Maa on jälleen musta ja marraskuinen. Siinä kaamosvaloja viritellessä aloin laskeskella, että jouluunhan ei enää ole pitkäkään aika. Kovin lyheltä aika jouluun tuntuu erityisesti jos laskee viikonloppuja. On alettava nauttimaan jouluisista ruuista ja leipomuksista. Se on nimittäin mukavampi näin päin: nauttia joulusta jo ennen joulua. Pelkkinä pyhinä ei ehdi tarpeeksi! Monena vuotena minulla on ollut tarkoitus leipoa itse saaristolaisleipää. Meillä on nimittäin perheessä limpun rakastajia. Pienin on ehkä suurin. Yksi parhaista on saaristolaisleipä. Ohjeita etsin vähän sieltä ja täältä, sovelsinkin. Jokainen lukemani resepti kertoi, että helppoa on. Saman totesin minäkin:
*
Saaristolaisleipä viikonloppukokin tapaan
3 leipää
1 l piimää
50 g hiivaa
2 dl omenasosetta
9 dl vehnäjauhoja
3 dl ruisjauhoja
3 dl kaljamaltaita
1 dl tattarijauhoja
2,5 dl vehnäleseitä
0,5 dl pellavansiemeniä
2 rkl suolaa
2 dl siirappia
leipien valeluun
noin 3 dl siirappivettä (1 osa siirappia 2 osaa vettä)
(voita, jos käytät voideltavia vuokia)
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva lämpimän piimän joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää omenasose.
Sekoita kuiva-aineet puuhaarukalla nesteeseen. Lisää siirappi. Taikina jää aika löysäksi. Jaa taikina kolmeen noin litran vetoiseen vuokaan. Anna kohota pari tuntia.
Laita leivät 150 asteiseen uuniin pariksi tunniksi. Kun paistoaikaa on jäljellä vajaa tunti - reilu puoli tuntia, valele leivät siirappivedellä. Jatka paistamista puolisen tuntia, kunnes leivät ovat kypsiä. Jos leivät alkavat tummua päältä liikaa, laita leivinpaperi suojaamaan leipiä liialta paistumiselta.
Kumoa kypsät leivät ritilän päälle jäähtymään. Käytin paperisia vuokia, ja irrotin leivät vuuista jäähtymään. Laitoin toki leivät takaisin vuokaan, kun ne olivat kunnolla jäähtyneet.
*
Saaristolaisleivän leipominen on todella matalan kynnyksen leipomista. Ainoa asia mitä leivän tekeminen vaati, oli aika. Ja vaatiihan tuo jauhokaapilta aika paljon. Maultaan leipä oli oikein herkullinen, juuri sellainen makea, mutta silti leipämäinen (vrt. kakku) kuin saaristolaisleivän kuuluu ollakin.
Monissa ohjeissa sanotaan, että leipä on parhaimmillaan, kun se ehtii tekeytyä 2-4 päivään. Meille kävi kuitenkin niin hassusti, että leipä ei ehtinyt tekeytyä kuin yhden päivän ennen kuin loppui. Tai itse asiassa arvelin, että näin saattaa käydä ja pakastin heti kaksi leipomistani leivistä. Mielestäni leivän maku kuitenkin ehti jo syventyä tuon yhden yön tekeytymisenkin aikana. Rakenne muuttui ihan selvästi. Leipä oli seuraavana päivänä paljon helpommin leikattavissa.
Saaristolaisleipä kelpaa nautittavaksi ihan sellaisenaan, vaikkapa päiväkahvilla. Kun leivän päälle sipaisee voita, se on lähes täydellistä. Leipä kelpaa myös nautittavaksi mädin, graavatun kalan, savustetun lihan tai sienisalaatin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti