tiistai 18. joulukuuta 2018

Kylmäsavulohta, punajuurta ja maltaisia makuja

Kylmäsavulohi ja punajuuri on aivan pettämätön yhdistelmä. Tähän annokseen yhdistin vielä lisäksi mallasleipää, mallassiirappia ja cashewkermaa. Annoksen kokosin salaatinlehtien päälle ja pinnalle ripottelin vielä pistaasirouhetta. Ruokaan tuli aika monta elementtiä, mutta makuja oli juuri sopivasti. Erityisen ilahtunut olin tuosta cashewkermasta. Se todella toimi! Mikä loistava smetanan tai ranskankerman korvike sellaiselle, jonka ruokavalioon maito ei syystä tai toisesta sovi. Vaikka maito kuuluisikin ruokavalioon, cashewkermasta maistuu silti hyvälle.


kylmasavulohi_mallasleipa_punajuuri_mallassiirappi_cashewkerma


Aivan parasta kylmäsavulohta olen onnistunut hankkimaan Tampereen kauppahallista Kalaherkut Nygreniltä. Kauppahallin keskikäytävältä, Vihannespuoti Valliukselta, sain ihania punajuuria. Kaikki lähti liikkeelle siitä, että telkkarissa grillattiin punajuuria kiekkoja. Ajattelin, että ainakaan enää näin syksyllä punajuurikiekot eivät enää kypsy ihan suosiolla grillissä, ja siksipä keitin ihanat luomupunajuuret ihan perinteisesti väljässä vedessä. Mielessä oli myös varoitukset raakojen punajuurien aiheuttamista vatsavaivoista, mutta ehkä kesällä kokeilen uusien punajuurien grillaamista. Grillisesonki ei ole nyt kuumimmillaan, mutta onko kenelläkään kokemusta punajuurten grillaamisesta?


kylmasavulohi_mallasleipa_punajuuri_mallassiirappi_cashewkerma




*

Kylmäsavulohta, mallasleipää, punajuuria cashewkermalla ja mallassiirapilla


Cashewkerma
2 dl cashewpähkinöitä
reilusti vettä liottamiseen

vettä
suolaa

Laita pähkinät reiluun veteen likoamaan edellisenä iltana tai vähintään kuutisen tuntia aiemmin kun aiot valmistaa cashewkerman.

Huuhtele pähkinät ja laita tehosekoittimeen. Lisää vettä, että saat  mieleisesi paksuista "kermaa". Koneen kannattaa antaa käydä joitakin minuuteja, että massa on varmasti tasaista ja sileää.

Mallassiirappi

1/2 dl maltaita
1 1/2 dl vettä
1 dl ruokosokeria

Mittaa aineet kattilaan. Keitä noin 5 minuuttia, siivilöi ja laita puhtaaseen lasipurkkiin. Siirappi säilyy hyvin jääkaapissa ja sitä voi käyttää pidempäänkin. 

väljässä suolavedessä keitettyjä punajuuria pilkottuna

kylmäsavulohta pieneksi pilkottu

mallasleipää
voita leivän paistamiseen

Tarjoiluun 

pistaasimurua
salaattia

Paista mallasleipiä voinokareessa paistinpannulla. Jos haluat, että annoksessa on enemmän lämpimiä elementtejä voit pyöräyttää pannussa myös punajuuret.

Kokoa annos salaatinlehtien päälle mallasleivästä, punajuuresta ja cashewkermasta. Lisää kastikkeeksi muutama teelusikallinen mallassiirappia ja viimeistele pistaasimurulla.
*


kylmasavulohi_mallasleipa_punajuuri_mallassiirappi_cashewkerma

Me olemme yleensä nauttineet annoksen alkuruokana, mutta annoksen kokoa viilaamalla tämä kelpaa vaikka pääruuaksi. Ihan extempore tätä ruokaa ei voi valmistaa, sillä ainakin kerman tekeminen pitää aloittaa jo edellisenä iltana. Toisaalta ruuan voi valmistella pitkälle ennakkoon, jopa punajuuret voi keittää valmiiksi. Kuten tuossa ohjeessakin kerroin, muokattavuuttakin löytyy. Punajuuret voi paistaa. Annos muuttuu erilaiseksi kun on enemmän lämpimiä elementtejä. Paistaminen tietysti myös korostaa punajuurten makeutta.

Näin herkullisen annoksen kanssa olisi synti juoda pelkkää vettä. Useinmiten tämän annoksen kanssa kaadaan lasiin rieslingiä. Jos joulun ruokapöydässä on vielä yhden kalaruuan mentävä aukko, suosittelen kokeilemaan kylmäsavulohta, punajuurta ja mallasta.


kylmasavulohi_mallasleipa_punajuuri_mallassiirappi_cashewkerma


Alkanut viikko taitaa olla yksi vuoden kiiresin. Palkintona häämöttää kuitenkin odotettu loma ja rauhoittuminen rakkaissa maisemissa kaamoksen keskellä. Juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että Viikonloppukokki-blogi hiljenee jo loppu vuodeksi. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille, tykkääjille ja seuraajille tästä vuodesta. On ollut ilo harrastaa, oppia uutta, tutustua uusiin ihmisiin ja saada valtava määrä elämyksiä hyvän ruuan ympärillä. Ensi vuonna jatketaan. Hyvää, rauhallista ja herkullista joulun aikaa. Kokonaan en malta jouluksikaan hiljentyä, loppuvuoden kuulumiset päivittyvät instaan ja facebookin. Tervetuloa seuraamaan ja tykkäämään siellä!


kylmasavulohi_mallasleipa_punajuuri_mallassiirappi_cashewkerma


Yhteistyö: punajuuret saatu tuotenäytteenä Vallius vihannespuodista ja kylmäsavulohen viipale Kalaherkut Nygreniltä

tiistai 11. joulukuuta 2018

Tahinikakku - maustekakkua vähän uudella otteella

Tahinikakku on herkullinen maustekakku, mutta sitä tehdessä oli taas katastrofin ainekset ilmassa.  Homma lähti liikkeelle oikeastaan kaappeja järjestellessä ja siivoillessa. Sitäkin hommaa tehdessäni yritän aina mieluumin saada käytettyä tuotteita. Vasta ihan viimeinen vaihtoehto on heittää mitään pois. Tällä kertaa silmäni osuivat tahinipurkkiin, joka oli vielä puolillaan, mutta parasta ennen päiväys oli jo lähellä. Samalla mieleeni muistui Saara Atulan ja Jenni Häyrisen Brunssikirjasta tahinikakun resepti. Kaivoin kirjan esiin ja reseptisivuhan oli hiirenkorvalla. Kyllä, minulla on paha tapa taitella omista kirjoista sivun nurkkia, Tahinikakku on kahvikakku, joka syntyy aika vähistä raaka-aineista. Raaka-aineet ovat sitä paitsi sen verran tavanomaisia, että jos kaapissasi on tahinia, siellä on  luultavasti muutkin kakun ainekset. No okei, vähän piti soveltaa. Mutta vain vähän.


tahinikakku


*

Tahinikakku


2 dl fariinisokeria
2 dl tahinia
2 kananmunaa
sitruunan kuori raastettuna
sitruunan mehu
1 tl kanelia
1/2 tl neilikkaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

vähän voita vuuan voiteluun

(kuorrutus

1 dl tomusokeria
2 rkl verigreippimehua
pari tippaa punaista elintarvikeväriä

koristeluun 

seessaminsiemeniä)

Aloita laittamalla uuni lämpenemään 180 asteeseen ja voitele samalla kakkuvuoka.

Vaahdota sokeri ja tahini keskenään. Vatkaa joukkoon kananmunat. 

Sekoita loput aineet puuhaarukalla taikinan joukkoon ja kaada kakkuvuokaan.

Paista noin 45 minuuttia. Anna jäähtyä hetkinen vuokassaan ennen kumoamista.

(Kun kakku on täysin jäähtynyt valmista kuorrute sekoittamalla kuorrutteen ainekset keskenään. Levitä kuorrute kakun päälle ja koristele seessaminsiemenillä.)

*

Kuten ohjeesta varmaan oivalsitkin, minä en valmistanut tahinikakulle kuorrutetta lainkaan. Reseptiä on muokattu sen verran, että alkuperäisen ohjeen sitrushedelmä on vaihdettu verigreipistä sitruunaan. Ihan vain siksi, että sitruuna oli ainoa hedelmä, joka taloudesta sillä hetkellä sattui löytymään. Käytössäni oli hieman liian iso kakkuvuoka ( 2 l ) taikinaan nähden. Sen vuoksi tahinikakusta ei tullut yhtään kaunis. Oikeastaan se oli aika säälittävän näköinen. Taikinan koko suhteessa vuokaan olisi kyllä pitänyt huomata, ja tuon mokan vuoksi lisäsin tunnisteeseenkin katastrofin.

Makunsa puolesta kakku onnistui loistavasti. Jotenkin seessamin antamasta pähkinäisestä mausta tuli etäisesti mieleen maustekakku, jonka tein tattarijauhoista. Tulin laittaneeksi kakkuun liikaa jauhoja, eikä se rakenne ollut oikein kiva, vaikka kaunis kakku kyllä oli. Ei oikein tunnu tuo leipominen olevan minun juttuni! Aika harvoin kaikki menee leipoessa kohdilleen. Tätä tahinikakkua voisi kokeilla leipoa, vaikka joulun kahvipöytään perinteisen maustekakun tai piimäkakun tilalle. Minä taidan jättää leipomiset muille.


tahinikakku


Kakkuun sain kuitenkin hyödynnettyä tahinin, jonka tuomiopäivä oli jo lähellä. Mikä parasta, en ostanut edes yhtään uutta purkkia kaappiin. Usein nimittäin käy niin, että saadakseen jonkun purkin tyhjäksi, alkaa etsiä sopivia reseptejä ja sitten päätyy ostamaan uusia purkkeja. Niitä purkkeja ja purnukoita kun tuppaa muutenkin kertymään ruuanlaittoharrastuksen ja kokeilun halun myötä.

Paitsi purkkeja ja purnukoita, hyllyille kertyy myös keittokirjoja. Ja täytyy sanoa, että parhaissa kirjoissa kokattavaa ja kokeiltavaa riittää pitkiksi ajoiksi. Brunssikirja on ollut minulla muuten kovassa käytössä. Blogiin asti kokkailuista ei ole tähän asti tainnut päätyä kuin pari ihanaa salaattia: harissa-harissa-kukkakaali ja tahini-kesäkurpitsa. Kirjassa on vielä monta sivua hiirenkorvalla ja kokeiltavaksi merkitty.

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Suppilovahveropiirakka kuivatuista sienistä

Jos aiemmin syksyllä tuli kuivattua sieniä, itsenäisyyspäivän aikaan kuivatuista sienistä kannattaa leipoa glögille piirakka. Kuivatut sienet saa piirakkakelpoiseksi liottamalla niitä nesteessä. Vesi käy vallan mainiosti, mutta myös maitoa voi käyttää. Itse olen kuivannut lähinnä suppilovahveroita, ja ainakin niiden liotusliemen voit käyttää hyödyksi ruuanlaitossa. No, piirakkaan ei juuri nestettä tarvitse, mutta esimerkiksi muhennosta tai kastiketta valmistaessa liotusneste kannattaa hyödyntää. Paljonko kuivattuja sieniä sitten pitää piirakkaan laittaa? Kokemukseni mukaan pari kourallista kuivattuja (noin 50 g) suppilovahveroja vastaa noin litraa tuoreita sieniä.


suppilovahveropiirakka


*

Suppilovahveropiirakka


pohja

2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
hieman suolaa
1 dl vettä
0,5 dl ruokaöljyä

öljyä piirakkavuokan voiteluun

täyte

pari kourallista kuivattuja suppilovahveroita tai
1 l tuoreita suppilovahveroita
sipuli
hieman suolaa
tuoretta persiljaa
1 tl timjamia
nokare voita

kuorrutus

120 g cheddaria raastettuna
2 kananmunaa
2,5 dl pippurikermaa
suolaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Valmista piirakkapohja sekoittamalla kaikki aineet sekaisin. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.

Jos käytät kuivattuja sieniä, laita ne vähintään vartiksi veteen likoamaan. (Jos käytät tuoreita sieniä, laita esikäsitellyt sienet kuivalle pannulle ja kiehauta ne omassa nesteessään.) Kaada liotetuista sienistä ylimääräinen neste pois. Lisää pannulle nokare voita. Kuullottele hetki sieniä ja pieneksi pilkottua sipulia. Mausta seos suolalla ja timjamilla. Lisää sieni-sipuliseos ja pienemmäksi revitty tuore persilja piirakkapohjan päälle.

Yhdistä kuorrutuksen aineet sekaisin. Kaada kuorrutus päällimmäiseksi piirakkavuokaan.

Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia.

*

suppilovahveropiirakka

Sienipiirakka on siinä mielessä mukava leivonnainen, että se käy hyvin moneen paikkaan. Tämän kyseisen piirakan leivoin iltapalaksi kylään tulleille kavereille. Tietenkään koko piirakka ei kulunut yhdeltä istumalta, vaan sitä riitti seuraavalle viikolle etäpäivän lounaaksi. Aikaisemmin minun tuli höystettyä sienipiirakkaa lähes poikkeuksetta pekonilla, mutta sittemmin olen oppinut, että ainakaan maun vuoksi se ei ole välttämätöntä. Sienipiirakalle sopivan aromaattista ja sulamisominaisuuksiltaan hyvää juustoa on cheddar. Pidän myös pippurikermasta, joka tuo mukavasti mausteisuutta piirakalle. Ja kehuinko jo tuota pohjaa? Sen olen löytänyt Martoilta. Helppo valmistaa, eikä kovinkaan rasvainen. Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille!


suppilovahveropiirakka

tiistai 4. joulukuuta 2018

Cannoli di Sicilia - jälkiruokaa oikoen

Käsinvalmistettuja rapeita cannoli-kuoria oli ainakin vielä viime viikonloppuna saatavilla Tampereella Keittiöelämää Culinariassa.  Rapeiden kuorien avulla saa taiottua jälkiruuan todella helposti. Kuoret voi kyllä valmistaa itsekin. Sen verran innostuin asiasta, että tutkin hieman mistä kuoret valmistetaan. Ainesosaluettelo näyttää varsin yksinkertaiselta. Ohjeissa on lähinnä rasvaa, sokeria, munia ja jauhoja sekä ripaus suolaa. Etikkaa lisätään myös, varmastikin rapeuttamaan lopputuotetta. Muut mausteet vaihtelevat melkoisesti kanelista vaniljaan. Yksi yhdistävä makuaine eri resepteissä näyttää olevan. Se on marsala. Omat leipurinlahjat tuntien, en hetkeäkään harkinnut kuorien leipomista itse. Kokin taidot käytin täytteiden valmistamiseen ja kuorien täyttämiseen. Kuoret täytetään perinteisesti ricotalla, mutta täytteitä voi valmistaa myös suklaasta tai vaikkapa jäätelöstä. Minä valitsin perinteisen täytteen.


cannolidisicilia


*

Cannoli di Sicilia


12 cannoli-kuorta

täyte

250 g ricottaa
0,75 dl sokeria
0,5 dl pistaasimurua
40 g suklaamurua

koristeluun

pistaasimurua

Sekoita täytteen ainekset keskenään. Laita täyte pursotinpussiin, jossa on iso tylla. Täytä cannolit. Siistin lopputuloksen aikaan saamiseksi paras vaihtoehto tuntui olevan lisätä täytettä cannolien molemmista päistä. Koriste pistaasimurulla ja suklaalla.

*


cannolidisicilia

Valmistin cannolit hyvissä ajoin iltapäivällä jääkaappiin jälkiruuaksi illalliselle.  Kuoret odottivat useamman tunnin täytettyinä jääkaapissa. Odottelusta huolimatta ne olivat vielä aivan rapeita. Muutama ylijäänyt cannoli di sicilia naposteltiin vasta seuraavana päivänä, mutta seuraavaan päivään odottaneet kuoret olivat vettyneet vähän ikävästi. En siis suosittele täyttämää kuoria vielä edellisenä päivänä. Tosin täytteen makuunnuttaminen voisi olla hyvä ajatus. Cannolit sai täytettyä aika kätevästi pursotinpussilla, vaikka vähän jo ehdin epäillä omia hermojani. En ole pikkutarkan työntekijä ja sen näkee koristelussakin. Internetin ihmeellisessä maailmassa voi katsella taidokkaastikin koristeltujen cannoli di Sicilian kuvia. Pelkällä pistaasipähkinämurullakin pärjää pitkälle.

Jälkiruualle keittelin ihan perinteistä suomalaista suodatinkahvia. Hienommalta tuntuu juoda kahvi ihan oikeasta posliinisesta kahvikupista. Niin juhlava olo oli, että pikkulasiin oli vielä kaadettava tilkka mantelilikööriä. Itse asiassa melkein tuntuu, että tuo mantelilikööri kruunasi kokonaisuuden. Juhlakauden jälkiruokana loistava!

cannolidisicilia