torstai 30. kesäkuuta 2016

Juhannusmuistoja 2016

Keskikesän juhlaa, juhannusta, vietettiin viikonloppukokin perheessä ensin suvun voimin. Juhannusaattoa juhlittiin perinteisissä merkeissä yleisurheilukilpailuissa kisamakkaran voimin kannustaen. Aattoiltaan kuului myös muun muassa lipunnosto, savulahnaa, krokettiä ja lampaankareita. 







Juhannuspäivänä siirryttiin toisenlaisiin maisemiin ja tunnelmiin. Pieni pyörähdys vesillä ja sitten monta saunaan-uimaan-saunaan kierrosta.










Viikonloppukokki ei juhannuksena paljon kokkaillut. Aaton herkut nautittiin anoppilassa, ja veneellä ruoka valmistettiin helpoista, valmiista, aineista nuotiolla. Veneellä maisema oli suuri osa nautintoa.











Vielä vähän veneen kallistelu pelottaa, kovasti yritän nousta pelon herraksi. Kai siihen tottuu? Mutta yöpyminen veneessä, se on nautinto. Juhannuspäivän iltakin oli mitä kaunein. 







maanantai 27. kesäkuuta 2016

Vielä kerran: perheen kanssa Berliinissä, osa 3

Berliini ei ole suuri kaupunki vain väkilukunsa puolesta. Se on myös maantieteellisesti melko laajalla alueella. Tämä tuli todettua pitkän viikonlopun aikana, jonka perheen kanssa Berliinissä vietimme. Suuressa kaupungissa sopivan majoituksen löytäminen on ensimmäinen haaste. Hotellistamme kirjoittelin enemmän jo ensimmäisen matkapostauksen yhteydessä. Juttuun pääset käsiksi täältä. Edelleen, vaikka matkasta on kulunut useampi viikko, olen sitä mieltä, että Comfort Hotel Auberge oli hyvä valinta. Hotellin sijainti oli loistava!












Olin selvittänyt ennen matkaa sen verran, että julkinen liikenne toimii Berliinissä todella hyvin. Näin olikin! Ostimme heti lentokentälle saavuttuamme Welcome Berlin -kortit, joilla pääsi liikkumaan kaikilla julkisen liikenteen kulkuneuvoilla. Ja kyllä me liikuimmekin! Testattua tuli niin S-bahn, U-bahn ratikka kuin bussikin. Maalaislapsillehan julkisilla liikkuminen on mahtava elämys sinänsä. Taksia emme käyttäneet lainkaan. Welcome Berlin -kortti haukkui hintansa. Aikuisten neljän päivän kortit maksoivat yhteensä noin 63 €. Lapset liikkuivat maksavan aikuisen mukana ilmaiseksi. Kortilla sai myös ihan huomattavia alennuksia pääsylippuihin. Museoista ja nähtävyyksistä olen kirjoittanut jo aiemmin. Se postaus löytyy täältä.

Berliinissä olisi ollut tarjolla myös paljon kiertoajeluita, ja hop on - hop off -bussilinjoja. Me ajelimme ihan omatoimista kiertoajelua bussilinjalla nro 100 ja 200, joihin hyppäsimme läheltä hotellia Zoologischer Gartenilta. Osa busseista on kaksikerroksisia, ja sehän oli lapsista hauskaa. Bussilinjat kulkevat läpi päänähtävyyksien, joten samalla kun lepuuttaa jalkojaan, voi katsella miltä Siegelseule, Reichtag, Unter den Linden, Berliner Dom, Tv-torni jne näyttävät bussin ikkunasta. Kartta, Mondon ja Berlitzin Berliini toimivat matkaoppaina! Jos tarvitsee pitempää taukoa, esimerkiksi päiväunia varten, linjan 100 tai 200 voi ajaa vaikka päästä päähän. Ilmeisesti myös polkupyörä olisi varteenotettava vaihtoehto liikkumiseen kaupungissa.









Koko perheen lomailu kaupungissa kuin kaupungissa voi olla kallista, vaikka hintataso olisi Suomeen verrattuna edullinen. Berliinissä näin oli. Ruoka ja juoma oli kotimaata edullisempaa. Kuitenkin useamman päivän ulkona syömisistä ja juomisista kertyy sen verran summaa, että kaikki mitä touhutaan, ei voi maksaa kamalasti. Onneksi kaupungissa on nähtävää edullisesti ja ilmaiseksikin. Kertakaikkisen mahtava nähtävyysvinkki Berliiniin matkaajalle on Mauerparkin eli muuripuiston kirpputoritapahtuma. Prenzlauer Bergin kaupunginosassa sijaitsevassa Mauerparkissa järjestetään sunnuntaisin iso kirpputoritapahtahtuma, jossa kirpputori- ja uudenkin tavaran myyjien kojuissa riitti ihmeteltävää. Alueelle oli kerääntynyt myös monenlaisia esiintyjia saippuakuplantekijöistä tulennielijöihin. Puistossa esiintyi muusikkoja trubaduureista jazzbandeihin. Karaokekin olisi kuulemma ollut tarjolla. 












Eikä siinä vielä kaikki: alueella oli tarjolla myös katuruokaa huokeaan hintaan. Ihmisiäkin oli paljon liikkeellä, mutta meininki oli rento ja hyvä. Jouduimme jonottamaan usealta eri kojulta ruokaa, että kaikki saivat mieleistänsä, mutta odotus palkittiin. Hot dog pelkällä ketsupilla, käsintehdyt ranskalaiset pelkällä ketsupilla, currywursti ja argentiinalainen härkäleipä täyttivät turistien vatsat.
















Prenzlauer Berg oli kaupunginosa, joka jäi mieleen. Harmi, että se oli kaukana ja vähän hankalan matkan takana hotellistamme. Luulen, että sieltä olisi löytynyt meille muitakin mukavia ruokailupaikkoja kuin Mauerparkin tapahtuma. Iltaisin etsimme ravintolat mahdollisimman läheltä hotellia. Ympäristössä oli paljon etnisiä ravintoloita.  Me valitsimme ruokamme espanjalaisesta Toro Negro, italialaisesta Nuovo antica Roma ja saksalaisesta Ranke2-ravintolasta, jotka arvioimme mukaviksi perheravintoloiksi. Saksalaisten annoskoot olivat aika isoja. Havaitsimmekin hyväksi tilata yhden alkuruuan jaettavaksi, jolloin pääruokaakin vielä jaksoi syödä. Lapsille listalta löytyi vaivatta mieleistä ruokaa, eikä tarvinnut edes tyytyä nauraviin nakkeihin, kuten kotimaan ravintoloissa valitettavan usein. 





Alkuruokia: ylimmäisenä italialaisravintolan antipastot, keskellä espanjalaiset
alkupalat ja alapuolella saksalainen makkaralautanen








Ylimmäisenä espanjalaisravintolan merenelävä paella,  keskellä italialaisen ravintolan lasagne ja
alapuolella saksalaisravintolan tyylinäyte





Lounas kuitaantui reissussa katuruualla, jäätelöllä tai vaikka kuumalla kaakaolla kermavaahdolla. Kaakao olikin asia, joka meinasi aiheuttaa reissun ainoan itkukohtauksen. Vierailimme kunnon turistien tavoin Hofbräuhaus Berlinissä, ja siellä nuorempi apukokki ei suostunut vahvoista suosituksista huolimatta tilaamaan kaakaota. Kun isosiskon kaakao  kermoineen tuotiin pöytään, pikkusiskon alaleuka valahti. Tilanne hoidettiin pikinmiten tilaamalla toinenkin kaakao pöytään.

-




Niin ravintoloista kuin Berliinistä yleensäkin jäi mieleen ihmisten ystävällisyys. Hotellin, ravintoloiden ja nähtävyyksien palvelualtiin henkilökunnan lisäksi paikalliset olivat innokkaita auttamaan ja toisaalta tulivat jutustelemaan ja kysymään mahdollista avuntarvetta. Taisimme näyttää aikalailla turisteilta. Ja täytyy kyllä kiittää myös sitä suomalaista rouvaa, perheenäitiä, joka lentokoneessa kuuli keskustelumme kotiin jääneestä purkkapaketista. Hän ystävällisest tarjosi lapsille purkat niin koneen noustessa kuin laskiessakin.

Viikonloppu perheen kanssa Berliinissä vaati kolme postausta. Toisessa postauksessa olen kirjoittanut nähtävyyksistä ja toisessa muun muassa hotellista. Nyt reissumme on pääpiirteissään käyty läpi. Suuressa kaupungissa oli niin paljon nähtävää, että olisin valmis lähtemään sinne koska tahansa uudelleen. Enkä usko, että minulla olisi pienintäkään vaikeutta keksiä tekemistä. Paikkoja maailmassa ja Suomessakin riittää, ja nurkan takana odottavalla kesälomalla taidammekin keskittyä retkeilyyn lähialueella tai ainakin kotimaassa.





torstai 23. kesäkuuta 2016

Grillattu kaali - yksinkertaisuuden ylistys

Jotenkin sitä on niin urautunut, että usein grilliin tulee iskettyä vain lihaa, kalaa tai kanaa. Viime aikoina olen tietoisesti yrittänyt latoa grilliin myös kasviksia. Kaalinrakastajana koin riemunhetkiä, kun bonggasin blogeja selaillessani reseptejä grillatusta varhaiskaalista.  Koska kaalin grillaaminen oli itselleni aivan uusi juttu, jaan rohkeasti aivan simppelin reseptin kaikkien iloksi. Grillattu kaali kelpaa vaikka juhannusherkkujen listalle. Ainakin kaalinrakastajille.




*

Grillattu varhaiskaali


varhaiskaali
rypsi- tai oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria myllystä

Poista kaalista päällimmäiset lehdet. Halkaise kaali kahtia ja sen jälkeen puolikas vielä kahtia. Jos sinulla on iso kaali, halkaise vielä neljäsosatkin kahtia. Tärkeää on, että jokaiseen kaalin lohkoon tulee kantaa, joka pitää kaalin koossa.

Sivele kaalin leikkuupinnoille öljyä ja pyöräytä myllystä suolaa ja pippuria.

Grillaa kaalia ensin leikkuu pinnoiltaan ja lopuksi käännä palanen selälleen ja kypsennä, kunnes se on mielesi mukaista. Kaali kypsyy nopeasti aivan kypsäksi, mutta sen voi käyttää grillissä aivan nopeasti ja jättää al denteksi.

*






Yksinkertaista, herkullista ja edullista. Me nautimme grillattua kotimaista varhaiskaalia kokonaisena grillatun possun sisäfileen kanssa. Lisäkkeenä oli myös itketettyä ja grillattua kesäkurpitsaa ja paprikaa. Siitäpä vinkiksi sinulle joka vielä mietit, mitä sitten syötäisiin. Nappaa varhaiskaali ostoskoriin ja laita grilliin. Herkullista juhannusta!







tiistai 21. kesäkuuta 2016

Proseccoa jäillä, raparperijäillä

Meneeköhän tämä jo liian siirappiseksi? Valmistin taannoin raparperisiirappia. Siirappi säilyy puhtaassa astiassa jääkaapissa parikin viikkoa. Tämä on empiirisen kokeen tulos! Tein kuitenkin raparperisiirappia sen verran ison satsin, että pakastin osan myöhempää käyttöä varten. Suurin osa on tylsästi ihan tavallisissa pakasterasioissa, mutta osan laitoin sydämenmuotoisiin jääpalamuotteihin.






Vietimme iltaa kotona miehen kanssa, ja mikä sopiikaan paremmin kesäiseen iltaan kuin kuohuviini parvekkeella. Juomana oli trendikkäästi proseccoa, jota vielä trendikkäämmin jäillä viilennettiin.







Sydänjäitä tehdessäni mittasin, että muottiin mahtui siirappia noin 1,5 cl. Erittäin kuivaa proseccoa viilentämään tiputin maltillisesti yhden jääpalan. Viileässä illassa ja viilennetyssä juomassa tuo yksi jää ei ehtinyt sulaa, ja varmasti ainakin meidän iso laakea kuohujuomalasillinen kuivan juoman kanssa toisenkin raparperijäänpalan. Tässäpä oiva juhlajuomavinkki juhannukseen!









maanantai 20. kesäkuuta 2016

Maisemakahvilan raparperipiirakka

Niinhän se on, että raparperipiirakan ohjeita ei koskaan ole liian monta. Maisemakahvilan raparperipiirakka on yksi luotto-ohjeistani. Resepti on monikäyttöinen jo siksikin, että kerralla tulee iso määrä tuhtia piirakkaa. Maisemakahvilan raparperipiirakka on helppo valmistaa, vaikka aivan yhdellä kulholla tämän piirakan valmistus ei hoidu. Mitään ei tarvitse kuitenkaan vaahdottaa. Piirakka ei kärsi pakastamisesta, vaikkakin se säilyy hyvänä  ja mehevänä muutaman päivän, jos ei tule syödyksi. Maisemakahvilan raparperipiirakka on oiva vinkki juhannuspöydän tarjottavista isommallakin porukalle.







*

Maisemakahvilan raparperipiirakka


muruseos
8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vanilijasokeria
250 g voisulaa

pohjataikina
noin 2/3 muruseoksesta
2 dl piimää
1 kananmuna

täyte
1 l raparperiä
500 g rahkaa
2 dl sokeria
2 kananmunaa
3 tl vaniljasokeria

pinnalle
1/3 osa muruseoksesta

Sekoita muruseoksen kuivat aineet ja lisää lopuksi voisula. Jaa seos kahteen eri kulhoon. Tee 2/3 muruseoksesta pohjataikina ja jätä 1/3 osa muruseoksesta pinnalle ripoteltavaksi.

Lisää pohjataikinaan keskenään sekoitetut piimä ja kananmuna. Leivitä seos leivinpaperilla peitellylle uunipannulle.

Ripottele pohjataikianan päälle noin litra raparperinpaloja.

Sekoita rahka, sokeri, munat ja vaniljasokeri. Kaada seos piirakkapohjan ja raparperinpalojen päälle. Ripottele lopuksi loput muruseoksesta päällimmäiseksi.

Paista piirakkaa 175 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

*








Ohje on julkaistu ainakin Kotiliesi-lehdessä ja löytyykin Kotilieden reseptiarkistosta internetistäkin. Piirakkaohje kannattaa laittaa muistiin tulevan marjakauden varalle, sillä siihen voi hyödyntää mitä tahansa marjoja ja miksei hedelmiäkin. Äitini tapaa tehdä tämän tyylistä piirakkaa vain pelkeästään rahkatäytteellä. Niinkin se on maistuva.

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Raparperiposset - kokeilevaa kokkailua

Pohjanmaalta tuli tuotua sen verran raparperia, että siitä malttoi tehdä erilaisia ruokakokeiluja. Posset on loistava jälkiruoka. Siinä keitetty kerma hyydytetään hapolla, useimmiten happona käytetään sitruksen, limen tai sitruunan, happoa. Olen törmännyt myös tyrni-, karpalo- ja puolukkapossetin resepteihin. Järkeilin, että onhan sen kerman hyydyttävä raparperillakin, koska raparperissa on niin paljon oksaalihappoa. Nopeasti googlaillen totesin, että kaikki raparperipossetien ohjeet sisälsivät sitruunaa. Minä en halunnut käyttää sitruunaa tällä kerralla ja kokeilin hyydyttää vanukkaan pelkästään raparperilla. Ja hyytyyhän se!





Jälkiruoka oli osa kesäkuista menua, jonka saimme nauttia aivan kaksin. Lapset olivat kesäriennoissa. Isompi apukokki leireilee ystävänsä kanssa. Nämä isosiskot ovat leirillä kokonaista kaksi yötä. Pienemmälle apukokille löytyi seuraa leireilijän pikkusiskosta, jonka kotona nämä pikkusiskot pitivät leiriä viime yön ja tulevat meille leirille ensi yöksi. Sänkyt on kuulemma petattava työhuoneen lattialle, että voi olla leirillä.

Kesäkuun menu


*


Karitsakofta, grillattuja kasviksia ja minttu-jugurttikastike

Raparperiposset

*

Possetissa on tosiaan yksinkertaisimmillaan kolme raaka-ainetta: sokeri, kerma ja happo.  Idea on yksinkertaisesti hyydyttää keitetty kerma-sokeriseos hapolla. Olin päättänyt, että yritän hyydyttää kerman pelkän raparperin hapon avulla. Ajatuksena oli saada raparperista irti hapokasta nestettä mahdollisimman vähällä sokerilla ja vähällä vedellä. Tämä siksi, ettei happo laimene liikaa. Minulla oli jäljellä vähän vajaa 200 g raparperia. Sillä oli selvittävä. Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin Strömssöössä. Nyt note to myself: kun laitat hellalle jotain, älä lähde koneella ja unohda kattilaa levylle. Ensimmäinen satsi raparperi paloi TOSI pahasti pohjaan. Onneksi olin laittanut vain puolet raparperista kattilaan, joten uusi yritys oli mahdollinen. Käytin jäljelle jääneet raparperit kuorineen päivineen. Raparperista irronnut neste riitti juuri ja juuri hyydyttämään 2 dl kermaa. Vanukas olisi voinut olla lohkeavampaakin, ja siksi kehotankin tekemään raparperimehua ainakin kaksinkertaisen määrän. Samalla saat vanukkaaseen enemmän raparperin makua.


*

Raparperiposset

2 annosta

78 g raparperia
2 rkl vettä
2 rkl sokeria

2 dl kermaa
3/4 dl sokeria

koristeluun muutama mansikka, vähän cashew-pähkinöitä, raparperia ja raparperisiirappia

Valmista ensin raparperista mehua. Pilko raparperit kattilaan. Lisää vesi ja sokeri. Keittele muutama minuutti niin, että raparperit kyspyvät ja niistä alkaa irrota nestettä.  Ota talteen muutama nätti raparperin palanen koristelua varten. Kaada raparperit siivilään ja painele kyspiä raparperjä lusikalla, että saat kaiken mahdollisen nesteen irti. Näillä määrillä sain irti 0, 25 dl nestettä. 

Mittaa sitten sokeri ja kerma kattilaan. Anna seoksen keittyä hiljaa poreillen viitisen minuuttia. Nosta kattila pois levyltä ja lisää sinne raparperista saatu neste. Sekoita hyvin ja maista maut kohdilleen. Vähempikin sokeri saattaisi riittää.

Kaada posset-massa tarjoiluastioihin, peitä kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa useampi tunti. Minun possetit hyytyivät viitisen tuntia.

Koristele vanukkaat juuri ennen tarjoilua cashew-pähkinämuruilla, raparperilla ja mansikoilla. Nauti heti.
*









Onneksi kokin huolimattomuus ei pilannut koko jälkiruokaa. Possetissa oli vain mieto raparperin maku, eikä se ollut aivan yhtä lohkeavaa kuin mitä olen limellä ja sitruunalla saanut aikaan. Jos tuplaisi tuon raparperimehun määrän, saisi possetiin varmasti enemmän makua ja rakennekin tulisi varmasti lohkeavammaksi. Valitettavasti raparperit ovat nyt loppu, enkä saa testattua uudelleen. Saattaa olla, että myös eri mallinen tarjoiluastia vaikuttaa hyytymiseen. Jossakin vaiheessa mietinkin laakeampia astioita, mutta tulin siihen tulokseen, että kristallilasissa jälkiruoka näyttää paremmalta kuin keraamisella lautasella. Makua ajatellen sokerin määrää olisi voinut pienentää, mutta en tiedä mitä se vaikuttaa massan hyytymiseen. Täytynee testata.






Koristeeksi käytetyt mansikat olivat muuten tämän kesän ensimmäiset kotipihasta poimitut.  Kypsiä mansikoita oli kokonaista kolme kappaletta. Punaisimman ja mehukkaimman maistelin itse ja kaksi muuta koristivat jälkiruokaa. Onneksi apukokin savesta tekemä puutarhatonttu on ainakin vielä pitänyt varas-varikset loitolla.








perjantai 17. kesäkuuta 2016

Berliinin nähtävyyksiä lapsiperheen silmin

Berliinin tarjonta turistille on aivan hengästyttävä. Jokaiselle löytyy varmasti jotain. Jos tykkää shoppailla, tarjontaa riittää. Me emme ole shoppailijatyyppejä, vaikka hotellimme olisi tässä suhteessa hyveillä hoodeilla sijainnutkin. Hotellista lisää täältä. Monet lasten kanssa Berliinissä käyneet ylistävät eläinpuistoa tai akvaariota. Me aikuiset päätimme despoottimaisesti, että tällä kerralla matkaan ei kuulu sen kummemmin zoota kuin aqariumiakaan. Tarkoitus oli tutustua Berliiniin historiallisten lasien läpi. 



Reichstag



Historiaahan riittää ja näkökulman voi valita. Kukin hallitsija ja vallassa oleva, jokainen aikakausi, sen ihmiset ja aatteet ovat jättäneet jälkensä kaupunkiin. Uusi aika on hyödyntänyt vanhaa. Hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi Siegelsäule, voitonpylväs, joka on alunperin  pystytetty preussilaisten voittamien taistelujen kunniaksi, mutta jonka Hitler siirsi omiin tarkoituksiinsa paremmin sopivalle paikalle. Samoin on Olympiastadion laita. Se on rakennettu vanhan stadioinin paikalle. Suureellinen antiikin historiasta selvästi vaikutteita ottanut stadion toimi Hitlerin näyttämönä vuoden 1936 olympialaisissa.


Panoramaa Olympiastadionilta


Upea stadion ympäristöineen oli ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Stadionille on helppo suunnistaa, sillä se on U2 metrolinjan toinen tämänhetkisistä päätepysäkeistä. Viimeinen pysäkinväli oli remontissa. Mahtipontinen stadion vaikuttaa ulospäin matalalta, jopa pieneltä. Suuruus selvisi vasta sisäpuolella. Osa stadionista on maanpinnan alapuolella. Stadion katettu vasta 2006 jalkapallon MM-kilpailuja varten. Stadionilla ja sen ympäristössä oli vierailumme aikaan kuhinaa ja työntouhua. Järjestysmiestä jututtamalla syykin selvisi. Siellä valmistauduttiin Paul Mccartneyn keikkaan.












Pitkän viikonlopun aikana ehdimme vierailla myös kahdessa museossa. Museum Haus am Checkpoint Charlie oli museoista ehkä tylsempi, enkä lähtisi sitä välttämättä lapsiperheille suosittelemaan. Mielipiteeseen tosin saattaa vaikuttaa  sekä oma että lasten vireystila museossa käynnin aikana. Esillä oli mielenkiintoisia esineitä ja tarjolla oli tarinoita, mutta vieraskielisten opasteiden seuraaminen, tekstien tulkkaaminen ja ylipäätään koko vaikean asian selittäminen lapsille oli aika haastavaa, vaikka lapset nuoresta iästään huolimatta (10- ja 7-vuotta), suhtautuivat suurella kiinnostuksella asioihin. Ehkä meille olisi riittänyt pelkän rajanylityspaikan ja vartiokopin ihmettely.


Checkpoint Charlie

Sen sijaan DDR-museoa kehun. Museossa oli useampi iso ryhmä sinne astuessamme. Tungos onneksi helpotti nopeasti. Museon vieraskieliset opasteet eivät lapsia haitanneet, koska museo oli todella toiminnallinen. Mielestäni DDR-museo ei kertonut pelkästään itäsaksalaisten elämästä, vaan se oli ylipäätään hyvä ajankuva. Ihmeteltävää ja tutkittavaa riitti kaikille. Siinä missä me aikuiset tutkimme opasteita hieman syvällisemmin, lapset availivat itäsaksalaisen olohuoneen kirjahyllyn kaappeja, kurkistivat vaatekaappiin ja keittiön kaappeihin, ajoivat Trabantilla ja harjoittelivat kirjottamaan kyrilisillä kirjaimilla. Kuulusteluhuone ja selli tekivät niin ikään vaikutuksen. Museo löytyy helposti Berliinin tuomiokirkon takaa, Spreen toiselta puolelta, josta ihailimme jokimaisemaa ja tuomiokirkkoa.











Itselle kokonaisuutena vaikuttavin oli varmastikin sunnuntainen päivä, jonka teemaksi muodostui Berliinin muuri ja muurihistoria. Teema oli onnekas vahinko, sillä tarkoitus oli ainoastaan piipahtaa East Side Galleryssä, mutta tulimmekin seuranneeksi muuria pitkän matkaa. Lähdimme aamulla matkaan ja ajelimme ensin U-bahnilla eli metrolla Aleksanderplazille, jossa jatkoimme S-bahnilla Ostbahnhofille. Siellä pääsi ihmettelemään vapauden muistomerkiksi pystyyn jätettyä reilun kilometrin pituista muurinpätkää, johon taiteilijat eripuolilta maailmaa ovat maalanneet taideteoksia. East Side Gallery oli korjauksen alla ja taideteoksia jouduttiin ihailemaan aidan takaa. Kun pystyyn jätetty muurin pätkä loppui, pysähdyimme vielä ihmettelemään Oberbaumbrükea. Siltaa, jota Berliinin kauneimmaksikin kutsutaan, ja joka toimi valtakunnanrajana. 



Apukokit East side Galleryssa









Sillan jälkeen hyppäsimme raitiovaunuun M10, joka kuljetti meidät vielä syvemmälle Itä-Berliiniin Prenzlauer Bergin kaupunginosan läpi Mitten pohjoisosiin Bernauer Straselle, jossa tutustuimme lisää muurihistoriaan. Paikka on synkkä. Lukuisa määrä ihmisiä kuoli yrittäessään paeta idästä länteen. Raja oli niin lähellä, että paeta yritettiin yksinkertaisesti hyppäämällä itäpuolen talojen ikkunoista ulos länteen. Kun ikkunoiden umpeen muuraaminenkaan ei auttanut hillitsemään pakenemista, taloja purettiin rajan välittömästä läheisyydestä. Tämän jälkeen pakomatkat tehtiin muurin alitse kaivetuista tunneleista. Alueella oli paljon historiasta kertovia opastauluja ja valokuvia. Bernauer Strassen alue olikin informatiivisuudessaan ja konkreettisuudessaan varsin pysäyttävä. Bernauer Strasselta hyppäsimme S-bahniin, joka vei meidät Brandenburgin portin eteen. Ympäristössä oli tungosta: berliiniläiset valmistautuivat MM-kisojen jalkapallo-otteluun. Osa Tiergaten alueesta oli eristetty jalkapallo katsomoksi jättiscreeneineen päivineen. Me katselimme illan ottelua hotellihuoneessa. Saksan maalin jälkeinen ilotulitus kuului hotellille saakka. 









Vielä oli sen verran voimia jäljellä, että kävimme pikaisesti Holocaustin muistomerkillä, joka on hyvin lähellä Brandenburgin porttia. Holocaustin muistomerkki koostuu 2711 eri kokoisesta pylväästä, joiden välissä kuulemma kuuluu kävellä, jotta huomaa miten aaltoileva pohja ja eri kokoiset pylväät alkavat tuntua ahdistavilta ja uhkaavilta. Tätä neuvoa noudattaen kuljimme läpi muistomerkin. Muistomerkin alla olisi ollut näyttely kansanmurhan tapahtumista. Me emme näyttelyyn tutustuneet.









Usein matkoilla tulee vierailtua kirkoissa. Berliinin matka lienee siitä poikkeuksellinen, että emme tulleet käyneeksi kuin yhdessä kirkossa sisällä. Kaiser-Wilhelm-Gedächtniskirce oli kävelymatkan päässä hotelliltamme. Kirkko tuhoutui pommituksissa 1943 niin, että vain osa läntisestä tornista jäi pystyyn. Tornin viereen nousi 1960-luvun alussa lasiseinäinen kirkko, jossa todistetusti nykyäänkin pidetään jumalanpalveluksia. Nuorempi apukokki oli kirkkovierailun aikana sen verran väsynyt, että istuskeli tovin kuuntelemassa saksankielistä jumalanpalvelusta. Sinisen lasin hehkuun olisi voinut väsynyt nukahtaa.

Yksi Berliinin tunnetuimmista maamerkeistä on tv-torni. Torniin me emme jääneet jonottamaan, vaikka tornin ympäristössä, Lustgarten-puistossa, Neptunbrunnen-suihkulähteellä ja Aleksanderplazilla kuljeskelimme ja istuskelimmekin. Tornia kummasteltiin myös kauempaa ja monesta eri suunnasta.  Näky on vaikuttava! Ehkä seuraavalla kerralla on syytä nousta torniin katselemaan maisemaa, eikä tyytyä katselemaan tornia maisemassa.



Näkymä Oberbaumbrükeltä







Hyvin nopeasti osaan nimetä toisenkin syyn miksi Berliiniin kannattaa nähtävyyksien vuoksi palata uudelleen. Unter den Lindenillä oli valtaisat työmaat. Remontissa oli katu, metro kadun alla ja useat rakennukset kadun varrella. Emme nähneet pääkatua loistossaan. 

Neljässä päivässä ehdimme nähdä ja kokea melkoisesti. Palaan vielä yhdessä kirjoituksessa Berliiniin. Lähinnä siihen miten liikuimme kaupungissa, miten söimme ja joimme ja miten koimme kaupungin ja sen tunnelman. Selväksi lienee käynyt, että Berliini on oivallinen kaupunkimatkakohde myös lapsiperheelle, vaikka ei lapsille tarkoitetuissa kohteissa vierailisikaan.