Viikonloppukokki osallistuu (ensikin) viikolla hävikkiviikkoon ihan kuluttajana. Ruokahävikki yritetään tässä taloudessa pitää pienenä muutoinkin kuin valtakunnallisella hävikkiviikolla. Kun heittää ruokaa pois, heittää rahaa pois.
Ruoka on sen verran arvokasta, että sitä ei meidän taloudesta heitetä menemään. Kertaalleen valmistettu ruoka on vielä monin verroin arvokkaampaa, kuin pelkät kaupasta kotiin kannetut raaka-aineet. Joka ikiseen keitettyyn perunaan, soppaan ja salaattiin on kulutettu paljon aikaa, eikä sitä lapsiperheessä ole liikaa. Sitä paitsi kyllä omaa työtä on arvostettava sen verran, että sen tuotoksia ei kipata roskikseen. Tarkka talouden pito vaatii sitä, että vastuu ruokatalouden pyörittämisestä on yhden ihmisen näpeissä, vaikkakin ruuanlaittoon osallistuu kyllä koko perhe.
Koska viikonloppuisin ja vapaalla on aikaa kokkailla, teen ruokaa aina reilulla kädellä. Kuluneen viikonlopun ja loppu viikon kokkauksista jää evästä työviikon lounastunneille ja iltaruokaakin koko pesueelle. Valmis ruoka on helpotus monena arki-iltana, kun työ-, koulu- ja eskaripäivän jälkeen on vielä kiiruhdettava harrastamaan. Eineksiä meillä ei juurikaan käytetä, eivätkä ne oikein edes maistu.
Viikonlopulta meille jäi pari annosta kurpitsakeittoa, annos espanjalaista vihannessosekeittoa, jauhelihakeittoa, kuhafile, perjantai-illan kanahampurilaisilta jäi grillattu kanafile ja guacamolea, sunnuntain päivälliseltä palapaistia, keitettyjä perunoita, vähän perunalaatikkoa, salaattia, ja puolikas kesäkurpitsakakku. Lisäksi jääkaapissa on paljon raaka-aineita. Kauppaan ei tarvitse mennä ennen loppuviikkoa.
Ensi viikolla järjestyy koko perheelle ruokaa näistä jämistä ainakin kahdelle illalle. Aika monen työpäivän lounaskin on järjestyksessä. Kakun kohtaloa arvoin. Sori työkaverit, pakastin voitti! Tosin kakku oli sen verran onnistunut, että reseptin jaan blogissa, kunhan ehdin sen kirjoittaa.
