keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Hehkuvan punainen romesco-kastike

Vielä nopea kastikevinkki juhannukseksi, ja sitten viikonloppukokki vetäytyy juhannuksen viettoon. Romesco-kastike on siitä kiitollinen, että se sopii kastikkeeksi melkein mille tahansa grilliruualle. Kun lämmin kesä sää antaa odottaa itseään, paahdetuista paprikoista ja manteleista pyöräytetty kylmä kastike voi vaikka vähän lämmittääkin. Usein romescoon nimittäin lisätään chiliä. Jos kaipaa tulisuutta, chiliä voi lisätä runsaalla kädellä, mutta ilman chiliäkin pärjää. Minä hain vähän makua miedosta savupaprikajauheesta.


romesco-kastike, paahdettu paprika, kastike



*

Romesco-kastike


2 punaista paprikaa
2 isoa tomaattia
2 valkosipulin kynttä
vajaa dl manteleita
paahtoleipäviipale, vaikka vähän kuivahtanut
1 rkl punaviinietikkaa
1 tl savupaprikajauhetta
tuoretta persiljaa 
tuoretta oreganoa
suolaa
pippuria

oliiviöljyä

Paahda manteleita kuivalla pannulla. 

Paahda halkaistuja paprikoita, tomaatteja sekä valkosipulikynsiä kuumassa uunissa noin parikymmentä minuuttia. 

Laita paahdetut raaka-aineet, paahtoleipäviipale, punaviinietikka, yrtit ja mausteet yleiskoneeseen ja pyöräytä tasaiseksi massaksi. Ohenna kastiketta oliiviöljyllä sellaiseksi kuin haluat. Jäähtyessään kastike kiinteytyy jonkin verran. Jos jäähtynyt kastike tuntuu olevan liian jäykkää, sitä voi myöhemminkin ohentaa oliiviöljyllä.

Tarjoa romescoa grilliruualla.

*



romesco-kastike, paahdettu paprika, kastike



Vaikka paahdoin paprikoita uunissa noin 20 minuuttia, niiden kuori ei ehtinyt kovasti mustua, lisäsin paahdetut paprikat kuorineen päivineen kastikkeeseen. Jos kuoret ehtivät mustua kovasti, ne kannattaa ottaa pois, sillä tavoitteena on paahtunut ei palanut maku. Koska yleiskoneeni on varsin tehokas, kuoret eivät tuntuneet, eivätkä maistuneet valmiissa kastikkeessa ollenkaan.

Toinen syy miksi kuorimista voisi suositella on ikävät vatsavaivat, joita paprika ja erityisesti sen kuoret joillekin aiheuttavat. Paahdettu paprika on ihmeellisen mieto raakaan verrattuna. Meilläkin paahdettu paprika on kaikkien suosiossa, vaikka raakana se ei tahdo maistua.



romesco-kastike, paahdettu paprika, kastike



Romesco-kastike on todella monipuolinen. Sitä on nyt syöty leivän päällä ja falafelien kanssa. Tähänastisista kokeiluista parhaaksi osoittautui romesco ja grillattu kana. En malttanut olla maistelematta romescoa tuliaisiksi tuotujen kanojen kanssa, vaikka tuliaisten tuoja oli varmasti ajatellut kanojen sopivan valmistamansa paholaisenhillon kanssa. No paholaisenhillo pääsee pöytään juhannuksena. Kiitos käynnistä serkku-likka ja serkun suloiset pojat. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa!

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Itämainen slaw - herkkua kaalista

Kaalinrakastajalla alkaa olla hyvät ajat. Kotimaista varhaiskaalia alkaa olla saatavilla, ja hintakin on huokea. Coleslawta tulee tehtyä ympäri vuoden. Kesällä coleslaw tehdään tietysti varhaiskaalista, ja talvella talvikaalista. Keräkaaleja molemmat, eri lajikkeita vaan. Kaali sopii loistavasti lisäkkeeksi kesäisille ruuille niin lihoille kuin kaloille, siksipä tässä lähellä juhannusta on oivallinen aika kirjoitella taas kaalisalaatista.




itämainen slaw, coleslaw, yrttitarha, varhaiskaali



Sain kustantajalta arviointikappaleen Sirocco-kirjasta jo talvella. Aina aika ajoin olen tarttunut kirjaan, ja selaillut sitä. Olen todennut kirjan sisältävän monia hyviä reseptejä ja toisaalta tullut muistutelluksi monista vähän unhoon painuneista aamiais- ja välipalaherkuista. Mitään kovin uutta ja mullistavaa en ole Siroccosta löytänyt. Ehkä siitä syystä kirja on tähän asti toiminut enemmänkin ideoinnin lähteenä, mutta vihdoin viimein pääsin testaamaan reseptiä.




itämainen slaw, coleslaw, yrttitarha, varhaiskaali
Sabrina Ghayour: Sirocco on saatu arvostelukappaleena Gummerukselta




*

Itämainen Slaw

6 annosta

4 rkl kreikkalaista jogurttia
2 rkl majoneesia
1 rkl piparjuuritahnaa
1 tl jauhettua kanelia
2 tl jeeraa
kourallinen keltaisia rusinoita

1/2 varhaiskaalia
1/2 pienestä kukkakaalista
pieni fenkoli 
punasipuli
omena
minttua
korianteria
oreganoa
tilliä

suolaa
mustapippuria

Valmista kastike sekoittamalla jogurtti, majoneesi, piparjuuritahna, kaneli ja jeera keskenään. Lisää joukkoon rusinat ja mausta kastike suolalla ja pippurilla.

Kuori punasipuli ja omena. Irrota omenasta siemenkota ja fenkolista kova kanta. Lohko omena ja fenkoli neljään osaan ja puolita sipuli. Suikaloi kaalin ja punasipulin puoliskat sekä omenan ja fenkolin neljännekset ohueksi terävällä veitsellä tai mandoliinilla. Irrottele kukkakaalista pieniä kukintoja. 

Laita kasvikset laakealle vadille ja sekoita hyvin. Käsin sekoittaminen onnistuu kaikkein parhaiten. Lisää kasvisten päälle kastike sekä hienonnetut yrtit ja sekoita tasaiseksi. Anna tekeytyä kylmässä ja tarjoa lisäkkeenä.

*





itämainen slaw, coleslaw, yrttitarha, varhaiskaali




Coleslawn kannattaa antaa makuuntua tunti pari. Sen voi tehdä jopa edellisenä päivänä valmiiksi, jolloin maut ehtivät tasaantua entisestään. Ainakaan omassa slawssa edes omena ei tummunut. Makua taitaa tulla sitä enemmän, mitä ohuemmaksi kasvikset jaksaa suikaloida. Mandoliini on hyvä apuväline. Ohje mukailee melko tarkasti alkuperäistä. Ainoastaan mustakuminan siemeniä ei ollut käytössäni. Mistäköhän niitä saisi? Yrttejä lisäilin sitten vähän reilummalla kädellä. Niitä kun on. Omassa yrttitarhasta. Esimerkiksi oreganoa ei ollut alkuperäisessä reseptissä.




itämainen slaw, coleslaw, yrttitarha, varhaiskaali



Coleslaw sopii lisäkkeeksi melkein mille tahansa: kalalle, kanalle, lihalle tai osaksi kasvisateriaa. Me söimme coleslawta ensin sunnuntaisella kasvisaterialla falafelien kanssa pöydässä oli myös kuskussalaattia, minttukastiketta ja tuoretta leipää sekä romesco-kastiketta. Reilusta annoksesta jäi lisukkeksi myös tiistai-illan grillatulle broilerille

Sirocco vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta, mutta suomalaisen ruokaharrastajan näkökulmasta siinä on yksi ongelma: satokaudet. Pyrin nimittäin kokkaamaan satokausiajattelun mukaan, ja se ei välttämättä näissä resepteissä ole kovinkaan helppoa. Otetaan nyt esimerkkinä granaattiomena, jota käytetään hyvin monissa resepteissä. Suomessa hyvälaatuista ja kohtuuhintaista granaattiomenaa on parhaiten saatavilla talvella joskus joulun jälkeen, ja silloinpa ei Pohjolassa olekaan muita tuoreita raaka-aineita, joita reseptit vaatisivat. Esimerkiksi yrtit ovat älyttömän kalliita.




itämainen slaw, coleslaw, yrttitarha, varhaiskaali



itämainen slaw, coleslaw, yrttitarha, varhaiskaali


Siroccon makumaailma on kuitenkin kovasti mieleen ja siksi aion pitää kirjan silmissäni. Aina tulee hetkiä, jolloin jokin kirjan resepteistä natsaa hetkeen. Reseptit sinänsä ovat helposti toteutettavissa. Olen onnistunut löytämään valtaosan raaka-aineista melko helposti tai ainakin tiedän, että niitä on periaatteessa saatavilla. Siroccon kirjoittaja Lontoossa asuva iranilaissyntyinen kokki Sabrina Ghayour vie lukijat Lähi-itään lähinnä mausteiden avulla. Raaka-aineet ja valmistusmenetelmät ovat länsimaisille tuttuja ihan jokapäiväisestä arkiruuasta. 

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta

Edit 21.6.2017 Linkkejä lisätty

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Raparperibroileria - ruokaa raparperista

Viikonloppuna toin lapsuudenkodista sylillisen raparperia kuten joka kesä. Parhaimmillaanhan raparperi on tuoreena, mutta valtaosan nyt mukaan kerätyistä aarteista säilöin talven varalle pakastimeen. Kolme vartta jätin jääkaappiin. Ajatuksena oli tehdä raparperista ruokaa. Makeita herkkuja löytyy blogistakin raparperi-tunnisteen alta pilvin pimein. Suolaisena on tullut testattua vain viime kesän somehitti. Pekoniin kääritty grillattu raparperi oli somehuomion ansainnut. Nytpä tuli todistettua, että raparperi sopii myös vähärasvaisen broilerin kanssa.



raparperibroileri



raparperibroileri



*

Raparperibroileri


1 kg marinoimattomia koipinuijia
suolaa

2 tl nelimaustetta *
2 tl kanelia
1 rkl muscovadosokeria
pari oksaa tuoretta timjamia
2 rkl soijakastiketta

2 banaanisalottisipulia
3 valkosipulinkynttä

250 g (3 keskikokoista vartta) raparperia

tarjoiluun 


salaattia 
vuohenjuustoa



Sekoita sokeri, nelimauste, kaneli ja tuoreesta timjamin oksasta riivityt lehdet keskenään.

Hiero suola ja mauste seos koipi nuijiin. Jätä huoneen lämpöön noin 30-40 minuutiksi maustumaan.

Valele nuijat soijakastikeella juuri ennen uuniin laittamista. Lisää uunivuokaan salottisipulit ja valkosipulin kynnet krouvisti paloiteltuna.

Laita 220 asteiseen uuniin ja kypsennä noin 10 minuuttia. Lisää suikaleiksi halotut raparperit koipinuijien päälle ja alenna uunin lämpötilaa 180-200 asteeseen. Kypsennä vielä noin 25-35 minuuttia kunnes broilerit ovat kypsiä.

Tarjoile broileri rapeiden salaatinlehtien ja vuohenjuustokiekkojen kanssa. Salaattikastikkeena voit käyttää uunivuokan pohjalle kertynyttä lientä.

*
* nelimauste on valmistettu morttelissa hieromalla 2 rkl mustapippuria pieneksi ja sekoittamalla siihen jauhettua muskottia, neilikkaa ja muskottipähkinään 1 rkl kutakin 

raparperibroileri



raparperibroileri



Broileri on nopeaa arkiruokaa. Broileri ottaisi varmasti enemmän makua itseensä, jos sen marinoisi jo edellisenä iltana jääkaappiin. Minulle vain kävi niin, että edellisenä iltana ei ollut harmaatakaan mielikuvaa siitä, että mitä broilerista valmistettaisiin. Päivällä töissä alkoivat raparperin varret kummitella mielessä ja samoin muistin, että kaapissa on pieni määrä sekoittamaani nelimaustetta. Ihmeen paljon liha ehti kuitenkin maustua lyhyessäkin ajassa.



raparperibroileri



Kypsensin broileria aluksi hieman kuumemmassa uunissa, että sain pintaan vähän väriä. Raparperit lisäsin vasta, kun olin alentanut lämpötilaa, etten polttaisi niitä. Raparperista ehti kuitenkin kivasti makua koipinuijiin. Ja vielä enemmähän makua sai, kun uunissa kypsyneet raparperit nosteli salaatin päällle broilerin kaveriksi. 



raparperibroileri



Raparperin sisältämän oksaalihapon vuoksi sitä pitäisi tarjota maitotuotteen kera. Minä paistoin paistinpannulle leikatun leivinpaperin päällä pari vuohenjuustokiekkoa per annos. Paistaminen ei tietnkään ole pakollista. Uskoisin sitä paitsi, että myös pehmeä vuohenjuusto tai vaikkapa feta sopivat loistavasti tähän annokseen.



raparperibroileri


Blogin raparperireseptit ja -vinkit


Makeita leivonnaisia:

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Rusticheria Stellasta ei tarvitse lähteä nälkäisenä

Nyt näyttää siltä, että syön Rusticheria Stellassa Valkeakoskella kerran vuodessa. Kirjoitin nimittäin ravintolasta viimeksi noin vuosi sitten. Tosi elämässä syön Stellassa useammin. Vuoden varrella olen ollut useita kertoja sekä lounasasiakkaana, että a la carte -ruokailijana. Olen viettänyt iltaa myös ryhmän mukana Stellan kabinetissa. Joka kerralla sekä ruoka, että seura ovat olleet mahtavia. 



Rusticheria Stella, ulkona syöminen, ravintola



Viime viikolla apukokit olivat mummilassa viettämässä kesälomaa, ja kävimme syömässä kaksin miehen kanssa. Arki-ilta oli ravintolassa rauhallinen. En tiedä vaikuttiko siihen huonon sään lisäksi se, että kaksi päiväiset markkinat oli juuri laitettu torilta pakettiin. Illallinen Stellassa lasten poissaollessa alkaa olla meille perinne. On aika hienoa, että kävelymatkan päässä kotoa on ravintola, josta saa laadukasta, itse valmistettua ruokaa. Työpäivän jälkeen ei välttämättä ole voimia ajella kaupunkiin Tampereelle syömään.

Erityisen kutkuttavan tilanteesta teki se, että Aamulehti oli vähän aikaisemmin julkaissut arvostelun ravintolasta. Sama tilanne oli vuosi sitten. Vuosi sitten lehti rankkasi ravintolan risoton parhaaksi. Toukokuisessa jutussa Stella sai kritiikkiä paljon muun muassa palvelusta ja ruuan suolaisuudesta. Lisäksi ravintolaa syytettiin siitä, että se ei uskalla olla tarpeeksi italialainen. Aamulehden kriittinen arvio ja useat omat kokemukset mielessä lähdin uteliaana ravintolaan.



Rusticheria Stella, ulkona syöminen, ravintola



Valitsimme miehen kanssa eri alku- ja pääruuat, mutta maistelimme ruokia ristiin pöydän yli. Mies valitsi alkuruuaksi gamberetto & tostaton. Annos piti sisällään käsinkuorittuja katkarapuja, paahdettua sahramileipää, pinaattisalsaa ja kananmunaa, joka oli kypsennetty noin 70 asteeseen eli keltuainen oli hyvin juokseva. Annos oli erittäin kaunis ja hyvänmakuinen. Minä valitsin alkuun lihaa. Cavallo & Carpaccio oli valmistettu hevosen sisäfileestä. Mausteena annoksessa oli oliiviöljyn ja parmesanin lisäksi muun muassa pikkelöityä fenkolia. Ensimmäisen suupalan jälkeen ajattelin, että onpas suolaton annos, mutta onneksi jo toisessa haarukallisessa mukaan tuli suolakiteitä. Pehmeä ja mietojen makuinen annos oli oikeastaan aika täydellinen lihanhimooni.



Rusticheria Stella, ulkona syöminen, ravintola



Rusticheria Stella, ulkona syöminen, ravintola



Pääruuissa valinnat menivät sitten täysin toisin päin. Minä valitsin kasvisruokailijallekin sopivan kuusenkerkkärisoton, jossa oli uppopaistettua italialaista tryffelijuustoa. Risotto vaikutti aluksi maultaan melko miedolta, mutta kerkkien raikas, hieman pihkainen ehkä sitruksinenkin maku tuli hyvin esiin. Rakastan juustoja! Luulen, että olisin nauttinut annoksen tryffelijuustosta enemmän ilman leivitystä. Pöydän toinen pääruoka olikin sitten varsin lihaisa. Maiale & Musetto piti sisällään rapeaksi paistettua porsaan kylkirullaa, venetsialaista porsaankärsämakkaraa, pikkelöytyjä sinapinsiemeniä ja timjamikastiketta. Lihaisa ja rasvainen annos oli maultaan ja ulkonäöltään täysi vastakohta omalle risotolleni. Rapeksi kypsennetty porsaan kylkirulla näytti ja maistuikin juuri sellaiselta kuin kuvitella saattaa. Pikkelöidyt sinapinsiemenet olivat paitsi ulkonäöllisesti hauska yksityiskohta, ne toivat annokseen myös makua. Koskaan aiemmin en ollut maistettua porsaankärsämakkaraa, mutta nytpä tuli maustettua. Lisäkkeet tilataan Stellassa erikseen. Savupaprikalla maustetut perunat tuntuivat sopivan possun kaveriksi hyvin.



Rusticheria Stella, ulkona syöminen, ravintola



Rusticheria Stella, ulkona syöminen, ravintola


Syötyäni alkuruuan ja pääruuan, totesin, että ei ole mitään mahdollisuutta jaksaa jälkiruokaa. Pyysimme kuitenkin urhoollisesti jälkiruokalistan. Tyydyin ottamaan digestiiviksi limoncellon. Mies valitsi Affogaton eli vanilijajäätelöä, espressoa ja suklaata. Olimme molemmat tyytyväisiä valintoihimme. Saimme mukavat pienet makeat palat päättämään aterian.


Rusticheria Stella, ulkona syöminen, ravintola



Kokemuksieni perusteella en osaa kritisoida Stellan ruokia suolaisuudesta. Ainoa, josta voisin antaa kritiikkiä on annoskoko. Stellan annokset ovat isoja. Pohdimme jo keskenämme, että selitys taitaa löytyä siitä, että ravintola on "maalla".  Tämän teorian ravintoloitsija vahvistikin, kun keskustelimme asiasta. Fine dining -piiperrykset eivät ole pikkukaupungin juttu. Palvelustakaan en voi sanoa pahaa sanaa. Aina olen tullut hyvin palvelluksi. Viime kerralla erityisesti. Oli hiljainen arki-ilta.

Mielestäni Stella ei ole mikään wanna be -italialasravintola, vaan se on aidosti pikkukaupungin italialaistyyppinen rustiikkinen ravintola. Valkeakoskella on noin 21 000 asukasta. Tämän kokoisessa kaupungissa ravintolalla on oltava aika laaja skaala, että se saa riittävästi asiakkaita. Pikkukaupungin ravintolana Stella on varmasti joutunut tekemään kompromisseja monissa asioissa, mutta ottamalla listalle pizzojen, pastojen, risottojen ja muiden italialaistyyppisten ruokien lisäksi esimerkiksi hampurilaisia, se ei ole myynyt periaatteitaan. Iso osa raaka-aineista tulee läheltä ja on sesongin mukaista. Läheltä seuraten huomaa myös sen, että italialaistyyppisen ravintolan lounaslistakin on linjassa ravintolan ilmeen ja a la carte -listan kanssa. Parasta tällaiselle vakiasiakkaalle on riittävän usein uusiutuva lista. A la carte lista ei ole massiivinen, mutta siinä riittää valinnanvaraa, vaikka kävisi useamminkin. Onko Stella sinulle tuttu ravintola?



Rusticheria Stella, ulkona syöminen, ravintola


sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Tulinen ananassalsa

Tulinen ananassalsa on oivallinen lisäke, se sopii lautaselle oli sitten koleaa tai lämmintä. Meillä ananassalsa tarjottiin kanahampurilaisten kanssa, mutta yhtä hyvin voisin ajatella tarjoavani salsaa grilliruuan kaverina. Nopeasti valmistuvan lisäkkeen tulisuutta on helppo säädellä chilin ja chilikastikkeen määrällä.





ananassalsa




*

Ananassalsa


1/4 ananasta
keltasipuli
limen mehu
mieto pieni punainen chili
1-2 tl sambal oelekia
pieni puntti korianteria

Kuori ja pilko ananas pieneksi kovaa keskiosaa lukuunottamatta.  Pilko myös sipuli pieneksi. Lisää joukkoon hyvin pieneksi silputtu chili, limen mehu ja sambal oelek sekä makusi mukaan korianteria. Sekoita hyvin. Anna tekeytyä jääkaapissa noin tunnin verran ennen tarjoamista.

*


Yleensä aina minulla on kaapissa erilaisia sipuleita, mutta nytpä ei ollutkaan kuin tavallista keltasipulia. Punasipuli sopisi salsaan keltasipulia paremmin ja suosittelenkin tekemään salsan punasipulista, kuten minäkin yleensä teen. Käyttämäni chili oli ilmeisesti tosi miedon makuinen, sillä pilkoin sen kokonaan salsaan ja lisäsin sambal oelekia vielä 2 teelusikallista. En ole erityisen tulisen ruuan ystävä ja tämä yhdistelmä oli juuri sopivan tulinen omaan makuuni. Ja arvatkaapa mitä, korianteri oli omasta yrttitarhasta!



ananassalsa



Yrttitarha on onneksi kestänyt tämän kummallisen "kesän". En ainakaan muista, että koskaan olisi satanut luntaräntäärakeita kesäkuussa niin paljon, että se olisi jäänyt maahan valkeaksi kerrokseksi. Nyt muista. Kesäkuun toisena päivänä loikin balleriinat jalassa metsäpolkua laiturille veneen katsastukseen. Tosin samalla viikolla pääsi kyllä nauttimaan auringostakin. Toivotaan, että kelit tästä vain paranevat, kun koululaisetkin pääsivät kesälaitumille.







keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Nokkosrisotto ja paistetut ahvenet

Vihdoin alkoi vihertää! Olen aika noviisi villiyrttien kanssa. Vinkiksi muillekin noviiseille: nokkonen on sellainen villiyrtti, josta on helppo aloittaa. Nokkosta ei tarvitse hakemalla hakea, ja sitä on vaikea sekoittaa mihinkään myrkylliseen tai syötäväksi kelpaamattomaan. Nokkosen käsittely on verrattain helppoa, kunhan vain muistaa pitää hanskat kädessä. Nokkosta voi käyttää kuten pinaattia, joten senkin vuoksi nokkonen on helposti lähestyttävä. Nokkoslätyt esimerkiksi olivat meillä ihan hitti. Toinen nokkoshitti oli nokkosrisotto.


nokkosrisotto ja paistetut ahvenet


*

Nokkosrisotto ja paistetut ahvenet

2 annosta

Nokkosrisotto


1 litra tuoreita nokkosia
vettä ryöppäämiseen
suolaa

1 pieni sipuli
loraus oliiviöljyä
1 rkl voita
2,5 dl risottoriisiä
limen mehu
1,5 dl valkoviiniä
8 dl kasvislientä
50 g parmesanjuustoa
(suolaa)

2 rkl voita

Huuhtele tuoreet nokkoset kylmässä vedessä. Ryöppää huuhdeltuja nokkosia miedosti suolatussa vedessä noin minuutin ajan. Huuhtele ryöpätyt nokkoset nopeasti kylmässä vedessä, jotta kypsyminen nokkosten kypsyminen lakkaa.

Pilko ryöpätyt nokkoset pieneksi.

Sulata kasarissa tai paistinpannussa ruokalusikallinen voita. Lisää pannulle öljy ja pieneksi pilkottu sipuli sekä risottoriisi. Kuullottele muutama minuutti. Lisää pannulle limen mehu ja valkoviini. Kun nesteet ovat imeytyneet riisiin, ala lisätä vähitellen kuumaa kasvislientä. Sekoittele koko ajan.

Kun riisi alkaa olla lähes kypsää, lisää nokkoset risottoon. On tärkeää, että nokkoset eivät ole kylmiä, että riisin kypsyminen ei lakkaa. Nokkosten lisäämisen lomassa kannattaanee lisätä myös kuumaa kasvislientä.

Lisää risottoon juuri ennen tarjoilua parmesanjuusto raastettuna ja ruokalusikallinen voita, josta risotto saa kaunista kiiltoa.


Paistetut ahvenet


6 ahvenfilettä
suolaa

vehnäjauhoja

voita paistamiseen

Mausta ahvenfileet suolalla ja leivitä kevyesti vehnäjauholla. Paista kuumassa pannussa voissa ja tarjoa nokkosrisoton kanssa. Ahvenfileet kypsyvät nopeasti, joten ryhdy paistopuuhiin vasta siinä vaiheessa, kun risotto on suurin piirtein valmista.

*


Yleensä, tai ainakin aika usein, meillä paistetaan kala leivittämättä. Nyt kuitenkin halusin nahattomiin ahvefileisiin kauniin paistopinnan, ja sen vuoksi fileet leivitettiin hyvin kevyesti vehnäjauhoilla. Kuuma pannu, voi ja kevyt leivitys antoivatkin fileiden pintaan kauniin melkein kultaisen värin.


nokkosrisotto, paistetut ahvenet, villiyrtti, nokkonen



nokkosrisotto, paistetut ahvenet, villiyrtti, nokkonen


Nokkosrisotto ei varmasti jää viimeiseksi lajissaan. Pelkäsin, että ryöpätty ja sitten riisin joukossa kypsyvä nokkonen menettää makuansa kokonaan, mutta näin ei onneksi käynyt. Arvoin pitkään kana-, kasvis- ja kalaliemen välillä ja päädyin lopulta kasvisliemeen. Taisi olla ihan nappi valinta, vaikka tällä kerralla liemi jouduttiinkin valmistaa kuutiosta. Liemi-aarreaittani eli pakastin ei tällä kerralla tarjonnut sopivaa ratkaisua. Vaikka käyttämäni kasvisliemi oli suolatonta, en silti tullut lisänneeksi suolaa. Risoton suolaisuus kannattaa siis tarkistaa aina maistamalla ennen kuin tarttuu suolapurkkiin. Tässäkin tapauksessa suolaa tuli riittävästi ihan voista ja juustosta.



nokkosrisotto, nokkonen, risotto, villiyrtti



Kantapään kautta on tullut opittua sekin seikka, että kaiken mitä risottoon lisää tulee olla kuumaa tai kohtuullisen lämmintä. Kun riisin sekaan lisää jotain kylmää, kypsyminen loppuu hyvin äkkiä. Näin kävi taannoin punajuuririsoton kanssa. Nokkoset oli ryöppäämisen jälkeen jäähdytetty, mutta ratkaisin ongelman lisäämällä nokkosia muutamassa erässä kuuman kasvisliemen kanssa, jolloin risotto ei ehtinyt jäähtyä, vaan jatkoi koko ajan kypsymistään.


nokkosrisotto, risotto, nokkonen, villiyrtti, ahven


Nyt kun olen päässyt alkuun nokkosten kanssa, kuulisin mielelläni onko sinulla hyviä nokkosreseptejä tai vinkkejä nokkosen käyttöön? Koska nokkonen oli helppo pala, voisi villiyrttiharrastuksen vaikeusastetta nostaa. Mikä olisi seuraava villiyrtti, jota kannattaisi kokeilla?



nokkonen, villiyrtti

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kesä ja lätyt - ensimmäisenä nokkoslätyt

Kesä ja lätyt kuuluvat ehdottomasti yhteen. Näin alkukaudesta lätyt voi nauttia suolaisina nokkoslättyinä. Mansikka-aikaan lätyt nautitaan ehdottomasti mansikoiden kanssa. Myöhemmin, loppu kesästä, voi suolaiset lätyt tehdä nokkosten sijaan kesäkurpitsasta ja vaihtaa mansikat vaikkapa omenasoseeseen. 



nokkoslätyt, villiyrtti, nokkonen, lettu,nokkoslettu



Nokkoslättyihin joutuu nähdä vähän vaivaa. Ei sillä, että nokkosista olisi pulaa, mutta asennetta ja varustautmista nokkosten poimiminen vaatii. Minä sonnustauduin pitkä punttisiin housuihin, vaikka sää olisi sallinut shortsit. Käteni suojasin nahkahanskoilla ja ryömin vattupuskan alle nokkosia keräämään. Vattuaikaan sitä, että nyt kävin keräämässä nokkosia ei taida enää edes huomata. Valitettavasti.



nokkoslätyt, villiyrtti, nokkonen, lettu,nokkoslettu



Laakea leipäkori oli hyvä keräysastia. Saksilla nokkosten kerääminen sujui vaivattomasti. Keräsin nuoria nokkosia kokonaisina, hieman kauemman kasvaneista leikkasin leipäkoriini vain latvan ja ylimmät lehdet. Puolen litran lättytaikinaa varten keräsin litran verran nokkosia. Nokkosten kerääminen kuuluu jokamiehen oikeuksien piiriin kuten muidenkin ruohovartisten kasvien. Nokkonen kannattaa kerätä puhtaalta kasvupaikalta, kaukana liikenteestä ja kaupungin saasteista. Vaikka tallin tai huussin takana näyttäisi kasvavan rehevää nokkosta, sitä ei kannata syötäväksi kerätä, koska rehevällä paikalla kasvava nokkonen sisältää paljon nitraatteja ja se maistuukin kitkerältä ja karvaalta. 



nokkoslätyt, villiyrtti, nokkonen, lettu,nokkoslettu




nokkoslätyt, villiyrtti, nokkonen, lettu,nokkoslettu



Nokkoset käsitellään ennen ravinnoksi laittamista nokkoset ryöpätään. Nokkoset voi säilöä myöhempää käyttöä varten kuivaamalla tai pakastamalla. Tuoreeltaan ne ovat tietysti parhaimmillaan. 


*

Nokkoslätyt


1 litra nokkosia
vettä 
suolaa

5 dl maitoa
3 munaa
3 dl lettujauhoja
suolaa
2 rkl rypsiöljyä

Paistamiseen voita

Laita vesi kiehumaan isoon astiaan ja mausta se kevyesti suolalla. Huuhtele nokkoset siivilässä ensin kylmällä vedellä ja sen jälkeen laita ne kiehuvaan veteen noin minuutiksi. Nokkoset on hyvä ryöpätä nopeasti väljässä vedessä. Kaada nokkoset siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä, että kypsyminen lakkaa.

Valmista lättytaikina sekoittamalla maito, munat, jauhot ja suola keskenään. Lisää taikinaan hienonnetut nokkoset. Muutaman kokonaisen nokkosen lehden voit jättää koristeeksi. Anna taikinan turvota puolisen tuntia. Lisää rypsiöljy taikinaan juuri ennen kuin alat paistaa lättyjä. 

Lämmitä lättypannu, lisää pannulle voita ja kokonainen nokkosen lehti lehtiruoti ylöspäin. Laita taikina nokkosen lehden päälle. Paista molemmin lätty molemmilta puolilta. 

Nautiskele nokkoslätyt hyvässä seurassa päiväkahvilla, väli- tai iltapalalla miksei kesäisenä lounaanakin.

*







nokkoslätyt, villiyrtti, nokkonen, lettu,nokkoslettu




Olen ottanut tavaksi paistaa lätyt lettujauhoilla, jotka ovat sekoitus vehnä-, ohra- ja ruisjauhoja. Valitettavasti pussin kyljestä ei näe sekoitussuhdetta. Tämä valmis luomusekoitus on tosi kätevä. Toki jauhosekoituksen voi tehdä itsekin tai käyttää pelkkiä vehnäjauhoja. Laiskana suosin sekoitusta, sillä ohra- ja ruisjauhoista tulee taikinaan kivasti makua paistoipa sitten makeita tai suolaisia lättyjä.



nokkoslätyt, villiyrtti, nokkonen, lettu,nokkoslettu



Pelkäsin taas miten ennakkoluuloisesti lapset suhtautuvat nokkoslättyihin. Vastaukseksi välipalakyselyyn vastailin ympäripyöreästi, että syödäään vähän kuin pinaattilättyjä, jotka ovat meillä tosi suosittuja. Syödessämme paljastin toki, että vihreä väri ei suinkaan tule pinaatista vaan nokkosista, mutta siinä vaiheessa syömistahti ei enää hiipunut. Ojentaja teki nopeaan tahtiin liikettä kohti pöydän keskustaa.