Suppilovahvero on helppo sieni aloittelijankin kerättäväksi. Sille ei löydy myrkyllistä näköislajia. Tällaiset heti pannulle valmiit sienet ovat siinäkin mielessä helppoja, että ne eivät vaadi sen kummempaa käsittelyä. Maultaankin suppilovahvero on tuoreena melko mieto. Säilöttynä sienen maku voimistuu. Mielestäni helpoin tapa säilöä suppilovahvero on kuivaaminen. Pakastaessa suppilovahvero vähän sitkistyy.
Toisaalta juuri tämän sienen "helppous" saattaa kyllästyttää. Ainakin itselleni kävi vähän niin. Nyt suppilovahvero on kokenut renessanssin. Uusi nousu johtuu varmasti siitä, että olen opetellut tunnistamaan myös muita sieniä, jolloin sieniruokien makupaletti monipuolistuu. Itsepoimittu metsäsieni ei tarkoita meillä enää automaattisesti suppilovahveroa. Vaikka sienituntemus on lisääntynyt, olemme tänä vuonna syöneet suppilovahveroita enemmän kuin aikoihin. Nyt ne on kuitenkin nautittu tuoreeltaan, olen valmistanut sienistä herkkuja, joita en aiemmin laittanus esimerkiksi levitettä, hilloa ja pestoa. Yksi ahaa-elämys on vielä julkaisematta:
*
Suppilovahverosuola
1 osa kuivattuja suppilovahveroita
2 osaa karkeaa merisuolaa
Laita kuivatut sienet ja merisuola monitoimikoneeseen ja jauha tasaiseksi. Suppilovahverosuolaa voi käyttää pöytämausteena tai sillä voi maustaa ruokaa jo sitä valmistettaessa.
*
Hyvähermoinen ja huolellinen kokki voi valmistaa suppilovahverosuolansa myös morttelissa, mutta monitoimikoneella tai vastaavalla pääsee huomattavasti helpommalla. Sienisuola säilyy hyvin tiiviisti suljetussa pakkauksessa ja valota suojattuna, kunhan vain sienet ovat valmistettaessa ehdottoman kuivia.
Umaminen sienisuola sopii mausteeksi moneen. Luonnehtisin sitä maultaan ennen kaikkea umamiseksi sienen maku on yllättävänkin mieto. Siksi suppissuola sopii myös maustamaan sellaisten henkilöiden ruokia, jotka eivät ole tottuneet syömään sieniä. Aivan ehdoton suppilovahverosuola on keitetyn kananmunan päälle, mutta sitä voi ripotella myös lihan pintaan tai kalalle.
Suppilovahverosuolaa on valmistettu aiemmin esimerkiks Kokit ja potit -blogissa sekä Hiidenuhman keittiössä.
Ihana ohje! t
VastaaPoistaTätähän pitää tehdä ystäville joululahjaksi, kiitos vinkistä <3.
Lahjaksihan minäkin näitä mietin. Onneksi oli hyvä sienivuosi ;) Suhteita voi varmaan varioida omaan suuhun sopivaksi. Tässä oli hyvää se, että sienenmaku oli lopulta aika mieto. Sopii monenlaiseen.
Poista