sunnuntai 12. elokuuta 2018

Aivan ihana Ajvar on Balkanin tuliainen

Ajvar on hyvin konkreettisesti tuliainen Balkanilta. Montenegron kesälomamatkalla tutustuin tähän ihanaan munakoisosta ja paprikasta tehtyyn tahnaan, jota olen menestyksekkäästi valmistanut myös kotona. Ajvaria voi tarjota grilliruuan lisukkeena, mutta siihen voi hyvin dippailla myös vaaleaa leipää. Balkanilla ajvaria tehdään satokauden aikaan säilykkeeksi asti, jolloin kasvisten määrät ovat useita kiloja. Minä tein tahnaa maltillisemmilla määrillä kuitenkin niin, että siitä on riittänyt useammalle henkilölle useaksi kerraksi. Ajvar säilyy hyvin jääkaapissa.


ajvar


*

Ajvar


500 g suippopaprikaa
800 g munakoisoa
2 valkosipulin kynttä
2 rkl punaviinietikkaa
1 dl mietoa hyvälaatuista oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Halkaise munakoisot ja pistele niihin haarukalla reikiä. Asettele munakoisot uunipellille ja kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. 

Lisää paprikat uunipellille ja kypsennä uunissa välillä käännellen noin 10 minuuttia. Tarkoitus on, että paprikan kuori saa väriä pintaan.

Kaavi kypsästä munakoisosta sisus ja laita yleiskoneeseen tai vastaavaan. Kuori paprikat heti kun sormet kestävät kuorimisen. Poista siemenkota ja kanta ja laita paprikan malto yleiskoneeseen. Lisää koneeseen myös kuoritut valkosipulin kynnet. Pyöritä konetta niin kauan, että saat kasviksista aikaiseksi tasaisen massan. 

Mausta valkosipulilla, oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla.

Purkita puhtaisiin purkkeihin ja siirrä jääkaappiin. Ajvar on parhaimmillaan, kun se on saanut makuuntua ja jäähtyä kunnolla jääkaapissa.

Tarjoa Ajvar grilliruokien höysteenä tai vaalean leivän kanssa.

*


ajvar

Minulla on nyt takana muutamakin ajvar-kokeilu ja totesin, että juurikin suippopaprikoista tuleee parhaimman makuista. Balkanissa ajvar-tölkkejä löytyi jokaisesta ruokakaupasta. Täällä kotona en ole kaupassa kyseiseen herkkuun törmännyt. En toki tiedä olenko sillä silmällä osannut katsoakaan. Montenegrossa Ajvar oli usein aseteltu salaatinlehden päälle, ja tätä oppia minäkin olen koittanut noudattaa. Taas tuli repertuaariin yksi uusi munakoiso-herkku!


ajvar


Ajvar on konkreettinen matkamuisto kesälomamatkalta Montenegroon Kotorinlahden rannoille. Muut matkamuistot Kotorista jäivät hankkimatta, siitä yksinkertaisesta syystä, että en kertakaikkiaan keksinyt mitään ostettavaa. Montenegro ei ole shoppailijan paratiisi, mutta maalla on paljon muuta annettavaa. Tunnelmaan pääset lukemalla matkakertomuksen, ja ruuasta kirjoitan enemmän erillisessä ruoka-postauksessa. Postauksessa on myös muutama ravintolavinkkikin Kotoriin. Täällä kotona arki on alkanut ja rutiinit palautuvat vähitellen, kun koululaisetkin ovat jo lopettaneet lomansa. Ehkäpä blogikin alkaa taas päivittyä useammin. 


torstai 9. elokuuta 2018

Miltä maistuu Montenegro?

Starttasimme perheen yhteisen loman lähtemälllä reissuun Montenegroon. Olen kirjoittanut matkakertomuksen, joka alkoi venyä niin pitkäksi, että päätin kirjoittaa ruuasta ja juomasta erikseen. Montenegrossa asuimme Kotorissa Muo-nimisessä kylässä. Ensimmäinen airbnb-kokemus oli pelkästään positiivinen, vaikka keittiö ei kyllä ollut ainakaan meikäläisittäin "well equipped" kuten ilmoituksessa kerrottiin. Tiskikoneen puuttuminen oli tiedossa, mutta muutenkin keittiöstä löytyi vain hyvin rajallinen määrä astioita sekä ruuan valmistamiseen, että syömiseen. Olin alun alkaen haaveillut, että voisimme kokkailla myös kotona, mutta nähtyäni keittiön, ja huomattuani miten edullista Montenegrossa on, tulin toisiin ajatuksiin. 




Ja se tiskikone. Seuraavassa lomakodissamme en tingi tiskikoneesta. Vaikka nelihenkinen perhe ei syökään kotona kuin aamiaisen ja satunnaisesti kevyen lounaan tai välipalan, tiskattavaa riittää. Ja tiski oli hoidettava heti jokaisen ruokailun jälkeen niin vähän oli astioita. Ihan hitti lomakodin lounas oli pekonimunakas tomaatilla ja avokadolla. Pekonista irtosi pannuun sen verran rasvaa, että öljyä ei tarvinnut ostaa ja lopputulos oli täyttävä ja maistui kaikille. Jos olisimme reissanneet muuten kuin käsimatkatavaroille, olisi kotoa voinut pakata mukaan hieman perusmausteita ym., jolloin kokkaaminen olisi ollut helpompaa. (Aika hyvä saavutus muuten 9 yötä käsimatkatavaroilla !) Reilun viikon matkalla ei viitsi ihan hirveästi ostaa ruokaa tai raaka-aineita, jotka sitten joutuu loman loppuessa heittää menemään. 


Montenegrossa syödään paljon kalaa ja mereneläviä, mutta myös lihaa. Tarjonta varmaankin vaihtelee alueittain. Me lomailimme rannikolla, joten mereneläviä ja kalaa oli tarjolla paljon. Ruuassa oli paljon italialaisia vaikutteita ja esimerkiksi puu-uunissa paistetut pitsat olivat poikkeuksetta erinomaisia. Myös pastaa ja risottoa oli tarjolla ihan joka ravintolassa. Hauskaa oli huomata, että lapsetkin uskaltautuivat tilaamaan rohkeammin. No, kuopus on ennenkaikkea bolognese-tyttö, mutta hänkin maisteli rohkeammin kuin aikaisemmin ja ruokalistalta saattoi löytyä jotain muutakin tilaamisen arvoista kuin pasta. Esikoinen söi mielellän monipuolisesti vaihdellen ihan kaikkea. Kana-ceasarista taisi tulla uusi suosikki tytölle, joka ei aiemmin ole juuri salaatista perustanut.









Oleilimme pääosin Kotorin kaupungin tuntumassa ja ravintolakokemuksemmekin ovat pääosin Kotorista. Taisimme onnistua hyvin ravintolavalinnoissamme, sillä pääsääntöisesti ruoka oli hyvää. Söimme yleensä hyvin tavanomaisissa ja "helpoissa" paikoissa. Oli tärkeää, että ravintolasta löytyi koko porukalle mieleistä ruokaa. Yhtenä iltana ruokaan panostettiin hieman enemmän ja ruokapaikaksi valikoitui kaunis uusi ravintola upealla paikalla. Konoba Bonacasta myöhemmin lisää.

Matkakertomuksessa kerroin jo, että syöminen oli hyvin edullista. Jätskipallo maksoi euron ja paikallinen olut 2-3 euroa vähän paikasta riippuen. Yleensä 4 henkisen perheen ruokalasku oli 50-70 € sisältäen 1-2 alkuruokaa, 3-4 pääruokaa, 1-2 jälkiruokaa ja juomat. Bonacassa lasku nousi hieman yli 100 €, mutta siellä söimme pitkän kaavan mukaan ja ravintola oli selvästi tasokkaampi kuin muut ruokapaikat.

Useampana päivänä löysimme itsemme Kotor beachin eteläpäässä sijaitsevasta Konoba Akustikista. Ravintolan sijainti, ystävällinen palvelu ja edullinen hintataso miellyttivät. Akustiksita löytyi helposti kaikille mieleistä ruokaa. Annokset Konoba Akustikissa olivat jättiläismäisiä! Ensimmäisen kerran jälkeen päädyimme jakamaan annoksia. Konoba Akustikista mieleen ovat jääneet erilaiset liharuuat, bananasplit ja ajvar. Ajvar on paprika-munakoisotahan, joka oli niin hyvää, että siitä tulette vielä kuulemaan. Akustikissa soi iltaisin live-musiikki. Ravintolan mukava tunnelma teki vaikutuksen. Harmonia oli Akustikista kaukana, ja ravintola olikin sekoitus vähän kaikkea. Terassin bambuvarjot suojasivat sateelta ja paahteelta, haitari soi haikeasti slaavilaisia iskelmiä ja ruoka oli balkanilaista tuhtia tavaraa.








Kotorin vanhan kaupungin muurien suojasta oli helppo löytää ravintola. Ainakaan heinäkuun alussa ravintoloissa ei ollut tungosta. Pöytävarausta miellä ei ollut kuin yhtenä iltana aiemmin mainitsemaan Bonacaan. Tosin saatoimme olla ruokailemassa hieman muita aikaisemmin, siinä seitsemän-kahdeksan aikoihin. 


Vanhan kaupungin muurien sisäpuolelta mainitsen nimeltä ihan erikseen Konoba Roma-nimisen ravintolan. Sen sinisimpukat olivat kaikkien mielestä parhaita ikinä. Vakio alkuruokamme oli jakaa annos sinisimpukoita tai Dalmatian plate, jossa tarjottiin ilmakuivattua kinkkua, juustoja, leipää, oliiveja ja ihanaa ajvaria. Roman sinisimpukat tarjoiltiin tomaattisessa kastikkeessa, jossa maistui ihan ohuesti valkosipuli. Konoba Roma on melkein vanhan eteläisessä päässä viimeisellä aukiolla. Aukio oli täynnä elämää. Ravintola, aukion joka kulmalla ja kuitenkin paikallisten asukkaiden pyykit kuivumassa ikkunasta toiseen vedetyllä pyykkinarulla. Kävelimme useana iltana tuolla suunnalla ja aina aukiolla oli bändi soittamassa musiikkia. Lisää tunnelmaa ja ääntä toi tietysti samaan aikaan meneillään olevat jalkapallon mm-kisat, joita väki kerääntyi katsomaan turuille ja toreille.




Viimeiseksi säästin helmen. Konoba Bonacan on uusi ravintola Dobrotassa, vajaan 3 km päässä Kotorin vanhan kaupungin portilta. Ravintola oli ollut auki vasta kuukauden päivät. Sen ylivoimainen etu oli todella upea sijainti. Terassi oli rakennettu melkein meren päälle. Jo kaukaa näki, että kalusteet ja kattaus ovat laadukkaat. Aivan ensimmäisenä huomasin kankaisista servetit ja kunnolliset, hyvin käteen sopivat aterimet.

Alkuruuaksi pöytään nostettiin iso lautasellinen leipää ja kylmiä herkkuja kuten kinkkua, juustoa ja oliiveja jaettavaksi. Pääruuaksi nautittiin kalaa ja mereneläviä. Ja voi, Bonacassa osaavat kyllä valmistaa niin kalan kuin merenelävät. Lapset söivät tyytyväisenä seafoodpastaa ja me aikuiset jaoimme lautasellisen merenherkkuja ravuista, kalaan ja mustaan risottoon. Saimme ravintolassa erittäin ystävällistä ja hyvää palvelua. Viinilistalta tuntui löytyvän paljon balkanin aluella tuotettuja viinejä, joita henkilökunta osasi myös suositella ruokiin sopiviksi. 

Jälkiruoka kruunasi aterian aivan maagista auringonlaskua ihaillessa. Jälkiruokahan meidät oli tänne ravintolaan tuonutkin. Löysimme Bonacan sattumalta eräänä iltapäivänä, kun lähdimme etsimään päiväkahvipaikkaa. Valitettavasti jälkiruokia ei ole tallentunut kameraan, eikä yhteenkään perheen neljästä puhelimesta. Tämän postauksen kuvat on poimittu kaikista noista viidestä välineestä.



Uskotteko, että Montenegro maistui hyvälle? Montenegro maistui merelle!

tiistai 7. elokuuta 2018

Matkakertomus Montenegrosta

Loma on hyvä aloittaa matkalla! Viimeinen työpäivä oli torstai ja jo perjantaiaamulla seisoimme bussipysäkillä reippaina 3.30 paikkeilla. Paunulainen kuljetti meidät turvallisesti lentokentälle, josta lähdimme Finnairin aamulennolla Kroatian Dubrovnikiin. Loppumatka Kroatiasta Montenegroon taittui etukäteen vuokratulla autolla. 



montenegro, matkakertomus, kotor, linnoitus
Kotorinlahti eli Boka Kotorska ja Koterien kaupunkia linnoitukselta kuvattuna.

Majapaikkamme oli lähellä Kotorin kaupunkia Muo-nimisessä kylässä. Rajan ylitys tapahtui sutjakkaasti ilman jonotteluja, eivätkä muodollisuudetkaan juuri hidastaneet matkantekoa. Paluumatkalla ehkä hieman, mutta mennessä ajoimme käytännössä suoraan Montenegroon. Ajomatkan aikana pysähdyimme pizzalle ja pari kertaa ihailemaan älyttömän kauniita maisemia. Jokaisen mutkan takana avautuva maisema tuntui olevan edellistä kauniinpi. Yritimme kuitenkin pitää tahdin rivakkana, koska aikainen herätys painoi silmissä. Eikä siihen noin 80 km kilometrin matkaan kauaa kulunutkaan.

Majoitus jännitti minua hieman. Käytimme ensimmäistä kertaa Airbnb:tä ja välillä takaraivossa kolkuttelivat kauhukertomukset epäonnistuneista valinnoista. Meidän asuntomme oli kuitenkin hyvä ja vastasi kuvausta; keittiö, olkkari, kaksi makuuhuonetta, suihku ja parveke toisessa kerroksessa. Huoneistossa oli hyvä ja toimiva ilmastointi, kunhan vain pääsimme jyvälle, miten sitä käytettiin. Pihassa oli parkkipaikka autolle ja katutasossa oli uima-allas, joka oli loman ajan ahkerassa käytössä. Asunto ja ympäristö oli hyvin siisti ja rauhallinen. Yhden asian suhteen en enää loma-asunnossa tee kompromissia. Asunnossa on oltava tiskikone! Myös huoneiston sijainti oli hyvä. Mereen pääsi uimaan lyhyen kävelymatkan jälkeen ja Kotorin vanhaan kaupunkiin matkaa kertyi noin 1,5 km.



montenegro, matkakertomus
Uima-allas Airbnb-huoneistossamme oli ihana viilentävä keidas

montenegro, matkakertomus, muo
Majoituksen mukana saatiin kolme kissaa, joista tässä poseeraa uteliain ja seurallisin. 


Mikä Montenegrossa sitten oli parasta? Maisemat, ehdottomasti! Tuijottelin kyllästymättä parvekkeelta vuoristoa yli Kotorinlahden. Nautin siitä miten valo ja varjot muuttivat näkymiä. Pilvisten päivien jälkeen kirkkaalla säällä erotti vuoristosta aina uusia yksityiskohtia. Katselin maisemia myös Kotorin vanhankaupungin linnoituksen päältä, jonne oli kivuttavana 1300 kivistä rappusta. Kun vieläkään emme saaneet tarpeeksemme, ajoimme autolla 25 neulansilmämutkaa ylös vuoristoon ja ihailimme mykistävän kaunista näkymää vielä vähän korkeammalta. 



montenegro, matkakertomus, kotor
Kotorin vanhaa kaupunkia linnoitukselta kuvattuna. Kotorin vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde.




montenegro, matkakertomus, kotor
Omalta parvekkeelta kelpasi ihailla Kotoria ihan jokaisena vuorokauden hetkenä.


Autoretkellä piipahdimme myös Lovćenin kansallispuistossa ja järvialueella. Paikalliset sanoivat, että pienessä maassa on paljon erilaista nähtävää. Minun silmiini maisemaa hallitsivat joka puolella vuoristo. Järvialuekaan ei niin sykähdyttänyt turistia tuhansien järvien maasta, mutta vuoret ja meri veivät sydämeni. Automatka kansallispuiston läpi oli pienoinen virhe. Maisemat olivat kyllä mahtavat, mutta alueella oli tietyö, joka hankaloitti matkan tekoa aika tavalla. Autoilu kapealla paikoin todella huonokuntoisella vuoristotiellä työkoneiden joukossa ei ollut aivan sitä, mitä olisimme halunneet. Illalla kotona emäntämme kertoi meidän olleen onnekkaita, sillä välillä tiet olivat olleet tuntikausia suljettuina.  Tietyöstä voipuneina mahtipontinen mausoleumi vuoristossa jäi käymättä, vaikka olin siitä ennakkoon lukenut.



montenegro, matkakertomus, kotorinlahti
Ylös vuoristoon ajettiin 25 neulansilmämutkaa. Maisemat olivat sen mukaiset.


Toiseksi lämpö. Jota sitten riitti kyllä kotimaassakin. Viime kesän koleus ja kylmyys mielessä otimme kaiken irti lämpimistä päivistä ja öistä. Lomalla se on helppoa; ei ole mitään mitä pitäsi tehdä. Voi vain olla ja nauttia! Lämpimistä öistä nauttiminen taitaakin olla yksi lempipuuhiamme lomalla. On hienoa istua ulkona pimeässä, kuunnella yön ääniä ja nauttia lempeästä lämmöstä.

Kolmanneksi meri. Kotorinlahdessa oli helppo piipahtaa uimassa. Meri oli sininen ja rauhallinen. Hiekkarantoihin tottuneelle turistille rannat Kotorissa ja sen ympäristössä saattavat olla pettymys. Rannat olivat kapeita, pikkukivisiä ja täynnä ihmisiä. Tällaisia rantoja me välttelimme. Uimaan sujahdettiin joltakin lähimmältä laiturilta. Olen lukenut matkakertomuksista, että toisinaan Kotorinlahti on täynnä roskia. Meidän silmäämme ympäristö vaikutti siistiltä, eikä roskia meressä tai muuallakaan juurikaan näkynyt. Kanadalaiset naapurimme tosin sanoivat, että Adrianmeren rannoilla isommissa kaupungeissa roskia oli uimarannoilla paljon. Merestä nautimme myös veneretkellä, jonka teimme Port of Montenegroon. Matkan varrelle piipahdimme Perastin edustalla Our Lady of the Rocks saarella, joka on keinotekoisesti rakennettu. Saaren syntyyn liittyy monia legendoja. Eniten minua miellyttää tarina, jonka mukaan merimiehet ovat heittäneet kiven palatessaan voitokkaalta matkalta. Lopulta saari oli riittävän suuri, että sille voitiin rakentaa kirkko.

montenegro, matkakertomus, muo, laituri, kotorinlahti
Muon kylän halki kulki kapea rantakatu. Kotorinlahteen pääsi uimaan laitureilta, joita oli vierivieressä.

montenegro, matkakertomus, kotorinlahti
Veneretkellä piipahdimme ihmettelemässä Lady of the Rocks saarta ja loistoristeilijöitä Port of Montenegrossa.





Neljänneksi ruoka. Olisi tietenkin hullua, jos ruokaihminen ei nauttisi lomallaan ruuasta. Koska tästä postauksesta uhkaa tulla liian pitkä, taidan kirjoittaa ruuasta ja juomasta erikseen. Tässä mainitsen vain, että tarjolla oli paljon sekä lihaa että kalaa ja mereneläviä. Annokset olivat isoja ja hintataso edullinen. Palvelu oli ystävällistä joka paikassa. Vaikka ruoka oli hyvää se ei ollut laadultaan kovin tasaista. Meille ei sattunut yhtäkään huonoa annosta, mutta olen kuullut, että näinkin on käynyt. 


montenegro, matkakertomus, muo, olut, Niksicko
Paikallista suodattamatonta olutta Muon sataman tuntumassa.

Montenegron hintatasoa miettiville tiedoksi, että maa oli edullinen. Hintavertailua ja hintatason mieltämistä helpottaa se, että maan valuutta on euro. Jäätelöpallo maksoi sen euron ja paikallinen olut vähän vaihdellen 2-3 euroa. Myös taksilla liikkuminen oli edullista. Lähes joka ilta palasimme kotiin valtion taksilla. Tuo vajaan 2 km matka kustansi noin 2,5 €. Kapealla tiellä ja pimeässä ei houkuttanut kävellä. Varsinkin kun liikenne Montenegrossa oli melko hurjaa. Kadut paikoitellen niin kapeita, että rantatiellä ja vuoristossa oli välillä laitettava pakki päälle ja peruuteltava, että kaksi autoa mahtui kohtaamaan. Edullisuuden kääntöpuoli on tietysti elintaso. Turistille alhainen elintaso näkyy ihan katukuvassa muun muassa siinä, että autokanta on vanhaa, eikä jätehuoltoa tai kierrätystä juurikaan ole. 



montenegro, matkakertomus, zastava, muo
Sympaattinen Zastava Muon satamassa. Autokanta maassa oli vanhaa, mutta sentään uudempaa kuin kuva antaa ymmärtää.


"Kalliina" mieleen on jäänyt ainoastaan pääsylippu Kotorin vanhan kaupungin linnoitukseen. Aikuinen pääsi kaupuamaan ylös maksettuaan 8 € lipun. Lapset eivät lippua tarvinneet. Siltikin kokemus oli sen arvoinen, että kannatti. Siellä ylhäällä pääsi fiilikseen, että on maailman laidalla. Vinkiksi retkeä suunnittelevalla: lähde matkaan aamulla. Linnoitus on jo todella kuuma. Varaa jalkaan kengät, flip-flopeilla ei pärjää. Reitti oli paikoitellen huonokuntoinen. Juomaa kannattaa varata mukaan, vaikka sitä on myös myynnissä matkan varrella. 

Jos nyt jäät miettimään, kannattaako matkustaa Montenegroon, suosittelen ehdottomasti. Maa tarjoaa paljon mahdollisuuksia sekä aktiiviseen lomaan että vähän rauhallisempaankin löhöilyyn. Kohde on lähellä ja helposti saavutettavissa. Hintataso on edullinen. Ihmiset ovat ystävällisiä, puheliaita ja palvelualttiita. Tästä kirjoitan myöhemmin lisää ja samalla annan pari hyvää ravintolavinkkiä. Jos kaipaat lomallesi ihanaa isoa hiekkarantaa, silloin Montenegro ei välttämättä ole sinua varten. Minä voisin lähteä vaikka uudestaan!



matkakertomus, montenegro, Dobrota, Kotorinlahti
Auringonlasku Dobrotasta

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Kaalisalaatti - tämä on testi

Kaalisalaatti ei ole testi, vaan itse postaus. Jos ihan alkuaikojen kuvia ei lasketa, blogin kuvat on pääsääntöisesti otettu kameralla. Aluksi otin kuvia pokkarilla, mutta melko nopeasti siirryin järjestelmäkameran etsimen taakse. Nyt puhelimen kamera alkaa olla sen verran laadukas, että sekin saattaisi riittää - ainakin aina välillä. Tämän postauksen kuvat on otettu puhelimen kameralla. Testaan miltä kuvat näyttävät blogissa. Mutta sitten äkkiä kaalisalaatin pariin. Siitähän te tulitte lukemaan.



kaalisalaatti


*

Kaalisalaatti


noin 500 g varhais- tai kesäkaalia

Tillivinegretti

1/2 dl oliiviöljyä
noin puolen sitruunan mehu
2 tl dijon-sinappia
valkosipulin kynsi hienonnettuna
1 tl juoksevaa hunajaa
1 dl tuoretta tilliä hienonnettuna
suolaa 
mustapippuria myllystä

Poista kaalista huonot uloimmat lehdet. Halkaise kaali ja poista kanta. Suikaloi kaali veitsellä ohuiksi suikaleiksi. Laita suikaleet tarjoilukulhoon.

Sekoita tillivinegretin ainekset hyvin sekasin keskenään. Kaada vinegretti kaalisuikaleiden joukkoon ja sekoita hyvin. Peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin maustumaan vähintään puoleksi tunniksi.

*

kaalisalaatti


Tämä ihan loistava kaalisalaatti on ollut minun ruokapöydässäni tämän kesän hitti. Sitä on syöty pitkin kautta. Aloitimme jo hyvissä ajoin unkarilaisella varhaiskaalilla ja sittemmin on siirrytty kotimaiseen. Nyt kaali taitaa olla nimeltään jo kesäkaalia. Edelleen tillivinegretti toimii, vaikka nyt kaalin lehti on jo vähän paksumpaa.


kaalisalaatti

Kaalisalaatti toimii lisäkkeenä niin kalalle kuin lihallekin, eikä salaatti ole - etenkään nyt, kun se lehti on paksumpi - moksiskaan, vaikka se olisi vinegretissä yön yli. Näissä postauksen kuvissa kesäinen kaalisalaatti ja Pimientos de Padrón -paprikat sointuvat mukavasti Viikonloppukokin mekon väreihin. Mekko tai oikeastaan iso huivi, on paras matkamuisto ikinä. Se on tuotu joitakin vuosia sitten Kap Verdeltä. Pehmeä puuvillakangas tuntuu hyvälle ihoa vasten. Mutta mitä mieltä olette kuvista? Kelpaavatko puhelimella otetut kuvat?


kaalisalaatti

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Mango-currykastike grillatulle broilerille

Olen hehkuttanut jo useaan otteeseen mango-currykastiketta ja nyt siihen on tulossa myös resepti. Kaikki lähti alkujaan liikkeelle kauhistelusta, jonka aiheutti valmis mango-currykastike. Ainesosaluettelossa enin osa raaka-aineista on erilaisia lisä-, väri- ja säilöntäaineita. Onneksi valmiille on olemassa vaihtoehto: itse tehty. Resepti vaati hieman tuotekehittelyä, mutta onnistunut yhdistelmä on löytynyt. Mikään kokeiluista ei ole ollut huono, mutta parhaimpaan lopputulokseen pääsee keventämälä majoneesia turkkilaisella jogurtilla.



mangocurrykastike


*

Mango-currykastike ja grillatut  broilerin ohuet fileeleikkeet


500 g broilerin ohuita fileeleikkeitä
suolaa
mustapippuria
grillauskastiketta

Ota leikkeet huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen grillausta. Valmista ensin kastike ja ryhdy grillauspuuhiin vasta sitten, kun kastike on jääkaapissa vetäytymässä.

Mausta leikkeet suolalla ja pippurilla. Ota leikkeiden pintaan väriä grillissä suoralla lämmöllä ja siirrä epäsuoraan lämpöön kypsymään. Sivele kypsymisen aikana mieleiselläsi grillauskastikkeella.

Mango-currykastike


mango
1 dl majoneesia
0,5 dl turkkilaista jogurttia
limen mehu
1 tl savupaprikajauhetta
2 tl currya
suolaa myllystä
(1 tl ruokosokeria)


Leikkaa mangon hedelmäliha tehosekoittimeen tai vastaavaan. Lisää sekaan muut ainekset ja soseuta tasaiseksi.

Maistele, että maut ovat kohdillaan. Toisinaan kastike saattaa tarvita hieman makeutusta riippuen ilmeisesti limen mehun määrästä ja mangon makeudesta. Laita kastike jääkaappiin tekeytymään vähintään puoleksi tunniksi ennen tarjoilua. Tarkista maku vielä vetäytymisen jälkeen. Saattaa olla, että joudut säätämään suolan tai sokerin kanssa. Tulisuutta kaipaavien kannattaa lisätä savupaprikaa rennommalla kädellä. Tämä resepti on tuunattu sellaiseksi, että maistuu myös lapsille, jotka eivät yleensä pidä tulisesta.

*

Mango-currykastiketta on meillä testattu myös grillatun possun sisäfileen kanssa ja broilerihampurilaisen kastikkeena. Viimeiset tipat valutettiin kastikkeeksi salaatille. Varsin monikäyttöistä kastiketta siis. Valmis soossi säilyy ainakin muutamia päiviä jääkaapissa, ellei se kulu yhdeltä istumalta loppuun.


mangocurrykastike


Blogissa on ollut hiljaiseloa kuluneen heinäkuun ajan monestakin syystä. Ensinnäkin varmasti siksi, että olemme lomailleet ja reissanneet Lapissa ja Montenegrossa. Molemmista on tulossa blogiin matkakertomusta, kun vain maltan istahtaa koneelle ja käydä läpi valokuvat. Toinen syy onkin säät: on niin kaunista ja lämmintä, ettei malta istua sisällä ja kirjoittaa blogia. Ja melkein siinä ruuanlaitossakin mennään sieltä mistä aita on matalin.

Olen minä sentään kokannut, ja matkakertomusten lisäksi olen aikeissa kirjoittaa ainakin ajvarista, joka on tuliainen Montenegrosta sekä kaalisalaatista, joka sopii lisukkeeksi ihan kaikille kesäisillä sapuskoille. Ja vielä on kesää jäljellä, vaikka loma vetelee viimeisiään. Seuraava kesä-kiva on tiedossa jo loppuviikosta, kun kotikaupungissa on festarihumua koko viikonlopun. Nähdäänkö Musareilla?