perjantai 19. kesäkuuta 2020

Pinaattivohvelit savulohitäytteellä

Kesäruokaa ulkona

Näillä keleillä keksii mielellään sellaisia ruokia, joita voi valmistaa grillissä. Perunat vielä juuri ja juuri viitsii keitellä sisällä, mutta uunin lämmittäminen on aivan no-no. Uunin lämmittäminen kuumentaa ennestään kuumaa kotia vielä lisää. Tänään uuni lämpenee juhannusaaton kunniaksi raparperipiirakan verran. Kesä on ehdottomasti lättysesonkia. Vaikka lättyjen paistaminen ei kuumenna kotia samalla tavalla, kun uunin lämmittäminen, paistaminen ja käristäminen sisätiloissa ei kiinnostele yhtään.  

Kotipihassa lättyjen paistaminen ei onnistu. Tällä viikolla keksin ratkaisun lättyongelmaan. Eihän vohvelit tietysti aivan sama asia ole kuin lätyt, mutta aika lähelle. Nostin vohveliraudan grillinkulmalle. Sähköpistoke on sopivasti lähellä. 


pinaattivohvelit ja savulohitäyte
Pinaattivohvelit ja savulohitäyte

Retrovohveliraudastani puuttuvat kaikki hienoudet. Siinä ei ole valoa, joka ilmoittaa vohvelin olevan kypsä, mutta rauta toimii kuin unelma. Helteisen päivän päivällinen oli jäänyt välistä, ja päädyin paistamaan pinaattivohveleita, joille taioin suolaisen täytteen savulohesta ja muutamista muista aineista, joita jääkaapista löysin. Taikinan kanssa saattoi lähteä vähän lapasesta. Vai miltä kuulostaa litran taikina kuudella munalla? 

pinaattivohvelit ja savulohitäyte

Pinaattivohveleita savulohitäytteellä

Vohvelitaikina onnistuu vähemmilläkin munilla, mutta halusin tehdä ruokaisamman taikinan. Ja kokonaisen litran maitoa käytin siitä yksinkertaisesta syystä, että jääkaapin maitopurkin päiväys oli tulossa vastaan. Kirjoitan tähän alle käyttämäni reseptin puolikkaana. Siitäkin riittää oikein hyvin ruokaa neljälle, jopa kuudelle ruokailijalle nälästä riippuen.


En ollut aiemmin tehnyt vohvelipannulla pinaattivohveleita ja siitä syystä surautin taikinan sauvasekoittimella sileäksi. Pelkäsin, että pinaatti jää kiinni retrorautaani. Rauta paistoi pinaattivohvelit kuin unelma ja savukalatäyte teki pinaattivohveleista ihan täydellisen aterian helteisen kesäpäivän iltaan. Jos juhannusmenussa on vielä tilaa, tai vaikkapa sunnuntain sapuskat on miettimättä tässäpä pinaattivohveleiden resepti.

pinaattivohvelit ja savulohitäyte


Pinaattivohvelit ja savulohitäyte

0,5 dl maitoa
3 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
suolaa
1 pss (150 g) pakastepinaattia
0,5 dl öljyä

paistamiseen voita tai öljyä

täyte

savulohta
suippopaprika pilkottuna
pieni punasipuli pilkottuna
suolaa
mustapippuria
200 g paprika-chili tuorejuustoa
1 prk creme fraichea
(piimää)

Valmista taikina. Riko munien rakenne rikki vispilällä. Lisää taikinaan jauhot, suola ja sulatettu pakastepinaatti. Surauta tasaiseksi sauvasekoittimella. Laita taikina tekeytymään noin puoleksi tunniksi. Ennen kuin aloitat paistamisen lisää taikinaan öljy ja sekoita hyvin.

Sillä aikaa kun taikina tekeytyy jääkaapissa, valmista täyte. Sekoita täytteen aineet keskenään. Jos täyte jää liian paksuksi, sitä voi ohentaa mieleisellä maitotuotteella. Useasti käytän ohentamiseen jogurttia, mutta sen puuttuessa ohensin täytettä tällä kerralla piimällä. Laita täyte tekeytymään jääkaappiin  siksi aikaa kun paistat vohvelit.

Paista pinaattivohvelit vohveliraudalla. Jos rautasi vaatii, käytä paistamiseen voita tai öljyä. Ja vaikkei vaatisi, tuleehan rasvasta taikinaan makua. Tarjoile vohvelit savulohitäytteen ja kenties salaatin kanssa.
*

Minun megalonimaisesta taikinastani tuli hurja määrä vohveleita. Kaikkia ei jaksettu syödä kerralla, mutta niistä saatiin kelpo iltapala seuraavallekin päivälle, vaikka tietysti rapeus kärsi. Parhaimmillaan vohveli olisi suoraa raudasta, mutta minä tykkään paistaa ensin kaikki ja kutsua sitten syöjät pöytään. Yhdessä syöden ihan tavallinen arki-ilta tuntuu vohvelikesteiltä.

Hyvää juhannusta kaikille!

pinaattivohvelit ja savulohitäyte


torstai 11. kesäkuuta 2020

Munakoiso-kikhernepata

Aikuisten makuista ruokaa ja kasvisruokaviikon haasteita


Ruuanlaittomoodin kääntäminen kasvisruokaan vaatii vähän aivotyöskentelyä. Yksi parhaista ruokakirjoista, joka hyllystäni löytyy on Tommy Myllymäen kirja Kasvikset lisäkkeenä ja pääruokana. Kasvikset lisäkkeenä on ihan tuttu ja helppo juttu, mutta pääruokana se onkin vähän vieraampi. Tuossa postauksen loppupuolella kirjoittelen mietteitä ja kokemuksia kasvisruokaviikosta, joka meillä vietettiin juuri.

Munakoiso-kikhernepata


Kasvikset-kirja on siitä harvinainen keittokirja, että olen kokannut lähes tulkoon jokaisen sen reseptin. Muutama resepti on jäänyt laittamatta, koska ne ovat sattuneet silmiin väärään aikaan vuodesta. Sesonki kasvisruokailussa on aika tärkeää sekä kasvisten laadun, että hinnan puolesta. Munakoisopata on yksi sellainen ohje, jota olen kokkaillut niin monta kertaa, että kirjan sivut ovat siltä kohtaa currystä keltaiset. Enää en oikeastaan tarvitse edes ohjetta, kun valmistan pataa kikherneistä ja munakoisoista.

*

Munakoiso-kikhernepata

4 annosta

300 g munakoisoa
keltasipuli silputuna
pari valkosipulinkynttä viipaloituna
puolikas punainen chili viipaloituna
2 tl currya
2 dl oliiviöljyä
2 dl kikherneitä (säilyke tai etukäteen itse kypsennetty)
1 dl rusinoita
1,5 dl kasvislientä
2 dl kermaa
2 tl hunajaa
tuoretta korianteria
suolaa

Leikkaa munakoisot noin 1,5 cm: kuutioiksi. Paista niitä sipuleiden, chilin ja curryn kanssa oliiviöljysssä kasarissa keskilämmöllä vajaa viisi minuuttia

Lisää joukkoon kikherneet, rusinat, kasvisliemi ja kerma. Hauduta noin 10 minuuttia keskilämmöllä.

Mausta hunajalla ja suolalla. Viimeistele korianterilla ja tarjoa. 

*

Niille, jotka eivät ole paljon valmistaneet munakoisoa, tiedoksi, että munakoison valmistamiseen kannattaa käyttää paljon hyvälaatuista oliiviöljyä. Reseptissä ei siis ole virhettä. Oliiviöljyä todella tarvitaan 2 dl. Munakoiso-kikhernepata käy sellaisenaan tai riisin kanssa pääruuaksi, mutta sitä voi tarjota myös lisäkkeenä. Ihan hyvä loppukesän muunnelma on käyttää munakoison sijaan kesäkurpitsaa, mutta silloin kannattaa tarkkailla tarvitaanko kasvislientä ihan reseptin antamaa määrää. Myös oliiviöljyn määrää voi hieman vähentää, jos käyttää kesäkurpitsaa.

Perheen aikuisille munakoiso-kikhernepata on lähes tulkoon herkkua, mutta lapsille se ei maistu. Aikuisten makuista, sanoi teini. Aikuisten makuinen ruoka on hankalaa. En kai hirveästi saisi valittaa lasten ronklaavan ruuasta, monellakin mittapuulla neidit ovat melko kaikkiruokaisia. Usein epäluulo ruokia ja raaka-aineita kohtaan liittyy yllättäen juuri kasviksiin ja palkokasveihin. Sama epäluulonsiemen alkaa kasvaa, jos ruoka on epämääräisen näköistä tai sen tuoksu on omalaatuinen. Aina ronklaamisessa ei ole kysymys edes mausta tai tuoksusta, joskus jonkun raaka-aineen rakenne tai suutuntuma on se, joka tökkää. Näin on esimerkiksi munakoison tai sienten kanssa.


Munakoiso-kikhernepata

Mietteitä ja kokemuksia kasvisruokaviikosta


Kesäkuun ensimmäinen viikko oli meillä kuopuksen toiveesta kasvisruokaviikko. Eläintenystävä koki viime talvena aikamoista ilmastoahdistusta ja sen seurauksena idea kasvisruokaviikosta syttyi. Ensin vähän vastustelin, mutta sitten näin viikossa mahdollisuuden. Kasvisruoka ei tarkoita vain lihan poisjättämistä ruokavaliosta. No viikossa ei kukaan kuole, vaikka olisi kokonaan syömättä. Alusta alkaen päätin, että otetaan nyt kaikki irti. Viikon aikana syötiin niin arki- kuin juhlaruokaa, käytiin pikaruokaravintolassa ja elettiin muutenkin normaalia arkea. En käyttänyt ruuanlaitossa lihakkeita tai vastaavia. Ruoka valmistettiin kuten muutenkin pääosin itse ja raaka-aineista. Eineksiäkin syötiin, mutta ne olivat meille ennestään tuttuja pinaattilättyjä ja -keittoa.

Kasvisruokaviikosta käteen jäi aika mukava olo. Ei minusta tai perheestäni tule kasvissyöjiä, mutta totesimme, että kasvisruuasta saa kyllä aikaan maistuvia ja täyttäviä aterioita, ja että jatkossa voisimme yrittää enemmän kasvisten suhteen. Kasviruokakin pitää vain valmistaa pääruuaksi. Se vaatii vähän opettelua ja ajatustavan muutosta. Pääruoka on eri asia kuin lisäke. Me kaikki koimme, että esimerkiksi lasagnessa jauheliha on aivan turha. Se toimii oikein hyvin kasvisversionakin. Yhtä mieltä olimme myös siitä, että monet etniset ruuat ovat enemmän kasvisruokia kuin tutut kotoiset ja esimerkiksi intialaishenkinen kukkakaalicurry maistui kaikille, vaikka perheessä on kaksi kukkakaalin vihaajaa.

Kasvisruokaviikon päätteeksi kävimme mummulassa ja siellä kyllä maistuivat itsetehdyt lihapullat hyvältä, mutta niin maistuivat myös seuraavan päivän silakkapihvit. Kasvisruokaviikon jälkeisellä viikolla olen pääosin jatkanut lihatonta linjaa. Olen syönyt äidin lihapullien lisäksi kerran broileria ja kerran grillattua possua. Sen lisäksi pääaterioihin on kuulunut kasvisruokien lisäksi mereneläviä ja kalaa. Leivän päälliset ovat olleet juustoa ja kasviksia. Ehkä tämä voisikin olla minulle hyvä. Lihaa pari kolme kertaa viikossa, muuten kalaa ja kasviksia. 

Muu perhe taitaa olla minua enemmän lihansyöjiä. Sen verran tosissaan haaste otettiin, että lipsumista ei juuri tapahtunut. Lukuun ei voida ottaa kaverilla yökylässä tarjottua nakit ja ranskalaiset  iltaruokaa. Olisi ollut varsin epäkohteliasta kieltäytyä syömästä valmistettua ateriaa (kasvisruokakokeilu ei ollut kyläpaikassa tiedossa). Kasvisruokaviikonideoija oli valmis luovuttamaan jo puolessa välissä. Viimeinen niitti taisi olla hesereissu, jolla lupa oli ottaa vain kasvisruokaa. Itse olen positiivisesti yllättynyt sekä vekepihvistä että soijatikuista. Kuopukselle tuli selväksi, että kasvisruoka ei ole - eikä voi olla - pelkkää pinaattilättyä ja pastaa.  Esikoinen selvisi kasvisruokaviikosta ehkä paremmin ja paremmilla fiiliksillä. Hän sanoo kaivanneensa lihasta eniten leikkeleitä leivän päälle. Millaisia kokemuksia muilla on kasvisruuasta? 

Ps. Jos kasvisruokaviikkomme kiinnostaa sinua enemmän, olen tallentanut viikon sapuskat Instagram-profiiliini kohokohtiin. Kasvisruokaviikolla ruokavalioomme kuului kasvisten lisäksi maitotuotteet ja kananmuna.

Munakoiso-kikhernepata


perjantai 29. toukokuuta 2020

Turkkilaiset munat - viikonlopun aamiaisherkku

Suolaiseksi maustettua kylmää jogurttia, uppomuna ja ruskistettua voita. Ei välttämättä kuulosta kovin herkulliselta yhdistelmältä, mutta uskokaa epäilijät kun kerron: turkkilaiset munat ovat jotain aivan käsittämättömän hyvää. Resepti on roikkunut pitkään luonnosten joukossa. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Onhan tulossa viikonloppu! Kannattaa tarkistaa, että kaapissa on turkkilaisen jogurtin lisäksi ainakin voita ja tuoreita kananmunia. Uppomunat onnistuvat parhaiten tuoreista kananmunista. Loput tarvittavat aineet löydät reseptistä, jos jotain puuttuu niin kokeile soveltaa. 

turkkilaiset munat


*

Turkkilaiset munat

2 annosta

2 kananmunaa
2 l vettä
1 dl väkiviinaetikkaa

Jogurttikastike


3 dl turkkilaista maustamatonta jogurttia
pieni valkosipulinkynsi hienonnettuna
suolaa ja mustapippuria myllystä
mustapippuria
muutama tippa sitruunan mehua ja kuoriraastetta

Lisäksi

ruskistettua voita 

savupaprikajauhetta
chilihiutaleita

ehkäpä tuoreita yrttejä

Valmista ensimmäiseksi jogurttikastike sekoittamalla ainekset keskenään. Mausta kastike oman maun mukaan ja muista maistaa jogurttia.

Ruskista seuraavaksi voi. Pilko voita paksupohjaiseen kattilaan ja anna sen sulaa. Jatka voin paahtamista kattilassa, kunnes siitä alkaa nousta paahtunut pähkinäinen tuoksu. Lämpötilan kanssa kannattaa olla tarkkana. Maltti on valttia, eikä hellan nuppeja kannata vääntää kaakkoon. Tietyn pisteen jälkeen voi palaa helposti, mutta periaatteessa on parempi, mitä pitempään uskallat paahtaa. Kun voi on mielestä, nosta kattila hetkiseksi hellalta sivuun. Voi tasaantuu niin, että palaneet proteiinihippuset painuvat pohjalle ja kirkas paahtunut voi jää pinnalle. Kirkas voi on helppo kaataa puhtaaseen astiaan. Jos haluaa olla tarkka, voin voi halutessaan siivilöidä. Ihan pientä määrää voita on vaikea ruskistaa, kannattaakin ruskistaa kerralla hieman enemmän. Vannon, että kaikki tulee syödyksi. Ruskistettu voi säilyy hyvin jääkaapissa, ja sitä voi käyttää ihan mihin vain esimerkiksi leivän päälle vaahdotettuna tai sellaisenaan, paistamiseen, kakkutaikinaan tai pannariin. Voit maustaa voin savupaprikajauheella tai vain lisätä molemmat erikseen valmiiseen annokseen.

Viimeisimmäksi valmisa uppomunat, että ne pysyvät lämpiminä. Keitä vesi kasarissa tai mahdollisimman laakeassa kattilassa. Anna veden kiehua hetki, jotta ilmakuplat katoavat vedestä. Riko munat esimerkiksi kahvikuppiin tai pieneen lasiin. Yksi muna yhteen lasiin. Huolehdi, että keltuainen säilyy ehjänä. Kun vesi poreilee tasaisen hitaasti, lisää kattilaan etikka. Pyöräytä reikakauhalla vedelle vauhtia ja kaada munat ripeästi, mutta varovasti yksi kerrallaan veteen. Munat kannattaa kaataa aivan veden pinnan läheltä, jotta ne pysyisivät paremmin kasassa ja pinnasta tulee tasainen. Kypsennä munia 2-3 minuuttia. Kahden minuutin muna on täysin valuva. Nosta munat hetkeksi talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen vesi valuu pois.

Kun kaikki osaset ovat valmiina kokoa annos lautaselle tai kulhoon. Laita alimmaiseksi maustettua turkkilaista jogurttia. Asettele sen päälle uppomuna ja valuta hieman ruskistettua sulaa voita. Koristele savupaprikajauheella ja chilihiutaleilla. Jos haluat, voit lisätä myös yrttejä. 

Nautiskele aamiaiseksi tuoreeseen leipään dipaten.

*
turkkilaiset munat

Ekalla kerralla tein ahneuksissani turkkilaiset munat kahdella uppomunalla per annos. Annos oli todella tuhti ja aivan liian iso. Yksi muna riittää vaikka olisi nälkäistäkin porukkaa.

Ainakin meillä sunnuntain aamiaisiin on panostettu viime aikoina. Melkein aina on jotain kananmunasta. Viime aikojen onnistuneita aamiaisherkkuja ovat olleen mm. Dutch baby, joka kelpaa kyllä vaikka lounaaksikin. Toinen hitti oli kuppipannukakut. Näitä herkkuja voi höystää vaikka kylmäsavulohella, pekonilla tai laadukkaalla kinkulla. Ja kolmas pilvimunat. Meillä alkaa huomenna kokonaisen viikon kestävä kasvisruoka kokeilu, joten turkkilaiset munat ovat vahvasti ehdolla sunnuntaiaamuun. Toinen vaihtoehto voisi olla ihana avokadotoast. Usein sunnuntain aamiaispöydästä löytyy myös karjalanpiirakoita ja vähän parempaa leipää. Turkkilaisten munien kanssakin kannattaa panosta leipään. Maalaisleivät ja vaaleat hapanjuurileivät ovat täydellisiä! Ja hei, muistakaan myös smoothiet, etenkin, jos pakastimesta löytyy vielä viime kauden marjoja.

Mukavaa viikonloppua ja rentouttavaa kesälomaa koululaisille!

turkkilaiset munat

perjantai 15. toukokuuta 2020

Pinaatti-nakkipannari - viimeinen ehtoollinen

Keskiviikko iltapäivä tuntui kiireiseltä. Iltaruuan, eli niin sanotun viiden ruuan aikoihin, nakertelimme näkkäriä ja totesin, että syödään vasta myöhemmin, että laitetaan vähän tuhdimpaa iltapalaa. Siihen tarkoitukseen sopi hyvin pinaatti-nakkipannari. Suolainen pannari toimi samalla jääkaapin siivousruokana, sillä siihen upotettiin parhaat päivänsä nähneitä yrttejä, päiväyksellä olevia nakkeja ja niin edelleen.


pinaattinakkipannari



*

Pinaatti-nakkipannari


4 munaa
7 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja

150 g pakastepinaattia
suolaa
mustapippuria

täytteeksi

1 pkt Kivikylän nakkeja pilkottuina
puolikas punasipuli ohueksi siivutettuna

100 g fetajuustoa murustettuna
tomaatti siivutettuna

tuoretta basilikaa, persiljaa ja ruohosipulia

Valmista pannari taikina. Riko munat kulhoon ja vispaa rakenne kevyesti rikki. Lisää kulhoon sulanut pinaati, maito ja jauhot. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Anna taikinan turvota hetkinen noin 10-15 minuuttia.

Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle. Laita täytteitä tasaisesti ympäri uunipannua taikinan päälle ja paista 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia.


Laita vielä pieneksi hienonnettuja tuoreita yrttejä pannarin pinnalle ennen tarjoilua ja nauti vaikkapa salaatin kanssa. Jos pannaria jää yli, sen voi hyvin lämmittää. Kovaan nälkään tai pikkuhiukoon sitä voi syödä suoraan jääkaapista vaikka kylmänä. Toimii myös retkieväänä.
*
pinaattinakkipannari


pinaattinakkipannari

Pinaatti-nakkipannari oli meidän perheen viimeinen ehtoollinen, the end of an era, iltapala etäopetuksen viimeisenä päivänä. Keskiviikkoillassa tunnelma oli erilainen kuin minään iltana pitkään aikaan. Tunnelma oli jännittynyt ja odottava, mutta kuitenkin positiivinen. Tuli mieleen elokuinen päivä. Tiedättehän sen viimeisen lomapäivän ennen koulun alkua.  

Eiväthän nämä edeltävät 8 tai oikeammin 9 viikkoa mitään lomaa ole olleet. Meidän koronakevät alkoi kuopuksen flunssaviikolla, joka huipentui karanteenimääräykseen luokkakaverilla todetun positiivisen koronanäytteen vuoksi. Näyte osoittautui myöhemmin negatiiviseksi, mutta tuossa hässäkässä otimme myös esikoisen pois koulusta. Lasten etäkoulu alkoi muutamaa päivää aiemmin kuin koulut sulkivat ovensa. Siitä saakka minäkin olen tehnyt enimmäkseen etätöitä ja mieskin jonkin verran. Kotona on välillä ollut kaista tiukilla. Enkä puhu pelkästään tietoliikenneyhteydestä.  

Hyvin meillä on kuitenkin mennyt. Uskon, että tätä kiireetöntä, aikataulutonta perheaikaa tullaan vielä kaipaamaan. Vaikka myönnettävä on, että näiden viikkojen aikana olen monesti huokaillut myös sitä, miten kiva olisi viettää aikaa yhdessä ystävien ja sukulaisten kanssa. Sekä elämän ilot ja surut on tärkeä kohdata läheisten kanssa. Se mitä sanotaan jaetusta ilosta ja surusta, ei ole pelkkä klisee.

keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Kokonaisena paahdetut maa-artisokat ja valkosipulidippi

Ilahduin kovasti kun kaveri tarjosi minulle maa-artisokkia, joko maahan laitettavaksi, tai syötäväksi. Valitsin vaihtoehdon syötäväksi. Rivitalon pieneen pihaan ei oikein mahdu maa-artisokkaa, vaikka omassa pihassa siitä olisi myös silmäniloa. Maa-artisokan keltainen korkealle, jopa kahteen metriin nouseva kukka, on mielestäni kaunis. Se kestää maljakossakin mukavasti. Maa-artisokkien kanssa menin helpoimman kautta. Pesin ne juuresharjalla todella huolellisesti ja paahdoin kokonaisina uunissa. Maa-artisokista riitti ruokaa pariksikin kerraksi toisella kerralla pistelin niitä sellaisenaan dipin kera ja toisella kerralla niitä syötiin broilerin lisukkeena.

kokonaisena paahdettu maa-artisokka


*

Kokonaisena paahdetut maa-artisokat ja valkosipulidippi


maa-artisokkia
oliiviöljyä
suolaa

Valkosipulidippi


1 dl creame fraichea 
valkosipulin kynsi murskattuna
suolaa

Pese artisokat huolellisesti juuriharjalla. Kuiva mukulat ja laita ne leivinpaperin päälle uunipellille. Pirskota päälle öljyä ja ripottele suolaa aika rennolla kädellä.

Laita pestyt, öljytyt ja suolatut mukulat uuniin 180 asteeseen ainakin 40 minuutiksi. Kypsymisaikaan vaikuttaa tietysti myös mukuloiden koko. Minä taisin pitää omani uunissa lähes 50 minuuttia. Mitä pidempään mukulat uunissa tekeytyvät, sitä rapeimmiksi niiden kuori tulee. Tavoitetilana on siis pinnalta rapea ja sisältä pehmeä maa-artisokka. 

Mukuloiden kypsyessä mausta creame fraiche murskatulla valkosipulin kynnellä ja suolalla. Laita dippi jääkaappiin tekeytymään maa-artisokkien kypsymisen ajaksi.

Tarjoa maa-artisokat dipin kanssa sellaisenaan tai lisäkeenä kalalle, kanalle tai lihalle.
*

En ole laittanut maa-artisokkaa kovin usein. Syitä on oikeastaan kaksi. Ensinnäkin täkäläisissä kaupoissa on harvoin tarjolla hyvälaatuista maa-artisokkaa. Toisekseen siksi koska ainakin minulle inuliinia sisältävä maa-artisokka aiheuttaa vatsanväänteitä. Vaivat kuulemma helpottavat säännöllisesti käytettynä ja kyllä minäkin voin vähän kerrassaan syödä maa-artisokkaa. Sen mieto, aromaattinen makeus houkuttavat. Olen tehnyt jonkun kerran maa-artisokasta sipsejä. Maa-artisokkakeittoa meillä on syöty useasti, mutta reseptiä ei tähän hätään löytynyt mistään. Enkä löytänyt kokonaisena paahdettujen maa-artisokkien ohjetta, mutta tämän jälkeenpä se blogista löytyy. Instagramissa seuraajat vinkkasivat pikkelöimään, muhentamaan kermassa tai valmistamaan risoton tapaan. Seuraavaksi kerraksi onkin ideoita, mitä lähteä toteuttamaan.

kokonaisena paahdettu maa-artisokka