Paahdetut mantelit

Naposteltavaa joulua odotellessa

Näinä aikoina uuni on kuumana harva se päivä. Kun valmistaa joululeivonnaisia tai ihan vaan arkista ruokaa uunissa, voi näppärästi samoilla lämmöillä paahtaa manteleita. Paahdetut mantelit katoavat pöydän kulmalta parempiin suihin illalla telkkaria katsellessa tai ihan tuosta vain ohi mennen.

Olen enemmän suolaisten hiukopalojen ystävä ja siksi mauistoin paahdetut mantelit suolaisiksi. Vuorisuolan lisäksi mantelini maistuvat chililtä ja rosmaariinilta. Uskokaa tai älkää rosmariini on kaiveltu yrttimaasta pienen lumikerroksen alta. Ei ehkä ihan priimaa tavaraa enää tuo yrtti, mutta tähän käyttötarkotitukseen vallan  mainio. Saanpahan ainakin sanoa, että omasta maasta ja joulukuussa.

Paahdetut mantelit

200 g manteleita

1 rkl ruususuolaa

1 rkl chilihiutaleita

1 tl ruokosokeria

1 tl savupaprikajauhetta

pieni oksa tuoretta rosmariinia

0,5 dl miedon makuista oliiviöljyä

Laita mantelit leivinpaperin päälle ja pelti 200 asteiseen uuniin paahtumaan noin 10 minuutiksi. Tarkkaile manteleita koko ajan, etteivät ne pääse palamaan.

Sillä aikaa kun mantelit paahtuvat uunissa riivi rosmariininn oksasta lehdet irti ja laita ne muiden mausteiden kanssa mortteliin. Hienonna tasaiseksi. Sekoita mausteet isommassa kulhossa öljyyn.

Kun mantelit ovat paahtuneet, laita ne kulhoon ja pyörittele niin, että öljy ja mausteet tarttuvat kiinni manteleihin. Laita mantelit takaisin leivinpaperin päälle ja paahda vielä pari minuuttia.

Jäähdytä mantelit ja tarjoa naposteltavana tai käytä esimerkiksi salaatissa.

Puolukkainen vuokaleipä ja ruskistettu vaadotettu voi

Lämmin leipä ja voi

Tuore leipä on jotain mitä on vaikea vastustaa! Vaikka vallalla on trendi valmistaa huolella juurella kohotettuja leipiä, itsetehtyä leipää saa nopeammin ja helpomminkin. Myönnän toki, että ihanasti juurella kohotettua leipää ei voita mikään, ja sen vuoksi olen etsinyt ratkaisuja, joissa käytetään vain vähän hiivaa ja kohotetaan hartaasti. Olen ollut liian laiska opettelemaan juurileivonnan saloja. Ehkä ensi vuonna. Tänä vuonna paistelen vuoka- ja pataleipiä.

Puolukkaista vuokaleipää olen valmistanut syksyn kuluessa jo useampaan otteeseen. Se onnistui heti niin hyvin, että uskaltauduin viemään jo toisen tekemäni leivän tuliaisiksi Savusuolaa-blogin Janicalle, kun tuossa taannoin maistelimme jouluruuille sopivia viinejä. Kinkkuviiniraadin mielipiteitä pääset lukemaan Juomavinkin artikkelista.

Piimällä pehmeyttä ja voista täyteläisyyttä

Tykkään käyttää leivonnassa piimää nesteenä. Se tuo leivonnaisiin ihanaa pehmeyttä. Olen testannut skonssit ja erilaisia limppuja ja leipiä muun muassa saaristolaisleipää piimäpohjaisena makeista leivonnaisista puhumattakaan. Nyt saan lisätä leipä-listaan vielä puolukkaisen vuokaleivän, joka tuntuu perinteiseltä suomalaiselta leivältä senkin vuoksi, että puolet jauhoista on ruista.

Puolukkaista vuokaleipää voi syödä aivan arkisena leipänä, mutta halusin upgreidata leipäkokemuksen ja valmistin päälliseksi ruskistettua voita. Oletko kokeillut? Ruskistetun voin vaalea väri tulee siitä, että tavallisesta huoneenlämpöisestä voista joka on vaahdotettu ruskistetun voin joukkoon. Ruskistetun voin pähkinäinen aromi säilyy, mutta väri on ehkä tällä tavoin kauniinpi.

Puolukkainen vuokaleipä ja ruskisetettu voi

Puolukkainen vuokaleipä

3 dl piimää
1/2 pss kuivahiivaa
3 dl ruisjauhoja
vajaa 1 tl suolaa
1 rkl fenkolinsiemeniä
1/2 dl siirappia
1 dl puolukoita (pakaste)
noin 3 dl vehnäjauhoja

Lämmitä piimä noin 42 asteiseksi. Sekoita kuivahiiva ruisjauhojen joukkoon ja lisää seos lämpimän piimän joukkoon. Anna taikinajuuren nousta noin kaksinkertaiseksi.

Lisää kohonneeseen taikinajuureen suola ja morttelissa hienonnetut fenkolinsiemenet. Sekoita taikinaan myös puolukat, siirappi ja vehnäjauhot. 

Leikkaa leipävuokaan pala leivinpaperia. Vuokan päät voi jättää vuoraamatta leivinpaperilla. Leipä kyllä irtoaa vuuasta hyvin, kun vuoka on pitkältä sivulta suojattu leivinpaperilla. 

Muotoile leipätaikina jauhotetulla pöydällä pötköksi ja nosta vuokaan. Taikina on aika tykkyä. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa liinalla peitettynä.

Pistele kohonnut leipä varovasti haarukalla ja paista 175 asteisessa uunissa non 40 minuuttia. Kumoa ja anna jäähtyä ritilän päällä.


Ruskistettu voi

200 g voita 

(0,5 tl suolaa)

Laita voi kahteen osaan. Jätä toinen puoli kulhossa huoneenlämpöön ja kuutioi toinen puoli kattilaan.

Ruskista voita kattilassa kunnes se kuohahtaa, alkaa ruskistua ja siitä alkaa nousta pähkinäistä aromia. Ole tarkkana ruskistamisen kanssa. Palaneen ja ruskistetun voin ero on hyvin hieno, mutta muassa kyllä huomaa heti onko ruskistaminen mennyt liian pitkälle. Voita voi ruskistettaessa sekoitella hieman, mutta ihan ylenmääräistä sekoittamista ei tarvita. Jos käytät paksupohjaista kattilaa, harkitse ruskistetun voin kaatamista toiseen astiaan. Voi nimittäin voi jatkaa ruskistumistaan, jos kattila on hyvin kuuma.  Jäähdytä ruskistettu voi huoneenlämpöiseksi.

Yhdistä huoneenlämpöiset voit ja vaahdota sähkövatkaimella. Tuloksena on vaalea pähkinäinen kuohkea levite leivän päälle. Vaahdotettua ruskistettua voita voi käyttää myös pastan joukossa tai vaikkapa paistamisessa. Voita kannattaa tehdä hieman isompi satsi kerralla, koska pientä määrää on vaikea ruskistaa. Halutessasi voit koristella ruskistetun voin sormisuolalla tai vastaavalla.

Puolukkainen vuokaleipä on osa #herkkukalenteri2020 Instagramin herkkukalenteriin taiteilevat reseptejä ja kuvia kaksi muutakin ruokabloggaria. Vuokaleipä on jo kalenterin viides resepti. Muina ohjeina löytyvät muun muassa ihana punajuuri-vuohenjuustokeitto, suutarinlohi, kanelipannacotta ja omenadrinkki viskillä. Tässähän alkaa olla menu koossa!

Pinaattivohvelit savulohitäytteellä

Kesäruokaa ulkona

Näillä keleillä keksii mielellään sellaisia ruokia, joita voi valmistaa grillissä. Perunat vielä juuri ja juuri viitsii keitellä sisällä, mutta uunin lämmittäminen on aivan no-no. Uunin lämmittäminen kuumentaa ennestään kuumaa kotia vielä lisää. Tänään uuni lämpenee juhannusaaton kunniaksi raparperipiirakan verran. Kesä on ehdottomasti lättysesonkia. Vaikka lättyjen paistaminen ei kuumenna kotia samalla tavalla, kun uunin lämmittäminen, paistaminen ja käristäminen sisätiloissa ei kiinnostele yhtään.  

Kotipihassa lättyjen paistaminen ei onnistu. Tällä viikolla keksin ratkaisun lättyongelmaan. Eihän vohvelit tietysti aivan sama asia ole kuin lätyt, mutta aika lähelle. Nostin vohveliraudan grillinkulmalle. Sähköpistoke on sopivasti lähellä. 

Pinaattivohvelit ja savulohitäyte

Retrovohveliraudastani puuttuvat kaikki hienoudet. Siinä ei ole valoa, joka ilmoittaa vohvelin olevan kypsä, mutta rauta toimii kuin unelma. Helteisen päivän päivällinen oli jäänyt välistä, ja päädyin paistamaan pinaattivohveleita, joille taioin suolaisen täytteen savulohesta ja muutamista muista aineista, joita jääkaapista löysin. Taikinan kanssa saattoi lähteä vähän lapasesta. Vai miltä kuulostaa litran taikina kuudella munalla? 

Pinaattivohveleita savulohitäytteellä

Vohvelitaikina onnistuu vähemmilläkin munilla, mutta halusin tehdä ruokaisamman taikinan. Ja kokonaisen litran maitoa käytin siitä yksinkertaisesta syystä, että jääkaapin maitopurkin päiväys oli tulossa vastaan. Kirjoitan tähän alle käyttämäni reseptin puolikkaana. Siitäkin riittää oikein hyvin ruokaa neljälle, jopa kuudelle ruokailijalle nälästä riippuen.

En ollut aiemmin tehnyt vohvelipannulla pinaattivohveleita ja siitä syystä surautin taikinan sauvasekoittimella sileäksi. Pelkäsin, että pinaatti jää kiinni retrorautaani. Rauta paistoi pinaattivohvelit kuin unelma ja savukalatäyte teki pinaattivohveleista ihan täydellisen aterian helteisen kesäpäivän iltaan. Jos juhannusmenussa on vielä tilaa, tai vaikkapa sunnuntain sapuskat on miettimättä tässäpä pinaattivohveleiden resepti.

Pinaattivohvelit ja savulohitäyte

0,5 dl maitoa
3 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
suolaa
1 pss (150 g) pakastepinaattia
0,5 dl öljyä

paistamiseen voita tai öljyä

täyte

savulohta
suippopaprika pilkottuna
pieni punasipuli pilkottuna
suolaa
mustapippuria
200 g paprika-chili tuorejuustoa
1 prk creme fraichea
(piimää)

Valmista taikina. Riko munien rakenne rikki vispilällä. Lisää taikinaan jauhot, suola ja sulatettu pakastepinaatti. Surauta tasaiseksi sauvasekoittimella. Laita taikina tekeytymään noin puoleksi tunniksi. Ennen kuin aloitat paistamisen lisää taikinaan öljy ja sekoita hyvin.

Sillä aikaa kun taikina tekeytyy jääkaapissa, valmista täyte. Sekoita täytteen aineet keskenään. Jos täyte jää liian paksuksi, sitä voi ohentaa mieleisellä maitotuotteella. Useasti käytän ohentamiseen jogurttia, mutta sen puuttuessa ohensin täytettä tällä kerralla piimällä. Laita täyte tekeytymään jääkaappiin  siksi aikaa kun paistat vohvelit.

Paista pinaattivohvelit vohveliraudalla. Jos rautasi vaatii, käytä paistamiseen voita tai öljyä. Ja vaikkei vaatisi, tuleehan rasvasta taikinaan makua. Tarjoile vohvelit savulohitäytteen ja kenties salaatin kanssa.
*

Minun megalonimaisesta taikinastani tuli hurja määrä vohveleita. Kaikkia ei jaksettu syödä kerralla, mutta niistä saatiin kelpo iltapala seuraavallekin päivälle, vaikka tietysti rapeus kärsi. Parhaimmillaan vohveli olisi suoraa raudasta, mutta minä tykkään paistaa ensin kaikki ja kutsua sitten syöjät pöytään. Yhdessä syöden ihan tavallinen arki-ilta tuntuu vohvelikesteiltä.

Hyvää juhannusta kaikille!

Pinaatti-nakkipannari - viimeinen ehtoollinen

Keskiviikko iltapäivä tuntui kiireiseltä. Iltaruuan, eli niin sanotun viiden ruuan aikoihin, nakertelimme näkkäriä ja totesin, että syödään vasta myöhemmin, että laitetaan vähän tuhdimpaa iltapalaa. Siihen tarkoitukseen sopi hyvin pinaatti-nakkipannari. Suolainen pannari toimi samalla jääkaapin siivousruokana, sillä siihen upotettiin parhaat päivänsä nähneitä yrttejä, päiväyksellä olevia nakkeja ja niin edelleen.

*

Pinaatti-nakkipannari

4 munaa

7 dl maitoa

3 dl vehnäjauhoja

150 g pakastepinaattia

suolaa

mustapippuria

täytteeksi

1 pkt Kivikylän nakkeja pilkottuina

puolikas punasipuli ohueksi siivutettuna

100 g fetajuustoa murustettuna

tomaatti siivutettuna

tuoretta basilikaa, persiljaa ja ruohosipulia

Valmista pannari taikina. Riko munat kulhoon ja vispaa rakenne kevyesti rikki. Lisää kulhoon sulanut pinaati, maito ja jauhot. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Anna taikinan turvota hetkinen noin 10-15 minuuttia.

Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle. Laita täytteitä tasaisesti ympäri uunipannua taikinan päälle ja paista 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Laita vielä pieneksi hienonnettuja tuoreita yrttejä pannarin pinnalle ennen tarjoilua ja nauti vaikkapa salaatin kanssa. Jos pannaria jää yli, sen voi hyvin lämmittää. Kovaan nälkään tai pikkuhiukoon sitä voi syödä suoraan jääkaapista vaikka kylmänä. Toimii myös retkieväänä.

*

Pinaatti-nakkipannari oli meidän perheen viimeinen ehtoollinen, the end of an era, iltapala etäopetuksen viimeisenä päivänä. Keskiviikkoillassa tunnelma oli erilainen kuin minään iltana pitkään aikaan. Tunnelma oli jännittynyt ja odottava, mutta kuitenkin positiivinen. Tuli mieleen elokuinen päivä. Tiedättehän sen viimeisen lomapäivän ennen koulun alkua.  

Eiväthän nämä edeltävät 8 tai oikeammin 9 viikkoa mitään lomaa ole olleet. Meidän koronakevät alkoi kuopuksen flunssaviikolla, joka huipentui karanteenimääräykseen luokkakaverilla todetun positiivisen koronanäytteen vuoksi. Näyte osoittautui myöhemmin negatiiviseksi, mutta tuossa hässäkässä otimme myös esikoisen pois koulusta. Lasten etäkoulu alkoi muutamaa päivää aiemmin kuin koulut sulkivat ovensa. Siitä saakka minäkin olen tehnyt enimmäkseen etätöitä ja mieskin jonkin verran. Kotona on välillä ollut kaista tiukilla. Enkä puhu pelkästään tietoliikenneyhteydestä.  

Hyvin meillä on kuitenkin mennyt. Uskon, että tätä kiireetöntä, aikataulutonta perheaikaa tullaan vielä kaipaamaan. Vaikka myönnettävä on, että näiden viikkojen aikana olen monesti huokaillut myös sitä, miten kiva olisi viettää aikaa yhdessä ystävien ja sukulaisten kanssa. Sekä elämän ilot ja surut on tärkeä kohdata läheisten kanssa. Se mitä sanotaan jaetusta ilosta ja surusta, ei ole pelkkä klisee.

Pestofetatäytteiset suolaiset kolmiot - taikinaterapiaa poikkeusoloissa

Arki muuttui aika yllättäen, vaikka onhan koronauutisia maailmalta kuulunut jo jonkin aikaa. Ei ole helppoa ryhtyä yhtääkkiä tekemään etätöitä tai käymään koulua etänä. Omassa perheessä on se onnellinen tilanne, että sekä seiska-, että nelosluokkalainen kuuluvat digikokeilun piiriin ja molemmilla on käytössään omat chromebookit. Molemmat ovat tunnollisia ja ahkeria. Teinillä sujuu paremmin. Valmiudet itseopiskeluun ovat jo aika hyvät. Nelonen on vähän tuuliajolla. Toivottavasti myös nelosten ope alkaa hyödyntää verkko-opetusmahdollisuuksia, kun ne kerran ovat olemassa. Omat etätyöt sujuvat, joten kuten. Työni ei ole kokonaan tehtävissä etänä, mutta teen sen mitä pystyn. Opettelua tämä uusi arki vaatii aikuisiltakin. Toistaiseksi kotona on kaista riittänyt ja sopu säilynyt. 

Ruokahuolto on se, joka pistää perheenäidin kaikkein kovimmalle. Olen ajatellut, että lounaan pitää olla jotain todella nopeaa mieluiten eilistä ruokaa, joka on helppo lämmittää. Tai ehkä jotain haudutettavaa, joka valmistuu uunissa hyvin vähillä esitöillä. Uunipuuro on tästä hyvä esimerkki. Huokeaakin ruuan on oltava, sillä pitemmän päälle pörssissä tuntuu, että lounaita ei syödä koulussa. Enkä mielellään tinkisi ruuan terveellisyydestäkään. Ensimmäinen viikko sujui hyvin, ja tulevallekin viikolle on hyvät suunnitelmat. Tänään oli lounaaksi pelmeneitä pakastealtaasta ja päivälliseksi paistettuja perunoita, kukkakaalia ja eilisen savulohen loput. Huomenna on lounaaksi lauantailta jäänyttä jauhelihakeittoa ja päivääliseksi on uunifetapastasuunnitelmia.

Ensimmäisen viikon päätteeksi kaipasin ruuanlaittorumbasta huolimatta, jotain tekemistä käsille. Kaipasin taikinaterapiaa. Instagramissa seuraajani kyseli, mistä löydän ideoita keittiööni. Pestofetatäytteiset kolmiot löytyivät instagramista. Selailen paljon ruokakuvia. Appelsiineja ja hunajaa on minulle bloginakin tuttu. Jaelilta olen saanut monia ideoita, ellet vielä seuraa häntä, kannattaa ottaa seurantaan, varsinkin jos vähänkään on kiinnostunut välimerellisestä ruuasta. Jael kokkaa Israelissa. Sosiaalisen median lisäksi reseptejä ja ideoita löytyy lehdistä, telkkarista, kirjoista, kavereilta ja ihan mistä vaan. Etenkin ruokainspiraatiot syntyvät usein ihan omasta päästä.

*

Suolaiset kolmiot tomaattisella taikinalla ja pestofeta-täytteellä 

(noin 20 kpl)

taikina

175 g vehnäjauhoa

1 tl suolaa

½ tl sokeria

125 g kylmää voita , kuutioituna

60 ml kylmää vettä

2 rkl tomaattipyreetä

2 rkl juustoraastetta (minulla goudaa)

kananmuna

seesaminsiemeniä

täyte

80 g fetaa

2 rkl pestoa

Taikinan valmistaminen onnistuu parhaiten yleiskoneella tai vastaavalla. Sekoita jauhot, suola ja sokeri koneessa sekaisin. Lisää jauhojen joukkoon voikuutiot. Sekoita kunnes taikina on murumaista.  Lisää taikinaan kylmä vesi, juustoraaste ja tomaattipyree. Sekoita taikinaa muutaman kierroksen ajan koneesi tehosta riippuen. Taikinaa käsitellään mahdollisimman vähän ja se on valmista heti, kunnes se pysyy koossa. Näin lopputulos on rapeampi. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin kovettumaan ja odottamaan muutamaksi tunniksi.

Sekoita pesto ja feta tahnaksi ennen kuin alat leipoa. Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Riko valmiiksi kananmuna kulhoon ja vatkaa sen kevyesti haarukalla. Tarvitsen kananmunaa voiteluun.

Levitä leivinalustalle jauhoa ja kaulitse taikina muutaman millinpaksuiseksi. Ota taikinasta muotilla tai vaikkapa mukilla halkaisijaltaan noin 8 cm kokoisia ympyröitä. Voitele taikinaympyröiden reunat kananmunalla. Lisää keskelle teelusikallinen täytettä ja taittele ympyrät kolmiot valmiiksi. Mallin näet esimerkiksi tällä videolla.

Nostele valmiit kolmiot leivinpaperin päälle. Voitele kolmiot kanamunalla, ja sirottele päälle seessaminsiemeniä.

Kolmiopikkuleipiä paistetaan noin 20 minuutin ajan. Tarjoillaan hyvin jäähtyneinä.

*

Epäilin vähän miten alkuperäisen reseptin taikina pysyy kasassa ja niinpä lisäsin taikinaan vähän juustoraastetta. Taikina oli pehmeää ja helposti leivottavaa. Ehkä vähän menetin rapeudessa tällä muutoksella. Oikaisin väärässä kohdassa, kun en voidellut ympyröiden sisäpuolta. Kaikki kolmiot eivät pysyneet kunnolla kiinni, vaan osa "räjähti" auki. Ensi kerralla olen viisaampi tämän asian suhteen. Koitin kyllä painella kolmion huolellisesti umpeen, mutta varmasti tuo kanamunalla voitelu olisi auttanut.

Me syötiin makupalat heti lauantaina leipomisen jälkeen, mutta suurin osa jätettiin eväsherkuiksi seuraavan päivän metsäretkelle. Kun tilanne nyt on tämä mikä on, suosittelen korona kurimukseen sekä taikinaterapiaa, että metsäterapiaa. Molemmat toimivat! Pysykäähän terveenä!

Parsapiiloja - parsaa, brietä ja voitaikinaa

Pelastin kaupasta briejuuston, jonka viimeinen myyntipäivä oli lähellä. Ajatuksena kokeilla parsapiiloja. Parsa on yksi sellaisista kasviksista, joita minulla on jääkaapissa aina tähän aikaan vuodessa. Yleensä kypsennän koko puntin kerralla. Harvoin puntillinen tulee syötyä yhdellä kerralla, mutta kypsistä parsoista saa mukavasti täydennystä aterioihin. Kypsät parsat voi esimerkiksi pilkkoa salaattiin, pastaan tai munakkaaseen. Näihin leivonnaisiin parsa laitetaan tokikin raakana ja se kypsyy  sopivasti voitaikinan sisällä.

Parhaimmillaan parsa on tietenkin vasta kypsennettynä. Useimmiten keitän parsan kypsäksi kevyesti suolalla maustetussa vedessä. Viitisen minuuttia riittää. Parsa on myös tosi hyvää grillattuna. Kotimaisen parsan sesonki ei ole vielä edes alkanut, ja silti tätä herkkua on ollut tarjolla pitkään. Itse jätän isojen merin takaa tulleet parsat suosiolla kaupan hyllylle, mutta heti kun eurooppalaista on tarjolla, en voi enää vastustaa kiusausta. Parsainto hiipuu vähitellen, kun kesän kuluessa. Eikä parsa enää niin hyvää kesällä olekaan silloin on muut herkut. 

Parsa on niin miedon makuinen, että on syytä olla tarkkana mitä parsan kanssa valmistaa. Parsapiiloissa yhdistyy kaikki se, mistä parsa pitää. Tai mistä minä pidän parsan kanssa. Parsalle sopii voi ja juusto. Parsapiiloja on maustettu vain hieman hunajalla ja tuoreella timjamilla. Meillä parsapiiloja syötiin iltapalalla vihreän salaatin kanssa, mutta ne kelpaavat yhtä hyvin vaikkapa kahvipöytään tai keväiselle brunssille.

*

Parsapiilot

10 kpl

5 kpl (500 g) pakastevoitaikinalevyjä

10 tankoparsaa

200 g Brie-juustoa

2 rkl juoksevaa hunajaa

tuoretta timjamia

muna voiteluun

10 cocktailtikkua

Sulata voitaikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan. Puolita levyt. Katkaise parsoista pois puumainen kanta pois. Nuoria ja tuoreita parsoja ei välttämättä tarvitse kuoria, mutta jos näet tarpeelliseksi, kuori parsat.

Aseta voitaikinanlevyn päälle siivu brietä ja parsa. Mausta lorauksella hunajaa ja tuoreella timjamilla. Taita kaksi kulmaa keskelle toistensa päälle ristiin. Nipistä ja sulje cocktailtikulla.

Voitele munalla.

Paista uunin keskiosassa 225-asteessa noin 15-20 minuuttia.

*

Koska parsa on suurta keväistä herkkuani, blogista löytyy muutamia muitakin parsa ohjeita. Lisään tähän alle muutamia, jolloin ne on helppo löytää. Minulla on vielä muutama parsa-ajatus mielessä tälle kaudelle. Katsotaan syntyykö parsasta vielä jotain sellaista, jonka voin kirjoittaa blogiin muistiin itselle ja vinkiksi teille lukijoille. Pidätkö sinä parsasta?

• Paahdettua parsaa ja karitsan sisäfilettä
• Salaatti kananmunasta, mädistä ja parsasta
• Parsakeitto valkoisesta parsasta
• Parsaa ja hollandaisekastiketta
• Pekoniparsaa ja paholaisen munia
• Parsapiirakka
• Pasta primavera
• Parsarisotto

Pehmeät sämpylät kaurapuuron lopusta

Voisi luulla, että minulla on laihialaisia sukujuuria, niin tarkasti otan kaiken talteen. Mainittakoon nyt esimerkiksi erinäköiset liemet, joita jää liha-, kala- tai kanapadan pohjalle. No se on vielä enemmän kuin järkevää, sillä liemissä on kaikki maku. Mutta kerään talteen myös kananmunan valkuaiset, jos käytän vain keltuaisen. Valkuaiset voi pakastaa, jos niille ei ole heti käyttöä. Pakastimesta valkuaisia voi sitten lisätä melkein mihin tahansa kanamunaruokiin tai sitten niistä voi paistella pavlovaa tai marenkia. Onkohan muita kaltaisiani nuukamaijoja? Myönnän kyllä, että tämä valkuaisjuttu saattaa olla vähän liioittelua. Mutta se ei ole liioittelua ottaa, että ottaa talteen puuron lopun. Mistään ei tule yhtä pehmeitä sämpylöitä kuin kaurapuuron lopusta. Tässäpä suora ohje, jos sinulla sattuu olla 2 dl ylimääräistä puuroa. 

*

Pehmeät sämpylät kaurapuuron lopusta

2 dl puuroa

1,5 dl vettä

puoli pussia kuivahiivaa

5 dl vehnäjauhoja

suolaa

1 rkl siirappia

Lisää puuroon lämmintä vettä ja sekoita. Jos tarpeen lämmitä sen verran, että neste on tarpeeksi lämmintä, että hiiva alkaa toimia. Kuivahiiva tarvitsee 42 asteen lämpötilan.

Lisää taikinaan myös suola, siirappi ja vehnäjauho. Anna kohota kaksinkertaiseksi

Taikina jää aika löysäksi. Siitä kannattaa muotoilla nopeasti pötkylän, jonka voi jakaa leipurinlastalla esimerkiksi 8 osaan ja nostella leivinpaperin päälle uunipellille.

Paista 220 asteisessa uunissa kymmenkunta minuuttia.

*

Sämpylät ovat parhaimmillaan tuoreena. Päällekään ei tarvitse kuin kerroksen voita ja ylähuulen. Samaan aikaan kun kirjoitan näistä pehmeistä kaurapuuron lopusta tehdyistä sämpylöistä tuoksuttelen uunista tulevan pannarin tuoksua. Se on tehty mannapuuron lopusta. Iltapalaksi on Ahvenanmaan pannukakkua.

Tänä hapanjuurileivonnan aikakautena vielä haaveilen omasta hapanjuuresta. Voi, miten sillä varmaan tulisi hyviä sämpylöitä. Olen ottanut ensimmäisen askeleen kohti omaa hapanjuurileipää kohti ja lainannut kirjastosta kirjallisuutta. Lukenutkin jo. Valitettavasti tulevat viikot taitavat olla leipätyössä niin kiireisiä, että vieläkin ajatus hapanjuuri jää hautumaan. Kaikki vinkit hapanjuurileivontaan ovat tervetulleita!

Seesamkeksit - Martat keittokirja

Siitä on jo viikkoja, kun kustantaja lähetti uutukaisen Martat keittokirjan, jonka alaotsikkona on innostu ja onnistu keittiössä. Tuo alaotsikko ei kuvaa kovinkaan hyvin viikonloppuani keittiössä. Instassa Viikonloppukokki_blogia seuraavat ovat todenneet, että lauantaille tehdyt suuret suunnitelmat eivät toteutuneet lainkaan ja sunnuntaina leivottu kakku jäi vuokaan kiinni. Epäonni ei ole Marttojen keittokirjasta kiinni. Seesamkeksit olivat nimittäin lähes ainoa juttu, joka viikonloppuna ruuassa onnistui ja se resepti on Marttojen keittokirjasta.

Marttojen keittokirjan juuret ovat 90-luvun lamavuosina ilmestyneen Penninvenyttäjän keittokirjassa. Penninvenyttäjien henkeen Marttojen keittokirjaan on koottu terveellisiä ja edullisia kotiruokaohjeita.  Edullisuus on raaka-aineissa; paljon kasviksia, sesonkien suosimista ja hävikin välttämistä. Juuri niitä arvoja, joita minunkin keittiössäni kunnioitetaan. Ajan hengessä Martat ovat myös siinä mielessä, että kirjassa on huomattu trendit muun muassa villiyrtit ja löytyypä ohjeita vegaaneillekin.

Pidän kovasti kirjan perinteisestä sisällysluettelosta, jossa kasvis-, kala-, muna- ja liharuuat on jaettu omiin lukuihinsa. Kirjan muut osiot täydentävät ruokaympyrää siten, että marttojen keittokirjasta saat vinkkejä ja reseptejä ruokiin aamusta iltaan, arjesta juhlaan. Kirjan lopusta löytyy vielä hakemisto, jossa reseptit on aakkostettu kunkin teeman alle. Sisällysluettelo ja hakemisto on yksi keittokirjojen tärkeimpiä ominaisuuksia, varsinkin kun kysymys on tällaisesta perusteoksesta.

Marttojen keittokirja on loistava perusteos kirjahyllyyn. Kuulin vähän aikaa sitten, että säästösyistä kaikki koululaiset eivät saa enää kotitalouskirjaa omaksi. Se on tosi sääli! Monesti on meilläkin kotsan kirjaa kaivettu esiin, vaikka peruskoulun päättämisestä on kulunut useampi vuosikymmen. Minusta Martat keittokirja voisi vastata tähänkin haasteeseen ja siksi kannattaa painaa kirja mieleen lahjavinkkinä peruskoulun päättävälle tai kotoa poismuuttavalle nuorelle.

Yhdessä asiassa Martat keittokirja häviää monelle nykyiselle keittokirjalle. Kuvien määrä on vähäinen. Tämä keittokirja on ensisijaisesti luettavaksi, ei katseltavaksi. Tosin niistä kuvista, jotka kirjassa ovat, on sanottava, että ne kyllä miellyttävät silmää ja kertovat mihin lopputulemaan reseptissä pyritään. Tunnistin Elvi Ristan tyylin heti, niin paljon meillä on selailtu Suomen lasten kotiruokaa -kirjaa, jossa on myös Ristan kuvia. Ehkäpä tämä kuvakysymyskin liittyy juuri kirjan perusteos -ominaisuuteen. Ja ehkäpä somejakojen myötä tulee lisää kuvia resepteistä. Ainakin Maistuis varmaan sullekin -blogissa on tehty perunavohveleita ja tässä tulevat nyt nämä seesamkeksit:

*

Seesamkeksit

3 dl täysjyvävehnäjauhoja

(tai 2 dl vehnä- ja 1 dl grahamjauhoja)

2 rkl kuorellisia seesaminsiemeniä

0,5 tl leivinjauhetta

hieman suolaa

50 g voita

keltuainen

0,6 dl (4 rkl) vettä

voiteluun

valkuainen

pinnalle 

seesaminsiemeniä

Sekoita kulhossa keskenään jauhot, siemenet leivinjauhe ja suola. Nypi joukkoon kylmä kuutioitu rasva. Lisää keltuainen ja vesi ja sekoita taikinaksi. Kääri taikina muovikelmuun ja nosta jääkaappiin lepäämään 15 minuutiksi.

Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Voitele levy valkuaisella ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä.

Leikkaa taikinapyörällä noin 2 cm levyisiä nauhoja vaakasuoraan. Pyöritä taikinapyörällä myös leikkauskohdista aina viistoon. Näin saat vinoneliöitä.

Paista 200 asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia, kunnes keksit ovat saaneet hieman väriä. Jäähdytä ritilällä.

*

Minulla ei ollut käytössäni kuin tavallisia vehnäjauhoja, mutta täysjyväjauhoilla kekseille olisi kyllä tullut enemmän makua. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin margariinia, mutta minulla ei koskaan ole kaapissani kasvismargariinia, joten nämäkin keksit on leivottu voilla. En myöskään nostellut keksejä erilleen toisistaan, vaan paistoin juuri sillä pellillä, jolle olin leivinpaperille nostetun keksilevyn nostanut. Keksit pysyivät hyvin erillään toisistaan. Muutamasta kohtaa pyöritin taikinapyörän lämpimän levyn päällä.

Seesamkeksejä on syöty meillä iltateellä ja päiväkahvilla. Uskoisin niiden sopivan tosi hyvin esimerkiksi juustotarjottimelle tai syntymäpäiväjuhlien kahvipöytään. Seesamkeksi on siinä mielessä hassu leivonnainen, että sen voi tarjota arkisesti kotona iltateellä, mutta se ei häpeile juhlatarjottavanakaan yhtään. Oikeastaan keksi kuvastaa hyvin Martat keittokirjaa. Niin tavallista, että se on melkein hienoa. Upea teos 120-vuotiaalta Martta-järjestöltä juhlavuoden kunniaksi!

Martat keittokirja Innostu ja onnistu keittiössä on saatu arvostelukappaleena Gummerrus kustannus Oy:lta

Suppilovahveropiirakka kuivatuista sienistä

Jos aiemmin syksyllä tuli kuivattua sieniä, itsenäisyyspäivän aikaan kuivatuista sienistä kannattaa leipoa glögille piirakka. Kuivatut sienet saa piirakkakelpoiseksi liottamalla niitä nesteessä. Vesi käy vallan mainiosti, mutta myös maitoa voi käyttää. Itse olen kuivannut lähinnä suppilovahveroita, ja ainakin niiden liotusliemen voit käyttää hyödyksi ruuanlaitossa. No, piirakkaan ei juuri nestettä tarvitse, mutta esimerkiksi muhennosta tai kastiketta valmistaessa liotusneste kannattaa hyödyntää. Paljonko kuivattuja sieniä sitten pitää piirakkaan laittaa? Kokemukseni mukaan pari kourallista kuivattuja (noin 50 g) suppilovahveroja vastaa noin litraa tuoreita sieniä.

*

Suppilovahveropiirakka

pohja

2 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

hieman suolaa

1 dl vettä

0,5 dl ruokaöljyä

öljyä piirakkavuokan voiteluun

täyte

pari kourallista kuivattuja suppilovahveroita tai

1 l tuoreita suppilovahveroita

sipuli

hieman suolaa

tuoretta persiljaa

1 tl timjamia

nokare voita

kuorrutus

120 g cheddaria raastettuna

2 kananmunaa

2,5 dl pippurikermaa

suolaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Valmista piirakkapohja sekoittamalla kaikki aineet sekaisin. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.

Jos käytät kuivattuja sieniä, laita ne vähintään vartiksi veteen likoamaan. (Jos käytät tuoreita sieniä, laita esikäsitellyt sienet kuivalle pannulle ja kiehauta ne omassa nesteessään.) Kaada liotetuista sienistä ylimääräinen neste pois. Lisää pannulle nokare voita. Kuullottele hetki sieniä ja pieneksi pilkottua sipulia. Mausta seos suolalla ja timjamilla. Lisää sieni-sipuliseos ja pienemmäksi revitty tuore persilja piirakkapohjan päälle.

Yhdistä kuorrutuksen aineet sekaisin. Kaada kuorrutus päällimmäiseksi piirakkavuokaan.

Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia.

*

Sienipiirakka on siinä mielessä mukava leivonnainen, että se käy hyvin moneen paikkaan. Tämän kyseisen piirakan leivoin iltapalaksi kylään tulleille kavereille. Tietenkään koko piirakka ei kulunut yhdeltä istumalta, vaan sitä riitti seuraavalle viikolle etäpäivän lounaaksi. Aikaisemmin minun tuli höystettyä sienipiirakkaa lähes poikkeuksetta pekonilla, mutta sittemmin olen oppinut, että ainakaan maun vuoksi se ei ole välttämätöntä. Sienipiirakalle sopivan aromaattista ja sulamisominaisuuksiltaan hyvää juustoa on cheddar. Pidän myös pippurikermasta, joka tuo mukavasti mausteisuutta piirakalle. Ja kehuinko jo tuota pohjaa? Sen olen löytänyt Martoilta. Helppo valmistaa, eikä kovinkaan rasvainen. Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille!

Omenainen mustatorvisienipiirakka

On kaksi vaihtoehtoa, joko tämä syksy on aivan erityisen hyvä mustatorvisienisyksy, tai sitten mustatorvisilmäni on harjaantunut. Haluaisin uskoa jälkimmäiseen. Olen nimittäin käynyt vuosikausia samassa sienimetsässä, ja löytänyt sieltä aina silloin tällöin muutaman mustatorven. Tänä syksynä sieniä on ollut niin runsaasti, että niistä itsessään on voinut laittaa jotain. Tähän asti olen malttanut lisäillä mustatorvisieniä mausteeksi ja korostamaan metsäisiä makuja. Makuja mustatorvisienessä on!

*

Omenainen mustatorvisienipiirakka

pohja

2 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

hieman suolaa

1 dl vettä

0,5 dl ruokaöljyä

öljyä piirakkavuokan voiteluun

täyte

5 dl mustatorvisieniä

100 g kotimaista omenaa

pieni punasipuli

hieman suolaa

pari pyöräytystä mustapippuria

timjamia parista tuoreesta varvusta

pieni nippu tuoretta persiljaa

nokare voita

kuorrutus

80 g cheddaria raastettuna

2 kananmunaa

1 dl kermaa

1 dl maitoa

suolaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Valmista piirakkapohja sekoittamalla kaikki aineet sekaisin. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.

Laita esikäsitellyt sienet kuivalle pannulle ja kiehauta ne omassa nesteessään. Isot sienet kannattaa pilkkoa tai repiä pienemmäksi. Poimimani mustatorvisienet olivat niin kuivia, että niistä ei juurikaan irronnut nestettä. Lisää pannulle nokare voita. Kuullottele hetki sieniä, pieneksi pilkottua sipuli ja omenaa. Mausta seos ja lisää piirakkapohjan päälle.

Yhdistä kuorrutuksen aineet ja sekoittele. Kaada päällimmäiseksi piirakkavuokaan.

Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia.

*

Tässä mustatorvisienipiirakassa on itselleni kaksi uutta juttua: ensimmäinen on kevyempi suolainen piirakkapohja. Ohjeen satuin löytämään googlailun tuloksena martoilta. Toki perinteiselle voi-vehnäjauhopohjalle on hetkensä, mutta marttojen vaihtoehto oli vähärasvaisempi ja ennen kaikkea todella nopea valmistaa. Toinen ja oikeataan suurempi ahaa-elämys oli lisätä omenaa suolaisen piirakan täytteeseen. Mustatorvisienessähän on hieman omenainen tuoksu. Sieniä tuoksutellessa ajattelin, että miksi ihmeessä en laita piirakkaan omenaa. Laitetaanhan omenaa sienisalaattiinkin. Aloitin pienellä määrällä, seuraavalla kerralla voisin varovasti lisätä omenan määrää.

Joku sienestäjä saattaa muuten kiinnittää huomiota sienten väriin. Mustatorvisienet ehtivät odotella jääkaapissa pari päivää ennen kuin pääsivät piirakkaan ja värikin muuttui ruskeammaksi. Sienet ilmeisesti rupesivat kuivamaan, sillä kuva kertoo värin ihan todellisena.. Kyseessä on kuitenkin mustatorvisieni, eikä harvinainen ruskotorvisieni, joka sekin olisi kelvollinen ruokasieni.

Oletko sinä kokenut ahaa-elämyksiä sieniruokien tai sienestyksen suhteen tänä vuonna?