maanantai 21. tammikuuta 2019

Avokado-persimonsalaatti ilmakuivatulla kinkulla

Perjantai on valikoitunut salaattipäiväksi. Koska salaatti korvaa usein päivällisen, sen täytyy olla ruokaisa ja siinä on oltava kunnolla proteiinia. Vaihtoja on pilvin pimein, mutta useinmiten lautaselle nostellaan kylmäsavulohta, broileria, rapuja, kananmunaa tai juustoa. Yleensä tietysti useampaakin vaihtoehtoa. Näin talvisaikaan salaatti saattaa olla myös kokonaan tai osin lämmintä.


salaatti_persimon_avokado_ilmakuivattukinkku





*

Avokado-persimonsalaattia ilmakuivatulla kinkulla

2 annosta

2 pientä avokadoa
persimon
8 viipaletta ilmakuivattua kinkkua

noin 200 g salaattia

Salaattikastike

2 tl dijon sinappia
1/2 sitruunan mehu
1 dl rypsiöljyä 

suolaa
mustapippuria

Valmista ensin kastike mittaamalla kulhoon sinappi ja sitruunamehu. Sekoita tasaiseksi ja lisää öljy pikkuhiljaa voimakkaasti vispaten. Kastike paksunee koko ajan. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla. 

Kokoa sitten salaatti kinkusta, kuorituista ja pilkotuista hedelmistä ja mieleisistä salaatin lehdistä. 

Mausta salaattikastikkeella juuri ennen tarjoilua.

*

salaatti_persimon_avokado_ilmakuivattukinkku


Persimon-avokadosalaattia söivät vain aikuiset, mutta uskoisin, että tämä olisi kelvannut myös apukokeille. Erityisesti teini on innostunut salaateista. (kuuluuko se ikään?) Ja jos häneltä kysytään salaatti olisi ilman muuta caesaria, jossa meillä yleensä on myös broileria. Yksi omista suosikeistani on punajuuri-kylmäsavulohisalaatti tai nostalginen juusto-savukalasalaatti. Koska makuja on monia, hyvä keino on koota pöytään erilaisia aineksia, joista jokainen saa valita itselleen mieleisiä. Salaattibuffa toimii kotioloissa siinä missä lounasravintolassakin!

torstai 17. tammikuuta 2019

Joulun aika Lapin lumoissa

Kevättalven aurinko on jo useampana päivänä paistellut taivaalta. Sen valolla on ollut uskomaton vaikutus. Valon ihmettä korostaa Lapissa vietetty kaamosjoulu, johon palaan muutaman kuvamuiston verran. Lapinhullut ajoivat pohjoiseen neljästi vuoden sisällä: jouluna, hiihtolomalla, kesälomalla ja uudelleen taas jouluna. Erämaan rauha ja hiljaisuus tekevät vaikutuksen kaikkina vuoden aikoina. Jouluna erityistä on vielä kaamoksen sininen hehku ja pastellivärit taivaalla. 

joulu_Lappi_Ounasjoki_kaamos


Viikko Lapissa kului siivillä. Ulkoilimme suksilla ja jalan, loimuttelimme lohta, paistelimme makkaraa, lämmittelimme glögiä, pelailimme pelejä ja saunoimme. Ja tietysti ohjelmaan kuului myös perinteisiä joulujuttuja, lähinnä ruokien muodossa. Joulupukkia emme nähneet, vaikka lahjat ilmestyivätkin ovan taakse, mutta vieraitakin kävi; mökin naapurista on tullut niin tuttu, että hänet kutsuimme taas käymään. Kaukaisemmat vieraat olivat kotikulmilta. Naapurikadun kaverit olivat hekin pohjoisessa, ja he pyörähtivät tapaninajelulla meillä kylässä. Kätevää tavata 1000 km päässä kotoa. Siinä sitten saunottiin ja pelailtiin Trivialia, jotain taisi jäädä hampaankoloon.



joulu_Lappi_kaamos_Ylikyro

joulu_Lappi




Jälkeenpäin on laskettuna reissussa sattui monia pieniä vastoinkäymisiä. Onneksi vain pieniä. Meillä oli matkassa yhdet väärät monot tai siteet, miten sen nyt ottaa. Kinkku oli liian iso tai uuni liian pieni. Vanhan puhelimen sim-kortti ei sopinutkaan uuteen lahjapuhelimeen, varmisteluista huolimatta. Kertaalleen poltin perunatkin pohjaan ja mitähän vielä... Kaiken kaikkiaan Lapin reissu teki taas tehtävänsä. Loman jälkeen olo on rentoutunut.

joulu_Lappi_Ounasjoki_Ylikyro


Kaikilla Lapin reissuillamme olemme poikenneet Pallaksella ja joko Levillä tai Ylläksellä. Tällä kerralla vietimme niin tiivistä mökkielämää, että emme juuri mökistä poistuneet lukuunottamatta yksiä pizzoja Muoniossa Olostunturilla, joka vaikutti mukavalta paikalta. Täytynee tutustua joku kerta paremmin!

Suunnitteleme seuraavaa Lapin matkaa kesälle. Silloin olisi tarkoitus piipahtaa vielä vähän Enontekiötä pohjoisempana. Olen mietiskellyt Inaria, Utsjokea tai mahdollisesti Norjaa, Altaa ja niitä seutuja. Onko kenelläkään vinkkejä?

joulu_Lappi_Pallas_Hetta_kaamos

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Pannaria kylmäsavulohella

Meillä arkiruuanlaitto perustuu pitkälti viikonlopun ruokien lämmittämiselle. Viime viikonlopun kikherne-broileripata ja oluessa haudutettu possupata olivat kuitenkin niin maistuvia, että lämmitettävää ei kummastakaan kahta lounasannosta enempää jäänyt. Hyvä tietysti sekin, että töihin on kunnollista ruokaa lounaaksi. Virhearviosta johtuen olin yllättäen jo tiistaina miettimässä mitä sitten syötäisiin? Tyhjän jääkaapin ruokana teen usein pastaa tai munakasta, mutta nytpä keksi tehdä pannarin, jota höystin kylmäsavulohella, fetajuustolla ja sipulilla. Ikivanha valurautainen paistinpannuni pohja on halkaisijaltaan 20 cm. Pannu levenee hieman ylöspäin. Ohje on uskolliseen palvelijaan mitoitettu. Pannarista riitti salaatin kanssa päivälliseksi kolmelle. Iltapalana pannarista riittää kyllä neljällekin.


pannukakku_kylmasavulohella


*
Pannaria kylmäsavulohella

2-4 annosta

1 rkl voita
3 munaa
1 1/2 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
suolaa

Täyte

170 g kylmäsavulohta
70 g fetajuustoa
tilliä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Laita voi uuninkestävään paistinpannu, ja pannu uuniin lämpenemään.

Sillä aikaa kun uuni ja pannu lämpenevät sekoita taikina. Riko munien rakenne rikki ja lisää taikinaan muut aineet. Jätä turpoamaan.

Kun uuni on lämmennyt oikeaan lämpötilaan, ota pannu uunista ja kaada taikina kuumaan pannuun voisulan päälle. Nosta pannari takaisin uuniin ja anna kypsyä noin 20-25 minuuttia.

Asettele kypsän pannarin päälle täytteet ja tarjoile vihersalaatin kera.

*
Pannariahan voi höystää millä tahansa mitä kaapista sattuu löytymään. Minulla on usein tapana ostaa kylmäsavulohta "vararuuaksi", jos ei muuten, niin se tulee syödyksi leivän päällä. Punasipulihillokettakin on jääkaapissa usein. Se kun säilyy pitkään ja sopii lisäkkeenä moneen.


pannukakku_kylmasavulohella

Pannaripäivän jälkeenkin pääsen ruuanlaitossa helpolla. Kuopus laittaa parhaillaan sitruunakanaa ja ensi keskiviikkona on esikoisen vuoro tehdä itse valitsemansa ruoka. Ainoa reunaehto tytöille oli, että pitää olla terveellistä kotiruokaa. Ja oikeataan toinenkin. Ehkä kuulette näistäkin lisää...

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Kikherne-broileripata yrteillä ja sitruunalla

Tammikuu ei ole vielä puolessa välissäkään, ja jo tuntuu keväältä. Niin ihmeellinen vaikutus auringolla on! Perjantaina kipaisin töiden jälkeen hakemassa kevään kunniaksi kimpun tulppaaneja kotiin. Kaunis perjantai oli vasta alkusoittoa. Lauantai se vasta olikin... Kätevänä emäntänä tein uuniin padan hautumaan, ennenkuin aamupäivällä lähdimme hiihtämään. Kun hiihtolenkin jälkeen avasin kotioven, ihana ruuantuoksu oli vastassa. Aurinkoiseen talvipäivään sopiva sitruunainen ja yrttinen kikherne-broilerpata valmistui vaivattomasti melkein itsekseen. Broilerit kannattaa laittaa marinadiin jo edellisenä iltana. Ja hei, jo pelkkä marinadi tuoksui taivaalliselle.


kikhernebroileripata


*

Sitruunainen ja yrttinen kikherne-broileripata

(6 annosta)

4 broilerin koipinuijaa
4 broilerin fileepihviä
7 keskikokoista porkkanaa
punainen paprika
keltainen paprika
6 salottisipulia
2 tlk ( á 240 g ) kikherneitä
suolaa

Yrtti-sitruunamarinadi

1 ruukku salviaa
1 ruukku timjamia
kokonainen valkosipuli
1 (luomu) sitruuna
mustapippuria
3 laakerinlehteä
2 tl suolaa
2 tl sokeria
1,5 dl oliiviöljyä
3 dl valkoviiniä

Valmista marinadi. Hienonna yrtit suureen kulhoon. Kuori valkosipulin kynnet ja lyö ne rikki veitsen lappeella. Sipuleista irtoaa näin enemmän makua. Pese sitruuna huolellisesti ja viipaloi se kulhoon. Lisää viini ja oliiviöljy sekä loput mausteet ja sekoita huolellisesti.

Laita broilerit marinadiin. Peitä kulho ja anna marinoitua jääkaapissa mielellään seuraavaan päivään.

Kuori ja paloittele porkkanat krouveiksi paloiksi. Poista paprikoista kanta ja siemenet ja pilko isoiksi paloiksi. Kuori sipulit ja huuhtele kikherneet. Sekoita kasvikset ja laita padan pohjalle. Nostele päälle broilerit. Kaada marinadia pataan ja asettele sitrukset päällimmäiseksi.

Paista kannen alla noin 200 asteisessa uunissa tunnin verran. Ota kansi pois, jotta koipinuijat nahkoineen saavat väriä pintaan, jatka kypsentämistä vielä kymmenisen minuuttia. Kannattaa jättää nuijat päällimmäiseksi.

Nautiskele lounaaksi tai päivälliseksi reippaan ulkoilun jälkeen.

*

kikhernebroileripata


Koska sitruuna käytetään ruokaan ihan kokonaisena, se kannattaa pestä erityisen huolella. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa valita luomusitruunaa, jossa oletettavasti on vähemmän säilymiseen vaikuttavia aineita kuoren pinnalla. 

Salvia on voimakkaan makuinen yrtti ja marinadin kohdalla mietinkin onko kokonainen ruukku liikaa. Minusta nimittäin liian paljon salviaa maistuu fairylle. Laitoin kuitenkin koko ruukullisen, eikä yrttejä ollut yhtään liikaa. Olipa muuten työ löytää tuoretta salviaa. Vasta kolmannesta kaupasta onnistui. No nythän ei ole mikään yrttiaika, ja sen  olivat yrtit näköisiäkin (ja hintaisia).


kikhernebroileripata


kikhernebroileripataMarinadia näytti olevan sen verran paljon, että laitoin siitä ehkä noin 2/3 osaa uunipataan. Melkein olisi voinut laittaa kaikkikin, eihän pata-aineksista niin paljon nestettä irtoa. Hyvä oli näinkin, ei tullut liian kuivaa. Jos oikein haluaisi panostaa ruokaan, kannattaisi ehkä ruskistaa broilerit ennen pataan laittamista. Enemmän kuin makuun ruskistaminen vaikuttaa ulkonäköön, ja aivan hyvin voi jättää ruskistamisen välistä. Nopeammin hiihtoladulle tai ulos kävelylle ja vähemmällä tiskillä pääsee ilman ruskistamista. 

Olen niin kertakaikkisen innostunut tästä sitruksisesta ja yrttisestä, hyväntuoksuisesta ja -makuisesta sekä kauniin värisestä padasta, että suosittelen sitä lämpimästi sinullekin. Mukavia talvipäiviä ja liukkaita latuja!


kikhernebroileripata

tiistai 8. tammikuuta 2019

Inkiväärillä, valkosipulilla ja limellä marinoitu parsakaali

Pidän kaalista aivan hulluna! Minulla oli kuitenkin pitkään yksi kaali, jota en millään saanut onnistumaan niin, että olisin voinut sanoa sen olevan herkullista. On täysin Ruokaboksin ansiota, että meikäläiselle maistuu parsakaali. Eikä pelkästään itselleni, vaan koko ruokakunnalle ja nimenomaan Ruokaboksin reseptillä: inkiväärillä, valkosipulilla ja limellä marinoituna. Ruokaboksiin puolestani tutustuin viime vuonna näihin aikoihin, kun sain kotiinkuljetettavasta ruokaboksista näyteboksin


inkivaarilla, valkosipulilla ja limenmehulla marinoitu parsakaali


*

Inkiväärillä, valkosipulilla ja limellä marinoitu parsakaali


iso parsakaali


1-2 limen mehu
1 rkl soijaa
2 tl seesamiöljyä
1 rkl raastettua inkivääriä
valkosipulinkynsi raastettuna
hieman hunajaa
ripaus suolaa

pinnalle seesaminsiemeniä

Paloittele parsakaali reiluiksi paloiksi ja laita palat uunipellille tai uunivuokaan.

Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja kaada parsakaalin palojen päälle. Ripottele pinnalle seesaminsiemeniä

Paahda 220 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

*

inkivaarilla, valkosipulilla ja limenmehulla marinoitu parsakaali

Alkuperäisessä reseptissä limen mehusta, seesamöljystä, inkivääristä, ja valkosipulista valmistetulla kastikkeella maustetaan myös lohi, joka paahdetaan parsakaalin kanssa uunissa. Kastikkeen valmistuksessa kannattaa olla tarkkana yhdessä asiassa. Seesamiöljyä kannattaa lisätä varovasti, jos öljyä on liikaa, ihana pähkinäinen aromi, jota seesamöljyllä tavoitellaan, muuttuu tunkkaiseksi mauksi. Seesamiöljyä kannattaakin sen vahvan pähkinäisen aromin vuoksi käyttää kuin maustetta. Varovasti maistellen löytyy omaan suuhun sopiva määrä.  Marinadi sopii alkuperäisen reseptin mukaan tosi hyvin myös lohelle. Ehkä siksi meilläkin näitä maustettuja parsakaaleja syödään useinmiten juuri lohen kanssa. Aina lohta ei kuitenkaan kypsennetä uunissa. Esimerkiksi sunnuntaina lohi savustettiin sähkösavustimessa ulkona. Lapsille keitin aasialaishenkisesti lisukkeeksi vähän nuudelia, mutta tammikuun ryhtiliikkeen vuoksi aikuiset söimme lohen vihersalaatin ja näiden maustekastikkeessa paahdettujen parsakaalien kanssa. 


inkivaarilla, valkosipulilla ja limenmehulla marinoitu parsakaali


Valitettavasti boksia ei vieläkään toimiteta meille asti, mutta jos toimitettaisiin, olisin valmis tilaamaan sen epäröimättä. Niin kummasti helpottaa arkea, kun on valmiiksi mietityt reseptit ja niihin tarvittavat raaka-aineet. Jos asut pääkaupunkiseudulla, kehyskunnissa, Tampereen läheisyydessä tai Turun lähialueella, suosittelen.