tiistai 10. syyskuuta 2019

Laiskurin munakoisoviipaleet

Sillä silmäyksellä kun näin Campasimpukoiden paistetut munakoisoviipaleet, tiesin, että paistettuja munakoisoviipaleita on saatava. Ne sopivatkin hyvin lisukkeeksi jauhelihakepakoille, tsatsikille ja pesto-perunasalaatille, jonka valmistin hävikkiviikonhengessä aikaisemmilta ruualta ylijääneistä keitetyistä perunoista. Koska pestoa oli purkin pohjalla vain pieni määrä, lisäsin perunasalaattiin yrttimaasta oreganoa ja vähän oliiviöljyä. Kun päivällispöytään avattiin vielä viininlehtikäärylepurkki, meille tuli melkein kuin vahingossa kreikkalaistyylinen illallinen.


laiskurin paistetut munakoisoviipaleet

Laiskurin munakoisoviipaleet antaa ehkä vähän väärän kuvan munakoisojen valmistamisen helppoudesta. Eihän tämä resepti mitään ydinfysiikkaa ole, mutta aikansa munakoisojen itkettäminen, paneroiminen ja paistaminen ottaa. Nimeen taisi liittyä myös viittaus bloggarikolleegan laiskaan päivään. Niin tai näin, meillä Campakeittiön tapaan paistetut munakoisoviipaleet ovat tästä lähtien Laiskurin munakoisoviipaleita. Hyvä nimi!

Uppopaistettu munakoiso on entuudestaan tuttu herkku. Tässä reseptissä munakoisoja ei uppopaistettu, mutta ei paljon muutenkaan. Vehnäjauho-maizena sekoituksella ja kananmunalla leivitetyt munakoisot paistettiin runsaassa öljyssä pannulla muutama kiekko kerrallaan. Tekniikan nimi on shallow frying. Termi on niin kaunis, että se on varmasti yksi syy miksi tulin reseptiä kokeilleeksi. Munakoiso (kotimainenkin) alkaa olla sesongissa, joten siitä vaan kokeilemaan laiskurin munakoisoviipaleita shallow fry -paistolla.

*

Laiskurin munakoisoviipaleet


1(500g) munakoiso
suolaa
1,5 dl vehnäjauhoja
2 rkl maizenaa
2 kananmunaa
öljyä paistamiseen
juoksevaa hunajaa
mustapippuria

Leikkaa munakoiso noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja levitä ne tarjottimelle tai isoon siivilään. Ripota niille suolaa ja jätä itkemään noin tunniksi. Taputtele pinta talouspaperilla kuivaksi. Samalla voit pyyhkäistä ylimääräiset suolat pois munakoisojen pinnalta

Kuumenna pannulla noin 2 sentin korkeudelta oliiviöljyä. Kannattaa käyttää keskilämpöä ja tarkkailla samalla, ettei öljy pääse liian kuumaksi

Pyörittele kuivatut munakoisoviipaleet ensin vehnäjauho-maizena seoksessa ja sitten kananmunassa. Nostele noin 3-4 viipaletta (riippuu pannusi koosta) kerrallaan öljyyn paistumaan. Käännä viipaleet noin kolmen minuutin kuluttua.

Nosta paistetut viipaleet talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen öljy valuu pois. Asettele viipaleet sitten vadille niin, etteivät ne ole pahasti toistensa päällä. Näin ne eivät tartu toisiinsa ja pysyvät pinnaltaan rapsakoina. Paistossa ei voi kovin paljon ennakoida, ja totesimpa senkin, että lämmitettynä ei tämä ruoka parane.

Pyöräytä myllystä munakoisojen päälle mustapippuria ja valuta hieman hunajaa. Kannattaa nautiskella hetimmiten paiston jälkeen esimerkiksi nyt vaikka jauhelihakepakoiden ja tsatsikin kanssa.
*

laiskurin paistetut munakoisoviipaleet

Oliiviöljypullostani tuli pohja vastaan kesken paistamisen ja minun munakoisoni on paistettu oliiviöljyn ja auringonkukkaöljyn sekoituksella. Muutin alkuperäistä reseptiä sen verran, että lisäsin vehnäjauhojen joukkoon hieman maizenaa tuomaan lisää rapeutta paistopintaan. Näin oli vinkattu alkuperäisen ohjeen kommenteissa. En tiedä millaisia munakoisoja tulee ilman maizenaa, mutta ainakin näin onnistuin tekemään viipaleille rapean paistopinnan.

laiskurin paistetut munakoisoviipaleet

Olen vähän arka lotraamaan öljyllä paistettaessa. Lopputulos oli yllättävän vähärasvaisen oloinen, ja itse asiassa öljyä oli pannulla aika paljon vielä paistourakan jälkeenkin. Ensimmäiset munakoison viipaleet taisivat imaista öljyä vähän enemmän ja niiden värikin jäi vähän hailakaksi. Ilmeisesti öljy ei ollut tarpeeksi kuumaa. Ensimmäisiä lukuunottamatta munakoisojen paisto onnistui hyvin, ja voi miten hyvää! Jos ette vielä Campasimpukan postauksesta uskoneet, niin uskokaa viimeistään nyt.  Herkkua on!

torstai 5. syyskuuta 2019

Poron vasan maksaa paistettuna - maksan toinen mahdollisuus

Maksa on sellainen raaka-aine, josta en ole koskaan oppinut pitämään. Sen vuoksi en ole sitä oppinut laittamaankaan. Viime vuonna yritettiin ensimmäisen kerran ja silloin päädyttiin grillaamaan poron vasan maksaa. Kovin suuri suksee maksalla ei ollut tuolloinkaan, mutta sen verran ymmärrän ruuan päälle, että mielestäni se oli ihan hyvin onnistunut. Silloin päätin, että annetaan maksalle toinen mahdollisuus!


paistettu poron maksa

Pakastimesta löytyi vielä viime syksynä Lumiporosta tilattu poron vasan maksa. Luin kyllä, että sisäelimiä ei kannattaisi pakastimessa hillota yli kolmea kuukautta. Niin suuri asiantuntija en ole, että osaisin sanoa, mitä kahdeksan kuukautta oli tehnyt maksalle pakastimessa. Eikä oikeastaan ole kokemusta siitäkään, olisiko se ollut parempaa lyhyen pakastamisen jälkeen. Syödyksi kuitenkin tuli tämäkin maksa. Tällä kerralla tein maksasta vielä viime kertaista ohuempia siivuja. Siivut leivitettiin kevyesti vehnäjauhoissa, jossa oli  mausteena hieman suolaa, ja paistettiin voissa kuumalla pannulla. Ajatuksena oli tässäkin pitää ruoka yksinkertaisena

*

Paistettu poronmaksa


500 g poron vasan maksaa
vehnäjauhoja
suolaa
voita paistamiseen

Leikkaa maksasta viistoon noin sentin paksuisia siivuja. Laita lautaselle vehnäjauhoja ja mausta jauhot suolalla. Pyörittele maksaviipaleet jauhoissa. Paista maksaviipaleet voilla kuumassa pannussa pienissä erissä. Maksa kypsyy nopeasti, ja on parhaimmillaan roseena. Siksi minuutti, vähän vajaa, puoleltaan on ihan riittävä kypsennysaika, kun viipaleet ovat ohuita ja pannu on kuuma.

Nautiskele maksa hetimmiten karamellisoidun sipulin kanssa.

*

paistettu poron maksa


Arvelin, että ruoka ei saavuta meillä suurta suosiota ja siksi keitin ison kattilallisen perunoita ja tein perunamuusia. Samoin keitin lisukkeeksi punajuuria, joiden päälle murustelin fetajuustoa. Arvauksen osui oikeaan. Ei ollut maksa meillä kovin suosittua. Apukokit söivät puoliksi yhden ohuen viipaleen, enkä minäkään - rehellisyyden nimissä - kovin monta viipaletta lautaselleni nostanut. Mies söi hyvällä halulla.

Kypsennys onnistui kyllä nyt vielä paremmin kuin grillatessa. On tärkeää, että ei täytä pannua maksan viipaleilla, jolloin pannu samalla jäähtyy tarpeettomasti. Muutama viipale kerralla pannulle, jolloin kaikki viipaleet ehtii kääntämään ajoissa. Kypsyys on tosi tärkeä! Toinen asia jonka edellisestä kerrasta opimme, oli se, että maksaa kannattaa käsitellä hanskat kädessä. Kun syitä asioita miksi maksa ei minusta ole kovin hyvää, yksi on sen haju. Eikä syöminen ole nautinto, kun kädet haisevat maksalle.  

Kolmas oppi maksan kanssa on ollut se, että maksa vaatii reilun suolan. Näillä mennään ensi vuonna. Luitte oikein! Vaikka maksa ei ole herkkuani, haluan oppia sitä syömään. Sitä paitsi on ihan reilua, että maksaa syödään kerran vuodessa, kun kerran syödään kesäkeittoakin (minun ja nuoremman apukokin suosikki). Onko sinulla ruokia, joita et oikein ole oppinut syömään?

paistettu poron maksa


maanantai 2. syyskuuta 2019

Tyttöjen miniloma Tallinnassa

Olen sellainen matkustelija, joka tykkää harkita ja suunnitella matkaa tarkkaan. Siksi vain viikon varoitusajalla tehty matka Tallinnaan oli meikäläiselle todellinen pikamatka. Lähdin matkaan lasten kanssa. Teini ja koululainen ovat reissunaisia ja oikein mukavaa matkaseuraa. Erityisesti nuorempi on toivonut laivamatkaa jo pitkään. Teini taas kaupunkilomaa. Ajattelin, että yhden hotelliyön Tallinnan matka on oikein hyvä kompromissi, ja sellaiseksi se osoittautuikin


tallinna, viro


Matkaan lähdettiin kotoa elokuun viimeisenä lauantaina hyvissä ajoin. Meillä ei ollut mitään ongelmia herätä ja ehtiä seitsemän bussiin. Asumme niin kätevällä sijainnilla, että paunulaisella pääsee Länsisatamaan melkein kotiovelta. Kanta-asiakaskampanjan ansioista bussimatkan hinta ei päätä huimaa. Se on kympin sivu. Myös lauttamatkojen ja hotellimajoituksen kanssa tein hintavertailua. Matalan budjetin reissu tuli kaikkein edullisimmaksi kun tein varauksen Ikaalisten matkatoimiston kautta. Yhdellä varauksella sain hoidettua meille lauttaliput, hotelli yön ja paluukuljetuksen. Kiitos vielä sunnuntain ystävälliselle ja palvelualttiille kuljettajalle, joka tiputti meidät kyydistä kotia lähimmälle pysäkille, vaikka se ei varsinaisesti ohjelmaan kuulunutkaan.

Lähdimme reissuun reput selässä, ja siksi jätin kamerankin kotiin. Toivotaan, että puhelimella otettujen kuvien laatu kestää postauksessa. Alunperin minun ei ollut edes tarkoitus kirjoittaa matkasta blogiin, joten en siksikään ajatellut tarvitsevani kameraa mukaan. Moni kuitenkin on kiinnostunut lukemaan reissusta ja retkistä, kun sitä facebookissa kyselin, joten tässä tulee nyt sitten matkakertomusta.


tallinna, viro


Kamera olisi kannattanut ottaa mukaan myös siksi, että Tallinna on valokuvauksellinen kaupunki. Olin suunnitellut meille ohjelmaksi vain vanhassa kaupungissa ja Telliskivessä vaeltelua ja vähän ostoksia. Haaveissa oli myös vierailu vasta avatussa Fotografiskassa, mutta sen jätimme suosiolla väliin. Jono museoon oli ulos asti, emmekä halunneet kuluttaa vähää aikaa jonossa seisomiseen. Ainakin kolmella viimeistä Tallinnan matkaa on aloitettu samalla kaavalla. Kun lautta saapuu satamaan, äkkiä ulos, mittari alle ja Telliskiveen syömään. Niin teimme nytkin. Telliskiveen kyllä kävelisikin, mutta matkatavaroiden kanssa ajattelin, että noin 5 € Uber-kyyti on hintansa väärtti.

Onneksi mahduimme ilman pöytävaraustakin Kivi paber käärid-ravintolaan syömään. Ravintola oli lähes täynnä ja henkilökunnalla oli kädet täynnä työtä. Isosta asiakasmäärästä huolimatta palvelu oli erittäin ystävällistä ja kohdallemme sattuneet parit mokat hoidettiin tyylikkäästi ja pahoitellen. Myös edellinen ilta oli ollut kiireinen, meille kerrottiin. Mokat sinänsä eivät olleet suuria. Alkupalat unohdettiin tuoda pöytään ja ne tuotiin vasta yhtä aikaa pääruokien kanssa. Laskussa lasten hampurilainen oli veloitettu aikuisen hinnalla. Tämäkin toki korjattiin ihan välittömästi. Taisimme korjauksessa vähän voittaakin, kun summa pyöristettiin tasakymmeneen. Parasta antia ruuissamme taisi olla teinin tilaama kermainen risotto ravuilla ja lohella. Hyviä olivat muutkin ruuat, mutta minua vaivannut flunssa oli vienyt makuaistini lähes tyystin, joten ennen kuin osaan sanoa rouheasti sisustetun ravintolan ruuasta enempää, sitä on käytävä maistamassa uudelleen.


tallinna, viro



tallinna, viro


Syötyämme jaksoimme tutkiskella Telliskiven lauantaista kirpputoria ja ihailla ja valokuvata seinämaalauksia ja graffiteja samalla kun lähdimme kävelemään kohti rautatieaseman vieressä olevaa Go Hotel Shnelliä, josta meille oli varattu kahden hengen huone lisävuoteella. Hotelli on ilmeisesti melko äskettäin remontoitu, niin siistit pinnat siellä oli joka puolella. Meillä oli huone kadun puolelta,  ja sieltä kyllä kantautui vähän ääniä huoneeseenkin, vaikka hotelli muuten oli rauhallinen. Myös aamupala yllätti positiivisesti. Sen suhteen meillä ei ollut korkeita odotuksia, mutta se oli kuitenkin hyvää perustasoa.


tallinna, viro

tallinna, viro


Hotellilta lähdimme melkein suoraan kävelemään kohti Vanhaakaupunkia ja sen kaduilla kulutimmekin hyvän tovin. Makeannälkää käytiin hoitelemassa Chocolats de Pierre kahvilassa. Arvelin, että sen sisustus viehättää tyttöjä ja tiesin, että herkut maistuvat varmasti. Kahvilassa ajattelin, että pala yltäkylläistä talonkakkua ja suklaa-kinuskikakkua riittää tasattavaksi meille kolmelle, mutta kyllä siinä niin kävi, että minä litkin skumppaani ja tytöt söivät leivokset. 


tallinna, viro

tallinna, viro


Kalorit tulivat varmasti kulutettua, sillä lauantaipäivän aikana askelmittariini kertyi noin 20 000 askelta, kun illalla poikkesimme vielä drinkeillä Telliskivessä.  Olisi tehnyt mieli syödäkin, mutta vatsa ei vetänyt. Niinpä nautiskelin varmasti kesän viimeisen Aperolspritzin ja tytöt, joivat mangolassin. Lendav Talrik jäi kuitenkin mieleen. Siellä on varmasti poikettava joku kerta. Ilta huipentui vielä Muinaistulien yön ilotulitukseen, jota pääsimme seuraamaan omasta huoneesta aitiopaikalta.


tallinna, viro

Sunnuntaina kävelimme vielä vähän Vanhassakaupungissa ja sitten suuntasimme ostoksille kauppakeskuksiin: Viruun, Postimajaan ja Nauticaan. Tai tytöt shoppailivat, flunssa oli vienyt voimani ja istuskelin aina sillä penkillä, missä istuivat myös väsyneet aviomiehet ja kyllästyneet poikaystävät. Shoppailuun olisi ollut loistava tilaisuus Siljan Megastarillakin, jolla seilasimme mennen tullen. Nuoria naisia kiinnostivat kuitenkin enemmän H&M, Sinsay, Tiger of Copenhagen ja New Yorker kuin laivan taxfree-myymälä.

Pikamatka Tallinnaan on oikein piristävä. Se on sitten jännä, ettei tarvitse matkustaa, kun vähän aikaa lautalla ja jo tuntuu, että on käynyt kaukana kotoa. Seuraavaa reissua odotellessa...

keskiviikko 28. elokuuta 2019

Pihlajanmarjacurd, pihlajanmarjasiirappi ja pihlajanmarjakakku - herkkuja pihlajasta?

Pirkanmaalla on tänä vuonna ollut kehno marja vuosi. Minun vattupaikkani ovat olleet tyhjiä. Mustikkapaikkani on tavallisesti tori, mutta sielläkin mustikoita oli kovin vähän ja kovin kalliilla myynnissä. Onneksi äiti toi Pohjanmaalta mustikoita ja viinimarjoja. Mansikan itsepoiminta-aikaan olimme reissussa. Toki ostin pakastimeen mansikoita, mutta eihän se ole sama kuin itse poimittu ja itse säilötty. Yksi marja on tänä vuonna runsassatoinen, ja se on pihlajanmarja. Omassa pihassa tien vieressä pihlajassa on niin paljon marjoja, että oikein mietin jaksaako puu kantaa kaiken. Onneksi marjoja on myös pihassa järven puolella, ja niitä marjoja saatoin hyödyntää kokeiluissani

Pihlajanmarjacurd, pihlajanmarjasiirappi ja pihlajanmarjakakku


Mietin vähän mitä pihlajanmarjoista voisi saada aikaan. Olen nähnyt reseptejä kapriksista ja hyytelöstä ja kuullut erinäisiä  ja vähän koomisiakin tarinoita kotiviinistä. Päätin kuitenkin kokeilla jotain muuta. Ensimmäisenä pihlajanmarjoista tulee mieleen niiden happamuus, ja sen vuoksi ajattelin, että johonkin makeaan tai erittäin makeaan minun on pihlajanmarjani yhdistettävä. Meillä oli sopivasti tulossa (kauden ensimmäiset) rapujuhlat, ja niinpä päätin tehdä pihlajanmarjoista curdin, jolla täyttäisin ihan tavallisen sokerikakun. Samalla kandeerasin muutamia pihlajanmarjoja koristeeksi ja keittelin siirappia, jolla kostutin kakkupohjan.


Pihlajanmarjacurd, pihlajanmarjasiirappi ja pihlajanmarjakakku


Curd-villitykseni oli huipussaan muutama kevät sitten, jolloin kokeilin valmistaa curdia raparperista, appelsiinista, sitruunasta, mustikasta ja puolukasta. Tein pihlajanmarjacurdin samoilla opeilla kuin aiemminkin. Keittelin marjoja vähässä vedessä sen verran, että sain mehut irti ja tein curdin mikrossa. Toisessa kattilassa keittelin kokonaisia marjoja sokerivedessä. Osan tertuista nostin pois jo hyvissä ajoin, mutta osaa keittelin pidempään. Lopulta siivilöin siirapiksi tiivistyneen liemen. Sokerikakkupohjan tein 3 munasta niin ikään vanhoilla opeilla. Vielä ennen tarkempaa ohjetta vinkkaan, että facebookista löytyy video rapujuhlien jälkiruokapöydästä, josta tuli kakkubuffa. Lähti vähän mopo käsistä...

*

Pihlajanmarjakakku pihlajanmarjacurdilla täytettynä



kostutukseen

1 dl maitoa
0,5 dl pihlajanmarjasiirappia

täyte

pihlajanmarjacurdia

2 dl kermaa vaahdotettuna
1 dl turkkilaista jogurttia
0,5 dl sokeria

kuorrutukseen ja koristeluun

2 dl kermaa vaahdotettuna
kandeerattu pihlajan marjoja ja marmeladia

Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan. Kostuta osat maidon ja pihlajanmarjasiirapin sekoituksella.

Sekoita vaahdotettu kerma ja turkkilainen jogurtti keskenään. Mausta sokerilla.

Laita kakkupohjan päälle kerros kerma-jogurtti seosta ja kerros lemon curdia. Täytä toinen väli samalla tavalla. Jos on mahdollista, kakku kannattaa täyttää tarjoilua edeltävänä päivänä, jolloin se ehtii kostua ja maut tasoittua.

Kuorruta kakku kermalla ennen tarjoilua ja koristele kandeeratuilla pihlajanmarjolla ja marmeladilla.

Pihlajanmarjacurd


3 dl pihlajanmarjoja
1 dl vettä
1 rkl sokeria

1,5 dl sokeria
2 kananmunaa
50 g voita

Laita kattilaan puhdistetut pihlajanmarjat, vesi ja ruokalusikallinen sokeria. Keitä marjoja, kunnes ne pehmenevät. Painele pihlajanmarjat siivilän läpi mikron kestävään astiaan. Tarkoitus on saada aikaan noin 1,5 dl pihlajanmarjamehua. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Lisää jäähtyneen pihlajanmarjamehun joukkoon huoneenlämpöiset kananmunat ja voi. Laita aineet mikroon ja pyöritä mikrossa täydellä teholla 30 sekuntia. Ota astia mikrosta ja sekoita voimakkaasti vispilällä. Toista 30 sekuntin mikrotus ja sekoitus, kunnes curd on paksuuntunut. Yleensä toisto tarvitsee tehdä 5-6 kertaa. Curd paksuuntuu vielä jonkin verran jäähtyessään.

Laita curd puhtaaseen lasipurkkiin, jossa se säilyy parikin viikkoa käyttökelpoisena. 

Kandeeratut pihlajanmarjat ja pihlajanmarjasiirappi


muutama pihlajanmarja terttu
5 dl vettä
2,5 dl sokeria

vähäsen hienoasokeria

Upota puhdistettu pihlajanmarjaterttu kiehuvaan veteen ja anna keitä pari kolme minuuttia. Nosta marja tertut pois vedestä. 

Ota talteen 2,5 dl vettä ja mittaa sekaan sokeri. Kun sokeri on sulanut laita vielä pihlajanmarjatertut veteen ja jatka keittämistä viitisen minuuttia. Nosta pihlajanmarjatertut kuivumaan esimerkiksi grillivartaan päälle ja jatka siirapin keittämistä, kunnes rakenne on mieleisesi. Siivilöi siirappi, mikäli marjoista on jäänyt roskia siirappiin ja purkita puhtaaseen astiaan. Siirappi säilyy joitakin viikkoja jääkaapissa, josta sitä voi käyttää esimerkiksi jälkiruokien kastikkeena.

Kun marjatertut ovat hieman kuivahtaneet voit vielä pyöritellä marjoja sokerissa.

*

Happamiahan ne pihlajanmarjat ovat. Mutta minusta sekä siirappi, että curd olivat oikein onnistuneita pihlajanmarjakokeiluita. Kyllä pihlajanmarjastakin herkkua saa! Vaikka ei näillä määrillä pihlajaa tyhjätä, mutta minusta idea oli pihlajanmarjojen hyödyntämisestä oli toimiva ja kakkukin oli herkullista. Reseptissä on linkki 3 munan sokerikakkupohjaan, joka valmistetaan kertomalla kananmunien paino 0,7. Näin saadaan paino, minkä verran taikinaan mitataan sokeria ja jauhoja. Sen jälkeen kun koin ahaa-elämyksen reseptin kanssa, en ole muilla konstein sokerikakkupohjaa tehnytkään. Kannattaa tsekata, kun seuraavan kerran on ajankohtaista leipoa täytekakku.

Pihlajanmarjacurd, pihlajanmarjasiirappi ja pihlajanmarjakakku


Koska kaikki curd ei kulunut kakkuun, on sille pitänyt keksiä muutakin käyttöä. Toistaiseksi olen sivellyt sitä myös vaalean paahtoleivän päälle. Siinäkin se ajaa asiansa mukavasti. Curdissa maistuu pihlaja, mutta curd ei kuitenkaan ole liian hapan. 

Ennen kaikkea pihlaja maistuu todella kauniin värisessä siirapissa. Kandeeraus taisi marjojen kohdalla olla epäonnistunein kokeilu. Kauniita ne olivat kakun päällä, mutta olisipa niitä voinut laittaa koristeeksi vaikka raakanakin, ja kiiltävän pinnan marjoihin olisi varmasti saanut vähemmälläkin vaivalla. Osallistun tällä reseptillä Parhaat Ruokablogit syyskilpailu 2019.

Pihlajanmarjacurd, pihlajanmarjasiirappi ja pihlajanmarjakakku

Pihlajanmarjacurd, pihlajanmarjasiirappi ja pihlajanmarjakakku






sunnuntai 25. elokuuta 2019

Vispipuuroa punaherukoista

Puurofania hemmotellaan nyt, kun vispipuuroa saa tuoreista marjoista. Puolukoiden kypsymistä odotellessa tein vispipuuron punaherukoista, tai punaisista viinimarjoista kuten minä niitä kutsun. Vispipuuroa olen tehnyt myös omenoista, ja se onnistuisi myös vadelmista. Tosin minä en malttaisi vadelmia laittaa vispipuuroon edes sellaisena vuotena kun niitä on yllinkyllin. Tänä vuonna vadelmasato jäi näillä nurkilla poikkeuksellisen huonoksi. Puolukkavispipuuro on ehdottomasti mielestäni parasta, mutta huonoksi ei jäänyt tämä herkukkavispikään.


Vispipuuro punaherukoista


*

Vispipuuro punaherukois


1 l vettä
1 1/2 dl mannasuurimoita
5 dl punaherukoita
1 dl sokeria
ripaus suolaa


Lisää punaherukat veteen. Keitä punaherukoita vedessä muutama minuutti. Jos haluat puurosta aivan sileää, kaada neste siivilän läpi kulhoon. Marjoista kannattaa puristella kaikki mehut talteen esimerkiksi lusikan avulla. Kaada herukkamehu takaisin kattilaan. Jos sattumat eivät haittaa, kannattaa marjat jättää puuron sekaan ja unohtaa siivilöiminen ja paseeraaminen. Tuleepahan enemmän vitamiineja ja kuituja lopputuotteeseen, kun kuoret ja sattumat ovat puurossa mukana.

Vispilöi kiehuvaan veteen mannasuurimot, sokeri ja suola. Keitä puuroa noin 5 minuuttia, välillä sekoitellen.

Anna puuron jäähtyä kylmäksi. Vatkaa jäähtynyt puuro sähkövatkaimella tai monitoimikoneella kuohkeaksi. Jäähtynyt puuro vaahtoutuu helpommin ja kuohkeammaksi.

Nauti sellaisenaan tai maidon ja sokerin kera välipalana tai jälkiruokana.
*


Vispipuuro punaherukoista


Vispipuuro on oikein salonkikelpoista jälkiruokaa. Nätillä esillepanolla on tietysti merkitystä. Onhan se nyt hienoa syödä hopealusikalla ja kauniilla koristeilla jälkiruokaa. Näin hienosti marengeilla koristeltuna meillä syötiin yhdet annokset sunnuntaisen päivällisen jälkiruuaksi. Sekaan lorautettiin tilkka mantelimaitoa ja halutessaan päälle sai ripotella sokeriakin.  Loput puurot apukokit pistelivät paljon arkisemmista astioista ja arkisemmin tykötarpein välipalaksi koulun jälkeen.


Vispipuuro punaherukoista


Aikaisemmin vannoin mannapuuroa keitellessä perinteisen Anna-mannan nimiin. Sittemmin olen löytänyt hieman terveellisemmän vaihtoehdon mannasuurimoille ja nykyisin käytän täysjyväspelttimannaa, joka toimii oikein hyvin vispipuurossakin. Mutta myönnettävä kyllä on, että ei ole Anna-manna pakkauksen voittanutta. Vaikka pakkaus on retro, siinä on jotain mikä miellyttää. Ehkä taika on siinä hymyilevästä lettipäästä, jota katsellessa tulee ihan hyvälle mielelle.