Moskovanpata hirvestä

Moskovanpadan reseptini on alkujaan Mysi Lahtisen. Hänen reseptissään lihana käytetään nautaa, mutta täyteläiseen pataan sopii mainiosti myös vähärasvainen hirvi. Metsästyskaudella kotimaista hirveä on melko hyvin saatavissa. En ole tosin koskaan marketissa törmännyt hirvipaistiin, mutta palvelevista lihakaupoista sitä ainakin löytyy. Minä sain omat lihani Tampereen kauppahallista Lihakippareilta. Lapa oli leikattu reiluiksi luuttomiksi kuutioiksi. Kotona kaivoin esiin valurautapatani ja Moskovanpadan reseptin Mercantil-mapista keittiön yläkaapista.

*

Moskovanpata

6-8 annosta

3 sipulia

3 suolakurkkua

voita

3 rkl hunajaa

2 tl rouhuittua mustapippuria

ripaus cayennepippuria

1,2 kg luutonta hirven lapaa

3 rkl vehnäjauhoja

5 dl vettä

150 g Aura-juustoa

240 g smetanaa

Silppua sipulit ja 2 suolakurkkua. Valuta ja säästä suolakurkkujen liemi. Sulata voi, paista sipulit padassa ja lisää hunaja ja suolakurkku. Lisää pippurit. Paista vielä vähän ja lisää suolakurkkujen liemi. 

Kuutioi paisti sopivan kokoisiksi paloiksi ja paista pienissä erissä voissa paistinpannulla. Lisää ruskistetut lihat sipulin sekaan. Huuhtele pannu vesitilkalla ja laita maut talteen pataan. 

Ripottele vehnäjauhot lihakuutioiden päälle. Sekoita ja lisää vesi. Murustele juusto ja sekoita kunnes juusto sulaa. Lisää lopuksi smetana. 

Kypsennä kannen alla 200 asteessa noin tunti. Alenna lämpö 150 asteeseen ja kypsennä vielä ainakin 1/2 tuntia. Kauemminkin saa olla. 

Lisää ennen tarjoilua viimeinen eli kolmas suolakurkku. Tarjoile keitettyjen perunoiden kera.

*

Harmi, että resepti on oma lyhennelmäni Mysin reseptistä. Alkuperäinenkin resepti kantaa kaivaa esiin, vaikka ihan vain siksi, että Mysi Lahtinen on sanojen mestari. Hänen reseptinsä ovat mukavaa luettavaa, vaikka ei olisi aikomusta kokata yhtään mitään.

Olen muokannut Mysin reseptiä muutoinkin. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään lihalientä, mutta varsinkin tässä hirviversiossa riittää mainiosti vesi. Riistan makua ei kannata kokonaan peittää. Sipulin, suolakurkun ja hunajan suurta määrää ei kannata ihmetellä. Tai ihmetellä voi, mutta ohjetta kannattaa noudattaa. Pitkään hautuva pata kestää kolmekin sipulia oikein mainiosti. Tarkkana kannattaa olla cayennepippurin kanssa. Liian tulista emme halua. Ihan kevyttä ruokaa Moskovanpata ei ole. Mutta mahtavan täyteläistä sunnuntairuokaa se kyllä on!

Hirviruokien suhteen kannattaa vilkaista Kaikki äitini reseptit-blogiin. Sieltä löytyy kaikkea hirvestä; sydän pastramista routapaistiin. Viikonloppukokin muut hirvi-reseptit listasin tähän alle:

• routapaisti
• Burgundin pata
• syntymäpäivän hirvipata
• hirvipata

Yhteistyö: Hirven lapa on saatu tuotenäytteenä Lihakippareilta.

Routapaisti hirvestä

Veljeni oli hankkinut syksyllä isomman erän hirveä, ja minäkin pääsin kaadosta osalliseksi. Sain vapaat kädet valita äidin ja isän pakastimesta mieleisen palan. Homma olikin haastava. Jäisistä lihan paloista ei ollut kovinkaan helppoa päätellä mikä ruhonosa oli kysymyksessä. Valintaan perustui lähinnä kokoon. Näin jälkikäteen sanoisin, että valitsemani vähän reilu kilon pala oli ulkofilettä. Jo pakastinta kaivellessani riemuitsin siitä, että pääsisin vihdoinkin kokeilemaan routapaistia.

*

Routapaisti hirvenlihasta

reilu 1 kg hirveä

mausteliemi

2 litraa vettä

1 dl karkeaa merisuolaa

4 laakerinlehteä

2 rkl pippureita (mauste-, musta- ja viherpippuria)

1 rkl katajanmarjoja

2 rkl valkoviinietikkaa

Laita jäinen paisti ritilän päälle uunivuokaan 80 asteiseen uuniin. Kun liha on ollut uunissa useita tunteja, laita mittari paksuimpaan kohtaan ja jatka paistamista kunnes liha on 65 asteista. Jäinen liha oli uunissa ensin viitisen tuntia ja mittarin kanssakin vielä melkein kolme tuntia.

Keitä mausteliemi ja laita se jäähtymään.

Kun liha on 65 asteista ota se pois uunista ja laita mausteliemeen maustumaan vähintään 5 tunniksi, mutta mielellään yön yli.

Nosta liha mausteliemestä ja kuivaa se huolellisesti. Leikkaa liha mahdollisimman ohuiksi paloiksi ja tarjoile vaikkapa sunnuntaipäivälliseksi.

*

Routapaistin valmistaminen ei ole hätäisen hommaa. Sinänsä valmistaminen sujuu vaivattomasti, mutta aikaa tuo ottaa. Liha onnistui täydellisesti. Kypsyys oli juurikin sellainen mistä pidän, mutta jos haluat kypsempää, anna sisälämpötilan nousta korkeammaksi. Routapaistin reseptin stalkkasin Pata porisee -blogista. Mausteliemi kaipasi mielestäni vähän happoa, joten päätin lisätä siihen hieman valkoviinietikkaa alkuperäisestä ohjeesta poiketen. Kevyt etikkainen maku sopi hirvelle hyvin.

Routapaisti syötiin sunnuntaipäivällisellä perunoiden, ruusukaalin, sienisalaatin ja punajuuri-fetasalaatin kera. Sunnuntaina ruoka valmistui todella helposti. Suurimmat hommat nimittäin oli tehty jo edellisenä päivänä.  Paisti oli uunissa melkein koko lauantain. Samoin salaatit valmistin jo lauantaina. Niitä syötiin nimittäin lauantaina blinien kanssa.

Jos käytössäsi ei ole hirveä, routapaistin voi valmistaa myös esimerkiksi naudasta. Onnekseni sain kokeiltua reseptiä hirvenlihalla, siitä kiitokset Ilmajoelle!

Burgundinpataa - hirveän huono mielikuvitus?

Heti alkuun on tunnustettava, että olen hirveän kateellinen niille, joilla riistaa on saatavilla omasta takaa. Onneksi toisinaan onnistuu kauppahallista tai muista hyvin varustelluista liikkeistä ostamaan hirveä ja muutakin riistaa. Hintahan tosin on suolainen, mutta riistassa joka penni tuntuu hyvältä sijoitukselta. Aika usein teen kauppahallitilauksen kaupungissa työssä käyvälle miehelle. Tällä kerralla tilaus kuului: hirveä. Hallissa mies oli ostanut pataan sopivaa hirveä. Ruhon osa ei ollut meille aivan selvä, mutta lapaa se lopulta taisi olla. Valmistin lihan burgundinpadaksi, mutta sitä en suostu tunnustamaan, että valinta oli mielikuvikseton. Ihan parhaita palojahan ei kannata mielestäni pataan pilkkoa, mutta lavasta malttaa pataruokaa haudutella.

*

Burgundinpataa hirvestä

noin kilon verran hirven lapaa

suolaa

nokare voita ruskistamiseen

pari porkkanaa

pari salottisipulia

sellerinvarsi

kuivattua lipstikkaa

1 rkl tomaattipyrettä

1 rkl balsamicoa

1 tl ruokosokeria

muutama maustepippuri

1,5 dl punaviiniä

vettä

hillosipuleita

kokonaisia säilykeherkkusieniä

Hiero suolaa lihan pintaan. Paista lihasta pinnat kiinni ja siirrä hetkiseksi sivuun odottamaan.

Lisää kasvikset pannulle ja kuullota niitä hetkinen. Lisää liha kasvisten päälle ja kaada pataan punaviini. Mausta pata varovasti tomaattipyreellä, lipstikalla ja muutamalla maustepippurilla. Lisää vettä sen verran että lihat peittyvät.

Kypsennä 120 asteisessa uunissa 4,5 tuntia.

Nosta liha pois padasta ja siivilöi liemi. Erottele lihasta luut ja kalvot pois. Laita liha takaisin pataan. Lisää hillosipulit ja herkkusienet. Tarkista maku ja tarjoile esimerkiksi keitettyjen perunoiden kera.

*

Burgundinpata on mitä parhainta ruokaa teki sen sitten naudasta tai hirvestä. Jos siis et onnistu hankkimaan hirveä, voit hyvin korvata hirven naudan lihalla. Resepti ja toteutus hirvipadassani on varsin perinteinen. Yritin olla maustamatta pataa liikaa, että myös riista maistuisi valmiissa ruuassa.

Jälkeenpäin olen lukenut monesta lähteestä, että punaviiniä ei kannattaisikaan välttämättä käyttää, kun valmistaa hirvestä ruokaa. Punaviini kuulemma peittää liiaksi riistan makua. Tällaiselle kokemattomalle riistansyöjälle punaviiniin valmistettu pata maistuu kuitenkin hyvin, mutta sen verran ajatus jäi kutkuttamaan, että ehkä seuraavaan hirviruokaan voisikin lisätä jotain muuta kuin punaviiniä.

Varsinkin kuin hirvipata tuntuu vuodesta toiseen tässä köökissä olevan hyvin saman tyylinen. Viime vuotisessa hirvipadassa oli hieman enemmän pyrettä, pekonia tuomassa rasvaa ja reilusti balsamicoa. Edellisvuonna hirvipadassa oli paprikaa ja savupaprikaa tuomassa eksotiikkaa. Punaviinipohjaisesta hirvipadan tilalle on ensi syksynä keksittävä jotain muuta.

Yhtäkaikki hirveän hyvää oli! Kun sitä hirveä ei ole omasta tapaa pakastin pullollaan, hirvi tuntuu lukususruualta. Niin luksukselta, että sitä kehtaa tarjota, vaikkapa sunnuntaina isälle. Meidän isänpäivän ateria taitaa tänä vuonna rakentua kalan ympärille. Siitä ehkä lisää isänpäivän jälkeen. Näillä puheilla: Hyvää isänpäivää kaikille isille, mutta erityisesti kuitenkin omalle isälle!

Päivä oli mukava, ruoka hirveä (...ja vitsit huonoja): Syntymäpäivän hirvipata

Taas on tullut se hetki vuodesta, kun piti päivittää bloggerin profiilia. Siellä on pari lukua, jotka muuttuvat joka vuosi. Apukokkien ikää muutetaan keväällä ja omaa ikääni päivitän aina tässä syyspimeillä. Ehkä voisin muokata tekstiä niin, ettei tarvitsisi päivittää. Syntymäpäivääni juhlittiin vain perhepiirissä. Meillä on sääntönä, että päivänsankari saa päättää ruuan. Minä toivoin hirveä, joka valmistettiin hyvin samaan tapaan kuin kerran aiemminkin. Riista on meidän keittiössä harvinaista, mutta mieleistä herkkua.

*

Syntymäpäivän hirvipata

n. 1200 g hirven lihaa 

suolaa

mustapippuria

n 1 dl vehnäjauhoja

öljyä ja voita lihan ruskistamiseen ja kasvisten kuullottamiseen

vettä pannun huuhteluun

50 g pekonia

2 porkkanaa

varsisellerin varsi

sipuli

kolme valkosipulin kynttä

130 g tomaattipyrettä

0,5 dl sokeria

mustapippuria

maustepippuria

katajanmarjoja

kuivattua lipstikkaa

tuoretta timajamia

2 dl balsamiviinietikkaa

1 dl punaviiniä

1 dl hillosipulia

1 prk kokonaisia herkkusieniä

Kuori ja pilko kasvikset pieneksi. Kuullottele pilkottuja kasviksia ja pieneksi pilkottua pekonia pannulla. Siirrä sivuun odottamaan.

Leikkaa liha kuutioiksi. Minulla oli käytössäni ulkofilettä ja -paistia. Hiero lihan pintaan suolaa ja mustapippuria. Pyörittele lihakuutiot jauhoissa. Ruskista lihat paistinpannussa pienissä erissä voi-öljyseoksessa. Siirrä ruskistetut lihat pataan ja huuhtele pannu vesitilkalla aina ennen uuden lihaerän ruskistamista. Kaada vesi lihojen päälle pataan.

Lisää pataan aiemin kuullotelemasi kasvikset, mausteet sekä punaviini ja balsamiviinietikka. Lisää vielä vettä, jos lihat eivät muutoin ole nesteen peitossa. Hauduta uunissa miedolla lämmöllä (100-120 astetta) useita tunteja. Lisää loppuvaiheessa hillosipulit ja herkkusienet. Minulla pata oli uunissa lähes 5,5 tuntia. Tarkkaile välillä, että neste ei kuivu padasta.

Anna padan vetäytyä hetkinen ennen tarjoilua. Kylkeen sopivat hyvin perunalisäkkeet ja kasvikset.

*

Pataruuissa parasta on se, että niiden aktiivinen valmistusaika on tosi lyhyt. Vähän hollilla pitää olla, kun pata on uunissa, että pystyy tarkkailemaan nesteen määrää, mutta muutoin on vapaa tekemään mitä vaan. Olen joskus monia vuosia sitten saanut samantyylistä pataa kylässä, ja se on etikkaisuudessaan jäänyt mieleeni. Kysymällä sain alkuperäisen reseptin, jota sitten hieman muokkailin. Kuulemma samalla reseptillä naudastakin tulee hyvää pataa. Jossain kypsennyksen alkuvaiheessa voimakas etikkainen tuoksu, ja makukin vähän hirvittivät. Lisäämällä sokeria, sain maut aika hyvin balanssiin. Epäilen myös, että käyttämäni tomaattipyre toi aika paljon lisää hapokkuutta pataan, ja sen voisikin ehkä korvata paseeratulla tomaatilla tai tomaattimurskalla. Kehotan kuitenkin rohkeasti kokeilemaan. Luulen, että se oli juuri balsamiviinietikka, joka mureutti lihan ihanasti.

Hirvipata tarjottiin veneperunoiden kanssa. Pöydässä oli myös balsamicopunajuuria, sienisalaattia ja graavilohta. Pääsimme isännän kanssa nauttimaan apukokkien järjestämästä taikuriesityksestä jossakin pääruuan ja jälkiruuan välissä. Jälkiruuaksi oli käpykakkua. Se on suuri suosikkini, ja usein valitsenkin sen syntymäpäiväkakukseni. Käpykakun kun oppisi tekemään itse!

Päivällinen on hirveä!

Suomen kieli on kyllä loistava. Muutaman vuosi sitten soittelimme aikuisten Pariisin reissulta kotiin lapsille ja kerroimme, että täällä ollaan Pariisissa ja ollaan syöty ranskalaisia. Lapsia ei naurattanut yhtään. Nyt pohdimme millainen tai mitä voisi olla päivällinen, joka on hirveä. Ei tullut lapsille mieleen, että se on oikeasti hirveä, siis riistaa. No ei se toisaalta ihme ole, en muista onko tytöistä kumpikaan syönyt hirveä. Ainakaan emme ole sitä itse viime vuosina laittaneet.

Näillä leveysasteilla hirveä ei ole usein saatavilla, ellei itse metsästä. Kaatolupia on sen verran vähän, että hirveä päätyy harvoin myyntiin asti. Pohjois-Karjalassa asuessa oli suhteita, nykyään ei. Kun loistava lihakauppiaamme vihjasi, että hirveä olisi saatavilla, tartuin heti täkyyn, vaikkakin hirvemme tulee Virosta. Toisaalta kun katselee karttoja, niin täältä Etelä-Pirkanmaalta katsottuna Pohjois-Viro on lähempänä kuin esimerkiksi Pohjois-Karjala. Siinä mielessä voisi melkein ajatella syövänsä lähiruokaa.

*

Hirvipata

n. 1 kg hirven luutonta lapaa

vehnäjauhoja

6 pientä salottisipulia

voita

öljyä

vettä

3 laakerinlehteä

mustapippuria

katajanmarjoja

suolaa

2 tl paprika

1 tl savupaprikajauhetta

2 tl timjamia

0,5 dl tomaattipyrettä

2 rkl punaviinietikkaa

2 rkl hunajaa

3 dl punaviiniä

herkkusieniä

hillosipuleita

Paloittele liha. Pyörittele liha vehnäjauhoissa ja ruskista se pienissä erissä voi-öljyseoksessa ja siirrä pataan salottisipuleiden kaveriksi. Huuhtele paistinpannusta vedellä maut lihojen päälle pataan. Lisää pataan mausteet ja punaviini. Lisää vielä vettä, jos nestettä on liian vähän, sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Laita pata 200 asteiseen uuniin 15 minuutiksi ja pienennä sen jälkeen lämpötila 125 asteeseen. Anna kypsyä useita tunteja miedolla lämmöllä. Tarkkaile, että nestettä on riittävästi. Lisää pataan vähän ennen tarjoilua kokonaisia säilykeherkkusieniä ja hillosipuleita. Hauduttele pataa vielä tovi uunissa. Tarjoile esimerkiksi perunamuusin ja salaatin kanssa.

*

Meidän patamme taisi olla pitkäksi venyneen Monopoly-pelin (milloin Monopoly ei venyisi pitkäksi?) jopa 5 tuntia. Tämä burgundinpata tyylinen ihanuus oli kauniin väristä, ihanan tuoksuista ja herkullista. 

Hirvessä on todella mieto riistan maku, ja varmasti siksi se maistui myös lapsille. Mausteita olisi voinut olla jopa vähän reilummin, mutta toisaalta näillä määrin, lihan maku ei peittynyt, korostui vain.

Vähän minua jäi kaivelemaan, etten malttanut nuukuuksissani ostaa hirvenvasan ulkofilettä, jota kauppias minulle tarjosi lapaa hakiessani. Kipuraja meni juuri niillä kohdin, 31 € pienennäköisestä fileestä tuntui kovalta hinnalta. Ehkä se olisi ollut sen arvioista. 

Kuulemma hirveä on saatavilla vielä toiseenkin kertaan loppu kuusta. Luulen, että soitto lihakauppiaalle on paikallaan. Jos uusi hirvipata ei niin pian maistu uudelleen, voi lihan aivan hyvin pakastaa.

Ihanaa, että on tullut syksy ja on saanut kaivaa rautapadan esiin. Mikään koleana päivänä parempaa kuin pitkään kypsytetty pataruoka. Kun pata hautuu uunissa, voi vaikka pelata Monopolya tai käydä ulkona ihailemassa maisemia. Nämä ensilumen maisemakuvat ovat lauantailta marraskuun 8. päivältä.