Kesän reissuista ensimmäinen päättyi Dubrovnikiin. Tai Dubrovnikista alkoi kotimatka. Ennen lentoa kotimaahan ehdimme tutustua kaupunkiin yhden yön ja kahden päivän verran. Matkaväsymys ja kuumuus - ja vähän koti-ikäväkin - taisi vähän painaa, olimmehan viettäneet reilun viikon helteisessä Montenegrossa. Emme välttämättä saaneet kaikkea mahdollista irti lyhyestä ajasta kaupungissa ja monet must see -nähtävyydetkin jäivät näkemättä. Dubrovnik jäi Montenegron ja edellisenä kesänä Splitissä ja Trogirissa vietetyn loman jalkoihin.
Elämys oli myös Kroatia-Venäjä MM-ottelu, joka päättyi Kroatian riemukkaaseen voittoon. Vanhan kaupungin muurien sisäpuolella oli suuri määrä jalkapallon ystäviä seuraamassa ottelua. Kaikki ravintolat olivat tupaten täynnä ja niin myös katsomo, joka oli viritelty innokkaille faneille. Me päädyimme seuraamaan loppuhuipennuksen asunnolta, mutta voi sitä meteliä, minkä voitto sai aikaiseksi. Se kuului meille asti.
Kuumuus - ja kaupungin korkea hintataso - saivat meidät lähtemään toisena päivänä autolla hieman kaupungin pohjoispuolelle etsimään ruokapaikkaa. Itse söin reissun parhaan seafoodpastan Mali Zaton -kylässä muutama kymmentä kilometria Dubrovnikin pohjoispuolella. Tyytyväisiä olivat myös grillatun kalan valinnut puoliso, ceasarsalaatti-teini ja bolgnese-tyttö, jota miellytti myös Restaurant Dandyn terassin vieressä oleva leikkipuisto. Miten ihmeessä ne tekevät nuo perunat, joita tuossa puolison kalan kyljessä on? Ne ovat aina aivan loistavia. Paljon oliiviöljyä ja vähän valkosipulia. Samanlaiseen lopputulokseen en ole onnistunut itse pääsemään.
Ruuan jälkeen nautimme vielä vähän kauniista maisemista rantakadulla kävellen ja vaihdoimme vähän pitempää päälle lento- ja kotimatkaa silmällä pitäen. Miten kivaa olikaan tavata lentokentällä naapurit Suomesta. Eikä ole ensimmäinen kerta, kun törmäämme turuilla ja toreilla! Sellaisen ajatuksen Dubrovnik jätti, että kaupunkiin voisi olla kiva tutustua aikuisessa seurassa ja vähemmän helteisessä säässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti