavuimme ravintolaan aikaisessa vaiheessa iltaa, jolloin ravintolassa oli vielä hyvin rauhallista. Ystävällinen henkilökunta otti meidät vastaan. Koska ravintolassa oli tilaa, pääsimme itse valitsemaan pöytämme. Raparperi gin tonicia siemaillen ryhdyimme vaikeaan puuhaan. Nimittäin ruokalistan läpikäymiseen. Jo etukäteen olimme tehneet päätöksen siitä, että söisimme vähintäänkin erilaiset annokset. Olimme päättäneet myös, että söisimme jotain merenelävistä valmistettua ruokaa, ja jättäisimme tällä kerralla mädit, ravut ja osterit ja niin edelleen maistelematta, sillä niitä saa toisinaan kotonakin.





The Seafood Bar Tallinn



The Seafood Bar Tallinn



Alkuruuiksi valitsimme molemmat mustekalaa; minä päädyin salaattiin ja mies kreikkalaiseen tyyliin valmistettuun mustekalaan. Lisäksi otimme paikan päällä paistetun foccacian, joka oliiviöljyineen ja suolankiteineen sopi molempien salaattiannoksiin hyvin. Värikkään kaunis salaattiannos oli hyvän makunsa lisäksi ilo silmälle. Peruna teki annoksesta varsin täyttävän, mutta se oli mielestäni aika oivaltava. Virolaiset ja suomalaiset taitavat olla perunanystäviä molemmat. Kreikkalaiseen tyyliin tarjottu mustekala-annos sisälsi pääraaka-aineen ja salaatin lisäksi kuivatuista herneistä tehtyä pyrettä. Pyreen raaka-aine selvisi meille vasta, kun ravintolatoiminnasta vastaava Mihhail pistäytyi juttelemassa kanssamme alkuruokien jälkeen. 




The Seafood Bar Tallinn



The Seafood Bar Tallinn



Mihhail kertoili meille ravintolan alkutaipaleesta, raaka-aineiden alkuperästä ja ideologiasta ruokien takana. The Seafood Bar pyrkii tarjoamaan konstailematonta ruokaa, joka on valmistettu laadukkaista raaka-aineista. Raaka-aineilla tai lisukkeilla ei ole kikkailtu, vaikka makuvivahteita ruokiin onkin haettu niin Välimereltä kuin Aasiastakin. Jokaisessa annoksessa merenelävät ovat pääosassa. Simppelit annokset miellyttivät meitä. Ravintolassa on tehty pienen pieni kompromissi ruokalistassa. Pizzan täytteeksi voi valita myös salamin tai parmankinkun. Se sallittakoon. Voisin kuvitella, että meidän perheen apukokeista nirsompi olisi pulassa ilman tuota lisäystä.

Vaikka ruuissa mentiinkin pääraaka-aine edellä olisin toivonut ruokalistaan edes suuntaa-antavia mainintoja lisukkeista. Sillä ainakin meidän kohdalle kävi niin, että kalan lisäksi annoksen muutkin komponentit olivat vertaansa vailla. Erityisesti nostan esiin pääruoka-annokseni porkkanapyreen, jossa oli aivan kevyt valkosipulinen aromi ja ihana paahteisuus.  Olisin varmasti myös jättänyt grillatut kasvikset tilaamatta, jos olisin älynnyt, että annokseen kuuluu muutakin kuin pelkkä kala. Tämän olisi tietysti nähnyt verkkosivujen menusta, jossa annoksista on kuvat. Mies söi pääruuaksi kampelaa. Hän kehui erityisesti kalan kypsyyttä. Tähän en voi kuin yhtyä kalliomeriahven fileeni kohdalla. Täydellinen kypsyys ja ihana rapea kuori!



The Seafood Bar Tallinn



The Seafood Bar Tallinn



Jälkiruokalista taitaa olla The Seafood Barin menuun heikoin lenkki. Tarjolla on erilaisia cup cakeja ja kakkuja. Simppelisti lautaselle aseteltu sitruunainen cupcake tai sitruunainen piirakka olivat kyllä maultaan erinomaisia, mutta asettelu jäi jotenkin vaatimattomaksi.



The Seafood Bar Tallinn



The Seafood Bar Tallinn



Ruokajuomana meillä oli läpi aterian portugalilainen talon valkoviini, joka on useasta rypäleestä valmistettu Altano Douro. Hyvin helposti lähestyttävä, hedelmäinen ja hieman hapokas viini. Easy going taisi tarjoilija osuvasti viiniä luonnehtia. Henkilökunta palveli meitä ravintolassa hyvin ystävällisesti. Paikoitellen palvelu oli hieman haparoivaa, mutta selvästi se oli ystävällistä ja ripeää. 

Kokonaisuudessaan viereilu The Seafood Barissa Tallinnassa jää vahvasti plussan puolelle. Niin vahvasti, että uskallan suositella ravintolaa ja voisin palata sinne uudelleen. Samoilla linjoilla kanssani oli myös Anne 52 Weeks of Deliciousness -blogista, Sillä Sipuli -blogin porukka ja Tiina Tinskun keittiössä -blogista.

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Tomaatti-mansikkasalaatti ja burrata

Makeat ja perinteiset mansikkaherkut ovat tältä sesongilta vielä laittamatta. Perinteisten mansikkakakkujen rinnalle olen löytänyt uuden tavan käyttää mansikkaa. Meillä on syöty mansikkaa tosi paljon salaateissa. Jo vuosi mansikkainen sinihomejuustolla maustettu salaatti on ollut meillä kesäinen herkku. Aivan uskomattoman herkullinen salaatti syntyy myös mansikasta, tomaatista ja yrteistä varsinkin, kun salaatin kruunaa burratalla. 



mansikka, burrata, tomaatti-mansikkasalaatti



Burrata on tomaatti-mansikkasalaatin juju. Oletko sinä maistanut burrataa? Burrata on luksusherkku. Se on mozzarellaa, joka on täytetty kermalla ja mozzarellapalloilla. Alun perin siis hävikkiherkku. Burrata kuljetetaan Suomeen lentorahtina Italiasta ja sitä on saatavilla lähinnä kauppahalleista ja deli-myymälöistä. Tampereella Burrataa voi hankkia ainakin kauppahallin Juustosopista. Hinta on suolainen: 250 g burrata-pallo maksoi viime viikonloppuna 8.90 €. Pallosta riittää syötävää kahdelle. Tosin juusto on niin hyvää, että kyllä juustoystävä burratan yksinkin pistelee.

Burratan pehmeää rakennetta ja valuvaa sisältöä on kunnioitettava. Juustoa kannattaa käsitellä hyvin vähän ja varovasti. Burrataa ei esimerkiksi kannata lämmittää tai paistaa vaan parhaimmillaan se on esimerkiksi juuri salaatissa kevyesti revittynä.



mansikka, burrata, tomaatti-mansikkasalaatti


*

Tomaatti-mansikkasalaatti burratalla


250 g burrataa
2 kypsää tomaattia
muutama kirsikkatomaatti
200 g mansikkaa
muutama basilikanlehti

2 rkl oliiviöljyä
vadelmaviinietikkaa
vähäsen sokeria
suolaa
mustapippuria

Pilko tomaatit, mansikat ja basilika pieneksi ja sekoita. Lisää seokseen vähäsen sokeria, suolaa ja mustapippuria myllystä. Sekoita joukkoon myös oliiviöljy ja vadelmaviinietikka.

Asettele salaatti annoksiksi lautaselle ja revi varovasti burrataa päälle.

Nauti esimerkiksi alkuruokana tai kevyenä iltapalana vaalean leivän ja kuplivan tai pirskahtelevan viinin kera.

*

Mikäli et onnistu saamaan burrataa sen voi korvata laadukkaalla (buffalonmaito) mozzarellalla. Jos sinulla on mahdollisuus osta ihmeessä burrataa. Sitä kannattaa lähteä hakemaan vaikka vähän kauempaakin. Burratan rakenne on uskomattoman pehmeä ja kevyt. Kuin söisi kesäisiä poutapilviä.

Rivitaloasukkaan pieni puutarha on tarjonnut tänä kesänä hyvän mansikkasadon. Olemme poimineet omasta maasta syötäväksi useamman litran. Perinteisiin kuuluu, että talveksi säilöttävät mansikat käydään poimimasta Pälkäneeltä Niitty-Seppälästä. Vielä toistaiseksi apukokeille on riittänyt palkaksi munkki ja mehu. Niitty-Seppälän on muuten mukava kesälomakohde etenkin lapsiperheille. Kesätorin takana on mm. ilmainen kotieläinpiha.



mansikka, burrata, tomaatti-mansikkasalaatti



keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Visavuoren museo ja valimokahvila Vaniljahelmi - Viikonloppukokki kotiseuturetkellä

Yhteistyössä Visavuoren museo ja Valimokahvila Vaniljahelmi


Visavuori, museo, Valimokahvila Vaniljahelmi, Emil Wikström
Visavuori juhannuksena 2017



Kauniilta Lovenkalliolta Sääksmäen Tarttilan kylässä avautuu upea näkymä Vanajavedelle. Eipä ihme, että kuvanveistäjä Emil Wikström päätti rakennuttaa sinne erämaa-ateljeensa aivan 1900-luvun alussa. Kalliolla kasvavien visakoivujen mukaan paikkaa alettiin nimittää Visavuoreksi. Vaikka kulkuyhteydet Visavuoreen olivat hyvät, on silti varmasti aikamoinen onnenkantamoinen, että kuvanveistäjä rakennutti huvilansa juuri Sääksmäellä. Yhtä hyvin se olisi voinut valmistua esimerkiksi Tuusulanjärven rannalle kuten Jean Sibeliuksen Ainola ja Pekka Halosen Halosenniemi tai Ruovedelle kuten Gallen-Kallelan erämaa-ateljee.




Visavuori, museo, valimokahvila Vaniljahelmi, Emil Wikström, Vanajavesi
Sateisen päivän maisema asuinrakennuksen parvekkeelta Vanajavedelle



Kun minusta tuli valkeakoskelainen reilu 10-vuotta sitten en oikeastaan edes tiennyt, että meillä on tällainen helmi. Sittemmin Visavuoressa on tullut vierailtua monesti, jopa useita kertoja kesässä. Visavuori on mieleinen paikka myös lapsille, vaikka vaikuttavat veistokset joskus pieniä pelottivat. Visavuori on museo, jossa riittää nähtävää useiksi kerroiksi. Lukuisat yksityiskohdat ateljeessa ja asuinrakennuksessa, kaunis hyvin hoidettu puutarha, komeat rakennukset ja vaikuttava maisema saavat palaamaan museoon yhä uudelleen ja uudelleen. Onko Visavuori sinulle tuttu?

Jos Visavuori on vielä näkemättä, kannattaa hypätä auton rattiin ja ajella Sääksmäelle. Visavuori on autoilijalle helposti saavutettavissa. Helsinki-Tampere moottoritieltä ei ole pitkäkään matka museoon. Helsingistä matkaa kertyy 130 km, Tampereelta 45 km ja Valkeakoskelta vain 14 km. Jos aikanaan Visavuori oli helposti saavutettavissa vesiteitse se on sitä yhä. Ne, jotka eivät omista omaa venettä, pääsevät Hämeenlinnasta Hopealinjalla Visavuoren laituriin. Valitettavasti paikka ei ole esteetön.

Viisi syytä vierailla Visavuoressa:

  1. Rakennukset
  2. Veistokset
  3. Puutarha
  4. Tarinat 
  5. Kahvila
1. Rakennukset. Kuvanveistäjä Emil Wikström (1864-1942) oli puusepän poika, jonka kyvykkyys havaittiin ja hän pääsi tukijoiden avulla opiskelemaan ensin kotimaassa Turussa ja Helsingissä, ja sitten apurahan turvin Euroopassa Wienin taideakatemiassa ja Pariisissa. 



Visavuori, valimokahvila Vaniljahelmi, Emil Wikström, museo, ateljee
Visavuoren ateljee heinakuun sateisena maanantaina



Visavuorin ateljee rakentui Sääksmäelle 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Ensimmäinen ateljee rakennus valmistui jo 1800-luvun lopussa, mutta se, ikävä kyllä, paloi vain muutama vuosi valmistumisestaan. Nykyisellään Visavuoressa on kolme rakennusta. Kuvanveistäjän Emil Wikströmin ja hänen perheensä asuinrakennus, ateljeerakennus sekä Kari-pavilijonki, joka esitellään pilapiirtäjä Kari Suomalaisen, Emil Wikströmin tyttärenpojan, elämäntyötä. Lisäksi Kari-paviljongissa on vaihtuvien näyttelyiden tila. 

Ateljeen vanhimmassa osassa olivat kuvanveistäjän työtilat ja uudemmalla puolella oli tilat vieraiden vastaanottamista varten, talvipuutarha, urkuparvi sekä tähtitorni. Ateljeen maantasa kerroksessa oli lisäksi Suomen ensimmäinen pronssivalimo, joka nykyisellään toimii kahvilana. Ateljeerakennuksen monikäyttöisyys ihmetyttää ja hämmästyttää vielä museokävijääkin. Lapsia tietysti kiinnosti kovasti tähtitorni, jossa Pariisin tähtitieteellisen seuran jäsen teki havaintoja ja raportoin niistä Ranskaan. Visavuoren tähtitorni saattaisi olla nykypäivän tähtitieteilijällekin hyvä paikka tehdä havaintoja, vaikka Visavuori ei enää aivan yhtä erämaassa olekaan kuin 1900-luvun alussa, on paikka kuitenkin kohtuullisen syrjässä kaupungista ja valosaasteesta.  




Visavuori, valimokahvila Vaniljahelmi, museo, ateljee, talvipuutarha,
Ateljee-rakennuksen talvipuutarha. Etualan visakoivuinen tuoli on "mallituoli", jossa ainakin
presidentit Mannerheim ja Svinhuvud ovat istuneet malleina.



Visavuoren asuinrakennus yksityiskohtineen aiheuttaa syviä huokauksia. Karjalaishenkisen hirsilinnan ulkoasu ja sisätilat ovat keskenään täysin erilaiset, jopa ristiriitaiset. Ei uskoisi, että hirsirunkoisen ja paanukattoisen rakennuksen huoneissa on ranskalaiset huonekalut ja tapetit, jotka ovat säilyneet alkuperäisinä. Ruokailutila on enemmän rakennuksen ulkoiselle habitukselle uskollinen. Aikakaudelle tyypilliset puiset kiinteät penkit ja pöytä sekä seinäkoriste sydän- ja hakaristisymboleineen ovat tyylilltään enemmän rakennuksen ulkoiselle tyylille uskollisia.

Visavuoren keittiö on varmastikin kaikkea muuta kuin aikakaudelle tyypillinen. En ainakaan usko, että lehikäisraudat ja ruokailuvälineiden kiillotuskoneet ovat aikakaudelle tyypillisiä. Kerrotaan myös, että Visavuoressa käytettiin paljon eurooppalaisia raaka-aineita ja mausteita. Esimerkiksi oliiviöljyä tuotiin säännöllisesti Wikströmeille.

2. Veistokset. Vaikka ei tietäisi kovin paljoa veistotaiteesta, on varmasti törmännyt Wikströmin töihin. Hänen tunnetumpia töitään ovat muun muassa Lyhdynkantajat eli Helsingin rautatieaseman graniitista veistetyt kivipatsaat, Säätytalon päätykolmio ja monet kansallisten suurmiesten patsaat ja muistomerkit Helsingissä ja muualla kotimaassa.



Visavuori, valimokahvila Vaniljahelmi, Emil Wickström, museo, veistos, pronssivalim
Anna-Liisa Vaniljahelmen ikkunalla.



Veistoksia, niiden luonnoksia ja harjoitelmia ja erilaisia tutkielmia on nähtävillä Visavuoren ateljeessa. Suurin osa nähtävillä olleista vedoksista on kipsivaluja, mutta esillä on myös muutamia kivestä tai pronssista tehtyjä veistoksia tai niiden osia. Suurikokoiset veistokset voivat varsinkin pienten lasten silmissä olla vähän pelottavia, aikuisestakin on vaikuttavaa katsella Väinämöistä silmästä silmään.




Visavuori, valimokahvila Vaniljahelmi, veistos, Emil Wikström, ateljee


Jos olet paikallinen, saatat hyvin löytää veistoksista tuttuja piireteitä. Kuvanveistäjä käytti mielellään paikallisia malleina. Veistoksia on sijoitettuna myös Visavuoren puutarhaan.

3. Puutarha. Visavuoren pihapiiri on upea! Koska kesä on ollut melko kylmä ja vettä on riittänyt, puutarha kukoistaa heinäkuun puolessa välissä yhä. Lukuisat kukkivat kukat pioneista ruusuihin saavat aikaan silmiä hivelevän näyn. Kasveja paremmin tuntevat voivat varmasti löytää puutarhasta monia jo harvinaiseksi käyneitä perennoja. Puutarha muuttuu kesän kuluessa nopeasti sen huomaa tämän postauksen kuvistakin. Aurinkoiset kuvat on otettu juhannuksen aikaan ja pilvisen päivän kuvat heinäkuun puolessa välissä. 



Visavuori, museo, Vaniljahelmi, Emil Wikström, tähtitorni, ateljee, puutarha
Juhannuksena 2017



Puutarha oli tärkeä myös Wikströmeillä. Hyötypuutarhan lisäksi Visavuoressa kasvatettiin kasveja, jotka eivät 1900-luvun alussa olleet Hämeessä kovinkaan tavallisia. En usko, että muissa taloissa kasvatettiin aprikooseja tai viinirypäleitä. Ilmeisesti oli niin, että Emil Wikström paneutui täysillä siihen mitä teki oli sitten kysymys kuvanveistosta, valokuvauksesta, tähtitieteestä tai puutarhanhoidosta.





Visavuori, museo, Emil Wikström, valimokahvila Vaniljahelmi, puutarha, ateljee
Heinäkuussa 2017




4. Tarinat. Vierailu Visavuoreen kannattaa ehdottomasti ajoittaa siten, että pääsee osallistumaan joko klo 12 tai 16 starttaaville opastetuille kierroksille. Museoon ja sen näyttelyihin voi tutustua omatoimisestikin, mutta silloin ei pääse osallisiksi tarinoista. Ja tarinoita Visavuoressa riittää! Opasta kuunnellessani ajattelin, että mitä kaikkea mahtaisimmekaan tietää, jos seinät osaisivat puhua. Parasta olisi, jos ne osaisivat monta kieltä, sillä Visavuoressa puhuttiin varmuudella suomen lisäksi ainakin ruotsia ja ranskaa, jotka olivat suomen kieltä taitamattoman Alice-rouvan kielet. Kunnioitettavaa on, että umpisuomalainen kuvanveistäjä pystyi edellä mainittujen lisäksi kommunikoimaan myös englanniksi ja espanjaksi. 

Emil Wikströmin monipuolinen lahjakkuus eri aloilla saavat hänet näyttämään renessanssi-ihmiseltä, enkä yhtään ihmettele, että Kari Suomalainen on mielessään ylentänyt isoisänsä  Jumalasta seuraavaksi.

Vaikka olen vieraillut opastetuilla kierroksilla monina kesinä useampia kertoja, joka kerran kuulen jotain uutta. Tällä kerralla uudet tarinat koskivat juuri Alicea, joka on pitänyt ainakin palkollisensa ja lapsensa kurissa ja nuhteessa. Vai mitä sanoisitte siitä, että rouva pystyi vuoteestaan peilien kautta seuraamaan oliko piikojen ikkunan takana liikehdintää. Tyylilleen uskollisena rouvan kerrotaan osallistuneen talon töihin puutarhassa korkokengät jalassa ja pedanneen sängyt hansikkaat kädessä, että kauniisti laitetut kynnet eivät vioittuisi. Voisi kuvitella, että elämä erämaa-ateljeessa ei ollut helsinkiläiselle seurapiiriperhoselle helppoa.

5. Valimokahvila Vaniljahelmi. Visavuoressa ateljerakennusassa toimii museokahvilana valimokahvila Vaniljahelmi. Valimon tunnelmallisissa tiloissa voi piipahtaa museoon tutustumisen lomassa nauttimassa kupin kahvia ja ihania leivonnaisia, jotka ovat aina taatusti tuoreita. Kahvilassa laatu korvaa määrän. Tarjolla ei ole sen seitsemää sorttia, mutta vaihtoehtoja on muutama; sekä makean että suolaisen nälkään. 




Valimokahvila Vaniljahelmi, Visavuori
Vaniljahelmen värikäs vitriini pitää sisällään lähi- ja luomutuotteita.



Kahvilassa on mukava vierailla jo senkin vuoksi, että kahvilayrittäjä Anu Mäenpäästä näkee, että hän tekee työtään tosissaan ja suhtautuu siihen intohimoisesti. Yrittäjä suosii sesonkiajattelua ja pyrkii tarjoamaan paljon lähi- ja luomutuotteita. Pienyrittäjänä hän haluaa myös tukea toisia yrittäjiä. Yhteistyö näkyy kahvilassa; osa kahvilan valikoimasta valmistetaan muualla kuin Visavuoressa. Tämä on osin aivan käytännön sanelema juttu. Keittiön tilat ovat minimaaliset. Kahvilassa on myynnissä myös laadukas valikoima pienyrittäjien tuotteita hilloja, makeisia, hunajaa ja niin edelleen.




Valimokahvila Vaniljahelmi, Visavuori, mansikkaviineri
Viinereitä sesonkiherkkuilla täytettynä




Vierailessamme Vaniljahelmessä pullataikina oli vasta nousemassa, mutta vitriinissä kuitenkin komeili samana aamuna Hämeenlinnassa leivottuja täydellisiä wienermunkkeja. Kun museokierros oli ohi, kahvilasta kantautuikin jo tuoreen pullan tuoksu. Sitä oli vaikea vastustaa. 

Vaniljahelmen vohveliviikonloppu on ollut tämän kesän hitti. Vohveleita on kuulemma kyselty muutenkin kuin vohveliviikonloppuna. Seuraava kerran vohveleilla pääsee herkuttelemaan tulevana viikonloppuna (22.-23.7.2017)! Jos suunnitelmat on vielä tekemättä, piipahda ihmeessä vohvelille. Hyvänmakuiset vohvelit ovat jääneet mieleen myös huokean hintaisina.  Tulevana viikonloppuna vohveleiden hinta on 5,90 €. Suolainen vaihtoehto on kinkku-juustotäytteinen ja makea versio täytetään sitruuna-limesorbetilla, vadelmilla ja lähituottajan hunajasta valmistetulla kastikkeella. Jos ottaa molemmat, saa sekä ruuan että jälkiruuan.  Gluteenitonta tai maidotonta ruokavaliota noudattavienkaan ei tarvitse jäädä sivustakatselijoiksi. Me kävimme maistelemassa juhannuksena vohveleita ja sen perusteella voin suositella. Silloin sesonki oli eri ja täytteet sesongin mukaiset.



Valimokahvila Vaniljahelmi, Visavuori, vohveliviikonloppu
Edellisen vohveliviikonlopun suolainen ja makea vohveli




Me tutustuimme museoon niin huolella, että opastuksen jälkeen kävimme uudelleen läpi sekä ateljeen että asuinrakennuksen. Kari-Paviljonki jäi tällä kerralla vähemmälle huomiolle, vaikka siellä olisi olltu pilapiirrosten lisäksi myös mielenkiintoinen vaihtuva näyttely Sanasta kuvaan. Näyttelyssä oli esillä eri aikakausien suomalaisten kirjailijoiden muotokuvia, joista pikaisella vilkaisulla Anja Kaurasen ja Jari Tervon muotokuvat tekivät suurimman vaikutuksen.

Paljastuipa Kari-paviljongin museomyymälässä sellainenkin salaisuus, että kotimme seinällä roikkuva kipsinen vauvan käsi ei olekaan nuoremman apukokin, vaan kipsiveistos on Wikströmin Syntymä. Originaali kipsi Syntymä (Tintin 1895) on museon kokoelmissa.

EDIT kesä 2019: Visavuoren kahvilayrittäjä on vaihtunut, mutta leivonnaiset ovat aivan yhtä herkullisia kuin aikaisemminkin.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Friteeratut sirkat - ehdottomasti positiivinen makuelämys

Olen aina ollut sitä mieltä, että kaikki mikä on ruuaksi valmistettua, on maistamisen arvoista. Niinpä päätin maistaa sirkkoja, kun tilaisuus tarjoutui. No, sirkkoja ei tuotu eteeni ihan tarjottimella, vaan jouduin nähdä vähän vaivaa ruokani eteen. Olin jo aiemmin keväällä kuullut, että kotiseudullani Kurikassa on sirkkaamo. Alkukesän mummulareissulla selvittelin "sirkkaajan" nimen ja puhelinnumeron (Jos sirkat kasvavat sirkkaamossa, eikös niiden kasvattaja silloin ole sirkkaaja?), ja tartuin rohkeasti puhelimeen, paikan päällä kun kerran olimme. Siltä istumalta tulin ostaneeksi 100 g pakastettuja sirkkoja, vaikka sirkkamon isäntä itse oli reissussa. 



friteerattu sirkka, kotisirkka, hyönteisravinto



Tuosta nuon vain friteerasin sirkkoja. Äiti kyllä sanoi, että ensin pitää syödä oikeaa ruokaa ennen kuin saa ruveta sirkkoja paistamaan. Näin teimme. Söimme oikeaa ruokaa. Muistaakseni ja mitä luultavimmin peruunoota ja soosia, sillä SE on pohjalaasten oikia ruoka, ja sitten friteerasin sirkat. Siinä me sitten maistelimme sirkkoja minä, äiti, isä, mieheni ja vanhempi apukokki. Nuorempi ei suostunut maistamaan, ei sitten millään.

Kokemus oli kaikkien mielestä positiivinen. Sirkkojen maku oli mieto, hieman hernemäinen.  Etäisesti tulee mieleen myös äyriäiset. Uppopaistaminen tekee sirkoista rapeita ja puraisun jälkeen suutuntuma on vähän jauhoinen, mutta ei kuiva. Nuorempi apukokki sanoi, että haisee popcornille, mutta ei sittenkään suostunut maistamaan. Popcornin haju tuli tietenkin rypsiöljystä, eikä sirkkojen maku muistuttanut vähääkään poppareita. Sirkat ovat oikein kelvollinen snacks, mutta nälkäänsä niitä saa kyllä pistellä aika satsin.



friteerattu sirkka, kotisirkka, hyönteisravinto




friteerattu sirkka, kotisirkka, hyönteisravinto



Ensikosketus sirkkoihin oli mielenkiintoinen, että otin uudelleen yhteyttä sirkkojen kasvattajaan ja sovimme tapaamisen kesälomareissulle. Kurikkalainen sikatilallinen Panu Ollikkala ryhtyi kasvattamaan kotisirkkoja sikojen rinnalla. Kasvattaminen on koeluoteista pioneerityötä, sillä Suomessa sirkkoja ei vielä saa myydä elintarvikkeena. Lakimuutoksen myötä tämä mahdollisuus avautuu luvanvaraisena vuoden vaihteessa. Tällä hetkellä sirkkojen markkinat ovat siis pienet. Edelläkävijöitä sirkkabisneksessä ovat Hollanti ja Britannia. Maissa sirkkoja kasvatetaan jo nyt suuremmassa mittakaavassa. Hollantilaiset tai britit eivät ole olleet halukkaita jakamaan oppia muille, joten kaikki on pitänyt oppia kantapään kautta. 

Mielenkiintoisen iltapäivän parasta antia oli se, että sain kuulla ja nähdä miten innostunut ja työhönsä paneutunut sirkkaaja on. Siinä sirkkojen sirittäessä ruokabloggarikin oppi sirkoista yhtä sun toista. Esimerkiksi sen, että naaraat eivät siritä. Sirittämällä sirkat etsivät lajitovereitaan. Siis mitä vähemmän sirkkoja, sen kovempi ääni, koska kaverit ovat kadoksissa



friteerattu sirkka, kotisirkka, hyönteisravinto




friteerattu sirkka, kotisirkka, hyönteisravinto



Sirkkaamossa kasvatettava kotisirkka (Acheta domesticus) on Suomessa luonnossa tavattu laji, vieraslaji tosin. Nykyisellään kotisirkat ovat käyneet luonnossa melko harvinaisiksi, mutta aiemmin se oli hyvinkin tavallinen vieras kosteissa asumuksissa. Vaikka kotisirkka ei luonnossa olekaan vaarallinen tuholainen, pakoriski on sirkkaamossa otettu huomioon. Sirkkojen laatikot ovat tiiviit ja sirkkaamon oven eteen on asennettu verkot.

Kun lakimuutoksen myötä avautuu mahdollisuus myydä sirkkoja elintarvikkeena, ei tuotantoprosessia Ollikkalassa tarvitse lähteä muuttamaan, sillä jo nyt sirkkoja kasvatetaan kuten mitä tahansa muuta elintarvikkeeksi tuotettavaa lajia. Sirkkaamossa sirkat elävät verkkokannellisissa muovilaatikoissa kananmunakennojen välissä. Ne syövät kananrehua ja kurkkua, joka on kauppamyyntiin kelpaamatonta epäkuranttia tavaraa. Hyöteisiä kasvatettaessa pystytään siis hyödyntämään elintarviketeollisuuden sivuvirtoja ja ylijäämääkin. Kurkku ei päädy kaatopaikalle. Toisessa päässä asumustaan sirkoilla on ruokapaikka, ja toiseen päähän ne tekevät tarpeensa. Ei mikään ihan tyhmä otus!



friteerattu sirkka, kotisirkka, hyönteisravinto



friteerattu sirkka, kotisirkka, hyönteisravinto



Sirkkaamon tietokoneelle on tallennettu vaikuttava määrä dataa sirkkojen ravinnon määrästä ja laadusta sekä hyönteisten käyttäytymisestä ja kasvusta. Oikenlaisen ravinnon määrän ja laadun löytäminen on ollut hakemista isännän mukaan. Ensin ruokittiin liian vähän. Sirkat tarvitsevat yllättävän paljon ravintoa, vettä ne eivät niinkään tarvitse. Rehunkin löytymisen kanssa on ollut haasteita; yksi rehu homehtui, ja toista ronkelit sirkat eivät syöneet ja niin edelleen. Juuri tällä hetkellä käytössä oleva rehukaan ei ole paras mahdollinen. Parhaillaan onkin kuulemma selvitystyön alla voisiko kotimainen härkäpapu toimia sirkkojen ravintona. Ja sehän se olisikin hieno juttu, jos rehu saataisiin kotimaisista pelloista! 

Sirkkojen kasvattaminen on nopeaa. Sirkat kuoriutuvat munasta hyönteiseksi noin viikossa. Kuudessa viikossa niistä tulee täyskasvuisia noin 2,5 cm pitkiä hyönteisiä. Naaraiden muninta-aika on noin 3-4 viikkoa. Teurasikäiset sirkat siirretään kylmiin tiloihin, jossa ne vaipuvat horrokseen. Tämän jälkeen sirkat pakastetaan. Sirkkojen loppu on luontaisen kaltainen. Pakkasessa ne eivät tiedä kuolevansa. Sieltä pakkasesta minäkin ne sirkkani sitten sain friteerattavaksi.



*

Friteeratut sirkat


pakastettuja sirkkoja
rypsiöljyä

suolaa
(sumakkia tai muuta mieleistäsi maustetta)

Laita sirkat kannelliseen pakasterasiaan ja ravistele rasiaa varovasti. Näin sirkoilta lähtevät jalat irti. Myös jalat ovat syötäväksi kelpaavia, mutta suutuntuma on epämiellyttävä.

Kuumenna rypsiöljy 160 asteiseksi. Lisää sirkat kuumaan öljyyn ja friteeraa, kunnes öljy on uudelleen 160 asteista.

Nosta sirkat talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva imeytyy talouspaperiin. 

Mausta suolalla (ja sumakilla tai muulla mieleiselläsi mausteella) ja nauti snacksina

*


Mitä muuta sirkoista voisi tehdä? Olen kuullut, että niistä on valmistettu rocky roadia tai että ne on tarjottu etanoiden tapaan. Sirkat voisi myös marinoida tai jauhaa ja käyttää proteiinilisänä. Sillä proteiinia kuivatuissa sirkoissa on jopa 60-70%. Jos sinulla on mahdollisuus maistaa tai peräti valmistaa sirkkoja, suosittelen tarttumaan ennakkoluulottomasti tilaisuuteen. Tässä saattaa olla kysymyksessä jotain hyvin suurta ja merkittävää, vaikka vielä taitaa matkaa siihen, että sirkat ovat oikeaa ruokaa.  Matkaa taitaa olla myös siihen, että sirkkojen kasvatuksesta voisi saada elantoa, mutta hienoa nähdä, että hanketta viedään joukolla eteenpäin eri rintamilla, ja että näiden pioneerienkasvattajien lisäksi mukana on myös tutkija- ja asiantuntijaorganisaatioita (esimerkiksi Luonnonvarakeskus Luke) ja eri alojen yrittäjiä. Mielenkiintoista on myös se, että sirkkojen kasvatusta halutaan viedä eteenpäin enemmänkin markkinatalous- kuin maatalousvetoisesti. Jään oikein innolla seuraamaan mitä tästä vielä oikein kehkeytyykään. Toivottavasti kaikkea hyvää. Kiitos vielä mahdollisuudesta piipahtaa sirkkaamossa ja onnea matkaan!



friteerattu sirkka, kotisirkka, hyönteisravinto



Yksi huomionarvoinen seikka on tässä vaiheessa syytä mainita: sirkkojen kuori on kitiiniä eli samaa ainetta kuin esimerkiksi rapujen, joten äyriäisallergiset saattavat saada kotisirkoista oireita.