lauantai 14. heinäkuuta 2018

Salaattia mansikasta, tomaatista ja vesimelonista uniikilta lautaselta

Mansikkaa on näihin aikoihin päivän jokaisella aterialla. Aamiaisella jogurtin kanssa, päiväkahvilla kakussa, jälkiruokana jäätelön kyljessä ja teinpä mansikasta drinkinkin. Daiquirin ohje kaipaa vielä vähän viilaamista. Ja onhan mansikkaa ihan ruuallakin. Mansikka sopii loistavasti salaattiin esimerkiksi burratan tai sinihomejuuston kanssa. Viimeisimmässä versiossa yhdistin mansikan tomaatin, vesimelonin ja mozzarellan kanssa. Lisää makua ja väriä hain yrttitarhasta. 


Salaattia mansikoista, tomaatista ja vesimelonista




*

Salaatti mansikoista, tomaatista ja vesimelonista


250 g mansikoita
250 g vesimelonia
250 g tomaatteja
250 g mini mozzarellaa

tuoreita yrttejä esimerkiksi oreganoa ja minttua

2 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamicoa
ripaus sokeria
hieman suolaa
mustapippuria myllystä

Pilko tomaatteja, mansikoita ja vesimeloneja mieleisesi kokoisiksi palasiksi. Lisää salaatin joukkoon mozzarella-pallot ja tuoreet yrtit. Sekoita.

Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja kaada salaatin päälle.

Tarjoile lisukkeena kesäisellä grilliaterialla. Sopii kanan, kalan ja lihan kanssa.

*


Salaattia mansikoista, tomaatista ja vesimelonista

Salaattia tuli hieman neljälle, kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, aika reilu annos. Meillä oli pöydässä paljon muutakin. Salaattia syötiin myös seuraavana päivänä, mutta se ei ollut enää yhtä hyvää kuin tuoreeltaan. Nestettä oli kertynyt runsaasti ja mozzarella oli ottanut itseensä väriä. Maku oli edelleen kohdillaan.

Salaatti on muuten aseteltu kauniille lasilautaselle, johon liittyy vähän tarinaa ja mukavia muistoja. Olimme aiemmin keväällä työporukalla Riihimäellä Lasistudio Mafka & Alakosken elämysillassa. Lasitaiteilijoiden asiantuntevassa opissa pääsimme kokeilemaan lasinpuhallusta. Lautaseni on itse suunniteltu ja puhallettu! Mitä nyt lasitaiteilija Marja Hepo-Aho vähän auttoi. Suosittelen lämpimästi tutustumista lasinpuhallukseen ja tämän hetken suomalaiseen lasidesigniin. Suupuhallettu lasi on kaunista ja uniikkia.



Salaattia mansikoista, tomaatista ja vesimelonista


maanantai 9. heinäkuuta 2018

Vesimelonijää - Niksi-Pirkka -tasoinen vinkki viikon alkuun

Kirjoittelen ihan nopeasti hauskan kesäisen vinkin, jota voi hyödyntää juhlissa tai ihan muuten vaan. Vesimelonijää ei ole edes resepti, se on melkein kuin Niksi-Pirkan niksi, hauska ja yksinkertainen. 


vesimelonijaa



*

Vesimelonijää


vesimelonia
coctail-tikkuja

Leikkaa vesimelonista ohuita siivuja ja ota piparkakkumuotilla mieleisesi muotoisia paloja  vesimelonista Halutessasi voit lävistää palan coctail-tikulla. Pakasta vesimelonijäät ja tarjoile sellaisenaan kylminä tikkareina tai jääpaloina juomassa.

*

Tein vesimelonijäitä jo joitakin viikkoja sitten, kun ystävät olivat tulossa kylään. Tarkoitus oli tarjota jäät lasten alkujuomissa. Siinä tohinassa unohdin jäät pakastimeen, mutta ovat ne tulleet käytetyiksi muutenkin. 


vesimelonijaa


Kuvan lasissa on melonijäiden lisäksi vettä (suomalaista kraanavettä), sitruunanviipale, mansikkaa, minttua ja sitruunamelissaa. Ihan raikas kesäjuoma. Meidän koululaiset ovat kasvaneet jo sen vaiheen yli, kun juomaa tärkeämpi oli hieno lasi. Nykyään silläkin on merkitystä, mitä lasissa on. Pelkkä vesi alkujuomissa tuskin olisi illanistujaisissa riittänyt, mutta lomamatkalta palanneena ja pullovettä reilun viikon juoneena kraanavesikin on arvossaan.


vesimelonijaa

Tässäpä pikainen kesätervehdys lomalaiselta! Päivä on kulunut matkasta palautuen ja pyykkiä pesten - kuinkas muutenkaan. Montenegro oli hieno kohde ja siitä lisää myöhemmin. Vaikka matka on ohi, onneksi loma jatkuu. 

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Silakat viinietikassa - herkkuja kesän kalapöytään.

Silakat viinietikassa on sellainen ruoka, jota olisin voinut laittaa juhannuksen kalapöytään. Nämä silakat valmistettiin kuitenkin jo pari viikkoa sitten, kun kutsuimme ystävät kylään ja laitoimme tarjolle kalapöydän. Silakoiden ohje on Kipparin morsian -blogista. Sieltä löytyy myös vähän tarinaa tämän tyypillisen tapaksen alkuperästä, joka tosin yleensä valmistetaan muusta kalasta kuin silakasta. Lopputulos oli niin hyvä, että resepti kannatti postata tänne omaan keittokirjaan muistiin kesäisiä ruokahetkiä varten.


silakka, silakat viinietikassa


*

Silakat viinietikassa


500 g silakkafilettä
1 dl valkoviinietikkaa
1 dl vadelmaviinietikkaa
1 dl oliiviöljyä
2 tl merisuolaa
2-3 valkosipulin kynttä siivutettuina
1 tl sokeira

koristeluun persiljaa ja tuoretta chiliä
hieman oliiviöljyä

Huuhtele silakat kylmällä vedellä ja nylje silakat nahattomaksi.

Sekoita marinadin ainekset ja lisää joukkoon silakkafileet. Anna maustua vähintään neljä tuntia tai seuraavaan päivään.

Nosta silakat liemestä ja valuta marinadi pois. Asettele fileet lautaselle ja koristele hienonnetulla persiljalla ja chilillä. Valuta silakoille vielä hieman laadukasta oliiviöljyä. Silakoiden päälle voi ripotella vielä hieman suolaa tarjoiluvaiheessa.

*

Olen aina luullut, että silakoita pitää uittaa tujussa etikassa ennen kuin niistä saa nahan irti. Nahka kuitenkin lähti kohtuullisen helposti. Työnsin peukalon pyrstö päästä nahan ja lihan väliin ja kiskaisin napakasti. Aina oppii uutta! Pidin kovasti tälläisestä valmistustavasta, jossa etikka ei ole ihan pääroolissa, vaan myös kala maistuu. Reseptin suhteen noudatin Kipparin morsiammen ohjetta melko kirjamellisesti. Etikoissa tein hieman omaa sekoitusta, sillä käytin vadelmaviinietikaa, kun sellaisesta pullon lopusta halusin päästä eroon.


silakka, silakat viinietikassa

Silakat olivat meillä tosiaan osa kalapöytää, jonka rakentamiseen koko perhe osallistui omalla panoksellaan. Nuorempi apukokki teki pöytään herkkuaan kylmäsavulohirullaa. Vanhemman apukokin herkkua on toast skagen, ja sitä ajatusta jalostaen hän valmisti katkaravuista savustetulle lohelle. Savustus taas on miehen bravuuri. Itse näpertelin silakoiden lisäksi kasvislisäkkeitä muun muassa punasipulihilloketta, mummonkurkkuja ja varhaiskaalisalaattia. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä pöytään nostettiin myös kattilallinen varhaisperunoita. Mitä herkkuja!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Louhisaaren juoma

Ajatus Louhisaaren juomasta ei jättänyt minua rauhaan. Sinänsä hullua, sillä omassa pihassa ei kasva mustaherukkapensaita ja mustaherukan lehdet ovat kuitenkin Louhisaaren juoman pääraaka-aine. Ehdin jo huhuilla facebookissakin, että keneltä saisin käydä hakemassa mustaherukan lehtiä. Ystävälliset ihmiset ympäri Suomen lupasivat lehtiä, ja olisin minä saanut niitä ihan läheltäkin.  Lopulta mustaherukka pensas löytyi ihan läheltä. Takapihalla rantapöpelikössä kasvaa yksi pensas. Se muistui mieleeni, kun lähdin viettämään etätyöpäivän kahvitaukoa laiturille. 


Louhisaaren juoma, mustaherukka


*

Louhisaaren juoma


2 l mustaherukan lehtiä
1 sitruuna
5 dl sokeria
5 l vettä
pienen pieni nokare hiivaa

Huuhdo mustaherukanlehdet kylmällä vedellä ja laita lehdet isoon teräskattilaan. 

Pese sitruuna ja ota kuoret mustaherukan lehtien päälle kattilaan. Parhaiten kuoren saat irti perunankuorimaveitsellä. Leikkaa sitten sitruunan valkoista osaa pois ja viipaloi loppu hedelmäliha mustaherkukan lehtien ja sitruunan kuorten joukkoon kattilaan.

Laita myös sokeri kattilaan

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja kaada se herukanlehtien, sitruunan ja sokerin päälle. 

Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi ja lisää hiiva.

Jätä kattila huoneenlämpöön vuorokaudeksi. Siivilöi ja pullota juoma seuraavana päivänä. Laita pullot kylmään.

Louhisaaren juoma on valmista nautittavaksi parin päivän kuluttua.

*


Louhisaaren juoma, mustaherukka



Louhisaaren juoma on ihanan raikas ja kesäinen janonsammuttaja. Mustaherukan maku on näillä mittasuhteilla aika hento. Paitsi maku, juomassa on myös mustaherukan tuoksu. Mustaherukan tuoksu jäi käsiini jo lehtiä poimiessani. En oikein muistanutkaan miten kiehtova tuoksu herukassa on. Koska kasvukausi on jo pitkällä, herukkapensaan lehdet olivat aika isoja. Pyrin poimimaan nuorimpia ja pieninpiä lehtiä, koska arvelin, että niistä saan eniten makua.


Louhisaaren juoma, mustaherukka


Koska Louhisaaren juoma valmistetaan tavallisesta sokerista, se on väriltään paljon vaaleampi kuin vappusima. Melko makea juoma tämä on, ja seuraavalla kerralla taidankin kokeilla hiukan vähentää sokerin määrää. Täytyy vain olla tarkkana, että sokeria on riittävästi, jotta hiiva jaksaa käydä. Osassa ohjeita juoma valmistettiin sitruunahapolla, silloin ehkä sokerin määrää olisi helpompi vähentää. En tosin ottanut selvää, mikä on alkuperäinen tapa valmistaa juoma. Jotenkin olisi sellainen aavistus, että Mannerheimin juoma valmistettiin hiivalla. Mene ja tiedä. Jos pääset herukka-apajille kannattaa tilaisuus käyttää hyödyksi, vielä ehtii tehdä juhannusjuomaksi Louhisaaren juomaa.

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Hapankermakakku - viikonloppukokki perinnekokkina

Perinteiset kahvikakut tai kuivakakut ovat helppoja leivottavia. Hapankermakakussakin ainekset vain sekoitetaan keskenään. Minulla oli jääkaapin ovessa avaamaton kermapurkki, jonka päiväys oli mennyt jo useampi päivä sitten. Olin heittämässä kermapurkkia menemään, mutta sitten satuin näkemään Kakkuviikarin vispailuja -blogin Mian vinkin hapankermakakusta. Kun totesin kerman olevan käyttökunnossa, ryhdyin leipomispuuhiin. 



hapankermakakku, makea leivonnainen, kahvikakku


*

Hapankermakakku

3 kananmunaa
2 dl sokeria
225 g voita sulatettuna
2 dl hapanta kermaa
1 dl piimää
6 dl vehnäjauhoja
1,5 tl soodaa
3 tl kardemummaa
hieman suolaa

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Voitele kuivakakkuvuoka.

Sekoita kananmunat, voisula ja sokeri puuhaarukalla sekaisin. Lisää seoksen joukkoon keskenään sekoitut kuiva-aineet, sekä kerma ja piimä. Sekoita tasaiseksi massaksi.

Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan ja paista n 50 minuuttia 175 asteisessa uunissa. Anna kypsän kakun levätä kakkuvuokassa kymmenisen minuuttia ennen kuin kumoat sen alustalle.

*


hapankermakakku, makea leivonnainen, kahvikakku


Hapankermakakku on niitä kakkuja, jotka paranevat vanhetessaan. Kakku kestää hyvin myös pakastamista, joten se on kiitollinen tarjottava juhlissakin, koska sen voi valmistaa hyvissä ajoin etukäteen. Koska kakussa on aika paljon rasvaa, se sulaa melko nopeasti tarjoilukuntoon.

Alkuperäisessä ohjeessa koko 3 dl nestemäärä koostui hapankermasta. Minulla ei ollut kaapissa kuin se yksi kermapurkki, joten täydensin nestemäärän piimällä. Koska kermaa oli enemmän, piimän maku ei puskenut läpi, vaan kakku oli selvästi erilainen kuin piimäkakku. Niin hyvää kuin hapankermakakku onkin, sen vuoksi ei tarvitse ruveta kermaa hapattamaan. Kakku onnistuu, vaikka kerma ei olisikaan hapanta. Tosin maku on hieman erilainen. Niin ja taitaapa maitohyllyssä olla valmiina tuotteenakin hapatettu kerma.


hapankermakakku, makea leivonnainen, kahvikakku


Perinteisiä kuivakakkuohjeita löytyy blogista jo ennestään. Perinneleivonnaiset katoavat yleensä kahvipöydästä aika nopeasti, vaikka perinteisiäkin voi tuunata. Siitäkin löytyy esimerkki.  Näitä perinteisiä kuivakakkuja tuntuu yhdistävän yksi seikka niissä on runsasti kermaa, voita ja sokeria. Viikonloppukokin kuivakakku-ohjeita: