maanantai 15. lokakuuta 2018

New York Cheesecake - melkein meni kuin Strömssössä

Pehmeä juustokakku on sellaista herkkua, että kun siihen tulee mieliteko, asia ei hoidu kuin yhdellä konstilla. On saatava juustokakkua. En ole kovinkaan kaksinen leipuri. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen keittiössä suurpiirteinen. Ruuanlaitossa suurpiirteisyys onnistuu, mutta leipomisessa pitäisi olla tarkempi. Tällä kerralla lisäsin leipomishaastetta. Mielessäni nimittäin oli kuva kauniista marmoroinnista. No yrittänyttä ei laiteta ja päätin kokeilla onnistuuko marmorointi mehulla. Onnistuuhan se, mutta ei kovin hyvin. Soseella saisi varmasti kauniimman, mutta ei tuo mehukuviointikaan nyt ihan susi ole.


new york cheesecake, amerikkalainen juustokakku



*

New York Cheesecake


pohja
200g Digestive-keksejä
100g voita

täyte
600g Philadelphia tuorejuustoa
1 3/4 dl sokeria
150 g creme fraichea
3 kananmunaa
1 sitruunan raastettu kuori
1 rkl sitruunanmehua
2 rkl maizenaa
ripaus suolaa

kuviointi
0,75 dl mustaherukkamehua

Murskaa keksit tehosekoittimessa. Sulata voi ja sekoita se keksimurun joukkoon. Laita irtopohjavuokan pohjalle leivinpaperi. Taputtele keksimuruseos vuoan pohjalle ja reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.

Laita uuni lämpenemään 160 asteeseen.

Sekoita tuorejuusto ja sokeri tehosekoittimessa sekaisin. Vatkaa joukkoon creme fraiche ja kananmunat yksitellen. Mausta massa raastetulla sitruunankuorella, sitruunamehulla ja suolalla. Lisää myös maizeana. Kaada täyte vuokaan pohjan päälle ja peitä foliolla, ettei juustokakku pääse tummumaan uunissa liikaa.

Kaada varovasti mehua eri kohtaan juustokakkua ja vedä hammastikulla mehusta kuvioita massaan.

Paista kakkua n. 50 minuuttia. Kytke uuni pois päältä ja jätä uuniluukku raolleen. Jätä kakku jäähtyvään uuniin vielä noin tunniksi ja nosta sitten pöydälle jäähtymään. Kun kakku on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi siirrä kakku jääkaappiin. 

Juustokakku on parhaimmillaan kun sen maut ovat saaneet rauhassa tasaantua ja se on jäähtynyt kunnolla. Juustokakku kestää odotella jääkaapissa seuraavaan tai sitä seuraavaan päivään.

*


new york cheesecake, amerikkalainen juustokakku



Lueskelin koko joukon juustokakun ohjeita, ennen kuin päädyin omaan versiooni. Olen käyttänyt kakussa sokeria paljon vähemmän kuin resepteissä yleensä. Huomattavasti vähäisemmällä sokerilla kakusta tuli oikein maistuvaa.

Marmorointi mehulla ei täysin onnistunut. Epäilinkin vähän, että mehu valuu täytemassasta läpi. Laitoin mehua tarkalla kädellä vain vähän kohtaansa, ja yllätyksekseni se pysyikin massassa oikein hyvin. Siltikään kakun leipominen ei mennyt ihan putkeen. Räpelsin nimittäin folion kanssa. Folio tarttui juustokakun kauniiseen pintaan, kun en laittanut sitä tarpeeksi kireälle kiinni. Yritin peitellä tuhoutunutta pintaa mustaherukoilla ja melko hyvin onnistuinkin. Vinkiksi vain muillekin räpeltäjille.


new york cheesecake, amerikkalainen juustokakkuTein juustokakun isommassa irtopohjavuokassani, joka on halkaisiltaan 26 cm. Pienemmässä vuokassa kakusta tulisi korkempi ja kenties kauniinpi. Seuraava kakku, jonka leivon taitaakin olla oma synttärikakkuni. Plääh, parin viikon päästä paukkuu 4-kymppiä.


new york cheesecake, amerikkalainen juustokakku


perjantai 12. lokakuuta 2018

Stalkkerina Billy Elliot -musikaalin harjoituksissa

Tampereen työväen teatteri kutsui joukon bloggareita seuraamaan Billy Elliot -musikaalin harjoituksia pari viikkoa ennen ensi-iltaa. Billy Elliot on monille tuttu elokuvana ja mahdollisesti teatteriversiokin, sillä sitä on Suomessakin esitetty ainakin Vaasassa ja Helsingin kaupunginteatterissa. Olin oikein mielissäni kutsuta, sillä suhtaudun erilaisiin kulttuuririentoihin avoimin mielin. Käyn satunnaisesti teatterissa, konserteissa ja keikoilla. Rakastan museoita, viihdyn myös erilaisissa taidenäyttelyissä, eivätkä urheilukatsomotkaan ole minulle vieraita. Sanoisin kuluttavani kulttuuria keskimääräisesti, mutta ehkä keskimääräistä monipuolisemmin.


billy elliot, tampereen työväen teatteri
Billy Elliot -musikaalin ensi-ilta Tampereen Työväen Teatterissa 18.10.2018

billy elliot, tampereen työväen teatteri
Saimme luvan kuvat harjoitusten viimeisillä minuuteilla.


Hiivimme lähes tyhjään teatterikatsomoon kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa. Ne kohtaukset, joita näyttelijät silloin harjoittelivat tuntuivat näin maalikon silmissä jo ihan valmiilta. Siitäkin huolimatta, että seurasimme coverharjoitusta. Coverharjoituksissa osa näyttelijöistä näytteli muuta kuin omaa nimikko-osaansa. Ohjaaja Samuel Harjanne haluaa näin varmistaa, että näytelmä sujuu, vaikka näyttelijät esimerkiksi sairastuisivat.


billy elliot, tampereen työväen teatteri
En olisi ikinä uskonut, miten hyvin näyttämöltä näkee. Ihan viimeiseen penkkiriviin asti.

Musikaalin päähenkilö Billy on koulupoika kaivosyhteisössä. Hänen suurin intohimonsa ja unelmansa liittyy tanssiin. Yhteisön odotukset ja koulupojan haaveet eivät oikein kohtaa. Se on musikaalin juoni lyhykäisyydessään. Lihaa luiden ympärille syntyy tunteista ja ihmissuhteista. Tarinaa viedään eteenpäin näyttelemisen, musiikin ja tanssin keinoilla. Billy Elliot-musikaalin rakentaminen on ollut Tampereen työväen teatterille iso juttu monessakin mielessä. Eikä vähiten siksi, että näyttämölle on tarvittu yli 50 henkilöä kertomaan Billyn tarinaa. Innokkaiden ja energisten tanssikoululaisten, tyttöjen ja poikien lisäksi, näyttämöllä on suuri joukko aikuisia. 


billy elliot, tampereen työväen teatteri

billy elliot, tampereen työväen teatteri

Musikaalin lapset on valittu koe-esiintymisten kautta. Mukana on näytelmässä on poikia ja tyttöjä. Poikia eli Billyjä mukana on kolme ja kolme poikaa Michealin Billyn kaverin roolissa. Erityisesti nämä pojat ovat saaneet kasvaa teatteriin ja rooliinsa Billy-koulun kautta. Ohjaaja Harjanteen lisäksi myös musikaalin koreografi Jari Saarelainen on tehnyt paljon töitä Billyjen ja Micheaelien kanssa. Pääsimme jututtamaan harjoitusten jälkeen kahvikuppien äärellä näitä taiteilijoita,  Samuel Harjannetta ja Jari Saarelaista. Mielenkiintoisen keskustelu tuokion aikana sekä Saarelainen, että Harjanne pohtivat jo etukäteen sitä, miten tunteikas ensi-ilta ja sitä edeltävä viikko mahtaa olla. Harjoitukset lasten kanssa ovat hioneet porukan yhteen.


billy elliot, tampereen työväen teatteri


Vaikka musikaalissa onkin mukana paljon lapsia, se ei ole lasten musikaali. Ei tosin lapsilta kiellettykään. Teatterista ei ole haluttu asettaa näytelmälle ikärajaa, mutta tiedotteissa mainitaan tekstin olevan paikoitellen roisia. Näkemäni harjoituksen perusteella ajattelin kuitenkin viedä omat lapset, nyt 9- ja 12-vuotiaat tytöt, katsomaan Billyn tarinan. Uskon heidän nauttivan elämyksestä. Kielenkäyttö ei minua arveluta, se on sitä samaa, mitä kuulee kaduilla ja televisiosta. On mielenkiintoista nähdä miten lapset kokevat näytelmän. 

Itse odotan musikaalilta kaikkein eniten sitä millaiseksi tarina kokonaisuudessaan muodostuu. Kantavatko Billyn tarinan monet tunteet unelmista ja haaveista läpi musikaalin. Miten miehisen ja jähmeän yhteisön asenteet ja ennakkoluulot on onnistuttu kuvaamaan näyttämöllä. Toisaalta kiinnostaa myös mitä omaan kokemukseeni vaikuttaa se, että tarina on elokuvasta tuttu. Pieni ennakkoaavistus minulla on. Vai miten tulkitsette sen, kun kerron, että jouduin kaivelemaan laukusta nenäliinaa seuratessani harjoituksia?


billy elliot, tampereen työväen teatteri
Elliottien keittiössä


Jos olin kovin otettu mahdollisuudesta päästä seuraamaan harjoituksia, olin innoissani myös tilaisuudesta päästä seikkailemaan Billy Elliotin lavasteisiin. Aika pieneksi tunsin itseni seisoessani näyttämöllä. Tiedossa toki oli, että teatteria toteuttamaan vaaditaan suuri joukko eri alojen ammattilaisia, siltikin asia konkretisoitui todella, kun Tampereen Työväen Teatterin tiedottajan Sari Anderssonin johdattaman pääsimme piipahtamaan myös näyttämön takana puvustamossa, maskeeraamossa ja lavastamossa. Mielenkiintoisen kierroksen jälkeen lähdimme vielä syömään Saunaravintola Kuumaan, mutta se onkin sitten jo toinen juttu. Kiitos vielä Tampereen Työväen Teatterille ja Onnea ensi-iltaan! Billy Elliotin ensi-ilta on Tampereen työväen teattarin suurella näyttämölläl 18.11.2018.

Mukana teatterilla olivat myös Janica Savusuolaa-blogista, Karoliina Kolmistaan-blogista, Katja Optimismia ja energiaa-blogista, Krista My kind of Luxury-blogista ja intohimoinen teatteriharrastaja Katri Paljon melua teatterista -blogista

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Moskovanpata hirvestä

Moskovanpadan reseptini on alkujaan Mysi Lahtisen. Hänen reseptissään lihana käytetään nautaa, mutta täyteläiseen pataan sopii mainiosti myös vähärasvainen hirvi. Metsästyskaudella kotimaista hirveä on melko hyvin saatavissa. En ole tosin koskaan marketissa törmännyt hirvipaistiin, mutta palvelevista lihakaupoista sitä ainakin löytyy. Minä sain omat lihani Tampereen kauppahallista Lihakippareilta. Lapa oli leikattu reiluiksi luuttomiksi kuutioiksi. Kotona kaivoin esiin valurautapatani ja Moskovanpadan reseptin Mercantil-mapista keittiön yläkaapista.


moskovanpata_hirvi


*

Moskovanpata

6-8 annosta

3 sipulia
3 suolakurkkua
voita
3 rkl hunajaa
2 tl rouhuittua mustapippuria
ripaus cayennepippuria
1,2 kg luutonta hirven lapaa
3 rkl vehnäjauhoja
5 dl vettä
150 g Aura-juustoa
240 g smetanaa

Silppua sipulit ja 2 suolakurkkua. Valuta ja säästä suolakurkkujen liemi. Sulata voi, paista sipulit padassa ja lisää hunaja ja suolakurkku. Lisää pippurit. Paista vielä vähän ja lisää suolakurkkujen liemi. 

Kuutioi paisti sopivan kokoisiksi paloiksi ja paista pienissä erissä voissa paistinpannulla. Lisää ruskistetut lihat sipulin sekaan. Huuhtele pannu vesitilkalla ja laita maut talteen pataan. 

Ripottele vehnäjauhot lihakuutioiden päälle. Sekoita ja lisää vesi. Murustele juusto ja sekoita kunnes juusto sulaa. Lisää lopuksi smetana. 

Kypsennä kannen alla 200 asteessa noin tunti. Alenna lämpö 150 asteeseen ja kypsennä vielä ainakin 1/2 tuntia. Kauemminkin saa olla. 

Lisää ennen tarjoilua viimeinen eli kolmas suolakurkku. Tarjoile keitettyjen perunoiden kera.

*


moskovanpata_hirvi


Harmi, että resepti on oma lyhennelmäni Mysin reseptistä. Alkuperäinenkin resepti kantaa kaivaa esiin, vaikka ihan vain siksi, että Mysi Lahtinen on sanojen mestari. Hänen reseptinsä ovat mukavaa luettavaa, vaikka ei olisi aikomusta kokata yhtään mitään.

Olen muokannut Mysin reseptiä muutoinkin. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään lihalientä, mutta varsinkin tässä hirviversiossa riittää mainiosti vesi. Riistan makua ei kannata kokonaan peittää. Sipulin, suolakurkun ja hunajan suurta määrää ei kannata ihmetellä. Tai ihmetellä voi, mutta ohjetta kannattaa noudattaa. Pitkään hautuva pata kestää kolmekin sipulia oikein mainiosti. Tarkkana kannattaa olla cayennepippurin kanssa. Liian tulista emme halua. Ihan kevyttä ruokaa Moskovanpata ei ole. Mutta mahtavan täyteläistä sunnuntairuokaa se kyllä on!


moskovanpata_hirvi


moskovanpata_hirvi


Hirviruokien suhteen kannattaa vilkaista Kaikki äitini reseptit-blogiin. Sieltä löytyy kaikkea hirvestä; sydän pastramista routapaistiin. Viikonloppukokin muut hirvi-reseptit listasin tähän alle:

Yhteistyö: Hirven lapa on saatu tuotenäytteenä Lihakippareilta.

lauantai 6. lokakuuta 2018

Seafood risotto - melkein kuin ulkomailla olisi

Asioin jälleen viime lauantaina Tampereen kauppahallissa. Tällä kerralla lauantaisapuskoja haettiin Kalaherkut Nygreniltä. Nygren on se kauppa, jonne suuntaan halutessani esimerkiksi ostereita tai simpukoita. Harmittaa vieläkin, että en päässyt muutama viikko aiemmin maistelemaan sammakonreisiä, joita tiskiin oli koeluontoisesti tilattu. En muista näinkö mainoksen ranskalaisten herkusta facebookissa vai Kalaherkkujen Instagram-tilillä.


seafood risotto

seafood risotto

seafood risotto

Viime lauantaina Nygrenin kalatiski oli kuulemma Tampereen kalamarkkinoiden ja syysmarkkinoiden innoittamana varsin kotoisen oloinen. Kotimaisia tai muuten vain tuttuja kaloja ei tehnyt yhtään mieli, vaikka ne hyviltä maistuvatkin. Viime aikoina meillä on syöty paljon lohta, kuhaa ja järkisärkeä, kun on oikaistu säilykkeillä. Onneksi silmiini osuivat esikeitetyt mustekalan lonkerot, marinoidut tiikeriravun pyrstöt ja kokonaiset kampasimpukat. Seafood risotto iski tajuntaan kuin salama ja siitä hetken mielijohteesta päätinkin toteuttaa ajatuksen. Ei helppo nakki, sillä kesän lomamatkalla Montenegrossa ja Kroatiassa söin parhaat seafoodrisotot ikinä. Tähän asti olen tehnyt risottoni lähes samalla kaavalla ja samoilla sitruunaisilla mauilla.

*

Seafood risotto

3-4 annosta

2 salottisipulia
valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
70 g tomaattipyrettä
ripaus sokeria

2,5 dl risottoriisiä

puolikkaan sitruunan mehu
1,5 dl valkoviiniä
noin 1 l kasvislientä
(suolaa)

2 rkl voita

35 g parmesanjuustoa

esikeitettyjä mustekalan lonkeroita
kampasimpukka per syöjä
marinoituja tiikeriravun pyrstöjä

Kuullota hienonnetut sipulit oliiviöljyssä kasarissa. Lisää tomaattipyre ja ripaus sokeria. Sekoittele hetkinen. Lisää kasariin riisi. Anna riisin kuullottua hyvin sekoittellen. Aloita nesteiden lisääminen sitruunamehusta ja viinistä.

Kun viini ja sitruunanmehu ovat imeytyneet riisiin, ala lisätä kasariin poreilevaa kasvislientä pienissä erissä. Lisää uutta lientä vasta kun vanha on imeytynyt. Sekoittele koko ajan ja anna riisin kypsyä hiljalleen. Varaan lientä hellalle yleensä reilusti. En tiedä mistä johtuu, mutta risotton tarvitsema nestemäärä on aina vähän arvoitus. 

Kun riisi on sopivan kypsyistä ja koostumukseltaan sellaista, joka miellyttää omaa silmää ja suuta. Lisää joukkoon parmesanraaste ja hieman voita. Voi kiillottaa risoton kauniisti. Voin lisäämisen jälkeen kannattaa maistella risoton suolan tarve.

Risotto ei odota syöjää, siksi samalla kun risotto valmistuu esikäsittele merenelävät. Jos käytät valmiiksi marinoituja raaka-aineita, ei tarvitse kuin huolehtia siitä, että nostat ne riittävän ajoissa pöydälle ja kuivaat pois ylimääräisen marinadin. Tällä kerralla meille jäi tehtäväksi myös kampasimpukoiden avaaminen, joka sujui ensikertalaiselta varsin mallikkaasti. Avaaminen oli kuulemma helppoa. Avatuista simpukankuoresta otettiin talteen valkoinen syötävä osa, josta poistettiin sulkijalihas. Kampasimpukka huuhdeltiin nopeasti ja taputeltiin kuivaksi.

Simpukat, mustekalan lonkerot ja ravunpyrstöt grillattiin kaasugrillissä kypsäksi vasta siinä vaiheessa kun risotto oli lähes valmista. Simpukat kypsyivät kuumalla parilalla reilun minuutin puoleltaan. Ravun pyrstöt kypsyivät samassa ajassa. Mustekalan lonkerot olivat suorassa tulessa grillissä aavistuksen simpukoita ja rapuja kauemmin.

Mustekalan lonkeroita pilkottiin pienemmäksi ja sekoitettiin risottoon, mutta ravut ja simpukat nostettiin annoksiin kokonaisina. 

*


seafood risotto

Risottoa oli tarkoitus maustaa tai ainakin koristella lehtipersiljalla, mutta nälkäisenä se unohtui. Olimme molemmat oikein tyytyväisiä lopputulokseen. Risotto maistui melkein samalta kuin kesälomalla. Mielestäni tämän tomaattisessa risotossa on ehdottoman tärkeää muistaa lisätä jotain makeutta, muuten lopputulos on liian hapan. Toinen huomioitava juttu liittyy merenelävien kypsentämiseen. Siinä kannattaa grillaajan olla nopea ja grillin kuuma. Etukäteen pelkäsin, että tuleeko mustekalan lonkeroista sitkeitä. Niitä laitoimme ensimmäistä kertaa, mutta grillimestari onnistui kypsennyksessä oikein hyvin. Ja vinkiksi vielä, että kampasimpukoiden kuoret kannattaa ilman muuta pestä. Simpukat voisi hyvin laittaa tarjolle kuoriin tai sitten kuoria voi käyttää koristeena kattauksessa.

Sen verran nälkä kasvoi syödessä, että ajatus kokonaisen mustekalan valmistamisesta jäi itämään päähän. Mutta se taitaa olla kesähommia?


seafood risotto


seafood risotto

Minulla on pitkä lista hyviä ruokia blogattavaksi reseptiin, mutta tässä on nyt ollut vähän kaikenlaista... Viikon parhaita hetkiä ovat olleet lapsuudenystävän tapaaminen yli kymmenen - lähes viidentoista - vuoden jälkeen. Meillä riitti juteltavaa koko illaksi! Toinen mukava kohtaaminen oli bloggariporukalla, kun pääsimme seuraamaan Tampereen työväenteatteriin Billy Elliot -musikaalin harjoituksia ja kurkistamaan kulisseihin. Sen jälkeen  kävimme syömässä Saunaravintola Kuumassa. Näitä kahta olenkin jo hehkuttanut Viikonloppukokin face- ja instagram-tileillä.  Ja nyt lauantaina aamupäivällä on vielä koko ihana viikonloppu edessä. Hyvää viikonloppua!

Yhteistyö: Merenelävät saatu tuotenäytteenä Kalaherkut Nygreniltä

maanantai 1. lokakuuta 2018

Itse tehty viili ja mansikkagranola

Aina kesällä tulee sellainen olo, että pitäisi tehdä itse viiliä. Tämäkin kesä ehti kääntyä syksyksi ennen kuin tartuin toimeen. Itse tehdystä viillistä tulee mummula mieleen. En kyllä muista mummulasta sitä viilin tekemistä, mutta mielessä on savunharmaat lasikulhot, jossa sitä itsetehtyä viiliä oli. En tiedä olisinko ryhtynyt vieläkään viilintekoon ilman pakastekuivattuja mansikoita. Oikein sieluni silmin näin mansikkaisen myslin mansikkatarjottimella viilikuppien kanssa. Jotenkin ne mansikatkin vievät ajatukset sinne mummulaan. Mielikuvaa viilistä ja mansikoista oli lähdettävä toteuttamaan.





*

Itsetehty viili ja mansikkagranola


Itsetehty viili
1 l maitoa 
1 prk viiliä 

Viili onnistuu parhaiten täysrasvaisesta maidosta. Myös siemenviili kannattaa olla mahdollisimman rasvaista. Kuulemma luomutuotteilla onnistuu paremmin, itse käytin ihan tavallista maitoa. 

Jaa viilipurkki 6 annosvuokaan. Tasaa maito annosvuokiin viilinsiemenen päälle ja sekoita hyvin. Jätä viilit huoneenlämpöön tekeytymään. Viilin happaneminen kestää olosuhteista riippuen 12 tunnita vuorokauteen. Mitä pidempään viilit ovat huoneenlämmössä, sen happamampaa on valmis viili.

Kun viilin koostumus on mieleistä, viilit voi nostaa jääkaappiin. Viili säilyy jääkaapissa pari päivää. 


Mansikkagranola
2,5 dl kaurahiutaleita 
0,5 dl vehnäleseitä 
0,5 dl kauraleseitä
0,5 dl pellevansiemeniä
vajaa dl kurpitsansiemeniä
vajaa dl pekaanipähkinöitä
vajaa dl cashewpähkinöitä

1 dl pakastekuivattuja mansikoita 
0,5 dl kuivattuja banaanilastuja

0,5 dl öljyä 
0,25 dl vaahterasiirappia 
0,25 dl juoksevaa hunajaa 

Sekoita öljy, vaahterasiirappi ja hunaja keskenään. Yhdistä kaurahiutaleet, leseet, siemenet ja hieman pienemmiksi paloiksi pilkotut pähkinät, ja lisää öljy-siirappiseokseen. Sekoita hyvin ja levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. 

Paista 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Sekoittele kerta pari paahtamisen aikana. Kun granola on jäähtynyt, lisää joukkoon pieneksi pilkotut pakastekuivatut mansikat ja banaanilastut.

Säilytä granolaa kannellisessa lasipurkissa. Nautiskele itsetehdyn viilin kanssa aamiaisella, välipalalla tai iltapalalla.

*



Viili onkin kaikille tuttu juttu, mutta pakastekuivatut mansikat ei välttämättä ole. Itse törmäsin niihin ensimmäisen kerran, kun sain Marjexilta tuotekassin testattavaksi. Pakastekuivatut marjat valmistetaan jäädyttämällä kotimaisia mansikoita. Sitten ilmanpainetta vähentämällä marjojen sisältämä vesi haihtuu kiinteästä jäästä suoraan kaasumaiseen muotoon. Mansikat olivat pyöreitä ja kauniita, eikä niitä äkkikatsomalla erottanut muotonsa ja kokonsa puolesta tuoreista. Kuivat ja melko rapeat marjat eivät painaneet juuri mitään. Olin yllättynyt siitä miten paljon niissä oli mansikan makua tallella.






Granolaan sain pilkottua mansikoita kaikkein helpoiten leikkaamalla niitä saksilla pienemmiksi. Meillä muuten syödään nykyisin pääosin itsetehtyä granolaa. Aikaisemmin lisäsin granolaan enemmän makeutusta, mutta mitä useamman granolan olen tehnyt, sen vähämmän makeutta lisään. Itsetehty mysli ei kyllä ole mikään kaikkein taloudellisin vaihtoehto, mutta näin saa mieleistä ja tietää mistä mysli on tehty. 

Yhteistyö: Pakastekuivatut mansikat saatu Marjexilta