Pyhäinpäivän menu - kuhaa, hirveä ja tyrniä

Jos pyhäinpäivän juhlijat miettivät vielä ruokia, tässäpä teille vinkki. Kokonaisuus nousi silmiini tutkiessani blogin tilastoja. Viime päivinä kolme reseptiä on ollut muita suosituimpia. Näistä kolmesta reseptistä muodostavat itse asiassa tosi hyvän kokonaisuuden. Samalla tämä kolmikko - kuhaceviche, routapaisti hirvestä ja pannacotta tyrnistä - kuvaa hyvin omia arvoja siitä, mikä minulle on ruuassa ja raaka-aineissa tärkeää. Lautasella ja blogissakin näkyy arvostukseni kotimaisuutta kohtaan. Oli sitten kysymys luonnon antimista tai kasvatetuista raaka-aineista. 

Vaikka arvostan kotimaisuutta, olen myös utelias ja kiinnostunut muista kulttuureista ja ihmisten tavoista toimia; niin arjessa kuin juhlassakin. Siitä esimerkiksi ceviche on hyvä esimerkki. Kotoinen kuha taipuu hyvin raaka-aineeksi meksikolaiseen ruokaan. Jos ei pidä korianterin mausta, ainakin cevichessä korianterin voi korvata hyvin lehtipersiljalla. Jos ei pidä kovin tulisesta, chilin määrää voi säädellä. Chiliä ei kuitenkaan kannata jättää kokonaan pois. Se vie cevichestä idean.

Kuuntelimme kerran Jaakko Kolmosta radiosta, kun ajelimme Oulusta Kurikkaan. Radio-ohjelma oli niin mielenkiintoinen, että ei maltettu juuri edes pysähtyä. Kolmonen sanoi, että mikään ei ole niin viisas kuin hirvi, joka on jo metsässä eläessään syönyt fiksusti ja maustanut itse itsensä. Miten oikeassa Jaakko Kolmonen olikaan. Hirvi ei tarvitse juuri muita mausteita kuin suolaa. Harmi, että metsästys ei kuulu omiin tai lähipiirin harrastuksiin. Mutta aina välillä onnistaa, ja käytössä on hirvenlihaa. Yksi parhaista hirviresepteistä on routapaisti, jonka valmistaminen aloitetaan jäisestä lihakimpaleesta.

Kun jääkaapissa on kermaa, jälkiruoka ei ole mikään ongelma. Kerman lisäksi ei tarvitse kovinkaan monta raaka-ainetta, että saa aikaiseksi ihanan jälkiruuan. Tyrni-pannacotassa raaka-aineita on hieman enemmän kuin yhdessä toisessa lempijälkiruuistani possetissa. Tyrni-pannacotassa on lisäksi yksi jälkiruualle hyvin tärkeä ominaisuus. Sen voi huoletta valmistaa etukäteen.

Tänä vuonna vietän pyhäinpäivää valmiissa pöydeissä, ja sekin on kivaa vaihtelua, vaikka ruuanlaitto lempiharrastuksiani onkin. Tässä yhteydessä on hyvä esittää Kiitos kaikille lukijoille, uusille ja vanhoille, kommenteista, tykkäyksistä ja palautteesta. Blogin lisäksi Viikonloppukokkia voit  seurata sosiaalisessa mediassa facebookissa tai instagramissa, jonne ruokakuvien lisäksi tallentuu kuvia maisemista ja elämästä ympärilläni.

Rommihedelmät ja menu, joka veti sanattomaksi

En valehtele, enkä edes liioittele yhtään, kun kerron, että viime lauantaina nautin yhden elämäni parahista illallisista. Rommihedelmät olivat täydellisen kotona kokatun illallisen päätös. Vähän tuonnenpana kerron jälkiruuan yksinkertaisen reseptin, mutta ensin ajattelin hehkuttaa vähän illallista. Ne,  jotka ovat kiinnostuneet rommihedelmistä, voivat suosiolla skrollata vähän alemmas, parin kuvan päähän, josta alkaa rommihedelmien resepti. Illallinen oli niin OMG!, että siitä on kerrottava ensin.

Loppusyksyn menu

*

Gratinoitu hummeri

Poronfile, glögikastike, paahdetut punajuuret ja palsternakkapyre

Rommihedelmät vaniljaisella kermavaahdolla

*

Ennen kuin hehkutan älyttömän onnistunutta ruokaa lisää, totean, että tällä erää ei menusta ei ole postattavaksi enempää. Minulla ei nimittäin ole kuvia alkuruuasta, eikä pääruuastakaan. Päätin säästää hermojani, enkä edes yrittänyt kuvata illallista marraskuun pimeässä illassa. Toisaalta samaan hengenvetoon uskallan luvata, että joskus myöhemmin voin kertoa teille enemmän gratinoidusta hummerista. Aina tämän tästä niitä saa kohtuulliseen hintaan saksalaisen marketin pakastealtaasta. Vaikka pakastettu hummeri ei ole kotijärvestä pyydettyjen rapujen veroinen, tulemme varmasti valmistamaan sitä uudelleen. Porosta puolestani innostuin niin paljon, että tilasin sunnuntaina lähetyksen suoraan Inarista. Kunhan toimitus saapuu perille, laitan uudemman kerran myös poroa. Parasta juuri tässä illallisessa oli se, että kaikki onnistui täydellisesti myös ajoitus, joka usein ruokaa laittaessa saattaa pettää. Tällä kerralla illallinen sujui kuin tanssi. Sentään jotain postattavaa illallisesta jäi. Rommihedelmät, joiden alkuperäinen resepti löytyy Tsajut-ruokablogista,  sopii hyvin kauden jälkiruuaksi. 

*

Rommihedelmät

4 pientä annosta

1,5 dl vettä

0,5 dl fariinisokeria

2 cl Stroh (60 %)

pieni päärynä

6 ananaskirsikkaa

6 kuivattua luumua

6 kuivattua aprikoosia

1 dl kuohukermaa

1 tl vaniljasokeria

kaakaojauhetta

Kiehauta vesi ja lisää siihen sokeri. Sekoittele kunnes sokeri on sulanut. Nosta kattila sivuun jäähtymään ja lisää sinne rommi.

Kuori päärynä ja ananaskirsikat. Pilko hedelmiä pienemmäksi ja lado kerroksittain kulhoon. Kaada päälle vielä lämmin rommi-sokeriliemi ja anna jäähtyä. Laita hedelmäastia jääkaappiin tekeytymään vähintään 12 tunniksi. Pidempikään aika ei tee pahaa.

Juuri ennen tarjoilua vaahdota kerma ja mausta se vaniljasokerilla. Kokoa annos rommihedelmistä ja kermavaahdosta. Koristele kaakaojauheella.

*

Rommihedelmissä voi käyttää mieleisiään hedelmiä. Alkuperäisessä reseptissä oli käytetty päärynän sijaan nektaria. Myös kuivatut hedelmät sopivat hyvin, sillä ne ehtivät pehmetä, kun jälkiruoka jäähtyy ja tekeytyy. Mietin vähän, että pitäisikö rommilientä maustaa jotenkin, mutta enpä tullut lisänneeksi mausteita. Maku olikin sen verran voimakas, että en sitten valmiissa jälkiruuassa osannut enää muita makuja kaivatakaan. 

Tämä jälkiruoka saattaisi sopia meidän joulupöytäämme. Ruokaa on usein niin paljon ja monenlaista, että jälkiruuaksi riittää vain joku hyvin pieni, kevyehkö, mutta makea tarjottava. Rommihedelmien ainoa heikko puoli on se, että ne eivät sovi lapsille tarjottavaksi, koska alkoholia ei jälkiruuasta keitetä pois. Alkoholiton vaihtoehto syntyy kuitenkin helposti samoista raaka-aineista. Marinotuvathan ne hedelmät sokeriliemessäkin.

Aromaattinen tyrni-pannacotta vie kielen mennessään

Havahduin siihen, etten ole aikoihin julkaissut menua, vaikka lauantai-iltaisin meillä on lähes poikkeuksetta tapana syödä alku-, pää- ja jälkiruoka. Jos oikein irrotellaan, alkuruokia ja/tai jälkiruokia saattaa olla kaksikin. Viimeisimmän lauantaisen aterian päätti tyrni-pannacotta, jonka ohjeen kirjoittelen tähän postaukseen. Ensin kuitenkin menu kokonaisuutena:

Syyskuun viimeisen lauantain menu

*

Kuhaceviche

Gnoccheja, paistettua ankanrintaa, tyrni-punaviinikastiketta ja metsäsienihöystöä

Tyrni-pannacotta

*

Aloitetaan menun purkaminen siis jälkiruuasta, joka valitettavan usein on meidän lauantai-illallisilla lapsipuolen asemassa. Harvoin riittää energiaa kokata kaikkia kolmea ruokalajia. Jälkiruoka tulee usein kuitattua suklaalla tai jäätelöllä. Syyskuun viimeisen lauantain kunniaksi päätimme panostaa oikein kunnolla. Valmistin meille jälkiruuaksi sesongin marjasta eli tyrnistä pannacottaa. Tyrni-pannacotta tarjoiltiin annosmaljoista, enkä edes suunnitellut pannacotan kumoamista lautaselle. Annoksesta tulikin kaunis. Tässä resepti:

*

Tyrni-pannacotta

150 g tyrnejä

1 dl vettä

1,5 dl sokeria

2 liivatelehteä

2 dl kermaa

1 dl maitoa

1/2 dl sokeria

1 tl vanilijasokeria

2 liivatelehteä

Jos haluat tyrni-kerroksen pohjalle, aloita sen valmistamisesta. 

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. 

Mittaa muut ainekset kattilaan. Keitä muutama minuutti. Kun tyrnit ovat pehmenneet, siivilöi liemi ja painele tyrnit siivilää läpi, että saat kaiken mahdollisen maun irti.

Ota tilkka mikrossa tai vedenkeittimessä lämmitetty vettä, ja sulata siihen kylmässä vedessä lionneet liivatelehdet, jotka on puristettu huolellisesti kuiviksi. Lisää sulatetut liivatelehdet tyrnimehuun.

Annostele tyrnimehu annosmaljojen pohjalla ja laita jääkaappiin hyytymään. Muutaman tunnin kuluttua kiisseli on sen verran hyytynyt, että päälle voi lisätä pannacotta-kerroksen.

Ryhdy valmistamaan pannacotta-kerrosta, kun muutama tunti on kulunut ja tyrni-kerros on hyytynyt annosmaljojen pohjalle. Laita pannacottaa varten varatut liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.

Mittaa kerma, maito ja sokerit kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoitellen.

Purista liivatelehdet ylimääräinen neste pois, ja sulata ne mikrossa tai vedenkeittimessä lämmitettyyn vesitilkkaan.

Lisää sulatettu liivate ohuena nauhana kuumaan pannacotta-massaan, sekoita hyvin ja kaada pannacotta hyytyneen tyrnikerroksen päälle annosmaljoihin. Nosta tyrni-pannacotat jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi. 

Koristele ennen tarjoilua esimerkiksi jäisillä tyrneillä ja sitruunamelissan lehdillä.

*

Tyrni-pannacotan maku oli kohdillaan. Sokeriakin oli juuri sopivasti, eikä tyrni tuntunut lainkaan happamalta. Rakennetta kritisoin. Liivatetta oli minun makuuni aivan liikaa! En juurikaan pidä liivatteella hyydytetyistä jälkiruuista tai kakuista. Pyrin aina laittamaan mahdollisimman vähän liivatetta. Kun liivatetta on liikaa, rakenne muuttuu lähes kumimaiseksi. Luonnollisuus katoaa. Varsinkin näin annosmaljoista tarjottuna liivatteen määrän olisi varmasti voinut melkeinpä puolittaa. Jos pannacotan olisi halunnut kumota, silloin kannattaa nipistää liivatteen määrästä vaikka vain puoli lehteä. Tämä vinkiksi, vaikka näilläkin määrillä jälkiruuasta tulee ihan kelvollinen.

Lapset söivät jo aiemmin illalla, eivätkä kelpuuttaneet aikuisten menusta kuin tämän jälkiruuan. Tyrni-pannacotta sai kyllä kehuja lastenkin suusta. Apukokkien lauantain lempiruoka, ranskalaiset, lehtipihvi ja maustevoi, oli itse tehtyjä gnoccheja ja ankanrintaa mieluisampaa. Aikuisten pääruuasta ajattelin kirjoittaa toisella kerralla. Väänsin nimittäin gnoccheja ensimmäisen kerran. Helppoa kuin heinänteko! En ole ruuanlaitossa, tai muutenkaan pitkäjänteinen piipertäjä ja pikkutarkan työntekijä, gnocchit olivat kuitenkin varsin helppoja valmistaa. Ankanrintaa meillä syödään tämän tästä ja ankka-tunnisteen alta löytyykin joukko reseptejä ja menuita aikaisemmista ankka-aterioista.

Hassua on, että usein ankka-aterian jälkiruoka jalostuu tyrnistä. Esimerkiksi viime syksynä näihin aikoihin söimme ankan jälkiruokana tyrnibruleeta, joka oli varsin onnistunut tyrnijälkiruoka sekin.

Ceviche pääsee usein alkuruuaksi. Yhden kuhacevichen linkkasinkin jo menuun. Lisää ceviche-reseptejä voi hakea esimerkiksi reseptit-välilehden kautta tai sitten haulla. Olemme valmistaneet cevicheä lohesta, siiasta ja kuhasta hieman eri resepteillä. Välillä kala kypsennetään pelkällä limen mehulla, mutta usein käytän, sekä limeä, että sitruunaa. Aiemmin maustoin cevichen aina lehtipersiljalla, koska en pitänyt korianterin mausta. Olen kuitenkin oppinut pitämään korianterista, joten nykyisellään käytän usein sitäkin.

Osallistuin viime viikolla webinaariin asiantuntijabloggauksesta. Vaikka Viikonloppukokki ei asiantuntijablogi olekaan, olen pyrkinyt torstaina saamiani oppeja pitämään mielessä tässä postauksessa. Paljon hyviä vinkkejä, joita ruokabloggaajakin voi soveltaa käytäntöön.

Soijamarinoituja kananmunia parilla tarjoiluehdotuksella

Kananmunat ovat ehdottomasti keväistä ruokaa. Pääsiäinen on luonnollisesti munasesongin huippu. Liittyyhän munaan niin paljon kristillistä symboliikkaa. Uuden elämän symboliikka sopii tosin laajemminkin kevääseen ja siksipä päätin näin huippusesongin jälkeen vinkata herkullisen kananmunaohjeen. Pääsiäisen aikaan silmiini sattui eräässä facebookin ruokaryhmässä kuva soijamarinoiduista kananmunista. Vinkiksi reseptiin sain linkin soppa365-sivustolta löytyvään reseptiin. Testierä soijamarinoituja munia tehtiin pääsiäisenä. Olimme niin tyytyväisiä lopputulokseen, että päätin tehdä munia myös apukokkien isovanhemmille, jotka olivat juhlistamassa tyttöjen syntymäpäiviä. Soijamarinoidut kananmunat sopivat täydellisesti alkuruokapöytään tai vaikkapa vapputarjottavien joukkoon brunssille tai illanistujaisiin. 

Marinadia tärkeämpi juttu näissä kananmunissa on keittoaika. Kananmunien keittoaika on 6.50, ei enempää eikä vähempää. Aika lasketaan siitä, kun munat lasketaan kiehuvaan veteen. Toinen tärkeä juttu on, että kananmunat jäähdytetään nopeasti. Jäähdytetyt kananmunat keitetään ja lasketaan marinadiin, josta ne saavat makunsa ja kauniin värinsä.

*

Soijamarinoidut kananmunat

6 kananmunaa

marinadi

6 rkl lämmintä vettä

1 rkl sokeria

2 rkl miriniä

1 3/4 dl soijaa, mielellään vähäsuolaista

Laita kananmunat yksi kerrallaan kiehuvaan veteen. Keitä 6 minuuttia 50 sekuntia. Tällöin keltuainen hyytyy, mutta jää vielä pehmeäksi, miltei juoksevaksi. Valkuainen hyytyy kokonaan.

Jäähdytä nopeasti kananmunat nopeasti jäävedessä tai juoksevan veden alla. 

Sillä aikaa kun muna jäähtyvät sekoita marinadin ainekset noin puolen litran vetoiseen kanneliseen astiaan esim. pakasterasiaan.

Kun munat ovat jäähtyneet pinnalta ja kuori ne. Kun pinta on kylmä, kuori lähtee helposti vaikka sisus olisi vielä lämmin. Käsittele munia varovasti, sillä ne ovat melko pehmeitä ja rikkoutuvat helposti.

Laita kuoritut kananmunat marinadiin. Marinadin pitäisi peittää munat kokonaan. Tämä kannattaa ottaa huomioon astiaa valittaessa. Anna marinoitua jääkaapissa vähintään 6 tuntia tai vaikka yön yli.

Ota munat esille ennen tarjoilua. Halkaise ne ja viimeistele vähintään ripauksella suolaa.

Munien kanssa voi tarjota myös esimerkiksi majoneesia, avokadoa, mäti, katkarapuja ja niin edelleen.

*

Alkuperäisessä soijamarinoitujen munien reseptissä etikkana oli käytetty sherryviinietikkaa, joka kuulemma saa lopputuotteen maistumaan erityisen hyvältä. Minulla ei ollut kyseistä etikkaa, vaikka aika monta lajia kaapista löytyykin. Päätin korvata sherryviinietikan mirinillä, koska arvelin, että sen omalaatuinen makeus voisi olla jotain samaa, kuin mitä sherryviinietikalla haettiin. Varmuuden vuoksi lisäsin marinadiin myös sokeria.

Pääsiäisen pöydässä soijamarinoituja kananmunia syötiin alkuruuaksi mädin, majoneesin ja avokadotahnan kanssa. Kokosin annoksen teräksiseen Aalto-vatiin salaatin lehtien päälle ja viimeistelin sen tillillä, kapriksilla ja vihreillä oliiveilla. Tarjottimella oli myös marinoimattomia munia nirsojen varalle. Keitto-ohje aika oli  kaikille kananmunille sama. Tällainen munatarjotin oli oikein mukava alkuruoka savustetulle kalalle, valkoviinikastikkeelle ja keitetyille perunoille.

Luulen, että tästä eteenpäin tulen noudattamaan orjallisesti 6 50 keittoaikaa, vaikka en niitä marinoisikaan. Munia keittäessä kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, että jääkaappikylmille munille keittoaika saattaa olla hieman liian lyhyt, mutta huoneenlämmössä säilytetyille juuri passeli. Kiehuva vesi nimittäin jäähtyy aika tavalla, kun sinne tiputtaa kuusi kylmää kananmunaa. Isommissa jääkaappissa säilytetyissä munissa sisältö jäi minusta aavistuksen liian valuvaksi, jopa valkuainen.

Sunnuntaina soijamarinoidut kananmunat pääsivät jälleen teräsvadilla salaattipedillä tarjolle kun juhlimme apukokkien syntymäpäiviä. Ruokapöytämme on valitettavan pieni, ja vaikka ruokapöytään istuivat oman perheen lisäksi apukokkien isovanhemmat, ruokapöytä kävi niin pieneksi, että päätimme rakentaa noutopöydän.

*

Apukokkien syntymäpäivämenu 2017

karjalanpiirakoita

soijamarinoituja kananmunia

punasipulihilloketta

tsatsikia

tahinilla maustettua kukkakaalia

marokkolaista porkkanasalaattia

uunissa paahdettua parsaa ja broccoliinoa 

keitettyjä perunoita ja palapaistia

appelsiinibrownieta, Mimosa-kakkua, passionkakkua ja valkosuklaa-karpalocookieta

mehua ja kahvia

*

Pääruoka oli apukokkien yhdestä suusta lausuma toiveruoka. Alkuruuat olivat enemmänkin Viikonloppukokin visioita. Halusin rakentaa alkuruoka pöydän kevyesti kasviksista. Toinen tärkeä kriteeri oli se, että valmistelut pystyi tekemään etukäteen. Mikä ei kuulu joukkoon -karjalanpiirakat valitsin pöytään, koska tiesin niiden maistuvan lapsille. Oikeassa olin. Jälkiruoka tarjottavista uusilla resepteillä leivottiin 8-vuotiaan kanssa appelsiinibrownieita ja minä testasin Mimosa-kakun. Uudet reseptit saavatkin sitten oman juttunsa lähitulevaisuudessa. Valkosuklaa-karpalocookie alkaa olla 11-vuotiaan bravuuri. Tälläkin kerralla hän pyöräytti cookiet pöytään täysin itsenäisesti.

Edit 27.4. lisätty linkkejä

Siikaceviche ja keltuainen confit - viiden tähden alkuruoka

Helposti tulee lausuttua ylisanoja ruuista ja aterioista. Lauantaista alkuruokaa, siikacevicheä ja confitkeltuaista mallasleivällä, voisi kuvata monella tapaa liioittelematta annoksen erinomaisuutta. Jo joulun aikaan ihailin Sillä sipulia-blogin kauniita kuvia pakastamalla valmistetuista confitkeltuaisista. Päätin heti, että tuota on kokeiltava. Edellinen irrotteluni kananmunan kanssa oli keltuaisen graavaaminen. Graavatusta keltuaisesta ja confitkeltuaisesta ei voi puhua samana päivänä. Graavatulle keltuaiselle on paikkansa ja aikansa, mutta tämä pakastettu ja rypsiöljyssä sulatettu keltuainen, se oli ihana. Silkkisen pehmeän ja kauniin värisen lopputuotoksen maun kuvaaminen on vaikeaa. Kannattaa kokeilla! Herkun valmistaminen on yksinkertaista. Kerron jäljempänä miten keltuainen valmistetaan confit menetelmällä.

Kuluneen viikonlopun lauantai oli vuoden ensimmäinen lauantai kotosalla. Siis ensimmäinen tilaisuus suunnitella ja nauttia lauantai-illallinen tänä vuonna. Vuoden ensimmäisen menun suunnittelu on aina haastavaa. Meillä on ollut tapanamme viettää kevennettyä tammikuuta jo monia vuosia. Keventelystä huolimatta haluamme nauttia hyvästä ruuasta. Hirveän hyvän kokonaisuuden saimme taas kerran rakennettua. Ateria ei ollut ihan kaloriton, mutta kiinnittämällä huomiota annoskokoihin ja kokonaisuuteen saimme illalliselle mahdutettua kolme ruokalajia, jotka oikeastaan kaikki olisivat postauksen arvoisia. 

Menu tammikuuhun

*

Siikaceviche ja confitkeltuainen mallasleivällä 

Sitruunapastaa tilli-fenkolipestolla ja marinoidut katkaravut

Mantelisia marenkihunnutettuja uuniomenoita ja -päärynöitä

*

Ennen kuin kirjoitan mistään muusta kerron alkuruuasta, niin suuren vaikutuksen se teki. Siikacevichen ja confitkeltuaisen valmistaminen voi kuulostaa haastavalta ja monimutkaiselta, mutta annoksen valmistaminen on aivan helppoa. Sillä sipuli-blogin lisäksi confit-kokeiluista on innostuttu parissa muussakin blogissa. Campasimpukka on myös  kuvannut halkaistun confatun keltuaisen. Kannattaa käydä siellä vakoilemassa, jos ette usko, että keltuainen ei ole rakenteeltaan juokseva. Vinkkejä omaan annokseen sain myös Lyhyenä hetkenä-blogista. Aloitetaan keltuaisesta:

*

Keltuainen confit

1 keltuainen per ruokailija

rypsiöljyä

Riko kananmuna ja erottele valkuainen varovasti keltuaisesta. Keltuaisen pitää pysyä ehjänä. Pakasta keltuainen jääpalamuotissa niin, että keltuainen on läpi jäässä. Minä pidin keltuaiset pakastimessa yön yli. Ota keltuainen pakastimesta ja laita se sulamaan huoneenlämpöiseen rypsiöljyyn vähintään puoleksi tunniksi.

*

Keltuainen confit on todella yksinkertainen herkku. Mihin sitä sitten voi käyttää? Varmasti moneenkin ruokaan. Esimerkkiä noudattaen tarjosin keltuaisen alkuruoka-annoksena siian kanssa. Tosin en tarjonnut mallasleivän päällä graavisiika, vaan siiasta valmistettua cevicheä. Arvelin avokadon rasvaisuuden, chilin tulisuuden ja korianterin makeuden tukevan keltuaiseen mielikuvissani liittämiä makuja. Yhdistelmä toimikin hyvin ja taas tuli nautittua "paras alkuruoka pitkään aikaan". Voisin kuvitella confatun keltuaisen sopivan myös muiden kalojen ja äyriäisten kaveriksi tai ruokaisaan salaattiin. Keltuaisen maku oli melko mieto, joten se on syytä ottaa huomioon, kun miettii, miten ja minkä kanssa confatun keltuaisen tarjoilee. Vaikka onnistuin löytämään yhdistelmän, josta kaikki maut erottuivat, mielestäni makua enemmän keltuaisen silkkinen rakenne on SE juttu. Sitten cevichen ohje:

*

Siikaceviche

100 g tuoretta siikaa

1,5 limen mehu

tomaatti kaltattuna

puolikas isosta avokadosta (90 g)

puolikas punaisesta chilistä

suolaa

mustapippuria

pari tl oliiviöljyä

tarjoiluun

maalahden limppua ja confit keltuainen

Pilko kala suuhusi sopiviksi paloiksi. Purista kalan joukkoon limen mehu. Lisää muut aineet pieneksi pilkottuna. Mausta suolalla ja pippurilla ja oliiviöljyllä. Sekoita hyvin ja laita jääkaappiin tekeytymään muutamaksi minuutiksi.

Nostele ceviche ohuen limpun viipaleen päälle ja asettele confit keltuainen päällimmäiseksi. Tarjoa heti.

*

Cevicheä on aika usein meillä alkuruokana. Aikaisemmin olen valmistanut lohesta ja kuhasta. Ennen luulin, etten pidä korianterista, ja siksi korvasin usein korianterin lehtipersiljalla, joten siihenkin löytyy resepti. Korianteri jakaa kovasti mielipiteitä, jos se ei kuulu suosikkiyrtteihisi ainakin cevichessä voit mainiosti korvata korianterin lehtipersiljalla. Ilmeisesti kuitenkin olen onnistunut siedättämään itseni korianteriin, koska nykyään käytän sitä aina aika ajoin.

Mielestäni siika sopi melkein kuhaa tai lohta paremmin cevichen raaka-aineeksi. Vai olikohan osansa silläkin, miten kalat meille päätyivät? Kalat olivat todellista lähiruokaa, sillä olin ostanut ne paikalliselta kalastajalta, joka ystävällisesti toi tuoreet kalat kotiovelle saakka. Mikä palvelu!

Cevicheä valmistaessa onkin tärkeää, että raaka-aine on tuoretta. Sisävesien kalat suositellaan käyttämään pakastimen kautta. Niin minäkin tein. Mies veti siian fileeksi ennen pakastusta, joten se suli nopeasti käyttövalmiiksi. Yksinkertaisen alkuruuan valmistaminen on nopeaa, mutta muutama muuttuja siinä on. Aina ei tiedä miten tulista chili on tai onko avokado juuri oikean kypsyinen tai ovatko sitrukset liian happamia. Tässä annoksessa kaikki meni aivan nappiin.

Ruokavuosi 2017 on vasta aluillaan, ja jo nyt olen testannut monta itselle uutta valmistusmenetelmää, erilaisia raaka-aineita ja kokenut uskomattomia makuelämyksiä. Mitähän tästä vielä tuleekaan?


edit: 27.1.2017 Lisätty linkkejä

Tyrnibrulee - syyskuun menun jälkiruoka

Heti kun kalenteriin käännettiin syyskuu, alkoi maisema näyttää syksyiseltä.  Siitä maisemasta ammensin inspiraatiota ensimmäiselle syksyiselle lauantai-illalliselle. Maut ja värit ovat syksyisen syviä ja lempeitä, mutta raikkauttakin löytyy, sekä väreissä, että mauissa. 

Menu syksyn alkuun

*

Valkosipulikeitto

Paistettua ankanrintaa, glaseerattua sipulia, bataattiranskalaisia ja tyrnillä raikastettua kastiketta

Tyrnibrulee

*

Syksyn ensimmäisen illallisen haasteita ruokabloggarille on ilman muuta vähentynyt valo. Kun illallinen nautitaan lasten nukkumaanmenon jälkeen, ruokien valokuvaaminen on tosi haastavaa. Aloitankin reseptien purkamisen jälkiruuasta, sillä siitä sain napsittua hyvät kuvat sunnuntaina päivän valossa. Tai olihan valo sateisena sunnuntainakin kortilla. Jälkiruuan lisäksi koko menu ja sen ykisttäiset osaset olivat todella onnistuneita.  Valkosipulikeiton ohje blogista jo löytyykin ja linkki täyteläiseen keittoon löytyy vielä uudemman kerran täältä. Hehkutan jo nyt erityisesti pääruokaa. Se oli onnistunein kokonaisuus, jonka olen ankanrinnan ympärille rakentanut. Kun aika antaa myöden naputtelen ohjeen tänne, mutta ensin jälkiruuan pariin.

*

Tyrnibrulee

4 annosta

2 dl kuohukermaa

vanilijatanko

3 keltuaista

1,5 dl sokeria

3 rkl tyrnimehua (1 dl tyrniä, 0,5 dl vettä, 1 dl sokeria)

nokare voita annosvuokien voiteluun

sokeria bruleen pinnalle

Valmista ensin tyrnimehu, ellei sinulla ole valmista mehua. Mittaa ainekset kattilaan ja kiehuta. Keitä muutama minuutti, että marjat pehmenevät. Kaada mehu siivilän läpi astiaan. Paseeraa myös marjat siivilän läpi. Mehua tuli noin desi. 

Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen. Voitele annosvuokat nokareella voita.

Halkaise vanilijatanko. Laita kerma, vanilijatangosta raaputetut siemenet ja vanilijatanko kattilaan. Kiehauta. Nosta kattila levyltä, poimi vanilijatanko pois kerman joukosta ja anna jäähtyä ihan pieni hetki. 

Erottele keltuaiset ja mittaa sokeri keltuaisten sekaan. Sekoita vispilällä hyvin sekaisin.

Sekoita tyrnimenu keltuaisten ja sokerin sekaan. Lisää sitten kerma voimakkaasti sekoittaen keltuaissokeri vaahdon joukkoon.

Kaada bruleemassa annosvuokiin ja aseta annosvuuat isompaan uunivuokaan, johon kaadat kuumaa vettä annosvuokien puoleen väliin asti.

Nosta tyrnibruleet vesihauteessa uuniin noin 20-30 minuutiksi. Tyrnibrulee on valmista, kun massa on kunnolla hyytynyt.

Jäähdytä bruleita jääkaapissa pari kolme tuntia. Juuri ennen tarjoamista ripottele bruleen pinnalle sokeria. Paahda sokeri tohottimella niin, että tyrnibrulee saa rapean pinnan. Koristele annos kokonaisilla tyrneillä.

*

Monissa creme bruleen ohjeissa jälkiruokaan käytetään sekä maitoa, että kermaa. Minulla on tapana käyttää pelkkää kermaa. Syy on hyvin yksinkertainen. Neljä annosvuokaani, joihin aina teen bruleen, vetävät massaa juuri sen verran, mitä kahdesta desistä kermaa ja kolmesta keltuaisesta tulee.  Näin kermapurkki tulee käytetyksi kokonaan, eikä massaakaan jää yli.

Valmis jälkiruoka-annos on sen kokoinen, että se ei tunnu liian raskaalta tai tunkkaiselta, vaikka onkin kokonaan kermasta tehty. Tyrni raikasti mukavasti bruleeta. Ellen olisi tiennyt syöväni tyrnibruleeta, en olisi osannut sanoa, mistä raikas aromi jälkiruokaan tulee. 

Olen suuri creme brulee -fani, ja varmasti tämä tyrniversio tulee jäädäkseen meidän keittiöön. Vähän eri rakennetta ja makuvivahteita kermasille jälkiruuille saa, kun välillä hyydyttää kerman liivatteella ja tekee pannacotan. Tai sitten kerman voi hyydyttää hapolla (esim. sitruunahappo tai oksaalihappo), ja tekee possetin. Tyrni sopisi varmasti myös pannacottaan, mutta tietääkö kukaan saako tyrnimehulla tehtyä possetin?