Karpalojäädyke

Jäädyke on kokille mukava jälkiruoka

Tykkään siitä, että jälkiruuan voi valmistaa hyvissä ajoin ennakkoon, ja jäädyke on juuri sellainen. Jäädyke pitää tehdä vähintäänkin useita tunteja ennen tarjoamista, mutta sen voi tehdä vaikka useita päivä etukäteen. Kokille mukava jälkiruoka. Jäädyke ei ala heti maistua pakastimelta, mutta viikko kaupalla jäädykettä ei kannata pakastimessa säilöä.

Toinen juttu mikä jälkiruuissa vetoaa minuun on se, että niissä on käytetty marjoja. Kesällä tietysti kauden mansikoita, vadelmia ja vähän myöhemmin myös mustikoita. Talvella marjat voi kaivaa pakasteesta, kotoa tai kaupasta. Moni lempijuttuni syntyy tyrnistä tai juurikin karpalosta, kuten jäädyke, jonka resepti on nyt tässä:

Karpalojäädyke 

4 munankeltuaista

1 dl tomusokeria

2 dl kuohukermaa 

1 1/2 dl maitoa

1 dl glukoosisiirappia

200 g karpaloita

1 tl kanelia

1/2 tl inkiväärijauhetta

100 g valkosuklaata rouhittuna

Koristeluun

karpaloita, marenkia, kanelia, piparia

Vaahdota keltuaiset ja tomusokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

Mittaa kasariin kerma, maito ja glukoosisiirappi. Kiehauta. Jäähdytä hetki ja valuta keltuais-tomusokerivaahdon joukkoon. Sekoita.

Rouhi kohmeiset karpalot esimerkiksi sauvasekoittimella pieneksi ja lisää ne muiden ainesten joukkoon. Mausta massa kanelilla ja inkiväärillä. Sekoita lopuksi karkeaksi rouhittu valkosuklaa jäädykkeeseen.

Vuoraa leipävuoka kelmulla. Kaada seos vuokaan ja laita pakastimeen vähintään yön yli.

Nosta seos huoneenlämpöön hetki ennen tarjoilua, koristele ja tarjoile.

Jäädyke sopii myös kahvipöytään

Muistatteko viennetta-jäätelökakut? Sellaista en ole syönyt aikoihin, ehkä niitä on vieläkin kaupassa. Ennen muutamakin vanhempi sukulaistäti tarjoili viennettaa kahvipöydässä. Se herättää mukavia muistoja. Myös jäädyke sopii hyvin tarjoiltavaksi myös kahvipöydässä.

Glukoosisirapilla tehtynä jäädykkeestä tulee hyvin jäätelömäistä, ei ihan yhtä pehmää, mutta rakenne on kuitenkin tasainen, eikä kiteitä pääse muodostumaan. Sattumia toki on, mutta ne ovat valkosuklaata. Sanoisin, että ohjeen mukaisesta annoksesta riittää hyvin neljälle, jopa 6 syöjälle.

Joulukarkkeja - suklaaluumuja, lakritsitaatelia ja tyrnimarmeladia

Parempia makuja vai vain tekemisen riemua?

Joku voi olla sitä mieltä, että on hullun hommaa alkaa valmistaa itse joulukarkkeja, kun kaupassa on lava tolkulla herkkua jos jonkinlaista. Minulla on monta hyvää perustelua miksi itse tekeminen kannattaa. Ensimmäinen on tietysti paremmat maut. 

No kaiken kohdalla se ei varmasti pidä paikkansa, mutta valmistamani tyrnimarmeladi oli taivaallista. Marmeladissa maistui tyrni ihan aidosti kaikessa aromaattisuudessaan. Valmistin marmeladin alusta asti tekemällä mehun pakastetuista tyrneistä. 

Aitoja makuja oli myös manteleilla täytetyissä suklaalla kuorrutetuissa luumuissa. Manteleille annoin vielä liköörikylvyn ennen kuin laitoin ne luumujen sisään. Amaretto paitsi pehmensi mantelia, se myös vahvisti mantelin makua. Eikä hullumpi kokeilu ollut lakritsitaatelikaan. Hetkeen en olekaan syönyt mitään niin makeaa, vaikka yhtään sokeria en taateleihin lisännytkään.

Toisekseen nimeäisin tekemisen riemu. Väkersimme esikoisen kanssa yhden iltapäivän karkkeja ja vähän pidempään jännitin onnistuvatko ne. Yhdessä tekeminen on mukavaa. Siksi väittäisin, että itse tehden saat sekä parempia makuja että tekemisen riemua.

Lakritsitaatelit

10 taatelia

1 rkl lakritsijauhetta

Leikkaa taateli kahtia ja pyörittele muotoa käsissäsi hieman tasaisemmaksi. Tämä on tahmaista puuhaa. Laita taatelit kannelliseen lasipurkkiin. Mittaa päälle lakritsijauhetta. Laita kansi kiinni ja ravistele purkkia niin, että taatelit ovat yltäpäältä lakritsijauheen peitossa.

Taatelit säilyvät lasipurkissa jääkaapissa viikon verran, elleivät tule syödyksi.

Suklaaluumut

200 g kuivattuja kivettömiä luumuja

yhtä monta mantelia kuin luumuja

(1 dl amaretto)

145 g tummaa suklaata

Aloita manteleista. Laita ne amarettoon hyvissä ajoin esimerkiksi aamulla, jos aiot illalla "leipoa" tai jo edellisenä iltana.

Laita marinoitu manteli kuivatun luumun sisään. Parhaiten tämä onnistuu tietysti samasta reiästä, josta luumun kivi on otettu ulos. Pyörittele sitten luumua hieman käsiesi välissä, että saat luumusta kauniin muotoisen. Tämäkin on tahmaista puuhaa.

Sulata suklaa parhaaksi katsomallasi tavalla. Itse teen sen vesihauteessa, sillä muutaman kerran olen onnistunut polttamaan suklaan yrittäessäni sulattaa sitä mikrossa. Mikä käry! 

Dippaa mantelilla täytetty luumu sulatettuun suklaaseen ja nosta ritilän päälle kovettumaan. Kun suklaa on kovettunut, siirrä luumut puhtaaseen rasiaan, jossa ne säilyvät kunnes tulevat syödyiksi. Minä säilytin luumuja ihan vain tavalllisessa kaapissa.

Tyrnimarmeladi

3 dl pakastettuja tyrnejä

4 dl vettä

2 dl hillosokeria

1 dl taloussokeria

1 dl glukoosisiirappia

2 tl agar agar -jauhe

Sokeroimiseen erikoishienoa sokeria

Vuoraa 20 x 30 cm uunivuoka tuorekelmulla.

Mittaa kattilaan vesi ja tyrnit. Keitä tyrnejä sen verran, että ne pehmenevät ja niistä alkaa irrota mehua. Kaada seos siivilän läpi. Painele tyrnit siivilää vasten, että saat mahdollisimman tarkasti kaiken mehun talteen marjoista.

Laita tyrnimehu takaisin kattilaan. Lisää sokerit ja keitä kunnes sokerit ovat liuenneet seokseen. Lisää agar agar-jauhe ja keitä vielä kaksi minuuttia. Monissa ohjeissa marmeladi tehtiin aivan tavallisella taloussokerilla, mutta halusin pelata varman päälle ja laiton hillosokeria, joka sisältää pektiiniä ja hyydyttää myös massaa. Glukoosisiirapin puolestaan ajattelin vaikuttavan rakenteeseen.

Kaada marmeladi massa tuorekelmulla vuorattuun vuokaan ja anna hyytyä vähintään noin 6 tuntia huoneenlämmössä. Kun marmeladi on jähmettynyt kunnolla, nosta se leikkuulaudalle ja leikkaa marmeladista haluamasi muotoisia paloja ja asettele ne ritilän päälle kuivamaan. Marmeladeja kannattaa käännellä välillä, että ne kuivuvat jokapuolelta.

Kokeilin sokeroida marmeladeja jo seuraavana iltapäivänä, mutta silloin ne olivat vielä aivan liian märkiä, ja sokeri suli marmeladin pinnalle aivan heti. Toisena päivänä sokerointi kesti marmeladin päällä useamman tunnin, mutta vasta kolmantena päivänä valmistamisen jälkeen marmeladi oli kuivanut niin paljon, että sokeri ei enää sulanut makeisten pinnalta lainkaan.

Marmeladi säilyy hyvin huoneenlämmössä.

Terveellisiä makeisia?

Terveellisyys ei ehkä ole se, jolla itse tehtyjä makeisia kannattaa markkinoida. Totta on tietysti se, että itse tehden pystyt välttelemään monia väri-, lisä- ja makeutusaineita ja käyttämään mahdollisimman paljon raaka-aineita, jotka tunnet ja tiedät. Kyllähän sokereissa on joitakin säilöntäaineita ja niin edelleen.

Ja sitten on se sokeri. Sokeria itse tehdyissä makeisissa on. Luumussa ja taatelissa sokeri on luontaista hedelmäsokeria. Marmeladin valmistamiseen sokeria kuluu sen verran, että terveellisyys on kyllä hyvin kyseenalainen sana yhdistää marmeladiin. 

Itsetehdyt makeiset on ihana joulukukka

Vähän samalla tavalla kun aiemmin julkaisemani vuokaleipä, niin nämä joulukarkitkin toimivat hyvin jolukukkasena tai muistamisena. Nätisti paketoituna joulukarkeilla voi ilahduttaa ystäviä, opettajia tai vaikkapa naapureita.

Erityisen kaunista tuli tyrnimarmeladista. Samoin luumujen tasainen suklaapinta houkuttaa maistamaan. Lakritsitaatelista ei kai oikein voi hyvällä tahdollakaan sanoa, että ne ovat kauniita. Enpä tiedä miltä ne sinusta näyttävät, mutta minusta ne näyttävät ihan siltä itteltänsä. Mutta ei se näkö, vaan maku. Kaikki karkit on syöty ja suunnitelmissa onkin tehdä jouluksi uusi satsi. 

Sen verran varoitan kuitenkin, että marmeladin valmistaminen ei ole hätäisen hommaa. Helppoa se on, mutta marmeladeja pitää kuivattaa, että makeisen sokeroiminen onnistuu. Jos marmeladin pinta on liian märkä, sokeri sulaa karkin päälle jo lyhyen ajan kuluessa.

Omenapiirakka salvialla, vanilijalla ja mascarponella

Omenapiirakkaa oikoen

Oikomalla tehty omenapiirakka tehdään tietysti valmiista pakastetaikinasta. Minulle on tullut tavaksi ostaa makeaa piirakkataikinaa valmiiksi pakastimeen. Aiemmin kesällä hoksasin miten helppo mökkileipomus piirakka valmiista taikinasta onkaan. Mustikat voi kerätä omalta tontilta ja jääkaapissa voi hyvin pitää varastossa kermaviiliä. Se tulee ennemmin tai myöhemmin syötyä joko piirakkana tai sitten se toimii helppona kastikepohjana. Kananmunia mökiltä löytyy aina. Ja toivottavasti tulevaisuudessa myös omenoita. Tänä kesänä mökkipuutarhan nuorennäköinen omenapuu tuotti satoa yhden kokonaisen omenan verran. Siitä ei piirakkaa leivota, mutta syöty on se yksi ainokainenkin - tasan neljään pekkaan.

Tällä kerralla tein omenapiirakan kotona ja raaka-aineita oli monipuolisemmin saatavilla kuin mökkiköökissä. Valmis taikina helpottaa "leipomista" kummasti. Taikinan sulattamiseen kuluu oma aikansa, mutta muuten valmiin taikinan käsittely sujuu nopeasti. Paljon enemmän aikaa kuluu omenoiden siivuttamiseen ja kuorimiseen. Kotimaisissa omenoissa on tietysti se etu, että niitä ei ole välttämätöntä kuoria, ellei kuoren suutuntuma ole sitten syy kuorimaveitsen käyttöön. Tämän piirakan kotimaiset omenat on ostettu kaupasta, mutta mausteena käytetty salvia on napsittu omasta yrttimaasta. Salvialle löytyi kun löytyikin käyttöä, vaikka sitä vähän epäröin. Yrtillä on maustettu muun muassa kanttarellipiirakaa ja -risottoa ja tätä kyseistä omenapiirakkaa. Ison osan salviasta laitoin jo pakastimeen syyssateiden pelossa. Onneksi sain pakastusvinkin.

Raikas, täyteläinen ja vähän metsäinen

Omenapiirakan maut olivat ihan napakymppi. Salvia taittoi mukavasti mascarponen rasvaisuutta ja aromikkaana vähän metsäisenä yrttinä salvia sopii hyvin myös kirpasakan omenan kylkeen. Salvian kanssa kannattaa olla vain vähän varovainen. Yrtti on voimakkaan makuinen ja liiallisesti käytettynä maustaminen voi kyllä tehdä ruualle enemmän hallaa kuin hyvää. 

Täyteläinen mascarpone takaa sen, että tämä piirakka ei tarvitse erillistä kastiketta. Eikös melkein jo tunnu suussa ihana täyteläinen mascarpone ja raikas omena? Täydellinen leivonnainen kahvipöytään tai vaikkapa jälkiruuaksi.

Omena-salviapiirakka

1 pkt valmista piirakkataikinaa

1 prk (250 g ) mascarponea

0,5 dl kuohukermaa

1/2 dl sokeria

1 kananmuna

2 tl vanilijasokeria tai puolikkaan tangon siemenet

2 rkl salviaa hienonnettuna

4-5 omenaa

vähän voita piirakkavuokan voiteluun

Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Laita uuni kuumenemaan 175 asteiseksi ja voitele halkaisijaltaan 26-30 cm kokoinen piirakkavuoka. Painele taikina piirakkavuuan pohjalle ja reunoille.

Mittaa kulhoon kerma, kananmuna, sokerit ja mascarpone. Sekoita tasaiseksi. Lisää täytteeseen vielä hienonnettu salvia. Kaada taikina vuokaan.

Poista omenista siemenkota ja puolita omenat. Halutessasi voit myös kuoria omenat. Leikkaa puolikkaan ohuiksi viipaleiksi ja asettele piirakkatäytteen päälle.

Kypsennä piirakkaa uunissa noin 40 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsää. Nautiskele iltateellä, päiväkahvilla tai vaikkajälkiruokana.

*

Leivontavuorot jaettu

Kun perheessä kolme henkilöä on kiinnostunut leipomisesta, on leivontavuorot jaettava. Jos kaikki leipovat aina kun huvittaa, tässä huushollissa on pian neljä pulleaa henkilöä. Tämä ranskalaishenkinen omena-salviapiirakka oli minun valintani viime sunnuntaina omalla vuorollani. Lauantaina saimme nauttia tuoretta pulla, kun kuopus teki korvapuusteja. Ensi viikonlopun vuoro on pyhitetty esikoiselle. 

Nerokkaana olen keksinyt keinon miten saan leipomisvuoron tyttöjä useammin. Omenapiirakan lisäksi leivoin viikonloppuna kanttarellipiirakan, mutta se meni enemminkin ruuanlaiton piikkiin, sillä piirakka syötiin iltapalana. Kolmas leipomukseni oli pataleipä, mutta sitäkään en olisi leiponut, ellei kevyt keitto olisi vaatinut palan painiketta.

Saas nähdä mitä tulevana viikonloppuna on luvassa. Veikkaan jotain hyvin hyvin makeaa.

Kaurakeksit - taas taikinaterapiaa

Tässä koronakotoilun, etäkoulun ja etätyön tuoksinassa on syntynyt yksi pahe. Päiväkahvilla on melkein joka päivä jotain kastettavaa. Toivottavasti pari-kolme kävelylenkkiä ja kotijumppa tai -jooga harva se päivä kuluttaa sen verran, että pylly ei liiaksi pääse näiden viikkojen aikana pyöristymään. Vaikka olen moneen otteeseen tuskastellut ruuanlaiton työläyttä arjessa, jossa nelihenkinen perhe syö kaikki ateriat kotona. On tässä jotain hyvääkin. On aikaa kokkailla terveellistä kotiruokaa ja leipaista jotain pientä. Erityisesti tyttäret ovat ottaneet asiakseen leipoa jotain, oli se sitten köksänläksy tai ei.

Tällä viikolla on herkuteltu muun muassa kaurakekseillä. Ne eivät olleet köksän läksynä vaan leipuri oli nuorempi tytär, joka meinaa turhautua, kun koulutehtävät on useimpina päivinä tehty jo pian kymmenen jälkeen. Kun tyttö ehdotti leipomispuuhia, kehotin häntä ottamaan Marikan kirjan käsiinsä ja etsimään siitä jonkun mukavan reseptin. Ranteita myöjen taikinasa -blogin kirjoittajan Marikan kirja, Gluteeniton Helpot ja herkulliset, pitää sisällään mutkattomia helppoja reseptejä. Niitä pystyy tuollainen 10-vuotias itsekin seuraamaan. Meillä ei ole tarpeen leipoa gluteenittomasti, joten sanon aina tytölle, että tsekkaa onko Marikan blogissa resepti myös vehnäjauhoversiona. Monesti on löytynyt ja saadaan tarkistettua oikeat mittasuhteet.

*

Kaurakeksit

noin 24 keksiä

3 dl gluteenittomia kaurahiutaleita

2 dl fariinisokeria

100 g voisulaa

3/4 tl leivinjauhetta

3 tl vaniljasokeria

1 tl hunajaa

2 rkl vehnäjauhoja tai 

1,5 rkl gluteenitonta jauhoseosta

1 kananmuna

Sekoita kaikki aineet sekaisin.

Annostele leivinpaperille. Pursottamalla saa kuulemma kauniin tasaisen muodon. Taikinaa voi myös muotoilla sormin, jos näyttää, ettei se muuten asetu tasaiseksi. Keksit leviävät paistaessa, joten jätä paljon tilaa leviämiselle.

Paista 200 asteisessa uunissa noin 7 minuuttia.

*

Kaurakeksien ohje on periaatteessa helppo, mutta ensikertalaiselle siinä on muutamia haasteita. Normaalisti teen töitä ruokapöydän ääressä ja niin olin nytkin tekemässä. Ajattelin, että siitä minun on samalla katsoa päältä kun lapsi leipoo, ja neuvoa, jos on tarve. Vaan kuinkas ollakaan, juuri kun päästiin taikinavaiheesta leipomisvaiheeseen, minulla soi puhelin. Katsoin heti numerosta, että tulossa on sellainen työpuhelu, ettei perheenjäsenten sovi kuulla mitään. Menin yläkertaan puhumaan. Eipä jäänyt tyttö odottelemaan, vaan jatkoi puuhiaan. Sellainen hän on, usein käy niin, että ensin hän tekee ja vasta sitten miettii. Kuten kuvista näette 10-vuotias teki keksit vähän suuremmalla lusikalla. Suurpiirteisyys onkin tälle sankarille oikein tyypillinen luonteenpiirre. Noin 24 keksin sijaan meillä oli 12 isoa keksiä. Kolme jokaiselle perheenjäsenelle.

Kuvasta näkyy myös se, että keksit olivat hieman liian pitkään uunissa. En huomannut tytölle kertoa, että kaurakeksit näyttävät uunissa raaoilta ja jähmettyvät oikeastaan vasta jäähtyessään. Hän oli aikansa odotellut ja lopulta onneksi ottanut keksit pois uunista. Oli aivan vähän vaille, etteivät kaurakeksit palaneet. Nyt ne olivat vain vähän tavallista tummempia, mutta maistuivat vielä oikein hyvältä. Meillä oli aivan erinomaisen hyvät päiväkahvit tuona päivänä. Kaikille kolme kaurakeksiä. Jos ohjetta olisi noudattanut kirjaimellisesti, kaikille olisi ollut kuusi kaurakeksiä laskeskeli leipuri. Leipuri itsekin oli sitä mieltä, että kuutta keksiä ei olisi voinut syödä kerralla, mutta kolme meni oikein mukavasti.

Me ollaan testattu Marikan kirjasta monta muutakin leivontareseptiä, ja minulla on vielä muutama sivu taitettuna hiirenkorvalle. En ole testannut monipuolisesta kirjasta vielä yhtäkään ruokareseptiä, vaikka siellä näkyy olevan monta mutkatonta ja tavallista kotiruokareseptiä. Uskoisin ruokien maistuvat meillä koko perheelle. Kirjasta löytyy myös ruoka- ja leivontareseptien lisäksi välipalaohjeita. Koska meillä ei ole tarvetta noudattaa gluteenitonta ruokavalioa, olenkin päättänyt antaa oman kirjani eteenpäin kälyn keittiöön, kun kaikki merkityt reseptit on testattu. Siellä kirjasta olisi varmasti iloa!

Kirja saatu arvostelukappaleena

Red velvet -leivoksia Juhlaruokakirjasta

Yleensähän red velvet -kakku saa syvän punaisen hehkunsa elintarvikeväristä, mutta näiden red velvet -leivosten väri on peräisin ihan aidosta raaka-aineesta. Punajuuresta tulee leivoksiin aivan upea väri ja sopivasti myös makua. Enpä tiedä miksi punajuurikakku ole tullut mieleeni, olenhan leiponut onnistuneesti kakkua kurpitsasta, kesäkurpitsasta ja porkkanasta. 

Red velvet -kakun resepti on syksyn uutuuskirjasta. Punaisen keittiön Peggyn Juhlaruokakirja etenee kivasti vuoden kierron mukaan. Red velvet -leivokset löytyvät tietenkin sadonkorjuujuhlien alta. Loppuvuoden vinkkejä on vielä halloweeniin, itsenäisyyspäivänjuhliin ja jouluun. Juhlaruokien reseptit eivät ole niin juhlavia, etteikö niitä voisi soveltaa tavallisessa arjessakin. Ihan tavallisen arkilauantain iloksi laiton kahvit termariin, ja lähdin ulos syömään red velvet -leivoksia, vaikka lokakuu jo onkin.

*

Red velvet -leivos

32x20 cm uunivuoka

Taikina

3,5 dl vehnäjauhoja

0,5 tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

1 tl vanilijasokeria

1/2 dl tummaa kaakaojauhetta

2 dl sokeria

100 g voita

2 kananmunaa

1 dl piimää

2 dl punajuurimehua

1 tl riisietikkaa/viinietikkaa

1 rkl sitruunamehua

Punajuurimehu

6 punajuurta

5 dl vettä

Kuorrutus

180 g maustamatonta tuorejuustoa

40 g pehmeää voita

1 tl vaniljasokeria

1 rkl tomusokeria

1 rkl punajuurimehua

Kuori punajuuret ja leikka ne pienemmiksi kuutioiksi. Laita punajuuret tehosekoittimeen ja lisää joukkoon vesi. Aja seos sileäksi mehuksi. Siivilöi mehu kattilaan ja kiehauta mehu. Keitä mehua noin 20 minuuttia keskilämmöllä niin, että seos tiivistyy.

Sekoita keskenään kuivat aineet. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää taikinaan kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Lisää piimä ja kuivat aineet siivilän läpi. Sekoittele kevyesti, mutta siten että kaikki aineet ovat kunnolla sekaisin.

Lisää punajuurimehun sekaan riisietikka ja sitruunamehu. Lisää punajuurimehu taikinaan.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokan ja paista 175 asteessa noin 40 minuuttia. Jäähdytä hyvin.

Valmista kuorrutus sekoittamalla sähkövatkaimella aineet keskenään sileäksi ja tasaiseksi seokseksi. Kuorruta jäähtynyt kakkulevy. Leikkaa kakkulevy annospaloiksi. Jos haluat koristele esimerkiksi marjoilla.

*

Resepti noudattelee melko tarkasti alkuperäistä. Yksi lisäys reseptiin on tehty. Lisäsin kuorrutukseen tomusokeria ja ainakin lapset olivat sitä mieltä, että sokeria olisi voinut olla enemmänkin. Minä en ole niin makeiden ruokien ystävä, joten oikeastaan sokeria oli minulle riittävästi. Kakku oli oikeastaan paremman makuinen leipomista seuraavana päivänä, jolloin maut olivat jääkaapissa ehtineet tasaantua ja syventyä mukavasti. Koska leivokset syötiin retkioloissa en jaksanut nähdä koristelemisen vaivaa, mutta koristeeksi sopisivat monet marjat esimerkiksi viinimarjat tai aroniat, joita näkyy vielä pensaissakin.

Vaikka Juhlakirjan reseptit on jaettu vuoden kierron eri juhlien mukaan kukaan ei kiellä poimimasta hyviä vinkkejä eri teemoista. Reseptien löytymistä helpottaa kirjan lopusta löytyvä aakkosellinen hakemisto. Kirjan ensimmäisiltä sivuilta löytyy juhlan järjestäjän avuksi muistilistaa ja vinkkejä juhlajärjestelyihin. Ja niitä pikku vinkkejä löytyy myös pitkin matkaa. Jättiläismäisen (sivuja on 351) Juhlaruoka kirjan ehdoton valttikortti on se, että pääosa resepteistä on helppo toteuttaa. Juhlajärjestelyissä on otettu huomioon myös lapset. Lastenjuhlille on omistettu oma lukunsa. Ja ettei menisi ihan liian lapselliseksi, osa resepteistä on tarkoitettu selvästi aikuiseen makuun. Erityisesti  monet juomavinkit ovat sellaisia, että ne eivät välttämättä ole lasten suun mukaisia, vaikka kaikissa juomaresepteissä ei alkoholia tarvitakaan.

Juhlaruokakirjan monta sivua on taitettu hiiren korvalle. Mielenkiintoisia ja oivaltavia reseptejä riittää testattavaksi moniin juhliin. Juhlaruokakirjan kuvitus on minulle kovasti mieleen. Se on hyvin samaa peggymäistä tyyliä kuten Peggyn aiemmin julkaisemassa Parhaat kalareseptit -kirjassa tai Peggyn pieni punainen keittiö -blogissa.

Yhteistyö: Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta

Omenajuustokakku karamellisoiduilla omenoilla

Juustokakku on mukava vierastarjottava, sillä sen pystyy tekemään hyvin jo etukäteen. Itseasiassa maut vain paranevat, jos ne ehtivät tasoittua jääkaapissa yön yli. Meillä vietettiin tässä taannoin rapujuhlia, joiden jälkiruokapöydän kokoaminen lähti mulla vähän lapasesta. Innostuin leipomaan useamman kakun. Juhlajärjestelyissä tuli kuitenkin sen verran kiire, että omenaisen juustokakun päälle ajatellut omenat jäivät karamellisoimatta ja kakku syötiin ilman koristeita. Koska mulla oli ollut selvä visio kakusta, päätin toteuttaa kakun uudelleen ihan vain tavallisen sunnuntain kunniaksi. Juustokakussa on makua ilman enempiä koristeitakin, mutta täytyy sanoa, että tämän juustokakun karamellisoidut omenat ja Omar-karkit kruunasivat.  

*

Omenajuustokakku karamellisoiduilla omenoilla

pohja 

150 g kaurakeksejä

1 tl kanelia

50 g voita sulatettuna

1 rkl omenasosetta

4 liivatelehteä

2 dl omenasosetta

2 dl kermaa

250 g kinuskituorejuustoa

2 dl turkkilaista jogurttia

1 dl sokeria

1/2 dl omenatuoremehua

karamallisoidut omenat

2 omenaa

50 g voita

2 rkl kookossokeria

koristeeksi 

pieniä marenkeja

oma karkkeja

kinuskikastiketta

Aloita laittamalla liivatelehdet likoon kylmään veteen. Laita irtopohjavuokan (22 cm) pohjalle leivinpaperi ja reunoille kalvot, jos haluat. Minulla ei yleensä ole reunakalvoja, mutta ehkä niitä kannattaisi käyttää. Kakun saisi nätimmin vuokasta irti ja reuna olisi tasasisempi.

Valmista sitten pohja. Minä teen pohjan aina yleiskoneella. Keksit on helppo pyöräyttää muruksi. Lisää keksimurun joukkoon omenasose, sulatettu voi ja kaneli. Sekoita tasaiseksi. Painele massa vuoan pohjalle ja laita pohja jääkaappiin odottamaan muun kakun valmistumista.

Vaahdota kerma. Lisää vaahtoon tuorejuusto, turkkilainen jogurtti, omenasose ja sokeri. Purista liivatelehdistä ylimääräinen neste pois ja sulata ne lämpimään omenamehuun. Kaada seos juustomassaan ja sekoita hyvin. Lisää seos kaurakeksipohjan päälle ja laita kakku jääkaappiin tekeytymään. 

Valmista kakun koristeeksi karamellisoituja omenakuutioita. Lisää kuutiot voin ja sokerin sekaan paistinpannulle ja anna kiehua, kunnes omenat ovat hieman pehmenneet. Asettele kauniisti karamellisoituneet ja jäähtyneet omenat kakun pinnalle.

Lisää koristeeksi vielä pieniä marenkeja, Omar-karkkeja ja kinuskikastiketta.

*

Juustokakun omenat olin muuten käynyt poimimassa kaupungin toiselta laidalta. Minusta on mukavaa, että ihmiset ilmoittelevat paikallisessa fb-ryhmässä, että saa tulla poimimaan. On kyllä myönnettävä, että olo oli kuin omenavarkaissa, vaikka olin omenapuun alla ihan luvan kanssa. Poimiskeikasta oli kuitenkin sovittu "vain" verkossa enkä ikinä törmännyt sen parempin talon emäntää kuin isäntääkään. 

Omenaisen juustokakun lisäksi meillä on ollut aika omenainen viikonloppu. Luonnollisesti omenoita on popsittu sellaisenaan. Suurimman osan keitin lähes sokerittomaksi soseeksi. Sosetta hyödynnetään sitten pitkin talvea puurojen päällä, jogurtin joukossa, pannarin ja lättyjen päällä ja niin edelleen. Koska soseessa on sokeria vain ihan minimaalisesti sitä voi hyödyntää myös suolaisissa esimerkiksi joulukinkulle on perinteisesti keitelty omenainen kastike, joka maustetaan tilkalla calvadosta. 

Mukavaa alkavaa viikkoa lukijoille niin vanhoille kuin uusillekin!

Puhtaan valkeat marengit ja voittajan fiilis

Marenki on pitkään ollut mulla sillä listalla, jossa on epäonnistuneita ruokajuttuja. Vaan eipä ole enää! Aina ennen tuli ruskeita marenkeja. Eihän niiden väriä saaneiden maussa mitään vikaa ollut, mutta eivät ne ole niin nättejä kuin puhtaan valkeat. Koska puhtaan valkeat eivät onnistuneet oikeastaan muusta kuin aquafabasta eli kikherneiden liemestä syyttelin leipurin taitojani ja syyttelin uunia. Aloin värjätä marenkeja ties millä. Esimerkiksi lakritsajauheesta tulee väriä ja makua. 

Olen aina ollut sitä mieltä, että olen enemmän kokki kuin leipuri. Eivätkä nämä marenkiseikkailut ainakaan hivelleet leipurinitsetuntoani. Hain uusia ohjeita ja noudatin niitä pilkun tarkasti. Oletteko huomanneet useissa ohjeissa kehotetaan lämmittämään uuni 100, jopa 150 asteeseen. Ja juuri tuo on se kohta, joka saa marengit epäonnistumaan! Kokeilin tavallisella uunilla, kokeilin kiertoilmalla asteita varovasti pienennellen. Kun itkin marenkituskaani facebookissa, sain neuvoksi pistää uunia reilusti pienemmälle. Marenkia ei paisteta, vaan se kuivatetaan. Arvatkaapa mitä? Säädin kiertoilmauunin 60 asteeseen ja tsä-dää: muutamassa tunnissa puhtaan valkeita marenkeja. 

Keittokirjat, lehdet ja netti ovat marenkiohjeita pullollaan. Helppoa kuin heinänteko luulisin, mutta todistettavasti olen epäonnistunut useita kertoja. Lisäksi työpaikan kahvipöytäkeskustelujen perusteella tulkitsen, että valkoisten marenkien metsästäjiä on muitakin. Joten tässä vielä oma ohjeeni ja vinkit marenkien valmistamiseen.

*

Valkeat marengit

3 valkuaista

2 dl (tomu)sokeria

2 tl maissitärkkelystä

1 tl sitruunamehua

Vaahdota huoneenlämpöiset valkuaiset kevyesti vaahdoksi mielellään lasi- tai teräskulhossa. Lisää sokeri muutamassa erässä valkuaisvaahtoon voimakkaasti vaahdottaen. Maissitärkkelys kannattaa lisätä viimeisimpään sokerierään, jolloin se sekoittumaan tasaisemmin vaahtoon.

Jatka vaahdottamista niin kauan, että seos on kiiltävää, valkoista ja kovaa. Aivan lopuksi lisää happo, joka voi olla esimerkiksi valkoviinietikkaa, balsamicoa tai sitruunamehua.

Asettele tai pursota valkuaisvaahto uunipellille leivinpaperin päälle

Laita marengit noin 50-70 asteiseen uuniin noin 2 tunniksi. Kypsä marenki on kevyttä, kuivaa ja vaaleaa ja irtoaa hyvin leivinpaperista. Kypsymisaikaan vaikuttaa luonnollisesti myös marenkien koko. Kuvan pienehköt marengit olivat uunissa vähän vajaa 2 tuntia. Sen jälkeen sammutin uunin ja marengit lepäsivät jäähtyvässä uunissa luukku raollaan vielä reilun tunnin ajan.

*

Kyllä voi ihminen pienestä tulla niinkin pienestä onnelliseksi kuin valkeasta marengista. Marengin valmistaminen ei ole vaikeaa. Oikein harmittaa, että verkossa ja painetussakin materiaalissa on niin paljon virheellistä tietoa uunin lämpötiloista. Loppuun vielä muut vinkkini onnistuneen marengin  valmistamiseen ja muutamiin seikkoihin, joihin kannattaa kiinnittää huomiota: 

• Käytä mielellään lasi- tai teräsastiaa. Muovikulhoon saattaa jäädä rasvajämiä, jotka vaikeuttavat vaahdottamista
• Pidä huoli, että vatkain ja astiat ovat täysin kuivat, eikä niissä ole yhtään vettä. Vesi pilaa marengin välittömästi.
• Vaahdota valkuaiset huoneenlämpöisinä.
• Lisää sokeri pienissä erissä, jotta se ehtii sekoittua ja sulaa taikinaan. Jos sokeri ei ole sekoittunut kunnolla, se erottuu uunissa.
• Älä laita marenkia liian kuumaan uuniin. Liian kuumassa uunissa marenki paistuu ruskeaksi eikä jää kauniin valkoiseksi. Marenkia ei paisteta, se kuivataan.
• Uunit ovat hyvin erilaisia, tarkkaile oman uunin lämpöä
• Lisää myös happo. Se on sitkeän sisuksen ja rapean kuoren salaisuus.

Valmistan marengin muuten lähes poikkeuksetta pakastetuista valkuaisista. Pakastan aina ruuan valmistuksesta ja leivonnasta ylijääneet marengit ja otan ne käyttöön. Ylimääräisiä valkuaisia voi hukuttaa myös pannaritaikinoihin, munakkaisiin jne. 

Marengit ovat ihan kivannäköisiä tarjottavia kahvipöydässä, mutta niillä voi myös hyvin koristella kakkuja, leivonnaisia tai vaikkapä jälkiruokia. Ellei sitten tee niin minipavlovia, jotka kermalla ja täytteillä höystettyinä ovat jälkiruokia sellaisenaa.

Banaanipannari - hävikkiherkkua tämäkin

Tuskailin tuossa jo aiemmin kaappiin tummumaan jääneitä banaaneja. Niistä on riittänyt moneksi. Viimeiset tummuneet banaanit käytin pannariin, josta tulikin hyvää - ja melkein ilman sokerin lisäämistä. Taitaa olla niin, että mitä tummempi banaani sen enemmän makeutta. Jos haluat tehdä koko uunipannullisen tuplaa resepti. Tämän pannarin koon määritti käytettävissä olevien jauhojen määrä.

*

Banaanipannari

pieni uunipannullinen/iso uunivuoka

2 tummunutta banaania soseutettuna

2 munaa

5 dl maitoa

1 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja

1 tl kardemummaa

1 tl kanelia

1 tl vanilijasokeria

ripaus suolaa

25 g voita

Vatkaa munat kevyesti rikki kulhossa. Lisää noin puolet maidosta. Lisää taikinaan voimakkaasti vispaten jauhot ja mausteet. Kun nämä ovat kunnolla sekaisin, lisää loppu maito ja soseutettu banaani. Soseutin banaanin ihan haarukalla, mutta jos haluat varmistua siitä, että valmiissa pannarissa ei ole banaaninpalasia, soseuta esimerkiksi sauvasekoittimella.

Jätä taikina lepäämään noin puoleksi tunniksi kulhoon.

Kuutioi voi uunipannulle. Laita uunipannu uuniin ja samalla uuni lämpenemään 200 asteeseen. Anna voin sulaa ja ruskistua pannulla. Voin sulaminen ja ruskistuminen ottaa oman aikansa, mutta kannattaa pysytellä lähellä uunia ja tarkkailla tilannetta. Ruskistetusta voista tulee ihana pähkinäinen tuoksu ja maku pannariin, mutta palanut voi pilaa koko hommn.

Kun voi on sulanut ja ruskistunut, ota uunipannu uunista ja kallistele sitä niin, että voita on jokapuolella pannua. Kaada taikina pannulle ja paista pannaria puolisen tuntia.

*

Banaanipannari ei kohoile uunissa tavallisen pannarin tapaan. Taitaa banaanisose olla sen verran painavaa. Ainakaan minä en ajatellut, että banaanipannarin olisi tarvinnut olla yhtään makeampaa, mutta maistele toki taikinaa ja mieti tarvitseeko sokerihampaasi enemmän makeutta. Oletettavasti olisi todella herkullista jäätelöpallon kanssa, mutta maistui se mainiosti, vaikka päälle ei ollut kuin vähän siivutettua banaania ja ylähuuli. Mielestäni kiva ilta- ja välipalaidea esimerkiksi lomaileville koululaisille.

Perinteistä ja kotoista kropsua ei tietenkään mikään pannari voita, mutta välillä on kiva kokeilla muitakin vaihtoehtoja. Banaaniresepteistä on blogiin vielä tulossa banaanilettujen ohje. Letut kuuluvat apukokkien välipalarepertuaariin ja niitä paistellaan meillä ainakin tuoksusta päätellen kouluaikaan viikoittain. Tuoksu onkin ainoa mitä siinä vaiheessa on jäljellä, kun aikuiset saapuvat työstä kotiin. Ennen kuin banaanilettujen ohje ehtii blogiin asti, niin luvassa on jotain muuta. Jatketaan piimäjutuilla. Instassa julkaistu piimäjälkkärin ohje kiinnosti kovasti, joten se on luvassa seuraavaksi. Banaania on nyt syöty niin, että se tulee jo korvistakin ulos.

Banaanikakku maailman parhaaksikin tituleerattu

Meillä kuluu toisinaan ihan tolkuton määrä banaania. Olin ostanut niitä useammalla kauppareissulla ison nipun välipalaksi apukokeille, evääksi rannalle ja veneelle, sitten kävikin niin, että ranta- ja venekelit loppuivat ja lomailevat koululaiset lähtivät mummin ja vaarin luo. Banaanit mustuivat kaapissa. Kyselin facessa neuvoja ja vinkkejä mihin hukkaan suurenmäärän banaaneja, ja tulipa niitä vinkkejä vielä instassakin. Kiitos kaikille! Ensimmäisenä testasin banaanikakun ohjeen.  

*

Maailman paras banaanikakku

2 kananmunaa

2 dl sokeria

2 banaania muussattuna

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

2 tl vanilijasokeria

1,2 dl luonnonjogurttia

120 g voita sulatettuna

2½ dl vehnäjauhoja

kanelia

vajaa dl pekaanipähkinämurusia

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Voitele ja korppujauhota vuoka, jonka vetoisuus on 1,5 l.

Soseuta banaanit haarukalla. Sekoita kaikki aineet isolla lusikalla kulhossa. Taikina on kuohkeaa ja löysähköä.

Kaada taikina vuokaan ja kypsennä 200 asteisessa uunissa noin tunnin. Kypsyessään kakku tummuu päältä kauniisti. Kokeile kypsyyttä tikulla, kypsästä kakusta ei jää taikinaa tikkuun. Kypsymisen merkkejä on myös se, että kakku alkaa irrota vuuan reunoista. 

Anna kakun jäähtyä ennen kumoamista. Tarjoile jäähtyneenä. Kakun voi pakastaa, mutta se säilyy useita päivä hyvänä myös jääkaapissa.

*

Eipä tätä kakkua ole turhaan tituleerattu maailman parhaaksi banaanikakuksi. Lopputulos on ihanan mehevä ja pehmeä. Muokkasin alkuperäistä ohjetta hieman esimerkiksi nesteenä käytin kerman asemasta luonnonjogurttia. Vähensin hieman myös voin ja sokerin määrää. Leivinjauhetta oli purkin pohjalla vain 1 tl. Alkuperäisen ohjeen 2 tl olisi kohottanut kakun varmasti kauniimmaksi. Siinä leipoessa huomasin kaapissa pekaanipähkinäpussin, jonka pohjilta kaadoin muruset kakkutaikinaan. Maailman paras banaanikakku vaikuttaa sellaiselta kakulta, jota on helppo muokata omien makumieltymysten ja kaappien sisällön mukaan. Kakku kestää vahvaakin maustamista. Mieleeni tulikin, että varmasti myös inkivääri ja kardemumma sopisivat maustamaan kakkua.

Vieläkin meillä on banaaneja tummumassa kaapissa. Komensin jo lomalaisia tekemään aamiaiseksi smoothieta. Siihen saa upotettua ainakin yhden banaanin. Apukokit paistelevat usein välipalaksi banaanilettuja, joka olisi itse asiassa oikein hyvä ohje täälläkin jaettavaksi. Lisäksi meillä käytetään banaania tuorepuuron massassa, nuotiolla tehdään erämiehen herkkua, ja tietenkin välipalana ihan sellaisenaan. Banaanista saa myös loistavasti makua pannariin, ja jos niitä banaaneja vielä on jäljellä kokeilen paistaa banaanista leivän. Vinkkinä vielä, että banaania voi myös pakastaa siivutettuna ja käyttää pakastimesta esimerkiksi smoothieen tai sitten ne voi surauttaa jäätelöksi, nice creamiksi. 

Voipi kuitekin olla, että tämän banaani yli-annostuksen jälkeen pidetään pieni tauko banaaneista, eikä osteta niitä kotiin. Onko sinulla tiedossasi hyviä banaanireseptejä?