Hiihtolomalla menee helposti munkki päivässä!

Vuodessa ei ole kovin monta kertaa vuodessa sellaista viikkoa, jolloin syödään munkki päivässä. Yksi saattaa olla. Se on hiihtolomaviikko! Kun etelän vetelä ulkoilee ja hiihtelee Lapin hangilla, silloin munkki päivässä ei tee heikkoakaan. Eipä silti aktiivinen ulkoilu kyllä kuluttaa energiaa ja mikäs se on nautisekellessa - maisemista, munkeista ja elämästä ylipäätään.

Olen siinä mielessä onnekas, että pääsin Lappiin sielunmaisemiini uudelleen pian jouluisen kaamosloman jälkeen. Tunnelma Lapissa on helmikuun viimeisinä päivinä tyystin erilainen kuin joulun aikaan. Kaamoksesta ei ole enää tietoakaan, vaan valo on vienyt pimeydestä voiton. Jos jotain niin sen olen oppinut pohjoisessa, että hetkestä kannattaa nauttia. Kaikkein parhaiten sanonta konkretisoituu kun seuraa luontoa tai vaikkapa nyt säätä. Myrsky nousee hetkessä ja hetkessä taivas on taas sininen ja rauhallinen. Hetkessä ovat ohi myös kaunein ruska, pimein kaamos tai valoisin yö. Eipä näitä hankiakaan enää kesällä ole. Ihmeellistä se on!

Etelä-Suomen lumettoman talven jälkeen nautimme täysin rinnoin talven iloista. Hiihtelin lähes jokaisena lomapäivänä. Muu perhe lasketteli päivän Ylläksellä ja päivän Levillä. Tämä tietysti avasi minulle Raattaman ympäristössä hiihdelleelle uusia latuja. Latuverkosto maastohiihtoon on Lapissa erinomainen. Ja tokikin Raattaman reittien ylläpitämiä latuja hiihdeltiin myös. Kierretyiksi tulivat tänäkin vuonna Raattaman kierros, Tynnyrinkierros ja Hommakierros vähän eri kokoonpanoilla. Hiihtourakasta palkintona oli se aluksi mainittu munkki. Aika useasti Porotilamajoitus Auttossa tai Tunturihotelli Vuontispirtillä.

Koskaan ei ole lumitöitä tehty yhtä suurella riemulla kuin tänä talvena Lapin lomalla. Mökin katto tyhjeni lumesta suit sait ja sitten sitä katolla ollutta lunta siirrettiin pihassa paikaista toiseen. Lunta oli noilla kulmilla ennätysmäärä. Ja tietysti oli myös polku laavulle avattavana. Laavulla istuskeltiin pariin otteeseen ja ensimmäisellä kerralla oli niin hyvät eväät, että nuotiolla valmistetusta Pallasjärven siiasta kirjottelen oman postauksensa.

Useilla Lapin lomilla olemme poikenneet Pallastunturilla ja Enontekiön Hettassa. Nyt oli jo toinen kerta kun nämä retket jäivät tekemättä. Ehkä kesällä sitten.  Miten sinun hiihtolomasi sujui?

Vuoden vaihde Lapissa ja vinkki nuotiolohelle

Kun kello herättää 4.30, se tietää yleensä yhtä asiaa. Tavoitteena on startata kohti pohjoista puolen tunnin kuluttua. Se onnistuu kyllä, kun auto on valmiiksi pakattuna ja kahvinkeitin valmiiksi ladattuna. Ensimmäinen etappi on ketjuhuoltamo Viitasaarella. Siellä saa huokean aamupalan ja vessat ovat siistejä. Pitkänmatkalainen ei malta katsella nähtävyyksiä tai ihailla maisemia kuin auton ikkunasta. Matka on siirtymä taival paikasta A paikkaan B. Näillä ajatuksilla lähdimme joulun jälkeen liikkeellä tavoitteena viettää vuoden vaihde tutuksi tulleessa paikassa Pallastunturin kupeessa Ounasjoen rantatörmällä. Kaipuu Lapin rauhaan oli itselläni kova. Onneksi loma järjestyi, eikä tarvinnut odottaa hiihtolomaan.

Viime vuonna joulun aikaan pääsimme ihailemaan kaamos-Lappia täydenkuun valossa ja näimme useita pastellinsävyisiä päiviä. Tänä vuonna oli toisin. Yhtenä päivänä oli vähän selkeämpää. Muuten taivas oli pilvessä ja useampana päivänä sateli luntakin. Lunta pohjoisessa oli vuoden vaihteessa jo niin paljon, että siitä riittäisi vähän meille tänne eteläänkin. Runsas lumi on ajoittain haitannut myös latujen ylläpitoa. Silti meidän kelpasi hiihdellä Raattaman reiteillä. Kiertelimme lähinnä Tynnyrikierrosta eri kokoonpanoilla. Pakkanen ei todellakaan kiusannut, mutta kova tuuli, melkein myrsky, ajoittain kyllä. Kunnon fhön-tuuli toi muutamia lämpöasteita ja siinä oli suksihuoltotiimin taidot koetuksella.

Kaamoksen aikaan hiihtoaika on varsin lyhyt ja vaikka lähtöjä ladulle oli joka päivä kilometrejä ei kovin paljon kertynyt. Vaan eipä se ollut tarkoituskaan. Valoisa ajan lyhyys aiheutti myös se, että en tullut kaivelleeksi kameraa esille kertaakaan koko reissulla, vaikka se mukana olikin. Tämän postauksen kuvat ovat puhelimella otettuja.

Yksi parhaista ajanvietteissä pohjoisen lomilla on tulen tuijottelu. Erityisen mukavaa se on ulkona laavulla ihan oman mökin pihassa. Nuotiolla söimme oikein onnistunutta lohta. Olin suolannut lohifileen 10% suolaliemessä ja leikannut sen jälkeen pieniksi paloiksi. Noita pieniä palasia paistoimme nuotiolla tikkujen nokassa. Aivan loistavaa retkiruokaa ja helppoa, kun teki sisällä mökissä kaiken valmiiksi. Nuotioperunoitakin laitoimme. Niissä ei tosin onnistuttu ihan yhtä hyvin. Vähän turhan kypsiksi perunat folion sisällä pääsivät, mutta syödyksi ne tulivat silti.

Pääosin laittelemme mökillä ihan arkista tavallista kotiruokaa. Naapurista ostamme yleensä poroa ja vähän kalaakin, ne kuuluvat aina ohjelmaan. Samoin viimeisen illan pizza Ravintola Loimussa, jos pizzauuni vain on lämpimänä. Suosittelen erinomaista pizzaa muillekin, jotka satutte liikkumaan Raattaman suunnilla. Ravintola Loimu toimi muuten Sirkan baari Kaurismäen uusimmassa elokuvassa Mestari Cheng, joten nähtävyys se on sinänsäkin. Noilla seuduilla ei ole kovin paljon palveluita kulutettavaksi, mutta niitä mitä on olemme käyttäneet. Lämmöllä suosittelen myös Autton porotilamajoitusta, josta saa ihan parhaat munkit, Autton kyläkauppaa ja Kyrön lomaa, josta erityisesti karavaanarilukijoilla saattaa olla kokemustakin.

Parit poropizzat Ravintola Loimussa Raattamassa

Viime kesän reissulla retkeilimme Montellin majalla, Särkitunturilla ja Punaisilla hiekoilla. Melkein joka reissulla vierailemme Pallaksella ja Enontekiön Hettassa. Toissa kesänä poikkesimme Norjan puolella Skibotnissa. Tällä reissulla kävimme Ylläksellä, jossa otimme vastaan uuden vuoden siellä lomailleen ystäväperheen vieraina. Oli kivaa, kiitos! Hiihtolomalle on suunniteilla ainakin laskettelua Levillä. Muu perhe laskee, minä tyydyn murtsikoihin. Tai sitten kävelen. Mutkamäki ja hissit pelottavat!

Onneksi seuraavaan Lapin reissuun ei ole enää pitkä aika. Seuraavan kerran kello herättää klo 4.30 hiihtolomaa edeltävänä perjantaina tai lauantaina ja Volvon nokka suunnataan kohti pohjoista. Jos sinulla on vinkki näkemisen arvoisesta paikasta noilla seuduilla, vinkkaahan siitä minulle! Matkaa ja muutakin touhuja pääsee seuraamaan lähes reaaliaikaisesti instagramissa. Matkakertomuksen myötä mukavaa tätä vuotta kaikille lukijoille!

Hiihtoloma 2018 vietettiin hiihdellen Lapissa

Hiihtoloma 2018 suuntautui, yllättäen, Lappiin. Olimme helpottaneet pitkän matkan tekoa varaamalla liput AutoJunaan. Matka täältä Pirkanmaan eteläosista Enontekiölle on pitkä. Koska joululoman automatka oli vielä tuoreessa lihasmuistissa, menomatka junalla tuntui hyvältä ajatukselta. Menolippujen varausshowssa meinasi mennä hermot. Paikkoja tuli varattavaksi tiputellen, ja olin jo luovuttaa. Onneksi lopulta onnisti! Toivottavasti varaussysteemi selkeytyy ja helpottuu tulevaisuudessa. Haasteista huolimatta suosittelen junayhteyttä, jos autojuna-asema on järkevällä etäisyydellä kotoa. Toinenkin sivu junalla helpottaa ajourakkaa huomattavasti.

Maisemaa Raattaman kylältä Autton kaupan pihasta kohti Pallas-tuntureita

Ihan ilmainen junalippu ei ole. Sesonkiaikaan junalippu meidän perheeltä ja autolta maksoi noin 350 €. Sesonkiaikojen ulkopuolella selviää jopa satasta edullisemmin. Nuorempi apukokki on vielä alle 10-vuotias, joten hänelle ei tarvinnut ostaa matkalippua erikseen, kun jaoin sängyn hänen kanssaan. Mahduimme kohtalaisen hyvin kolmen hengen hyttiin. Minua lukuunottamatta kaikki nukkuivat kunnon yöunet.  Aamulla olimme jo lomalla ja Kolarissa reilussa 35 asteen pakkasessa jännittämässä lähteekö auto käyntiin, vai käykö kuten junan vessalla. Vessa oli jäässä, mutta Volvo starttasi hienosti!

Tunnelma ja valo Lapissa hiihtolomaviikolla (viikko 9) on aivan erilainen kuin mitä se oli jouluna kaamos aikaan. Vaikka helmikuussa saattaa olla vielä hyvinkin kylmä, kevättä on ilmassa. Erityisesti sen huomaa valon määrässä. Tänä vuonna meillä kävi tuuri myös lämpötilojen suhteen. Lapissa oli monin paikoin lauhempaa kuin kotipuolessa, jossa kovaa pakkasta pureva tuuli voimisti. Hiihtoloman loppu puolella lämpömittarin elohopea nousi Lapissa plussan puolelle.

Raattaman poroaitaus

Meidän Lappimme on Enontekiön Ylikyrössä. Lapissa käydessämme liikumme yleensä Kolarin, Muonion, Kittilän ja Enontekiön maisemissa. Maisemat Pallastuntureiden ympäristössä ja Ounasjoen rantatörmällä ovat käyneet rakkaiksi. Ne maisemat ja se rauha ovat jo yksistään riittävä syy viettää aikaa pohjoisessa. Lomasuunnitelmat olivat kovin keveitä. Lapsille luvattiin yksi rinnepäivä. Muuten lomaohjelmaan kuului ennakkosuunnitelmien mukaan tulistelua mökin pihapiirin kodassa, kävelyä Ounasjoen jäällä ja hiihtoa Vuontispirtin ympäristössä, jossa Raattaman reitit ylläpitää latuverkostoa. Suunnitelmat toteutuivat sellaisenaan.

Talvisia mökkimaisemia Ounasjoen rantatörmältä

Hyvin maltillisilla päivittäisillä kilometrimäärilläkin hiihtoa kertyi ihan kivasti. Mieleen on jäänyt Tynnyrikierros niin kovassa pakkasessa, että suksi ei luistanut lainkaan. Ei edes alamäessä. Luistoa ei voinut kehua Raattaman kierrosta hiihdettäessäkään, mutta maisemat ja kaunis sää paikkasivat huonon luiston. Apukokitkin hiihtivät 2/3 kierroksesta jääden Tunturihotelli Vuontispirtille odottamaan, kun me aikuiset hiihtelimme vielä Autton kaupalle hakemaan autoa. Ehdottomasti kannatti kiivetä myös Ahovaaran huipulle katsomaan, kun aurinko laski tuntureiden taakse. Myös Pallakselle hiihto oli ollut ilmeisen vaikuttava kokemus, mutta siitä minä en tiedä mitään. Ajoin autolla apukokkien kanssa Pallakselle ja hain tunturin ylittäneen miehen sieltä kotiin.

Raattaman kierros on 18 km pitkä hiihtolenkki Raattaman, Ylikyrön ja Harrisaajon upeissa maisemissa

Tulipa niitä hiihtokilometrejä Ylläkselläkin, jossa tunnelma oli aivan erilainen kuin mökin rauhassa. Muu perhe lähti mäkeen, mutta kuten olin jo mökillä aavistellut, minulla ei ollut mitään kaipuuta laskettelurinteeseen. Seisoskeltuani hetken hissin ala-asemalla totesin, että sen verran hirvittää pelkkä katselukin, että on fiksumpaa pysyä murtsikoilla. Muiden laskiessa hiihtelin Kotamajalle ihaillen tykkilumisia kuusia ja lähes eeppisiä maisemia. Laskettelijat nauttivat rinnepäivästään laskien Yllästä ristiin rastiin. Mitään kovin suurta intohimoa lajia kohtaan ei kenelläkään taida olla, mutta sen verran on innostusta, että uutta reissua voi aina suunnitella.

Ensimmäinen nousu Ylläksellä

Loman ruokailut hoidettiin pääosin mökillä syöden itse tehtyä ruokaa. Kotoa otettiin mukaan karitsan viulu ja paikalliselta poroisännältä ostettiin käristyslihat ja Vuontisjärven siikaa, joka halstrattiin takassa. Pari kertaa söimme ulkona. Keittolounas Pallaksentien varrassa sijaitsevassa Tunturiporossa oli maukas ja edullinen. Lapset söivät puolikkaat annokset savulohikeittoa ja aikuiset savuporokeittoa. Leipäkori tyhjeni lämpimästä rieskasta lähes alta aikayksikön. Raattaman kylässä Autton kaupan yhteydessä sijaitsevassa Ravintola Loimussa on valehtelematta isoimmat pizzat, joita olen vähään aikaan nähnyt (tai sitten pienet lautaset). Siellä kaikki saivat valita pizzaansa mieluisat täytteet. Vaihtoehtoja riitti porosta tonnikalaan. Kaikista hyvistä ruuista parhaimmat makumuistot taisi kuitenkin jäädä kodassa valmistetusta erämiehen herkusta.

Lounas tulossa: makkaraa, perunaa ja jälkiruuaksi erämiehen herkkua

Viikon lomareissu oli täydellinen irtiotto arjen kiireistä! Kotimatkalla piipahdimme vielä Oulussa sukuloimassa ja syömässä maistuvan lounaan. Toivottavasti saamme Oulusta vieraita myös tänne meille. Jo pohjoisessa mielessä alkoi kutkutella ajatus kesälomamatkasta Lappiin ja täällä kotona se ajatus houkuttaa yhä enemmän. Saas nähdä lähdetäänkö kesälläkin Lappiin?

Eeppiset maisemat Ylläksen Kotamajalta Äkäslompolon suuntaan

Hiihtoloma uskomattomissa tunturimaisemissa

"Se vie sielun ja sydämen", sanoi eläköitynyt työkaverini toivotellessaan hyvää hiihtolomaa. Hän oli oikeassa, niinhän siinä käy. Lappi vie sielun ja sydämen. Tämän hiihtoloman kauneimmat maisemat ovat tallentuneet lähinnä muistiin ja sinne sydämeen, sillä kameran kanssa oli ongelmia. Osa ongelmista johtui pakkasesta, mutta suurin ongelma oli kyllä käyttäjä. Olin vahingossa napsauttanut objektiivista manuaalitarkennuksen päälle. Siinä sitten tuskailin kameran rikkoutumista, ennen kuin keksin mistä on kysymys. 

Hiihtoloman tarkoitus oli viettää yhteistä aikaa perheen kesken ulkoillen, kuntoillen ja pelaillen, Ihan vain rentoutuen. Yksi tehtäväkin meillä lomaviikolle oli. Olimme luvanneet vapauttaa mökin katon lumitaakasta. Tehtävä tuli hoidettua pala kerrallaan. Lapset osallistuivat kattotalkoisiin pienentämällä lumikasoja, jotka katolta tiputettiin alas. Harvoin eteläsuomalainen lapsi saa hyppiä katolta alas lumikasaan.

Enontekiön Vuontisjärven kylää tien nro 956 varrelta

Hiihto kuului ohjelmaan lähes joka päivä. Hiihtokilometreillä ei aikuisen ihmisen kannata tässä tapauksessa rehvastella, mutta sanoisin, että lapset saavat olla ylpeitä hiihtämistään matkoista. Kulutimme latuja Vuontispirtin ympäristössä, jossa Raattaman reitit -latuverkoston reitit olivat ensiluokkaisessa kunnossa. Hyvä oli hiihtäjän hiidellä! Kierrettyä tuli muun muassa Varkaankierros ja Vuontisjärven kierros. Naisissa hiihdimme ihailemaan maisemia Ahovaaran huipulle, kun rohkeus ei riittänyt lähteä kapuamaan tunturiin, mutta kuulemma Montellin maja olisi ollut kokemisen arvoinen paikka. Seuraavalla kerralla sitten.

Kaunis pakkasaamu. Varkaankierros aluillaan.

Raattaman reitit -latuverkoston ladut olivat ensiluokkaisessa kunnossa. Evästauko Ahovaaran huipulla, takana  on jo Hommakierros.

Montellin majalta

Luonnollisesti osa lomaa ovat lomaherkut. Koska olimme kaukana laskettelukeskuksien hälinästä, teimme ruokamme pääosin itse. Ruokalistaa suunnitellessa kuultiin kaikkien toiveita. Kotoa matkaan lähti karitsan viulu, joka valmistettiin tutulla ohjeella. Poroa ostettiin paikalliselta poroisännältä, ja siitä tehtiin käristystä. Toivelistalla oli myös lättyjä, vaahtokarkkikaakaota, loimulohta ja suolakalaa. 

Vain yhtenä päivänä sää oli niin huono, että emme päässeet hiihtämään. Silloin päätimme pistäytyä Levin hulinoita ihmettelemässä. Vähän aikaa ihmeteltyämme menoa rinteessä, rinnekahvilassa ja Sirkan turistimyymälöissä, suunnistimme Pallaksen kautta takaisin erämaan rauhaan. Pallaksella nautimme jo perinteiseen tapaan ravintolan antimista. Olimme Pallaksella niin aikaisin, että tarjolla oli vain bistromenu. Me aikuiset jaoimme alkuruuaksi blinin siianmädillä ja pääruuaksi söimme aivan erinomaiset hampurilaiset. Niin hyvä kuin ruoka olikin, tuli mieleeni, että siinä ei ihan menu ja miljöö kohdanneet. Lapset söivät lastenlistalta jo aiemmin tutuksi tulleen menun. Alkuruuaksi lohikeittoa, pääruuaksi poronkäristystä ja jälkuruuaksi vanilijajäätelöä. Tuttua, laadukasta ja maistuvaa ruokaa myös lapsille. Tarjoilija varoitteli meitä etukäteen, että lasten annokset ovat pieniä, mutta emme oikein ottaneet varoitusta todesta. Annokset olivat todenteolla pienentyneet aikaisemmista kerroista. Onneksi alkuun tuodut herkulliset, tuoreet leivät ja vanhempien annosten ranskalaiset täydensivät tyttöjen annoksia niin, että nälkä ei jäänyt kenellekään.

Pallas hotellin aulaa

Auton mittariin kertyi viikon lomareissussa kilometrejä noin 2400. Perillä Lapissa ajelimme päivittäin hiihtoladun varteen, pyörähdimme Levillä ja Enontekiön Hetassa, jossa kävimme maidonhakureissussa. Enontekiöllä pyrimme sisään kirkkoon, joka valitettavasti oli silloin kiinni. Kävimme myös tutustumassa Tunturi-Lapin luontokeskuksen näyttelyihin.

Veikko Larkaksen suunnittelema Enontekiön kirkko on vihitty käyttöön vuonna 1952

Vuovjjuš- Kulkijat näyttely Tunturi-Lapin luontokeskuksessa

Levin pyörähdyksen aikana tytöt saivat laskettelukärpäsen pureman, ja laskettelua kokeiltiin vähän isoa laskettelukeskusta rauhallisemmassa ympäristössä Hetta hiihtomaassa. Hiihtomaa oli ensikertalaiselle oikein hyvä paikka tutustua lajin saloihin. Välineiden vuokraus oli isoja keskuksia edullisempaa, mutta tunnelmaan kuitenkin pääsi. Hiihtomaassa on kaksi rinnettä, joilla oli korkeutta noin 100 m. Ylös pääsee ankkurihissillä. Hiihtomaassa oli muitakin laskijoita, mutta hissiin ei silti tarvinnut jonotella. Kun henkilökunta huomasi, että  hissiin on menossa aloittelijoita, hissin vauhtia hidastettiin. Mikä palvelu! Minä jätin tällä kerralla sukset vuokraamatta, enkä oikeastaan tiedä rohkenenko enää laskeakaan. Viimeisin lasku on laskettu joskus 2000-luvun alussa, mutta saas nähdä miten käy seuraavalla kerralla. Onko meidän hankittava suksiboksi ja lasketteluvälineet koko sakille? Saakohan apukokkeja enää murtomaasuksille lainkaan?

Hiihtomaa Hetta ja apukokit ensimmäistä kertaa laskettelusuksilla

Pitkää kotimatkaa piristi pysähdys Oulussa. Pikaisen pistäytymisen aikana ehtii kummasti päivittää suvun kuulumisia. Lounas täytti matkalaisten vatsat ja ihanat villasukat lämmittävät jalkoja vielä kotonakin. Kiitos vielä! Sukat jalassa katsellaan matkakuvia ja muistellaan kuinka mukava oli hiihtoloma 2017.