torstai 15. marraskuuta 2018

Beaujolais Nouveau 2018 vuoden marraskuun kolmas torstai

Oikeastaan odotin marraskuun kolmatta torstaita kovasti. Tänä vuonna marraskuu on tuntunut marraskuulta, eikä se tunne ole ollut mitenkään outo.  On nimittäin ihan oikeasti ollut synkkää ja pimeää. Aamulehden mukaan aurinko on näillä leveyksillä paistanut marraskuussa tänä vuonna muutaman tunnin, ja sekin on enemmän kuin Kouvolassa. Tsemppiä kaakkoon! Karnevaalille on siis tilausta. Vaikka taitaa jäädä aika pieneksi tämä juhlinta, eipä kotikaupungissa ole ilotulitusta uuden sadon viinien kunniaksi, eivätkä viinitynnyrit rullaa keskustan läpi kuten Lyonissa. Tässä samalla tajuan, että voisi olla mukavaa maistella beaujolais nouveau -viinit Ranskassa. Kuka lähtee messiin?



beaujolaisnouveau


Vielä tänä vuonna uuden sadon viinit maisteltiin kuitenkin kotona. Tämän vuotisista 65 000 pullosta kaksi tuli meille! Uuden sadon viinien on sanottu kuivan ja lämpimän satokauden 2018 vuoksi olevan aromikkaampaa, koska etenkin kuivuus vaikutti siihen, että rypäleet eivät kasvaneet suuriksi. Lämmön taas sanotaan vaikuttavan siihen, että lopputulos viineissä on keskimääräistä laadukkaampi.

Menneiltä vuosilta olen oppinut sen, että beaujolais nouveau on jäähdytettävä kunnolla. Omaan suuhun viini tuntuu mukavamman makuiselta kun se on lähempänä 10 kuin 15 astetta. Alko suosittelee lämpötilaksi 12-14 astetta.



beaujolaisnouveau


Viinit olivat tänä vuonnakin hinnaltaan 10 euron paikkeilla. Hieman kalliinpi Pierre Ferraud Beaujolais-Villages Nouveau on alkon luonnehdinnan mukaan keskitanniininen, mustikkainen, vadelmainen, kirsikkainen, kevyen kukkainen, hennon mausteinen. Huokeampi (hinnan ero on 2 eurao) Albert Bichot Beaujolais Nouveau on vähätanniininen, villivadelmainen, mustikkainen, kevyen mustaherukkainen, mausteinen. Jälkimmäinen, Bichotin viini, maisteltiin ihan oikeana päivänä. Blogissa ei ehkä oikein näytä hyvältä se, että joka vuosi sanon viinin olleen yllättävän hyvää. Tai joku saattaa epäillä kehittyykö Viikonloppukokin viinimaku lainkaan. Mutta niin se vain on, että vuodet eivät ole veljiä keskenään. Muutaman vuoden takaiseen, vahvasti banaanimakuiseen, uuden sadon viiniin verrattuna tämän vuotinen oli kuitenkin hyvää. Uuden sadon viiniksi keskimääräistä parempaa.



beaujolaisnouveau


Viime vuonna viiniä maisteltiin sushin kanssa ja sitä edellisenä juustojen kanssa. Suositusten mukaan uuden sadon viinit sopivat hyvin myös pastojen ja kanan kanssa, myös metsän antimet mainittiin. Minä panostinkin tänä vuonna metsään. Kotoa nimittäin löytyi edellisenä viikonloppuna poimittuja suppilovahveroita. Kokosin sienistä, voimakkaasta juustosta ja vaaleasta leivästä meille iltapalaksi lämpimät leivät. Kalalle vuoden 2018 viini olisi ollut omiaan. Campasimpukka joi uuden sadonviinin blinien kanssa ja Instagramin mukaan SoppaHanna nautti beaujolais nouveaun pakastepizzan kanssa. Parasta uuden sadon viinissä on se, että sen saa juoda marraskuun kolmantena torstaina!

perjantai 9. marraskuuta 2018

Pekonipuuro eli Savory oatmeal - kaurapuuroa suolaisin höystein

Savory oatmeal on paljon kuvaavampi nimi kuin suolainen kaurapuuro. Suomalaiseen kaurapuurohan lisätään aina suolaa. Suolaa lisätään silloinkin, kun puuro tarjotaan mehukeiton, hillon tai marjojen kanssa. Savory oatmealiin on kuitenkin lisätty enemmän suolaisia aineksia kuin pelkkä suola. Ehkä suomeksi pitäisikin puhua kaurapuurosta suolaisin höystein. Savory oatmeal -haulla löytää toinen toistaan upeamman näköisiä annoksia instagramista tai pinterestistä. Oma kiinnostukseni suolaiseen kaurapuuroon heräsi testattuani vesikrassi-perunahelmipuuroa paahdetun kuhan lisäkkeenä. Suolaista kaurapuuroa voisikin ajatella ennemminkin risoton kaltaisena ruokana kuin puurona. Toimivathan ne kaiken maailman ohratotkin oikein hyvin. Suolainen kaurapuuro tuli testattua ihan todelliseen nälkään ensimmäisen kerran, kun olin kotona vatsatautisen kuopuksen kanssa ja jääkaappi oli melkein tyhjä. Sen jälkeen pekonipuuroa on keitelty jo isommallakin kattilalla. 


savory oatmeal, pekonipuuro



savory oatmeal, pekonipuuro


*

Savory oatmeal eli suolainen kaurapuuro

4 annosta

1 l vettä
suolaa
4 dl kaurahiutaleita

170 g pekonia
6 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja
2 dl suppilovahveroita
muutamia cashewpähkinöitä
50 g kaltbachia tai muuta voimasta juustoa raasteena

Kiehuta vesi ja mausta suolalla. Lisää kaurahiutaleet kiehuvaan veteen ja sekoita hyvin. Laita kansi päälle ja pienennä levyn lämpötila ihan pienelle haudutuslämmölle ja sillä aikaa, kun puuro hautuu, valmistele muut raaka-aineet. Sekoittele puuroa aina välillä, mutta älä sekoittele liikaa, ettei puurosta tule 

Leikkaa pekoni pieneksi ja paista rapeaksi paistinpannulla. Aloita paistaminen kylmältä pannulta. Lisää pannulle esikäsitellyt ja pienemmäksi pilkotut sienet ja aurinkokuivatut tomaatit.

Kun puuro on kypsää (hauduttamalla puuro kypsyy hiutaleista riippuen noin 7-10 minuutissa), sekoita sen joukkoon pannulla paistamasi pekoni-sieni-tomaattiseos. Lisää puuroon vielä cashewpähkinät ja juustoraaste. Nauti lounaaksi.

*


savory oatmeal, pekonipuuro

Pekonipuuro eli hämäläinen risotto kuten eräs henkilö facebookin keskusteluryhmässä vähän vastaavaa viritelmää kutsui, sopii mielestäni oikein mainiosti lounaaksi. Aamupalaksi pekonipuuro lienee liian ruokaisa, mutta lounaalla sitä syö oikein mielellään. Sen verran puuromainen on tämän tekeleen koostumus, että mielellään sitä syö sellaisenaan eikä esimerkiksi lisäkkeenä kuten riisistä valmistettua risottoa. Enemmän risoton kaltaisia ovat mielestäni myös ohrasta valmistettu ohratto tai kokonaisesta speltistä kypsennetty vastaava ruokalaji. Mikähän sen nimi mahtaa olla? 


savory oatmeal, pekonipuuro


Koska innostuin ihan valtavasti kaurapuurosta suolaisin höystein, kuulisin mielelläni muiden vastaavia puuroviritelmiä? Mikä on hyväksi havaittu yhdistelmä suolaiseen puuroon?

Yhteistyö: kaurahiutaleet saatu tuotenäytteenä Vallius vihannespuodista

maanantai 5. marraskuuta 2018

Kaurapuuro hiljaa haudutellen

Jo kauan aikaa sitten hoksasin, että on olemassa kahta erilaista puuroa: mikropuuroa ja kattilapuuroa. Mutta vasta aivan viime aikoina havahduin siihen, että ei ole aivan sama mistä hiutaleista puuronsa keittelee. Oikeastaan tuo herääminen hiutaleiden suhteen on tämän syksyisen Tampereen kauppahalli yhteistyön ansiota. Valliuksen vihannespuodin Minna toivoi, että ruokabloggarina nostaisin puuroja esille. Ja mikäs siinä, sehän sopii mainiosti. Olen puuroihminen kuten aiemmin olen kertonut. Postauksen lopusta löytyy listaus aiemmin blogatuista puuroresepteistä, jotka ovat muuten kovin suosittuja. Mutta ennen tuota listausta kerron teille muutaman kaurapuuro niksin ja perusreseptin.



kaurapuuro


*

Kaurapuuro

2-3 annosta

5 dl vettä
2 dl kaurahiutaleita
ripaus suolaa

Mittaa vesi kattilaan ja lisää suola. Suolaa kannattaa lisätä, koska se korostaa kauran makua. Kiehauta neste ja lisää hiutaleet sekaan kevyesti sekoitellen. 

Laita levy pienelle haudutuslämpötilalle. Puuron keitossa ei kannata hötkyillä. Hitaasti hauduttaen tulee maukkain ja rakenteeltaan optimaalisin puuro. Hiutaleista riippuen valmista puuroa voi saada aikaiseksi viidessäkin minuutissa, mutta aikaa kannattaa varata vähintään 10-15 minuuttia. Pidempikään haudutus ei tee huonoa. Jos haudutat puuroa pitkään, tarkkaile nesteen määrää.

Sekoittele puuroa välillä varovasti sen hiljaa kypsyessä. Liian paljon ei kannata sekoittaa, koska se tekee puurosta "limaista".

Kun puuro on kypsynyt hiljakseen vajaa kymmenen minuuttia, levyn voi sammuttaa kokonaan. Puuro kannattaa jättää kannen alle vielä tekeytymään muutamaksi minuutiksi. 

*


kaurapuuro

Puuro on oivallinen aamiainen. Tosin kun puuroa syö aamiaiseksi, pitää muistaa syödä puuron kanssa myös jotain proteiinipitoista. Pelkkä puurolautasellinen ei pidä nälkää loitolla lounasaikaan saakka. Minusta puuro on parasta voisilmällä, nimenomaan VOIsilmällä. Toiset tykkäävät syödä puuronsa marjojen tai kiisselin kanssa. Eivätkä ne minunkaan puurolleni tavaton lisäke ole. Etenkin aamiaispuuroon saatan lisätä marjoja ja raejuustoa, rahkaa tai jogurttia, jolloin proteiini tulee syötyä samalla kerralla. Toisinaan meillä syödään puuroa myös lounaaksi ja joskus jopa iltapalaksi.



kaurapuuro


Olen puurojen suhteen kaikkiruokainen. Suuria suosikkejani ovat myös riisipuuro ja mannapuuro. Vispipuuro on niin hyvää, että sitä voisi syödä, vaikka miten paljon. Puurorakkaus saattaa kulkea perimässä, sillä myös kuopus pitää puuroista. Tästä on jo vuosia, kun kuopus pyysi minua keittämään rapukattilalla mannapuuroa. Rapukattila on 10 litraa. En keittänyt. Viime aikoina meillä on innostuttu myös tuorepuuroista, mutta ne taitavat kuitenkin olla enemmän kesän juttu. Tällaisina aikoina sitä kaipaa lämmintä puuroa. Tosin teini tehköön tuorepuurojaan, kun ne hänelle kerran maistuvat parhaiteen. Tuorepuurokin on mitä parhain aamiainen tai välipala.

Viikonloppukokin puuroreseptejä:





Yhteistyö: kaurahiutaleet saatu tuotenäytteenä Vallius vihannespuodista

lauantai 3. marraskuuta 2018

Porkkanatuorepuuro

Olen puuroihminen. Henkeen ja vereen. Kuopus on perinyt ominaisuuden ja tuorepuurojen myötä myös esikoinen on uudelleen innostunut puuroasiasta. Tämän hetken hitti on mantelimaitoon tehty puuro. Tuorepuurosta saa itse asiassa tosi terveellisen, monipuolisen ja täyttävän aamiaisen, kun illalla jaksaa nähdä vähän vaivaa.


porkkanatuorepuuro


*
Porkkanatuorepuuro
1 annos

1 dl kaurahiutaleita
2 dl mantelimaitoa
pieni porkkana hienoksi raastettuna
muutama saksanpähkinöitä
noin 2 rkl cashewpähkinöitä
ripaus kanelia
ripaus inkivääriä
vähän vaahterasiirappia

mangokuutioita 
tyrnejä

Mittaa lautaselle kaurahiutaleet, mantelimaito, porkkanaraaste ja suurin osa pähkinöistä. Pähkinöitä kannattaa kämmenen pohjalla murskata vähän pienemmäksi. Sekoita ja laita jääkaappiin tekeytymään yön yli.

Mausta puuro aamulla kanelilla, inkiväärillä ja vaahterasiirapilla ja sekoita.

Asettele koristeeksi mangokuutioita, tyrniä ja loput pähkinöistä.

*
Makean ystävä voi lorauttaa puuroonsa suuremman määrän vaahterasiirappia. Itse en siirappia makeuden vuoksi kaivannut, sillä puuron päälle kuutioimani espanjalainen mango, jonka satokausi on näin syksyllä, toi puuroon riittävästi makeutta. Varsinkin kun porkkanatkin ovat aika makeita. Tosin taidan tykätä happamasta ja kirpeästä. Lisäsinhän puurooni jäisiä tyrnejäkin. Vaahterasiirapissa on kuitenkin omanlaisensa aromi, jota rakastan. Erityisen hyvin se sopii mielestäni pähkinöihin.


porkkanatuorepuuro




Maistuuko sinulle tuorepuuro? Reseptejä saa vinkata. Jos teini tykkää syödä aamiaiseksi puuroa, häntä on kannustettava puuhassa kaikin tavoin. Esimerkiksi uusilla resepteillä.

perjantai 2. marraskuuta 2018

Pyhäinpäivän menu - kuhaa, hirveä ja tyrniä

Jos pyhäinpäivän juhlijat miettivät vielä ruokia, tässäpä teille vinkki. Kokonaisuus nousi silmiini tutkiessani blogin tilastoja. Viime päivinä kolme reseptiä on ollut muita suosituimpia. Näistä kolmesta reseptistä muodostavat itse asiassa tosi hyvän kokonaisuuden. Samalla tämä kolmikko - kuhaceviche, routapaisti hirvestä ja pannacotta tyrnistä - kuvaa hyvin omia arvoja siitä, mikä minulle on ruuassa ja raaka-aineissa tärkeää. Lautasella ja blogissakin näkyy arvostukseni kotimaisuutta kohtaan. Oli sitten kysymys luonnon antimista tai kasvatetuista raaka-aineista. 


pyhainpaivan menu


Vaikka arvostan kotimaisuutta, olen myös utelias ja kiinnostunut muista kulttuureista ja ihmisten tavoista toimia; niin arjessa kuin juhlassakin. Siitä esimerkiksi ceviche on hyvä esimerkki. Kotoinen kuha taipuu hyvin raaka-aineeksi meksikolaiseen ruokaan. Jos ei pidä korianterin mausta, ainakin cevichessä korianterin voi korvata hyvin lehtipersiljalla. Jos ei pidä kovin tulisesta, chilin määrää voi säädellä. Chiliä ei kuitenkaan kannata jättää kokonaan pois. Se vie cevichestä idean.


pyhainpaivan menu


Kuuntelimme kerran Jaakko Kolmosta radiosta, kun ajelimme Oulusta Kurikkaan. Radio-ohjelma oli niin mielenkiintoinen, että ei maltettu juuri edes pysähtyä. Kolmonen sanoi, että mikään ei ole niin viisas kuin hirvi, joka on jo metsässä eläessään syönyt fiksusti ja maustanut itse itsensä. Miten oikeassa Jaakko Kolmonen olikaan. Hirvi ei tarvitse juuri muita mausteita kuin suolaa. Harmi, että metsästys ei kuulu omiin tai lähipiirin harrastuksiin. Mutta aina välillä onnistaa, ja käytössä on hirvenlihaa. Yksi parhaista hirviresepteistä on routapaisti, jonka valmistaminen aloitetaan jäisestä lihakimpaleesta.


pyhainpaivan menu

Kun jääkaapissa on kermaa, jälkiruoka ei ole mikään ongelma. Kerman lisäksi ei tarvitse kovinkaan monta raaka-ainetta, että saa aikaiseksi ihanan jälkiruuan. Tyrni-pannacotassa raaka-aineita on hieman enemmän kuin yhdessä toisessa lempijälkiruuistani possetissa. Tyrni-pannacotassa on lisäksi yksi jälkiruualle hyvin tärkeä ominaisuus. Sen voi huoletta valmistaa etukäteen.


pyhainpaivan menu


Tänä vuonna vietän pyhäinpäivää valmiissa pöydeissä, ja sekin on kivaa vaihtelua, vaikka ruuanlaitto lempiharrastuksiani onkin. Tässä yhteydessä on hyvä esittää Kiitos kaikille lukijoille, uusille ja vanhoille, kommenteista, tykkäyksistä ja palautteesta. Blogin lisäksi Viikonloppukokkia voit  seurata sosiaalisessa mediassa facebookissa tai instagramissa, jonne ruokakuvien lisäksi tallentuu kuvia maisemista ja elämästä ympärilläni.