Punajuuriohrattoa ja vuohenjuustoa

Tein tässä taannoin ruokaa punajuuresta oikein urakalla. Kokeilin leipoa red velvet -leivoksia, jotka saivat syvän värinsä punajuuresta. Red velvet leivokset syntyivät helposti pikku pellillisestä punajuurikakkua, joka leivottiin porkkanakakun tapaan. Syksyiset maut eivät jääneet päiväkahvileivonnaiseen, vaan laiton myös illallista juureksista. Punajuuri on yksi lempijuureksistani, ja olen huomannut, että siitä on moneksi. Punajuuriohratto oli kunnia roolissa illallisella, joka oli ihan poikkeuksellisesti kokonaan kasvismehu. Lähiaikoina on tullut syötyä lihaa niin, että kasvismenu tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Idea punajuuriohrattoon löytyi Maistuis varmaan sullekin -blogista.

*

Punajuuriohratto ja vuohenjuusto

4-6 annosta

n. 600 g punajuuria

2 - 3 rkl oliiviöljyä

1 sipuli

3 valkosipulin kynttä

3 dl ohrahelmiä

2 dl valkoviiniä

1 l kasvislientä

mustapippuria myllystä

2 rkl juoksevaa hunajaa

timjamia

Tarjoiluun:

vuohenjuustoa

Kuori punajuuret ja leikkaa pieniksi lohkoiksi uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda punajuuria uunissa 200 asteessa n. 30 - 40 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä. Soseuta puolet lohkoista, ja jätä loput koristeeksi ohraton päälle.

Valmista ohratto vähän risoton tapaan. Kuumenna kattilassa oliiviöljy. Kuullota kuoritut ja hienonnettu sipulit pehmeiksi. Lisää joukkoon ohrahelmet ja sekoittele aineksia hetki. Kaada kattilaan valkoviini ja kiehauta. Kun valkoviini on liki haihtunut, kaada kattilaan kasvisliemi. Keitä ohrattoa n. 15 - 20 min. välillä sekoittaen, kunnes ohrahelmet on kypsiä. 

Sekoita ohraton joukkoon punajuurisose. Mausta ohratto mustapippurilla, hunajalla, balsamicolla sekä timjamilla.

Leikkaa vuohenjuusto kiekoiksi. Paista kiekkoja paistinpannulla leivinpaperin päällä molemmin puolin, kunnes ne saavat väriä. Tarjoile punajuuriohratto paahdettujen punajuurilohkojen ja paistettujen vuohenjuustokiekkojen kanssa.

*

Ohra ei ole minulle kovinkaan tuttu raaka-aine. Ohrajauhoja tulee lisättyä lettutaikinaan, ainakin kerran talvessa tulee keiteltyä ohrapuuroa, ja viime talvena löysin aivan lyömättömän oluessa haudutetun possupadan ohjeen, johon tulee sekä ohraa, että perunoita. Itse asiassa paketti esikypsennettyjä ohrasuurimoita on ostettu juuri tuota possupataa varten ja sen nähdessäni aloin haeskella ohjeita ohratolle. Tarkoituksena saada samalla kulutettua ohrasuurimoita kuiva-ainekaapista. Nopeasti kävi ilmi, että ohrasuurimoiden hukkaaminen ei tässä ruuassa onnistu, vaan ohrattoon kannattaa käyttää ohrahelmiä. Ohrahelmi on riisimäisempää ja puuroutuvampaa kuin ohrasuurimot. Nyt minulla on sitten kuiva-ainekaapissa ohrasuurimoiden lisäksi ohrahelmiä. Varsin tavallista, että yritykset siivota kuiva-ainekaappia päättyvät siihen, että kaappiin päätyy ainakin yksi jauhopussi lisää. No molemmissa on päiväystä ja jäljellä ja molempia voi hyvin käyttää lisäkkeenä riisin tapaan tai vaikka leivonnassa. Olen esimerkiksi lisännyt ohrasuurimoita sienipasteijoihin.

Punajuuria kannattaa kypsentää kerralla isompi määrä ja hyödyntää niitä sitten monissa eri ruuissa. Niin hyvä juures kuin punajuuri onkin, sillä on yksi heikko puoli ja se on juuri tuo hidas kypsyminen. Ainakaan meidän perheessä pitkähkön valmistusajan vaativa ohratto ei ole arkiruokaa, mutta viikonloppuun mitä mainioin. Ohratto ei tuntunut pahasti kärsivän lämmittämisestäkään. Tämä tuli testattua, kun tein tarkoituksella ruokaa isomman satsin, että arki-illallekin olisi ruoka valmiina. Sittenmmin on tullut testattua myös suppilovahvero-ohratto. Loistava lisäke sekin!

Punajuuri kaipaa mielestäni makeutta melko paljon, ja siksi lisäsin hunajaa kokonaista 2 ruokalusikallista. Määrä oli juuri passeli ja punajuuriohraton liitto suolaisen paistetun vuohenjuuston kanssa oli lähes täydellinen. Lasiin kaadettiin vielä uusiseelantilaista sauvignon blanc -rypäleestä valmistettua valkoviiniä ja sitten nautittiin elämästä ja hyvästä ruuasta.

Savulla marinoitu punajuuri - vegaanista kylmäsavuporoa?

Sain paljon kyselyitä viime viikonlopun vegaanisesta kylmäsavuporosta. Kysymyksessä oli siis suolakuoressa kypsennetty punajuuri. Punajuuri siivutettiin ja marinoitiin kypsänä ja tarjoiltiin sen jälkeen cashewkermalla ja kapriksilla. Huonoista kuvista huolimatta päätin kuitenkin kirjoitella punajuurireseptin ylös. Sen verran paljon sitä kyseltiin. Tarjosin punajuurta osana alkuruokaa pöytää, jossa oli myös leipäjuustosalaattia ja porkkalaa. Porkkana ja punajuuri kypsyvät kätevästi samoilla lämmöillä.

*

Savulla marinoitu punajuuri cashewkermalla - vegaaninen kylmäsavuporo

Cashewkerma

2 dl cashewpähkinöitä

reilusti vettä liottamiseen

vettä

suolaa

Laita pähkinät reiluun veteen likoamaan edellisenä iltana tai vähintään kuutisen tuntia aiemmin kun aiot valmistaa cashewkerman.

Huuhtele pähkinät ja laita tehosekoittimeen. Lisää vettä, että saat mieleisesi paksuista "kermaa". Koneen kannattaa antaa käydä joitakin minuuteja, että massa on varmasti tasaista ja sileää.

Savulla marinoidut punajuuret - vegaaninen kylmäsavuporo

3 punajuurta

noin 600 g karkeaa merisuolaa

1 rkl ruokaöljyä

2 tl nestemäistä savua

1 tl valkoviinietikkaa

Pese ja kuivaa punajuuret hyvin.

Levitä uunivuuan pohjalle kerros suolaa. Esimerkiksi leipävuoka on hyvänmallinen. Laita punajuuret suolakerroksen päälle ja kaada loput suolat punajuurten päälle. Punajuurten pitää olla kokonaan suolan peitossa.

Kypsennä punajuuria noin 1,5 h 175 asteisessa uunissa.

Irrota punajuuret varovasti suolakuoresta ja anna niiden jäähtyä hieman. Kuori punajuuret kun sormesi kestävät ja siivuta ne mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Huomasin, että itselläni tämä sujui parhaiten mandoliinilla.

Sekoita marinadi ja kaada siivutettujen punajuurten päälle. Anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään.

Tarjoile punajuuret cashewkerman ja kapristen kanssa.

*

Punajuuret olivat mielestäni jopa parempia kuin samalla menetelmällä valmistettu porkkana eli porkkala. Savunmaku sattui paremmin kohdilleen voimakkaamman makuisessa punajuuressa. Jos jääkaapista olisi löytynyt, olisin lisännyt lautaselle vielä jotain vihreää esimerkiksi rucolaa tai viinisuolaheinää. Molemmat sopivat paitsi punajuuren väreihin myös makuihin. Niille, jotka pitävät punajuuresta voi todella suositella. Samoin voi suositella niille, joiden punajuuri muistot rajoittuvat etikkapunajuuriin tai ylikypsiin, uunissa kuivahtaneisiin  juureksiin. Tässä on hyvä resepti, jos haluaa antaa punajuurille uuden mahdollisuuden.  Ainoa mitä tässäkin reseptissä kauhistelen on kypsentämiseen käytetyn suolan päätyminen biojätteeseen. Suolakuorta varten tarvittiin iso määrä suolaa, enkä oikein keksi sillä mitään jatkokäyttöä. Osaatko vinkata?

Tänään sunnuntaina on joulunpyhät päättävä loppiainen. Loppiaisesta alkavat härkäviikot - ei pyhän pyhää tai juhlan juhlaa ennen pääsiäistä, joka sekin on tänä vuonna vasta huhtikuussa. Loppiaisesta alkaa arki ja uusi vuosi oikein todella. Tähän asti on loman jäljiltä harjoiteltu arkea. Omat härkäviikkoni katkaisee hiihtoloma, johon on aikaa enää 8 viikkoa! Hiihtoloman jälkeinen aika kesään on todella kiireinen töiden kannalta. Sen tiedän jo ennakkoon. Näin kun katselee tulevaa kevättä kesä tuntuu olevan jo aivan nurkan takana. Mukavaa sunnuntaita! 

Kylmäsavulohta, punajuurta ja maltaisia makuja

Kylmäsavulohi ja punajuuri on aivan pettämätön yhdistelmä. Tähän annokseen yhdistin vielä lisäksi mallasleipää, mallassiirappia ja cashewkermaa. Annoksen kokosin salaatinlehtien päälle ja pinnalle ripottelin vielä pistaasirouhetta. Ruokaan tuli aika monta elementtiä, mutta makuja oli juuri sopivasti. Erityisen ilahtunut olin tuosta cashewkermasta. Se todella toimi! Mikä loistava smetanan tai ranskankerman korvike sellaiselle, jonka ruokavalioon maito ei syystä tai toisesta sovi. Vaikka maito kuuluisikin ruokavalioon, cashewkermasta maistuu silti hyvälle.

Aivan parasta kylmäsavulohta olen onnistunut hankkimaan Tampereen kauppahallista Kalaherkut Nygreniltä. Kauppahallin keskikäytävältä, Vihannespuoti Valliukselta, sain ihania punajuuria. Kaikki lähti liikkeelle siitä, että telkkarissa grillattiin punajuuria kiekkoja. Ajattelin, että ainakaan enää näin syksyllä punajuurikiekot eivät enää kypsy ihan suosiolla grillissä, ja siksipä keitin ihanat luomupunajuuret ihan perinteisesti väljässä vedessä. Mielessä oli myös varoitukset raakojen punajuurien aiheuttamista vatsavaivoista, mutta ehkä kesällä kokeilen uusien punajuurien grillaamista. Grillisesonki ei ole nyt kuumimmillaan, mutta onko kenelläkään kokemusta punajuurten grillaamisesta?

*

Kylmäsavulohta, mallasleipää, punajuuria cashewkermalla ja mallassiirapilla

Cashewkerma

2 dl cashewpähkinöitä

reilusti vettä liottamiseen

vettä

suolaa

Laita pähkinät reiluun veteen likoamaan edellisenä iltana tai vähintään kuutisen tuntia aiemmin kun aiot valmistaa cashewkerman.

Huuhtele pähkinät ja laita tehosekoittimeen. Lisää vettä, että saat  mieleisesi paksuista "kermaa". Koneen kannattaa antaa käydä joitakin minuuteja, että massa on varmasti tasaista ja sileää.

Mallassiirappi

1/2 dl maltaita

1 1/2 dl vettä

1 dl ruokosokeria

Mittaa aineet kattilaan. Keitä noin 5 minuuttia, siivilöi ja laita puhtaaseen lasipurkkiin. Siirappi säilyy hyvin jääkaapissa ja sitä voi käyttää pidempäänkin. 

väljässä suolavedessä keitettyjä punajuuria pilkottuna

kylmäsavulohta pieneksi pilkottu

mallasleipää

voita leivän paistamiseen

Tarjoiluun 

pistaasimurua

salaattia

Paista mallasleipiä voinokareessa paistinpannulla. Jos haluat, että annoksessa on enemmän lämpimiä elementtejä voit pyöräyttää pannussa myös punajuuret.

Kokoa annos salaatinlehtien päälle mallasleivästä, punajuuresta ja cashewkermasta. Lisää kastikkeeksi muutama teelusikallinen mallassiirappia ja viimeistele pistaasimurulla.

*

Me olemme yleensä nauttineet annoksen alkuruokana, mutta annoksen kokoa viilaamalla tämä kelpaa vaikka pääruuaksi. Ihan extempore tätä ruokaa ei voi valmistaa, sillä ainakin kerman tekeminen pitää aloittaa jo edellisenä iltana. Toisaalta ruuan voi valmistella pitkälle ennakkoon, jopa punajuuret voi keittää valmiiksi. Kuten tuossa ohjeessakin kerroin, muokattavuuttakin löytyy. Punajuuret voi paistaa. Annos muuttuu erilaiseksi kun on enemmän lämpimiä elementtejä. Paistaminen tietysti myös korostaa punajuurten makeutta.

Näin herkullisen annoksen kanssa olisi synti juoda pelkkää vettä. Useinmiten tämän annoksen kanssa kaadaan lasiin rieslingiä. Jos joulun ruokapöydässä on vielä yhden kalaruuan mentävä aukko, suosittelen kokeilemaan kylmäsavulohta, punajuurta ja mallasta.

Alkanut viikko taitaa olla yksi vuoden kiiresin. Palkintona häämöttää kuitenkin odotettu loma ja rauhoittuminen rakkaissa maisemissa kaamoksen keskellä. Juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että Viikonloppukokki-blogi hiljenee jo loppu vuodeksi. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille, tykkääjille ja seuraajille tästä vuodesta. On ollut ilo harrastaa, oppia uutta, tutustua uusiin ihmisiin ja saada valtava määrä elämyksiä hyvän ruuan ympärillä. Ensi vuonna jatketaan. Hyvää, rauhallista ja herkullista joulun aikaa. Kokonaan en malta jouluksikaan hiljentyä, loppuvuoden kuulumiset päivittyvät instaan ja facebookin. Tervetuloa seuraamaan ja tykkäämään siellä!

Yhteistyö: punajuuret saatu tuotenäytteenä Vallius vihannespuodista ja kylmäsavulohen viipale Kalaherkut Nygreniltä

Poron sisäfilettä, palsternakkapyrettä, punajuuri-mustaherukkahilloketta ja maa-artisokkasipsejä

Koska edellisestä postauksesta tuli megalomaanisen pitkä, pidetään nyt virsi kauniina ja lyhyenä. Luvassa on ohje lauantai-illallisen pääruokaan. Alkuruoka onkin julkaistu blogissa jo aiemmin. Jälkiruuasta ei valitettavasti ole mitään kerrottavaa, sillä monien valmistusvaiheiden alku- ja pääruuat veivät voimat niin, että jälkkäriksi tarjottiin suklaata. Poron sisäfileen ympärille rakennettu pääruoka sai lisäkkeekseen aavistuksen makeita ja kermaisia makuja palsternakkapyreestä, maa-artisokkasipseistä ja punajuurihillokkeesta, johon hain hapokkuutta mustaherukoilla. Pääraaka-aine on laatulihaa suoraan Lapista. Vielä kerran kiitoksia Lumiporolle hyvästä palvelusta!

*

Poron sisäfilettä, palsternakkapyrettä, punajuuri-mustaherukkahilloketta ja maa-artisokkasipsejä

Punajuuri-mustaherukkahilloke

350 g punajuuria kuutioituna

1 dl mustaherkukoita

2 salottisipulia pieneksi pilkottuna

nokare voita

1 tl kuivattua timajamia

2 rkl hunajaa

suolaa

2 dl vettä

2 tl vadelmaviinietikkaa

Aloita pääruuan valmistaminen punajuurihillokkeesta, sillä punajuurten kypsyminen ottaa aikansa, vaikka punajuurikuutiot olisivat pieniäkin. Muuten pääruoka valmistuukin nopeasti.

Lisää kattilaan nokare voita ja kuullota sipuli ja punajuurikuutioita voissa. Lisää kattilaan mustaherukat ja vesi. Mausta suolalla, hunajalla ja vadelmaviinietikalla. Keittele rauhassa, kunnes punajuuret ovat kypsiä. Tarkkaile, että vettä on riittävästi.

Palsternakkapyre

2 palsternakkaa

1 dl kuohukermaa

maitoa

suolaa

ripaus valkopippuria

nokare voita

Kuori ja pilko palsternakat muutamaan osaan. Lisää kattilaan kuohukerma ja maitoa sen verran, että palsternakat peittyvät.

Keitä, kunnes palsternakat ovat kypsiä.

Soseuta palsternakat keitinliemessään sauvasekoittimella tasaiseksi pyreeksi. Mausta suolalla ja varovaisella ripauksella valkopippuria.

Lisää pyreeseen lopuksi pieni nokare voita. Se kiillottaa pyreen kauniiksi.

Poron sisäfilettä

2 sisäfilettä

suolaa

mustapippuria

paistamiseen

voita

öljyä

Lämmitä valurautapannu tai vastaava, jonka voit huoletta kuumentaa kuumaksi. Lisää pannulle nokare voita ja tilkka öljyä. Ruskista suolalla ja mustapippurilla maustetuttuja poronfileitä pari minuuttia puoleltansa. Nosta fileet vetäytymään folioon.

Paistinpannu kannattaa huuhdella pienellä vesitilkalla. Huuhteluliemen voi lisätä vaikka punajuuri-mustaherukkahillokkeen joukkoon.

Leikkaa hyvin vetäytyneet poronfileet ja kokoa annos palsternakkapyreestä, punajuuri-mustaherukkahillokkeesta ja maa-artisokkasipseistä.

*

Resepti on tässä kirjoitettu lähes yhteen pötköön. Vain maa-artisokkasipsit on julkaistu jo aiemmin. Ja ne kannattaakin tehdä jo hyvissä ajoin, että ehtivät rapeutua kunnolla. Myös punajuuri-mustaherukkahillokkeen voi valmistaa ennakkoon. Se ei tykkää pahaa lämmittämisestä. Ainakin hillokeen valmistus kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Punajuurien kypsyminen todella ottaa aikaa, vaikka ne olisi pilkottu pieniksikin. Punajuurihillokkeen valmistamisessa on tämän kokonaisuuden kovin homma. Annos on onneksi sen verran iso, että syötävää lisäkkeestä jää ainakin toisellekin aterialle. 

Myös pyrettä tulee enemmän kuin kaksi annosta, enkä neljä. Riippuu palsternakkojen koosta. Aterialta ylijääneen pyreen voi hyödyntää myös rieskoihin tai lepuskoihin tai miten niitä nyt sitten haluaakaan kutsua. Palsternakkalepuskojen ohjeen olen kirjoitellut tänne blogiin vähän ennen joulua.

Poron liha on minulle aika uusi tuttavuus. Aikaisemmat kokemukset liittyvät lähinnä käristyksen haudutteluun. Sisäfilettä olen laittanut kerran aiemmin. Silloin file maksoittui aavistuksen verran ja tuon kokeilun jälkeen olenkin opiskellut, että on tärkeää, että poroa ei kypsennetä nousevassa lämmössä. Näin taisi viimeksi käydä. Nyt liha onnistui täydellisesti. 

Onko sinulla vinkkejä poronlihan valmistukseen? Pakastimesta löytyy vielä muun muassa maksa ja niskakiekkoja. Kuinkahan ne kannattaisi laittaa?

Karitsaconfit, röstiperunaa, punajuurimoussea ja suppilovahverohilloketta; ihana illallinen

Vähän epämääräisen kokoiset ja näköiset luulliseet karitsan etuselän palat olivat jääneet pyörimään pakastimeen tammikuussa haetusta karitsasta viimeisenä. Idea karitsan confaamisesta eli kypsentämisestä öljyssä sai oikeastaan alkunsa Campasimpukan rohkaisemana. Hätäisen kokin hommaa ei tämän aterian valmistaminen ollut, mutta lopputulos palkitsi. Mahtavaa kekriruokaa vaikkapa tulevan pyhäinpäivän seutuville.

*

Karitsaconfit, röstiperunaa, punajuurimoussea ja suppilovahverohilloketta

Karitsaconfit

3 annosta

1 kg luullisia karitsan etuselän paloja

1,5 l vettä

1,5 dl suolaa

1 l rypsiöljyä

2 valkosipulia

muutama timjamin oksa

pari oksaa rosmariinia

Karitsanconfitin valmistaminen aloitetaan viimeistään tarjoilua edeltävänä päivänä. Jopa aiemmin, jos liha on pakastimessa kuten minulla. 

Suolaa liha yön yli suolaliemessä, joka valmistetaan keittämällä vesi ja lisäämällä siihen merisuola. Sekoittele sen verran, että suola sulaa. Kun vesi on jäähtynyt jääkaappikylmäksi, laita lihan palat liemeen ja anna olla yön yli.

Ennen confaamista nosta lihat suolaliemestä ja kuivaa huolellisesti. Laita kannellisen astian tai padan pohjalle hieman öljyä. Tämä siksi, että lihat eivät jää pohjaan kiinni. Lisää lihat pataan ja kaada öljyä niin paljon, että lihat peittyvät.

Laita noin 120 asteiseen uuniin ja kypsennä lihaa useita tunteja. Mittasin koko ajan rypsiöljyn lämpöä , enkä antanut sen nousta yli 90 asteen. Pata oli uunissa yhteensä 6 tuntia. Kypsymisen puolivälissä lisäsin pataan puolitetut valkosipulit ja yrttien oksat.

Kun nostin padan uunista, otin lihan palat heti pois öljystä ja riivin ne kahdella Sorsakosken haarukalla nyhtölihaksi. Sorsakosken pitkäpiikkiset haarukat ovat maailman parhaita tähän hommaan. Myös öljyssä kypsyneet valkosipulit kannattaa ottaa talteen ja nostaa lautaselle. Ne ovat herkullisia!

Lihan kypsyessä uunissa valmistin lisäkkeeksi ja punajuurimoussen.

Punajuurimousse

500 g punajuuria

100 g fetajuustoa

1 prk ranskankermaa

1 dl turkkilaista jogurttia

1 tl hunajaa

timjamia

Keitä punajuuret suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kun kädet kestävät, kuori punajuuret ja soseuta ne sauvasekoittimella soseeksi.

Vatkaa ranskankerma sähkövatkaimella vaahdoksi. Lisää vaahdon sekaan pieneksi murusteltu fetajuusto ja turkkilainen jogurtti ja sekoita tasaiseksi. Mausta tuoreella timjamilla ja hunajalla.

Punajuurimoussen kannattaa antaa tekeytyä jääkaapissa jonkin aikaa.

Röstiperunoissa ei pysty paljon ennakoida, sillä perunat on kuorittava ja raastettava juuri ennen paistamista muuten ne tummuvat ikävän värisiksi.

Röstiperunat

4 annosta

400 g rosamunda perunoita

rypsiöljyä ja voita paistamiseen 

ruususuolaa

Kuori ja raasta perunat.

Kuumenna öljyä paistinpannulla ja lisää perunaraaste kiekkoina ja painele ne tiiviiksi. Pyöristä kiekkojen reunoja jotta ne eivät pala.

Paista kiekkoja keskilämmöllä 5-6 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet kauniin värin.

Käännä perunakiekot ja lisää joukkoon voita. Paista muutama minuutti, kunnes röstiperunat ovat kullanruskeita ja rapeita.

Suppilovahverohillokeen ohjeen olenkin julkaisut jo aiemmin. Etikaiset, mutta makeat sienet täydentävät tämän annoksen makumaailman. 

*

Käyttämäni karitsanliha, luomua ja läheltä (Tolvilan kartanosta), on niin laadukasta, että yleensä ei vaadita ihmeitä maukkaan annoksen aikaan saamiseksi. Tällaiset kummalliset lihanpalat ovat vain vähän haastavia, mutta Campasimpukka-blogin Sari oli oikeassa, ne kummalliset palat ovat mitä parhaita confaukseen. En tullut punninneeksi etuselänpaloja uudelleen enää sen jälkeen, kun olin erotellut syötävät liha erikseen. Tuosta kilon painoisesta satsista riitti kolmisen annosta syötäväksi. Määrää on tosin vähän vaikea arvioida, joskus kilosta voi tulla enemmän, jos luuta ja kalvoja on vähemmän, ja lihaa enemmän. 

Punajuurimoussea tulee ohjeen mukaan valmistettuna iso annos. Mousse säilyi jääkaapissa hyvänä useamman päivän, ja meillä syötiin sitä muidenkin ruokien kanssa. Vinkkinä paljastan, että punajuurimousse käy hyvin uunilohen kanssa.

Postauksen toinen paljastus liittyy röstiperunaan. Tähän asti olen ostanut röstiperunat pakastealtaasta, vaan enpä osta enää. Röstiperuna valmistuu aivan älyttömän helposti ja kohtuullisen nopeastikin. Röstiperunan idean sain on Myllymäen Kasvikset lisukkeena & pääruokana kirjasta, joka on viimeisen vuoden ollut kasvisruokaraamattuni. Kannattaa ehdottomasti kokeilla valmistaa röstit itse!

Tämä annos oli monessa mielessä onnistunut kokonaisuus. Aika harvoin ainakaan omalle kohdalle sattuu sellaista tilannetta, että yhdellä pääruualle valmistaa alusta alkaen monta pientä osasta ja kaikki onnistuvat maukujensa ja rakenteidensa puolesta loistavasti. Onnistumisen iloa lisää se, että tasapainoisen annoksen eri osaset sointuivat kivasti yhteen. Eikä se hyvä ruoka, vaan hyvä seura! Parasta ruoka on aina silloin, kun sen saa nauttia hyvässä seurassa. 

Edit 20.12.2017 Osallistuin reseptillä talonpoikaissäätiön kekri-reseptikilpailuun. Resepti palkittiin parhaana. 

Smetana punajuuret - arki-illan ruuan upgreidaus

Kotoa pois vietetty viikonloppu tarkoittaa sitä, että arki-iltoina ruuan valmistus on aloitettava A:sta. Maanantaina töistä tultuani laitoin ensimmäisenä punajuuria kiehumaan. Sitten laitoin hellalle toisenkin vielä toisenkin kattilan ja vasta sitten riisuin takin ja vaihdoin kotivaatteet. Kuulostaako tutulta? Työssäkäyvän perheen äidin arkea, miksei isänkin. Ainakin meillä arkiruuan laittaa se, joka ensin ehtii kotiin. Punajuurten kypsyminen ottaa aikansa, mutta niinpä ottaa makaronilaatikkokin. Punajuurten kypsyessä itsekseen, valmistin ison padallisen makaronilaatikkoa. Makaronilaatikon ohjetta en teille nyt kirjoittele, vaan kerron smetana punajuurten yksinkertaisen ja helpon ohjeen. 

*

Smetana punajuuret

500 g punajuuria

1 prk smetanaa

1 tl piparjuuritahnaa

suolaa

vähän hunajaa

tuoretta timjamia

tuoretta oreganoa

(paahdettuja) pinjansiemeniä

Keitä punajuuret kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Anna kypsien punajuurten jäähtyä sen verran, että kädet kestävät kuorimista. Leikkaa punajuuret sopivan kokoisiksi paloiksi.

Sekoita smetanaan piparjuuritahna ja mausteet. Lisää smetanan joukkoon punajuuri lohkot ja anna maustua tovi. 

Lisää päälle pinjansiemeniä ja tarjoa lisäkkeenä. Smetana punajuuret sopivat arkiruuan lisäkkeeksi, mutta niitä kehtaa tarjota vähän juhlavammakin ruuan kanssa. 

*

Täyteläiset smetanaisen punajuuret upgreidasivat maanantain makaronilaatikko-päivällisen uudelle tasolle. Saas nähdä tapahtuuko sama ilmiö huomenna, kun tarjolla on "eilistä" ruokaa. Smetana ei ole rasvaton maitotuote, mutta ei sitä kilokaupalla tarvitse syödäkään. Smetana on niin täyteläistä ja aromikasta, että se riittää maustamaan isonkin määrän punajuuria. Smetanan raikasta happamuutta on hyvä pyöristää pienellä määrällä juoksevaa hunajaa.

Ruuassa käytetyt yrtit olivat muuten omasta yrttitarhasta. Jossa oreganon ja timjamin lisäksi on vielä tarjolla myös persiljaa, rosmariinia, salviaa ja vähän salaattiakin. Suolaviiniheinä, minttu, basilika ja korianteri eivät oikein enää kukoista. Tuota salviaa on tullut käytettyä tosi vähän. Onko sinulla antaa minulle yhtään salviavinkkiä?