keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Limoncellolla marinoitua pistaasikuorrutettua lammasta ja munakoisopyrettä

Edellisessä postauksessa kerroin urakoineeni alkuruuan parissa pitkin päivää. Siinä sivussa valmistui myös pääruuan osasia. Melkein hävettää tunnustaa miten paljon lauantaina tuli syötyä lihaa, kun alkuruuaksi oli porotaria ja pääruuaksi pistaasikuorrutettua lampaanulkofilettä ja munakoisopyrettä. Lihan syönnin suhteen on tein viikolla korjausliikeen, ja arkisapuska on ollu pääosin kasvista ja kalaa. 


pistaasikuorrutettu lammas


Lammas kypsennettiin uunissa juuri ennen syömistä ja se valmistui melko nopeasti. Olin aiemmin päivällä valmistellut pistaasikuorrutuksen ja muut höysteet. Kuorrutuksen resepti on "omasta päästä", mutta munakoisopyreen lainasin Andalusian auringossa -keittokirjasta. Pyreen tein valmiiksi jo päivällä ja illalla vain lämmitin sen. Munakoisopyree noudattelee muuten alkuperäistä reseptiä, mutta kypsensin munakoisot sähkösavustimessa. Sähkösavustin tuntuu kustannustehokkaalta välineeltä munakoison kypsennykseen. Uuni oli vapaa muihin hommiin. En lisännyt savustimeen lainkaan savustuspuruja, mutta munakoisot saivat silti aavistuksen savuaromia.

*

Pistaasikuorrutettu lampaan ulkofile ja munakoisopyre


600 g lampaan ulkofilettä

Marinadi


1 dl oliiviöljyä
1 dl limoncelloa 
tuoretta timjamia (sitä ohutta mitä talvella on tarjolla)
tuoretta rosmariinia
2 tl granaattiomenasiirappia
suolaa
mustapippuria

tilkka öljyä 
nokare voita

Pistaasikuorrute


30 g voita
noin 1 dl pankojauhoa
noin 1 dl pistaasimurua
puntti lehtipersiljaa
reilu kourallinen tuoretta ohutta talvista timjamia
muutama tuore rosmariinin varsi
pari pientä valkosipulin kynttä
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria myllystä

Valmista marinadi sekoittamalla ainekset keskenään. Jos liha kaipaa putsaamista ja kalvojen pois ottamista tee se, ennenkuin laitat lihan marinadiin. Anna lihan marinoitua yön yli tai vähintään 6 tuntia.

Myös pistaasikuorrutteen voit valmistaa jo ennakkoon. Sekoita monitoimikoneen leikkuuterällä tai vastaavalla kaikki kuorrutteen ainekset sekaisin. Notkea huoneenlämmin voi helpottaa asiaa.

Nosta lammas hyvissä ajoin pöydälle lämpenemään. Pyyhi liha marinadista kuivaksi.
Laita uunin kestävälle pannulle tilkka öljyä ja nokare voita. Paista lihasta nopeasti pinnat kiinni.

Levitä kuorrute lihan pinnalle ja aseta paistimittari lihan paksuimpaan kohtaan. Paista 175 asteisessa uunissa kunnes liha on 53 asteista. Medium kypsyinen lampaan sisäfile on 55 asteista, mutta vetäytyessään se kypsyy vielä pari-kolme astetta. Siitä syystä liha napattiin uunista jo muutamaa astetta vaille.

Laita liha folioon vetäytymään. Kun liha on sopivasti vetäytynyt, leikkaa se ohuiksi siivuiksi.

Tarjoiluun 


lehtipersiljaa 
granaattiomenan siemeniä

Munakoisopyre


2 munakoisoa
20 g voita
vajaa 0,5 dl vehnäjauhoja
2,5 dl maitoa
ripaus muskottipähkinää
suolaa
mustapippuria myllystä
(hieman savuaromia)

Kuumenna uuni mahdollisimman kuumaksi. Halkaise munakoisot. Kypsennä munakoisoja uunin tehosta riippuen noin 30 minuuttia.

Anna jäähtyä. Lusikoi malto siivilään valumaan, jos se vaikuttaa kovin vetiseltä. Minun käyttämäni munakoisot olivat ilmeisesti uunissa kuivahtaneet sen verran, että ne eivät valutusta kaivanneet. (Alkuperäisessä ohjeessa munakoisoihin pistellään reikiä ja ne kypsennetään kokonaisina) Lusikoin sisällön suoraan monitoimikoneeseen ja ajoin sileäksi. Jos haluat karkeampaa lopputulosta, veitselläkin pärjää.

Valmista valkokastike. Lisää jauhot voisulaan ja kypsennä miedolla lämmölllä viitisen minuuttia. Lisää sitten maito ja sekoita tasaiseksi. Kastike saa tässä vaiheessa jäädä paksuhkoksi, sillä munakoisopyre ohentaa sitä.

Yhdistä munakoiso ja valkokastike. Mausta muskotilla, suolalla ja pippurilla. Lisää halutessasi savuaromia kuten alkuperäisessä ohjeessa suluissa kirjoitetaan. Kannustan lisäämään, sillä sähkösavustimissa ilman purua kypsennetyissä munakoisoissa oli mieto savuaromi.

Kokoa lopuksi kaunis annos munakoisopyreestä, pistaasikuorrutetusta limoncellomarinoidusta lampaasta ja koristele se lehtipersiljalla ja granaattiomenansiemenillä, kenties pistaasimurulla ellet käyttänyt kaikkia pistaaseja kuorrutteeseen.

*



pistaasikuorrutettu lammas

On keittokirjoja, joiden pariin palaan uudellen ja uudelleen. Yksi niistä on Andalusian auringossa, suosittelen! Munakoisopyreestäni ei tullut yhtä kauniin väristä kuin kirjan kuvassa, mutta hyvää siitä tuli. Ja mikä parasta se sopi hyvin pistaasikuorrutettuun lampaan ulkofileeseen. 

En tiedä mitä limoncello-marinadi sai aikaiseksi, ehkä pelkkä sitruuna olisi ajanut saman asian. Meillä kun vain sattuu olemaan iso pullo tuota italiantuliaista. Mielessä on myös kokeilla marinoida sillä broileria. Ehkä siinä alkoholissa on joku taika ruuan valmistuksessa, kenties se mureuttaa lihaa, vaikka se ei tietysti niin ole tarpeen, kun käytössä oli sisäfile. Kuulisin mielelläni jos joku osaa valaista paremmin, menikö minulla hyvää limoncelloa hukkaan? Olisinko päässyt samaan lopputulokseen pelkällä sitruunalla?


pistaasikuorrutettu lammasOlen tottuneenpi karitsan kypsentäjä, sillä meillä on useinmiten käytössämme Tolvilan kartanosta hankittua luomukaritsaa. Oikein hyvää oli myös tämä anopilta saatu Viitaniemen lammastilan suomenlammas. Kypsennys onnistui ihan nappiin. Osa annoskuvista on otettu vasta jäähtyneestä fileestä. Teen ruokaa aina syömistä varten, ja todella syömme silloin kun ruoka on valmista ja parhaimmillaan. Silloin kyllä saattaa käydä niin, että annoskuvat eivät kerro ihan koko totuutta. Niin kuin tässäkin tapauksessa. Liha näyttää kypsemmältä kuin onkaan. Instagramin tarinoissa kuva täydellisestä kypsyydestä vilahti lauantaina ja Fb-sivulla näkyy todellinen kypsyys muutoin hieman heikkolaatuisissa kuvissa.

Lähialueella tuntuu olevan paljon lammastiloja. Kotimaista ja vieläpä lähellä tuotettua on helppo kehua. Edessä on parin viikon hiihtoloma, jolloin syödään jotain muuta kun lammasta. Lähellä tuotettua ja pyydettyä silloinkin. Taitaa painottua sapuskat kalaan ja mereneläviin seuraavat kaksi viikkoa. Mukavaa talvilomaa niille, jotka sitä parhaillaan viettävät ja niille, joille se on vielä kokonaan edessä. 


pistaasikuorrutettu lammas

maanantai 18. helmikuuta 2019

Porotartar - pikkuisen parempaa alkuruokaa

Vietin lauantaina kokkauspäivää - pitkästä aikaa. Porotartar on valmistettu pieteetillä. Illallisen osasia nousi keittiöstä pienissä erin pitkin päivää. Välillä siivoilin, pyykkäsin ja pakkailin. Ulkoilemassakin ehdin käydä ja pudota rantaveteen ohuiden jäiden läpi. Varokaa heikkoja jäitä! Haaveissa on ollut jo pitkän aikaa kokeilla onnistuuko tartar itse tehden. Pidän kovasti tartarista ja syön sitä lähes aina, kun sitä on ravintolassa tarjolla. 


porotartar


Tartaria valmistattaessa kannattaa ottaa huomioon muutama seikka. Ensinnäkin lihan on oltava ensiluokkaista. Poronlihan hankin jo syksyllä Lumiporolta, kun poromiehet toivat ison autollisen poroa Etelä-Suomeen miltei kotiovelle. Pakastetusta sisäfileestä tuli oikein hyvä tartar. Tartarin valmistuksessa suurin homma on lihan leikkaamisessa. Leikkasin pakastetun lihan vähän kohmeisena, koska ajattelin sen olevan helpompaa. Ja itseasiassa sainkin oikein nättiä pientä palaa aikaiseksi leikkaamalla lihan ensin poikkisyin. Poikkisyin leikatun kiekon leikkasin suikaleiksi ja suikaleet pieniksi kuutioiksi.

Tartarin tehdessä tärkeää valmistella lisukkeet etukäteen valmiiksi, sillä tartarina nautittavaksi tarkoitettu liha kannattaa syödä mahdollisimman nopeasti leikkaamisen jälkeen. Sen vuoksi päivän kuluessa vähin erin valmistuneet lisäkkeet olivat oikein hyvä ratkaisu. Tuunasin vähän tartarin perinteisiä lisäkkeitä keltuaista, majoneesia ja dijonsinappia paremmin porolle sopivaksi. Lisukkeiden ohjeet on jo aiemmin julkaistu blogissa, joten liitän reseptiin vain linkit aiempiin postauksiin.


porotartar


*

Porotartar

2 annosta

160 g poron sisäfile
muutama myllyn pyöräytys mustapippuria
noin 0,5 tl suolaa
muutama tippa worcestershirekastiketta

Leikkaa tuore, korkealaatuinen liha mahdollisimman pieniksi paloiksi. Mausta suolalla mustapippurilla, suolalla ja muutamalla tipalla worcestershirekastiketta. Kastiketta taisi tulla 5 tippaa.

Muotoile lihasta käsin tai muotin avulla pyöreä pihvi. Painele keskustaa vähän alemmas, jotta siinä pysyy keltuainen.

Kokoa annos confatusta keltuaisesta, pikkelöidyistä punasipuleista ja sinapinsiemenistä sekä puolukkamajoneesista. Tarjoa rucolapediltä pienillä kapriksilla koristeltuna. Nauti mahdollisimman nopeasti valmistamisen jälkeen.


*
porotartar

Tartarin lisäkkeet pystyy kokoamaan ilman sen suurempia valmistamisia, mutta pidin kuitenkin lopputuloksesta ja siitä, että jaksoin nähdä ylimääräistä vaivaa. Esimerkiksi sipuli oli pikkelöity. Raakana se olisi voinut viedä liikaa huomiota ja peitota lihan maun. Yleensähän keltuainen on tartarissa raaka, mutta ajatus vähän kypsyneestä keltuaisesta viehätti kovasti. Confaamalla pakastettu keltuainen kypsyy öljyssä lempeän pehmeäksi. Keltuaisen confaamista kannattaa muuten ehdottomasti kokeilla, jos se on vielä testaamatta. Confattu keltuainen on kaunis kuin karkki! Linkistä ohjeesta poiketen laiton öljyn joukkoon rosmariinin oksan, mutta ei se juurikaan tainnut antaa keltuaiselle makua. 


porotartar


Meidän lauantai-illan menu oli kovin lihaisa, kun vielä pääruuaksi syötiin lammasta. Lammaskin onnistui yliodotusten ja senkin ohje on tulossa blogiin lähiaikoina. Vaikka lihaa oli sekä alku- että pääruualla, määrät eivät kuitenkaan olleet kovin suuria. Joka tapauksessa lihaista illallista täytynee kompensoida viikolla. No. tänään onkin jo syöty espanjalaista vihannessosekeittoa ja huomenna taitaa olla pastapäivä. Miten on pidätkö sinä tartarista?

tiistai 12. helmikuuta 2019

Kampasimpukoita, ilmakuivattua kinkkua ja kevään odotusta

Minulla olisi jo pidemmän aikaa ollut tarvetta viittin-tipoille mitä kokkaamiseen tulee. Jostakin syystä ei tunnu oikein olevan ideoita. Jos ideoita sattuu olemaan, niin tuntuvat voimat olevan vähissä. Kokkaamisessa (ja syömisessä) on tullut käytettyä luvattoman paljon oikoteitä. Tai sitten on syöty vain vanhoja, tuttuja ja helppoja aterioita. Siihen nähden kampasimpukoista koottu alkuruoka-annos on oikeastaan suorastaan loistokas. Ja se on toteutettu ilman oikoteitä. Majoneesikin on itse valmistettu. Tiesitähän muuten, että sauvasekoittimella saa valmistettua majoneesin kokonaisesta kananmunasta ja öljystä tuossa tuokiossa? Ohje majoneesiin ja koko värikkäiseen kampasimpukka-annokseen tulee tässä:


kampasimpukka_ilmakuivattukinkku_avokadotahna


*

Värikkäitä kampasimpukoita ja ilmakuivattua kinkkua


Majoneesi



1 kananmuna
2 tl omenaviinietikkaa
1 rkl Dijonsinappia
hieman suolaa
2 dl neutraalin makuista öljyä


Mittaa kaikki korkeaan kulhoon ja sekoita. Tämä ohje koskee vain sauvasekoittimella valmistettua majoneesia, eikä sauvasekoittimella valmistettaessa tosiaan tarvitse erotella valkuaisia ja keltuaisia. Itse valmistettu majoneesi säilyy ainakin viikon jääkaapissa. Sen voi siis huoletta valmistaa etukäteen.

Avokadotahna


tilkka öljyä
salottisipuli pieneksi pilkottuna
pari pientä valkosipulin kynttä pieneksi pilkottuna

avokado
pieni punainen chili

0,5-1 dl luonnonjogurttia

puolikkaan sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria

Kuullota sipuleita tilkassa öljyä. Anna sipuleiden jäähtyä. 
Halkaise chili ja ota pois siemenet. Laita chili, avokadon hedelmäliha kulhoon ja kuullotetut sipulit kulhoon. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää kulhoon mausteet ja luonnonjogurttia sen verran, että saat avokadotahnalle mieleisen koostumuksen.  

Avokadotahna kannattaa valmistaa hieman etukäteen, että maut ehtivät tasaantua. Sitruunanmehu estää avokadoa tummumasta, mutta kokemuksesta osaan kyllä sanoa, että enää seuraavana päivänä avokadotahna ei ole ihan yhtä kauniin väristä.


Kampasimpukat

kampasimpukoita
voita
öljyä
suolaa 
pippuria

Nosta (pakastetut ja sulatetut) kampasimpukat hyvissä ajoin ennen paistamista talouspaperin päälle lämpenemään. Kuivaa simpukat huolellisesti.

Paista simpukoita kuumalla pannulla öljy-voiseoksessa 2 minuuttia puoleltansa. Mausta suolalla ja pippurilla. 


persimonia
ilmakuivattua kinkkua
babypinaattia
pistaasimurua

Kokoa annos juuri ennen tarjoamista. Asettele pinaatinlehtien ja ohueksi viipaloitujen persimonien päälle paistetut kampasimpukat ja ilmakuivattu kinkku. Lisää avokadotahna ja majoneesi. Viimeistele pistaasimuruilla.  

*
Monet pelkäävät kampasimpukoiden paistamista, mutta turhaan. Kampasimpukoiden paistaminen ei ole vaikeaa, mutta tarkkana siinä pitää olla. Kun ottaa pari juttua huomioon, niin silloin onnistuu. Ensinnäkin pannu pitää olla kuuma. Sen vuoksi on hyvä käyttää valurautapannua, tai jotain muuta pannua, joka kestää kuumentamisen hyvin kuumaksi. Kampasimpukoiden paistettaessa olla kuivia. Jääkaappikylmät simpukat eivät onnistu, ne jäähdyttävät kuuman pannun. Muista nostaa simpukat riittävän ajoissa huoneenlämpöön. Tämä on otettava huomioon erityisesti silloin, kun simpukat ovat pakastettuja. Meillä ne useinmiten ovat. Jos käytössäsi on pieni pannu, paista simpukat mieluummin useassa erässä, että pannu jaksaa pysyä kuumana ja paistoaika on lyhyt.


kampasimpukka_ilmakuivattukinkku_avokadotahna

Toinen innovaatio tässä reseptissä oli tuo majoneesi. Olen kyllä tehnyt aiemminkin majoneesia itse, mutta olen aina erotellut keltuaiset ja valkuaiset ja valmistanut majoneesin keltuaisista. Koska olen nuuka, olen pakastanut valkuaiset. Pakastetuista valkuaisista olen paistanut marenkeja ja pavlovia, ja lisännyt niitä erinäisiin taikinoihin, munakkaisiin ja munakasrulliin. Valitettavasti niitä pakastettuja valkuaisia kertyy pakastimeen enemmän kuin niitä muistaa käyttää. Kun eteen tuli video, jossa majoneesiin käytettiin koko kananmuna, se oli testattava heti. Majoneesia voi luonnollisesti maustaa haluamillaan mausteilla esimerkiksi valkosipulilla, parikalla, chilillä tai vaikkapa savupaprikalla. Tähän ilotulitukseen en enää kaivannut enempää makuja, joten ihan maustamattomalla majoneesilla mentiin.

Olen jo aloittanut tulevan viikonlopun kokkausten suunnittelun. Mielessäni olen makustellut poroa ja lammasta. Saas nähdä mitä tuleman pitää. Jauhopeukaloakin kutittaisi. Blogia aiemmin Viikonloppukokin kokkailut tallentuvat instagramiin tai fb-sivulle. Tervetuloa seuraamaan näilläkin kanavilla.


kampasimpukka_ilmakuivattukinkku_avokadotahna

tiistai 5. helmikuuta 2019

Inkiväärinen, hunajainen ja valkosipulinen sitruslohi

Vihdoin sitruslohi rantautui minunkin  keittiööni. Sitruslohia on uiskennellut resepteissä jo aiempina sesonkeina ja tämänkin sesongin alussa olen bongannut useamman resepti. Vielä on kautta jäljellä, joten tässä vielä minun versioni. Lohi on arkiruokana verraton, sillä se kypsyy uunissa niin nopeasti. Sitruslohestani tuli valkosipulisena, inkiväärisenä ja hunajaisena varsinaista flunssan karkoitusruokaa. En tiedä johtuuko se lohesta vai mistä, mutta meillä on oltu tänä talvena varsin terveitä. (kop, kop, kop)


sitruslohi


*

Sitruslohi

4 annosta

puolikas sitruuna viipaleina
lime viipaleina
puolikas sweetie viipaleina

n. 700 g lohifile

2 rkl raastettua inkivääriä
pari raastettua valkosipulin kynttä
limen mehu
2 rkl soijaa
2 tl hunajaa

3 rkl pistaasimurua 

Sekoita keskenään raastetut inkivääri, valkosipulinkynsi. soija, limen mehu ja hunaja. Laita lohifile uunivuokaan ja valele marinadi fileen pintaan. Ripottele päälle pistaasimuru. Asettele päällimmäiseksi sitrusten viipaleet.

Paista lohta 175 asteisessa uunissa noin 20-30 minuuttia lohifileen paksuudesta riippuen. 

Tarjoile esimerkiksi perunoiden kera nälkäiselle perheelle päivälliseksi.

*

sitruslohi

Kannattaa pyrkiä käyttämään mahdollisuuksien mukaan sitrukset luomuversioina. Luomuhedelmätkin kannattaa pestä hyvin, ja ei-luomut oikein ekstra hyvin. Ideani sitrusloheen lähti oikeastaan sweetiestä, jonka olin ostanut testimielessä. Sweetie ei oikein kutkutellut makuhermojani, ja sille oli keksittävä parempaa käyttöä kuin sellaisenaan syöminen. Sitruslohessa sweetie toimi mukavasti.

Meillä käydään jatkuvaa vääntöä lohen kypsyydestä. Mies tykkäisi syödä lohen 42 asteisena, mutta minä kypsennän lohen muutaman asteen kuumemmaksi. Yleensä kalafileen paksuimpaan kohtaan aseteltu mittari näyttää minun kokkaillessani 45 astetta. Silloinkin otan lohifileestä mieluumin pyrstöpuolelta eli käytännössä vielä kypsempää kalaa. Ei taida olla kulinaristin merkki?

sitruslohi
Kuvasta näkyy hyvin miten sopiva kypsyys lohelle on 45 astetta.


Pääsenpä muuten tällä sitruslohella osallistumaan myös kuukauden ruokahaasteeseen. #kuukaudenruokahaaste on ollut joitakin vuosia naftaliinissa ja nyt sen ovat uudistuneina nostaneet esiin Kokit ja Potit Hannele ja Hannan soppa Hanna. Helmikuussa aiheena ovat sitrukset. Katsotaan ehdinkö vielä tehdä vielä toisenkin sitruspostauksen.

perjantai 25. tammikuuta 2019

Myrsky Tampereen Työväen Teatterissa

Shakespeare kirjoitti Myrskyn 1600-luvun alkupuolella. Vuosisatojen kuluessa siitä on tullut yksi hänen arvostetuimpia ja esitetyimpiä näytelmiä, joista on tehty myös oopperaversioita, orkesteriteoksia ja elokuvaversioita. Suomessakin Myrsky on esitetty yli 20 kertaa. Jean Sibeliuksen säveltämä orkesteriversio lienee monelle tuttu. Myrsky on yksi niistä Shakespearen näytelmistä, joissa on hyvin vahvasti läsnä myös yliluonnollinen elementti. Tästä syystä ennakkoon mietin miten näytelmä taianomaisine tapahtumapaikkoineen ja henkiolentoineen sopii minulle, joka en ole kovin suuri teatteritaiteen kuluttaja. Etukäteen pelotti ymmärränkö sanomaa tai jaksanko ylipäätään keskittyä.


Shakespeare Myrsky Tampereen tyovaen teatteri TTT


Huolehdin turhaan, sillä näytelmä oli paitsi taidokkaasti tuotu nykypäivään, sen ensimmäine kohtaus oli rakennettu ovelasti. Kohtaus ikään kuin ujutti katselijan sisään tarinaan. Tunsin olevani tirkistelijä, joka pääsi seuraamaan ulkopuolelta mitä loistokkaan huvijahdin kannella tapahtuu, kun myrsky nousee. Musiikki veti minut mukaan tarinaan. Ja sen jälkeen näytelmä etenkikin vauhdilla. Tarina oli täynnä suuria tunteita, omien pelkojen ja painajaisten kohtaamista ja lopulta myös anteeksiantoa ja rakkautta. Yliluonnollisuudesta huolimatta päällimmäisenä mieleeni jäivät kuitenkin selviytmistarinat, joiden onnistuminen lähti liikkeelle anteeksiannosta ja armollisuudesta itseään ja muista kohtaan.

Shakespeare Myrsky Tampereen tyovaen teatteri TTT
Kuva: Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri

Mielestäni näytelmän valosuunnittelu oli todella onnistunutta. Erityisesti toisella puoliskolla valoilla oli suuri merkitys tarinan ja tunnelman onnistuttu erityisen hyvin luomaan tunnelmaa ja tukemaan tarinaa. Tähän päivään tuodun klassikon ilmastonmuutosteeman pureskelu vaatii vielä aikaa, enkä näin ensi-illan jälkeisenä päivänä osaa siitä lausua mitään. Kun puoliajalla lasikin vettä muovimukiin, tuli väistämättä mieleen ajatus siitä, että päätyykö sekin muovi mereen, ilmakehään ja maaperään? 

En ole kovinkaan kokenut teatteriharrastaja, ja sen vuoksi en oikein osaa luonnehtia näyttelijä suorituksia. Pidin kuitenkin niin Pentti Helinistä Prosperona kuin Jaana Oravistosta Arielina. Oikein erityisesti, näin päivä ensi-illan jälkeen, alan tuumia, että Arielin vaatimaton ulkoasu hämää. Jaana Oraviston lavakarisma loistaa harmaan siivojan vaatteen altakin.


Shakespeare Myrsky Tampereen tyovaen teatteri TTT
Pentti Helin Prosperona Kuva: Kari Sunnari Tampereen Työväen Teatteri

Näytelmän kesto väliaikoineen oli lähes 2,5 h. Aika kului kuin nopeasti, kun kertomus imi mukaansa. Vielä katsomosta pois kävellessä en ollut varma mitä mieltä näytelmästä olin. Mutta nukuttuani yhden yön yli, huomaan ajatusten jalostuneen. Ja ajateltavaa näytelmä antoi, sen huomasi myös levottomista yöunista. Jos kevään teatterikalenterissa on tilaa, suosittelen maagista Myrskyä.

Yhteistyö: Lippu saatu Tampereen Työväen Teatterista