Kotimaan matkailukin avartaa - kesäretki Raumalle, Uuteenkaupunkiin, Kustaviin, Hankoon ja Fiskarsiin

Takapenkki luukutti Vadelmavenettä heti kun auto starttasi. Retken pääkohde oli arvatenkin Hanko, mutta matkaa tehtiin vähän mutkan kautta. Suunta otettiin ensin kohti Lounais-Suomea. Ensimmäiseksi taukopaikaksi oli sovittu Rauma. Raumalle ajelimme pikkuteitä pitkin. Matkan edetessä  taivas kirkastui entisestään ja kotona kummitelleet vähäisetkin pilvet katosivat. Vaikka lomanvietto ei olekaan säistä kiinni, ensimmäisellä lomaviikolla säiden epävakaisuus otti pattiin.

Jalkauduimme Vanhan Rauman kortteleihin kävelemään ja kahvilaankin istahdimme kahvikuppillisen verran. Vaikka pidimme vain lyhyen tauon ehdimme nähdä Suomen kapeimmaksikin tituleeratun Kitukränn-kadun, kauppatorin ja raatihuoneen. Ihmettelimme myös kaunista perinteistä kaivoa ja piipahdimme Pyhän Ristin Kirkossa, jossa törmäsimme Kerttu Horilan veistokseen virsiä veisaavasta mummosta. Sympaattinen veistos! 

Raumalta matka jatkui edelleen pikkuteitä pitkin Uuteenkaupunkiin. Uudenkaupungin satamassa ihastelimme veneitä ja kävimme tutustumassa parkkilaiva Warman pienoismalliin ilmaisessa (!) näyttelyssä Pakkahuoneella. Harvasta stopista selvittiin tällä reissulla ilman syömistä. Uudessakaupungissa apukokeille tarjoiltiin jäätelöt.

Illaksi ajelimme vielä Kustaviin Lootholman leirikeskukseen, jossa meille oli varattu majoitteeksi jurtta. Eksoottinen vaihtoehto pomppasi silmilleni jonkin hakukoneen kautta. Apukokit sattuivat nähdä jurtan kuvan, eikä siinä sitten jäänyt paljon muita vaihtoehtoja kuin varata jurttayö. 

Majoitus oli onnistunut valinta. Upgreidatussa teltassa pääsi retkeilyn tunnelmaan, mutta kuitenkin sai nukkua ihan oikeassa sängyssä. Käytettävissä olivat kaikki leirintäalueen palvelut, ja omasta jurtasta löytyi jääkaappi, johon saimme aamiaistarpeet kylmään. Koska lähdimme matkaan vähän extempore, ei kohtuuhintaisen majoituksen löytäminen sesonkiaikaan ollut nelihenkiselle perheelle ihan itsestäänselvyys.

Koska olimme eläneet päivän eväiden ja jäätelön varassa, meillä oli uinnin ja saunomisen jälkeen kova nälkä. Alueella palvelevasta ravintola Helenasta saimme illallista. Alkupaloiksi jaoimme neljään pekkaan Lootholman tapaslautasen ja juustolautasen. Pääruuaksi söimme Talon burgerit. Kurja, ettei tarjolla ollut lapsille viriteltyä burgeria, vaikka aikuisten listalla burgereita oli useitakin. Ainakin meidän nirsoilijalle sinänsä maistuvassa ja selvästi laadukkaasta lihasta valmistetussa burgeriannoksessa oli liian eksoottisia komponentteja. Lapsille ilmainen jälkiruokajäätelö täytti sen osan nirsoilijan vatsasta, johon hampurilainen ei pystynyt, ja kaikki pääsivät kylläisinä nukkumaan.

Aamulla lähdimme aamiaisen jälkeen ajelemaan kohti etelää. Matkalla poikkesimme vielä Kustavin toisessa vierasvenesatamassa Peterzensissä. Sielläkin oli mukavannäköisiä majoitteita. Kenties seuraavalla kerralla yövymmekin Peterzensin boathousessa. Tarkoituksenamme oli poiketa myös Naantalissa, mutta yrityksistä huolimatta emme löytäneet järkevältä etäisyydeltä parkkipaikkaa, ja tuskastuneina ajattelimme, että pitäkää tunkkinne. Haaveissa ollut lohisoppa jäi syömättä. Miten ihmeessä naantalilaiset löytävät autoilleen parkkipaikan, kun tulevat kaupunkiin asioimaan?

Syömättä jäänyt lohisoppa ei kauaa kaivertanut mieltä, sillä Hangossa meitä odottivat uudet perunat, sinappisilli ja savulohi. Kiitos vain isännille yösijasta, tarjoilusta ja seurasta! Hangossa heittäydyimme rentoon turistin rooliin. Kuljimme rannoilla, lapset uivat meressä (useammallakin rannalla), paikallisoppaamme ajeluttivat meitä ympäriinsä ja merellekin pääsimme. Ei tosin pitkälle, mutta matkasimme yhteyslautalla Itämeren porttiin ja nautimme virvokkeet Smultrongrundet luodolla sijaitsevalla Hangon portti -nimisessä ravintolassa. Siinähän sitä lomalaiselle onkin riittävästi puuhaa, kun istuu aurinkoisella terassilla, katselee merelle ja siemailee kylmää juomaa.

Loistavaa palvelua saimme myös hankolaisissa ravintoloissa. Esimerkiksi Makasiinissa meitä kohdeltiin aivan erinomaisesti, vaikka jouduimme alkudrinkkien jälkeen kääntymään kannoillamme, koska lapset eivät millään löytäneet mielestä listalta ruokaa. Aikuisille olisi ollut suorastaan valinnan vaikeutta.  Makasiinin erinomainen ruoka onkin meille tuttua jo edelliseltä retkeltä Hankoon. Rennosta Piratesta löytyi lapsille sopivaa ruokaa. Lounaspaikkana tuli testattua myös Bravas, jonka runsas salaatti manchengo- ja vuohenjuustoineen jäi mieleen. Salaatti oli kuin kukkanen juustoineen, kirsikkoineen ja meloneineen. Aurinkoinen ja kaunis sää, maisema ja aitiopaikat terassilla tekivät kokemuksesta ikimuistoisen.

Kotimatkalla piipahdimme vielä Fiskarsin ruukkikylässä. Harmiksemme olimme paikalla sen verran myöhään, että putiikit, kahvilat ja museot olivat sulkeamassa oviaan. Onneksi ehdimme nauttia jäätelöt ja piipahtaa parissa putiikissa. Kotiin saatiin tuliaisiksi olutta ja juustoa. Olin yllättynyt, sillä en ollenkaan tiennyt miten iso ja monipuolinen ruukkikylän tarjonta on. 

Kotimaan matkailu avartaa ja yllättää! Olen valmis lähtemään uudelleen joka ikiseen paikkaan, joissa lyhyen matkamme aikana vierailimme. Niin paljon nähtävää, paljon koettavaa. Mikä parasta, aika paljon voi tehdä myös pienellä rahalla. Kolmena peräkkäisenä päivänä ulkona syöneenä tosin toivoisin, että burgeribuumi alkaisi vähitellen väistyä. Apukokeista vanhempi söi burgerin per päivä. No, ravintolaburgerit ovat tietysti vähän eri juttu kuin pikaruokapaikkojen hampurilaiset, mutta silti. 

Maakravut melkein merellä - retki Hankoon

Melkein extempore retki tehtiin koko perheen voimin Hankoon. Kotimaassakin on paljon paikkoja, jotka ovat vielä näkemättä. Hanko oli yksi niistä, vain eipä ole enää.

Loistava aurinkoinen ilta, kuuma heinäkuinen yö ja helteinen päivä tuli vietettyä Hangossa. Merelle meillä ei ollut mahdollisuutta lähteä, mutta meren rannalle kylläkin. 

Kun saavuimme Hankoon torstaisena iltana, lähdimme kävelyretkelle katsastamaan Hangon kirkon, vesitornin, Casinon ja karusellin meressä. Tosi turisteja siis! Lapsilla oli mukanaan potkulaudat. Tämä olkoonkin kuuma vinkki kotimaan matkailijoille ja miksei ulkomaillekin. Lapsille mukaan kokoon taitettavat potkulaudat. Matkat taittuvat sujuvammin.

Illan varsinainen päämäärä oli ravintola ja illallinen. Meillä oli onneksemme käytössä loistavat paikallisoppaat, joiden kautta järjestyivät loistavat opaspalvelut, majoitus ja hyvä seura.

Paikallisoppaamme luottivat siihen, että pöytävarausta ei tavallisena torstai-iltana tarvitse tehdä, vaan niinpä meidän kävi, että jouduimme kääntymään Makasiinin ovelta. Kuuden hengen seurueemme ei mahtunut sisään. Onneksi Origossa oli tilaa.

Seurueemme oli ruokien suhteen varsin yksimielinen ja ravintolalle siis helppo. Kaikki aikuiset valitsivat Hanko-menun, jonka alkuruokana oli kuha ceviche, pääruokana luomukaritsaa kahdella tavalla ja jälkiruokana Origon Rocky road kakkua jäätelöllä.

Ceviche oli mielenkiintoinen tuttavuus. Olen monasti valmistanut lohesta kotona cevicheä, mutta en ole koskaan syönyt sitä kenenkään toisen valmistamana. Ihan onnistuneesti olen sitä kotona tehnyt! Koostumus oli sama ja makukin. Korianteri tuli tässä ravintolan versiossa voimakkaampana makuna. Itse olen sen käyttöä vähän varonut, koska se ei ole aivan varaukseton suosikkini. Eikä ole tämänkään jälkeen. Oma cevicheni maustetaan edelleenkin vain miedosti korianterilla. Cevichessä oli kuhan lisäksi fenkolisalaattia retiisillä höystettynä sekä tilliaiolia, joka olisi ehkä saanut maistua vielä tämäkämmin tilliltä. Väriä aiolissa riitti. Kaunis vihreä pisara oli  kuin helmi lautasella. Harmi, että kaikki kauniit annokset jäivät kuvaamatta. Sitä se nälkä ja hyvä seura teettää.

Pääruuan lammas (kahdella tapaa) vetää sanattomaksi. Erityisesti ylikypsä lapa oli herkullista, jotuen mahdollisesti ihan siitä, että filettä tulee syötyä usemmin, se ei ole mitenkään erityistä. Olin tilatessa niin lampaan lumoissa, että en huomioinut mitä muuta annos sisältää. Niinpä olin iloisesti yllättänyt sen sisältämästä risotosta, jota maistellessa tosin kummastelin sen rakennetta. Kotona ruokalistaa lukiessani totesin, että eihän se ollut riisiä lainkaan. Lisäkkeenä oli kanttarellivehnättöä. Lisäksi tarjoiltiin timjamijuureksia, jotka mielestäni olivat vähän liian al dente. Maistuva kokonaisuus kuitenkin.

Jälkiruuan jaoin seurueen toisen lapsen kanssa. Annos oli niin iso, että se riitti täysin jaettavaksi. Mitenkään sykähdyttävää herkkua kakku ei ollut, mutta toisaalta suklaan kanssa on vaikea epäonnistua.

Lapsista toinen söi Origossa lihapullia ja toinen lehtipihviä. Lastenannokset saavat kehuni. Niissä oli oikeasti syötävää, siis muutakin kuin ranskalaisia tai muusia. Kasvislisäkkeetkin olivat vähän kekseliäämpiä kuin kaksi kurkun viipaletta ja lohko tomaattia. On hyvä, että lastenkin mieltymykset otetaan huomioon ja tarjolla on jotain muutakin kuin nakkeja tai kananugetteja. No, en tiedä ovatko lihapullat sen parempia, mutta ainakin ne olivat herkullisen ja ennen kaikkea itse valmistetun näköisiä. Maistiaisia ei äidille asti riittänyt.

Onneksi aikaa Hangossa oli kulutettavaksi vielä toinenkin päivä. Aamupäivällä paikallisoppaamme kierrätti meitä autolla ympäri niemeä esitellen nähtävyyksiä ja maisemia. Uimarannalla oli myös pysähdyttävä.

Ennen kotiin lähtöä olimme vielä päättäneet nauttia lounaan. Saaristolaispöytä oli se mikä meillä oli ollut mielessämme Hankoon tultaessa ja jotenkin pääasiassa kylmistä kalaherkuista koostuva kalapöytä lounaana tuntui hyvältä ajatukselta. Paikallisoppaamme suositteli, joko Origoa tai sitten Makasiinia. Valitsimme Makasiinin aivan sillä perusteella, että se oli vielä näkemättä ja kokematta.

Saaristolaispöytä ei tuottanut pettymystä! Uusien perunoiden ja herkullisen saaristolimpun kera nautitut kylmät herkut olivat vertaansa vailla. Antimiin kuului luonnollisesti lohta graavina ja kylmäsavuna, erilaisia sillejä niin kaviaarina kuin mausteliemissä. Appelsiininkuoria sisältävä mausteliemi oli sellainen, joka jäi päällimmäisenä mieleen. En ole kuitenkaan aivan varma pidinkö siitä.

Saaristolaispöydässä antimiin kuului myös lihaa, joista erityisesti lammas oli mieluista. Nyt kun loma alkaa olla lopuillaan ja vierailusta aikaa, pöydän lihaisat antimet ovat unohtuneet. Enkä siksi, että ne olivat tavanomaisempia, eivätkä mitenkään erityisesti saaristoon kuuluvia. Sanottava kuitenkin on, että ainakin itselleni oli mieluisaa, että pöydän antimiin sisältyi myös lihaa.

Näkemistä ja kokemista jäi vielä seuraavillekin Hangon reissuille, jospa sitä sitten vaikka merelle ensi kerralla!