lauantai 23. marraskuuta 2019

Aurinkosmoothie - väriä ja valoa marraskuuhun

Milloin viimeksi muistat nähneesi auringon? Melkein tekisi mieli kysyä mikä aurinko? Onkohan siitä pari viikkoa tai jotain, kun tämä valon ihme viimeksi näyttäytyi. Valoa kaipaan. Siitä ei juuri tähän aikaan pääse nauttimaan kahdeksesta neljään työssäkäyvä. Pian ollaan lähellä samaa tilannetta, kun dj:n hommia vuosituhannen vaihteessa tehnyt veljeni. Joululomille mentäessä hän totesi, ettei ollut nähnyt luonnonvaloa aikoihin. Enkä yhtään epäile. Sellaistahan se yötyötä tekevälle nuorelle miehelle tietysti oli. Toivotaan, että aurinko näyttäytyy meille edes vähän tänä viikonloppuna. Ja jos näyttäytyy, vannon, että ryntään heti ulos.

aurinkosmoothie, hedelmasmoothie





aurinkosmoothie, hedelmasmoothie
Harmaaseen, sateiseen ja suttuiseen marraskuuhun voi yrittää hakea väriä ruuasta. Pyöräytin taannoin tyttärille välipalaksi smoothien hedelmistä. Makeista hedelmistä tehtyä smoothieta ei tarvinnut erikseen edes makeuttaa millään. Heti tuli pirteämpi mieli.


*

Aurinkosmoothie


1/4 ananasta
päärynä
puolikas isosta omenasta
mandariini
mantelimaitoa

Pyöräytä blenderissä hedelmät ja lisää mantelimaitoa sen verran, että koostumus on sinulle mieleistä. Nautiskele auringosta haaveillen.

*

aurinkosmoothie, hedelmasmoothie


Smoothiehedelmät voi käyttää nopeasti pakastimen kautta, mutta jääkaappikylmistä hedelmistäkin tulee oikein hyvä juoma. Käyttämäni ananas oli vähän kuivakka ja puumainen. Pilkotut ananaksen palat eivät olleet kadonneet jääkaapista, enkä oikeastaan ihmettele. Puumaista ja kuivaa hedelmä oli minunkin mielestäni. Smoothiessa ananas kuitenkin toimi oikein hyvin samoin kuin muutkin parhaat päivänsä nähneet hedelmät.

Toivotaan nyt sitä aurinkoa. Lämpöä en toivo, sillä odotan talvea. Olisipa edes vähän valoisampaa - edes pienen hetken. Hyvää viikonloppua kaikille!

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Kesäloma 2019 Lapissa

Olen yrittänyt viime aikoina lääkkeitä Lapin ikävään selailemalla kesälomareissun valokuvia. Siinä selaillessa tajusin, että en aikomuksistani huolimatta ole kirjoittanut reissusta mitään. Niinpä ajattelin kirjoittaa nyt, vaikka Etelä-Suomen on vallannut marraskuinen harmaus ja pohjoisessa on kuulemma lunta enemmän kuin yleensä tähän aikaan vuodesta. Heinäkuinen Lappi oli meille irtiotto heti loman alkuun. Kesän 2018 helteet olivat vain muisto, mutta viileämmät kelit mahdollistivat paremmin patikoimisen. 


kesä_Lappi


Me olemme pääasiassa retkeilijöitä ja teemme kevyttä päiväpatikointia. Eväänä on voileipiä, kahvia ja vähän suklaata. Illaksi pääsemme mökille saunaan, laavulle tulille ja oikeaan sänkyyn nukkumaan. Ensimmäisen päiväpatikan teimme Montellin majalle. Meillä kävi tuuri, sillä päiväksi osui selkä ja kaunis sää ja näkyvyys tunturissa oli erinomainen. Montelin majalle patikoimme Vuontispirtiltä. Reitti oli helppoa ja mukavaa käveltävää. Majalla pidimme kunnon tauon evästelyn merkeissä ennen kuin taivalsimme takaisin Vuontispirtille ja autolle.

kesä_Lappi_Montellin maja

Toinen kohde oli Särkitunturi Muoniossa. Reitti Särkitunturille oli Montelin majalle vievää polkua leveämpi. Melkein kuin tietä pitkin olisi kävellyt. Särkitunturille pääsisi varmasti hyvin esimerkiksi rattaita tai vaunuja työntäen. Vaikka reitti Särkitunturin huipulle oli helppo, maisema tunturin laelta oli upea! Särkitunturissa oli paljon ihmisiä liikkeellä, mutta se ei haitannut. Löysimme rauhallisen paikan evästauolle yhden tunturijärven kupeesta.

kesa_Lappi_Sarkitunturi


Särkitunturin reissulla kävimme ihailemassa Pallaksen punaisia hiekkoja. Päivä oli niin kolea, että emme olleet varautuneet uimaan, mutta Muonion Rivieralla ajatus alkoi melkein houkuttaa koleudesta huolimatta. Ehkä ensi kesänä sitten. Hämmästyttävää kyllä Punaisilla hiekoilla ei ollut ketään muita sillä kerralla, joten saimme olla ihan keskenämme. Vaikka vieraskirjasta ja instagramin kuvista päätellen paikka on suosittu vierailu ja yöpymiskohde.


kesa_Lappi_punaiset hiekat

kesa_Lappi_punaiset hiekat


Kolmas patikka oli meille ennestään tuttu Taivaskeron kierros Pallaksella. Taitoimme 10 kilometrin reitin naisporukassa, sillä välin kun mies patikoi Vuontisjärveltä Pallakselle. Tarkoituksena oli evästellä Taivaskeron huipulla, mutta huippu oli sankan sumun peitossa ja kylmäkin ylhäällä oli. Sumu oli vähän aikaa niin sankka, että melkein alkoi pelottaa. Eipä tullut mukaan sen paremmin karttaa kuin kompassiakaan. Onneksi reittimerkit olivat näkyvillä ja sumukin alkoi hälvetä kun lähdimme laskeutumaan. Evästelypaikalta pääsimme kuin pääsimmekin ihailemaan maisemia kohti hotelli Pallasta.

kesa_Lappi_taivaskero

kesa_Lappi_taivaskero


Loman ruokailut hoidettiin pääasiassa nuotiolla ruokaa valmistaen. Onneksi tälle vuodelle ei ollut metsäpalovaroitusta, joten saimme kaikki listalla olevat nuotioherkut valmistettua mökin laavulla lätyistä loimuloheen ja halstrattuun siikaan. Tuo laavu Ounasjoen rantatörmällä on melkein parasta mitä näillä lomilla on! Siinä on hyvä istuskella ihaillen tulta ja Ounasjokea. Onneksi kesälomalla osui kohdalle ravintola Loimun pizzaperjantai. Mikäli liikutte sopivaan aikaan Raattaman kylän suunnilla, suosittelen poikkeamaan Loimussa pizzalla.

kesa_Lappi_loimulohi

kesa_Lappi__laavu

kesa_Lappi_

kesa_Lappi_siika


Valo pohjoisessa on jotain aivan käsittämätöntä. Jos tällä hetkellä pohjoisessa valmistaudutaan kaamokseen, kesällä pääsee nauttimaan yöttömästä yöstä. Yhtenä iltana meillä oli niin hyvä tuuri, että taivas oli selkeä ja pääsimme ihailemaan auringon kultaamia Ounasjoen rantoja. Arvaattekin varmaan, että ei tämä kuvien katselu helpottanut Lapin ikävääni. Onneksi seuraava reissu on jo suunnitteilla. Postauksen viimeinen kuva on muuten otettu puoli yhden aikaan yöllä. 

kesa_Lappi_auringonnousu_ounasjoki
Nousevan auringon kultaamat Ounasjoen rantatörmät 4.7.2019 klo 00.30

lauantai 9. marraskuuta 2019

Porognese ja kaipuuta Lappiin

Olen jo muutaman vuoden ajan tilannut poroa suoraan Lapista. Lumiporo kuljettaa tilauksen melkein suoraan kotiovelle. Poronlihan saatavuus täällä etelässä on melko kehno ja aina eivät hinta ja laatukaan oikein kohtaa. Lumiporon lihan laatuu olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Kannattaa tsekata poroauton reitti, jospa se vaikka osuu sinullakin kotisi lähistölle, ja naputella tilaus vielä ehtii. Jos poronliha ei ole ennestään tuttu, kannattaa aloittaa tutustuminen käristyslihasta ja valmistaa poronkäristystä. Jauheliha on kaikille tuttu lihan muoto, ja siksi helppo tapa ottaa poro omaan keittiöön. Meillä erityisesti käristys on lasten suosikki, ja jauhelihakin menettelee. Olen poron jauhelihasta muun muassa hampurilaisenkeittona (ohje keittolihasta), perinteisenä kastikkeena ja nyt tein porosta kastiketta bolognesen tyyliin. Rohkeampi voi kokeilla myös maksaa tai muita sisäelimiä. Itse lisäsin uusimpaan tilaukseen poron kieltä. Herkkua kuulemma sekin.


porognese_poro


Pororeseptit.fi facebook-profiilista huomasin, että juuri nyt on meneillään valtakunnallinen pororuokaviikko, joka päättyy huomiseen isänpäivään. Arvokkaana raaka-aineena poro on oikein mainiota juhlaruokaa isänpäivään tai mihin tahansa juhlaan. Viikko ajoittuu parhaaseen sesonkikauteen, sillä meneillään oleva teurastuskausi takaa, että tarjonta on hyvää. Vapaana kulkeva poro valitsee ruokansa tunturissa tarkkaan, mutta jonkin verran poroa myös ruokitaan talviaikaan, koska talviravinnon saatavuus on heikentynyt koko poronhoitoalueella. Poronliha on hienosyistä ja siksi mureaa ja siinä on vahva riistan maku. Poronlihan on vähärasvaista ja siinä on paljon rautaa ja proteiineja.

Poronliha on helposti valmistettavissa. Maustamisessa kannattaa olla maltillinen, ettei tule peittäneeksi ainutlaatuista makua. Liha kypsyy nopeasti ja paistaminen tai grillaaminen kannattaa tehdä nopeasti kuumassa. Poronlihaa valmistaessa kannattaa muistaa, että nousevassa lämmössä liha maksoittuu helposti. Vinkkejä lihan valmistukseen löytyy paljon verkosta, vaikkapa juuri tuolta pororeseptit.fi sivustolta ja täältä viikonloppukokki-blogistakin esimerkiksi poro-tunnisteen avulla.

*

Porognese


500 g poron jauhelihaa
25 g voita
tilkka ruokaöljyä
1 sipuli
valkosipulin kynsi
2 porkkanaa
pala (noin 80 g) juuriselleriä
1 tlk (500 g) tomaattimurskaa
2 dl vettä
1 dl punaviiniä
pari oksaa puuvartista timjamia
muutama pieni rosmariinin oksa
laakerinlehti
suolaa
mustapippuria myllystä 
1 tl sokeria

Kuori ja pilko kasvikset pieneksi. Porkkanan ja sellerin voi myös raastaa. Sipulia ei kannata raastaa, koska siihen tulee karvas maku. Laita pataan tilkka öljyä ja kuullottele kasviksia kunnes ne ovat pehmeitä ja läpikuultavia. Siirrä kasvikset hetkeksi sivuun.

Laita pataan nyt voita ja käristä jauheliha ruskeaksi padassa. Lisää pataan sen jälkeen kuullotetut kasvikset, punaviini, vesi ja tomaattimurska. Laita pataan myös mausteet ja anna hautua miedolla lämmöllä muutamia tunteja.

Ennen tarjoamista poista timjamin ja rosmariinin puiset okset sekä laakerinlehti ja tarkista maku. Nauti porognese pastan tai vaikkapa uuniperunan ja raikkaan salaatin kera. 

*

Pororuualle voi valita ruokajuomaksi oluen tai punaviinin. Pitkään hautuneen poron kanssa sopii paremmin hapokkaampi punaviini kuin tanniininen. Useiden pororuokien kanssa olut sopii hyvin. Itse valitsen poronkäristykselle aina oluen, muuten punaviinin. Valkoviinin ystävän kannattaa testailla myös miltä maistuu poro ja riesling. Ja makumieltymysten mukaan myös vettä tai maitoa voi tietenkin juoda myös. Tämä tuli mieleeni isänpäivän kynnyksellä. Oma isäni valitsee taatusti mieluumin maidon tai veden kuin viinin tai oluen. Porognese-reseptin välityksellä haluankin toivottaa hyvää Isänpäivää kaikille isille, erityisesti omalle isälleni.


porognese_poro

Pororuuilla yritän hillitä pahinta Lapin ikävääni. Toivoin myös, että ikävää helpottaisi viime kesäisten Lapin matkan kuvien selailu. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja alan olla vahvasti sitä mieltä, että en jaksa odottaa hiihtolomaan asti ennen kuin pääsen seuraavan kerran Lappiin. Sellainen onnekas sattuma kuvien selailussa kuitenkin kävi, että huomasin kesän matkakertomuksen jääneen kirjoittamatta. Vaikka täällä etelässä loska ja marraskuu on pahimmillaan ja pohjoisessa komea hanki peittää jo maan, taidan jatkaa kirjottamalla seuraavaksi kesän Lapin matkasta. 

tiistai 5. marraskuuta 2019

Lohiconfit ja belugalinssisalaatti - täydellisen pehmeää lohta

Kuulemma Australian Masterchefissäkin on confattu lohta. Minun lohiconfit ohjeeni on Glorian ruoka ja viini lehdestä (7/2009) vuosien takaa. Linssisalaattia on tuunattu vaihtamalla punaiset linssit belugalinsseihin, mutta lohen valmistin ihan uskollisesti kuten lehdessä kirjoitettiin. Valmistusmenetelmänä confit ei ole vaikea. Aikaa hidas hauduttaminen öljyssä matalilla lämpötiloilla ottaa. Resepti on itseasiassa tosi yksinkertainen, mutta yhden erikoistyövälineen se vaatii, jos paistomittarin sellaiseksi vaatii. Ohje vaatii matalia lämpötiloja, ja näissä on vähän vaikea mennä näppituntumalla. Mittari kannattaa, sillä lohi kypsyy öljyssä samettisen pehmeäksi.


lohiconfit


*

Lohiconfit ja belugalinssisalaatti


500 g lohta
2 rkl karkeaa merisuolaa
1 tl sokeria
ripaus valkopippuria myllystä
2 luomusitruunaa
noin 2- 3 dl oliiviöljyä

Linssisalaatti


2 dl belugalinssejä
suolaa
punasipuli
2 porkkanaa
ruukku rucolaa

Salaattikastike


1 limetin mehu ja raastettu kuori
3 rkl kalan kypsennyksessä käytettyä öljyä
hieman suolaa
ripaus suolaa
mustapippuria myllystä

Ripottele lohifileelle suola, sokeri ja valkopippuri. Anna kalan suolaantua jääkaapissa kolme
tuntia.

Pyyhi talouspaperilla suola lohen pinnalta. Pane kala uunivuokaan, joka täyttyy kalasta mahdollisimman tiiviisti. Kun astia on oikean kokoinen suhteessa kalaan, öljyä riittää vähäisempi määrä.

Viipaloi pessyt sitruunat ja levitä ne lohen päälle. Kaada oliiviöljyä uunivuokaan kalan päälle sen verran, että kala juuri ja juuri peittyy.

Aseta paistomittari kalan paksuimpaan kohtaan. Kypsennä lohta 75 asteisessa uunissa kunnes se on 38 asteista. Kun jääkaappi kylmä kala lisättiin huoneenlämpöiseen öljyyn, kypsyminen otti aikaa noin 45 minuuttia. Anna jäähtyä hetkinen.

Tee kalan kypsyessä linssisalatti. Huuhtele linssit ja keitä niitä pakkauksen ohjeen mukaan kevyesti suolatussa vedessä. Kuori ja suikaloi sipuli ja porkkana. Revi rucola sopivan kokoiseksi. Yhdistä hieman jäähtyneet linssit ja muut aineet salaatiksi. 

Sekoita salaattikastike ja lisää kastike linssien joukkoon. 

Lohen ja salaatin voi jäähdyttää ihan jääkaappi kylmäksi ja nauttia leivän kanssa alkupalana, mutta ateria toimii pääruokanakin haalean lämpöisenä.

*

Pelkäsin vähän lopputuloksen olevan rasvainen, mutta sitä se ei ollut lainkaan. Ilmeisesti jo sitruuna taittaa hapokkuutta hyvin. Lisää taittoa saa kun valitsee ruualle kuivan ja hapokkaan viinin. Lehti suosittelee Pinot Grissiä Alsacesta, mutta meillä oli saman alueen Rieslingiä, joka sekin toimi loistavasti. Lohi oli rakenteeltaan aivan täydellinen. Se muistutti rakenteeltaan fenkoliliemessä kypsennettyä lohta. Osaavammat voivat korjata, mutta luulen, että kypsennys miedossa lämpötilassa on valkuaiselle armollinen. Voi niitä liian kuumassa liian kauan kypsennettyjä lohifileitä, joista valkuainen on erottunut. Sellaista ei kyllä tee mieli, ei ainakaan sen jälkeen, kun tätä on maistanut.

osteri


Meillä on ollut viime aikoina onnistuneita illallisia. Tämän illallisen alkuun nautittiin ostereita, toisena alkuruokana sienikeittoa suppilovahveroista, postauksen lohi pääruokana ja jälkiruuaksi vielä tiramisu. Ihan tavallisesta lauantaista saa juhlan astetta paremmilla sapuskoilla.

Viikonloppukokille on tullut kovasti uusia seuraajia. Parhaiten tämän huomaan instagramissa, mutta myös täällä blogissa, jonka kävijäennätykset ovat paukkuneet tänä vuonna jo monesti. Kiitos kaikille eri kanavien seuraajille, tykkääjille ja kommentoijille. Viikonloppukokilla on myös facebook-profiili, jossa pyrin jakamaan instagramin tapaan jakamaan laajemminkin sisältöä. Viime aikoina meillä on poroa ja hirveä, joista on tulossa juttua blogiin ja uskoisin tuon tiramisun ohjeenkin kiinnostavan. Tervetuloa mukaan!

tiistai 29. lokakuuta 2019

Dutch baby kylmäsavulohitäytteellä

Kun kaapissa on kananmunia, ei ole mitään hätää. Kananmunissa on oikeasti avaimet vaikka mihin. Kovin monta muuta ainesosaa ei tarvita, että pystyy loihtimaan sekä makeita että suolaisia herkkuja - ja ihan oikeaa ruokaakin - lounasta tai päivällistä. Dutch baby eli paistinpannupannari kananmunaruoka yli muiden. Tämä ihmeellinen hollantilainen, joka alkuperä on oikeasti saksalainen taipuu, sekä makeille, että suolaisille täytteille. Dutch baby on täydellinen hitaisiin aamuihin, kevyeksi lounaaksi, välipalaksi, jälkiruuaksi tai ruokaisaksi iltapalaksi. 

Dutch baby kylmasavulohitaytteella

Dutch babyssa on jotain, joka vetoaa kaikkiin niihin, jotka tykkäävät lätyistä ja pannareista. Lohturuuaksi minä sen luokittelisin. Kirjoittelen blogiin ensin suolaisen version. Suolainen Dutch baby täytettiin meillä kylmäsavulohella, ja vähän kaikella muullakin, mitä jääkaapista sattui löytymään. Juuri tämä baby tasattiin touhukkaan sunnuntaipäivän lounaaksi neljälle hengelle. Varaa siis iso uuninkestävä paistinpannu tai pienennä taikinaa. Esimerkiksi kolmen munan taikina mahtuu hyvin halkaisijaltaan 25 cm paistinpannuun,  joka on valurautapannulle varsin tavallinen koko. Iso paistinpannuni on halkaisijaltaan 30 cm ja siihen tämä 5 kananmunan resepti oli passeli. 

*

Dutch baby kylmäsavulohitäytteellä

4 annosta

5 kananmunaa
5 dl maitoa

25 g voita

2,5 dl vehnäjauhoja
2 rkl maissitärkkelystä
1 tl suolaa
mustapippuria

täyte


kylmäsavulohta
keitettyä perunaa
puolikuivattuja tomaatteja
punasipulia
tilliä 
kapriksia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Laita voi paistinpannulle ja paistinpannu uuniin.

Riko munat kulhoon ja vatkaa ne sähkövatkaimella kevyeksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon muut aineet.

Ota paistinpannu uunista, ja kääntele niin, että voi leviää joka puolelle paistinpannua. Kaada taikina pannulle ja paista 200 asteisessa 15-  20 minuuttia. 

Sillä aikaa kun pannari on uunissa, valmistele täytteet. Kun pannari on kypsää, nosta se pois uunista ja asettele täytteet pannarin päälle. Tarjoile heti.

*
Dutch baby kylmasavulohitaytteella

Kuohkea ja upeasti uunissa kohoileva pannari on sellainen herkku, että se katoaa pöydästä alta aikayksikön. Ilmavan pannarin salaisuus sähkövatkain. Kananmunat kannattaa vatkata kunnolla. Taikinaan ei todella tarvitse lisätä kohottavia aineita kuten leivinjauhetta tai soodaa. Valurautapannulla pääsee aavistuksen rapeampaan lopputulokseen, mutta muullakin uuninkestävällä pannulla onnistuu. Käsittääkseni myös massitärkkelys lisätään taikinaan juurikin rapeuttamaan lopputulosta.

Dutch baby kylmasavulohitaytteella


Täytemahdollisuuksia pannarille on rajaton määrä. Vinkkinä sanonkin, että kannattaa hyödyntää täytteissä jaakaapin jämäruokia. Tällä kerralla käyttämistäni täytteistä kala oli tietenkin tuoretta, mutta perunat ylijäämää edellisiltä aterioilta. Usein kaapista löytyy muitakin kasviksia, juustoja tai leikkeleitä, jotka sopivat munakkaaseen mainiosti.

Aiemmin jo kirjoittelin, että Dutch babysta voi tehdä myös makean version. Kiinnostaako resepti?