Ruusuruoska - kulttisarjakuva näyttämöllä Tampereella

Ruusuruoska on Tampereen Työväen teatterin ja Teatteri Takomon mielenkiintoinen yhteistuotanto, jonka kävin katsomassa Työviksellä jo helmikuun alun ensi-illassa. Turussahan kantaesitys ja näytökset ovat pyörineet jo syksyllä. Kevään näytöksiin Työviksen intiimissä kellariteatterissa on vielä tilaa. Ruusuruokan kaltaiselle näytelmälle kellarisali on ideaali ympäristö. Parasta on, jos pääsee mahdollisimman eteen istumaan, silloin näyttelijöiden kaikki ilmeet ja eleet erottuvat tarkasti. Ne pääsevät juuri näissä lavasteratkaisuissa ja yksinkertaisen puvustuksen asioista oikeuksiinsa.

Kuva:Tampereen Työväen Teatteri

Ruusuruoska pohjautuu kuvataiteilija Alpo Jaakolan vuonna 1967 ilmestyneeseen sarjakuva-albumiin. Näytelmän tekstit ovat Mika Rätön laatimia, ohjaus on Esa Kirkkopellon ja musiikista vastaa arvostettu ja taitava soitinrakentaja ja kansainvälisestikin arvostettu vanhanmusiikin maestro Eero Palviainen. Ruusuruoskan näyttelijä kaarti on koostuu sekä Työväen Teatterin, Takomon ja Nätyn näytteljiöistä. Erityisellä mielenkiinnolla seurasin tietysti Joonas Heikkistä, jonka olin edellisen ja ensimmäisen kerran nähnyt näyttämöllä Jeppe Niilonpoikana. Näytelmän kuluessa vaikutuin myös Sofia Smedsistä ja erityisesti hänen äänestään. Ja siitä miten hauska oli Joanna Haartti. Tampereen Työväen Teatterin näyttelijöistä tulessa olivat Auvo Vihro ja Minna Hokkanen

Ruusuruoska koostuu kohtauksista, joista kaikki kertovat oman tarinansa, kuka mistäkin. Teemoina ovat muun muassa rakkaus, kärsimys, intohimo, epätoivo, nautinto ja tuska. Kaikki tarinat eivät ole kovin loogisia ja kauniita, eikä kaikissa ole onnellinen loppu, mutta siitäkin huolimatta näytelmän jälkeen on rauhallinen fiilis. Ensin en ollut aivan varma, mistä näytelmässä on kysymys, mutta sitten älysin miten paljon komiikkaa näytelmä sisältää ja vapauduin nauttimaan ja nauramaan.

Kuva: Tampereen Työväen Teatteri

Viime aikaisista teatteriesityksistä on jäänyt mieleeni erityisesti Myrsky, Juhannustanssit ja Jeppe Niilonpoika, jotka saivat minut nimittämään itseäni ehkä vähän halventavasti "kesäteatterikatsojaksi". Ajattelin, että en ymmärrä tarpeeksi teatteritaidetta, että osaisin eläytyä täysillä ja saada enemmän irti kappaleista. Vaan niinpä kuitenkin nautin edellä mainituista vähän enemmän katsojaa haastavista näytelmistä. Myönnän kyllä, että katsojalle helpot hyväntuulen balladit tai niskavuorenhetat ovat harmitonta viihdettä ja kevyistäkin näytelmistä on tuoreitakin kokemuksia. Mutta ai, että miten nautin Ruusuruoskasta! Ruusuruoskan myötä opin itsestäni teatterikatsojana uutta. Pidän oikein erityisesti siitä, että esitys on rauhallinen. Tajusin, että kestän ja osaan tulkita metatasoja, eikä minua haittaa näytelmän surrealistinen jopa psykedeelinen maailmankuva, kunhan vain pääsen tutustumaan ja katselemaan sitä kaikessa rauhassa. Ruusuruoskassa ei ole älytöntä huutoa, päätöntä ryntäilyä tai voimakkaita efektejä, vaikka siinä onkin vahvoja ja voimakkaita kohtauksia.

Reilun puolentoista tunnin mittainen näytelmä ilman väliaikaa on katsojalle melko rankka, ja onkin siinä rajoilla jaksaako sen yhdeltä istumalta. Toisaalta minunhan ei tarvinnut kuin istua ja nauttia, rankkaa taisi olla fyysisen näytelmän läpi vieminen näyttelijöillekin, vaikka se ei kyllä millään tavalla näkynyt.  Mitäs teatterikeväässä vielä olisi luvassa? Onko suosituksia mitä kannattaisi käydä katsomassa?

Yhteistyö: Liput saatu Tampereen Työväen Teatterista

Jeppe Niilonpoika - kohtuuttomuuden komediaa Tampereen Työväen Teatterissa

Tampereen Työväen Teatterin näyttämön valtaa kevätkaudella Akse Pettersonin versio Jeppe Niilonpoika klasikkonäytelmä. Modernisoitu versio on perusjuoneltaan uskollinen vanhalle klassikolle, mutta näytelmä oli tuotu rohkein ottein nykypäivään. Ihan kevyt lauantai-illan kulttuuririento Jeppe Niilonpoika ei ole. Alkoholi ja siihen liittyvät lieveilmiöt eivät koko ajan naurata, vaikka komediasta kysymys onkin.

Kuva: Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri

Jeppe Niilonpojan rohkea toteutus saanee ristiriitaisen vastaanoton. Tämä oli huomattavissa jo ensi-illassa. Väliajalla keskusteluissa kävi ilmi kahtia jakoinen suhtautuminen näytelmään. Oli niitä, jotka pitivät kovasti ja niitä, jotka eivät pitäneet lainkaan. Väliajan jälkeen kiinnitin huomiota siihen, että osa yleisöstä oli äänestänyt jaloillaan.

Mitä sitten itse pidin näytelmästä? Ensin ajattelin, että ei, ei ole hyvä. Koenkin olevani enemmän sellaista kesäteatterityyppiä, joka nauttii siitä, että katsomossa pääsee helpolla, kun juoni etenee lineaarisesti ja tapahtumat ovat selvästi jossakin ajassa ja paikassa kiinni. Mutta enemmän mietittyäni totesin, että välillä on hyvä haastaa itseään ja kykyään katsoa rohkeaa ja modernia näyttämötaidetta. Yön yli nukkumisen jälkeen voinkin todeta, että paljon oli näytelmässä hyvää ja katsomisen arvoista. Nousuhumalan hilpeyden ja laskuhumalan ankeudeun pääsee kokemaan katsomossa ilman, että tarvitsee kärsiä krapulaa.

Kuva: Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri

Taisi olla ensimmäinen kerta, kun näen lavalla Joonas Heikkistä näytelmän Jeppe Niilonpoikaa. Mielestäni hän onnistuu hyvin roolissaan ja näyttelee ilmeekkäästi, mutta melko vähäeleisesti sen miten käy kun viina vie ja kun alkoholilla on valta. Muista hahmoista jäivät erityisesti mieleen hillittömästi hihittelevänä paronina esiintynyt Jyrki Mänttäri ja näytelmän hauskimpana hahmona viinatrokari Jaakko Suutari, jota näytteli Mia Selin.

Eräissä kohtauksissa olisi ollut hieman tiivistämisen varaa. Esimerkiksi näytelmän alkupuoliskon kohtaus, jossa Jeppe nousuhumalassa kulkee kaupungissa bileistä ja baarista toiseen, on mielestäni tarpeettoman pitkä. Kohtauksen pituutta lisää se, että kaikki vaikuttaa vähän psykedeeliseltä sekametelisopalta. Näyttämöllä tapahtuu paljon ja kaikkea, joten siinä mielessä kohtaus on hyvä kuvaus nousuhumalan iloista ja riemuista, mutta vähemmälläkin katsoja olisi saanut ajatuksesta kiinni. Kohtauksesta tuli vähän mieleen syksyllä niin ikään työviksessä näkemäni Juhannustanssit. 

Kuva:  Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri

Samaa tiivistämisen varaa olisi ollut myös kohtauksessa, jossa Jeppe Niilonpoika uskoi olevansa paroni ja vallankahvassa. Todellinen valtias taisi läpi näytelmän olla kuitenkin olla Kuningas Alkoholi. Erityisesti näissä edellä mainituissa kohtauksissa on helppo ymmärtää miksi näytelmän suositusikäraja on varsin korkea. Ikäraja 15-vuotta ei välttämättä ole liioittelua, vaikka se etukäteen saattoi siltä tuntuakin.

Lopuksi en malta olla kehumatta näytelmän musiikkia. Miten hienolta kuulostaa Sibelius kitaralla soitettuna! En ole usein kuullut, mutta kuulisin mielelläni lisää. Teatteriharrastukseni jatkuu jo ensi viikolla, jolloin niin ikään lähden Tampereelle. Silloin Työväenteatterin Kellarisalin näyttämöllä on Ruusuruoskan ensi-ilta. Ja oikein erityisellä innolla odotan ensi syksyä, jolloin Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä esitetään Hamlet. Teatterin mukaan tulossa on visuaalisesti ja musiikillisesti taidokas tuotanto. 

Yhteistyö: Liput saatu Tampereen Työväen Teatterista

Fustra tunnin jälkeen olo on ryhdikas ja rento (sis. alekoodin)

Muistatteko kun kirjoittelin fustrasta tuossa huhtikuun alkupuolella? Koska postauksesta on niin pitkä aika virkistän muistianne kertomalla mikä fustra on. Fusta on lisensoitu harjoittelumuoto, jolla pyritään muun muassa vaikuttamaan kehon virheasentoihin, parantamaan liikkuvuutta ja vahvistamaan keskivartaloa. Huhtikuussa tehdystä alkukartoituksesta selvisi millainen treeni olisi hyvä minulle ja mitkä odotukseni ovat treenin suhteen. Alkukartoituksen tulos ei oikeastaan ollut mikään yllätys; keskivartalo ja niska-hartiaseutu kaipaa kipeästi apua. Tyypillistä toimistotyöntekijälle. Fustrasta on liikuntamuotona niin monipuolinen, että siitä saattavat saada apua myös ammattiurheilijat, näyttelijät, laihduttajat tai oikeastaan kuka tahansa.

Yksilöohjattu tai pienohjattu harjoitus on intensiivinen ja tehokas, vaikka liikkeet ovatkin usein melko pieniä ja toistoja tehdään vain maltillinen määrä. Osa tehosta perustuu juuri siihen, että paikalla on ohjaaja, joka kiinnittää koko ajan huomiota siihen, että asennot pysyvät puhtaina ja että liikkeet tehdään oikein. Itsekin koin, että etenkin lavoista löytyi lihaksia, joiden olemassaolosta en edes tiennyt.

Tampereen liikuntamaailman fustraohjaaja Ida Harjun kanssa treenaaminen oli mukavaa. Fustran alkukartoitusta lukuunottamatta en ollut koskaan treenannut personal trainerin kanssa ja täytyy kyllä sanoa, että onpa mukava treenata, kun joku on paikalla vain sinua varten. Ida näytti oikeat liikkeet, korjaili ja tarkkaili suoristusta, antoi palautetta, tsemppasi ja mikä tärkeintä kysyi jälkikäteen miltä nyt tuntui. Idan kanssa tehty treeni kesti 60 minuuttia lämmittelyineen ja verryttelyineen. Liikkeet sain tehtyä mielestäni oikein hyvin muutamaa keskivartaloliikettä lukuunottamatta. Keskivartalossa parhaiten tuntumaa sain suoriin lihaksiin, mutta vinojen ja poikittaisten kanssa olisi vähän enemmän töitä tehtävänä. Yllättävän paljon keskittymistä vaati hengittäminen. Personal trainerista oli suuri apu siinäkin. Jos hengitys lähti kulkemaan "väärinpäin", Ida pyysi heti korjaamaan. Treenatessa ei juuri tuntunut, mutta auta armias seuraavana ja etenkin sitä seuraavana päivänä! Kyllä tuntui! Kipeimiä lihaksia löytyi keskivartalosta, lavoista ja yllättäen tehdyt liikkeet tuntuivat myös pakaroissa ja reisissä. 

Tampereen liikuntamaailma on loistava paikka treenata. Silloin alkukartoituksen aikaan salilla oli todella rauhallista. Kun tuossa toukokuun lopussa teimme treenin, salilla oli enemmän vipinää, mutta sekaan mahtui hyvin. Fustratreenin teimme sekasalin puolella, mutta liikuntamaailman tiloissa on oma salinsa naisille. Uskon sen madaltavan kynnystä salitreenille.

Mukavan ja avuliaan henkilökunnan lisäksi täytyy kehua myös salin ja erityisesti puku- ja peseytymistilojen siisteyttä. Suihkussa käyminen on miellyttävää, kun suihkutilat ovat puhtaat ja raikkaat. Talon puolesta on tarjolla useanlaisia shampoita ja saippuoita. Edes pukuhuoneessa jää hiekkaa jalanpohjiin, sillä liikuntamaailmassa kengät jätetään eteiseen. Idan kanssa tehdyn treenin jälkeen rentouduin vielä infrapunasaunassa naistenlehtiä lukiessa. Infrapunasauna oli minulle uusi kokemus. Sauna lämmitti mukavan lempeästi treenattua kroppaa. Infrapunasaunan sanotaan auttamaan palautumisessa, ehkä sen vuoksi ne ovatkin niin suosittuja kuntosaleilla. Infrapunasaunan muista terveysvaikutuksista mainitaan usein aineenvaihdunnan parantaminen ja positiiviset vaikutukset verenkiertoon.

Kuvissa treeni näyttää totiselta toiminnalta. Kuva ei kerro koko totuutta. Treeni oli hauskaa, mutta vaati paljon keskittymistä ainakin minulle, joka en ole kovin kokenut treenaaja. Yhteisen tunnin jälkeenkin olen koittanut pitää mielessä esimerkiksi hyvät työasennot. Jokainen toimistossa päätetyötä tekevä tietää, ettei se aina ole helppoa. Onneksi on sähköpöytä, että välillä pääsee seisomaan.

Mikäli innostuit fustrasta, suosittelen lämpimästi ottamaan yhteyttä Idaan esimerkiksi sähköpostilla ida.harju@liikuntamaailma.fi tai yhteydenottolomakkeella. Mainitsemalla Viikonloppukokki25 - koodin saat 90 minuutin näytetunnin alennettuun 25€ hintaan. Vielä viimeinen kauempaa saapuville vinkki: liikuntamaailman lähistöllä ei ole paljon ilmaista parkkitilaa. Kalevankankaanhautausmaalta on lyhy kävelymatka Yliopistokadulle ja Liikuntamaailmaan. Parkkipaikalla voi pitää autoa pysäköintikiekolla 3 tuntia.

Yhteistyö: Fustraohjaus saatu Tampereen liikuntamaailmasta

Fustraa Tampereen liikuntamaailmassa ja alekoodi

Istumatyö, keski-ikäistyminen ja ruokaharrastus alkavat näkyä kropassa. Siksi olin erityisen tyytyväinen, kun sain Tampereen liikuntamaailmasta blogiyhteistyöehdotuksen. Päätin ottaa ehdotuksen vastaan, vaikka pääosin kirjoittelenkin ruuasta. Uskon kuitenkin, että kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tarvitaan monia asioita, joista liikunta on ravinnon lisäksi yksi tärkeimmistä. Tutkailin mielenkiinnolla liikuntamaailman verkkosivustoa. Laajasta ryhmäliikuntatarjonnasta ehkä jo vähän innostuin, mutta järki voitti. Ei minulla ole aikaa ajaa useita kertoja viikossa yli 60 km, että pääsen liikkumaan. Varsinkin kun kotikaupungissa on melko hyvä tarjonta. Sama oli lopputulema kun pohdin kuntosalia, mutta fustra kuulosti sen verran mielenkiintoista, että sitä halusin kokeilla.

Alkukartoituksessa on siirrytty tosi toimiin. Ei paljon naurata.

Vaikka en valinnutkaan ryhmäliikuntaa tai perinteistä kuntosalia omaksi harjoittelumuodokseni, täytyy kehaista Tampereen liikuntamaailman tiloja. Liikuntamaailmassa on ryhmäliikuntatiloja ja kaksi kuntosalia, joista toinen on tarkoitettu pelkästään naisille. Molemmilta saleilta löytyi varsin monipuoliset laitteet ja painot. Naisten puolen laitteet oli optimoitu naiskäyttäjille sopiviksi. Sekasalilta löytyi ehkä vähän enemmän rautaa kuin naisten salilta. Liikuntamaailmassa tunnelma oli rauhallinen ja viihtyisä. Pukutiloja oli runsaasti ja käytössä oli perinteisen saunan lisäksi myös infrapunasauna. Ellei kaipaa saunaa, treenin jälkeen voi rentoutua myös hierovissa tuoleissa.

Näiden kehujen jälkeen jatkan kehumalla Liikuntamaailman fustraohjaajaa Ida Harjua. Liikuin ihan ensimmäistä kertaa siten, että treeniä ohjasi joku, joka oli paikalla vain minua varten. Ennen treeniä jännitti aika tavalla, mutta välitön ja ystävällinen personal trainer sai jään murrettua jo alkuhaastattelussa, jossa selviteltiin paitsi tavoitteita myös mahdolliset rajoitteet ja haasteet. Pidin kovasti Idan kannustavasta otteesta ja hänen tavastaan antaa palautetta, ohjata ja korjata suorituksissa. Ida on tällä hetkellä Tampereen liikuntamaailman ainoa fustraohjaaja.

Tampereen liikuntamaailman kuntosalia. Tämä puoli on sekä naisille että miehille.

Olen jo monta kertaa kirjoittanut fustrasta, enkä ole vielä lainkaan kertonut mistä on kysymys. Fustra on Suomessa kehitetty harjoitteluohjelma, joka on kehitetty erityisesti avaamaan lihaskireyksiä ja kehonvirheasentoja. Harjoittelu parantaa kehonhallintaa ja lihastasapainoa. Fustra-harjoittelussa pyritään parantamaan keskivartalon syviä lihaksia ja sitä kautta vaikuttamaan esimerkiksi ryhtiin. Fustran on todettu myös nopeuttavan aineenvaihduntaa, ja siksi se on erityisen hyvää istumatyötä tekeville. Fustrassa harjoittelu tapahtuu ohjatusti, usein yksin tai pienessä ryhmässä. Suomessa esimerkiksi UKK-instutuutti on tehnyt laajempaakin tutkimusta fustran vaikutuksesta niska-hartiaseudun vaivoihin. Tulokset ovat olleet positiivisia.

Näiden ennakkotietojen valossa koin olevani oikein kelpo fustraoppilas: pääosin istuen päätetyötä tekevä, huonoryhtinen, hieman ylipainoinen keski-ikäistyvä nainen. Omasta liikuntataustani sen verran, että olen harrastanut liikuntaa hyvin vaihtelevasti. Lapsuudessa ja teini-iässä kävin jumpalla ja pelailin pihapelejä kavereiden kanssa. Nuorena taisi olla vuosikausia, että en liikkunut juuri lainkaan, jos ei lasketa sitä, että polkupyörä oli ainoa tapa liikkua paikasta toiseen. Viimeiset 10-vuotta olen liikkunut melko aktiivisesti oman mielenkiinnon mukaan. Luonto ja ulkoilma on minulle tärkeää. Sulan maan aikaan liikun mielelläni kävellen ja hölkkäilen. Aina ei ole mielessä kuntoilu, vaan etenkin syksyisin samoilen metsissä suurien sienisaaliiden toivoissa. Talvella pyrin hiihtämään ja uimaan. Lisäksi aina välillä olen käynyt kuntosalilla tai erilaisissa ryhmäliikunnoissa. Tänä vuonna taas ihan säännöllisesti 2-3 kertaa viikossa. Jotenkin vasta aikuisella iällä tietoisuuteen on iskeytynyt miten paljon hyvää oloa liikuta tuottaa.

Eilisen alkukartoituksen jälkeen uskon, että fustrasta on minulle hyötyä. Pääosa liikkeistä oli helppoja. Hyvistä neuvoista huolimatta sai tosissaan keskittyä, että teki liikkeet oikein. Ihan jokaista liikettä en heti hoksannut, onneksi Ida neuvoi ja korjasi. Ida mainitsikin, että jotkut liikkeet saattavat vaatia useamman kerran toistoja ennen kuin ne avautuvat. Välillä oman kropan lihaskireydet tekivät tepposia. Vaikka aivot tajusivat liikkeen, sen tekeminen puhtaasti ei ollutkaan helppoa. Fustra toi mukavasti hikeä pintaan, mutta kartoituksen jälkeen olo oli mukava ja energinen.

Kuva: Raija Rekola Tampereen liikuntamaailma

Ilmeisesti tein eilen jotain oikeinkin, sillä tänään on tuntunut erityisesti lavoissa ja myös vatsalihaksissa. Ja luulenpa, että huomenna saattaa tuntua vielä enemmän. Töissä olen koittanut pitää mielessä hyvän asennon istuessani työpöydän äärelle. Sinänsä alkukartoituksen tulokset eivät yllättäneet. Kartoituksen perusteella tavoitteeksi asetettiin muun muassa lavan seudun vahvistaminen. Toivoisinkin, että saisin ryhtiäni parannettua. Tavoitteiden listaan mahtui myös itselleni tärkein tavoite hyvinvointi ja sen lisääminen. Kun liikkuu, on monella tapaa energisempi. Mieli on parempi, olo on virkeämpi, ajatukset juoksevat kirkkaampana ja yöuni parempaa. Siksi kannustankin kaikkia etsimään itselleen mieleisen liikuntaharrastuksen. 

Mikäli innostuit fustrasta, suosittelen lämpimästi ottamaan yhteyttä Idaan esimerkiksi sähköpostilla ida.harju@liikuntamaailma.fi tai yhteydenottolomakkeella. Mainitsemalla Viikonloppukokki25 - koodin saat 90 minuutin näytetunnin alennettuun 25€ hintaan. Salille menoa ei kannata jännittää, vaikka se ei olisi ennestään tuttua. Tampereen liikuntamaailma on matalankynnyksen paikka, jossa näytti olevan hyvin monenlaisia liikkujia asiakkaina. Minä jään mielenkiinnolla odottamaan mitä kaikkea fustra tuo tullessaan ja kerron myöhemmin lisää. Kiitos vielä Idalle mukavasta treenistä ja Raijalle salin esittelystä ja valokuvista!

Yhteistyö: alkukartoitus saatu Tampereen liikuntamaailmasta

Myrsky Tampereen Työväen Teatterissa

Shakespeare kirjoitti Myrskyn 1600-luvun alkupuolella. Vuosisatojen kuluessa siitä on tullut yksi hänen arvostetuimpia ja esitetyimpiä näytelmiä, joista on tehty myös oopperaversioita, orkesteriteoksia ja elokuvaversioita. Suomessakin Myrsky on esitetty yli 20 kertaa. Jean Sibeliuksen säveltämä orkesteriversio lienee monelle tuttu. Myrsky on yksi niistä Shakespearen näytelmistä, joissa on hyvin vahvasti läsnä myös yliluonnollinen elementti. Tästä syystä ennakkoon mietin miten näytelmä taianomaisine tapahtumapaikkoineen ja henkiolentoineen sopii minulle, joka en ole kovin suuri teatteritaiteen kuluttaja. Etukäteen pelotti ymmärränkö sanomaa tai jaksanko ylipäätään keskittyä.

Huolehdin turhaan, sillä näytelmä oli paitsi taidokkaasti tuotu nykypäivään, sen ensimmäine kohtaus oli rakennettu ovelasti. Kohtaus ikään kuin ujutti katselijan sisään tarinaan. Tunsin olevani tirkistelijä, joka pääsi seuraamaan ulkopuolelta mitä loistokkaan huvijahdin kannella tapahtuu, kun myrsky nousee. Musiikki veti minut mukaan tarinaan. Ja sen jälkeen näytelmä etenkikin vauhdilla. Tarina oli täynnä suuria tunteita, omien pelkojen ja painajaisten kohtaamista ja lopulta myös anteeksiantoa ja rakkautta. Yliluonnollisuudesta huolimatta päällimmäisenä mieleeni jäivät kuitenkin selviytmistarinat, joiden onnistuminen lähti liikkeelle anteeksiannosta ja armollisuudesta itseään ja muista kohtaan.

Kuva: Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri

Mielestäni näytelmän valosuunnittelu oli todella onnistunutta. Erityisesti toisella puoliskolla valoilla oli suuri merkitys tarinan ja tunnelman onnistuttu erityisen hyvin luomaan tunnelmaa ja tukemaan tarinaa. Tähän päivään tuodun klassikon ilmastonmuutosteeman pureskelu vaatii vielä aikaa, enkä näin ensi-illan jälkeisenä päivänä osaa siitä lausua mitään. Kun puoliajalla lasikin vettä muovimukiin, tuli väistämättä mieleen ajatus siitä, että päätyykö sekin muovi mereen, ilmakehään ja maaperään? 

En ole kovinkaan kokenut teatteriharrastaja, ja sen vuoksi en oikein osaa luonnehtia näyttelijä suorituksia. Pidin kuitenkin niin Pentti Helinistä Prosperona kuin Jaana Oravistosta Arielina. Oikein erityisesti, näin päivä ensi-illan jälkeen, alan tuumia, että Arielin vaatimaton ulkoasu hämää. Jaana Oraviston lavakarisma loistaa harmaan siivojan vaatteen altakin.

Pentti Helin Prosperona Kuva: Kari Sunnari Tampereen Työväen Teatteri

Näytelmän kesto väliaikoineen oli lähes 2,5 h. Aika kului kuin nopeasti, kun kertomus imi mukaansa. Vielä katsomosta pois kävellessä en ollut varma mitä mieltä näytelmästä olin. Mutta nukuttuani yhden yön yli, huomaan ajatusten jalostuneen. Ja ajateltavaa näytelmä antoi, sen huomasi myös levottomista yöunista. Jos kevään teatterikalenterissa on tilaa, suosittelen maagista Myrskyä.

Yhteistyö: Lippu saatu Tampereen Työväen Teatterista

Juustotastingista vinkkejä juustojen ja viinien yhdistämiseen

Olen itsepintaisesti juonut juustojen kanssa lähes yksiomaan punaviinejä. Viimeistään sen jälkeen kun osallistuin Juustosopin juustotastingiin, on myönnettävä, että valkoviini on monelle juustolle parempi valinta. Mikähän siinä onkin, että juuston ja punaviinin yhdistäminen tuntuu olevan suomalainen tapa. Liittyykö se pitkään, kylmään ja pimeään talveen?

Syksyn kuluessa Tampereen kauppahallin Juustosoppi on tutustuttanut asiakkaitaan juustotastingeissä espanjalaisiin juustoihin ja kertonut miten oluen ja juuston voi yhdistää. Viimeisimmäksi Juustosoppi esitteli juustoja ja hyviä juustoviinejä tunnelmallisesti Tampereen kauppahallissa sen jälkeen kun halli oli sulkenut ovensa muilta asiakkailta. Onneksi kuitenkin tastingiin osallistujilla oli hyvää aikaa tehdä ostoksia ja esittää kysymyksiä niin Juustosopin asiantuntevalle henkilökunnalle kuin viinien maahantuojallekin. Tämä viimeisin tasting oli niin suosittu, että se loppuunmyytiin. Onneksi mahduin ystäväni kanssa mukaan. On mukava viettää aikaa yhdessä herkullisten juustojen äärellä.

Juustoviinit oli valinnut europpalaisten viinien maahantuoja Matti Sievänen. Maahantuoja tekee yhteistyötä erityisesti pienten tilojen kanssa. Huolellisesti valitut viinit maahantuoja toimittaa suoraan asiakkaille, jolloin varastoinnista ei synny ylimääräisiä kustannuksia asiakkaille. Viinien lisäksi Matti oli tuonut maistateltavaksi myös laadukkaita oliiviöljyjä ja balsamicoja, joita oli  mahdollisuus ostaa kotiin. Viineistä oli mahdollista tehdä tilaus. Oman ja ystäväni suosikiksi viineistä nousi ihana Riesling, joka sopi meidän mielestämme useammankin juuston kanssa.

Kolmesta maistellusta juustosta oman suun mukaisin oli ehdottomasti Amaltura Old, joka on vain vuoden verran kypsytetty vuohenmaitojuusto gouda Hollannista. Vaikka juusto oli goudaksi melko  nuori, se oli rakenteeltaan ihanan kiteinen. Amaltura Oldia ostin kimpaleen kotiinkin maisteltavaksi. Esikoinen on goudien ystävä. Kuopus puolestaan on enemmän sellainen kotijuusto-tyyppi. Omat maut kaikilla. Toinen maisteltu juusto oli ranskalainen Comte AOC. Se on Juran vuoristoalueella vuoden verran kypsennetty juusto on valmistettu lehmän raakamaidosta. Ennakkoon arvelin, että Comte AOC olisi juustoista paras, mutta kyllä tämä pähkinäinen ja täyteläinen juusto jäi mielestäni Amaltura Oldin jalkoihin. Se ei tarkoita, että Comte olisi ollut huono juusto. Hetkessä toinen vain toimi paremmin.

Kovien juustojen lisäksi maistelussa oli yksi pehmeä juusto. Pehmeä ja notkea, melkein valuva, ranskalainen Chaumes oli myös makuni mukainen. Jostakin syystä en tullut sitä ostaneeksi, vaan Amalturan lisäksi ostoskassiini päätyi ihanaa cheddaria ihan vain muodon vuoksi. Tarkoitukseni oli ostaa myös Kaltbachia, johon ihastuin pastajuustona. Juuri sillä kerralla tiskistä löytyi kuitenkin harvinaisempaa herkkua. Yhtään ei harmittanut, Kaltbachin sijaan ostoskassiini päätyi Le Gryére AOP 1655 on sveitsiläinen alkuperäsuojattu juusto. Sen ominaispiirteisiin kuuluu paitsi laadukas maito myös vähintään 12 kk kypsytys ja vuorisuola, joka valmistetaan ikivanhassa suolakaivoksessa Sveitsissä.

Juustosopissa alkaa muuten olla aika vaikuttava valikoima sveitsiläisiä juustoja. Osittain tämä on seurausta kauppiaan kiinnostuksesta, mutta myös kysyntä on ohjannut valikoiman muodostumista. Juustosopin juustotastingeille on todennäköisesti luvassa jatkoa, mutta vasta vuoden vaihteen jälkeen. Nyt alkavat pikkujoulu ja joulukiireet!

Yhteistyö: pääsin osallistumaan juustotastingiin ilmaiseksi.

Stalkkerina Billy Elliot -musikaalin harjoituksissa

Tampereen työväen teatteri kutsui joukon bloggareita seuraamaan Billy Elliot -musikaalin harjoituksia pari viikkoa ennen ensi-iltaa. Billy Elliot on monille tuttu elokuvana ja mahdollisesti teatteriversiokin, sillä sitä on Suomessakin esitetty ainakin Vaasassa ja Helsingin kaupunginteatterissa. Olin oikein mielissäni kutsuta, sillä suhtaudun erilaisiin kulttuuririentoihin avoimin mielin. Käyn satunnaisesti teatterissa, konserteissa ja keikoilla. Rakastan museoita, viihdyn myös erilaisissa taidenäyttelyissä, eivätkä urheilukatsomotkaan ole minulle vieraita. Sanoisin kuluttavani kulttuuria keskimääräisesti, mutta ehkä keskimääräistä monipuolisemmin.

Billy Elliot -musikaalin ensi-ilta Tampereen Työväen Teatterissa 18.10.2018

Saimme luvan kuvat harjoitusten viimeisillä minuuteilla.

Hiivimme lähes tyhjään teatterikatsomoon kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa. Ne kohtaukset, joita näyttelijät silloin harjoittelivat tuntuivat näin maalikon silmissä jo ihan valmiilta. Siitäkin huolimatta, että seurasimme coverharjoitusta. Coverharjoituksissa osa näyttelijöistä näytteli muuta kuin omaa nimikko-osaansa. Ohjaaja Samuel Harjanne haluaa näin varmistaa, että näytelmä sujuu, vaikka näyttelijät esimerkiksi sairastuisivat.

En olisi ikinä uskonut, miten hyvin näyttämöltä näkee. Ihan viimeiseen penkkiriviin asti.

Musikaalin päähenkilö Billy on koulupoika kaivosyhteisössä. Hänen suurin intohimonsa ja unelmansa liittyy tanssiin. Yhteisön odotukset ja koulupojan haaveet eivät oikein kohtaa. Se on musikaalin juoni lyhykäisyydessään. Lihaa luiden ympärille syntyy tunteista ja ihmissuhteista. Tarinaa viedään eteenpäin näyttelemisen, musiikin ja tanssin keinoilla. Billy Elliot-musikaalin rakentaminen on ollut Tampereen työväen teatterille iso juttu monessakin mielessä. Eikä vähiten siksi, että näyttämölle on tarvittu yli 50 henkilöä kertomaan Billyn tarinaa. Innokkaiden ja energisten tanssikoululaisten, tyttöjen ja poikien lisäksi, näyttämöllä on suuri joukko aikuisia. 

Musikaalin lapset on valittu koe-esiintymisten kautta. Mukana on näytelmässä on poikia ja tyttöjä. Poikia eli Billyjä mukana on kolme ja kolme poikaa Michealin Billyn kaverin roolissa. Erityisesti nämä pojat ovat saaneet kasvaa teatteriin ja rooliinsa Billy-koulun kautta. Ohjaaja Harjanteen lisäksi myös musikaalin koreografi Jari Saarelainen on tehnyt paljon töitä Billyjen ja Micheaelien kanssa. Pääsimme jututtamaan harjoitusten jälkeen kahvikuppien äärellä näitä taiteilijoita,  Samuel Harjannetta ja Jari Saarelaista. Mielenkiintoisen keskustelu tuokion aikana sekä Saarelainen, että Harjanne pohtivat jo etukäteen sitä, miten tunteikas ensi-ilta ja sitä edeltävä viikko mahtaa olla. Harjoitukset lasten kanssa ovat hioneet porukan yhteen.

Vaikka musikaalissa onkin mukana paljon lapsia, se ei ole lasten musikaali. Ei tosin lapsilta kiellettykään. Teatterista ei ole haluttu asettaa näytelmälle ikärajaa, mutta tiedotteissa mainitaan tekstin olevan paikoitellen roisia. Näkemäni harjoituksen perusteella ajattelin kuitenkin viedä omat lapset, nyt 9- ja 12-vuotiaat tytöt, katsomaan Billyn tarinan. Uskon heidän nauttivan elämyksestä. Kielenkäyttö ei minua arveluta, se on sitä samaa, mitä kuulee kaduilla ja televisiosta. On mielenkiintoista nähdä miten lapset kokevat näytelmän. 

Itse odotan musikaalilta kaikkein eniten sitä millaiseksi tarina kokonaisuudessaan muodostuu. Kantavatko Billyn tarinan monet tunteet unelmista ja haaveista läpi musikaalin. Miten miehisen ja jähmeän yhteisön asenteet ja ennakkoluulot on onnistuttu kuvaamaan näyttämöllä. Toisaalta kiinnostaa myös mitä omaan kokemukseeni vaikuttaa se, että tarina on elokuvasta tuttu. Pieni ennakkoaavistus minulla on. Vai miten tulkitsette sen, kun kerron, että jouduin kaivelemaan laukusta nenäliinaa seuratessani harjoituksia?

Elliottien keittiössä

Jos olin kovin otettu mahdollisuudesta päästä seuraamaan harjoituksia, olin innoissani myös tilaisuudesta päästä seikkailemaan Billy Elliotin lavasteisiin. Aika pieneksi tunsin itseni seisoessani näyttämöllä. Tiedossa toki oli, että teatteria toteuttamaan vaaditaan suuri joukko eri alojen ammattilaisia, siltikin asia konkretisoitui todella, kun Tampereen Työväen Teatterin tiedottajan Sari Anderssonin johdattaman pääsimme piipahtamaan myös näyttämön takana puvustamossa, maskeeraamossa ja lavastamossa. Mielenkiintoisen kierroksen jälkeen lähdimme vielä syömään Saunaravintola Kuumaan, mutta se onkin sitten jo toinen juttu. Kiitos vielä Tampereen Työväen Teatterille ja Onnea ensi-iltaan! Billy Elliotin ensi-ilta on Tampereen työväen teattarin suurella näyttämölläl 18.11.2018.

Mukana teatterilla olivat myös Janica Savusuolaa-blogista, Karoliina Kolmistaan-blogista, Katja Optimismia ja energiaa-blogista, Krista My kind of Luxury-blogista ja intohimoinen teatteriharrastaja Katri Paljon melua teatterista -blogista. 

Juustosopin juustoilta Tampereen kauppahallissa

Ruuan ympärillä on tapahtumia jos jonkinlaisia: on messuja, markkinoita, eri tahojen järjestämiä koulutuksia ja kursseja. Varaa on valita itselleen mieleinen. Kaikkia ruokatapahtumia tuntuu yhdistävän se piirre, että aina niissä pystyy ammentamaan itselle uutta tietoa, ja siksi olenkin ennakkoluulottomasti osallistunut monenlaisiin ruokaan liittyviin rientoihin. Mukavia lämminhenkisiä ja melko intiimiäkin ruokatapahtumia ovat olleet Juustosopin juustoillat Tampereen kauppahallissa. Puhun nyt kahden juustoillan kokemuksella.

Ensimmäisen kerran olin juustoillassa lapsuudenystäväni kanssa joskus viime keväänä - taisi olla talvea vielä. Kevään kuluessa iltoja järjestettiin muitakin, mutta valitettavasti en päässyt niihin osallistumaan. Onneksi Juustosoppi päätti jatkaa avoimia juustoiltoja syksyn tullen. Avoimiin juustoiltoihin on ennakkoilmoittautuminen ja osallistumisesta peritään pieni osallistumismaksu*, joka pitää sisällään juustomaistiaiset. Juustoillat on aina rakennettu jonkin teeman ympärille. Ensimmäisellä kerralla tutustuimme ranskalaisiin klassikkoihin ja viime viikolla, syksyn ensimmäisessä juustoillassa, sukellettiin espanjalaisten makujen maailmaan. 

Juustoiltojen viehätystä lisää se, että ne alkavat illalla klo 18, jolloin Kauppahallin ovat sulkeutuvat muilta asiakkailta. Tunnelma vuonna 1901 avatussa kauppahallissa on päivisin eloisa ja vilkas, iltaisin halli on hiljainen ja rauhallinen. Esimerkiksi kauniin rakennuksen yksityiskohtia pääsee helpommin ihailemaan tyhjiltä käytäviltä. Kadulta julkisivun lasi-ikkunoita pääsee ihailemaan päivälläkin olematta asiakkaiden tiellä.

Avoimissa juustoilloissa Juustosopin asiantunteva henkilökunta on kerännyt teeman mukaisia juustomaistiaisia kauniisti esille. Toisinaan juustopöytään on nostettu myös muuta tarjottavaa, joka luonnollisesti sopii teemaan. Espanjalaisten juustojen pöytään pääsivät lisäksi viikunahillo, vihreät oliivit ja keksit, joissa oli hienoinen aniksen maku. Kekseihin ei oltu lisätty sokeria, mutta pinnalle lisätty oliiviöljy teki rapeasta keksistä makean oloisen. Keksit ovat kauniisti yksittäispakattuja paperikääreisiin. Illan erikoisuutena Saara maistatti meillä myös raikasta espanjalaista omenasiideriä (Pomar Sidra). Pähkinäpuutynnyrissä kypsytettyä makeaa ja kupliva mieto alkoholijuoma raikasti mukavasti suuta juustojen jälkeen. Maistiaisten ja juustotietouden lisäksi illoissa pääsee keskustelemaan muiden juustonystävien kanssa ja illan päätteeksi on myös mahdollista tehdä ostoksia juustosopin notkuvasta tiskistä.

Ja lopulta sitten vielä niistä juustoista. Manchego oli kaikki mitä tiesin espanjalaisista juustoista ennen viime torstaita. Siitäkin oikeataan vain nimen ja maun. En esimerkiksi tiennyt, että espanjalainen klassikko on DOP-alkuperäsuojattu. Meille oli valittu maistettavaksi neljä juustoa, joista yksi oli manchego, kaksi manchego-tyyppistä ja yksi aivan erilainen homejuusto. Maisteltavaksi valittu Manchego oli erityinen juusto siinä mielessä, sitä oli kypsytetty 12 kk, mikä on manchegolle pitkä kypsytys aika. Vuohenmaidosta valmistetun Murcian alueelta peräisin oleva vuohenmaitojuuston, Murcia Curadon, makuparina pöydän viikunahillo oli loistava. Suosikkini näistä neljästä juustosta oli ehdottomasti Cristo del Prado. En ollut koskaan aiemmin maistanut rosmariinilla vuorattua lampaan raakamaitojuustoa. Rosmariinikerroksesta huolimatta rosmariini maistui juustossa vain aavistuksen verran. Juustopöydän Cantar de Covadonga sinihomejuusto oli valmistettu lehmän- ja lampaanmaidosta. Se oli maultaan melko intensiivinen ja voimakas. Hyvä yhdistelmä keksin ja siiderin kanssa. Samalta Asturian alueelta molemmat ovatkin lähtöisin, sinihomejuusto ja siideri.

Seuraava Juustosopin avoin juustoilta on 11.10.2018 klo 18. Teemana on juustot ja oluet  -verrattomat yhdessä. Lisää tietoa juustotastingista Juustosopin facebook-sivuilla. Jos viimeisestä kauppahallivisiitistä on vierähtänyt tovi, suosittelen piipahtamaan hallissa ja Juustosopissa tulevana viikonloppuna 28.-29.8. Hallissa vietetään syysmarkkinoita. Työssäkäyvien toiveisiin on vastattu pidentämällä perjantain (28.8) aukioloa. Hallin ovet ovat avoinna kello 20 saakka. Muutakin ohjelmaa on loppuviikosta luvassa kaiken ikäisille hallin asiakkaille. Moni yrittäjä on mainostanut tarjouksia ja maistiaisikin lienee luvassa.

Yhteistyö: pääsin osallistumaan espanjalaisten juustojen iltaan ilmaiseksi.

Tamperrada 2018 I'm speechless

Ajattelin ensin, että en osallistu koko Tamperradan pintxos-viikkoon, vaan toisin kävi. Kun nyt satuin olla Tampereella viinipruuvin merkeissä, ajattelin, että jos sitä maistelisi muutaman paikan pintxos. Vaan kuinkas sitten kävikään? Tulipahan kierrettyä kokonaista kymmenen ravintolaa (!) Suoritus on ihan hyvä, sillä osa illasta kului Alkon viinipruuvissa. Sekin oli ensikertalaiselle miellyttävä kokemus, mutta taisi nyt ikävä kyllä jäädä vähän pintxosien jalkoihin.

Pintxos-kilpailun järjestetään jo 6. kertaa. Tuomareiden lisäksi annoksia pääsee arvioimaan kuka tahansa. Tämän vuoden pintxoiluun ehtii osallistua vielä parin päivän ajan (17.8 saakka) Kilpailuun osallistuu tällä kerrralla 55 ravintolaa.  Osallistuvilla ravintoloilla on usein kilpailuannoksen lisäksi tarjolla myös muita pintxoja, ja niille mietittyjä juomia. Kilpailuannos maksaa 3 euroa. Juomilla ja muilla annoksilla saattaa hinta olla jotain muutakin. Oman mielipiteensä pääsee kertomaan Tamperradan www-sivuilla ja samalla pääsee osallistumaan ravintolalahjakortin arvontaan.

Minä ehdin käydä 10 ravintolaa:

• Ravinteli Huber
• Pikkubistro Kattila
• Ravintola Piemonte 
• Gastropub Nordic 
• 2h+k 
• Dining 26 
• Tapas Bar Inez 
• Kulma 26
• Ohranjyvä 
• Deli 1909 & Wine Bar 

Ihan päällimmäisenä mieleen jäi ajatus siitä miten hienoa on, että tällaisia tapahtumia järjestetään. Ja vielä parempi, miten hienoa, että ihmiset lähtevät mukaan! Pintxoseilla (voi apua, miten tämä sana taipuu) piipahtaminen oli tehty helpoksi. Toteutukset vähän vaihtelivat paikasta toiseen. Jossakin mentiin kassalle, ja kerrottiin montako syödään ja sitten ilmoitettu ja maksettu määrä haettiin tiskin toiselta puolelta (Huber). Toisaalla ruoka otettiin noutopöydästä ja kassalla laskutettiin tikkujen mukaan (Pikkubistro Kattila). Jossakin tilaus tehtiin tiskille ja pintxoset tuotiin pöytiin. (Ohranjyvä) Yhtä kaikki homma tuntui toimivan. Suurimmat ruuhkat minun reitilleni osuivat pikkubistro Kattilaan, eikä ihme, ravintola on aiemmin menestynyt kisoissa.

Pidin kolmen euron hintaa yleensä melko huokeana. Kyllähän sitä tosin laskua kertyy, kun käy useammassa paikassa, mutta ylipäätään ajattelin, että lähes kaikissa paikoissa sain riittävästi vastinetta tuolle kolmelle eurolle. Annosten laatu tosin vaihteli paikasta toiseen ja ihan saman puljun sisälläkin harmillisen paljon. Deli 1909 Queso y Jamon oli minulle pienoinen pettymys, ei sillä, etteikö juusto, kinkku, salami ja leipä olisi hyvää, mutta olisin toivonut enemmän vaivannäköä. Myöskään ravintola Piemonten makrillia, munakoisoa, jogurttia, sinapinsiemeniä ja sitruunaverbanaa jäi vaisuksi. Ravintolalla olisi ollut potentiaalia kai enemmän. Tai en ole siitä varma. Takana on nyt 1 hyvä kokemus ja kolme huonoa. Vieläköhän antaisi yhden mahdollisuuden?

Kiinnitin huomiota myös annosten esillepanoon ja tarjoiluun, jota kaikissa paikoissa ei ehkä oltu mietitty ihan viimeisen päälle Esimerkiksi 2 h + k Apa possu: salvia-hernepyre, possunkylkikroketti ja sinapinsiemen oli maultaa ja rakenteeltaan loistava. Yksi suosikeistani. Sen syöminen oli kuitenkin hankalaa. Possu oli liian iso yhdeksi suupalaksi, mutta pienessä muovikipossa ja pienellä haarukalla sitä oli vaikea laittaa pienemmäksikään. Salvia-hernepyrettäkin uhkasi jäädä muovikupin pohjaan. 

Kierroksellani pubiruoka oli poikkeuksetta hyvää. Pidin paljon Ohranjyvän rieska, poro, palsternakka, siitake, karpalo -annoksesta. Ohranjyvän toinen suolainen, lohimoussea ja näkkileipää, oli myös herkullista, kun sitä kaverilta vähän maistoin. Samoin Gastropub Nordicin lohitartar oluella huuhdeltuna oli suunmukainen. Kierroksen ainoan lämpimän annoksen söin Tapas Bar Inezissä, jossa bellotakroketti oli keihästetty tikulla, jossa oli jättikatkaravun pyrstö. Lähes oikeaoppista, sillä pintxolla tarkoitetaan yleensä leipäpalaa höysteineen, joka on tikulla lävistetty. Pidin myös Kulma26 metsäisestä savulta ja kuusenkerkältä maistuvasta katkarapuannoksesta.

Dining 26 Balsamicovoiselleriä, karamelli-selleripyreetä ja rapeaa selleriä jäi positiivisena kasvisannoksena mieleeni. Kilpailuannoksissa ei kovin monta kasvisannosta ollutkaan. Ravintolan pintxo tarjottiin ihan oikealta keraamiselta lautaselta. Sille pisteet maun lisäksi. 

Pikkubisto Kattila on panostanut valtavasti tapahtumaan. Ei ihme, että menestyneen ravintolan pintxojono kaartui kulman taa. Tarjolla oli huikea määrä erilaisia pintxoseja: suolaisia, makeita, lämpimiä, kylmiä. Mielestäni kisapintxo oli Kattilassa kovin tuhti ja rasvainen. Nieriänmakua ei paljon massasta erottanut. Aivan älyttömän hyvä, joskin tuhti oli Kattilan chorizomousse, mansikka ja patonki. Kattilassa olisi ollut maisteltavaa enemmän kuin vatsa olisi vetänyt. 

Huberissa oli vähän sama "ongelma" kuin Kattilassa. Kisa-annos jäi muiden annosten varjoon. Tosin lypsylehmää ja tattipyrettä liha oli ehdottoman laadukasta ja tattipyre maukasta, mutta jos voisin äänestäisin Huberin mustekalaa, fenkolia ja pankomurua parhaaksi maistamakseni annokseksi. Nyt on vielä vähän mietittävää kenellä ääneni annan.

Vielä annoksia maistellessani ajattelin, että enpä taida pintxokilpailusta mitään kirjoitella, mutta niin se mieli muuttuu. Eihän minun pitänyt lähteä koko juttuun mukaan ollenkaan. Kirjoitus on kyhätty kasaan yön pimeinä ja aamun aikaisina tunteina ja viimeistelty ruokatunnilla. Kuvat on otettu puhelimella. Tässäpä kuitenkin vinkkejä niille, jotka vielä ovat lähdössä kierrokselle. Oli upea kierros! Olen sanaton, lähes. Ensi vuonna uudelleen minulla jäi monta paikkaa näkemättä, vaikka kovasti urakoin. Olisin halunnut piipahtaa vielä ainakin Aistissa, Armas kuppilassa, Henriksissä, Tiiliholvissa ja Trattoria Tammerissa. Huh, silmät vielä söis, mutta vatsa ei enää vedä.


Muita Tamperrada 2018 postauksia:

• Kohteena maailma: Tamperrada 2018 ruokatapahtumien aatelia
• Tämä matka: Tamperrada 2018 Tampere ja Pintxot kuuluvat yhteen
• Sivumaku: Tampperrada 2018 - nappaa pintxo-vinkit
• Ripaus tryffeliä: Pintxokierros 2018: Käykää Puistossa!