Kanttarellirisotto arkiversio

Kanttarellirisotto on vähän liian hienoa tiistairuuaksi

Arki-iltojen ruuat ovat lähtökohtaisesti helppoja. Mielellään tarjoan jotain edellispäivien ruokaa lämmitettynä tai nopeaa pastaa. Toisinaan syödään munakas, johon voi myös hyödyntää jääkaapin sisältöä. Jos oikein on yritystä saatetaan keittää perunoita ja tehdä kastiketta, mutta se on jo paljon se. Hyvä vaihtoehto on myös salaattia ja kylkeen jotain proteiinia esimerkiksi paistettua broilerinleikettä  tai savukalaa. 

Koronakevät toi tullessaan etätyöt. Etätöissä on se etu, että siinä vaiheessa kun työpäivä päättyy on jo kotona. Hellan ääreen pääsee nopeasti. Eilen tiistaina minulla oli etäpäivä ja jääkaapissa maanantai-illan harrastuksen sato kolmisen litraa kanttarelleja. Päätin tehdä risottoa, vaikka sillä meillä on statusarvon juhlaruokana.

Kanttarellirisotosta tuli arkiversio. Juuri tähän risottoon olisi ollut sieniä, vaikka kuinka ja paljon, mutta nyt oli pulaa viinistä ja juustosta. Hätä keksi keinot ja viinin sijasta lorautin risottoon omenamehua ja omenaviinietikkaa. Kyllä se kelpasi, vaikka jäinkin kaipaamaan sitä ihanaa tuoksua, joka risottokasarista nousee kun sinne kaataa valkoviinin. Viinintuoksu toimii loistavana aperatiivina. Teho on niin hyvä, että tuoksu on melkein parempi kuin valmis risotto. 

Yleensä aina minulla on jääkaapissa parmesanjuustoa tai vastaavaa. Nytpä ei ollut. Onneksi oli 50 g palanen lauantailta jäänyttä hyvin kypsää goudaa. Sen vaan sanon, että kyllä goudakin risotossa paremman puutteessa toimii - ainakin tiistaiversiossa. Yksi asia, jossa risoton teossa ei kannata oikaista on oikeanlainen riisi. Kaapista löytyykin melkein aina risottoriisiä.

Kanttarellirisoton arkiversio

1 l kanttarelleja

2 rkl oliiviöljyä

pieni keltasipuli

2,5 dl risottoriisiä

1,5 dl omenatuoremehua

2 rkl omenaviinietikkaa

8-12 salvianlehteä

50 g kypsää goudaa

1-2 rkl voita

1,2 l kasvislientä

Puhdista ja pilko kanttarellit pienemmäksi. Laita kanttarellit kuivalle pannulle ja paista kunnes enin neste on haihtunut. Lisää pannulle oliiviöljy, sipulit ja riisi. Kuullottele puuhaarukalla sekoitellen kunnes risottoriisi on muuttunut läpikuultavaksi.

Lisää pannulle omenamehu ja -viinietikka. Kun neste on miltei imeytynyt riisiin, aloita lämpimän kasvisliemen lisääminen risoton joukkoon. Lisää kasvislientä aina, kun edellinen on melkein kokonaan imeytynyt. Jatka nesteen lisäilemistä pienissä erissä, kunnes riisi on miltei kypsää. Riisi kypsyy noin 15-25 minuuttia vähän riisilajikkeesta riippuen.

Sekoita sitten risoton joukkoon pieneksi pilkotut salvian lehdet ja raastettu juusto. Sekoittele vielä ja lisää mahdollisesti nestettä, että saat mieleisesi koostumuksen. Kannattaa myös tarkistaa makua. Esimerkiksi onko ruuassa riittävästi hapokkuutta ja suolaa makuusi. Aivan lopuksi laita risottoon vielä nokare voita, joka paitsi kiillottaa ruuan tuo siihen myös vähän täyteläisyyttä.

Tarjoile heti. Risotto ei odota ruokailijaa.

*

Kanttarelli ja salvia on hyvä makupari

Olen näköjään jo aiemminkin tehnyt kanttarellirisottoa salvialla maustettuna. Ja mikä ettei kanttarelli on salvialle oikein hyvä makupari! Toinen makupari, jonka olen salvialle löytänyt on omena. Tässä tiistairisotossa oli nyt sitten molempia salvian kavereita.

Minulle salvia on jotenkin haastava yrtti. Joka kevät sen istutan, ja sitten tuskailen, ettei sitä ole juuri tullut käytettyä. Tiedän salvian olevan hyvä mauste rasvaiselle lihalle ja tiedän, että salviabroileri on maukas klassikko, mutta entäs sitten? Toistaiseksi olen edellämainittujen lisäksi friteerannut lehtiä, maustanut kesäkurpitsakeittoa, omenahilloa ja tosiaan käyttänyt kanttarellin kanssa. Tuskailin asiaa jo instagramissa ja siellä sainkin monta hyvää vinkkiä salvian käyttöön. Paras kaikista taisi olla se, että salvian lehdet voi myös pakastaa. Ainakin se helpotti tarvetta syödä salviaa joka aterialla. Jatkossa kotona on mahdollista saada talvikaudellakin gnoccheja, ruskistettua voita ja salviaa. Näillä eväillä lähdetään suunnittelemaan ensimäistä syksyviikonloppua.

Punajuuriohrattoa ja vuohenjuustoa

Tein tässä taannoin ruokaa punajuuresta oikein urakalla. Kokeilin leipoa red velvet -leivoksia, jotka saivat syvän värinsä punajuuresta. Red velvet leivokset syntyivät helposti pikku pellillisestä punajuurikakkua, joka leivottiin porkkanakakun tapaan. Syksyiset maut eivät jääneet päiväkahvileivonnaiseen, vaan laiton myös illallista juureksista. Punajuuri on yksi lempijuureksistani, ja olen huomannut, että siitä on moneksi. Punajuuriohratto oli kunnia roolissa illallisella, joka oli ihan poikkeuksellisesti kokonaan kasvismehu. Lähiaikoina on tullut syötyä lihaa niin, että kasvismenu tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Idea punajuuriohrattoon löytyi Maistuis varmaan sullekin -blogista.

*

Punajuuriohratto ja vuohenjuusto

4-6 annosta

n. 600 g punajuuria

2 - 3 rkl oliiviöljyä

1 sipuli

3 valkosipulin kynttä

3 dl ohrahelmiä

2 dl valkoviiniä

1 l kasvislientä

mustapippuria myllystä

2 rkl juoksevaa hunajaa

timjamia

Tarjoiluun:

vuohenjuustoa

Kuori punajuuret ja leikkaa pieniksi lohkoiksi uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda punajuuria uunissa 200 asteessa n. 30 - 40 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä. Soseuta puolet lohkoista, ja jätä loput koristeeksi ohraton päälle.

Valmista ohratto vähän risoton tapaan. Kuumenna kattilassa oliiviöljy. Kuullota kuoritut ja hienonnettu sipulit pehmeiksi. Lisää joukkoon ohrahelmet ja sekoittele aineksia hetki. Kaada kattilaan valkoviini ja kiehauta. Kun valkoviini on liki haihtunut, kaada kattilaan kasvisliemi. Keitä ohrattoa n. 15 - 20 min. välillä sekoittaen, kunnes ohrahelmet on kypsiä. 

Sekoita ohraton joukkoon punajuurisose. Mausta ohratto mustapippurilla, hunajalla, balsamicolla sekä timjamilla.

Leikkaa vuohenjuusto kiekoiksi. Paista kiekkoja paistinpannulla leivinpaperin päällä molemmin puolin, kunnes ne saavat väriä. Tarjoile punajuuriohratto paahdettujen punajuurilohkojen ja paistettujen vuohenjuustokiekkojen kanssa.

*

Ohra ei ole minulle kovinkaan tuttu raaka-aine. Ohrajauhoja tulee lisättyä lettutaikinaan, ainakin kerran talvessa tulee keiteltyä ohrapuuroa, ja viime talvena löysin aivan lyömättömän oluessa haudutetun possupadan ohjeen, johon tulee sekä ohraa, että perunoita. Itse asiassa paketti esikypsennettyjä ohrasuurimoita on ostettu juuri tuota possupataa varten ja sen nähdessäni aloin haeskella ohjeita ohratolle. Tarkoituksena saada samalla kulutettua ohrasuurimoita kuiva-ainekaapista. Nopeasti kävi ilmi, että ohrasuurimoiden hukkaaminen ei tässä ruuassa onnistu, vaan ohrattoon kannattaa käyttää ohrahelmiä. Ohrahelmi on riisimäisempää ja puuroutuvampaa kuin ohrasuurimot. Nyt minulla on sitten kuiva-ainekaapissa ohrasuurimoiden lisäksi ohrahelmiä. Varsin tavallista, että yritykset siivota kuiva-ainekaappia päättyvät siihen, että kaappiin päätyy ainakin yksi jauhopussi lisää. No molemmissa on päiväystä ja jäljellä ja molempia voi hyvin käyttää lisäkkeenä riisin tapaan tai vaikka leivonnassa. Olen esimerkiksi lisännyt ohrasuurimoita sienipasteijoihin.

Punajuuria kannattaa kypsentää kerralla isompi määrä ja hyödyntää niitä sitten monissa eri ruuissa. Niin hyvä juures kuin punajuuri onkin, sillä on yksi heikko puoli ja se on juuri tuo hidas kypsyminen. Ainakaan meidän perheessä pitkähkön valmistusajan vaativa ohratto ei ole arkiruokaa, mutta viikonloppuun mitä mainioin. Ohratto ei tuntunut pahasti kärsivän lämmittämisestäkään. Tämä tuli testattua, kun tein tarkoituksella ruokaa isomman satsin, että arki-illallekin olisi ruoka valmiina. Sittenmmin on tullut testattua myös suppilovahvero-ohratto. Loistava lisäke sekin!

Punajuuri kaipaa mielestäni makeutta melko paljon, ja siksi lisäsin hunajaa kokonaista 2 ruokalusikallista. Määrä oli juuri passeli ja punajuuriohraton liitto suolaisen paistetun vuohenjuuston kanssa oli lähes täydellinen. Lasiin kaadettiin vielä uusiseelantilaista sauvignon blanc -rypäleestä valmistettua valkoviiniä ja sitten nautittiin elämästä ja hyvästä ruuasta.

Seafood risotto - melkein kuin ulkomailla olisi

Asioin jälleen viime lauantaina Tampereen kauppahallissa. Tällä kerralla lauantaisapuskoja haettiin Kalaherkut Nygreniltä. Nygren on se kauppa, jonne suuntaan halutessani esimerkiksi ostereita tai simpukoita. Harmittaa vieläkin, että en päässyt muutama viikko aiemmin maistelemaan sammakonreisiä, joita tiskiin oli koeluontoisesti tilattu. En muista näinkö mainoksen ranskalaisten herkusta facebookissa vai Kalaherkkujen Instagram-tilillä.

Viime lauantaina Nygrenin kalatiski oli kuulemma Tampereen kalamarkkinoiden ja syysmarkkinoiden innoittamana varsin kotoisen oloinen. Kotimaisia tai muuten vain tuttuja kaloja ei tehnyt yhtään mieli, vaikka ne hyviltä maistuvatkin. Viime aikoina meillä on syöty paljon lohta, kuhaa ja järkisärkeä, kun on oikaistu säilykkeillä. Onneksi silmiini osuivat esikeitetyt mustekalan lonkerot, marinoidut tiikeriravun pyrstöt ja kokonaiset kampasimpukat. Seafood risotto iski tajuntaan kuin salama ja siitä hetken mielijohteesta päätinkin toteuttaa ajatuksen. Ei helppo nakki, sillä kesän lomamatkalla Montenegrossa ja Kroatiassa söin parhaat seafoodrisotot ikinä. Tähän asti olen tehnyt risottoni lähes samalla kaavalla ja samoilla sitruunaisilla mauilla.

*

Seafood risotto

3-4 annosta

2 salottisipulia

valkosipulin kynsi

oliiviöljyä

70 g tomaattipyrettä

ripaus sokeria

2,5 dl risottoriisiä

puolikkaan sitruunan mehu

1,5 dl valkoviiniä

noin 1 l kasvislientä

(suolaa)

2 rkl voita

35 g parmesanjuustoa

esikeitettyjä mustekalan lonkeroita

kampasimpukka per syöjä

marinoituja tiikeriravun pyrstöjä

Kuullota hienonnetut sipulit oliiviöljyssä kasarissa. Lisää tomaattipyre ja ripaus sokeria. Sekoittele hetkinen. Lisää kasariin riisi. Anna riisin kuullottua hyvin sekoittellen. Aloita nesteiden lisääminen sitruunamehusta ja viinistä.

Kun viini ja sitruunanmehu ovat imeytyneet riisiin, ala lisätä kasariin poreilevaa kasvislientä pienissä erissä. Lisää uutta lientä vasta kun vanha on imeytynyt. Sekoittele koko ajan ja anna riisin kypsyä hiljalleen. Varaan lientä hellalle yleensä reilusti. En tiedä mistä johtuu, mutta risotton tarvitsema nestemäärä on aina vähän arvoitus. 

Kun riisi on sopivan kypsyistä ja koostumukseltaan sellaista, joka miellyttää omaa silmää ja suuta. Lisää joukkoon parmesanraaste ja hieman voita. Voi kiillottaa risoton kauniisti. Voin lisäämisen jälkeen kannattaa maistella risoton suolan tarve.

Risotto ei odota syöjää, siksi samalla kun risotto valmistuu esikäsittele merenelävät. Jos käytät valmiiksi marinoituja raaka-aineita, ei tarvitse kuin huolehtia siitä, että nostat ne riittävän ajoissa pöydälle ja kuivaat pois ylimääräisen marinadin. Tällä kerralla meille jäi tehtäväksi myös kampasimpukoiden avaaminen, joka sujui ensikertalaiselta varsin mallikkaasti. Avaaminen oli kuulemma helppoa. Avatuista simpukankuoresta otettiin talteen valkoinen syötävä osa, josta poistettiin sulkijalihas. Kampasimpukka huuhdeltiin nopeasti ja taputeltiin kuivaksi.

Simpukat, mustekalan lonkerot ja ravunpyrstöt grillattiin kaasugrillissä kypsäksi vasta siinä vaiheessa kun risotto oli lähes valmista. Simpukat kypsyivät kuumalla parilalla reilun minuutin puoleltaan. Ravun pyrstöt kypsyivät samassa ajassa. Mustekalan lonkerot olivat suorassa tulessa grillissä aavistuksen simpukoita ja rapuja kauemmin.

Mustekalan lonkeroita pilkottiin pienemmäksi ja sekoitettiin risottoon, mutta ravut ja simpukat nostettiin annoksiin kokonaisina. 

*

Risottoa oli tarkoitus maustaa tai ainakin koristella lehtipersiljalla, mutta nälkäisenä se unohtui. Olimme molemmat oikein tyytyväisiä lopputulokseen. Risotto maistui melkein samalta kuin kesälomalla. Mielestäni tämän tomaattisessa risotossa on ehdottoman tärkeää muistaa lisätä jotain makeutta, muuten lopputulos on liian hapan. Toinen huomioitava juttu liittyy merenelävien kypsentämiseen. Siinä kannattaa grillaajan olla nopea ja grillin kuuma. Etukäteen pelkäsin, että tuleeko mustekalan lonkeroista sitkeitä. Niitä laitoimme ensimmäistä kertaa, mutta grillimestari onnistui kypsennyksessä oikein hyvin. Ja vinkiksi vielä, että kampasimpukoiden kuoret kannattaa ilman muuta pestä. Simpukat voisi hyvin laittaa tarjolle kuoriin tai sitten kuoria voi käyttää koristeena kattauksessa.

Sen verran nälkä kasvoi syödessä, että ajatus kokonaisen mustekalan valmistamisesta jäi itämään päähän. Mutta se taitaa olla kesähommia?

Minulla on pitkä lista hyviä ruokia blogattavaksi reseptiin, mutta tässä on nyt ollut vähän kaikenlaista... Viikon parhaita hetkiä ovat olleet lapsuudenystävän tapaaminen yli kymmenen - lähes viidentoista - vuoden jälkeen. Meillä riitti juteltavaa koko illaksi! Toinen mukava kohtaaminen oli bloggariporukalla, kun pääsimme seuraamaan Tampereen työväenteatteriin Billy Elliot -musikaalin harjoituksia ja kurkistamaan kulisseihin. Sen jälkeen  kävimme syömässä Saunaravintola Kuumassa. Näitä kahta olenkin jo hehkuttanut Viikonloppukokin face- ja instagram-tileillä.  Ja nyt lauantaina aamupäivällä on vielä koko ihana viikonloppu edessä. Hyvää viikonloppua!

Yhteistyö: Merenelävät saatu tuotenäytteenä Kalaherkut Nygreniltä

Kanttarellirisotto - suurempia sienisaaliita odotellessa

Olen lähtenyt tänä syksynä metsään suurin toivein jo monta kertaa. Vähän huonoa on ollut sienionneni. Ensimmäisellä kerralla olin matkassa liian aikaisin. Palasin tyhjin käsin. Toisella kerralla pelästyin, kun eräs kanttarellipaikoista näytti muuttuneen hakkuuaukioiksi. Tai näin luulin. Hakattu palsta rajautui kuitenkin juuri kanttarellipaikkaani, ja sain pienen saaliin. Lisää näytti olevan tulossa. Viimeksi metsässä oli jo lupaus paremmasta. Tähän asti sieniä on löytynyt niin vähän, että ne on yleensä paistettu ja syöty sellaisenaan. Vasta yhden kerran sieniä on riittänyt kanttarellirisotoksi asti.

*

Kanttarellirisotto

2-4 annosta

0,5 l kanttarelleja

nokare voita

2 salottisipulia

25 g voita

loraus oliiviöljyä

3 dl risottoriisiä

sitruunan mehu

1,5 dl valkoviiniä

8 dl kasvislientä

50 g parmesanjuustoa

8 salvian lehteä

1-2 rkl voita

Pienet sienet voit jättää kokonaisiksi, mutta isompia kannattaa laittaa muutamaan osaan. Kuullota pilkotut ja puhdistetut sienet nokareessa voita. Siirrä sienet sivuun odottamaan.

Kuullota hienonnetut sipulit ja riisi voi-öljyseoksessa. Lisää sitruunan mehu ja viini risottoon.

Jatka lisäämällä lämmintä kasvislientä vähitellen pienissä erissä risottoon koko ajan sekoittaen. Kun riisi alkaa olla lähes kypsää, lisää risottoon salvian lehdet, ennakkoon kuullotetut sienet ja parmesanraaste. Sienet kannattaa lisätä nesteineen päivineen, jotta kaikki mahdolliset maut saadaan talteen. 

Viimeistele risotto lisäämällä hieman voita. Voista risotto saa kiiltoa.

*

Paras risotto kanttarellista tulee mielestäni juuri näin. Miedon makuinen sieni säilyttää makunsa ja rakenteensa parhaiten, kun sienen kuullottelee erikseen ja lisää ristotton vasta kypsymisen loppuvaiheessa. Jos sieniä olisi ollut enenmmän, olisin laittanut, mutta pienelläkin määrällä onnistui hyvin. Kaikkein paras tuoksu risottokasarista nousee siinä vaiheessa, kun kuulotetun riisin ja sipulin sekaan lisätään ensin hieman sitruunamehua ja sen jälkeen valkoviiniä. Se tuoksu on huumaava, ja viimeistään tuo viinin tuoksu saa ruokahalun heräämään.

Kanttarellirisotto kelpaa pääruuaksi sellaisenaan tai sitten sen voi tarjota lisäkkeenä. Risotto lisäkkeenä ei ole kokin kannalta helpoin ratkaisu. Risoton valmistaminen ottaa oman aikansa, ja koko valmistaminen on aktiivista ruuanvalmistusaikaa. On tärkeää, että risottoa hämmennetään koko kypsymisen ajan ja että nestettä lisätään tasaisesti. Kun risotto on valmista syöjät istuvat pöydässä, sillä risotto ei odota sen paremmin syöjiä kuin muita aterian osasiakaan. Tämän vuoksi risotto syödään meillä lähes poikkeuksetta sellaisenaan pääruuaksi, tai alkuruokana. Joskus risoton keralla tarjotaan äyriäisiä esimerkiksi grillattuja jättikatkaravun pyrstöjä tai kampasimpukoita, mutta melkeinpä tämäkin vaatii apukokkia. Onneksi niitä on!

Nokkosrisotto ja paistetut ahvenet

Vihdoin alkoi vihertää! Olen aika noviisi villiyrttien kanssa. Vinkiksi muillekin noviiseille: nokkonen on sellainen villiyrtti, josta on helppo aloittaa. Nokkosta ei tarvitse hakemalla hakea, ja sitä on vaikea sekoittaa mihinkään myrkylliseen tai syötäväksi kelpaamattomaan. Nokkosen käsittely on verrattain helppoa, kunhan vain muistaa pitää hanskat kädessä. Nokkosta voi käyttää kuten pinaattia, joten senkin vuoksi nokkonen on helposti lähestyttävä. Nokkoslätyt esimerkiksi olivat meillä ihan hitti. Toinen nokkoshitti oli nokkosrisotto.

*

Nokkosrisotto ja paistetut ahvenet

2 annosta

Nokkosrisotto

1 litra tuoreita nokkosia

vettä ryöppäämiseen

suolaa

1 pieni sipuli

loraus oliiviöljyä

1 rkl voita

2,5 dl risottoriisiä

limen mehu

1,5 dl valkoviiniä

8 dl kasvislientä

50 g parmesanjuustoa

(suolaa)

2 rkl voita

Huuhtele tuoreet nokkoset kylmässä vedessä. Ryöppää huuhdeltuja nokkosia miedosti suolatussa vedessä noin minuutin ajan. Huuhtele ryöpätyt nokkoset nopeasti kylmässä vedessä, jotta kypsyminen nokkosten kypsyminen lakkaa.

Pilko ryöpätyt nokkoset pieneksi.

Sulata kasarissa tai paistinpannussa ruokalusikallinen voita. Lisää pannulle öljy ja pieneksi pilkottu sipuli sekä risottoriisi. Kuullottele muutama minuutti. Lisää pannulle limen mehu ja valkoviini. Kun nesteet ovat imeytyneet riisiin, ala lisätä vähitellen kuumaa kasvislientä. Sekoittele koko ajan.

Kun riisi alkaa olla lähes kypsää, lisää nokkoset risottoon. On tärkeää, että nokkoset eivät ole kylmiä, että riisin kypsyminen ei lakkaa. Nokkosten lisäämisen lomassa kannattaanee lisätä myös kuumaa kasvislientä.

Lisää risottoon juuri ennen tarjoilua parmesanjuusto raastettuna ja ruokalusikallinen voita, josta risotto saa kaunista kiiltoa.

Paistetut ahvenet

6 ahvenfilettä

suolaa

vehnäjauhoja

voita paistamiseen

Mausta ahvenfileet suolalla ja leivitä kevyesti vehnäjauholla. Paista kuumassa pannussa voissa ja tarjoa nokkosrisoton kanssa. Ahvenfileet kypsyvät nopeasti, joten ryhdy paistopuuhiin vasta siinä vaiheessa, kun risotto on suurin piirtein valmista.

*

Yleensä, tai ainakin aika usein, meillä paistetaan kala leivittämättä. Nyt kuitenkin halusin nahattomiin ahvefileisiin kauniin paistopinnan, ja sen vuoksi fileet leivitettiin hyvin kevyesti vehnäjauhoilla. Kuuma pannu, voi ja kevyt leivitys antoivatkin fileiden pintaan kauniin melkein kultaisen värin.

Nokkosrisotto ei varmasti jää viimeiseksi lajissaan. Pelkäsin, että ryöpätty ja sitten riisin joukossa kypsyvä nokkonen menettää makuansa kokonaan, mutta näin ei onneksi käynyt. Arvoin pitkään kana-, kasvis- ja kalaliemen välillä ja päädyin lopulta kasvisliemeen. Taisi olla ihan nappi valinta, vaikka tällä kerralla liemi jouduttiinkin valmistaa kuutiosta. Liemi-aarreaittani eli pakastin ei tällä kerralla tarjonnut sopivaa ratkaisua. Vaikka käyttämäni kasvisliemi oli suolatonta, en silti tullut lisänneeksi suolaa. Risoton suolaisuus kannattaa siis tarkistaa aina maistamalla ennen kuin tarttuu suolapurkkiin. Tässäkin tapauksessa suolaa tuli riittävästi ihan voista ja juustosta.

Kantapään kautta on tullut opittua sekin seikka, että kaiken mitä risottoon lisää tulee olla kuumaa tai kohtuullisen lämmintä. Kun riisin sekaan lisää jotain kylmää, kypsyminen loppuu hyvin äkkiä. Näin kävi taannoin punajuuririsoton kanssa. Nokkoset oli ryöppäämisen jälkeen jäähdytetty, mutta ratkaisin ongelman lisäämällä nokkosia muutamassa erässä kuuman kasvisliemen kanssa, jolloin risotto ei ehtinyt jäähtyä, vaan jatkoi koko ajan kypsymistään.

Nyt kun olen päässyt alkuun nokkosten kanssa, kuulisin mielelläni onko sinulla hyviä nokkosreseptejä tai vinkkejä nokkosen käyttöön? Koska nokkonen oli helppo pala, voisi villiyrttiharrastuksen vaikeusastetta nostaa. Mikä olisi seuraava villiyrtti, jota kannattaisi kokeilla?

Ihanan punainen punajuuririsotto

Viime aikojen yksi parhaimmista lauantai-illan pääruoista on ollut punajuuririsotto. Eikä synkän ja pimeän syksyillan menussa ollut muutenkaan mitään valittamista. Kevyt se oli, mutta ei kaloriton. Kokonaisuus oli väriä ja makua tulvillaan.

Pimeän syksyn menu

*

avokado-katkarapusalaatti

punajuuririsottoa, pösilöitä sipuleita ja vuohenjuustoa

suklaalajitelma

*

Punajuuririsotto on kutkutellut mieltä jo loppukeväästä. Silloin söin kotikaupungin ravintolassa Stellassa kehuttua punajuuririsottoa. Keväällä päätin, että syksyllä, kun on uusia punajuuria, kokeilen itse tehdä punajuuririsottoa. Aika pitkälle piti syksyn mennä ennen kuin ryhdyin tuumasta toimeen. Valmistin punajuuririsottoa vähän samalla kaavalla kuin parsarisottoakin eli punajuuri tuli risottoon pyreenä. Ravintolan versiossa käytettiin labneh-juustoa, joka on turkkilaisesta jugurtista valmistettua juustoa. Kaupasta en juustoa löytänyt, enkä ehtinyt sitä enää itse valmistamaan. Esimerkiksi suolaa ja hunajaa -blogista löytyy ohje. Ratkaisin asian paistamalla vuohenjuustokiekkoja. Muutenkaan en aivan yltänyt ravintolan tasolle (ei ole turhaan palkittu risotto), mutta hyvää risotosta tuli. Niin hyvää, että muutamalla pikku muunnoksella teen risottoa varmasti uudelleen.

*

Punajuuririsotto

Punajuuripyre

4 keskikokoista punajuurta 

(3 sta tuli pyrettä 2,5 dl, yhden jätin lohkoiksi)

siirappia

oliiviöljyä 

balsamicoa

suolaa

vettä

risotto

banaanisalottisipuli

valkosipulin kynsi

oliiviöljyä

2 dl risottoriisiä

2 dl valkoviiniä

7 dl kasvislientä (+2,5 dl pyrettä)

timjamia

suolaa

40 g parmesanjuustoa

nokare voita

vuohenjuustotangosta leikattuja kiekkoja

Kypsennä ensin punajuuret. Valmistin pyreen ennakkoon. Otin hyödyn irti uunista, joka oli muutenkin kuumana.  Kuorin ja paahdoin oliiviöljyllä, suolalla, siirapilla ja balsamicolla maustettuja punajuurilohkoja uunissa, kunnes ne olivat kypsiä. Valmista kypsistä punajuurista pyre. Ohenna survosta vedellä. Lopputulos saa olla ohutta pyrettä, ei kiinteämpää survosta. Jätin yhden punajuuren verran lohkoja kokonaiseksi annosta koristamaan.

Aloita risoton valmistaminen kuullottamalla sipuleita öljyssä. Lisää kasariin risottoriisi ja kuullottele hetkinen hyvin sekoittaen. Nesteistä laita kasariin ensimmäisenä valkoviini, ja sitten vähitellen lisää pienissä erissä kasvislientä koko ajan hämmennellen ja sekoitellen. Kun riisi alkaa kypsyä, lisää kasariin punajuuripyre. Jatka vielä kasvisliemen lisäämistä ja riisin kypsentämistä, jos se on tarpeen. 

Juuri ennen tarjoamista lisää risottoon raastettu parmesanjuusto ja mausteet. Viimeistele risotto lisäämällä siihen pieni nokare voita kiiltoa tuomaan.

Leikkaa vuohenjuustotangosta kiekoista ja paista niitä leivinpaperin päällä kuumalla pannulla molemmin puolin.

Kokoa kaunis annos punajuuririsotosta, vuohenjuustokiekoista ja punajuurilohkoista. Myös pösilöt sipulit sopivat annokseen erinomaisesti.

*

Punajuuri on hitaasti kypsyvä. Yritin olla nokkela ja valmistaa pyreen ennakkoon, kun kerran uunikin oli päällä. Uunissa paahtaminen toi makeutta ja paahteisuutta punajuuriin ja oli sinällään onnistunut valinta kypsennystavaksi. Punajuuret voi myös kypsentää keittämällä. 

Samalla pyre oli kuitenkin kompastuskivi kokonaisuudessa. Vaikka risotto ei missään mielessä epäonnistunut, mutta pyreen kanssa olisin parissakin kohdassa voinut tehdä toisin. Ensinnäkin en juuri maustanut pyrettä. Punajuurilohkoissa oli kyllä mausteita, mutta pyre oli vedellä ohennettu. Siihen olisi voinut käyttää hieman kermaa, ja/tai voita. Mausteitakin olisi voinut hieman lisätä, vaikka sitten tuota timjamia. Toinen moka oli tapahtui siinä vaiheessa, kun lisäsin pyreen risottoon. Risottoonhan lisätään lämmintä nestettä. No arvaattekin varmaan, että pyre oli jääkaappikylmää. Risoton kypsyminen keskeytyi. En tiedä mitä se lopulta vaikutti makuun tai rakenteeseen, mutta itse ajattelen näin jälkikäteen, että myös pyreen olisi pitänyt olla lämmintä niin kuin oli kasvisliemikin.

Oppia ja oivalluksia tuli tällä kerralla roimasti. Juuri tämähän on harrastuksen suola! Onneksi ruokakin oli hyvää. Ja kauniin väristä. Punajuuririsotto todella oli syvän punaista. Valkoinen vuohenjuusto toi annoksen värehin kontrastia, ja punarusket pösilöt sipulit harmonisoivat kokonaisuutta. Sopii tarjottavaksi vaikka pikkujouluissa!

Kesäkurpitsagratiini sopii ihan pääruuaksi

Välillä tuntuu siltä, että paras keittokirjani on internet. Jos ei muuta, niin ainakin ideoita kokkailuihin löytää joka kerran, kun netin avaa. Usein löytyy hyviä valmiitakin reseptejä. Ranskalaisen kesäkurpitsagratiinin resepti on peräisin Kipparin morsian -blogista. Pieniä muutoksia reseptiin piti tehdä jääkaapin sisällön mukaan, mutta pääosin noudatin alkuperäistä reseptiä.

*

Kesäkurpitsagratiini

oliiviöljyä paistamiseen

keltasipuli

punasipuli

2 pientä kesäkurpitsaa

2,5 dl basmatiriisiä

5 dl kanalientä

1 prk creame fraichea

1 dl juustoa (enimmäkseen emmentalia ja hieman parmesania)

suolaa 

mustapippuria

nokare voita vuuan voitelemiseen

Pilko sipulit ja kesäkurpitsa pieneksi. Paista sipuleita öljyssä viitisen minuuttia. Lisää joukkoon kesäkurpitsa ja anna paistua hetkinen.

Lisää joukkoon riisit ja sekoita hyvin. Kaada pannulle kanaliemi ja kiehauta. Lisää lopuksi crame fraiche, mausteet ja juusto. Jätä vähän juustoa paistoksen päälle. On tarkoitus, että riisi - ja paistos - kypsyvät uunissa. Tässä vaiheessa gratiinissa kuuluu olla paljon nestettä.

Kaada seos voideltuun uunivuokaan ja laita 180 asteiseen uuniin. Paista noin 40 minuuttia tai kunnes riisi on imenyt kaiken nesteen itseensä ja gratiini on kauniin ruskeaa.

*

Yritin olla ovela. Pilkoin nimittäin osan sipulista ja kesäkurpitsasta veitsellä hieman isoimmiksi paloiksi ja osan vedin mandoliinilla ihan pieneksi. Tarkoitus oli saada perheen epäilijätkin syömään paistosta. Lisäksi mainostin ruuan maistuvan kanalta. Maistuihan se, vaikka siinä ei kanaa ollutkaan. Oli kanalientä. Jos on tarve valmistaa ihan oikeaa kasvisruokaa, silloin kanaliemi kannattaa korvata kasvisliemellä. Kikkailuni raaka-aineiden kanssa kannatti. Koko perhe söi gratiinia hyvällä ruokahalulla pääruokana. (Tosin apukokki 7-vuotta otti erileen isot kesäkurpitsanpalaset) Siinä syödessämme tosin totesimme, että kesäkurpitsagratiini sopisi hyvin myös lisäkkeeksi kanalle tai kalalle, miksei lihallekin. Desi juustoa oli vähän naftisti, mutta enempää ei juuri sillä hetkellä kotoa löytynyt. 

Sitruunarisottoa ja kampasimpukoita - kokeilussa säilötyt sitruunat

Kesän ensimmäisellä kaupunkiretkellä joitakin viikkoja sitten shoppailin lähinnä ruokaa ja ruuan valmistukseen liittyviä juttuja. Vihdoin minulla on kunnollinen mortteli, vihdoin sain ostettua muun muassa säilöttyjä sitruunoita ja granaattiomenasiirappia. Granaattiomenasiirappia testasin jo aiemmin postaamaan sumakkikanaan. Säilöttyillä sitruunoilla kokeilin ensimmäisenä maustaa risottoa. Blogista löytyy toinenkin ihan kelvollinen sitruunarisotto, vaikka vanhat postaukset ja kuvat saavatkin hymyn huulille.

*

Sitruunarisottoa ja kampasimpukoita

4 reilua pääruoka-annosta

2 salottisipulia

25 g voita

loraus oliiviöljyä

4 dl risottoriisiä

sitruunan mehu

pienehkö säilötty sitruuna

1,5 dl valkoviiniä

12 dl kasvislientä

50 g parmesanjuustoa

tuoretta basilikaa

2 rkl voita

Kuullota hienonnetut sipulit ja riisi voi-öljyseoksessa. Lisää sitruunan mehu, viini ja pieneksi pilkottu säilötty sitruuna. 

Lisää lämmintä kasvislientä vähitellen pienissä erissä risottoon. Sekoittele ja anna riisin kypsyä. Kun riisi alkaa olla lähes kypsää, lisää parmesanraaste. Viimeistele risotto lisäämällä tuoretta basillikaa ja pari ruokalusikallista voita antamaan ruualle kiiltoa.

Paista hyvin sulatetut ja kuivatut kampasimpukat kypsäksi voinokareessa todella kuumaksi lämmitetyssä pannussa. Pannulle ei kannata laittaa kovin monta simpukkaa kerralla, ettei se jäähdy turhaan. Simpukka kypsyy nopeasti. Vain minuutti puoleltansa. Simpukoita voi maustaa mieleisekseen, mutta tällä kerralla niiden pintaan pyöräytettiin myllystä vain suolaa.

*

Säilötty sitruuna sopi ristottoon todella hyvin! Suolan kanssa saa vain olla tarkkana. Valmistin kasvisliemen kuutiosta vähän annostusta pienemmällä määrällä, koska pelkäsin ruuasta tulevan liian suolaista. Mittasuhteet onnistuivat hyvin, eikä ruoka meidän kenenkään mielestä ollut suolaista. Sitruunan määrääkin oli näin ensimmäisellä käyttökerralla hiukan haastava arvioida, mutta tuollainen pienehkö kokonainen sitruuna oli aika hyvä.

Risotto on mielestäni aika haastava ruokalaji valmistettavaksi ja tarjoiltavaksi. Risoton valmistaminen vaatii kokilta aika paljon aktiivista ruuanlaitto aikaa. Risottoa hämmellessä ei paljon olohuoneessa istuvien vieraiden kanssa seurustella. Risotto on parhaimmillaan, kun se on vetäytynyt muutaman minuutin. Jos risotto odottaa sen aikaa, kun syödään alkuruokaa, se ei ole enää parhaimmillaan. Meidän pöytään risotto sopiikin ehkä parhaiten pääruuaksi, kun alkuruokaa ei nautita. Risotto on esimerkiksi erinomainen lounasruoka kesäiseen vapaapäivään. Täyttävä, mutta silti kevyen oloinen. Annoksella risottoa jaksaa touhuta lopun päivää, eikä nälkä kuitenkaan yllätä ennen päivällisaikaa.

Ilman viiniäkin risoton valmistaminen onnistuu, mutta suosittelen kuitenkin lorauttamaan tilkan valkoviiniä pannulle. Alkoholi haihtuu ruuan kypsyessä pois. Mutta se tuoksu, se tuoksu! Tuoksu, joka kasarista nousee, kun riisien päälle kaataa tilkan viiniä on ihana!

Paitsi ruokaa, kesän ensimmäiseen kaupunkiretkeen kuului myös kulttuuria. Voinkin lämpimästi suositella Tampereen (ja Särkänniemen) kävijöille Sara Hildénin taidemuseon upeaa näyttelyä. Ron Mueckin puhuttelevat veistokset ovat nähtävillä pitkälle syksyyn. Monissa lehtikuvissa ja arvosteluissa esitellyt Pariskunta varjon alla, A girl tai Mask II olivat jo kokonsa puolesta vaikuttavia, mutta silti minulle mieluisin veistos ei ollut kokonsa puolesta vaikuttavin. Pienoisveistos äidistä, joka väsyneen ja rasittuneen näköisenä raahaa kahta kauppakassia ja kantaa rinnallaan vauvaa, meni ihon alle. Vaikka äiti on väsynyt, lapsi rinnalla kantoliinassa on rauhallinen ja tyytyväinen. Ainakin minun mielestäni. Oletko sinä käynyt katsastamassa Ron Mueckin veistokset? Mitä mieltä olit?