Kampasimpukoita, ilmakuivattua kinkkua ja kevään odotusta

Minulla olisi jo pidemmän aikaa ollut tarvetta viittin-tipoille mitä kokkaamiseen tulee. Jostakin syystä ei tunnu oikein olevan ideoita. Jos ideoita sattuu olemaan, niin tuntuvat voimat olevan vähissä. Kokkaamisessa (ja syömisessä) on tullut käytettyä luvattoman paljon oikoteitä. Tai sitten on syöty vain vanhoja, tuttuja ja helppoja aterioita. Siihen nähden kampasimpukoista koottu alkuruoka-annos on oikeastaan suorastaan loistokas. Ja se on toteutettu ilman oikoteitä. Majoneesikin on itse valmistettu. Tiesitähän muuten, että sauvasekoittimella saa valmistettua majoneesin kokonaisesta kananmunasta ja öljystä tuossa tuokiossa? Ohje majoneesiin ja koko värikkäiseen kampasimpukka-annokseen tulee tässä:

*

Värikkäitä kampasimpukoita ja ilmakuivattua kinkkua

Majoneesi

1 kananmuna

2 tl omenaviinietikkaa

1 rkl Dijonsinappia

hieman suolaa

2 dl neutraalin makuista öljyä

Mittaa kaikki korkeaan kulhoon ja sekoita. Tämä ohje koskee vain sauvasekoittimella valmistettua majoneesia, eikä sauvasekoittimella valmistettaessa tosiaan tarvitse erotella valkuaisia ja keltuaisia. Itse valmistettu majoneesi säilyy ainakin viikon jääkaapissa. Sen voi siis huoletta valmistaa etukäteen.

Avokadotahna

tilkka öljyä

salottisipuli pieneksi pilkottuna

pari pientä valkosipulin kynttä pieneksi pilkottuna

avokado

pieni punainen chili

0,5-1 dl luonnonjogurttia

puolikkaan sitruunan mehu

suolaa

mustapippuria

Kuullota sipuleita tilkassa öljyä. Anna sipuleiden jäähtyä. 

Halkaise chili ja ota pois siemenet. Laita chili, avokadon hedelmäliha kulhoon ja kuullotetut sipulit kulhoon. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää kulhoon mausteet ja luonnonjogurttia sen verran, että saat avokadotahnalle mieleisen koostumuksen.  

Avokadotahna kannattaa valmistaa hieman etukäteen, että maut ehtivät tasaantua. Sitruunanmehu estää avokadoa tummumasta, mutta kokemuksesta osaan kyllä sanoa, että enää seuraavana päivänä avokadotahna ei ole ihan yhtä kauniin väristä.

Kampasimpukat

kampasimpukoita

voita

öljyä

suolaa 

pippuria

Nosta (pakastetut ja sulatetut) kampasimpukat hyvissä ajoin ennen paistamista talouspaperin päälle lämpenemään. Kuivaa simpukat huolellisesti.

Paista simpukoita kuumalla pannulla öljy-voiseoksessa 2 minuuttia puoleltansa. Mausta suolalla ja pippurilla. 

persimonia

ilmakuivattua kinkkua

babypinaattia

pistaasimurua

Kokoa annos juuri ennen tarjoamista. Asettele pinaatinlehtien ja ohueksi viipaloitujen persimonien päälle paistetut kampasimpukat ja ilmakuivattu kinkku. Lisää avokadotahna ja majoneesi. Viimeistele pistaasimuruilla.  

*

Monet pelkäävät kampasimpukoiden paistamista, mutta turhaan. Kampasimpukoiden paistaminen ei ole vaikeaa, mutta tarkkana siinä pitää olla. Kun ottaa pari juttua huomioon, niin silloin onnistuu. Ensinnäkin pannu pitää olla kuuma. Sen vuoksi on hyvä käyttää valurautapannua, tai jotain muuta pannua, joka kestää kuumentamisen hyvin kuumaksi. Kampasimpukoiden paistettaessa olla kuivia. Jääkaappikylmät simpukat eivät onnistu, ne jäähdyttävät kuuman pannun. Muista nostaa simpukat riittävän ajoissa huoneenlämpöön. Tämä on otettava huomioon erityisesti silloin, kun simpukat ovat pakastettuja. Meillä ne useinmiten ovat. Jos käytössäsi on pieni pannu, paista simpukat mieluummin useassa erässä, että pannu jaksaa pysyä kuumana ja paistoaika on lyhyt.

Toinen innovaatio tässä reseptissä oli tuo majoneesi. Olen kyllä tehnyt aiemminkin majoneesia itse, mutta olen aina erotellut keltuaiset ja valkuaiset ja valmistanut majoneesin keltuaisista. Koska olen nuuka, olen pakastanut valkuaiset. Pakastetuista valkuaisista olen paistanut marenkeja ja pavlovia, ja lisännyt niitä erinäisiin taikinoihin, munakkaisiin ja munakasrulliin. Valitettavasti niitä pakastettuja valkuaisia kertyy pakastimeen enemmän kuin niitä muistaa käyttää. Kun eteen tuli video, jossa majoneesiin käytettiin koko kananmuna, se oli testattava heti. Majoneesia voi luonnollisesti maustaa haluamillaan mausteilla esimerkiksi valkosipulilla, parikalla, chilillä tai vaikkapa savupaprikalla. Tähän ilotulitukseen en enää kaivannut enempää makuja, joten ihan maustamattomalla majoneesilla mentiin.

Olen jo aloittanut tulevan viikonlopun kokkausten suunnittelun. Mielessäni olen makustellut poroa ja lammasta. Saas nähdä mitä tuleman pitää. Jauhopeukaloakin kutittaisi. Blogia aiemmin Viikonloppukokin kokkailut tallentuvat instagramiin tai fb-sivulle. Tervetuloa seuraamaan näilläkin kanavilla.

Simpukkapasta sinisimpukoista

Mielessäni oli simpukkapasta pasta alla vongole, kun lähdin asioimaan kauppahalliin. Olin nimittäin saanut viestiä Mama's cornerista, että siellä on uusi erä käsinvalmistettua munapastaa. Ajattelin, että nappaan samalla reissulla Kalaherkut Nygreniltä simpukoita ja testailen miltä maistuu sitruunalla maustetusta tagliatelle-munapastasta valmistettu pasta alle vongole. Nygrenin tiski oli täynnä herkkuja muun muassa niitä ihania mustekalan lonkeroita, joista taannoin valmistin seafood risoton. Jono tiskille oli pitkä, ja ehdin jo pelätä, että saanko sen ainokaisen sinisimpukkapussin, joka tiskissä näkyi olevan. Kaikkein mieluiten olisin ottanut pastaani varten, hieta- tai sydänsimpukoita, mutta sinä päivänä ei ollut saatavilla kuin sinisimpukoita. Olin niin haaveillut simpukkapastasta, etten millään keksinyt enää mitään muuta ruokaa. 

*

Simpukkapasta sinisimpukoista

4 annosta

1 kg sinisimpukoita

salottisipuli

2 valkosipulin kynttä

punainen chili

pieni kotimainen päärynä

oliiviöljyä

2 dl valkoviiniä

muutama timjamin oksa

suolaa

mustapippuria

ripaus sahramia

nokare voita

hieman hunajaa

250 g sitruunalla maustettua munapastaa

vettä ja suolaa pastan kypsentämiseen

kirsikkatomaatteja

Aloita pastan valmistaminen simpukoista. Huuhtele simpukat ja puhdista tarvittaessa poistamalla "parta". Heitä pois simpukat, jotka eivät sulkeudu, tai ne joiden kuori on vaurioitunut.

Tee sitten simpukoiden kypsennystä varten liemi. Kuori ja hienonna sipulit, päärynä sekä chili. Laita kattilaan tilkka oliiviöljyä ja kuullota sipulisilppua ja päärynän ja chilin palasia öljyssä. Lisää kasariin valkoviini ja mausteet. Kuumenna liemi niin, että se kiehuu kunnolla. 

Laita simpukat kuumaan liemeen ja kasariin kansi päälle. Anna kypsyä kannenen alla 2 minuuttia, ravista ja anna kypsyä vielä toiset 2 minuuttia. Kypsyessään simpukat avautuvat.

Ota kasari pois liedeltä ja nostele simpukat reikäkauhalla lautaselle. Siivilöi liemi ja jätä odottamaan. Kuori suurin osa simpukoista, mutta jätä muutamia kokonaisiksi. Pastaan tulee näköä ja väriä.

Halkaise kirsikkatomaatit. 

Keitä isossa kattilassa vesi kiehuvaksi, mausta suolalla ja kypsennä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. 

Samalla kun pasta kypsyy keitä simpukoiden lientä kokoon. Suurusta liemi nokareella voita ja hunajalla.

Kun pasta on sopivan kypsää, valuta se. Yhdistä pasta, simpukat, halkaistut kirsikkatomaatit ja simpukoiden kokoon keitetty liemi. Nauti hetimmiten kera lasillisen valkoviiniä.

*

Simpukkapussissa oli pieniä ja söpöjä simpukoita. Aika usein sinisimpukat ovat melko kookkaita. Ainakin pastaan pienet ovat mukavampia. Tietysti on eri asia, jos simpukoita haluaa vaikka grillata. Silloin arvostaisin enemmän hieman isompia simpukoita.

Nygrenillä myyjä tarjoutui tarkastamaan simpukat, mutta kieltäydyin kohteliaasti, kun vähän aikaa olimme käänneleet ja tutkineet verkkopussukkaa. Päälle päin näki, että simpukat olivat tuoreita ja hyvinvoivia. Näin olikin. Vain ihan muutama simpukka heitettiin syömäkelvottoma pois niitä pestessä ja jokaikinen esikäsittelyn läpäissyt simpukka avautui kypsennettäessä. 

Simpukkapasta on vähän työläsruoka. Tai eihän pastassa muuten hommaa ole, mutta simpukoiden käsittelyssä vähän on. Helpompaa simpukoiden syömistä olisi iskeä padallinen kypsiä simpukoita pöytään. Yhteistyöllä tästäkin selvittiin helposti. Mies pesi ja kuori simpukat, minä valmistin liemen, keitin sen kokoon ja kypsensin pastan. Meni ihan tasan, eikö vaan? Apukokeista nuorempi oli liesussa eikä onnekseen "joutunut" syömään muiden herkkua. Kolmestaan pistelimme neljän hengen annoksen; minä, mieheni ja vanhempi apukokki.

Kuten pastat ylipäätään, ei simpukkapastakaan odottele syöjiä, vaan syöjät pastaa. Pari pikaista kuvaa ja ääntä kohden. Tuo sahramilta ja päärynältä maistuva liemi oli taivaallisen hyvä soossi pastalle, edes juustoa ei tarvittu.

Yhteistyö: pasta ja simpukat saatu

Seafood risotto - melkein kuin ulkomailla olisi

Asioin jälleen viime lauantaina Tampereen kauppahallissa. Tällä kerralla lauantaisapuskoja haettiin Kalaherkut Nygreniltä. Nygren on se kauppa, jonne suuntaan halutessani esimerkiksi ostereita tai simpukoita. Harmittaa vieläkin, että en päässyt muutama viikko aiemmin maistelemaan sammakonreisiä, joita tiskiin oli koeluontoisesti tilattu. En muista näinkö mainoksen ranskalaisten herkusta facebookissa vai Kalaherkkujen Instagram-tilillä.

Viime lauantaina Nygrenin kalatiski oli kuulemma Tampereen kalamarkkinoiden ja syysmarkkinoiden innoittamana varsin kotoisen oloinen. Kotimaisia tai muuten vain tuttuja kaloja ei tehnyt yhtään mieli, vaikka ne hyviltä maistuvatkin. Viime aikoina meillä on syöty paljon lohta, kuhaa ja järkisärkeä, kun on oikaistu säilykkeillä. Onneksi silmiini osuivat esikeitetyt mustekalan lonkerot, marinoidut tiikeriravun pyrstöt ja kokonaiset kampasimpukat. Seafood risotto iski tajuntaan kuin salama ja siitä hetken mielijohteesta päätinkin toteuttaa ajatuksen. Ei helppo nakki, sillä kesän lomamatkalla Montenegrossa ja Kroatiassa söin parhaat seafoodrisotot ikinä. Tähän asti olen tehnyt risottoni lähes samalla kaavalla ja samoilla sitruunaisilla mauilla.

*

Seafood risotto

3-4 annosta

2 salottisipulia

valkosipulin kynsi

oliiviöljyä

70 g tomaattipyrettä

ripaus sokeria

2,5 dl risottoriisiä

puolikkaan sitruunan mehu

1,5 dl valkoviiniä

noin 1 l kasvislientä

(suolaa)

2 rkl voita

35 g parmesanjuustoa

esikeitettyjä mustekalan lonkeroita

kampasimpukka per syöjä

marinoituja tiikeriravun pyrstöjä

Kuullota hienonnetut sipulit oliiviöljyssä kasarissa. Lisää tomaattipyre ja ripaus sokeria. Sekoittele hetkinen. Lisää kasariin riisi. Anna riisin kuullottua hyvin sekoittellen. Aloita nesteiden lisääminen sitruunamehusta ja viinistä.

Kun viini ja sitruunanmehu ovat imeytyneet riisiin, ala lisätä kasariin poreilevaa kasvislientä pienissä erissä. Lisää uutta lientä vasta kun vanha on imeytynyt. Sekoittele koko ajan ja anna riisin kypsyä hiljalleen. Varaan lientä hellalle yleensä reilusti. En tiedä mistä johtuu, mutta risotton tarvitsema nestemäärä on aina vähän arvoitus. 

Kun riisi on sopivan kypsyistä ja koostumukseltaan sellaista, joka miellyttää omaa silmää ja suuta. Lisää joukkoon parmesanraaste ja hieman voita. Voi kiillottaa risoton kauniisti. Voin lisäämisen jälkeen kannattaa maistella risoton suolan tarve.

Risotto ei odota syöjää, siksi samalla kun risotto valmistuu esikäsittele merenelävät. Jos käytät valmiiksi marinoituja raaka-aineita, ei tarvitse kuin huolehtia siitä, että nostat ne riittävän ajoissa pöydälle ja kuivaat pois ylimääräisen marinadin. Tällä kerralla meille jäi tehtäväksi myös kampasimpukoiden avaaminen, joka sujui ensikertalaiselta varsin mallikkaasti. Avaaminen oli kuulemma helppoa. Avatuista simpukankuoresta otettiin talteen valkoinen syötävä osa, josta poistettiin sulkijalihas. Kampasimpukka huuhdeltiin nopeasti ja taputeltiin kuivaksi.

Simpukat, mustekalan lonkerot ja ravunpyrstöt grillattiin kaasugrillissä kypsäksi vasta siinä vaiheessa kun risotto oli lähes valmista. Simpukat kypsyivät kuumalla parilalla reilun minuutin puoleltaan. Ravun pyrstöt kypsyivät samassa ajassa. Mustekalan lonkerot olivat suorassa tulessa grillissä aavistuksen simpukoita ja rapuja kauemmin.

Mustekalan lonkeroita pilkottiin pienemmäksi ja sekoitettiin risottoon, mutta ravut ja simpukat nostettiin annoksiin kokonaisina. 

*

Risottoa oli tarkoitus maustaa tai ainakin koristella lehtipersiljalla, mutta nälkäisenä se unohtui. Olimme molemmat oikein tyytyväisiä lopputulokseen. Risotto maistui melkein samalta kuin kesälomalla. Mielestäni tämän tomaattisessa risotossa on ehdottoman tärkeää muistaa lisätä jotain makeutta, muuten lopputulos on liian hapan. Toinen huomioitava juttu liittyy merenelävien kypsentämiseen. Siinä kannattaa grillaajan olla nopea ja grillin kuuma. Etukäteen pelkäsin, että tuleeko mustekalan lonkeroista sitkeitä. Niitä laitoimme ensimmäistä kertaa, mutta grillimestari onnistui kypsennyksessä oikein hyvin. Ja vinkiksi vielä, että kampasimpukoiden kuoret kannattaa ilman muuta pestä. Simpukat voisi hyvin laittaa tarjolle kuoriin tai sitten kuoria voi käyttää koristeena kattauksessa.

Sen verran nälkä kasvoi syödessä, että ajatus kokonaisen mustekalan valmistamisesta jäi itämään päähän. Mutta se taitaa olla kesähommia?

Minulla on pitkä lista hyviä ruokia blogattavaksi reseptiin, mutta tässä on nyt ollut vähän kaikenlaista... Viikon parhaita hetkiä ovat olleet lapsuudenystävän tapaaminen yli kymmenen - lähes viidentoista - vuoden jälkeen. Meillä riitti juteltavaa koko illaksi! Toinen mukava kohtaaminen oli bloggariporukalla, kun pääsimme seuraamaan Tampereen työväenteatteriin Billy Elliot -musikaalin harjoituksia ja kurkistamaan kulisseihin. Sen jälkeen  kävimme syömässä Saunaravintola Kuumassa. Näitä kahta olenkin jo hehkuttanut Viikonloppukokin face- ja instagram-tileillä.  Ja nyt lauantaina aamupäivällä on vielä koko ihana viikonloppu edessä. Hyvää viikonloppua!

Yhteistyö: Merenelävät saatu tuotenäytteenä Kalaherkut Nygreniltä

Otin vapauden tuoda teille... Espanjalaisia simpukoita

Takana on monta ohjelmoitua viikonloppua ja edessä monta ainakin yhtä ohjelmoitua ja kiireistä. Nyt on pieni hengähdystauko, joten siitä, että saa olla enimmäkseen kotona on otettava ilo irti! Erityinen perjantai, vaatii perjantaiherkkua.  Sinisimpukat it is! Olen valmistanut niitä aiemmin siiderissä ja valkoviinissä. Makua on haettu muun muassa chilillä, cayannepippurilla, omenalla, pekonilla tai varsisellerillä, välillä kaikilla edellämainituilla yhtä aikaa, välillä vaihtelevin yhdistelmin. Siideriliemi on minulle mieluisin. Tällä kerralla päätin kokeilla uutta reseptiä Andalusian auringossa keittokirjasta. Siinä simpukat saavat makunsa appelsiininkuoresta, chilistä, sahramista ja sherrystä. 

Sherry on itselleni juomana lähes tuntematon. Kun joku mainitsee sanan sherry, mielessä alkaa heti pyöriä Kummeli-sketsi: "otin vapauden tuoda teille hieman sherryä." Onneksenne en löytänyt pätkää youtubesta. Muutamat aiemmin kokeillut reseptit Andalusian Auringossa -kirjasta ja blogista ovat vahva suositus kokeilla myös Espanjalaisia simpukoita Ariela Säkkisen reseptillä.

Sinisimpukat ovat sesongissa. Ne ovat parhaimmillaan syksyllä ja keväällä, mutta itse miellän ne ennenkaikkea tälläiseksi varhaiskevään tarjottavaksi. Keväästä puheenollen viikonloppukokin face-sivulla on meneillään keväinen arvointa. Siitä lisää lopuksi. Simpukkasuunnitelmat meinasivat mennä syteen alkumetreillä, sillä kaupungissa ja kauppahallissa kävijä soitteli, että ostokset on muuten ok, mutta simpukoita ei enää ole. Tällä kerralla kotikaupungin market pelasti, ja sieltä löytyi simpukoita kohtuulliseen 8€ kilohintaan. Kilosta simpukoita riittää meidän nelihenkiselle perheelle tuhdimmaksi iltapalaksi, kun päivällinen on jäänyt kaikilla välistä. Vanhempi apukokki pitää simpukoista, mutta nuorempi ei. Tuore maalaisleipä kelpaa onneksi kaikille.

*

Espanjalaiset simpukat

1 kg sinisimpukoita

80 g serranokinkkua

öljyä paistamiseen

sipuli

2 valkosipulin kynttä

punainen chili

pienen (luomu)appelsiinin kuori hienoksi raastettuna

1 dl oloroso sherryä

hyppysellinen sahramia

2 dl kuohukermaa

1 dl vettä

mustapippuria

suolaa

tarjoiluun

hienonnettua persiljaa, lehtipersiljaa tai kevätsipulia

Esikäsittele simpukat. Huuhtele simpukat ja puhdista tarvittaessa poistamalla "parta". Heitä pois simpukat, jotka eivät sulkeudu, tai joiden kuori on vaurioitunut.

Suikaloi kinkku. Kuumenna kasarissa hieman öljyä ja paista kinkkusuikaleita, kunnes ne ovat hieman ruskistuneet. Lisää sitten kasariin ohueksi suikaloitu sipuli, valkosipuli ja puolet chilistä ja appelsiininkuori. Muutaman minuutin jälkeen kaada mukaan sherry ja sahrami. Anna kiehua ja lisää kerma. Keitä vielä hetkinen. Lisää pippuri ja suola

Tarkista, että liemi kiehuu kunnolla ja lisää simpukat. Anna porista kannen alla pari minuuttia. Ravista ja anna hautua toiset pari minuuttia. Heitä pois simpukat, jotka eivät ole kypsyessään auenneet. Ripottele päälle loput chilistä, hienonnetut yritit ja tarjoile tuoreen maalaisleivän kanssa.

*

Alkuperäisen reseptin oloroso-sherry oli kuivaa.  Meidän alkossa oli saatavilla tasan yhtä olorosoa, ja se oli puolimakeaa jälkiruokaviiniä, mutta koska olin päättänyt tehdä simpukoita, ajattelin ottaa riskin.  Menkööt syteen tai saveen. Makean sherryn vuoksi lisäsin liemeen heti suolaa. Jos käytät kuivaa sherryä, kannattaa odottaa suolan kanssa, sillä simpukoissa itsessään on merellistä aromia ja suolaa tulee myös kinkusta.

Minun onneni on, että en tiedä miltä kuivaan sherryyn valmistettujen pitäisi maistua, mutta ei tämä puolimakeaan sherryynkään valmistettu mikään huti ollut. Itse asiassa espanjalaiset simpukat saivat ruokapöydän ympärillä ylistäviä arvioita siitä, että ne olivat yksiä parhaista, vaikka samasta suusta epäiltiin millainen lopputulos mahtaa tulla, kun kerman kanssa läträtään. Olisi kiva kuulla miten kauhistunut sherrytietäjä Ariela Säkkinen on reseptimuunnoksesta?

Liemi oli niin hyvää, että siivilöin ja pakastin ylijääneen. Vaikka lientä jäi vain vähän, sen voi hukuttaa kalakeittoon tai kalan kastikepohjaan. Olin erityisen ihastunut hentoon appelsiinin aromiin, joka häivähti suussa jälkimakuna. Sahrami ja tumma sherry värjäsivät liemen kauniiksi. Simpukoiden valmistaminen on niin helppoa, että jos ei ole vielä kokeillut, niin nyt kannattaa. Ainoa kohta, jossa voi mennä mönkään on ylikypsentää simpukat. Simpukoita ei keitetä, vaan ne kypsyvät pääosin höyryssä, joten se on toinen kohta mihin kannattaa kiinnittää huomiota. Simpukoiden ei tarvitse uida kypsennysliemessä. Kannellinen kasari on paras valmistusastia, ja se voin myös krouvisti nostaa keskelle pöytää. Simpukat ovat ruokaa, joka kuuluu syödä yhdessä!

Viikonloppukokin face-profiilissa on menossa parhaillaan keväinen arvonta. Tulevana maanantaina arvottava voittaja saa palkinnoksi liput (2 kpl) Kevätmessuille. Arvontaan voit osallistua tykkäämällä arvonta-julkaisusta ja voittomahdollisuuden voit tuplata lunastamalla toisen arvan tykkäämällä Viikonloppukokin profiilista.

Sitruunapastaa tilli-fenkolipestolla ja marinoidut katkaravut

Edellisessä postauksessa hehkutin kovasti menua, jonka nautimme vuoden ensimmäiseksi lauantai-illalliseksi. Silloin kirjoitin ylös alkuruuasta, siikacevichestä ja confitkeltuaisesta. Pääruoka ei jäänyt hehkuttamaani alkuruokaa huonommaksi. Menu kokonaisuutena oli toimiva. Nytpä siis kerron pääruuasta. Sitruunapastasta, jota tarjoilin tilli-fenkolipestolla ja marinoiduilla katkaravuilla. Tilli-fenkolipesto on tuunattu Glorian ruoka ja viini-lehdestä (1/2017). Käyttämäni pasta ei ollut mitä tahansa pastaa, sillä tunnustettakoon: minulla on pastapahe. Olen hurhtanut italialaisiin artesaanipastoihin, joita aina kaupunkireissulla hankin ihastuttavasta Culinaria keittiöelämää liikkestä Tampereelta. No, syödään meillä  välillä myllynparhaitakin, mutta jos sinulla on tilaisuus, suosittelen tutustumaan sisilialaisiin artesaanipastoihin.

Pastat eroavat tyyppillisistä markettipastoista muun muassa sillä, että ne kuivataan matalassa lämmössä (33-36 astetta). Kuivatusaika on pitkä, mielellään jopa 50 tuntia, tai enemmän. Myös vehnälajikkeella, pastamuotilla ja vedellä on oma roolinsa. En ole pasta-asiassa asiantuntija, mutta jos pääset käymään Tampereella Culinaria keittiöelämää -liikkeessä, löydät asiantuntijan. Ainakin meikäläisen mittapuulla. Yksi lempipastoistani on sitruunapasta. Pastassa itsessään on voimakas niin sitruunanmaku, että se kelpaa nautittavaksi sellaisenaan tai hyvin maltillisilla lisukkeilla. Sitruunanmaku on kuitenkin aito, ei lainkaan esanssinen. Sitruunapasta sopii tarjottavaksi kokemukseni mukaan ainakin avokadon, kanttarellien, kampasimpukoiden ja katkarapujen kanssa.

*

Sitruunapastaa tilli-fenkolipestolla ja marinoidut katkaravut

2 annosta

2 annosta sitruunapastaa

reilusti vettä keittämiseen

suolaa

Tilli-fenkolipesto

nippu tilliä

150 g fenkolia

1 dl kuorittuja manteleita

sitruunan puristettu mehu

50 g parmesania

ripaus sokeria

ripaus suolaa

noin 1 dl oliiviöljyä

Marinoidut katkaravut: 

katkarapuja

oliiviöljyä

palanen tuoretta inkivääriä

chilipalko

limen mehu

pari valkosipulin kynttä

Kuori ja pilko inkivääri, chili ja valkosipulin kynnet. Lisää mausteet ja katkaravut oliiviöljyyn ja jätä marinoitumaan tunniksi, pariksi.

Aloita peston valmistaminen fenkolista. Halkaise ja lohko fenkoli. Laita kaikki raaka-aineet oliiviöljyä lukuunottamatta monitoimikoneeseen ja soseuta tasaiseksi seokseksi. Lisää soseuttamisen aikana oliiviöljyä monitoimikoneeseen niin paljon, että seos on mieleisesi paksuista.

Kiehauta pastan keitinvesi ja lisää veteen suolaa. Ohjehan on, että pastan keitinvesi pitäisi olla yhtä suolaista kuin Välimeri. Keitä pasta kypsäksi ohjeen mukaan noin 8-10 minuuttia.

Juuri ennen kuin pasta on valmista, ota katkaravut marinadista ja paista ne nopeasti kuumalla pannulla. Rapuja on tarkoitus paistaa vain sen verran, että ne lämpenevät. Liian pitkä kypsennys sitkistää katkarapuja.

Kun pasta on kypsää valuta se ja yhdistä tilli-fenkolipestoon. Pestoa on isompi annos kuin mitä kahden hengen pasta vaatii. Itse käytin noin 1/3 pestosta pastaan. Asettele pasta lautaselle ja koristele katkaravuilla. Nauti hetimmiten.

*

Sitruunapasta on tosiaan suosikkini. Se on kuitenkin maultaan niin sitruunainen, että meillä se ei lapsille kelpaa. Äkkiseltään pastapakkaus näyttää pieneltä, mutta annoskokona 1 kiehkura per ruokailija on juuri hyvä kuten Culinariassa suositeltiin. Suureen nälkään, tai jos muita ruokalajeja ei olisi tarjolla, saattaisin keitellä kaksi per syöjä. Jos käytössäsi ei ole sitruunapastaa, voit kokeilla maustaa tilli-fenkolipastaa vielä enemmän sitruunanmakuiseksi esimerkiksi raastamalla peston sekaan sitruunankuorta. Myös säilötty sitruuna voisi toimia hyvin. Sitruunanmaku on tässä yksinkertaisessa ruuassa se juttu.

Kuten jo reseptistä luit, tilli-fenkolipestoa jäi rutkasti yli. Gloriassa pesto tarjoiltiin fenkolilla maustetun lohen kanssa. Minä levitin ylijäänyttä pestoa leivän päälle ja lisäsin lounassalaattiin, josta tuli heti kerralla paljon täyttävämpi ja ruokaisampi. Alkuperäisessä ohjeessa oli kysymys "pestosta", sillä siinä ei ollut lainkaan juustoa. Minusta juuston lisääminen oikeutti paremmin käyttämään tahnasta pesto-nimitystä.

Västerbotten-juustopiirakka - rapujuhlien alkuruoka

Iloiset ja rennot rapujuhlat ovat loppukesän parhaita pippaloita. Kotijärvestä nousee isoja täplärapuja sitä tahtia, että tapana on viettää useita rapujuhlia kaudessa. Rapuja syödään oman perheen kesken, sukulaisten kanssa ja ystävien seurassa. Meidän rapukautemme on pitkä. Ravustus alkaa heinäkuun 21. päivä. Usein, kuten tänäkin vuonna, ensimmäiset ravut syötiin heti pyyntikauden avausta seuraavana viikonloppuna oman perheen kesken. Kauden viimeiset on tapana syödä kiirastorstaina. 

Menu rapujuhliin

*

Västerbotten-juustopiirakka

Täplärapuja, tilliä ja paahtoleipää

Ruusuinen vadelma-mascarponekakku

*

Ravut ovat rapujuhlissamme poikkeuksetta pääruokaa. Olen kokenut juhlien emäntänä sen mukavimmaksi vaihtoehdoksi. Näin myös emäntä ja isäntä pääsevät nauttimaan juhlista ja vieraiden seurasta. Koska rapuja syödään usein, myös blogiin on kertynyt joitakin kirjoituksia  Muutamien aikaisempien rapujuhlien menuja pääset kurkistamaan täältä.

Västerbotten-juusto on jo pitkään ollut vanhemman apukokin suosikkijuusto. Murukoloinen ja aromikas juusto on tuttu herkku jääkaapissamme.  Västerbotten sopii hyvin leivän päälle, ruuanlaittoon ja juustolautasen herkuksikin. Perinteistä ruotsalaista piirasta valmistin Västerbottenista ensimmäistä kertaa. Noudatin lähes kirjaimellisesti Fazerin reseptiä.

*

Västerbotten-juustopiirakka

pohja

125 g huoneenlämpöistä voita

3 dl vehnäjauhoja

ripaus suolaa

kananmuna

täyte

3 kananmunaa

2 dl kermaa

1 dl maitoa

300 g Västerbotten-juustoa

ripaus suolaa

pari mustapippurimyllyn pyöräytystä

Sekoita jauhot ja suola. Nypi huoneenlämpöinen voi jauhojen joukkoon. Sekoita lopuksi kananmuna taikinaan. Älä vaivaa taikinaa, ettei se sitkisty. Laita taikina lepäämään puoleksi tunniksi jääkaappiin.

Painele taikina 24 cm vuokaan. Pistele pohjaan haarukalla reikiä. Esipaista pohjaa 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. 

Pohjan paistuessa valmista täyte. Raasta juusto. Vatkaa kananmunien rakenne kevyesti rikki. Lisää kerma, maito ja mausteet. Lisää täytteeseen lopuksi raastettu juusto ja sekoita. Kaada täyte esipaistettuun pohjaan ja paista vielä 200 asteessa puolisen tuntia. Piirakka on valmista, kun täyte on hyytynyt ja pinta on saanut kauniin ja tasaisen ruskean värin.

Anna piirakan vetäytyä ja jäähtyä hieman. Se on parhaimmillaan vähän lämpimänä, muttei kuumana. silloin maut ovat ehtineet tasaantua.

*

Piirakka oli aika vaivaton ja nopea valmistaa. Suolan kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä juusto on aika suolaista. Itse lisäsin suolaa vain hyvin vähän. Taikinaa esipaistaessa huomasin reunojen hieman laskeutuvan. Jos piiraakkaan haluaa korkeat reunat, kannattaa ehkä harkita paistoherneiden lisäämistä taikanan painoksi. Sain kuitenkin juuri ja juuri täytteen mahtumaan esipaistetuun pohjaan. Rakastan juustoja hullun lailla, ja pidin kovasti myös Västerbotten-piiraasta. Piiras sopi todella hyvin rapujuhlien alkuruuaksi. Kyllä ne ruotsalaiset tietää!

Eiliset rapujuhlat lopettelevat muunkin perheen loman. Arki alkaa ensi viikolla. Arki on hitusen erilainen aikaisempaan verrattuna. Tästä eteenpäin perheessä onkin vain työssäkäyviä ja koululaisia.