"Se vie sielun ja sydämen", sanoi eläköitynyt työkaverini toivotellessaan hyvää hiihtolomaa. Hän oli oikeassa, niinhän siinä käy. Lappi vie sielun ja sydämen. Tämän hiihtoloman kauneimmat maisemat ovat tallentuneet lähinnä muistiin ja sinne sydämeen, sillä kameran kanssa oli ongelmia. Osa ongelmista johtui pakkasesta, mutta suurin ongelma oli kyllä käyttäjä. Olin vahingossa napsauttanut objektiivista manuaalitarkennuksen päälle. Siinä sitten tuskailin kameran rikkoutumista, ennen kuin keksin mistä on kysymys.
Hiihtoloman tarkoitus oli viettää yhteistä aikaa perheen kesken ulkoillen, kuntoillen ja pelaillen, Ihan vain rentoutuen. Yksi tehtäväkin meillä lomaviikolle oli. Olimme luvanneet vapauttaa mökin katon lumitaakasta. Tehtävä tuli hoidettua pala kerrallaan. Lapset osallistuivat kattotalkoisiin pienentämällä lumikasoja, jotka katolta tiputettiin alas. Harvoin eteläsuomalainen lapsi saa hyppiä katolta alas lumikasaan.
Enontekiön Vuontisjärven kylää tien nro 956 varrelta |
Hiihto kuului ohjelmaan lähes joka päivä. Hiihtokilometreillä ei aikuisen ihmisen kannata tässä tapauksessa rehvastella, mutta sanoisin, että lapset saavat olla ylpeitä hiihtämistään matkoista. Kulutimme latuja Vuontispirtin ympäristössä, jossa Raattaman reitit -latuverkoston reitit olivat ensiluokkaisessa kunnossa. Hyvä oli hiihtäjän hiidellä! Kierrettyä tuli muun muassa Varkaankierros ja Vuontisjärven kierros. Naisissa hiihdimme ihailemaan maisemia Ahovaaran huipulle, kun rohkeus ei riittänyt lähteä kapuamaan tunturiin, mutta kuulemma Montellin maja olisi ollut kokemisen arvoinen paikka. Seuraavalla kerralla sitten.
Kaunis pakkasaamu. Varkaankierros aluillaan. |
Raattaman reitit -latuverkoston ladut olivat ensiluokkaisessa kunnossa. Evästauko Ahovaaran huipulla, takana on jo Hommakierros. |
Montellin majalta |
Luonnollisesti osa lomaa ovat lomaherkut. Koska olimme kaukana laskettelukeskuksien hälinästä, teimme ruokamme pääosin itse. Ruokalistaa suunnitellessa kuultiin kaikkien toiveita. Kotoa matkaan lähti karitsan viulu, joka valmistettiin tutulla ohjeella. Poroa ostettiin paikalliselta poroisännältä, ja siitä tehtiin käristystä. Toivelistalla oli myös lättyjä, vaahtokarkkikaakaota, loimulohta ja suolakalaa.
Vain yhtenä päivänä sää oli niin huono, että emme päässeet hiihtämään. Silloin päätimme pistäytyä Levin hulinoita ihmettelemässä. Vähän aikaa ihmeteltyämme menoa rinteessä, rinnekahvilassa ja Sirkan turistimyymälöissä, suunnistimme Pallaksen kautta takaisin erämaan rauhaan. Pallaksella nautimme jo perinteiseen tapaan ravintolan antimista. Olimme Pallaksella niin aikaisin, että tarjolla oli vain bistromenu. Me aikuiset jaoimme alkuruuaksi blinin siianmädillä ja pääruuaksi söimme aivan erinomaiset hampurilaiset. Niin hyvä kuin ruoka olikin, tuli mieleeni, että siinä ei ihan menu ja miljöö kohdanneet. Lapset söivät lastenlistalta jo aiemmin tutuksi tulleen menun. Alkuruuaksi lohikeittoa, pääruuaksi poronkäristystä ja jälkuruuaksi vanilijajäätelöä. Tuttua, laadukasta ja maistuvaa ruokaa myös lapsille. Tarjoilija varoitteli meitä etukäteen, että lasten annokset ovat pieniä, mutta emme oikein ottaneet varoitusta todesta. Annokset olivat todenteolla pienentyneet aikaisemmista kerroista. Onneksi alkuun tuodut herkulliset, tuoreet leivät ja vanhempien annosten ranskalaiset täydensivät tyttöjen annoksia niin, että nälkä ei jäänyt kenellekään.
Pallas hotellin aulaa |
Auton mittariin kertyi viikon lomareissussa kilometrejä noin 2400. Perillä Lapissa ajelimme päivittäin hiihtoladun varteen, pyörähdimme Levillä ja Enontekiön Hetassa, jossa kävimme maidonhakureissussa. Enontekiöllä pyrimme sisään kirkkoon, joka valitettavasti oli silloin kiinni. Kävimme myös tutustumassa Tunturi-Lapin luontokeskuksen näyttelyihin.
Vuovjjuš- Kulkijat näyttely Tunturi-Lapin luontokeskuksessa |
Levin pyörähdyksen aikana tytöt saivat laskettelukärpäsen pureman, ja laskettelua kokeiltiin vähän isoa laskettelukeskusta rauhallisemmassa ympäristössä Hetta hiihtomaassa. Hiihtomaa oli ensikertalaiselle oikein hyvä paikka tutustua lajin saloihin. Välineiden vuokraus oli isoja keskuksia edullisempaa, mutta tunnelmaan kuitenkin pääsi. Hiihtomaassa on kaksi rinnettä, joilla oli korkeutta noin 100 m. Ylös pääsee ankkurihissillä. Hiihtomaassa oli muitakin laskijoita, mutta hissiin ei silti tarvinnut jonotella. Kun henkilökunta huomasi, että hissiin on menossa aloittelijoita, hissin vauhtia hidastettiin. Mikä palvelu! Minä jätin tällä kerralla sukset vuokraamatta, enkä oikeastaan tiedä rohkenenko enää laskeakaan. Viimeisin lasku on laskettu joskus 2000-luvun alussa, mutta saas nähdä miten käy seuraavalla kerralla. Onko meidän hankittava suksiboksi ja lasketteluvälineet koko sakille? Saakohan apukokkeja enää murtomaasuksille lainkaan?
Hiihtomaa Hetta ja apukokit ensimmäistä kertaa laskettelusuksilla |
Pitkää kotimatkaa piristi pysähdys Oulussa. Pikaisen pistäytymisen aikana ehtii kummasti päivittää suvun kuulumisia. Lounas täytti matkalaisten vatsat ja ihanat villasukat lämmittävät jalkoja vielä kotonakin. Kiitos vielä! Sukat jalassa katsellaan matkakuvia ja muistellaan kuinka mukava oli hiihtoloma 2017.
Näyttipäs ihanalle teidän reissu Lapissa. Olen samaa mieltä että lappi vie sielun ja sydämen. Juurikin itse lähdössä sinne ylihuomenna kotiin. Siellä syntynyt ja sinne aina takaisin kovasti kaipaan. Jopa jokaisen pienen puron luona on oma kaunis solina joka rauhottaa sielua <3
VastaaPoistaKiitos Piiku! Olen nähnyt Lapin talven ja kesän. Haaveissa olisi nähdä myös syksyn ruska, kaamos ja toisaalta myös kevät. Luonto siellä pohjoisessa on niin <3. Turvallista kotimatkaa ja rentouttavia lomapäiviä sinulle!
Poista