Tuorepuuro mantelimaidosta, chiansiemenistä ja marjoista

Olen koittanut pitää kesästä kynsin hampain kiinni, ja siksi olen syönyt vielä kylmiä tuorepuuroja, vaikka talvella syön pääosin lämmintä kaurapuuroa. Molemmat, sekä lämpimän puuron, että kylmän tuorepuuron syön marjojen kanssa. Puuro on hyvä alku päivälle. Tuorepuurossa käytän useimmiten nesteenä piimää, kuten mango-tyrnituorepuurossakin. Siihen aina samaan joskus kyllästyy, ja kaipaa vaihtelua. Minä hain tuorepuuroon vaihtelua mantelimaidosta. Lisäksi korvasin osan kaurahiutaleista chiansiemenillä.

*

Tuorepuuro mantelimaidosta, chiansiemenistä ja marjoista

1 annos

0,75 dl kaurahiutaleita

1 rkl chian-siemeniä

2 dl makeuttamatonta mantelimaitoa

1 tl vaahterasiirappia

metsävadelmia

mustikoita

cashew-pähkinöitä

Sekoita ainekset marjoja ja pähkinöitä lukuunottamatta ja laita yöksi jääkaappiin. 

Lisää aamulla puuron päälle marjat ja pähkinät ja nauti aamiaiseksi.

*

Etsin pitkään hyvää suhdetta ainesosille. Lopulta se löytyi. Vaikka piimään tehtyyn tuorepuuroon en kaipaa sokeria tämä makeuttamattomaan mantelimaitoon tehty kaipasi sitä ehdottomasti. Muuten puurosta tuli jotenkin vetisen makuista. Vaahterasiirappia tarvitsee lisätä vain aivan vähän. Se on niin makeaa.

Chian-siemet ovat minulle uusi tuttavuus, ja olen vasta testaillut koko siemeniä niin paljon ja monta vuotta kuin tästä superfoodista onkin jo kirjoitettu ja puhuttu.  Chian-siementen kanssa oli vähän säätämistä. Suutuntuma ei vanukkaassa ollut oikein mieleinen, mutta kaurahiutaleiden kanssa katoaa fiilis, että söisi sammakonkutua. Chian-siemet turpoavat älyttömästi, joten nestettä tarvitaan runsaasti. Chian-siemenet pitävät nälän hyvin kurissa ja auttavat myös ylläpitämään verensokeria tasaisena. Siksi taidankin käyttää niitä toisinaan osana aamiaista. 

Kuitenkin, kun superfoodista puhuttaan, taidan enimmäkseen hehkuttaa kotimaisten marjojen puolesta. Laiskanpuoleisena poimijana olen kiitollinen siitä, että mustikat voi ostaa torilta. Mansikat sentään keräsimme itse, eikä siinä edes kauaa nokka tuhissut. Apukokit ovat jo aika nopeita poimijoita. Monena kesänä olen kerännyt paljon metsävadelmia, mutta tänä vuonna niiden laatu oli niin huono, että sain säilöön vain aivan vähän. Onneksi on työkaveri, jonka viinimarjapensaaseen pääsin täydentämään vadelmasadon puutteita. Kiitos vaan!

Vielä palaan tuorepuuron rakenteeseen parin lauseen verran. Pidän siitä, että makuaineet lisätään puuroon vasta juuri ennen nauttimista. Näin puuro säilyy kauniimman värisenä ja marjojen ja etenkin pähkinöiden rakenne miellyttävänä. Syötkö sinä tuorepuuroja? Millainen tuorepuuro on suosikkisi?

Raparperi-vadelmapiirakka valkosuklaalla

Viikonlopun aikana on tullut kevät. Ehkä huomaan sen erityisesti, koska piipahdimme viikonloppuna Joensuussa, ja siellä oli vielä kovin talvista, kevättalvista tosin. Täällä kotona Etelä-Pirkanmaalla vähäinenkin lumipeite on kadonnut niin, että raparperin kasvupaikka on jo lumesta paljaana. Tänään töistä tullessa oli peräti 7 astetta lämmintä ja aloin miettiä, että itseasiassa siihen, kun raparperi alkaa pukata uutta satoa, ei ole enää kovin pitkä aika. Kyllähän se kevät oli osaltaan inspiraation lähteenä raparperi-vadelmapiirakkaan, vaikka ajatus lähtikin paljon käytännöllisemmältä tasolta. Nimittäin pakastinta on ruvettava tyhjäämään ennen uutta satokautta. Paistoimme vanhemman apukokin kanssa raparperi-vadelmapiirakka jälkiruuaksi paapalle, joka tuli kotomieheksi ja ammaksi eli lapsenvahdiksi kuten eteläpohjalainen sanoo viikonlopun ajaksi.

*

Raparperi-vadelmapiirakka

2 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

0,5 dl kauraleseitä

0,5 dl muscovadosokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

1,5 dl sulatettua voita

1 kananmuna

täyte

250 g raparperia

2 dl villivadelmia

(1 rkl perunajauhoja)

100 g valkosuklaata

1 prk kermaviiliä

1 muna

1 dl sokeria

Sekoita venhäjauhot, kaurahiutaleet ja -leseet, sokeri, leivinjauhe ja kaneli kulhossa. Lisää voisula ja muna sekoittaen. Levitä taikina voidellun piirakkavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle ja reunoille.

Levitä päälle vadelmat ja raparperin palat. (Ripottele päälle perunajauho. Se sitoo nestettä, jos sulavista pakasteista sitä vielä irtoaa)

Rouhi valkosuklaa karkeaksi rouheeksi ja sekoita raparperin ja vadelmien päälle.

Sekoita kermaviili, muna ja sokeri. Kaada seos piirakan päälle.

Paista 200 asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia.

*

Koska etenkin raparperini oli vielä jäistä, kun lisäsin sen piirakan päälle, ripottelin vähän perunajauhoja, jonka tarkoituksena oli sitoa sulavista pakasteista irtoavaa nestettä. Piirakka olikin mehukas, muttei ollenkaan vetinen, joten perunajauho hoiti hyvin virkansa.

Nuo hieman jäiset raparperin palaset vaikuttivat varmasti myös siihen, että piirakan paistoaika oli mielestäni varsin pitkä, joskushan piirakka paistuu ihan parissakymmenessä minuutissa. Jos sinulla ei ole enää pakastimessa raparperia jäljellä kannattaa maistuvan piirakan ohje laittaa talteen, sillä pianhan sitä uutta satoa jo saa.

Valkosuklaa antoi yllättävän paljon makua piirakkaan, vaikka sitä oli vain tuo 100 g. Makea suklaa tasoitti hyvin hapokasta raparperia. Valkosuklaa on sen verran makeaa, että se kannattaa ottaa huomioon piirakan täytettä ja pohjaa tehdessä. Kun piirakkataikinaan lisää jauhojen lisäksi kaurahiutaleita ja -leseitä pohjataikinaan tulee paljon enemmän makua ja rakennekin jää ihanan pehmeäksi. Muscovadosokeri tuo pohjaan vähän erilaista aromia ja tummaa väriäkin, jota kaneli tietysti vielä vahvistaa. 

Raparperi-vadelmapiirakka koristeltiin villivadelmilla ja sitruunamelissan lehdillä ja nautittiin jälkiruuaksi. Piirakka oli niin maistuvaa, että söimme melkein koko piirakan yhdeltä istumalta. Nuorempi apukokkikin, joka ei kuulemma pidä raparperista, söi melkoisen ison palan. Juuri maistelin jääkaappiin jääneestä palasesta haarukallisen, ihan vaan tarkistaakseni miltä piirakka maistuu kylmänä. Ja hyvältähän se maistui. Valkosuklaa maistui itseasiassa paljon enemmän kuin tuoreeltaan lämpimänä syödyssä piirakassa.

Ruusuinen vadelma-mascarponekakku

Tämä kesä on ollut älyttömän hyvä vadelmakesä. Metsävadelmia on tuoreeltaan syöty puuron, jugurtin ja rahkan kyljessä. Ja suoraan pensaasta tietysti ihan sellaisenaan. Minulla on aivan kodin lähellä erinomainen vadelmapaikka, jossa on helppo käydä poimimassa litra pari kerrallaan. Litra-pari kerrallaan -menetelmälläkin pakastimeen on kertynyt mukava määrä marjoja. Kesän viimeiset vadelmat kävin poimimassa viime viikon perjantaina. Ne päätyivät täytekakkuun, joka tarjoiltiin rapujuhlien jälkiruokana. Ainakin kotimaista puutarhavadelmaa on vielä tarjolla, joten tuoreista vadelmista tämä kakku onnistuu vielä.

*

Ruusuinen vadelma-mascarponekakku

3 munan sokerikakkupohja

kostutus

3 tl ruusuvettä

2 dl keitettyä vettä

täyte

150 g mascarponejuustoa

2 dl kuohukermaa

1 rkl sokeria

2 dl raparpericurdia

4 dl vadelmia (jätä koristelua varten muutamia marjoja)

kuorrutus

2 dl kuohukermaa

100 g mascarponejuustoa

2 tl ruusuvettä

koristeluun

mintunlehtiä ja vadelmia

Valmista sokerikakkupohja esimerkiksi linkin ohjeen mukaan. Kakkupohja kannattaa valmistaa täyttämistä edellisenä päivänä. Täytetyn kakkupohjan puolestaan kannattaa antaa makuuntua ja kostua jääkaapissa ainakin yhden yön yli ennen kuorruttamista, koristelua ja tarjoamista.

Leikkaa sokerikakku kolmeen osaan. Kiehauta vesi ja lisää veteen ruusuvettä. Kostuta pohjat ruusuvedellä maustetulla vedellä. Alinta levyä kannattaa kostuttaa vähiten ja ylintä eniten. Alin kostuu painon ja täytteiden alla muutenkin, mutta ylin levy saa kaiken kosteutensa kostutuksesta.

Valmista täyte vaahdottamalla kerma. Lisää kermavaahtoon mascarpone ja mausta sokerilla. Aloita kakun täyttäminen levittämällä pohjan päälle puolet raparpericurdista, sitten puolet kerma-mascarponevaahdosta ja puolet tuoreista vadelmista. Nosta täytteen päälle toinen kakkulevy ja levitä loput täytteet kostutetun levyn päälle. Nosta viimeinen levy päällimmäiseksi ja laita täytetty kakku makuuntumaan ja kostumaan jääkaappiin.

Valmista täyte vaahdottamalla kerma. Lisää joukkoon mascarpone ja mausta vaahto ruusuvedellä. Levitä täyte kakun päälle tarjoilupäivänä. Koristele kakku esimerkiksi mintunlehdillä ja vadelmilla.

*

Täytekakun valmistaminen ei ole hätäisen hommaa. Kakku onnistuu kyllä lyhessäkin ajassa, mutta parhaimmillaan täytekakku on, kun se ehtii tekeytyä eri vaiheissa yön yli, täytettynä jopa kahdenkin yön yli. Kuorrutettua kakkua ei tietenkään kannata seisottaa jääkaapissa. Vaikka kakun olisi suojannut miten hyvin tahansa, kermakuorrute tuppaa ottamaan makuja jääkaapista.

Teen nykyisin sokerikakkupohjan aina linkin takaa löytyvällä ohjeella, jossa munat punnitaan. Tässä kakussa kolmen munan paino oli 150 g. Sokerin ja jauhojan määrä selviää kertomalla munien paino 0,7. Jauhoista 70 % on vehnäjauhoja ja 30 % perunajauhoja. Saattaa kuulostaa työläältä, mutta näin ei ole. Tällä ohjeella onnistuu aina! Jälkiruokana kakkua riitti 4 aikuiselle ja 4 lapselle, ja juhlien jälkeisenä päivänä maistelimme kakkua oman perheen kesken. Väitän, että punnitsemalla tehdystä kakusta tulee riittoismpi.

Vadelmaisen kerma-mascarponekakun resepti on yhdistelmä monesta. Ensinnäkin olen pitkään miettinyt ruusuveden käyttöä leivonnassa. Kun vihdoin tuli taas tarpeeksi monta asiaa kaupunkiin, sain hankittua ruusuvettä, jota löytyy etnisistä kaupoista ja jopa hyvin varustelluista marketeista. Muutaman euron hinta ei päätä huimaa. Varsinkin kun tuote on ruuanlaitossa riittoisaa. Ruuanlaittoon ruusuvettä käytetään paljonkin ainakin Lähi-idän ja Intian alueilla. Meillä Suomessa se lienee tunnetumpi kauneudenhoitotuotteena. Hankkiessasi ruusuvettä mausteeksi tarkista siis, että sitä voi käyttää ruuanlaittoon.

Aromaattisen ruusuveden yhdistin mielessäni vadelmiin ja silloin mieleen nousi Glorian ruoka ja viini -lehden ruusu-vadelmakakusta. Reseptissä miellytti erityisesti kerma-mascarpone -yhdistelmä. Viime aikoina olen tykästynyt kermakakkuun, jossa kerman sekaan on laitettu tuorejuustoa, vanilijakastiketta, rahkaa tms. Ohje ei sellaisenan kelvannut, sillä halusin kuitenkin kakun perinteiseen sokerikakkupohjaan. Kuin tilaukseta osui silmiini ruusuinen vadelma-raparperikakku Suolaa ja hunajaa -blogista. Jotta asiat eivät olisi yksinkertaisia päätin kuitenkin koittaa keittää täytteeksi edellisen kakun raparperihillokkeesta poiketen raparpericurdia. Ehkä olisi pitänyt pysytellä hillokkeessa. Tai  ainakin on kehiteltävä parempi ohje sille, miten raparperista valmistetaan tahnaa niin, että pääraaka-aineen, raparperin, maku säilyy. 

Kakku ei siis maistunut yrityksistä huolimatta raparperilta, mutta se maistui vadelmilta ja ruusulta. Kakku maistui kesältä!  Curdin anti kakulle oli makeus ja pieni karamellisoitunut aromi . Ruusuvesi tuoksui voimakkaammin kuin maistui, mutta maun kyllä erotti kakusta ihan selkeästi. Kerma-mascarpone yhdistelmä oli täyteläinen, mutta ei tunkkainen. Luonnehtisin kakkua mieluuminkin maultaan hienostuneen raikkaaksi. Ruusuinen vadelma-mascarponekakku on ehdottomasti kakku, joka kannattaa valmistaa toiseenkin kertaan.

Nutella-vadelmaleivokset - pikainen paluu äitienpäivän herkkuihin

Isompi apukokki leipoi isänsä avustuksella äitienpäivän herkuksi nutella-vadelmaleivoksia. Leivosten valmistamista helpotti valmis pakastemurotaikina. Vinkkasin Viini-lehden (4/2016) sivuilta löytämäni ohjeen 10-vuotiaalle nutella-fanille, eikä siinä sitten paljon muuta tarvittukaan.  

*

Nutella-vadelmaleivokset

1 pkt (400 g) pakastemurotaikinaa

2 tl vanilijasokeria

2-3 rkl vehnäjauhoja

1/2 prk nutellaa

100 g tuorejuustoa

noin 2 dl pakastevadelmia (joista osa koristeluun)

Koristeluun

1 dl kuohukermaa

2 rkl tuorejuustoa

1 tl vanilijasokeria

mintunlehtiä

Ota taikina ajoissa sulamaan. Kauli sulanut taikina ohuemmaksi levyksi. Painele muotilla, esimerkiksi juomalasilla, 12 ympyrää taikinasta. Nosta taikinaympyrät voidellun muffinipeltien koloihin. Sekoita jäljellejääneeseen taikinaan käsin vanilijasokeri ja vehnäjauhot. Taikinasta tulee murumaista.

Sekoita nutella ja tuorejuusto. Ripottele vadelmia jokaisen leivospohjan päälle ja jaa vadelmien päälle nutella-tuorejuustoseos. 

Paista leivoksia 175 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Nosta leivokset uunista ja ripottele päälle muruseosta. Jatka paistamista vielä toiset 15 minuuttia tai hieman vähemmän, kunnes muruseos on saanut kauniin värin. Anna leivosten jäähtyä hieman ja nostele pois muffinipelliltä.

Vaahdota koristeluun tarkoitettu kuohukerma ja vanilijasokeri. Sekoita joukkoon tuorejuusto. Kokoa leivoksista ja kerma-juustovaahdosta kauniit annokset, jotka koristelet vadelmilla ja mintunlehdillä.

*

Leivokset maistuivat erinomaisen hyviltä ja leipominenkin sujui kuin tanssi. Meitä vähän mietitytti ovatko leivokset liian makeita, mutta ne olivat juuri sopivia. Onneksi pakastimessa oli vielä vähän viime kesän metsävadelmia. Niiden aromaattisuus toi leivoksiin oman lisänsä. Haastavinta leipomisessa taisi olla sopivan kokoisen lasin löytäminen taikinaympyröiden tekemiseksi. Seuraavalla kerralla voi valita vieläkin isomman lasin muotiksi. Isompi lasi, isommat leivokset. Tosin pienemmistä leivoksista sai koottua hienon annoksen. Alkuperäistä ohjetta apukokki tuunasi sen verran, että kehitteli tuorejuusto-kermavaahdon ja mintunlehdet koristeeksi. Äitienpäivän ja kesäisen lämpimän viikon kruunuksi päivällinen nautittiin alusta loppuun saakka terassilla. Sää oli niin lämmin, että ei tarvinnut pelätä edes ruuan jäähtymistä.

Paras jälkiruoka pitkään aikaan: Lakritsainen pavlova vadelmahillokkeella ja vanilja-kermavaahdolla

Näin helmikuun alussa on talven selkä selvästi taittunut ja valo lisääntynyt. Perinteen mukaisesti talven taittumista juhlistetaan monen ruokalajin juhlavalla illallisella. Helmikuun ensimmäisen lauantain illallinen oli kevyen ja terveellisen tammikuun jälkeen myös vuoden ensimmäinen useamman ruokalajin illallinen viineineen päivineen. Lapset söivät pihvinsä jo alkuillasta, mutta aikuisten illallinen pääsi alkamaan vasta lasten mentyä nukkumaan, ja näin ollen se loppuikin vasta puolen yön tienoolla. 

Menu helmikuuhun

*

Osteri au naturel

Maa-artisokkakeitto salamisiivuilla höystettynä

Naudan sisäfileepihvi, hasselbackan perunat ja punaviinikastike

Vuoristojuusto ja vadelmahillo

Lakritsainen pavlova vadelmahillokkeella ja vanilja-kermavaahdolla

*

Tuo lakritsainen pavlova oli aivan älyttömän upea jälkiruoka. Minulla on vähän huonoja kokemuksia pavlovan valmistuksesta. Katastrofaalinen pavlovan valmistus on jäänyt kaivelemaan. Tällä kerralla en ryhtynytkään valmistamaan pavlovaa munanvalkuaisista, vaan jälkiruuan trendikkäänä raaka-aineena oli kikherneiden säilöntäliemi. Valmistin siis vegaanista jälkkäriä. Pohdiskelin tuossa, että oliko pavlovani sittenkään pavlovaa, vai oliko se jokin pseudoversio? Entistä absurdimmaksi jälkiruuan teki se, keksin lisätä vaahtoon lakritsijauhetta. Pavlovastani tuli oikea jälkiruokien citymaasturi. 

Aina välillä kummastelen sitä, miten nälkäinen sen ihmisen on täytynyt olla, joka on keksinyt syödä ravun tai osterin, jonkin muun pienen ja hankalasti valmistettavan nilviäisen. Nyt kummastelen sitä, miten joku on voinut keksiä vaahdottaa säilykeherneiden liemen. Ei tulisi ihan ensimmäisenä mieleeni. No, joku sen on keksinyt, ja pakkohan sitä oli kokeilla. Minun marenkini on tehty Chocochilin ohjetta mukaillen. 

*

Lakritsainen pavlova metsävadelmahillokkeella ja vanilija-kermavaahdolla

(6 annosta)

1,5 dl säilykekikherneiden nestettä (esim. 1 prk Pirkka kikherneitä)

1,5 dl sokeria

1 tl sitruunamehua

1-2 tl lakritsijauhetta

Valuta kikherneiden neste kulhoon ja vaahdota neste. Lisää vaahtoon sokeri ja sitruunamehu, ja jatka vaahdottamista ainakin 5 minuuttia tai kunnes rakenne muistuttaa todella jämäkkää valkuaisvaahtoa. Lisää vaahdotuksen loppuvaiheessa lakritsijauhe.

Pursota uunipellille halkaisiltaan noin 5 cm kokoisia kiekkoja, joiden reunat ovat keskustaa korkeammat. Paista marenkeja 100 asteisessa uunissa ainakin 1 tunti 40 minuuttia. Sammuta uuni ja jätä marengit vielä uuniin kuivumaan, kunnes uuni on täysin viileä. Pienemmät marengit kypsyvät ehkä nopeammin.

Vadelmahilloke

2 dl metsävadelmia

0,5 dl vettä

0,5 dl sokeria

2 tähtianista

1/2 vaniljatanko

Mittaa ainekset kattilaan ja kiehauta ne nopeasti. Jatka keittämistä miedolla lämmöllä muutama minuutti ja nosta hilloke jääkaappiin jäähtymään. Halutessasi voit surauttaa hillokkeen tasaisemmaksi sauvasekoittimella tai paseerata sen, mutta minä käytin hillokeen sellaisenaan, siemenineen päivineen.

Vanilja-kermavaahto

2 dl kermaa

1/2 prk vaniljatuorejuustoa

Vaahdota kerma ja lisää kermavaahtoon vaniljatuorejuusto. Sekoita hyvin.

Koristeluun 

vadelmia

marenkimurusia

Kokoa jälkiruoka laittamalla vadelmahilloketta marenkilevyn päälle. Pursota vanilja-kermavaahtoa päällimmäiseksi ja koristele pavlova vadelmilla ja marenkimurusilla. Jälkiruokaa voi valmistella jo ennakkoon esimerkiksi marenkipohjat voit hyvin tehdä valmiiksi vaikka jo tarjoamista edeltävänä päivänä. Marengit on vain säilytettävä kuivassa paikassa. Myös hillokkeen voi keittää ennakkoon. Pavlovaa ei kuitenkaan kannata koota kuin juuri ennen tarjoilua, muuten se vetistyy ikävästi.

*

Lakritsainen jälkiruoka on vastaisku perinteisille suklaajälkiruuille. Vadelma ja lakritsi ovat oikein hyvä makupari, jota voi vielä vaniljalla täydentää. Minä olen niin onnekas, että pakastin on (yhä) puolillaan metsävadelmia, joiden maku on puutarhavadelmia aromaattisempi. Paitsi lakritsi- tai lakritsinjuurijauheella lakritsiaromia jälkiruokiin saa tähtianiksella. Tämän totesin jo viime kesäisen menun yhteydessä, kun yritin saada lakritsista aromia läpi aterian, pääruuasta jälkiruokaan. Nyt, kuten kesälläkin minulla oli käytössä sekä tähtianista että lakritsijauhetta, jonka maussa vivahtaa vähän myös salmiakki. 

Marengin valmistaminen säilöttyjen kikherneiden nesteestä oli minulle ihan uusi juttu. Marenki onnistui edelliseen pavlova kokeiluun verrattuna loistavasti. Ja hei, ei maistunut herneelle yhtään. Hyvistä neuvoista huolimatta, en ilmeisesti vatkannut vaahtoa riittävän kovaksi, sillä pursotuskuviot ja korkeat reunat katosivat uunissa. Marengit tulivat uunista ulos tasaisina kiekkoina. Siinä mielessä marenki oli kuitenkin onnistunut hyvin, että levyt olivat kuivaneet keveiksi ja ilmaviksi. Väriltäänhän tämä pavlova ei ollut aivan valkea, koska lakritsijauhe värjääsi marenkimassan aavistuksen verran ruskeaksi. Lakritsijauheen annostuksen kanssa kannattaa olla tarkkana. Oli siinä ja tässä oliko marenkimassaan käyttämäni 2 tl annostus liikaa. Ehkä seuraavalla kerralla laitan vain yhden teelusikallisen. Varsinkin, jos lakritsaista makua korostetaan vielä esimerkiksi tähtianiksella.

Lisääntynyt valo on bloggarillekin eduksi. Valokuvathan tarvitsevat valoa onnistuakseen. Vaikka valoa päiväsaikaan riittääkin, ei sitä paljon ole puolen yön tienoolla tarjolla. Valitettavasti kuvani tästä aivan loistavasta jälkiruuasta ovat kehnoja. Maku jälkiruuassa oli kuitenkin niin oivallinen, että ainakin kaikki lakritsin ja salmiakin ystävät kokeilkaa ihmeessä! Minä puolestani lupaan ottaa seuraavalla kerralla paremmassa valossa parempia kuvia.

Pannacotta ja lakritsainen vadelmacoulis elokuun lämpimässä illassa

Kun saa jonkin ajatuksen viikonlopun ruuasta, siitä on mahdotonta päästä yli. Kaikki lähti vadelmista. Mietin millä voisin vadelmacouliksen maustaa. Vadelmalle tuttuja makupareja ovat ainakin suklaa ja vanilija, mutta perinteinen ei nyt oikein sytyttänyt. Sitten se iski: vadelma loves lakritsi. Ja sittenhän se oli menoa. Lakritsainen aromi läpi menun. Kuulostaako hullun hommalta?

Elokuun lämpimien iltojen menu

*

Kylmäsavulohitartaletit

Karitsansisäfilettä punaviinikastikkeella

peruna-fenkolipaistoksen kera

Kuttu-Willeä ja fenkolihilloketta (ohje)

Pannacotta lakritsaisella vadelmacouliksella

*

Ihan hyvännäköinen menu kirjoitettuna ja täytyy sanoa, että toteutuskin toimi. Meillä syödään aika paljon karitsan lihaa. Yleensä sitä tulee maustettua perinteisesti rosmariinilla ja timjamilla, joten vähän erilaisten mausteiden miettiminen kutkutti kovasti mieltä ja vatsaakin. Lakritsaista aromia lähdin hakemaan fenkolilla, aniksella ja tähtianiksella. Fenkolia tarjottiinkin alku- ja pääruuissa sekä juuston kera. Fenkolinsiemen oli mielessä, mutta sitä ei ollutkaan maustekaapissa, vaikka niin luulin. Myös kirveliä olin ajatellut, mutta sitä en löytänyt kaupastakaan, en tuoreena, enkä kuivattuna. Joten fenkolinsiemet ja kirveli jäivät kokeilematta. 

Menu oli niin onnistunut, että siitä riittää postattavaa pala kerrallaan. Välijuusto on jo raportoitu edellisessä postauksessa. Pääruoka oli melko tavanomainen, joten siitä kirjoittaminen jääköön tuonnemmaksi. Nyt hehkutan jälkiruokaa, joka kyllä kruunasi koko lakritsaisen aterian. Jälkiruokaan testailin Urtekramin lakritsijauhetta, joka valmistajan mukaan on pala taivasta. Tiedä siitä sitten, mutta kyllä sillä mukavan lakritsaisen aromin sai aikaan.

*

Pannacotta lakritsaisella vadelmacouliksella

2 dl kermaa

1 dl maito

1/2 dl sokeria

vanilijatanko

2 liivatelehteä

3 dl vadelmia

0,5 dl sokeria

0,5 dl vettä

2 tähtianista

1-2 tl lakritsijauhetta

Pane liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Mittaa kattilaan maito, kerma, sokeri ja halkaistu vanilijatanko ja vanilijasta kaavitut siemenet. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoitellen. Poista vanilijatanko ja kaada kuuma seos annosvuokiin. Laita vuokat annosmaljoihin ja anna hyytyä vähintään 4 tuntia, mieluumin yön yli.

Valmista vadelmacoulis. Mittaa aineet kattilaan lakritsijauhetta lukuunottamatta. Kiehauta ja keitä miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää lopuksi lakritsijauhe. Sekoita hyvin ja nosta kastike jäähtymään.

Halutessasi voit sekoittaa couliksen sauvasekoittimella, jolloin kastikkeesta tulee tasaisempaa. Itse pidän siitä, että siement tuntuvat kastikkeessa, mutta jos haluat voit hyvin paseerata kastikkeen.

*

Tein jälkiruuan valmiiksi jo aamupäivästä, jolloin pannacotta ehti hyytyä kokonaisen päivän jääkaapissa, ja kastike tekeytyä ja makuuntua jääkaapissa. Käytin coulikseen ihania ihania metsävadelmia, jotka ovat mielestäni eritavalla aromaattisia kuin puutarhavadelmat. Koristeeksi ostin torilta näyttävämmän kokoisia viljeltyjä vattuja, jotka kyllä maultaan jäävät metsävadelmille kakkosiksi. 

Lakritsijauheesta tuli kastikkeeseen paljon makua. Ehkä yksikin teelusikallinen jauhetta olisi riittänyt maustamaan kastikkeen; varsinkin, kun coulis ehti tekeytyä koko päivän jääkaapissa.

Jälkiruuan lisäksi illallisen kruunasi ulkona syöminen, vaikka tarvittiin myös Plan B. Näin pitkälle kesä ehti, että illallisaikaan tarkeni syödä ulkosalla. Koska ensi viikon jälkeen on jo syyskuu, luulen, että kerta oli kesän ensimmäinen ja viimeinen. Toivottavasti sentään lounaita ja päivällisiä voi vielä nauttia ulkona!