Kanttarellirisotto arkiversio

Kanttarellirisotto on vähän liian hienoa tiistairuuaksi

Arki-iltojen ruuat ovat lähtökohtaisesti helppoja. Mielellään tarjoan jotain edellispäivien ruokaa lämmitettynä tai nopeaa pastaa. Toisinaan syödään munakas, johon voi myös hyödyntää jääkaapin sisältöä. Jos oikein on yritystä saatetaan keittää perunoita ja tehdä kastiketta, mutta se on jo paljon se. Hyvä vaihtoehto on myös salaattia ja kylkeen jotain proteiinia esimerkiksi paistettua broilerinleikettä  tai savukalaa. 

Koronakevät toi tullessaan etätyöt. Etätöissä on se etu, että siinä vaiheessa kun työpäivä päättyy on jo kotona. Hellan ääreen pääsee nopeasti. Eilen tiistaina minulla oli etäpäivä ja jääkaapissa maanantai-illan harrastuksen sato kolmisen litraa kanttarelleja. Päätin tehdä risottoa, vaikka sillä meillä on statusarvon juhlaruokana.

Kanttarellirisotosta tuli arkiversio. Juuri tähän risottoon olisi ollut sieniä, vaikka kuinka ja paljon, mutta nyt oli pulaa viinistä ja juustosta. Hätä keksi keinot ja viinin sijasta lorautin risottoon omenamehua ja omenaviinietikkaa. Kyllä se kelpasi, vaikka jäinkin kaipaamaan sitä ihanaa tuoksua, joka risottokasarista nousee kun sinne kaataa valkoviinin. Viinintuoksu toimii loistavana aperatiivina. Teho on niin hyvä, että tuoksu on melkein parempi kuin valmis risotto. 

Yleensä aina minulla on jääkaapissa parmesanjuustoa tai vastaavaa. Nytpä ei ollut. Onneksi oli 50 g palanen lauantailta jäänyttä hyvin kypsää goudaa. Sen vaan sanon, että kyllä goudakin risotossa paremman puutteessa toimii - ainakin tiistaiversiossa. Yksi asia, jossa risoton teossa ei kannata oikaista on oikeanlainen riisi. Kaapista löytyykin melkein aina risottoriisiä.

Kanttarellirisoton arkiversio

1 l kanttarelleja

2 rkl oliiviöljyä

pieni keltasipuli

2,5 dl risottoriisiä

1,5 dl omenatuoremehua

2 rkl omenaviinietikkaa

8-12 salvianlehteä

50 g kypsää goudaa

1-2 rkl voita

1,2 l kasvislientä

Puhdista ja pilko kanttarellit pienemmäksi. Laita kanttarellit kuivalle pannulle ja paista kunnes enin neste on haihtunut. Lisää pannulle oliiviöljy, sipulit ja riisi. Kuullottele puuhaarukalla sekoitellen kunnes risottoriisi on muuttunut läpikuultavaksi.

Lisää pannulle omenamehu ja -viinietikka. Kun neste on miltei imeytynyt riisiin, aloita lämpimän kasvisliemen lisääminen risoton joukkoon. Lisää kasvislientä aina, kun edellinen on melkein kokonaan imeytynyt. Jatka nesteen lisäilemistä pienissä erissä, kunnes riisi on miltei kypsää. Riisi kypsyy noin 15-25 minuuttia vähän riisilajikkeesta riippuen.

Sekoita sitten risoton joukkoon pieneksi pilkotut salvian lehdet ja raastettu juusto. Sekoittele vielä ja lisää mahdollisesti nestettä, että saat mieleisesi koostumuksen. Kannattaa myös tarkistaa makua. Esimerkiksi onko ruuassa riittävästi hapokkuutta ja suolaa makuusi. Aivan lopuksi laita risottoon vielä nokare voita, joka paitsi kiillottaa ruuan tuo siihen myös vähän täyteläisyyttä.

Tarjoile heti. Risotto ei odota ruokailijaa.

*

Kanttarelli ja salvia on hyvä makupari

Olen näköjään jo aiemminkin tehnyt kanttarellirisottoa salvialla maustettuna. Ja mikä ettei kanttarelli on salvialle oikein hyvä makupari! Toinen makupari, jonka olen salvialle löytänyt on omena. Tässä tiistairisotossa oli nyt sitten molempia salvian kavereita.

Minulle salvia on jotenkin haastava yrtti. Joka kevät sen istutan, ja sitten tuskailen, ettei sitä ole juuri tullut käytettyä. Tiedän salvian olevan hyvä mauste rasvaiselle lihalle ja tiedän, että salviabroileri on maukas klassikko, mutta entäs sitten? Toistaiseksi olen edellämainittujen lisäksi friteerannut lehtiä, maustanut kesäkurpitsakeittoa, omenahilloa ja tosiaan käyttänyt kanttarellin kanssa. Tuskailin asiaa jo instagramissa ja siellä sainkin monta hyvää vinkkiä salvian käyttöön. Paras kaikista taisi olla se, että salvian lehdet voi myös pakastaa. Ainakin se helpotti tarvetta syödä salviaa joka aterialla. Jatkossa kotona on mahdollista saada talvikaudellakin gnoccheja, ruskistettua voita ja salviaa. Näillä eväillä lähdetään suunnittelemaan ensimäistä syksyviikonloppua.

Suppilovahvero-ohrattoa, lampaan sisäfilettä ja portviini-suklaakastiketta

Anopilta saatu ikaalilainen lampaan sisäfile taisi olla alkusysäys tälle yhdelle kaikkien aikojen onnistuneimmalle lauantai-illan pääruualle. Tai sitten kaikki olikin sen ansiota, että takana oli pari kiireistä viikkoa, joiden aikana en ollut juuri ehtinyt kauhan varteen. Lauantaina oli luovuutta ammennettevana ja stressiä purettavana. Keittiöhommat on mulle yksi tapa rentoutua, toinen on liikunta ja kolmas ulkoilu. Mieluiten menen metsään, mutta järvikin on ok. 

Metsästä olin stressinpurkuhengessä hakenut suppilovahveroita, jotka olivat vahvasti mukana ruokamietinnöissä. Ajattelin myös hyödyntää edelliselle illalliselle hankittuja ohrahelmiä hetimmiten uudelleen. Kuivakaappi alkaa aika nopeasti täyttyä kaikenlaisista kokeiluista. Kastikepohdinnoissa tuli mieleeni viikolla viinimaisteluissa ihastuttanut portviini, jonka arvelin tukevan sekä lampaan makuja että ohraton ja suppilovahveron vahvoja maanläheisiä ja metsäisiä aromeja. Viimeisen ahaa-elämyksen sain lenkillä. Yks-kaks parin kilometrin hölkkäilyn jälkeen mieleen tuli tumma suklaa, jonka arvelin täydentävän kastikkeen makumaailmaa. Näin ne ruuat meillä syntyvät: yksi idea siltä ja toinen ajatus täältä. Tässä resepti:

*

Suppilovahvero-ohratto, lampaan sisäfile ja portviini-suklaakastike

Suppilovahvero-ohratto

4-6 annosta

n. 1 l tuoreita suppilovahveroita

voita sienten kuullottamiseen

1 punasipuli

1 valkosipulin kynttä

rypsiöljyä kuullottamiseen

3 dl ohrahelmiä

1 dl vintage portviiniä

2 rkl punaviinietikkaa

1 l kasvislientä

mustapippuria myllystä

50 g parmesanraastetta

suolaa

timjamia

Puhdista sienet ja pilko ne pieneksi. Laita sienet kuivalle pannulle ja kiehauta niistä ylimääräinen neste pois. Lisää pannulle nokare voita ja jatka kuullottamista kunnes sienet ovat kunnolla kypsyneet. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita sienet sivuun odottamaan

Valmista ohratto vähän risoton tapaan. Kuumenna kattilassa öljy. Kuullota kuoritut ja hienonnettu sipulit. Lisää joukkoon ohrahelmet ja sekoittele aineksia hetki. Kaada kattilaan portviini ja lisää myös punaviinietikka ja timjami. Kun viini on liki haihtunut, kaada kattilaan kasvisliemi. Keitä ohrattoa n. 15 - 20 minuuttia välillä sekoittaen.

Kun ohratto on melkein kypsää, lisää joukkoon kuullotetut sienet ja parmesanraaste. Anna hautua kypsäksi. Mausta mustapippurilla ja tarkista muutenkin maku.

Portviini-suklaakastike

banaanisalottisipuli

porkkana

palsternakka

pala mukulaselleriä

2 laakerinlehteä

rypsiöljyä kuullottamiseen

oksa tuoretta puuvartista timjamia

oksa tuoretta rosmariinia

suolaa

mustapippuria

1 dl vintage portviiniä

0,5 l lihalientä

n 20 g tummaa suklaata

pari nokaretta voita

Kuori ja hienonna kasvikset krouveiksi paloiksi. Kuullottele kasviksia hetkinen kattilassa rypsiöljyssä. Lisää portviini kattilaan ja kiehauta. Lisää myös lihaliemi ja mausteet. Anna porista hiljalleen noin kymmenen minuuttia.

Siivilöi kasvikset ja mausteet pois kastikkeesta. Keitä kastiketta kokoon, kunnes sitä on noin puolet tai vähän vähemmän kuin alunperin.

Lisää kastikkeeseen suklaa ja voi nokareet vispilällä sekoittaen. Kastike kiillottuu ja suurustuu suklaalla ja voilla.

Lampaan sisäfile

lampaan sisäfile

öljyä

voita

suolaa

pippuria

Nosta liha hyvissä ajoin pois jääkaapista lämpenemään. Kuumenna paistinpannu. Lisää pannulle öljyä. Paista suolalla ja pippurilla maustettua filettä pari minuuttia puoleltaan. Nosta file folioon vetäytymään ainakin vartiksi. Tavoitteena oli medium-kypsyinen liha (noin 52-55 astetta) ja se onnistui näppituntumalla paistamalla ja tarpeeksi pitkällä vetäytymisajalla oikein mainiosti

Kokoa suppilovahvero-ohratosta, roseeksi paistetusta lampaan sisäfileestä ja portviini-suklaakastikeesta annos ja nautiskele punaviinin kera. Meillä nostettiin pöytään jo hyvissä ajoin päivällä avattu Tommasin Amarone. Tämä ruoka kestää tuhdimmankin viinin.

*

Täydellisen illallisen muutkin osaset olivat varsin onnistuneita. Alkuruuan valmistin avokadosta, kampasimpukoista ja pekonista. Makumaailmaltaan siis varsin erilainen kuin pääruoka. Pääruuan kanssa enemmän linjassa oli jälkiruoka. Jälkiruuan valmistamiseen en jaksanut nähdä suurta vaivaa muutoin kuin miettimisen osalta. Kokosin lautaselle vähän juustoja, hilloa, suklaata ja lakritsaa. Nämä herkut nautiskeltiin tuon saman vintage portviinin kanssa, jota olin käyttänyt pääruuassa.

Myös sunnuntain kokkailut onnistuivat erinomaisen hyvin, ja saattekin lukea blogista myöhemmin dutch babysta ja porognesesta, joka ei hyvästä yrityksestä huolimatta auttanut suunnattomaan Lapin ikävääni. Viikonloppukokin hommissa on se haaste, että seuraavaan kerran pääsen ajatuksella tarttumaan kauhan varteen vasta ensi viikonloppuna. Arkena ruuanlaitto on enemmänkin lämmittämistä ja nälän siirtämistä seuraavaan kertaan. Onneksi taas viikonloppuna pääsee soppakauhan varteen rentoutumaan. Miten sinä rentoudut?

Suppilovahveropiirakka kuivatuista sienistä

Jos aiemmin syksyllä tuli kuivattua sieniä, itsenäisyyspäivän aikaan kuivatuista sienistä kannattaa leipoa glögille piirakka. Kuivatut sienet saa piirakkakelpoiseksi liottamalla niitä nesteessä. Vesi käy vallan mainiosti, mutta myös maitoa voi käyttää. Itse olen kuivannut lähinnä suppilovahveroita, ja ainakin niiden liotusliemen voit käyttää hyödyksi ruuanlaitossa. No, piirakkaan ei juuri nestettä tarvitse, mutta esimerkiksi muhennosta tai kastiketta valmistaessa liotusneste kannattaa hyödyntää. Paljonko kuivattuja sieniä sitten pitää piirakkaan laittaa? Kokemukseni mukaan pari kourallista kuivattuja (noin 50 g) suppilovahveroja vastaa noin litraa tuoreita sieniä.

*

Suppilovahveropiirakka

pohja

2 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

hieman suolaa

1 dl vettä

0,5 dl ruokaöljyä

öljyä piirakkavuokan voiteluun

täyte

pari kourallista kuivattuja suppilovahveroita tai

1 l tuoreita suppilovahveroita

sipuli

hieman suolaa

tuoretta persiljaa

1 tl timjamia

nokare voita

kuorrutus

120 g cheddaria raastettuna

2 kananmunaa

2,5 dl pippurikermaa

suolaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Valmista piirakkapohja sekoittamalla kaikki aineet sekaisin. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.

Jos käytät kuivattuja sieniä, laita ne vähintään vartiksi veteen likoamaan. (Jos käytät tuoreita sieniä, laita esikäsitellyt sienet kuivalle pannulle ja kiehauta ne omassa nesteessään.) Kaada liotetuista sienistä ylimääräinen neste pois. Lisää pannulle nokare voita. Kuullottele hetki sieniä ja pieneksi pilkottua sipulia. Mausta seos suolalla ja timjamilla. Lisää sieni-sipuliseos ja pienemmäksi revitty tuore persilja piirakkapohjan päälle.

Yhdistä kuorrutuksen aineet sekaisin. Kaada kuorrutus päällimmäiseksi piirakkavuokaan.

Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia.

*

Sienipiirakka on siinä mielessä mukava leivonnainen, että se käy hyvin moneen paikkaan. Tämän kyseisen piirakan leivoin iltapalaksi kylään tulleille kavereille. Tietenkään koko piirakka ei kulunut yhdeltä istumalta, vaan sitä riitti seuraavalle viikolle etäpäivän lounaaksi. Aikaisemmin minun tuli höystettyä sienipiirakkaa lähes poikkeuksetta pekonilla, mutta sittemmin olen oppinut, että ainakaan maun vuoksi se ei ole välttämätöntä. Sienipiirakalle sopivan aromaattista ja sulamisominaisuuksiltaan hyvää juustoa on cheddar. Pidän myös pippurikermasta, joka tuo mukavasti mausteisuutta piirakalle. Ja kehuinko jo tuota pohjaa? Sen olen löytänyt Martoilta. Helppo valmistaa, eikä kovinkaan rasvainen. Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille!

Omenainen mustatorvisienipiirakka

On kaksi vaihtoehtoa, joko tämä syksy on aivan erityisen hyvä mustatorvisienisyksy, tai sitten mustatorvisilmäni on harjaantunut. Haluaisin uskoa jälkimmäiseen. Olen nimittäin käynyt vuosikausia samassa sienimetsässä, ja löytänyt sieltä aina silloin tällöin muutaman mustatorven. Tänä syksynä sieniä on ollut niin runsaasti, että niistä itsessään on voinut laittaa jotain. Tähän asti olen malttanut lisäillä mustatorvisieniä mausteeksi ja korostamaan metsäisiä makuja. Makuja mustatorvisienessä on!

*

Omenainen mustatorvisienipiirakka

pohja

2 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

hieman suolaa

1 dl vettä

0,5 dl ruokaöljyä

öljyä piirakkavuokan voiteluun

täyte

5 dl mustatorvisieniä

100 g kotimaista omenaa

pieni punasipuli

hieman suolaa

pari pyöräytystä mustapippuria

timjamia parista tuoreesta varvusta

pieni nippu tuoretta persiljaa

nokare voita

kuorrutus

80 g cheddaria raastettuna

2 kananmunaa

1 dl kermaa

1 dl maitoa

suolaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Valmista piirakkapohja sekoittamalla kaikki aineet sekaisin. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.

Laita esikäsitellyt sienet kuivalle pannulle ja kiehauta ne omassa nesteessään. Isot sienet kannattaa pilkkoa tai repiä pienemmäksi. Poimimani mustatorvisienet olivat niin kuivia, että niistä ei juurikaan irronnut nestettä. Lisää pannulle nokare voita. Kuullottele hetki sieniä, pieneksi pilkottua sipuli ja omenaa. Mausta seos ja lisää piirakkapohjan päälle.

Yhdistä kuorrutuksen aineet ja sekoittele. Kaada päällimmäiseksi piirakkavuokaan.

Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia.

*

Tässä mustatorvisienipiirakassa on itselleni kaksi uutta juttua: ensimmäinen on kevyempi suolainen piirakkapohja. Ohjeen satuin löytämään googlailun tuloksena martoilta. Toki perinteiselle voi-vehnäjauhopohjalle on hetkensä, mutta marttojen vaihtoehto oli vähärasvaisempi ja ennen kaikkea todella nopea valmistaa. Toinen ja oikeataan suurempi ahaa-elämys oli lisätä omenaa suolaisen piirakan täytteeseen. Mustatorvisienessähän on hieman omenainen tuoksu. Sieniä tuoksutellessa ajattelin, että miksi ihmeessä en laita piirakkaan omenaa. Laitetaanhan omenaa sienisalaattiinkin. Aloitin pienellä määrällä, seuraavalla kerralla voisin varovasti lisätä omenan määrää.

Joku sienestäjä saattaa muuten kiinnittää huomiota sienten väriin. Mustatorvisienet ehtivät odotella jääkaapissa pari päivää ennen kuin pääsivät piirakkaan ja värikin muuttui ruskeammaksi. Sienet ilmeisesti rupesivat kuivamaan, sillä kuva kertoo värin ihan todellisena.. Kyseessä on kuitenkin mustatorvisieni, eikä harvinainen ruskotorvisieni, joka sekin olisi kelvollinen ruokasieni.

Oletko sinä kokenut ahaa-elämyksiä sieniruokien tai sienestyksen suhteen tänä vuonna?

Itämaista suppilovahverokeittoa ja rapujuhlat

Hyvässä seurassa ja rennolla meinigillä on vedetty tämänkin kauden molemmat rapujuhlat. Ravut ovat meillä poikkeuksetta rapujuhlien pääruokaa. Ne nautitaan hyvin perinteisesti tillin ja paahtoleivän kera. Majoneesi on ehkä kaikkein hurjinta, mihin olemme rapujuhlissa ryhtyneet. Majoneesi toimii rapuleivässä niin hyvin, että sitä yleensä aina on rapujuhlien pöydässä. Joskus olen paahtoleivän lisäksi tarjonnut myös saaristolaislimppua tai siemennäkkäriä, mutta ne eivät oikein ole ottaneet tuulta purjeisiin.  Alkuruokana rapujuhlissa nautitaan yleensä jotain keittoa tai piirakkaa. Tänä vuonna molemmissa rapujuhlissa on ollut sama keitto, vieraat ovat kyllä vaihtuneet. Tomaattipohjaisen suppilovahverokeiton resepti on minun keittiööni kulkeutunut anoppilasta, mutta sen alkuperä taitaa olla meillä kotona -blogissa. Olen tehnyt pieniä muutoksia reseptiin. 

*

Itämainen suppilovahverokeitto

8 annosta

12 dl tuoreita suppilovahveroita

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl punaista currytahnaa

keltasipuli

800 g tomaattimurskaa

4 dl vettä

2 tl tummaa ruokosokeria

2 kaffirlimen lehteä

mustapippuria

kourallinen tuoreita basilikan lehtiä

2 rkl soijaa

4 dl extra creamy kookosmaitoa

Kääntele puhdistettuja ja pieneksi pilkottuja suppilovahveroita ensin kattilan pohjalla. Kun enin neste on haihtunut lisää kattilaan öljy, currytahna ja hienonnettu sipuli. Kääntele hetkinen.

Lisää sienten joukkooon tomaattimurska ja vesi. Lisää myös kaffirlimen lehdet, pippuri, hieman suolaa ja sokeri. Anna hautua noin 30 minuuttia.

Lisää lopuksi soija, tuoreet basilikan lehdet ja kookosmaito. Sekoittele ja anna hautua vielä hetki. Tarkista maku, ennen kaikkea suola.

*

Itämainen suppilovahverokeitto onnistuu myös kuivatuista suppilovahveroista. Olen testannut, mutta valitettavasti en tullut mitanneeksi kuivattujen sienten määrää, vaan tein musta tuntuu -menetelmällä. Kovin moni sieni ei aidosti kestä näin vahvoja makuja, mutta suppilovahvero toimii mausteisessa ja tomaattisessa keitossa loistavasti. Viimeksi keittoa valmistaessa minulla sattui olla jääkaapissa pari desiä mustatorvisieniä, ja lisäsin myös ne keittoon. Mustatorvisienet menivät keitossa ehkä vähän hukkaan, niin pientä määrä ei mielestäni juuri keitosta maistanut.

En ole itse kovinkaan suuri kookoksen ystävä, mutta juuri tähän keittoon kookosmaito antoi aika kivan säväyksen. Itselläni on vielä testaamatta kannattaisiko keittoon lisätä hieman sitruunaruohoa ja käyttää tavallisen basilikan tilalla thaibasilikaa. Pieniä juttuja isossa keitossa, mutta ehkä sekin osoittaa reseptin oivallisuuden. Se on hyvin muokattavissa!

Laskeskelimme tuossa, että olemme viettäneet rapujuhlia itsepyydetyillä ravuilla 10-vuotta. Juhlavuosi, eikä tajuttu juhlia! Alkuvuosina rapuja syötiin usein viisi, kuusi jopa seitsemän kertaa kesän ja seuraavan talven aikana. Itse pyydettyjä rapujakin voi keitettyinä pakastaa, tiesithän sen? Tänä vuonna takana on vasta kahdet rapujuhlat, vaikka kausi lienee paras ikinä. Yhtään sen huonommalle ravut eivät kuitenkaan maistu, vaikka pidot ovatkin harvenneet.

Keiton jälkeen päästiin itse asiaan. Syyskuun 8. päivän ilta oli niin kaunis ja lämmin, että rapuja tarkeni syödä takapihan terassilla shortseissa ja t-paidassa. Näin loppukaudesta mertoihin kulkeutuu yleensä enemmän pienempiä rapuja ja enemmän naarasrapuja. Se on tietysti hyvä niille, jotka pitävät mädistä. Aikaisempien vuosien rapujuhlien tunnelmiin pääset esimerkiksi täplärapu-tunnisteen kautta. Ja tuosta jälkiruuasta (tyrniposset), siitä kerron eri postauksessa.

Juhlahumussa kuvat tuli napattua puhelimen kameralla.

Tattimuhennosta ja ruisleipää

Sieniä sittenkin! Pitkään näytti siltä, että tänä syksynä ei tule sieniä lainkaan, vaan tuleepas sittenkin. Sienisato ei taida olla mikään huippu hyvä, mutta kelvollinen kuitenkin. Olen ehtinyt metsään vain pikapyrähdysten verran, jolloin sieniä on kertynyt koriin sen verran kuin on tuoreeltaan syöty. Tänä syksynä en ainakaan vielä ole siis alkanut säilömään. Saa nähdä miten nyt käy kun suppiolovahverot alkavat nousta. Kun palaa kotiin metsästä, on yleensä jo kiljuva nälkä. Nopeana ensiapuna tulee kaapattua korista pari helppoa sientä ja paistettua niistä muhennosta tai vastaavaa. Sienet leivän päälle ja kuppikahvia. Sitten jaksaa käsitellä loput metsänantimet.

*

Tattimuhennosta ja ruisleipää

muutama tatti

sipuli pieneksi pilkottuna

nokare voita

suolaa

voimakasta sinihomejuustoa

persiljaa

hiivatonta juureen leivottua ruisleipää

Esikäsittele tatit tarpeen mukaan. Fiksu siivoaa ainakin enimmät roskat metsässä, mutta usein, ainakin minulle, jää hommia vielä kotiinkin. Siivoa pois sudilla havunneulaset ja muut roskat, poista vanhentunut pillistö tai limainen päällinen, mikäli sinulla on voitatteja. Pilko tatit pieniksi kuutioiksi.

Lisää tatit kuivalle pannulle ja odota, että ne alkavat hiljalleen irrottaa nestettä. Lisää pannulle voinokare ja pieneksi pilkottu sipuli. Sekoittele kunnes tatit ja sipuli ovat kypsyneet. Mikäli käytät punikkitatteja kypsennä erityisen huolellisesti. Punikkitatit saattavat huonosti kypsennettynä aiheuttaa vatsaoireita.

Mausta suolalla. Tatti ei muuta tarvitse.

Sipaise leivän päälle hieman voita tai käyttämääsi levitettä, nostele päälle tattimuhennosta, pala sinihomejuustoa ja koristeeksi ja väriksi vähän persiljaa. 

Taivaallista kahvin kanssa sieniretken päätteeksi.

*

Tattimuhennokseni on väriltään aika tummaa ja se johtuu tietenkin siitä, että olen käyttänyt muhennokseen kuvan tatit. Muhennoksessa on sekaisin herkkutatteja ja punikkitatteja. Täyteläisempien makujen ystävät saattavat lorauttaa muhennokseen kermaa, mutta minusta se ei ainakaan tattimuhennoksessa ole tarpeen. Kermaisuutta saa myös juustosta.

Marisoolillinen tattimuhennosta syntyi kuvan herkku- ja punikkitateista.

Siltä varalta, että kaipaat lisää sienireseptejä tässäpä koontia Viikonloppukokin sieniresepteistä:

Piirakat:

• salvialla maustettu sienipiirakka
• kanttarellipiirakka pähkinöillä ja mustatorvisienillä vahvistettuna
• pähkinäinen sienipiirakka
• suppilovahveropiirakka
• tarte tatin kanttarelleista
• Pizza Bianca suppilovahveroista
• quesedillas kanttarelleilla, lohella ja cheddarilla
• kesäkurpitsapiiras
• omenainen mustatorvisienipiirakka

Keitot ja muhennokset

• samettinen sienikeitto suppilovahveroista
• lampaankääpämuhennos
• Itämainen suppilovahverokeitto

Pastat, risotot:

• kanttarellirisotto
• lasagne karitsan jauhelihasta ja tateista
• kermainen kanttarelli-kesäkurpitsapasta

Sienet ja kananmuna

• kanttarellifrittata
• suppilovahvero-munakasrulla
• munakasrullaa lampaankäävillä
• munakasrullaa karvarouskuilla täytettynä
• sieni-juustokohokas

Muut:

• suppilovahveropesto
• suppilovahverolevite
• sienisalaatti
• kesäkurpitsacannellonit kanttarellitäytteellä

Säilöminen:

• suppilovahverosuola
• suppilovahverohilloke
• suolasienet

Vielä yksi vinkki tattimuhennokselle: hyvää frisellen päällä. Friselle on italialainen kuivattu leipä, joka herätetään henkiin veden ja oliiviöljyn avulla.

Suppilovahverosuola on ihanan umaminen pöytämauste

Suppilovahvero on helppo sieni aloittelijankin kerättäväksi. Sille ei löydy myrkyllistä näköislajia. Tällaiset heti pannulle valmiit sienet ovat siinäkin mielessä helppoja, että ne eivät vaadi sen kummempaa käsittelyä. Maultaankin suppilovahvero on tuoreena melko mieto. Säilöttynä sienen maku voimistuu. Mielestäni helpoin tapa säilöä suppilovahvero on kuivaaminen. Pakastaessa suppilovahvero vähän sitkistyy.

Toisaalta juuri tämän sienen "helppous" saattaa kyllästyttää. Ainakin itselleni kävi vähän niin. Nyt suppilovahvero on kokenut renessanssin. Uusi nousu johtuu varmasti siitä, että olen opetellut tunnistamaan myös muita sieniä, jolloin sieniruokien makupaletti monipuolistuu. Itsepoimittu metsäsieni ei tarkoita meillä enää automaattisesti suppilovahveroa. Vaikka sienituntemus on lisääntynyt, olemme tänä vuonna syöneet suppilovahveroita enemmän kuin aikoihin. Nyt ne on kuitenkin nautittu tuoreeltaan, olen valmistanut sienistä herkkuja, joita en aiemmin laittanus esimerkiksi levitettä, hilloa ja pestoa. Yksi ahaa-elämys on vielä julkaisematta:

*

Suppilovahverosuola

1 osa kuivattuja suppilovahveroita

2 osaa karkeaa merisuolaa

Laita kuivatut sienet ja merisuola monitoimikoneeseen ja jauha tasaiseksi. Suppilovahverosuolaa voi käyttää pöytämausteena tai sillä voi maustaa ruokaa jo sitä valmistettaessa. 

*

Hyvähermoinen ja huolellinen kokki voi valmistaa suppilovahverosuolansa myös morttelissa, mutta monitoimikoneella tai vastaavalla pääsee huomattavasti helpommalla. Sienisuola säilyy hyvin tiiviisti suljetussa pakkauksessa ja valota suojattuna, kunhan vain sienet ovat valmistettaessa ehdottoman kuivia. 

Umaminen sienisuola sopii mausteeksi moneen. Luonnehtisin sitä maultaan ennen kaikkea umamiseksi sienen maku on yllättävänkin mieto. Siksi suppissuola sopii myös maustamaan sellaisten henkilöiden ruokia, jotka eivät ole tottuneet syömään sieniä. Aivan ehdoton suppilovahverosuola on keitetyn kananmunan päälle, mutta sitä voi ripotella myös lihan pintaan tai kalalle.

Suppilovahverosuolaa on valmistettu aiemmin esimerkiks Kokit ja potit -blogissa sekä Hiidenuhman keittiössä.