torstai 21. maaliskuuta 2019

Pehmeät sämpylät kaurapuuron lopusta

Voisi luulla, että minulla on laihialaisia sukujuuria, niin tarkasti otan kaiken talteen. Mainittakoon nyt esimerkiksi erinäköiset liemet, joita jää liha-, kala- tai kanapadan pohjalle. No se on vielä enemmän kuin järkevää, sillä liemissä on kaikki maku. Mutta kerään talteen myös kananmunan valkuaiset, jos käytän vain keltuaisen. Valkuaiset voi pakastaa, jos niille ei ole heti käyttöä. Pakastimesta valkuaisia voi sitten lisätä melkein mihin tahansa kanamunaruokiin tai sitten niistä voi paistella pavlovaa tai marenkia. Onkohan muita kaltaisiani nuukamaijoja? Myönnän kyllä, että tämä valkuaisjuttu saattaa olla vähän liioittelua. Mutta se ei ole liioittelua ottaa, että ottaa talteen puuron lopun. Mistään ei tule yhtä pehmeitä sämpylöitä kuin kaurapuuron lopusta. Tässäpä suora ohje, jos sinulla sattuu olla 2 dl ylimääräistä puuroa. 

sampylat kaurapuuron lopusta



*

Pehmeät sämpylät kaurapuuron lopusta


2 dl puuroa
1,5 dl vettä
puoli pussia kuivahiivaa
5 dl vehnäjauhoja
suolaa
1 rkl siirappia

Lisää puuroon lämmintä vettä ja sekoita. Jos tarpeen lämmitä sen verran, että neste on tarpeeksi lämmintä, että hiiva alkaa toimia. Kuivahiiva tarvitsee 42 asteen lämpötilan.

Lisää taikinaan myös suola, siirappi ja vehnäjauho. Anna kohota kaksinkertaiseksi

Taikina jää aika löysäksi. Siitä kannattaa muotoilla nopeasti pötkylän, jonka voi jakaa leipurinlastalla esimerkiksi 8 osaan ja nostella leivinpaperin päälle uunipellille.

Paista 220 asteisessa uunissa kymmenkunta minuuttia.

*
sampylat kaurapuuron lopusta

Sämpylät ovat parhaimmillaan tuoreena. Päällekään ei tarvitse kuin kerroksen voita ja ylähuulen. Samaan aikaan kun kirjoitan näistä pehmeistä kaurapuuron lopusta tehdyistä sämpylöistä tuoksuttelen uunista tulevan pannarin tuoksua. Se on tehty mannapuuron lopusta. Iltapalaksi on Ahvenanmaan pannukakkua.

Tänä hapanjuurileivonnan aikakautena vielä haaveilen omasta hapanjuuresta. Voi, miten sillä varmaan tulisi hyviä sämpylöitä. Olen ottanut ensimmäisen askeleen kohti omaa hapanjuurileipää kohti ja lainannut kirjastosta kirjallisuutta. Lukenutkin jo. Valitettavasti tulevat viikot taitavat olla leipätyössä niin kiireisiä, että vieläkin ajatus hapanjuuri jää hautumaan. Kaikki vinkit hapanjuurileivontaan ovat tervetulleita!

sampylat kaurapuuron lopusta




tiistai 19. maaliskuuta 2019

Salaatti paahdetuista kasviksista ja fetasta

Oli spagettia vaille, etten tehnyt uunifetapastaa. Perjantaina meillä oli kylässä taudeista kamalin. Ei ehkä paras mainospuhe ruokapostaukselle, mutta tulipahan taustoitettua. Potilaalla ei luonnollisesti ollut nälkä, joten minä tein itselleni sapuskaa siitä, mitä kaapeista irti lähti. Uunifeta ja samalla pellillä paahdetut kasvikset taipuivat salaatiksi. Uunifetaa oli liian paljon yhdeltä istumalta yhdelle ihmiselle syötäväksi ja sen loppu hyödynnettiin myöhemmin munakkaaseen samoin kuin salaatilta ylijääneet paahdetut kasvikset.


Salaatti paahdetuista kasviksista ja fetasta


*

Salaatti paahdetuista kasviksista ja fetasta


3 punasipulia
2 suippopaprikaa
4 valkosipulinkynttä
rasia kirsikkatomaatteja
punainen chili

kastike

1/2 dl oliiviöljyä
2 rkl punaviinietikkaa
hieman suolaa
1 tl juoksevaa hunajaa
mustapippuria

feta
hieman oliiviöljyä
zaataaria

mustia oliiveja
napakka lehtistä salaattia

Laita uuni lämpenemään 225 astetta. Valmista kastike. Pilko kasvikset paloiksi ja laita uunipannulle leivinpaperin päälle. Kaada kastike kasvisten päälle. Nosta feta päällimmäiseksi ja valuta päälle hieman oliiviöljyä. Ripottele myös zaataaria fetan päälle ja laita uuniin noin 10 minuutiksi. Tässä ajassa juusto ei ehdi paahtua ihan sulaksi, mutta salaatin kanssa syötynä näin on mielestäni parempi.

Sillä aikaa kun kasvikset ovat, uunissa pese ja revi napakkalehtistä salaattia suoraan annoslautasille tai isoon kulhoon. Nostele uunissa paahdetut kasvikset ja feta salaatinlehtien päälle. Koristele mustilla oliiveilla. Valuta uunipannulle kertynyt neste kastikkeeksi salaatille.

*
Koska feta tuli salaattiin, en hölvännyt siihen öljyä samoissa mittasuhteissa kuin uunifetapastan reseptissä on, mutta vähän kuitenkin. Kun fetaa paahtaa uunissa kannattaa varmistaa, että juusto todella fetajuustoa. Salaattijuustolla saattaa olla erilaiset sulamisominaisuudet, eikä sillä välttämättä pääse samanlaiseen lopputulokseen rakenteen suhteen. Vaikka maku salaattijuustolla ja fetalla lähes samanlainen onkin.


Salaatti paahdetuista kasviksista ja fetasta


Ja tuota Zaataria haluan hehkuttaa. Se on Lähi-idästä kotoisin oleva kuivattu yrttimausteseos. Eri firmojen tuotteissa yrtit ja niiden suhteet vaihtelevat, mutta useinmiten se sisältää ainakin oreganoa, timjamia ja minttua sekä sumakkia ja seesaminsiemeniä, jotka toisissa seoksissa ovat paahdettuja. Joskus seoksessa olla myös jeeraa tai meiramia. Toisissa seoksissa on suolaakin. Makuja on siis yllinkyllin. En ole seosta nähnyt ihan tavallisessa marketissa. Omani olen ostanut etnisestä kaupasta ja jos sellainen on kaukana seoksen voi tehdä itsekin. Ihan tuttuja yrttejä kaikki!

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Seesamkeksit - Martat keittokirja

Siitä on jo viikkoja, kun kustantaja lähetti uutukaisen Martat keittokirjan, jonka alaotsikkona on innostu ja onnistu keittiössä. Tuo alaotsikko ei kuvaa kovinkaan hyvin viikonloppuani keittiössä. Instassa Viikonloppukokki_blogia seuraavat ovat todenneet, että lauantaille tehdyt suuret suunnitelmat eivät toteutuneet lainkaan ja sunnuntaina leivottu kakku jäi vuokaan kiinni. Epäonni ei ole Marttojen keittokirjasta kiinni. Seesamkeksit olivat nimittäin lähes ainoa juttu, joka viikonloppuna ruuassa onnistui ja se resepti on Marttojen keittokirjasta.


seessamkeksit_suolainen leivonnainen

Marttojen keittokirjan juuret ovat 90-luvun lamavuosina ilmestyneen Penninvenyttäjän keittokirjassa. Penninvenyttäjien henkeen Marttojen keittokirjaan on koottu terveellisiä ja edullisia kotiruokaohjeita.  Edullisuus on raaka-aineissa; paljon kasviksia, sesonkien suosimista ja hävikin välttämistä. Juuri niitä arvoja, joita minunkin keittiössäni kunnioitetaan. Ajan hengessä Martat ovat myös siinä mielessä, että kirjassa on huomattu trendit muun muassa villiyrtit ja löytyypä ohjeita vegaaneillekin.

Pidän kovasti kirjan perinteisestä sisällysluettelosta, jossa kasvis-, kala-, muna- ja liharuuat on jaettu omiin lukuihinsa. Kirjan muut osiot täydentävät ruokaympyrää siten, että marttojen keittokirjasta saat vinkkejä ja reseptejä ruokiin aamusta iltaan, arjesta juhlaan. Kirjan lopusta löytyy vielä hakemisto, jossa reseptit on aakkostettu kunkin teeman alle. Sisällysluettelo ja hakemisto on yksi keittokirjojen tärkeimpiä ominaisuuksia, varsinkin kun kysymys on tällaisesta perusteoksesta.

seessamkeksit_suolainen leivonnainen
Marttojen keittokirja on loistava perusteos kirjahyllyyn. Kuulin vähän aikaa sitten, että säästösyistä kaikki koululaiset eivät saa enää kotitalouskirjaa omaksi. Se on tosi sääli! Monesti on meilläkin kotsan kirjaa kaivettu esiin, vaikka peruskoulun päättämisestä on kulunut useampi vuosikymmen. Minusta Martat keittokirja voisi vastata tähänkin haasteeseen ja siksi kannattaa painaa kirja mieleen lahjavinkkinä peruskoulun päättävälle tai kotoa poismuuttavalle nuorelle.

Yhdessä asiassa Martat keittokirja häviää monelle nykyiselle keittokirjalle. Kuvien määrä on vähäinen. Tämä keittokirja on ensisijaisesti luettavaksi, ei katseltavaksi. Tosin niistä kuvista, jotka kirjassa ovat, on sanottava, että ne kyllä miellyttävät silmää ja kertovat mihin lopputulemaan reseptissä pyritään. Tunnistin Elvi Ristan tyylin heti, niin paljon meillä on selailtu Suomen lasten kotiruokaa -kirjaa, jossa on myös Ristan kuvia. Ehkäpä tämä kuvakysymyskin liittyy juuri kirjan perusteos -ominaisuuteen. Ja ehkäpä somejakojen myötä tulee lisää kuvia resepteistä. Ainakin Maistuis varmaan sullekin -blogissa on tehty perunavohveleita ja tässä tulevat nyt nämä seesamkeksit:


seessamkeksit_suolainen leivonnainen


*

Seesamkeksit


3 dl täysjyvävehnäjauhoja
(tai 2 dl vehnä- ja 1 dl grahamjauhoja)
2 rkl kuorellisia seesaminsiemeniä
0,5 tl leivinjauhetta
hieman suolaa
50 g voita
keltuainen
0,6 dl (4 rkl) vettä

voiteluun

valkuainen

pinnalle 

seesaminsiemeniä

Sekoita kulhossa keskenään jauhot, siemenet leivinjauhe ja suola. Nypi joukkoon kylmä kuutioitu rasva. Lisää keltuainen ja vesi ja sekoita taikinaksi. Kääri taikina muovikelmuun ja nosta jääkaappiin lepäämään 15 minuutiksi.

Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Voitele levy valkuaisella ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä.

Leikkaa taikinapyörällä noin 2 cm levyisiä nauhoja vaakasuoraan. Pyöritä taikinapyörällä myös leikkauskohdista aina viistoon. Näin saat vinoneliöitä.

Paista 200 asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia, kunnes keksit ovat saaneet hieman väriä. Jäähdytä ritilällä.

*

Minulla ei ollut käytössäni kuin tavallisia vehnäjauhoja, mutta täysjyväjauhoilla kekseille olisi kyllä tullut enemmän makua. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin margariinia, mutta minulla ei koskaan ole kaapissani kasvismargariinia, joten nämäkin keksit on leivottu voilla. En myöskään nostellut keksejä erilleen toisistaan, vaan paistoin juuri sillä pellillä, jolle olin leivinpaperille nostetun keksilevyn nostanut. Keksit pysyivät hyvin erillään toisistaan. Muutamasta kohtaa pyöritin taikinapyörän lämpimän levyn päällä.


seessamkeksit_suolainen leivonnainen


Seesamkeksejä on syöty meillä iltateellä ja päiväkahvilla. Uskoisin niiden sopivan tosi hyvin esimerkiksi juustotarjottimelle tai syntymäpäiväjuhlien kahvipöytään. Seesamkeksi on siinä mielessä hassu leivonnainen, että sen voi tarjota arkisesti kotona iltateellä, mutta se ei häpeile juhlatarjottavanakaan yhtään. Oikeastaan keksi kuvastaa hyvin Martat keittokirjaa. Niin tavallista, että se on melkein hienoa. Upea teos 120-vuotiaalta Martta-järjestöltä juhlavuoden kunniaksi!

Martat keittokirja Innostu ja onnistu keittiössä on saatu arvostelukappaleena Gummerrus kustannus Oy:lta

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Keitto paahdetuista porkkanoista

Tiedättekö tekin sen tunteen, kun on edellisenä iltana kotiutunut lomamatkalta, jääkaappi on ihan tyhjä, eikä yhtään huvittaisi lähteä ruokakauppaan, kun pitäisi tyhjätä matkalaukut, pestä pyykkiä ja olla kotona? Viime sunnuntaina kahden viikon Thaimaan loman jälkeen minulla oli tuo tunne. Olin onnekas, sillä jääkaapista löytyi 4 perunaa, kilon porkkana pussi, chili ja muutama sipuli. Kun hedelmäkorista löytyi vielä sitruunaa ja limeä, aamupäivä oli pelastettu. Kauppaan ei tarvinnut lähteä ennen lounasta. Kasvisten kunnosta voi sanoa, että ne olivat nähneet parhaat päivänsä. Siksi päädyin paahtamaan kasvikset uunissa ennenkuin soseutin ne keitoksi.



porkkanakeitto_thai


*

Keitto paahdetuista porkkanoista

noin 10 annosta

noim 700 g porkkanoita
4 perunaa
kaksi pientä keltasipulia sipulia
muutama valkosipulinkynsi
punainen chili
puolikas sitruuna
limen mehu
vähän ruokaöljyä
suolaa 
mustapippuria
1 tl sambal oelekia
noin litra kasvislientä
2 dl kookosmaitoa

Kuori porkkanat, perunat ja sipulit ja leikkaa ne isoiksi paloiksi uuni vuokaan. Lisää vuokaan myös chili muutamaan osaan pilkottuna. Valuta päälle ruokaöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Leikkaa sitruuna siivuiksi ja laita kasvisten päälle. Paahda 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia tai kunnes kasvikset ovat kypsiä.

Ota pois sitruunan viipaleet. Ne ovat hommansa hoitaneet. Nostele kasvikset kattilaan ja soseuta sauvasekoittimella soseeksi. Ohenna kookosmaidolla ja kasvisliemellä niin, että keitto on sinulle sopivan paksuista. Mausta vielä sambal oelekilla ja limen mehulla.

Keiton voi koristella kaappien sisällön mukaan esim. lehtipersiljalla, korianterilla, tuoreella chilillä tai vaikka pähkinöillä.

*



porkkanakeitto_thai

Meillä olisi oikeastaan tehnyt mieli jo suomalaista ruokaa, mutta sunnuntain lounas kului vielä thaimaalaisisten makujen parissa. Jääkaappiin jääneistä kasviksista syntyi herkullinen keitto. Paahtaminen tekee kasviksille ihmeitä ja paahtamisen tuoma makeus maistuu keitossa asti. Lapset eivät ole yhtään tulisen ruuan ystäviä, mutta parin viikon siedätyshoito tulisten makujen äärellä oli tehnyt ihmeitä; keitto maistui! Epäilen kyllä jääkaapista löytämäni chilin tulisuutta. Sambal oelek -purkkikin on ollut niin pitkään auki, että sekin on varmaan menettänyt parhaan teränsä. Kannattaa siis maistella keitostaan, että saa tulisuudesta sopivan.

Keitto paahdetuista porkkanoista on hyvä osoitus siitä, että vähästäkin voi saada hyvää ruokaa. Porkkanat eivät olleet enää siinä kunnossa, että niitä olisi tehnyt mieli syödä tuoreeltaan. Myös perunat ja chili olivat nahistuneita. Toinen hedelmäkoriin jääneistä limeistä oli kovempi kuin kivi ja se lensi suoraan biojätteeseen. Saman kohtalon koki muutama porkkana. Hävikki jäi kuitenkin vähäiseksi ja hyvä niin!


porkkanakeitto_thai


Parin viikon loma on tarkoittanut paljon pidempää lomaa tämän harrastuksen parissa. Vaikka kävinhän minä lomallakin kokkauskurssilla. Näiden viikkojen varrella on syntynyt  monta postausideaa, ja tänään olen ehtinyt niistä muutaman jo toteuttaakin. Tällä reseptillä kuitenkin terveisiä Khao Lakista!

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Limoncellolla marinoitua pistaasikuorrutettua lammasta ja munakoisopyrettä

Edellisessä postauksessa kerroin urakoineeni alkuruuan parissa pitkin päivää. Siinä sivussa valmistui myös pääruuan osasia. Melkein hävettää tunnustaa miten paljon lauantaina tuli syötyä lihaa, kun alkuruuaksi oli porotaria ja pääruuaksi pistaasikuorrutettua lampaanulkofilettä ja munakoisopyrettä. Lihan syönnin suhteen on tein viikolla korjausliikeen, ja arkisapuska on ollu pääosin kasvista ja kalaa. 


pistaasikuorrutettu lammas


Lammas kypsennettiin uunissa juuri ennen syömistä ja se valmistui melko nopeasti. Olin aiemmin päivällä valmistellut pistaasikuorrutuksen ja muut höysteet. Kuorrutuksen resepti on "omasta päästä", mutta munakoisopyreen lainasin Andalusian auringossa -keittokirjasta. Pyreen tein valmiiksi jo päivällä ja illalla vain lämmitin sen. Munakoisopyree noudattelee muuten alkuperäistä reseptiä, mutta kypsensin munakoisot sähkösavustimessa. Sähkösavustin tuntuu kustannustehokkaalta välineeltä munakoison kypsennykseen. Uuni oli vapaa muihin hommiin. En lisännyt savustimeen lainkaan savustuspuruja, mutta munakoisot saivat silti aavistuksen savuaromia.

*

Pistaasikuorrutettu lampaan ulkofile ja munakoisopyre


600 g lampaan ulkofilettä

Marinadi


1 dl oliiviöljyä
1 dl limoncelloa 
tuoretta timjamia (sitä ohutta mitä talvella on tarjolla)
tuoretta rosmariinia
2 tl granaattiomenasiirappia
suolaa
mustapippuria

tilkka öljyä 
nokare voita

Pistaasikuorrute


30 g voita
noin 1 dl pankojauhoa
noin 1 dl pistaasimurua
puntti lehtipersiljaa
reilu kourallinen tuoretta ohutta talvista timjamia
muutama tuore rosmariinin varsi
pari pientä valkosipulin kynttä
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria myllystä

Valmista marinadi sekoittamalla ainekset keskenään. Jos liha kaipaa putsaamista ja kalvojen pois ottamista tee se, ennenkuin laitat lihan marinadiin. Anna lihan marinoitua yön yli tai vähintään 6 tuntia.

Myös pistaasikuorrutteen voit valmistaa jo ennakkoon. Sekoita monitoimikoneen leikkuuterällä tai vastaavalla kaikki kuorrutteen ainekset sekaisin. Notkea huoneenlämmin voi helpottaa asiaa.

Nosta lammas hyvissä ajoin pöydälle lämpenemään. Pyyhi liha marinadista kuivaksi.
Laita uunin kestävälle pannulle tilkka öljyä ja nokare voita. Paista lihasta nopeasti pinnat kiinni.

Levitä kuorrute lihan pinnalle ja aseta paistimittari lihan paksuimpaan kohtaan. Paista 175 asteisessa uunissa kunnes liha on 53 asteista. Medium kypsyinen lampaan sisäfile on 55 asteista, mutta vetäytyessään se kypsyy vielä pari-kolme astetta. Siitä syystä liha napattiin uunista jo muutamaa astetta vaille.

Laita liha folioon vetäytymään. Kun liha on sopivasti vetäytynyt, leikkaa se ohuiksi siivuiksi.

Tarjoiluun 


lehtipersiljaa 
granaattiomenan siemeniä

Munakoisopyre


2 munakoisoa
20 g voita
vajaa 0,5 dl vehnäjauhoja
2,5 dl maitoa
ripaus muskottipähkinää
suolaa
mustapippuria myllystä
(hieman savuaromia)

Kuumenna uuni mahdollisimman kuumaksi. Halkaise munakoisot. Kypsennä munakoisoja uunin tehosta riippuen noin 30 minuuttia.

Anna jäähtyä. Lusikoi malto siivilään valumaan, jos se vaikuttaa kovin vetiseltä. Minun käyttämäni munakoisot olivat ilmeisesti uunissa kuivahtaneet sen verran, että ne eivät valutusta kaivanneet. (Alkuperäisessä ohjeessa munakoisoihin pistellään reikiä ja ne kypsennetään kokonaisina) Lusikoin sisällön suoraan monitoimikoneeseen ja ajoin sileäksi. Jos haluat karkeampaa lopputulosta, veitselläkin pärjää.

Valmista valkokastike. Lisää jauhot voisulaan ja kypsennä miedolla lämmölllä viitisen minuuttia. Lisää sitten maito ja sekoita tasaiseksi. Kastike saa tässä vaiheessa jäädä paksuhkoksi, sillä munakoisopyre ohentaa sitä.

Yhdistä munakoiso ja valkokastike. Mausta muskotilla, suolalla ja pippurilla. Lisää halutessasi savuaromia kuten alkuperäisessä ohjeessa suluissa kirjoitetaan. Kannustan lisäämään, sillä sähkösavustimissa ilman purua kypsennetyissä munakoisoissa oli mieto savuaromi.

Kokoa lopuksi kaunis annos munakoisopyreestä, pistaasikuorrutetusta limoncellomarinoidusta lampaasta ja koristele se lehtipersiljalla ja granaattiomenansiemenillä, kenties pistaasimurulla ellet käyttänyt kaikkia pistaaseja kuorrutteeseen.

*



pistaasikuorrutettu lammas

On keittokirjoja, joiden pariin palaan uudellen ja uudelleen. Yksi niistä on Andalusian auringossa, suosittelen! Munakoisopyreestäni ei tullut yhtä kauniin väristä kuin kirjan kuvassa, mutta hyvää siitä tuli. Ja mikä parasta se sopi hyvin pistaasikuorrutettuun lampaan ulkofileeseen. 

En tiedä mitä limoncello-marinadi sai aikaiseksi, ehkä pelkkä sitruuna olisi ajanut saman asian. Meillä kun vain sattuu olemaan iso pullo tuota italiantuliaista. Mielessä on myös kokeilla marinoida sillä broileria. Ehkä siinä alkoholissa on joku taika ruuan valmistuksessa, kenties se mureuttaa lihaa, vaikka se ei tietysti niin ole tarpeen, kun käytössä oli sisäfile. Kuulisin mielelläni jos joku osaa valaista paremmin, menikö minulla hyvää limoncelloa hukkaan? Olisinko päässyt samaan lopputulokseen pelkällä sitruunalla?


pistaasikuorrutettu lammasOlen tottuneenpi karitsan kypsentäjä, sillä meillä on useinmiten käytössämme Tolvilan kartanosta hankittua luomukaritsaa. Oikein hyvää oli myös tämä anopilta saatu Viitaniemen lammastilan suomenlammas. Kypsennys onnistui ihan nappiin. Osa annoskuvista on otettu vasta jäähtyneestä fileestä. Teen ruokaa aina syömistä varten, ja todella syömme silloin kun ruoka on valmista ja parhaimmillaan. Silloin kyllä saattaa käydä niin, että annoskuvat eivät kerro ihan koko totuutta. Niin kuin tässäkin tapauksessa. Liha näyttää kypsemmältä kuin onkaan. Instagramin tarinoissa kuva täydellisestä kypsyydestä vilahti lauantaina ja Fb-sivulla näkyy todellinen kypsyys muutoin hieman heikkolaatuisissa kuvissa.

Lähialueella tuntuu olevan paljon lammastiloja. Kotimaista ja vieläpä lähellä tuotettua on helppo kehua. Edessä on parin viikon hiihtoloma, jolloin syödään jotain muuta kun lammasta. Lähellä tuotettua ja pyydettyä silloinkin. Taitaa painottua sapuskat kalaan ja mereneläviin seuraavat kaksi viikkoa. Mukavaa talvilomaa niille, jotka sitä parhaillaan viettävät ja niille, joille se on vielä kokonaan edessä. 


pistaasikuorrutettu lammas