perjantai 21. heinäkuuta 2017

Tomaatti-mansikkasalaatti ja burrata

Makeat ja perinteiset mansikkaherkut ovat tältä sesongilta vielä laittamatta. Perinteisten mansikkakakkujen rinnalle olen löytänyt uuden tavan käyttää mansikkaa. Meillä on syöty mansikkaa tosi paljon salaateissa. Jo vuosi mansikkainen sinihomejuustolla maustettu salaatti on ollut meillä kesäinen herkku. Aivan uskomattoman herkullinen salaatti syntyy myös mansikasta, tomaatista ja yrteistä varsinkin, kun salaatin kruunaa burratalla. 



mansikka, burrata, tomaatti-mansikkasalaatti



Burrata on tomaatti-mansikkasalaatin juju. Oletko sinä maistanut burrataa? Burrata on luksusherkku. Se on mozzarellaa, joka on täytetty kermalla ja mozzarellapalloilla. Alun perin siis hävikkiherkku. Burrata kuljetetaan Suomeen lentorahtina Italiasta ja sitä on saatavilla lähinnä kauppahalleista ja deli-myymälöistä. Tampereella Burrataa voi hankkia ainakin kauppahallin Juustosopista. Hinta on suolainen: 250 g burrata-pallo maksoi viime viikonloppuna 8.90 €. Pallosta riittää syötävää kahdelle. Tosin juusto on niin hyvää, että kyllä juustoystävä burratan yksinkin pistelee.

Burratan pehmeää rakennetta ja valuvaa sisältöä on kunnioitettava. Juustoa kannattaa käsitellä hyvin vähän ja varovasti. Burrataa ei esimerkiksi kannata lämmittää tai paistaa vaan parhaimmillaan se on esimerkiksi juuri salaatissa kevyesti revittynä.



mansikka, burrata, tomaatti-mansikkasalaatti


*

Tomaatti-mansikkasalaatti burratalla


250 g burrataa
2 kypsää tomaattia
muutama kirsikkatomaatti
200 g mansikkaa
muutama basilikanlehti

2 rkl oliiviöljyä
vadelmaviinietikkaa
vähäsen sokeria
suolaa
mustapippuria

Pilko tomaatit, mansikat ja basilika pieneksi ja sekoita. Lisää seokseen vähäsen sokeria, suolaa ja mustapippuria myllystä. Sekoita joukkoon myös oliiviöljy ja vadelmaviinietikka.

Asettele salaatti annoksiksi lautaselle ja revi varovasti burrataa päälle.

Nauti esimerkiksi alkuruokana tai kevyenä iltapalana vaalean leivän ja kuplivan tai pirskahtelevan viinin kera.

*

Mikäli et onnistu saamaan burrataa sen voi korvata laadukkaalla (buffalonmaito) mozzarellalla. Jos sinulla on mahdollisuus osta ihmeessä burrataa. Sitä kannattaa lähteä hakemaan vaikka vähän kauempaakin. Burratan rakenne on uskomattoman pehmeä ja kevyt. Kuin söisi kesäisiä poutapilviä.

Rivitaloasukkaan pieni puutarha on tarjonnut tänä kesänä hyvän mansikkasadon. Olemme poimineet omasta maasta syötäväksi useamman litran. Perinteisiin kuuluu, että talveksi säilöttävät mansikat käydään poimimasta Pälkäneeltä Niitty-Seppälästä. Vielä toistaiseksi apukokeille on riittänyt palkaksi munkki ja mehu. Niitty-Seppälän on muuten mukava kesälomakohde etenkin lapsiperheille. Kesätorin takana on mm. ilmainen kotieläinpiha.



mansikka, burrata, tomaatti-mansikkasalaatti



keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Visavuoren museo ja valimokahvila Vaniljahelmi - Viikonloppukokki kotiseuturetkellä

Yhteistyössä Visavuoren museo ja Valimokahvila Vaniljahelmi


Visavuori, museo, Valimokahvila Vaniljahelmi, Emil Wikström
Visavuori juhannuksena 2017



Kauniilta Lovenkalliolta Sääksmäen Tarttilan kylässä avautuu upea näkymä Vanajavedelle. Eipä ihme, että kuvanveistäjä Emil Wikström päätti rakennuttaa sinne erämaa-ateljeensa aivan 1900-luvun alussa. Kalliolla kasvavien visakoivujen mukaan paikkaa alettiin nimittää Visavuoreksi. Vaikka kulkuyhteydet Visavuoreen olivat hyvät, on silti varmasti aikamoinen onnenkantamoinen, että kuvanveistäjä rakennutti huvilansa juuri Sääksmäellä. Yhtä hyvin se olisi voinut valmistua esimerkiksi Tuusulanjärven rannalle kuten Jean Sibeliuksen Ainola ja Pekka Halosen Halosenniemi tai Ruovedelle kuten Gallen-Kallelan erämaa-ateljee.




Visavuori, museo, valimokahvila Vaniljahelmi, Emil Wikström, Vanajavesi
Sateisen päivän maisema asuinrakennuksen parvekkeelta Vanajavedelle



Kun minusta tuli valkeakoskelainen reilu 10-vuotta sitten en oikeastaan edes tiennyt, että meillä on tällainen helmi. Sittemmin Visavuoressa on tullut vierailtua monesti, jopa useita kertoja kesässä. Visavuori on mieleinen paikka myös lapsille, vaikka vaikuttavat veistokset joskus pieniä pelottivat. Visavuori on museo, jossa riittää nähtävää useiksi kerroiksi. Lukuisat yksityiskohdat ateljeessa ja asuinrakennuksessa, kaunis hyvin hoidettu puutarha, komeat rakennukset ja vaikuttava maisema saavat palaamaan museoon yhä uudelleen ja uudelleen. Onko Visavuori sinulle tuttu?

Jos Visavuori on vielä näkemättä, kannattaa hypätä auton rattiin ja ajella Sääksmäelle. Visavuori on autoilijalle helposti saavutettavissa. Helsinki-Tampere moottoritieltä ei ole pitkäkään matka museoon. Helsingistä matkaa kertyy 130 km, Tampereelta 45 km ja Valkeakoskelta vain 14 km. Jos aikanaan Visavuori oli helposti saavutettavissa vesiteitse se on sitä yhä. Ne, jotka eivät omista omaa venettä, pääsevät Hämeenlinnasta Hopealinjalla Visavuoren laituriin. Valitettavasti paikka ei ole esteetön.

Viisi syytä vierailla Visavuoressa:

  1. Rakennukset
  2. Veistokset
  3. Puutarha
  4. Tarinat 
  5. Kahvila
1. Rakennukset. Kuvanveistäjä Emil Wikström (1864-1942) oli puusepän poika, jonka kyvykkyys havaittiin ja hän pääsi tukijoiden avulla opiskelemaan ensin kotimaassa Turussa ja Helsingissä, ja sitten apurahan turvin Euroopassa Wienin taideakatemiassa ja Pariisissa. 



Visavuori, valimokahvila Vaniljahelmi, Emil Wikström, museo, ateljee
Visavuoren ateljee heinakuun sateisena maanantaina



Visavuorin ateljee rakentui Sääksmäelle 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Ensimmäinen ateljee rakennus valmistui jo 1800-luvun lopussa, mutta se, ikävä kyllä, paloi vain muutama vuosi valmistumisestaan. Nykyisellään Visavuoressa on kolme rakennusta. Kuvanveistäjän Emil Wikströmin ja hänen perheensä asuinrakennus, ateljeerakennus sekä Kari-pavilijonki, joka esitellään pilapiirtäjä Kari Suomalaisen, Emil Wikströmin tyttärenpojan, elämäntyötä. Lisäksi Kari-paviljongissa on vaihtuvien näyttelyiden tila. 

Ateljeen vanhimmassa osassa olivat kuvanveistäjän työtilat ja uudemmalla puolella oli tilat vieraiden vastaanottamista varten, talvipuutarha, urkuparvi sekä tähtitorni. Ateljeen maantasa kerroksessa oli lisäksi Suomen ensimmäinen pronssivalimo, joka nykyisellään toimii kahvilana. Ateljeerakennuksen monikäyttöisyys ihmetyttää ja hämmästyttää vielä museokävijääkin. Lapsia tietysti kiinnosti kovasti tähtitorni, jossa Pariisin tähtitieteellisen seuran jäsen teki havaintoja ja raportoin niistä Ranskaan. Visavuoren tähtitorni saattaisi olla nykypäivän tähtitieteilijällekin hyvä paikka tehdä havaintoja, vaikka Visavuori ei enää aivan yhtä erämaassa olekaan kuin 1900-luvun alussa, on paikka kuitenkin kohtuullisen syrjässä kaupungista ja valosaasteesta.  




Visavuori, valimokahvila Vaniljahelmi, museo, ateljee, talvipuutarha,
Ateljee-rakennuksen talvipuutarha. Etualan visakoivuinen tuoli on "mallituoli", jossa ainakin
presidentit Mannerheim ja Svinhuvud ovat istuneet malleina.



Visavuoren asuinrakennus yksityiskohtineen aiheuttaa syviä huokauksia. Karjalaishenkisen hirsilinnan ulkoasu ja sisätilat ovat keskenään täysin erilaiset, jopa ristiriitaiset. Ei uskoisi, että hirsirunkoisen ja paanukattoisen rakennuksen huoneissa on ranskalaiset huonekalut ja tapetit, jotka ovat säilyneet alkuperäisinä. Ruokailutila on enemmän rakennuksen ulkoiselle habitukselle uskollinen. Aikakaudelle tyypilliset puiset kiinteät penkit ja pöytä sekä seinäkoriste sydän- ja hakaristisymboleineen ovat tyylilltään enemmän rakennuksen ulkoiselle tyylille uskollisia.

Visavuoren keittiö on varmastikin kaikkea muuta kuin aikakaudelle tyypillinen. En ainakaan usko, että lehikäisraudat ja ruokailuvälineiden kiillotuskoneet ovat aikakaudelle tyypillisiä. Kerrotaan myös, että Visavuoressa käytettiin paljon eurooppalaisia raaka-aineita ja mausteita. Esimerkiksi oliiviöljyä tuotiin säännöllisesti Wikströmeille.

2. Veistokset. Vaikka ei tietäisi kovin paljoa veistotaiteesta, on varmasti törmännyt Wikströmin töihin. Hänen tunnetumpia töitään ovat muun muassa Lyhdynkantajat eli Helsingin rautatieaseman graniitista veistetyt kivipatsaat, Säätytalon päätykolmio ja monet kansallisten suurmiesten patsaat ja muistomerkit Helsingissä ja muualla kotimaassa.



Visavuori, valimokahvila Vaniljahelmi, Emil Wickström, museo, veistos, pronssivalim
Anna-Liisa Vaniljahelmen ikkunalla.



Veistoksia, niiden luonnoksia ja harjoitelmia ja erilaisia tutkielmia on nähtävillä Visavuoren ateljeessa. Suurin osa nähtävillä olleista vedoksista on kipsivaluja, mutta esillä on myös muutamia kivestä tai pronssista tehtyjä veistoksia tai niiden osia. Suurikokoiset veistokset voivat varsinkin pienten lasten silmissä olla vähän pelottavia, aikuisestakin on vaikuttavaa katsella Väinämöistä silmästä silmään.




Visavuori, valimokahvila Vaniljahelmi, veistos, Emil Wikström, ateljee


Jos olet paikallinen, saatat hyvin löytää veistoksista tuttuja piireteitä. Kuvanveistäjä käytti mielellään paikallisia malleina. Veistoksia on sijoitettuna myös Visavuoren puutarhaan.

3. Puutarha. Visavuoren pihapiiri on upea! Koska kesä on ollut melko kylmä ja vettä on riittänyt, puutarha kukoistaa heinäkuun puolessa välissä yhä. Lukuisat kukkivat kukat pioneista ruusuihin saavat aikaan silmiä hivelevän näyn. Kasveja paremmin tuntevat voivat varmasti löytää puutarhasta monia jo harvinaiseksi käyneitä perennoja. Puutarha muuttuu kesän kuluessa nopeasti sen huomaa tämän postauksen kuvistakin. Aurinkoiset kuvat on otettu juhannuksen aikaan ja pilvisen päivän kuvat heinäkuun puolessa välissä. 



Visavuori, museo, Vaniljahelmi, Emil Wikström, tähtitorni, ateljee, puutarha
Juhannuksena 2017



Puutarha oli tärkeä myös Wikströmeillä. Hyötypuutarhan lisäksi Visavuoressa kasvatettiin kasveja, jotka eivät 1900-luvun alussa olleet Hämeessä kovinkaan tavallisia. En usko, että muissa taloissa kasvatettiin aprikooseja tai viinirypäleitä. Ilmeisesti oli niin, että Emil Wikström paneutui täysillä siihen mitä teki oli sitten kysymys kuvanveistosta, valokuvauksesta, tähtitieteestä tai puutarhanhoidosta.





Visavuori, museo, Emil Wikström, valimokahvila Vaniljahelmi, puutarha, ateljee
Heinäkuussa 2017




4. Tarinat. Vierailu Visavuoreen kannattaa ehdottomasti ajoittaa siten, että pääsee osallistumaan joko klo 12 tai 16 starttaaville opastetuille kierroksille. Museoon ja sen näyttelyihin voi tutustua omatoimisestikin, mutta silloin ei pääse osallisiksi tarinoista. Ja tarinoita Visavuoressa riittää! Opasta kuunnellessani ajattelin, että mitä kaikkea mahtaisimmekaan tietää, jos seinät osaisivat puhua. Parasta olisi, jos ne osaisivat monta kieltä, sillä Visavuoressa puhuttiin varmuudella suomen lisäksi ainakin ruotsia ja ranskaa, jotka olivat suomen kieltä taitamattoman Alice-rouvan kielet. Kunnioitettavaa on, että umpisuomalainen kuvanveistäjä pystyi edellä mainittujen lisäksi kommunikoimaan myös englanniksi ja espanjaksi. 

Emil Wikströmin monipuolinen lahjakkuus eri aloilla saavat hänet näyttämään renessanssi-ihmiseltä, enkä yhtään ihmettele, että Kari Suomalainen on mielessään ylentänyt isoisänsä  Jumalasta seuraavaksi.

Vaikka olen vieraillut opastetuilla kierroksilla monina kesinä useampia kertoja, joka kerran kuulen jotain uutta. Tällä kerralla uudet tarinat koskivat juuri Alicea, joka on pitänyt ainakin palkollisensa ja lapsensa kurissa ja nuhteessa. Vai mitä sanoisitte siitä, että rouva pystyi vuoteestaan peilien kautta seuraamaan oliko piikojen ikkunan takana liikehdintää. Tyylilleen uskollisena rouvan kerrotaan osallistuneen talon töihin puutarhassa korkokengät jalassa ja pedanneen sängyt hansikkaat kädessä, että kauniisti laitetut kynnet eivät vioittuisi. Voisi kuvitella, että elämä erämaa-ateljeessa ei ollut helsinkiläiselle seurapiiriperhoselle helppoa.

5. Valimokahvila Vaniljahelmi. Visavuoressa ateljerakennusassa toimii museokahvilana valimokahvila Vaniljahelmi. Valimon tunnelmallisissa tiloissa voi piipahtaa museoon tutustumisen lomassa nauttimassa kupin kahvia ja ihania leivonnaisia, jotka ovat aina taatusti tuoreita. Kahvilassa laatu korvaa määrän. Tarjolla ei ole sen seitsemää sorttia, mutta vaihtoehtoja on muutama; sekä makean että suolaisen nälkään. 




Valimokahvila Vaniljahelmi, Visavuori
Vaniljahelmen värikäs vitriini pitää sisällään lähi- ja luomutuotteita.



Kahvilassa on mukava vierailla jo senkin vuoksi, että kahvilayrittäjä Anu Mäenpäästä näkee, että hän tekee työtään tosissaan ja suhtautuu siihen intohimoisesti. Yrittäjä suosii sesonkiajattelua ja pyrkii tarjoamaan paljon lähi- ja luomutuotteita. Pienyrittäjänä hän haluaa myös tukea toisia yrittäjiä. Yhteistyö näkyy kahvilassa; osa kahvilan valikoimasta valmistetaan muualla kuin Visavuoressa. Tämä on osin aivan käytännön sanelema juttu. Keittiön tilat ovat minimaaliset. Kahvilassa on myynnissä myös laadukas valikoima pienyrittäjien tuotteita hilloja, makeisia, hunajaa ja niin edelleen.




Valimokahvila Vaniljahelmi, Visavuori, mansikkaviineri
Viinereitä sesonkiherkkuilla täytettynä




Vierailessamme Vaniljahelmessä pullataikina oli vasta nousemassa, mutta vitriinissä kuitenkin komeili samana aamuna Hämeenlinnassa leivottuja täydellisiä wienermunkkeja. Kun museokierros oli ohi, kahvilasta kantautuikin jo tuoreen pullan tuoksu. Sitä oli vaikea vastustaa. 

Vaniljahelmen vohveliviikonloppu on ollut tämän kesän hitti. Vohveleita on kuulemma kyselty muutenkin kuin vohveliviikonloppuna. Seuraava kerran vohveleilla pääsee herkuttelemaan tulevana viikonloppuna (22.-23.7.2017)! Jos suunnitelmat on vielä tekemättä, piipahda ihmeessä vohvelille. Hyvänmakuiset vohvelit ovat jääneet mieleen myös huokean hintaisina.  Tulevana viikonloppuna vohveleiden hinta on 5,90 €. Suolainen vaihtoehto on kinkku-juustotäytteinen ja makea versio täytetään sitruuna-limesorbetilla, vadelmilla ja lähituottajan hunajasta valmistetulla kastikkeella. Jos ottaa molemmat, saa sekä ruuan että jälkiruuan.  Gluteenitonta tai maidotonta ruokavaliota noudattavienkaan ei tarvitse jäädä sivustakatselijoiksi. Me kävimme maistelemassa juhannuksena vohveleita ja sen perusteella voin suositella. Silloin sesonki oli eri ja täytteet sesongin mukaiset.



Valimokahvila Vaniljahelmi, Visavuori, vohveliviikonloppu
Edellisen vohveliviikonlopun suolainen ja makea vohveli




Me tutustuimme museoon niin huolella, että opastuksen jälkeen kävimme uudelleen läpi sekä ateljeen että asuinrakennuksen. Kari-Paviljonki jäi tällä kerralla vähemmälle huomiolle, vaikka siellä olisi olltu pilapiirrosten lisäksi myös mielenkiintoinen vaihtuva näyttely Sanasta kuvaan. Näyttelyssä oli esillä eri aikakausien suomalaisten kirjailijoiden muotokuvia, joista pikaisella vilkaisulla Anja Kaurasen ja Jari Tervon muotokuvat tekivät suurimman vaikutuksen.

Paljastuipa Kari-paviljongin museomyymälässä sellainenkin salaisuus, että kotimme seinällä roikkuva kipsinen vauvan käsi ei olekaan nuoremman apukokin, vaan kipsiveistos on Wikströmin Syntymä. Originaali kipsi Syntymä (Tintin 1895) on museon kokoelmissa.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Friteeratut sirkat - ehdottomasti positiivinen makuelämys

Olen aina ollut sitä mieltä, että kaikki mikä on ruuaksi valmistettua, on maistamisen arvoista. Niinpä päätin maistaa sirkkoja, kun tilaisuus tarjoutui. No, sirkkoja ei tuotu eteeni ihan tarjottimella, vaan jouduin nähdä vähän vaivaa ruokani eteen. Olin jo aiemmin keväällä kuullut, että kotiseudullani Kurikassa on sirkkaamo. Alkukesän mummulareissulla selvittelin "sirkkaajan" nimen ja puhelinnumeron (Jos sirkat kasvavat sirkkaamossa, eikös niiden kasvattaja silloin ole sirkkaaja?), ja tartuin rohkeasti puhelimeen, paikan päällä kun kerran olimme. Siltä istumalta tulin ostaneeksi 100 g pakastettuja sirkkoja, vaikka sirkkamon isäntä itse oli reissussa. 



friteerattu sirkka, kotisirkka, hyönteisravinto



Tuosta nuon vain friteerasin sirkkoja. Äiti kyllä sanoi, että ensin pitää syödä oikeaa ruokaa ennen kuin saa ruveta sirkkoja paistamaan. Näin teimme. Söimme oikeaa ruokaa. Muistaakseni ja mitä luultavimmin peruunoota ja soosia, sillä SE on pohjalaasten oikia ruoka, ja sitten friteerasin sirkat. Siinä me sitten maistelimme sirkkoja minä, äiti, isä, mieheni ja vanhempi apukokki. Nuorempi ei suostunut maistamaan, ei sitten millään.

Kokemus oli kaikkien mielestä positiivinen. Sirkkojen maku oli mieto, hieman hernemäinen.  Etäisesti tulee mieleen myös äyriäiset. Uppopaistaminen tekee sirkoista rapeita ja puraisun jälkeen suutuntuma on vähän jauhoinen, mutta ei kuiva. Nuorempi apukokki sanoi, että haisee popcornille, mutta ei sittenkään suostunut maistamaan. Popcornin haju tuli tietenkin rypsiöljystä, eikä sirkkojen maku muistuttanut vähääkään poppareita. Sirkat ovat oikein kelvollinen snacks, mutta nälkäänsä niitä saa kyllä pistellä aika satsin.



friteerattu sirkka, kotisirkka, hyönteisravinto




friteerattu sirkka, kotisirkka, hyönteisravinto



Ensikosketus sirkkoihin oli mielenkiintoinen, että otin uudelleen yhteyttä sirkkojen kasvattajaan ja sovimme tapaamisen kesälomareissulle. Kurikkalainen sikatilallinen Panu Ollikkala ryhtyi kasvattamaan kotisirkkoja sikojen rinnalla. Kasvattaminen on koeluoteista pioneerityötä, sillä Suomessa sirkkoja ei vielä saa myydä elintarvikkeena. Lakimuutoksen myötä tämä mahdollisuus avautuu luvanvaraisena vuoden vaihteessa. Tällä hetkellä sirkkojen markkinat ovat siis pienet. Edelläkävijöitä sirkkabisneksessä ovat Hollanti ja Britannia. Maissa sirkkoja kasvatetaan jo nyt suuremmassa mittakaavassa. Hollantilaiset tai britit eivät ole olleet halukkaita jakamaan oppia muille, joten kaikki on pitänyt oppia kantapään kautta. 

Mielenkiintoisen iltapäivän parasta antia oli se, että sain kuulla ja nähdä miten innostunut ja työhönsä paneutunut sirkkaaja on. Siinä sirkkojen sirittäessä ruokabloggarikin oppi sirkoista yhtä sun toista. Esimerkiksi sen, että naaraat eivät siritä. Sirittämällä sirkat etsivät lajitovereitaan. Siis mitä vähemmän sirkkoja, sen kovempi ääni, koska kaverit ovat kadoksissa



friteerattu sirkka, kotisirkka, hyönteisravinto




friteerattu sirkka, kotisirkka, hyönteisravinto



Sirkkaamossa kasvatettava kotisirkka (Acheta domesticus) on Suomessa luonnossa tavattu laji, vieraslaji tosin. Nykyisellään kotisirkat ovat käyneet luonnossa melko harvinaisiksi, mutta aiemmin se oli hyvinkin tavallinen vieras kosteissa asumuksissa. Vaikka kotisirkka ei luonnossa olekaan vaarallinen tuholainen, pakoriski on sirkkaamossa otettu huomioon. Sirkkojen laatikot ovat tiiviit ja sirkkaamon oven eteen on asennettu verkot.

Kun lakimuutoksen myötä avautuu mahdollisuus myydä sirkkoja elintarvikkeena, ei tuotantoprosessia Ollikkalassa tarvitse lähteä muuttamaan, sillä jo nyt sirkkoja kasvatetaan kuten mitä tahansa muuta elintarvikkeeksi tuotettavaa lajia. Sirkkaamossa sirkat elävät verkkokannellisissa muovilaatikoissa kananmunakennojen välissä. Ne syövät kananrehua ja kurkkua, joka on kauppamyyntiin kelpaamatonta epäkuranttia tavaraa. Hyöteisiä kasvatettaessa pystytään siis hyödyntämään elintarviketeollisuuden sivuvirtoja ja ylijäämääkin. Kurkku ei päädy kaatopaikalle. Toisessa päässä asumustaan sirkoilla on ruokapaikka, ja toiseen päähän ne tekevät tarpeensa. Ei mikään ihan tyhmä otus!



friteerattu sirkka, kotisirkka, hyönteisravinto



friteerattu sirkka, kotisirkka, hyönteisravinto



Sirkkaamon tietokoneelle on tallennettu vaikuttava määrä dataa sirkkojen ravinnon määrästä ja laadusta sekä hyönteisten käyttäytymisestä ja kasvusta. Oikenlaisen ravinnon määrän ja laadun löytäminen on ollut hakemista isännän mukaan. Ensin ruokittiin liian vähän. Sirkat tarvitsevat yllättävän paljon ravintoa, vettä ne eivät niinkään tarvitse. Rehunkin löytymisen kanssa on ollut haasteita; yksi rehu homehtui, ja toista ronkelit sirkat eivät syöneet ja niin edelleen. Juuri tällä hetkellä käytössä oleva rehukaan ei ole paras mahdollinen. Parhaillaan onkin kuulemma selvitystyön alla voisiko kotimainen härkäpapu toimia sirkkojen ravintona. Ja sehän se olisikin hieno juttu, jos rehu saataisiin kotimaisista pelloista! 

Sirkkojen kasvattaminen on nopeaa. Sirkat kuoriutuvat munasta hyönteiseksi noin viikossa. Kuudessa viikossa niistä tulee täyskasvuisia noin 2,5 cm pitkiä hyönteisiä. Naaraiden muninta-aika on noin 3-4 viikkoa. Teurasikäiset sirkat siirretään kylmiin tiloihin, jossa ne vaipuvat horrokseen. Tämän jälkeen sirkat pakastetaan. Sirkkojen loppu on luontaisen kaltainen. Pakkasessa ne eivät tiedä kuolevansa. Sieltä pakkasesta minäkin ne sirkkani sitten sain friteerattavaksi.



*

Friteeratut sirkat


pakastettuja sirkkoja
rypsiöljyä

suolaa
(sumakkia tai muuta mieleistäsi maustetta)

Laita sirkat kannelliseen pakasterasiaan ja ravistele rasiaa varovasti. Näin sirkoilta lähtevät jalat irti. Myös jalat ovat syötäväksi kelpaavia, mutta suutuntuma on epämiellyttävä.

Kuumenna rypsiöljy 160 asteiseksi. Lisää sirkat kuumaan öljyyn ja friteeraa, kunnes öljy on uudelleen 160 asteista.

Nosta sirkat talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva imeytyy talouspaperiin. 

Mausta suolalla (ja sumakilla tai muulla mieleiselläsi mausteella) ja nauti snacksina

*


Mitä muuta sirkoista voisi tehdä? Olen kuullut, että niistä on valmistettu rocky roadia tai että ne on tarjottu etanoiden tapaan. Sirkat voisi myös marinoida tai jauhaa ja käyttää proteiinilisänä. Sillä proteiinia kuivatuissa sirkoissa on jopa 60-70%. Jos sinulla on mahdollisuus maistaa tai peräti valmistaa sirkkoja, suosittelen tarttumaan ennakkoluulottomasti tilaisuuteen. Tässä saattaa olla kysymyksessä jotain hyvin suurta ja merkittävää, vaikka vielä taitaa matkaa siihen, että sirkat ovat oikeaa ruokaa.  Matkaa taitaa olla myös siihen, että sirkkojen kasvatuksesta voisi saada elantoa, mutta hienoa nähdä, että hanketta viedään joukolla eteenpäin eri rintamilla, ja että näiden pioneerienkasvattajien lisäksi mukana on myös tutkija- ja asiantuntijaorganisaatioita (esimerkiksi Luonnonvarakeskus Luke) ja eri alojen yrittäjiä. Mielenkiintoista on myös se, että sirkkojen kasvatusta halutaan viedä eteenpäin enemmänkin markkinatalous- kuin maatalousvetoisesti. Jään oikein innolla seuraamaan mitä tästä vielä oikein kehkeytyykään. Toivottavasti kaikkea hyvää. Kiitos vielä mahdollisuudesta piipahtaa sirkkaamossa ja onnea matkaan!



friteerattu sirkka, kotisirkka, hyönteisravinto



Yksi huomionarvoinen seikka on tässä vaiheessa syytä mainita: sirkkojen kuori on kitiiniä eli samaa ainetta kuin esimerkiksi rapujen, joten äyriäisallergiset saattavat saada kotisirkoista oireita. 




perjantai 14. heinäkuuta 2017

Munakoisopataa ja karitsan kyljyksiä

Koska on kesä ja loma, suunnittelmat elävät ja muuttuvat jatkuvasti. Näköjään niin käy myös täällä blogin puolella. Matkakertomus Kroatiasta odottaa yhä kirjoittamista, ja saa odottaakin, koska nyt ei yhtään kiinnosta ruveta kahlaamaan valokuvia läpi. Munakoisopata ja karitsan kyljykset oli niin hyvä ruoka, että se on pakko blogata tässä välissä. Jonossa on myös ainakin hernekeittoa tuoreherneistä, kotimaan matkavinkki Pirkanmaalle ja uudenlainen makuelämys tältä kesältä. Ja se onkin jännä juttu se! Maistelin nimittäin kotisirkkoja, mutta siitä ehkä seuraavalla kerralla. Nyt munakoisopataa ja karitsan kyljyksiä:


munakoisopata kikherneillä, karitsan kyljykset, luomu, kasvisruoka


Munakoisopataa ja karitsan kyljyksiä

4 annosta


Karitsan kyljykset


4 kpl kotimaisia luomukaritsan kyljyksiä
nokare voita
tilkka öljyä

2 pientä porkkanaa
banaanisalottisipuli
2 laakerinlehtiä
pari tuoretta timjamin oksaa
mustapippuria
suolaa
2 dl punaviiniä
vettä

Nosta kyljykset pöydän kulmalle hyvissä ajoin, vähintään tunti, ennen valmistamista lämpenemään.

Sulata kannellisessa paistokasarissa tai -pannussa tilkka voita. Lisää pannulle tilkka öljyä. Mausta kyljykset suolalla ja pippurilla. Paista kyljyksistä pinnat kiinni molemmilta puolilta.

Lisää pannulle kuoritut ja krouveiksi paloiksi pilkotut porkkanat ja sipulit. Lisää mausteet ja viini. Kiehauta. Lisää vettä sen verran, että kyljykset juuri ja juuri peittyvät. Anna hautua kannen alla useita tunteja.

Kun liha alkaa irrota luista. Aloita valmistamaan munakoisopata. Se valmistuu vartissa, joten liha saa tosiaan olla kypsää ennen kuin aloitat valmistamisen.



Munakoisopata


400 g munakoisoa
keltasipuli silputtuna
valkosipulinkynsi viipaloituna
punainen chili viipaloituna
2 tl currya
2 dl oliiviöljyä
2 dl säilykekikherneitä valutettuna
1 dl keltaisia rusinoita
1,5 dl kasvislientä
2 dl kermaa
2 tl hunajaa
tuoretta korianteria
hunajaa

Leikkaa munakoiso pieniksi kuutioiksi. Paista munakoisokuutioita keltasipulisilpun, valkosipuli- ja chiliviipaleiden sekä curryn kanssa oliiviöljyssä paistinpannulla keskilämmöllä 3 minuuttia.

Lisää joukkoon kikherneet, rusinat, kasvisliemi ja kerma. Hauduta keskilämmöllä noin 10 minuuttia. 

Mausta hunajalla ja suolalla sekä tuoreella korianterilla.

Nosta punaviinissä haudutetut karitsankyljykset munakoisopadan päälle ja nautiskele hyvän punaviinin kanssa.

*

Munakoisopata oli todella hyvää. Alkuperäinen resepti on jälleen Tommy Myllymäen kasvikset kirjasta, johon tein pieniä muutoksia kaappin sisällön mukaan esimerkiksi käyttämällä säilykeherneitä. 

Munakoisopata olisi ollut kelpo ruokaa sellaisenaan tai riisin kanssa nautittavaksi. Se kelpaa siis vinkiksi myös kasvisruokavaliota noudattaville. Testattukin tämä on. Ylijäänyt munakoisopata lämmitettiin tuhdiksi lounaaksi. Vegaanit joutuvat muokkaamaan reseptiä enemmän ja vaihtamaan kerman tilalle ruokavalioonsa sopivan tuotteen. Jotain kermaista ja makuja pyöristävää munakoisopata mielestäni kuitenkin vaatii.



munakoisopata kikherneillä, karitsan kyljykset, luomu, kasvisruoka



munakoisopata kikherneillä, karitsan kyljykset, luomu, kasvisruoka



Minä tarjosin munakoisopataa luomukaritsan lisäkkeenä. Tolvilan kartanosta tammikuussa haettu karitsa häviää pakastimesta hiljalleen. Kyljykset tulivat heti mieleeni kun lueskelin Kasvikset-kirjaa. Myllymäki suositteleekin munakoisopadalle, joko lammasta tai broileria, enkä voi tämän ruuan jälkeen kun yhtyä suosittelijaan.  Curry, makeat rusinat, kermainen täyteläisyys, miedot kikherneet ja munakoiso muodostivat padan, joka oli oivallinen lisäke karitsan kyljyksille. 



munakoisopata kikherneillä, karitsan kyljykset, luomu, kasvisruoka


Karitsan kyljykset ovat mielestäni parhaimmillaan pitkään punaviinissä haudutettuna. Pitäisi ehkä koittaa joskus jotakin muutakin kuin tätä samaa valmistustapaa. Miten sinä suosittelisit valmistamaan karitsan kyljykset?

Ja hei, haudutusliemi kannattaa ilman muuta siiviöidä talteen ja pakastaa. Sitä ei tässä ruuassa tarvita, mutta makuja ei kannata heittää hukkaan!

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Melonigranita ja oma(n) maa(n) mansikka

Matkalaukut on purettu ja lomamatkan pyykit on sentään pesty, mutta matkakertomusta en vieläkään ole aloittanut. Nyt on nautittu kesästä! Ulkoilmaelämä ja lähes espanjalainen elämänrytmi ovat loman parhaita puolia. Aurinko ja lämpö on saanut idoimaan helppoja välipalaherkkuja. Melonigranita on ollut tämän viikonlopun hitti!



melonigranita, vesimeloni, mansikka, minttu



Granita on jäädyke, joka valmistetaan marjoista tai hedelmistä. Se ei yleensä sisällä maitotuotteita kuten jäädyke tai jäätelö, joten granita sopii vegaaneillekin. Alkuperältään granita mahtaa olla italialainen. Granitaan voi lisätä vähän alkoholia vaikkapa likööriä tai kuohuviiniä, jos niin haluaa. Joskus granita kaipaa hieman sokeria tai muuta makeutusta, mutta nyt vesimelonit ovat nyt niin makeita, että edes lisämakeutusta ei tarvita.


melonigranita, vesimeloni, mansikka, minttu




*

Melonigranita ja oma(n) maa(n) mansikka


noin 1 kg vesimelonia
mansikoita
mintunlehtiä

Irrota vesimelonista punainen hedelmäliha ja hienonna se yleiskoneessa tai monitoimilaitteessa hienoksi. Kaada hieno sose laakeaan vuokaan ja laita pakkaseen. Sekoittele massaa aika ajoin pakkasessa. Granitan valmistuminen ottaa aikaan vähintään 3-4 tuntia. 

Kun massa on jäätynyt, raasta granita esimerkiksi haarukalla hileiseksi ja asettele tarjolla kauniiseen lasiastiaan. Koristele mintunlehdillä ja mansikoilla.

*



melonigranita, vesimeloni, mansikka, minttu



Käytä granitan valmistamiseen mielellään siemenetöntä melonia. Siemenet eivät tunnu mukavalta suussa, eivätkä ne tietysti näytäkään kivalta valmiissa annoksessa. Vesimeloni on nyt todella makeaa ja siitä valmistettu granita ei tarvitse mitään makeutusta. Granita kannattaa valmistaa laakeaan vuokaan, jolloin se jäätyy nopeammin. Eikä haittaa, jos granita ei tule syödyksi kerrallaan. Granita säilyy kyllä pakastimessa kannellisessa astiassa ja  se sulaa nopeasti sen verran, että hilettä saa raastettua tarvitsemansa määrän.

Vesimeloni on nyt sesongissa ja todella edullista. Tosin tähän aikaan kesästä se on vielä tuotitavaraa. Kotimaista satoa saa odotella vielä jonkun tovin. Kotimaisen ruokatuotannon kannattajana on tämä herkku kokeiltava uudestaan myös suomalaisista meloneista, sitten kun niiden aika on. Mansikat sentään ovat kotimaisia, nämä yksilöt ihan omasta maasta. Joitakin vuosia sitten istutimme takapihalle maanpeittokasviksi mansikoita, ja tänä kesänä mansikat ovat tuottaneet satoa ihan mukavasti. Tosin kypsien poimiminen on aikamoista kilpajuoksua. Perheenjäsenten lisäksi linnut ovat kiinnostuneita kypsyvistä mansikoista.



melonigranita, vesimeloni, mansikka, minttu



Viikonloppu on varmasti ollut säiden puolesta kesän upein. Vasta nyt, kun heinäkuu on lähes puolessa välissä, ehdimme ensimmäistä kertaa veneelle yöksi. Kaunis päivä laski upeaksi illaksi, vai mitä olette mieltä?