Hiihtolomalla menee helposti munkki päivässä!

Vuodessa ei ole kovin monta kertaa vuodessa sellaista viikkoa, jolloin syödään munkki päivässä. Yksi saattaa olla. Se on hiihtolomaviikko! Kun etelän vetelä ulkoilee ja hiihtelee Lapin hangilla, silloin munkki päivässä ei tee heikkoakaan. Eipä silti aktiivinen ulkoilu kyllä kuluttaa energiaa ja mikäs se on nautisekellessa - maisemista, munkeista ja elämästä ylipäätään.

Olen siinä mielessä onnekas, että pääsin Lappiin sielunmaisemiini uudelleen pian jouluisen kaamosloman jälkeen. Tunnelma Lapissa on helmikuun viimeisinä päivinä tyystin erilainen kuin joulun aikaan. Kaamoksesta ei ole enää tietoakaan, vaan valo on vienyt pimeydestä voiton. Jos jotain niin sen olen oppinut pohjoisessa, että hetkestä kannattaa nauttia. Kaikkein parhaiten sanonta konkretisoituu kun seuraa luontoa tai vaikkapa nyt säätä. Myrsky nousee hetkessä ja hetkessä taivas on taas sininen ja rauhallinen. Hetkessä ovat ohi myös kaunein ruska, pimein kaamos tai valoisin yö. Eipä näitä hankiakaan enää kesällä ole. Ihmeellistä se on!

Etelä-Suomen lumettoman talven jälkeen nautimme täysin rinnoin talven iloista. Hiihtelin lähes jokaisena lomapäivänä. Muu perhe lasketteli päivän Ylläksellä ja päivän Levillä. Tämä tietysti avasi minulle Raattaman ympäristössä hiihdelleelle uusia latuja. Latuverkosto maastohiihtoon on Lapissa erinomainen. Ja tokikin Raattaman reittien ylläpitämiä latuja hiihdeltiin myös. Kierretyiksi tulivat tänäkin vuonna Raattaman kierros, Tynnyrinkierros ja Hommakierros vähän eri kokoonpanoilla. Hiihtourakasta palkintona oli se aluksi mainittu munkki. Aika useasti Porotilamajoitus Auttossa tai Tunturihotelli Vuontispirtillä.

Koskaan ei ole lumitöitä tehty yhtä suurella riemulla kuin tänä talvena Lapin lomalla. Mökin katto tyhjeni lumesta suit sait ja sitten sitä katolla ollutta lunta siirrettiin pihassa paikaista toiseen. Lunta oli noilla kulmilla ennätysmäärä. Ja tietysti oli myös polku laavulle avattavana. Laavulla istuskeltiin pariin otteeseen ja ensimmäisellä kerralla oli niin hyvät eväät, että nuotiolla valmistetusta Pallasjärven siiasta kirjottelen oman postauksensa.

Useilla Lapin lomilla olemme poikenneet Pallastunturilla ja Enontekiön Hettassa. Nyt oli jo toinen kerta kun nämä retket jäivät tekemättä. Ehkä kesällä sitten.  Miten sinun hiihtolomasi sujui?

Kesäloma 2019 Lapissa

Olen yrittänyt viime aikoina lääkkeitä Lapin ikävään selailemalla kesälomareissun valokuvia. Siinä selaillessa tajusin, että en aikomuksistani huolimatta ole kirjoittanut reissusta mitään. Niinpä ajattelin kirjoittaa nyt, vaikka Etelä-Suomen on vallannut marraskuinen harmaus ja pohjoisessa on kuulemma lunta enemmän kuin yleensä tähän aikaan vuodesta. Heinäkuinen Lappi oli meille irtiotto heti loman alkuun. Kesän 2018 helteet olivat vain muisto, mutta viileämmät kelit mahdollistivat paremmin patikoimisen. 

Me olemme pääasiassa retkeilijöitä ja teemme kevyttä päiväpatikointia. Eväänä on voileipiä, kahvia ja vähän suklaata. Illaksi pääsemme mökille saunaan, laavulle tulille ja oikeaan sänkyyn nukkumaan. Ensimmäisen päiväpatikan teimme Montellin majalle. Meillä kävi tuuri, sillä päiväksi osui selkä ja kaunis sää ja näkyvyys tunturissa oli erinomainen. Montelin majalle patikoimme Vuontispirtiltä. Reitti oli helppoa ja mukavaa käveltävää. Majalla pidimme kunnon tauon evästelyn merkeissä ennen kuin taivalsimme takaisin Vuontispirtille ja autolle.

Toinen kohde oli Särkitunturi Muoniossa. Reitti Särkitunturille oli Montelin majalle vievää polkua leveämpi. Melkein kuin tietä pitkin olisi kävellyt. Särkitunturille pääsisi varmasti hyvin esimerkiksi rattaita tai vaunuja työntäen. Vaikka reitti Särkitunturin huipulle oli helppo, maisema tunturin laelta oli upea! Särkitunturissa oli paljon ihmisiä liikkeellä, mutta se ei haitannut. Löysimme rauhallisen paikan evästauolle yhden tunturijärven kupeesta.

Särkitunturin reissulla kävimme ihailemassa Pallaksen punaisia hiekkoja. Päivä oli niin kolea, että emme olleet varautuneet uimaan, mutta Muonion Rivieralla ajatus alkoi melkein houkuttaa koleudesta huolimatta. Ehkä ensi kesänä sitten. Hämmästyttävää kyllä Punaisilla hiekoilla ei ollut ketään muita sillä kerralla, joten saimme olla ihan keskenämme. Vaikka vieraskirjasta ja instagramin kuvista päätellen paikka on suosittu vierailu ja yöpymiskohde.

Kolmas patikka oli meille ennestään tuttu Taivaskeron kierros Pallaksella. Taitoimme 10 kilometrin reitin naisporukassa, sillä välin kun mies patikoi Vuontisjärveltä Pallakselle. Tarkoituksena oli evästellä Taivaskeron huipulla, mutta huippu oli sankan sumun peitossa ja kylmäkin ylhäällä oli. Sumu oli vähän aikaa niin sankka, että melkein alkoi pelottaa. Eipä tullut mukaan sen paremmin karttaa kuin kompassiakaan. Onneksi reittimerkit olivat näkyvillä ja sumukin alkoi hälvetä kun lähdimme laskeutumaan. Evästelypaikalta pääsimme kuin pääsimmekin ihailemaan maisemia kohti hotelli Pallasta.

Loman ruokailut hoidettiin pääasiassa nuotiolla ruokaa valmistaen. Onneksi tälle vuodelle ei ollut metsäpalovaroitusta, joten saimme kaikki listalla olevat nuotioherkut valmistettua mökin laavulla lätyistä loimuloheen ja halstrattuun siikaan. Tuo laavu Ounasjoen rantatörmällä on melkein parasta mitä näillä lomilla on! Siinä on hyvä istuskella ihaillen tulta ja Ounasjokea. Onneksi kesälomalla osui kohdalle ravintola Loimun pizzaperjantai. Mikäli liikutte sopivaan aikaan Raattaman kylän suunnilla, suosittelen poikkeamaan Loimussa pizzalla.

Valo pohjoisessa on jotain aivan käsittämätöntä. Jos tällä hetkellä pohjoisessa valmistaudutaan kaamokseen, kesällä pääsee nauttimaan yöttömästä yöstä. Yhtenä iltana meillä oli niin hyvä tuuri, että taivas oli selkeä ja pääsimme ihailemaan auringon kultaamia Ounasjoen rantoja. Arvaattekin varmaan, että ei tämä kuvien katselu helpottanut Lapin ikävääni. Onneksi seuraava reissu on jo suunnitteilla. Postauksen viimeinen kuva on muuten otettu puoli yhden aikaan yöllä. 

Nousevan auringon kultaamat Ounasjoen rantatörmät 4.7.2019 klo 00.30

Kesämuistoja Lapista

Olen säästänyt Lapin kesälomamatkan kirjoittamista. Ajattelin, että sitten kun kaipuu ja ikävä Lappiin tulee oikein kovaksi, käyn läpi kesäreissun kuvat ja kirjoitan lyhyen matkakertomuksen. En tiedä oliko se kovin järkevä ajatus, sillä kuvia katsellessa kaipaus on kahta kauheampi. Pian on kuitenkin taas joulu ja silloin auton nokka käännetään taas kohti pohjoista. Joulun kaamoksessa tunnelma ja valo Lapissa on jotain muuta kuin kesällä. Valon eri sävyjen vuoksi Lappiin kannattaa matkustaa eri vuoden aikoina. Yöttömän yön kirkasta valoa on vaikea kuvailla. Yhtä vaikeaa kuin kaamoksen sinistä hehkua.

Hietajärvi Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

Meillä on tapana ajella pohjoiseen aika haipakkaa. Aamulla aikaisin lähdetään kotoa Pirkanmaalta. Ensimmäinen taukopaikka on aamupala Keski-Suomessa ja toinen pysähdys on aina jossakin Pohjois-Pohjanmaalla Oulun - Tornion tienoolla. Kesällä kävimme Ikeassa lihapullilla ja jatkoimme matkaa Ruotsin puolella Muonioon saakka, jossa kävimme ruokakaupassa ja jatkoimme "kotiin" Raattamaan. Ruotsin puolella tiet olivat aika huonossa kunnossa, joten järkevämpää ja nopeampaa olisi varmasti ollut ajaa Suomessa. Meitä, eniten tietysti lapsia, viehätti ajatus, että lyhyenkin loman aikana on mahdollista käydä monessa eri maassa. 

Peilityyni Pallasjärvi helteisenä heinäkuun päivänä kesällä 2018

Kesälomareissu Lappiin osui kesän kuumimpaan aikaan. Ulkona lämmintä oli 30 astetta ja yli, mökissä vähän alle. Pohjoisen vilvoittavista uimavesistä tuli testattua Pallasjärvi, Ounasjoki ja Hietajärvi, jonka rannat vetelevät vertoja mille tahansa hiekkarannalle. Luksusta oli, että Hietajärven rannoilta löysimme keitaan ihan vain omalle perheelle.

Hetta-Pallas linja kulkee järven takana

Hietajärvi Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

Edellinen kesäreissu Lappiin tehtiin kesällä 2015. Silloin Pallaksella Taivaskeron huputus jäi haaveeksi. Nyt kiersimme Taivaskeron kierroksen (10 km) upeassa heinäkuun helteessä auringon paistaessa kirkkaan siniseltä taivaalta. Matka taittui tuosta nuon vain, paljon ne lapset kasvavat kolmessa vuodessa! Tunturissa ei ollut kuuma, vaan oikeastaan ihanan viileää. Kesällä 2015 olimme varautuneet niin hyvin eväin, että niillä olisi viipynyt tunturissa pidempään. Kesällä 2018 eväänä oli muutama juomapullo raikasta vettä. Maisemat olivat kerrassaan upeat. Kannatti odottaa kolme vuotta, että pääsi näkemään paikan, jossa olympiatuli sytytettiin ennen Helsingin olympialaisia 1952.

Taivaskeron huippu on jo ihan lähellä.

Jo kotoa lähtiessä teimme päätöksen, tulla takaisin etelään autoyöjunalla, joka onkin ainakin aina välillä varteen otettava vaihtoehto. Rahaa siinä ei säästä (auto, 2 aikuista ja 2 lasta noin 300 €), mutta voimia ja aikaa kylläkin. Taka-ajatuksia junailuun oli oikeastaan kaksi. Ensimmäinen oli se, että ennen kaikkea minä halusin piipahtaa turistina Rovaniemellä. Vaikka aikaa ei ollutkaan kuin yksi päivä, olen iloinen, että saatoimme käydä Arktikumissa ja Ounasvaaran huipulla ihailemassa kun ukkosmyrksy pyyhkäisi Rovaniemen yli.

Toinen syy junamatkailuun olivat hurjat ajokilometrit, jotka ajoimme lomaviikon aikana. Piipahdimme nimittäin Norjassa. Matka Suomineidon käsivartta ensin Kilpisjärvellä ja sitten Skibotniin tarjosi huikaisevan kauniita maisemia ja meille kaikille ennen näkemättömiä. Kilometriä kertyi yhdelle päivälle lähes 600, mutta matka oli vaivan arvoinen. Kilpisjärvellä pysähdyimme kahville ja syömään ja Skibotnissa jalkauduimme autosta sen verran, että saimme upottaa varpaat jääkylmään mereen. Maisemat olivat vaikuttavat! Kenties ensi kesänä voisi viivähtää Pohjois-Norjassa hieman pidempään.

Kohti Kilpisjärveä

Mitä lähemmäs merta ajettiin, sitä enemmän pilviä alkoi kertyä taivaalle.

Norjassa Skibotnissa ei enää tehnytkään mieli uimaan. Lämpötila laski + 17 asteeseen, kun Kilpisjärvellä oli +30.

Nämä Lapin lomat ovat niin rentouttavia ja rauhoittavia, että kiireisen arjen keskellä niitä oikein aina odottaa ja kaipaa. Koska Lapin lomilla päivät kuluvat pääosin kevyesti liikkuen - kesällä patikoiden ja talvisin hiihdellen - nuotiolla tulistellen, saunoen, lueskellen ja pelaillen ei näistä Lapin matkakertomuksistakaan extremeä löydy. Kesäisellä Lapin lomalla oli extremeä pyöräillä jopolla viemässä roskat 5 km päähän, uida raikkaissa vesissä, ihailla valoa, katsella maisemia, kuunnella hiljaisuutta ja levätä. Toivottavasti tämän kertomuksen avulla saan välitettyä sen rauhan, rentouden ja hyvän olon tunteen, jonka jokainen Lapin matka on minussa saanut aikaan. Viime kesän Lapin lomassa ei jäänyt harmittamaan kuin metsäpalovaroitus, jonka vuoksi en saanut paisteltua laavulla muurinpohjalättyjä. Jos jouluna ei ole tulipalopakkanen, paistan meille joululätyt nuotiolla!

Peilityyni Ounasjoki ja aurinko keskiyöllä heinäkuun puolen välin paikkeilla.

Hiihtoloma 2018 vietettiin hiihdellen Lapissa

Hiihtoloma 2018 suuntautui, yllättäen, Lappiin. Olimme helpottaneet pitkän matkan tekoa varaamalla liput AutoJunaan. Matka täältä Pirkanmaan eteläosista Enontekiölle on pitkä. Koska joululoman automatka oli vielä tuoreessa lihasmuistissa, menomatka junalla tuntui hyvältä ajatukselta. Menolippujen varausshowssa meinasi mennä hermot. Paikkoja tuli varattavaksi tiputellen, ja olin jo luovuttaa. Onneksi lopulta onnisti! Toivottavasti varaussysteemi selkeytyy ja helpottuu tulevaisuudessa. Haasteista huolimatta suosittelen junayhteyttä, jos autojuna-asema on järkevällä etäisyydellä kotoa. Toinenkin sivu junalla helpottaa ajourakkaa huomattavasti.

Maisemaa Raattaman kylältä Autton kaupan pihasta kohti Pallas-tuntureita

Ihan ilmainen junalippu ei ole. Sesonkiaikaan junalippu meidän perheeltä ja autolta maksoi noin 350 €. Sesonkiaikojen ulkopuolella selviää jopa satasta edullisemmin. Nuorempi apukokki on vielä alle 10-vuotias, joten hänelle ei tarvinnut ostaa matkalippua erikseen, kun jaoin sängyn hänen kanssaan. Mahduimme kohtalaisen hyvin kolmen hengen hyttiin. Minua lukuunottamatta kaikki nukkuivat kunnon yöunet.  Aamulla olimme jo lomalla ja Kolarissa reilussa 35 asteen pakkasessa jännittämässä lähteekö auto käyntiin, vai käykö kuten junan vessalla. Vessa oli jäässä, mutta Volvo starttasi hienosti!

Tunnelma ja valo Lapissa hiihtolomaviikolla (viikko 9) on aivan erilainen kuin mitä se oli jouluna kaamos aikaan. Vaikka helmikuussa saattaa olla vielä hyvinkin kylmä, kevättä on ilmassa. Erityisesti sen huomaa valon määrässä. Tänä vuonna meillä kävi tuuri myös lämpötilojen suhteen. Lapissa oli monin paikoin lauhempaa kuin kotipuolessa, jossa kovaa pakkasta pureva tuuli voimisti. Hiihtoloman loppu puolella lämpömittarin elohopea nousi Lapissa plussan puolelle.

Raattaman poroaitaus

Meidän Lappimme on Enontekiön Ylikyrössä. Lapissa käydessämme liikumme yleensä Kolarin, Muonion, Kittilän ja Enontekiön maisemissa. Maisemat Pallastuntureiden ympäristössä ja Ounasjoen rantatörmällä ovat käyneet rakkaiksi. Ne maisemat ja se rauha ovat jo yksistään riittävä syy viettää aikaa pohjoisessa. Lomasuunnitelmat olivat kovin keveitä. Lapsille luvattiin yksi rinnepäivä. Muuten lomaohjelmaan kuului ennakkosuunnitelmien mukaan tulistelua mökin pihapiirin kodassa, kävelyä Ounasjoen jäällä ja hiihtoa Vuontispirtin ympäristössä, jossa Raattaman reitit ylläpitää latuverkostoa. Suunnitelmat toteutuivat sellaisenaan.

Talvisia mökkimaisemia Ounasjoen rantatörmältä

Hyvin maltillisilla päivittäisillä kilometrimäärilläkin hiihtoa kertyi ihan kivasti. Mieleen on jäänyt Tynnyrikierros niin kovassa pakkasessa, että suksi ei luistanut lainkaan. Ei edes alamäessä. Luistoa ei voinut kehua Raattaman kierrosta hiihdettäessäkään, mutta maisemat ja kaunis sää paikkasivat huonon luiston. Apukokitkin hiihtivät 2/3 kierroksesta jääden Tunturihotelli Vuontispirtille odottamaan, kun me aikuiset hiihtelimme vielä Autton kaupalle hakemaan autoa. Ehdottomasti kannatti kiivetä myös Ahovaaran huipulle katsomaan, kun aurinko laski tuntureiden taakse. Myös Pallakselle hiihto oli ollut ilmeisen vaikuttava kokemus, mutta siitä minä en tiedä mitään. Ajoin autolla apukokkien kanssa Pallakselle ja hain tunturin ylittäneen miehen sieltä kotiin.

Raattaman kierros on 18 km pitkä hiihtolenkki Raattaman, Ylikyrön ja Harrisaajon upeissa maisemissa

Tulipa niitä hiihtokilometrejä Ylläkselläkin, jossa tunnelma oli aivan erilainen kuin mökin rauhassa. Muu perhe lähti mäkeen, mutta kuten olin jo mökillä aavistellut, minulla ei ollut mitään kaipuuta laskettelurinteeseen. Seisoskeltuani hetken hissin ala-asemalla totesin, että sen verran hirvittää pelkkä katselukin, että on fiksumpaa pysyä murtsikoilla. Muiden laskiessa hiihtelin Kotamajalle ihaillen tykkilumisia kuusia ja lähes eeppisiä maisemia. Laskettelijat nauttivat rinnepäivästään laskien Yllästä ristiin rastiin. Mitään kovin suurta intohimoa lajia kohtaan ei kenelläkään taida olla, mutta sen verran on innostusta, että uutta reissua voi aina suunnitella.

Ensimmäinen nousu Ylläksellä

Loman ruokailut hoidettiin pääosin mökillä syöden itse tehtyä ruokaa. Kotoa otettiin mukaan karitsan viulu ja paikalliselta poroisännältä ostettiin käristyslihat ja Vuontisjärven siikaa, joka halstrattiin takassa. Pari kertaa söimme ulkona. Keittolounas Pallaksentien varrassa sijaitsevassa Tunturiporossa oli maukas ja edullinen. Lapset söivät puolikkaat annokset savulohikeittoa ja aikuiset savuporokeittoa. Leipäkori tyhjeni lämpimästä rieskasta lähes alta aikayksikön. Raattaman kylässä Autton kaupan yhteydessä sijaitsevassa Ravintola Loimussa on valehtelematta isoimmat pizzat, joita olen vähään aikaan nähnyt (tai sitten pienet lautaset). Siellä kaikki saivat valita pizzaansa mieluisat täytteet. Vaihtoehtoja riitti porosta tonnikalaan. Kaikista hyvistä ruuista parhaimmat makumuistot taisi kuitenkin jäädä kodassa valmistetusta erämiehen herkusta.

Lounas tulossa: makkaraa, perunaa ja jälkiruuaksi erämiehen herkkua

Viikon lomareissu oli täydellinen irtiotto arjen kiireistä! Kotimatkalla piipahdimme vielä Oulussa sukuloimassa ja syömässä maistuvan lounaan. Toivottavasti saamme Oulusta vieraita myös tänne meille. Jo pohjoisessa mielessä alkoi kutkutella ajatus kesälomamatkasta Lappiin ja täällä kotona se ajatus houkuttaa yhä enemmän. Saas nähdä lähdetäänkö kesälläkin Lappiin?

Eeppiset maisemat Ylläksen Kotamajalta Äkäslompolon suuntaan

Kaamosjoulu Lapissa

Sinisestä unelmasta tuli sinistä todellisuutta, kun toteutimme erään kesäisen keskustelun jälkeen syntyneen ajatuksen, ja lähdimme viettämään valkeaa joulua Lappiin kaamoksen keskelle. Saimme joululomalta enemmän kuin mitä uskalsimme edes toivoa. Lapissa oli tavattoman kaunista ja rauhallista. Kaamos on jotain niin kaunista, että sitä on vaikea sanoin kuvailla tai taidoillani vangita valokuviin. Hiihtolomien aikaan valo on aivan toista, kesästä puhumattakaan.

Lähdimme matkaan perjantaina 22.12. kukonlaulun aikaan. Auto oli aivan täyteen pakattu, sillä mukana olivat tietysti lasten joululahjat, sukset ja iso osa jouluruuista. Halusimme pitää kiinni joistakin perinteistä, vaikka joulua ei kotona vietettykään. Etukäteen arvelin, että kaipaisin joulukirkon tunnelmaa ja ehkä joitakin joulukoristeita, jotka ovat seuranneet kodista toiseen, ja joihin liittyy paljon muistoja ja tarinoita. Vähän myös arvelutti miten apukokit suhtautuvat siihen, että joulupukki ei tulekaan vieraaksemme. Perillä kuitenkin huomasin, että mitään ei puuttunut. Luonto loi niin mahtavat puitteet. Tykkyluminen metsä kaamoksen sinisessä valossa oli kirkkomme ja koristeemme.

Pitkä, lähes tuhannen kilometrin mittainen, matka tehtiin ripeässä tahdissa. Aamulla lähdettiin ja illalla olimme perillä Enontekiöllä. Pitkän ajomatkan rasituksia ravisteltiin pois pienellä kävelylenkillä ja saunalla. Meille on muodostunut perinteeksi aloittaa loma tortilloilla, ja voi miten ne maistuivatkaan eväsleipien jälkeen. Muuten toki söimme loman aikana perinteisiä jouluherkkuja ja kertaalleen tietysti hauduteltiin poronkäristystä, kun kerran Lapissa oltiin.

Viikon mittainen loma kului letkeissä ja rennoissa tunnelmissa vaatetuksena joko lämpökerrasto tai pyjama. Joulupukkikin kävi aattoiltana jättämässä lahjasäkit ja mennessään koputteli nurkissa. Joulupukin ja jouluruokien lisäksi meillä ei juuri muita aikaisempien vuosien jouluperinteitä noudatettukaan. 

Useampana päivänä istuimme nuotiolla, kerran loimutimme lohifileen. Lapset laskivat Ounasjoen rantatörmällä pulkkamäkeä ja me aikuiset tyhjäsimme mökin katon lumesta. Iltaisin pelailimme lauta- ja korttipelejä. Ounasjoen jäällä pääsi kelkkauria pitkin hyvin kävelemään ja vähän hiihdimmekin. Kovat paukkupakkaset tosin hidastivat hiihtoharrastusta, ja teimme vain aivan lyhyitä hiihtolenkkejä Vuontispirtin ympäristössä, josta lähtevät lomakotimme lähimmät ladut. 

Kuivassa tuulettomassa pakkassäässä tarkenee toki ulkoilla, kun vain on asianmukaisesti pukeutunut, mutta täytyy sanoa, että kotiinlähtö aamuna 29.12. katsoin lämpömittariin toisenkin kerran, kun mittari näytti -34 pakkasastetta. Samana iltana kotona Pirkanmaalla ulkona olikin +2 astetta. Suomi on iso maa!

Aivan vain huvin vuoksi ajelimme tälläkin reissulla sekä Enontekiön Hetassa ja Pallaksella maisemia ihailemassa. Suurin piirtein samat kuviot ovat edessä taas muutamien viikkojen kuluttua hiihtoloma-aikaan. Toivotaan, että silloin ei olisi aivan niin kylmä kuin joulun oli. Revontulet jäivät tälläkin reissulla näkemättä. Yhtenä yönä heräsin vihreään valoon, mutta silloin uni ja lämmin sänky vei voiton. En millään viitsinyt lähteä ulos ihmettelemään, vaikka olisi ehkä kannattanut. Toivottavasti meitä vihdoin hiihtolomalla onnistaa ja näemme reposten tanssin!

Viikonloppukokki on edelleenkin Lapin lumoissa ja tulevissa postauksissa teemana onkin poro. Tervetuloa seuraamaan Viikonloppukokkia myös vuonna 2018 täällä blogissa ja facebookissa. Toivotaan, että tästä vuodesta tulee vähintäänkin yhtä hyvä kuin vuosi 2017 oli. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Hiihtoloma uskomattomissa tunturimaisemissa

"Se vie sielun ja sydämen", sanoi eläköitynyt työkaverini toivotellessaan hyvää hiihtolomaa. Hän oli oikeassa, niinhän siinä käy. Lappi vie sielun ja sydämen. Tämän hiihtoloman kauneimmat maisemat ovat tallentuneet lähinnä muistiin ja sinne sydämeen, sillä kameran kanssa oli ongelmia. Osa ongelmista johtui pakkasesta, mutta suurin ongelma oli kyllä käyttäjä. Olin vahingossa napsauttanut objektiivista manuaalitarkennuksen päälle. Siinä sitten tuskailin kameran rikkoutumista, ennen kuin keksin mistä on kysymys. 

Hiihtoloman tarkoitus oli viettää yhteistä aikaa perheen kesken ulkoillen, kuntoillen ja pelaillen, Ihan vain rentoutuen. Yksi tehtäväkin meillä lomaviikolle oli. Olimme luvanneet vapauttaa mökin katon lumitaakasta. Tehtävä tuli hoidettua pala kerrallaan. Lapset osallistuivat kattotalkoisiin pienentämällä lumikasoja, jotka katolta tiputettiin alas. Harvoin eteläsuomalainen lapsi saa hyppiä katolta alas lumikasaan.

Enontekiön Vuontisjärven kylää tien nro 956 varrelta

Hiihto kuului ohjelmaan lähes joka päivä. Hiihtokilometreillä ei aikuisen ihmisen kannata tässä tapauksessa rehvastella, mutta sanoisin, että lapset saavat olla ylpeitä hiihtämistään matkoista. Kulutimme latuja Vuontispirtin ympäristössä, jossa Raattaman reitit -latuverkoston reitit olivat ensiluokkaisessa kunnossa. Hyvä oli hiihtäjän hiidellä! Kierrettyä tuli muun muassa Varkaankierros ja Vuontisjärven kierros. Naisissa hiihdimme ihailemaan maisemia Ahovaaran huipulle, kun rohkeus ei riittänyt lähteä kapuamaan tunturiin, mutta kuulemma Montellin maja olisi ollut kokemisen arvoinen paikka. Seuraavalla kerralla sitten.

Kaunis pakkasaamu. Varkaankierros aluillaan.

Raattaman reitit -latuverkoston ladut olivat ensiluokkaisessa kunnossa. Evästauko Ahovaaran huipulla, takana  on jo Hommakierros.

Montellin majalta

Luonnollisesti osa lomaa ovat lomaherkut. Koska olimme kaukana laskettelukeskuksien hälinästä, teimme ruokamme pääosin itse. Ruokalistaa suunnitellessa kuultiin kaikkien toiveita. Kotoa matkaan lähti karitsan viulu, joka valmistettiin tutulla ohjeella. Poroa ostettiin paikalliselta poroisännältä, ja siitä tehtiin käristystä. Toivelistalla oli myös lättyjä, vaahtokarkkikaakaota, loimulohta ja suolakalaa. 

Vain yhtenä päivänä sää oli niin huono, että emme päässeet hiihtämään. Silloin päätimme pistäytyä Levin hulinoita ihmettelemässä. Vähän aikaa ihmeteltyämme menoa rinteessä, rinnekahvilassa ja Sirkan turistimyymälöissä, suunnistimme Pallaksen kautta takaisin erämaan rauhaan. Pallaksella nautimme jo perinteiseen tapaan ravintolan antimista. Olimme Pallaksella niin aikaisin, että tarjolla oli vain bistromenu. Me aikuiset jaoimme alkuruuaksi blinin siianmädillä ja pääruuaksi söimme aivan erinomaiset hampurilaiset. Niin hyvä kuin ruoka olikin, tuli mieleeni, että siinä ei ihan menu ja miljöö kohdanneet. Lapset söivät lastenlistalta jo aiemmin tutuksi tulleen menun. Alkuruuaksi lohikeittoa, pääruuaksi poronkäristystä ja jälkuruuaksi vanilijajäätelöä. Tuttua, laadukasta ja maistuvaa ruokaa myös lapsille. Tarjoilija varoitteli meitä etukäteen, että lasten annokset ovat pieniä, mutta emme oikein ottaneet varoitusta todesta. Annokset olivat todenteolla pienentyneet aikaisemmista kerroista. Onneksi alkuun tuodut herkulliset, tuoreet leivät ja vanhempien annosten ranskalaiset täydensivät tyttöjen annoksia niin, että nälkä ei jäänyt kenellekään.

Pallas hotellin aulaa

Auton mittariin kertyi viikon lomareissussa kilometrejä noin 2400. Perillä Lapissa ajelimme päivittäin hiihtoladun varteen, pyörähdimme Levillä ja Enontekiön Hetassa, jossa kävimme maidonhakureissussa. Enontekiöllä pyrimme sisään kirkkoon, joka valitettavasti oli silloin kiinni. Kävimme myös tutustumassa Tunturi-Lapin luontokeskuksen näyttelyihin.

Veikko Larkaksen suunnittelema Enontekiön kirkko on vihitty käyttöön vuonna 1952

Vuovjjuš- Kulkijat näyttely Tunturi-Lapin luontokeskuksessa

Levin pyörähdyksen aikana tytöt saivat laskettelukärpäsen pureman, ja laskettelua kokeiltiin vähän isoa laskettelukeskusta rauhallisemmassa ympäristössä Hetta hiihtomaassa. Hiihtomaa oli ensikertalaiselle oikein hyvä paikka tutustua lajin saloihin. Välineiden vuokraus oli isoja keskuksia edullisempaa, mutta tunnelmaan kuitenkin pääsi. Hiihtomaassa on kaksi rinnettä, joilla oli korkeutta noin 100 m. Ylös pääsee ankkurihissillä. Hiihtomaassa oli muitakin laskijoita, mutta hissiin ei silti tarvinnut jonotella. Kun henkilökunta huomasi, että  hissiin on menossa aloittelijoita, hissin vauhtia hidastettiin. Mikä palvelu! Minä jätin tällä kerralla sukset vuokraamatta, enkä oikeastaan tiedä rohkenenko enää laskeakaan. Viimeisin lasku on laskettu joskus 2000-luvun alussa, mutta saas nähdä miten käy seuraavalla kerralla. Onko meidän hankittava suksiboksi ja lasketteluvälineet koko sakille? Saakohan apukokkeja enää murtomaasuksille lainkaan?

Hiihtomaa Hetta ja apukokit ensimmäistä kertaa laskettelusuksilla

Pitkää kotimatkaa piristi pysähdys Oulussa. Pikaisen pistäytymisen aikana ehtii kummasti päivittää suvun kuulumisia. Lounas täytti matkalaisten vatsat ja ihanat villasukat lämmittävät jalkoja vielä kotonakin. Kiitos vielä! Sukat jalassa katsellaan matkakuvia ja muistellaan kuinka mukava oli hiihtoloma 2017.