Paahdetut mantelit

Naposteltavaa joulua odotellessa

Näinä aikoina uuni on kuumana harva se päivä. Kun valmistaa joululeivonnaisia tai ihan vaan arkista ruokaa uunissa, voi näppärästi samoilla lämmöillä paahtaa manteleita. Paahdetut mantelit katoavat pöydän kulmalta parempiin suihin illalla telkkaria katsellessa tai ihan tuosta vain ohi mennen.

Olen enemmän suolaisten hiukopalojen ystävä ja siksi mauistoin paahdetut mantelit suolaisiksi. Vuorisuolan lisäksi mantelini maistuvat chililtä ja rosmaariinilta. Uskokaa tai älkää rosmariini on kaiveltu yrttimaasta pienen lumikerroksen alta. Ei ehkä ihan priimaa tavaraa enää tuo yrtti, mutta tähän käyttötarkotitukseen vallan  mainio. Saanpahan ainakin sanoa, että omasta maasta ja joulukuussa.

Paahdetut mantelit

200 g manteleita

1 rkl ruususuolaa

1 rkl chilihiutaleita

1 tl ruokosokeria

1 tl savupaprikajauhetta

pieni oksa tuoretta rosmariinia

0,5 dl miedon makuista oliiviöljyä

Laita mantelit leivinpaperin päälle ja pelti 200 asteiseen uuniin paahtumaan noin 10 minuutiksi. Tarkkaile manteleita koko ajan, etteivät ne pääse palamaan.

Sillä aikaa kun mantelit paahtuvat uunissa riivi rosmariininn oksasta lehdet irti ja laita ne muiden mausteiden kanssa mortteliin. Hienonna tasaiseksi. Sekoita mausteet isommassa kulhossa öljyyn.

Kun mantelit ovat paahtuneet, laita ne kulhoon ja pyörittele niin, että öljy ja mausteet tarttuvat kiinni manteleihin. Laita mantelit takaisin leivinpaperin päälle ja paahda vielä pari minuuttia.

Jäähdytä mantelit ja tarjoa naposteltavana tai käytä esimerkiksi salaatissa.

Mansikka-mozzarellatikkuja ja malja kesälle

Terveisiä kesälomalta! Lomaa on takana puolet ja edessä toiset kaksi viikkoa. Tähän astikin on ehditty puuhata jo vaikka mitä. Lomakuulumisia olenkin jakanut enimmäkseen instagramissa ja facebookissa. Se on helppoa, nopeaa ja reaaliaikaista. Nyt minulla on pari niin hyvää mansikkajuttua testattuna, että ne oli aivan pakko tulla naputtelemaan tänne blogiin. Saattapi nimittäin olla, että esimerkiksi näistä mansikka-mozzarellacocktailtikuista on monelle muullekin lomalaiselle iloa. Valitettavasti en milläään muista, mistä kuva herkullisista cocktailtikuista jäi kummittelemaan mieleeni. Loistava idea kuitenkin!

*

Mansikka-mozzarellatikut

minimozzarellapalloja

pieniä mansikoita 

basilikanlehtiä

cocktailtikkuja

Perkaa mansikat ja valuta mozzarellapalloja talouspaperin päällä. Paina cocktailtikkuihin mansikka, mozzarella ja basilikanlehti. 

Järjestyksen voi valita vapaasti. Kun mansikka on alla, tikut pysyvät paremmin pystyssä. Kun mozzarella on alimmaisena, tarjoilualusta pysyy siistimpänä, kun mansikasta ei jää punaisia jälkiä. Muuten sillä ei kai niin ole merkitystä, mutta puinen alusta saattaa imaista mansikan punaisen jäljen melko tiukkaan.

Tarjoile cocktailtikut aperitiivina kesäisen kuohuvan kanssa.

*

Meillä on tehty mansikkatikkuja nyt jo useampaan otteeseen. Olen tarjonnut niitä juurikin aperitiivina ja viimeksi ihan vain kuohujuoman kyljessä, kun kutsuimme vieraita lyhyellä varoitusajalla pari iltaa sitten. Tällaisia matalankynnyksen illanviettoja pitäisi järjestää useammin! Ei pitäisi jäädä miettimään onko koti siinä kunnossa, että voi kutsua kavereita käymään. Useimmiten se kuitenkin on. Ei pitäisi ottaa stressiä siitä, mitä vieraille tarjotaan. Torstai-illalle asettelin näiden mansikkatikkujen lisäksi tarjottimelle hieman pähkinöitä, oliiveja ja salamimakkaraa. Palan painikkeeksi avattiin skumppa. Malja kesälle!

Pannaria kylmäsavulohella

Meillä arkiruuanlaitto perustuu pitkälti viikonlopun ruokien lämmittämiselle. Viime viikonlopun kikherne-broileripata ja oluessa haudutettu possupata olivat kuitenkin niin maistuvia, että lämmitettävää ei kummastakaan kahta lounasannosta enempää jäänyt. Hyvä tietysti sekin, että töihin on kunnollista ruokaa lounaaksi. Virhearviosta johtuen olin yllättäen jo tiistaina miettimässä mitä sitten syötäisiin? Tyhjän jääkaapin ruokana teen usein pastaa tai munakasta, mutta nytpä keksi tehdä pannarin, jota höystin kylmäsavulohella, fetajuustolla ja sipulilla. Ikivanha valurautainen paistinpannuni pohja on halkaisijaltaan 20 cm. Pannu levenee hieman ylöspäin. Ohje on uskolliseen palvelijaan mitoitettu. Pannarista riitti salaatin kanssa päivälliseksi kolmelle. Iltapalana pannarista riittää kyllä neljällekin.

*
Pannaria kylmäsavulohella

2-4 annosta

1 rkl voita

3 munaa

1 1/2 dl maitoa

2 dl vehnäjauhoja

suolaa

Täyte

170 g kylmäsavulohta

70 g fetajuustoa

punasipuli(hilloketta)

tilliä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Laita voi uuninkestävään paistinpannu, ja pannu uuniin lämpenemään.

Sillä aikaa kun uuni ja pannu lämpenevät sekoita taikina. Riko munien rakenne rikki ja lisää taikinaan muut aineet. Jätä turpoamaan.

Kun uuni on lämmennyt oikeaan lämpötilaan, ota pannu uunista ja kaada taikina kuumaan pannuun voisulan päälle. Nosta pannari takaisin uuniin ja anna kypsyä noin 20-25 minuuttia.

Asettele kypsän pannarin päälle täytteet ja tarjoile vihersalaatin kera.

*

Pannariahan voi höystää millä tahansa mitä kaapista sattuu löytymään. Minulla on usein tapana ostaa kylmäsavulohta "vararuuaksi", jos ei muuten, niin se tulee syödyksi leivän päällä. Punasipulihillokettakin on jääkaapissa usein. Se kun säilyy pitkään ja sopii lisäkkeenä moneen.

Pannaripäivän jälkeenkin pääsen ruuanlaitossa helpolla. Kuopus laittaa parhaillaan sitruunakanaa ja ensi keskiviikkona on esikoisen vuoro tehdä itse valitsemansa ruoka. Ainoa reunaehto tytöille oli, että pitää olla terveellistä kotiruokaa. Ja oikeataan toinenkin. Ehkä kuulette näistäkin lisää...

Porkkalaa ja pientä pohdintaa suomalaisista mauista

Porkkala ei ole mikään uusi juttu, mutta minun köökissäni se on. Tunnettu tosiasia on, etten ole ihan trendien aallonharjalla ratsastaja oikein minkään asian suhteen. Uudet jutut rantautuvat näille main hitaasti. Mahdanko olla ainoa hidas? Tiedätkö sinä mitä porkkala on?

Porkkala on porkkanalohta eli vegaanista lohta. En nyt ajatellut mennä siihen tarvitseeko vegaani lohenkorviketta, mutta nimenä porkkala on mielestäni melko onnistunut. Suolakuoressa kypsennetyn, siivutetun ja marinoidun porkkanan suutuntuma nimittäin todella muistuttaa kylmäsavulohta. Myös savuinenmaku tuo mieleen kalan. Savunmaku porkkalaan saadaan savuaromilla, joka on tuotteena aika kiva. Ihan luontaisesti savusta tiivistetty aine ei sisällä mitään E-juttuja, vaikka äkkiseltään niin saattaisi luulla. Mikäli kiinnostuit, tässäpä sinulle porkkalan resepti.

*

Porkkala

3 pulleaa porkkanaa

noin 600 g karkeaa merisuolaa

1 rkl ruokaöljyä

2 tl nestemäistä savua

1 tl valkoviinietikkaa

Tarjoiluun

saaristolaisleipää

Pese ja kuivaa porkkanat hyvin.

Levitä uunivuuan pohjalle kerros suolaa. Esimerkiksi leipävuoka on hyvänmallinen. Laita porkkanat suolakerroksen päälle ja kaada loput suolat porkkanoiden päälle. Porkkanoiden pitää olla kokonaan suolan peitossa.

Kypsennä porkkanoita noin 1,5 h 175 asteisessa uunissa.

Irrota porkkanat varovasti suolakuoresta ja anna niiden jäähtyä hieman. Kuori porkkanat kun sormesi kestävät ja siivuta porkkana ohuiksi siivuiksi esimerkiksi juustohöylällä, mandoliinilla tai kuorimaveitsellä.

Sekoita marinadi ja kaada siivutettujen porkkanoiden päälle. Anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään.

Kokoa porkkalaleivät ja tarjoile iltapalana, alkupalana tai ruuan osana.

*

Porkkala osoittautui monikäyttöiseksi ja hyvänmakuiseksi. Meillä on syöty sitä leipien lisäksi salaattikulhon osana ja lisäkkeenä sitruunaisen kanapojan paistileikkeen lisäkkeenä.  Porkkalaa voi myös jatkojalostaa vaikkapa piirakaksi tai sitä voi käyttää voileipäkakkuun kuten ruoka-alkemisti-blogissa on tehty. Ihan parhaita vinkkejä tuttujen raaka-aineiden käyttöön voi saada vege-blogeista, joissa katsotaan maailmaa hieman eri näkökulmasta. 

Jos jotain muuttaisin reseptissä, niin marinadista pienentäisin hieman nestesavunmäärää. Savunmaku oli porkkanalle aavistuksen liian vahva. Tein samaan aikaan samalla taktiikalla myös punajuuria. Punajuurille marinadi oli sopivampi. Punajuurten tarinan kirjoittelen toisella kerralla.

Yksi huono puoli suolakuoressa valmistetussa porkkalassa on, ja se on suuri määrä suolaa, joka valmistamiseen tarvitaan. Käytännössä suolaa ei oikein pysty edes käyttämään uudelleen. Suolan säästäjien versioita löytyy muun muassa Vaimo matskuu -blogista. Koska pidin porkkalan mausta testaan seuraavalla kerralla jotain muuta valmistustapaa. Suola kulutukseen vaikuttaa tosi paljon myös uunissa käytettävän astian muoto. Leipävuokaan sain mukavasti aseteltua kolme pulleaa porkkanaa. Tuntui, että pitkän mallisessa vuokassa riitti vähempi määrä suolaa.

Valmistin porkkalaa harvinaisille vieraille. Serkkuni kävi kyläilemässä äitinsä ja ulkomaalaisen miehensä kanssa.  Halusin tarjota eteläamerikkalaistaustaiselle vieraalle suomalaisia makuja, vaikka totta kai hän on suomalaisiin makuihin ja ruokiin tottunut asuttuaan pari vuotta Suomessa. Kelailin, että pöydässä pitäisi olla kalaa,  juureksia ja riistaa. Paljon puhtaita makuja, joiden mausteena olisi lähinnä suola. Porkkalaleipien kanssa alkuruokana oli myös kylmäsavulohileipiä, vegaanista poroa ja leipäjuustosalaattia. Pääruuaksi söimme poronkäristystä, puikulamuusia ja puolukoita. Koska marjat ovat mielestäni kovin keskeisessä osassa suomalaisessa ruokakulttuurissa valmistin vielä jälkiruuaksi tyrneistä pannacottaa. Mitä sinä tarjoisit vieraalle, jolle suomalainen ruokakulttuuri ei ole vielä kovin tuttu?

Näissä mietteissä keittiössäni päätettiin vuosi 2018. Otan ilolla vastaan vuoden 2019, mitä mahtaakaan se tuoda tullessaan. Hyvää alkanutta vuotta lukijoille.

Suppilovahveropiirakka kuivatuista sienistä

Jos aiemmin syksyllä tuli kuivattua sieniä, itsenäisyyspäivän aikaan kuivatuista sienistä kannattaa leipoa glögille piirakka. Kuivatut sienet saa piirakkakelpoiseksi liottamalla niitä nesteessä. Vesi käy vallan mainiosti, mutta myös maitoa voi käyttää. Itse olen kuivannut lähinnä suppilovahveroita, ja ainakin niiden liotusliemen voit käyttää hyödyksi ruuanlaitossa. No, piirakkaan ei juuri nestettä tarvitse, mutta esimerkiksi muhennosta tai kastiketta valmistaessa liotusneste kannattaa hyödyntää. Paljonko kuivattuja sieniä sitten pitää piirakkaan laittaa? Kokemukseni mukaan pari kourallista kuivattuja (noin 50 g) suppilovahveroja vastaa noin litraa tuoreita sieniä.

*

Suppilovahveropiirakka

pohja

2 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

hieman suolaa

1 dl vettä

0,5 dl ruokaöljyä

öljyä piirakkavuokan voiteluun

täyte

pari kourallista kuivattuja suppilovahveroita tai

1 l tuoreita suppilovahveroita

sipuli

hieman suolaa

tuoretta persiljaa

1 tl timjamia

nokare voita

kuorrutus

120 g cheddaria raastettuna

2 kananmunaa

2,5 dl pippurikermaa

suolaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Valmista piirakkapohja sekoittamalla kaikki aineet sekaisin. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.

Jos käytät kuivattuja sieniä, laita ne vähintään vartiksi veteen likoamaan. (Jos käytät tuoreita sieniä, laita esikäsitellyt sienet kuivalle pannulle ja kiehauta ne omassa nesteessään.) Kaada liotetuista sienistä ylimääräinen neste pois. Lisää pannulle nokare voita. Kuullottele hetki sieniä ja pieneksi pilkottua sipulia. Mausta seos suolalla ja timjamilla. Lisää sieni-sipuliseos ja pienemmäksi revitty tuore persilja piirakkapohjan päälle.

Yhdistä kuorrutuksen aineet sekaisin. Kaada kuorrutus päällimmäiseksi piirakkavuokaan.

Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia.

*

Sienipiirakka on siinä mielessä mukava leivonnainen, että se käy hyvin moneen paikkaan. Tämän kyseisen piirakan leivoin iltapalaksi kylään tulleille kavereille. Tietenkään koko piirakka ei kulunut yhdeltä istumalta, vaan sitä riitti seuraavalle viikolle etäpäivän lounaaksi. Aikaisemmin minun tuli höystettyä sienipiirakkaa lähes poikkeuksetta pekonilla, mutta sittemmin olen oppinut, että ainakaan maun vuoksi se ei ole välttämätöntä. Sienipiirakalle sopivan aromaattista ja sulamisominaisuuksiltaan hyvää juustoa on cheddar. Pidän myös pippurikermasta, joka tuo mukavasti mausteisuutta piirakalle. Ja kehuinko jo tuota pohjaa? Sen olen löytänyt Martoilta. Helppo valmistaa, eikä kovinkaan rasvainen. Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille!

Silakat viinietikassa - herkkuja kesän kalapöytään.

Silakat viinietikassa on sellainen ruoka, jota olisin voinut laittaa juhannuksen kalapöytään. Nämä silakat valmistettiin kuitenkin jo pari viikkoa sitten, kun kutsuimme ystävät kylään ja laitoimme tarjolle kalapöydän. Silakoiden ohje on Kipparin morsian -blogista. Sieltä löytyy myös vähän tarinaa tämän tyypillisen tapaksen alkuperästä, joka tosin yleensä valmistetaan muusta kalasta kuin silakasta. Lopputulos oli niin hyvä, että resepti kannatti postata tänne omaan keittokirjaan muistiin kesäisiä ruokahetkiä varten.

*

Silakat viinietikassa

500 g silakkafilettä

1 dl valkoviinietikkaa

1 dl vadelmaviinietikkaa

1 dl oliiviöljyä

2 tl merisuolaa

2-3 valkosipulin kynttä siivutettuina

1 tl sokeira

koristeluun persiljaa ja tuoretta chiliä

hieman oliiviöljyä

Huuhtele silakat kylmällä vedellä ja nylje silakat nahattomaksi.

Sekoita marinadin ainekset ja lisää joukkoon silakkafileet. Anna maustua vähintään neljä tuntia tai seuraavaan päivään.

Nosta silakat liemestä ja valuta marinadi pois. Asettele fileet lautaselle ja koristele hienonnetulla persiljalla ja chilillä. Valuta silakoille vielä hieman laadukasta oliiviöljyä. Silakoiden päälle voi ripotella vielä hieman suolaa tarjoiluvaiheessa.

*

Olen aina luullut, että silakoita pitää uittaa tujussa etikassa ennen kuin niistä saa nahan irti. Nahka kuitenkin lähti kohtuullisen helposti. Työnsin peukalon pyrstö päästä nahan ja lihan väliin ja kiskaisin napakasti. Aina oppii uutta! Pidin kovasti tälläisestä valmistustavasta, jossa etikka ei ole ihan pääroolissa, vaan myös kala maistuu. Reseptin suhteen noudatin Kipparin morsiammen ohjetta melko kirjamellisesti. Etikoissa tein hieman omaa sekoitusta, sillä käytin vadelmaviinietikaa, kun sellaisesta pullon lopusta halusin päästä eroon.

Silakat olivat meillä tosiaan osa kalapöytää, jonka rakentamiseen koko perhe osallistui omalla panoksellaan. Nuorempi apukokki teki pöytään herkkuaan kylmäsavulohirullaa. Vanhemman apukokin herkkua on toast skagen, ja sitä ajatusta jalostaen hän valmisti katkaravuista savustetulle lohelle. Savustus taas on miehen bravuuri. Itse näpertelin silakoiden lisäksi kasvislisäkkeitä muun muassa punasipulihilloketta, mummonkurkkuja ja varhaiskaalisalaattia. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä pöytään nostettiin myös kattilallinen varhaisperunoita. Mitä herkkuja!

Puolikuivatut tomaatit - ensiapua maukasta kesätomaattia kaipaavalle

Viimeistään tässä keväällä alkaa kovasti kaivata kesän makeita ja mehukkaita tomaatteja. Koska akuuttiin tomaatin kaipuuseen ei ole vielä toviin kotimaista lääkettä, neuvonpa teille helpon jipon millä tomaatteihin saa intensiivisen maun. Tomaatteja kannattaa kuivattaa uunissa. Vappuaatoksi ei tomaatteja enää oikein ehdi valmistaa, mutta huomiseksi vapun päiväksi kylläkin. Puolikuivattujen tomaattien myötä oikein hauskaa vappua kaikille!

*

Puolikuivatut tomaatit

500 g erivärisiä miniluumu- ja kirsikkatomaatteja

hieman oliiviöljyä

suolaa myllystä

kuivattua timjamia

Pese ja puolita tomaatit. Levitä tomaatit leivinpaperin päälle uunipannulle. Laita pelli noin 100 asteiseen uuniin ja anna tomaattien kuivua uunissa noin 4 tuntia. 

Maku on intensiivinen ja voimakas. Puolikuivatut tomaatit säilyvät joitakin päiviä puhtaassa tiiviissä lasiastiassa jääkaapissa.

*

Puolikuivattuja tomaatteja on helppo valmistaa. Kaikkein kovin homma on luonnollisesti pikkuisten tomaattien halkaisemisessa. Maustoin tomaatit suolan lisäksi timjamilla, mutta ihan yhtä hyvin olisi voinut käyttää pelkkää suolaa tai toisaalta melkein mitä tahansa kuivattua yrttiä.  Pitkähkön kuivausajan aikana kotiin levisi ihana tuoksu. 

Kirsikka ja miniluumutomaatteja oliiviöljyllä, suolalla ja timjamilla maustettuna odottelee uuniin pääsyä

4 tuntia 100 asteisessa uunissa tekee tomaatin maulle ihmeitä

Aika monta tomaattia tuli napsittua suoraan uuni pannulta lämpimänä. Ne ovat kuin karkkeja niin ihanan suolaisen makeita. Puolikuivattuja tomaatteja olen lisännyt salaattiin ja munakkaaseen. Tomaateista saa myös tapas-pöytään herkkuja. Maku on niin voimakas, että ihan muutamakin riittää, mutta toisalta olen kuluttanut tomaatteja surutta. En usko, että ne säilyvät jääkaapissa hyvinä kovinkaan monta päivää. Ainakaan, jos niitä ei säilö öljyyn.

Heräteostoksesta syntyi sipsejä - maa-artisokkasipsit

Silmiini osui ruokakaupassa hyvännäköisiä maa-artisokkia, kerrankin. Päätin ottaa ne ostoskärryyn ihan siitä ilosta, että kovin harvoin kaupassa näkee hyvälaatuisia maa-artisokkia. Nämä valioyksilöt olivat saksalaista luomua. Kotimaisia taitaa olla enimmäkseen saatavilla myöhään syksyllä tai keväällä. Maa-artisokan voi nimittäin jättää maahan talvehtimaan. Kun nappasin maa-artisokat mukaani, minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mihin tulisin ne käyttämään. Aika nopeasti keksin, että valmistaa niistä sipsejä. Ihan vain naposteltavaksi. Maa-artisokkasipseillä oli roolinsa myös lauantai-illallisella, mutta siitä kirjoitan tuonnenpana. 

*

Maa-artisokkasipsit

500 g maa-artisokkia

4 dl rypsiöljyä

suolan kukkia

Pese maa-artisokat hyvin. Siivuta maa-artisokat niin ohuiksi kuin mahdollista. Ota huomioon, että maa-artisokka tummuu helposti ja siivuta siksi vain osa mukuloista kerrallaan.

Kuumenna rypsiöljy pienessä kattilassa 160 asteiseksi. Friteeraa pieni määrä maa-artisokan viipaleita kerrallaan kattilassa ainakin niin kauan, että öljyn lämpö nousee uudelleen 160 asteeseen ja maa-artisokan siivut öljyn pinnalle. Nosta sipsit reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan, jäähtymään ja kuivumaan. Ripottele hiukan suolaa kuumien sipsien päälle.

Tarjoa maa-artisokkasipsit naposteltavana tai osana ruoka-annosta.

*

Friteeraaminen arvelutti vähän. Se ei ole minulle kovinkaan tuttu tapa valmistaa ruokaa. Oikein kun mietin, taitaa olla niin, etten ole aikaisemmin friteerannut kuin kotisirkkoja. Kun ryhdyin lämmittämään öljyä, mielessä oli kaikki mahdolliset kauhukuvat rasvapalosta. Rasvaa kuumentaessa pitää olla tarkkana ja turvallisuuden vuoksi kannattaa pitää kattilan kansi lähellä. Öljyn lämmittämisessä ei silti voi liikaa arkailla. Jos öljy on liian kylmää, juuressiivut imevät sitä liikaa itseensä. Jos öljy on liian kuumaa, juuressiivut palavat.

Sipsien valmistamisessa kaikkein tärkeintä on, että juurekset viipaloidaan mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Liian paksut siivut eivät kypsy tarpeeksi rapeiksi. Oma mandoliinini leikkaa liian paksuja siivuja, eikä siinä valitettavasti ole terän korkeuden säätöä. Piti keksiä jotain muuta. 

Ehkä hyvä niin, sillä mielessäni on yhä se, mitä voi sattua, jos mandoliinin kanssa ei ole tarkkana. Epäonninen mandoliinin soitto ei onneksi pilannut kurkku-avokadosalaattia, jota valmistaessani viilsin peukalosta ison pala irti. Maa-artisokat ovat vähän hankalan mallisia siivutettavia, eikä siivuttaminen oikein sujunut juustohöylälläkään. Perinteinen riivinrauta toimi parhaiten.

Itsetehdyissä sipseissä on kova homma, enkä kyllä ryhtyisi puuhaan, jos kysymys olisi ihan tavallisista perunoista ja perunalastuista. Maa-artisokkasipsit olivat kuitenkin vaivansa väärtti. Tuskin niitä edes saa kaupasta valmiina.

Nevskin blinit lisukkeineen ja arvonta ystävänpäivän kunniaksi

Minä kuulun siihen koulukuntaan, joka paistaa jokavuotiset blininsä valurautaisella lättypannulla. Se  on enimmäkseen käytännön sanelema juttu. En omista, enkä ole saanut aikaiseksi ostaa blinipannua. Toisaalta tykkään syödä näitä pikkublinejä. Niitä voi syödä eri täyttein vaikka useammankin kappaleen. Ihan hyvällä omatunnolla. Kotona paistetut blinit eivät välttämättä ole sellaisia rasvapommeja kuin ravintolassa tarjottavat, vaikka kyllä paistamiseen kotonakin kannattaa käyttää rasvaa rennolla kädellä. Paras mahdollinen rasva on kirkastettu voi. Voin voi kirkastaa itse, tai ostaa valmiina. Kun kerran on paistanut kirkastetussa voissa, ei tee enää mieli alkaa käryttämään tavallisen pakettivoin kanssa. Kirkastettu voi ei käryä.

*

Nevsikin blinit

3,5 dl maitoa

20 g hiivaa

1 tl suolaa

2 dl vehnäjauhoja

1,5 dl tattarijauhoja

2 keltuaista

noin 1 dl lager-olutta

2 kananmunan valkuaista

Paistamiseen

kirkastettua voita

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liuota joukkoon hiiva. Lisää sekaan myös suola ja puolet jahomäärästä.

Anna juuren turvota ja hapantua huoneenlämmössä. Minä turvotin noin 8 tuntia, mutta pidempikään aika ei tee pahaa.

Sekoita juureen keltuainen, olut ja loput jauhot.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää vaahto taikinaan varovasti nostellen juuri ennen kuin alat paistaa blinejä.

Kuumenna pannu. Paista blinejä kirkastetussa voissa molemmin puolin, kunnes ne saavat kauniin värin. Jos paistat blinipannulla isoja ja paksuja blinejä, saattaa olla, että joudut kääntelemään blinejä useampaan otteeseen. Pienempiä ei tarvitse käännellä moneen kertaan.

Älä anna pannun kuumentua liikaa, sillä silloin blinit eivät ehdi kypsyä kunnolla. Pannu ei myöskään saa olla liian haalea, koska silloin blinit vetävät liikaa rasvaa itseensä.

Tarjoa blinit mädin, smetanan ja punasipulin kanssa. Blinien kanssa sopii myös punajuuri-fetasalaatti, sienisalaatti, savukala sekä suolakurkut ja hunaja.

*

Tämän vuotinen resepti on napattu Klassikkoruokia-kirjasta. Resepti oli oikein toimiva. Ensi vuonna yritän muistaa koittaa Sillä sipulia -blogista lukemaani vinkkiä paistaa blinit jääkaappikylmästä taikinasta. Tällöin taikina rapeutuu. Taikinamäärästä tulee sen verran iso satsi blinejä, että kaksi aikuista ei niitä pystynyt yhdellä kerralla syödä. Blinejä syötiin uudelleen seuraavana päivänä, jolloin käytin ne uudelleen nopeasti pannun kautta. Kuohkeus tässä vähän kärsi, mutta maku oli aivan yhtä hyvä kuin tuoreissakin. Loput ylijääneet laitoin pakkaseen. Sieltä voi ottaa yhdet alkuruoka-annokset akuuttiin blinin himoon.

Ystävänpäivän kunniaksi ajattelin järjestää blogissa arvonnan ja samalla kiittää uusia ja vanhoja lukijoitani, tykkääjiä ja seuraajia. Osallistujien kesken arvotaan Tiina Rantasen Klassikkoruokia -kirja. Klassikkoruokia-kirjasta olen kirjoitellut muutama viikko takaperin, kun paistoin kaneliässiä. Arvontaan pääset osallistumaan kommentoimalla tätä postausta,. Lisää arpoja saat tykkäämällä Viikonloppukokin facebook-sivusta ja seuraamalla instagramissa. Yksi arpa per kanava. Monellako arvalla osallistut? Arvonta suoritetaan 14.2.2018 klo 20. Palkinto voidaan toimittaa kotimaiseen postiosoitteeseen. Muista jättää yhteystietosi!

EDIT: Arvonta suoritettu ja voittajalle on ilmoitettu. Kiitos osallistujille!

Kinkkuwrapeista lounas syyshommissa ahertajille

Kun asuu osakehuoneistossa, pihan syystöistä selviää viettämällä muutaman tunnin ulkona yhtenä kauniina sunnuntaipäivänä, varsinkin kun valjastaa koko perheen hommiin. Viikonloppukokin viherpeukalo on lähes keskellä kämmentä, joten muutaman neliön pihamaassa kodin etu- ja takapihalla on aivan tarpeeksi. Syystöihin varustauduttiin tukevalla aamiaisella. Samalla kun siivoilin aamiaista pois, tein jääkaappiin lounaaksi wrappeja. Olen laittanut wrappeja aikaisemminkin. Blogin alkuaikoina tein wrappeja tonnikalatäytteellä. Wrappeja on tullut täytettyä myös savuporolla ja toisellakin tonnikalatäytteellä, jossa makua tulee myös kylmäsavulohi tuorejuustosta. Kaikki ohjeet ovat varsin suosittuja, joten tässä tulee vielä yksi variaatio.

*

Kinkkuwrapit

8 wrappia

8 tortillalettua

salaatinlehtiä

kinkkutäyte:

200 g kinkkusuikaleita

puolikas punainen paprika

puolikas vihreä paprika

pieni sipuli

200 g yrtti tuorejuustoa

250 g maitorahkaa

suolaa

mustapippuria

Pilko paprikat ja sipuli pieneksi. Sekoita pilkotut kasvikset, kinkku, juusto ja rahka sekaisin. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Laita tortillaletun päälle salaatinlehtiä ja kinkkutäytettä. Kääri rullalle tai taittele johonkin muuhun mieleiseesi muotoon ja tarjoile heti tai hetken kuluttua esimerkiksi iltapalaksi, välipalaksi tai evääksi vaikka kuuman kaakaon kera.

*

Wrapit tekevät aina hyvin kauppansa. Ne ovat ihme sapuskaa, sillä wrapeista saa kätevästi  lounasta, välipalaa ja iltapalaa. Ne ovat hyvää evästä, mutta kelpaavat myös illanistujaisiin tai vaikkapa syntymäpäivien kahvipöytään. Kahvipöydässä tarjottavat wrapit kannattaa kääriä tiukemmalle rullalle ja paloitella suupala kokoon. Lounaaksi tarkoitetut wrapit voi huoletta jättää isommaksi. Helpoimmalla pääsee, kun vain kääräisee tortillaletun täytteineen päivineen rullalle.

Konttorihommissa puurtajalle pihassa askartelu tekee hyvää. Oikeastaan ulkoilu kauniissa syyssäässä on aika mukavaa. Hauska on huomata, että lapsista on monessa hommassa ihan oikeasti apua, ja saavat halutessaan paljon aikaiseksi. No myönnettäköön, että raha on hyvä kannustin. Keittiössä lahjontaan ei tarvitse turvautua. Varsinkin jos kysymys on leipomisesta. Silloin äitikin joutuu jonottamaan omaa vuoroaan.