sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Limeposset - maailman helpoin jälkiruoka

Posset on maailman helpoin jälkiruoka. Valmistusmetodi on hyvin yksinkertainen. Kermaa ja sokeria keitettään kattilassa. Lopuksi seokseen lisätään happoa, joka hyydyttää seoksen muutaman tunnin jääkaappi säilytyksessä. Sitruksella hyydyttäminen on laiskalle kelpo vaihtoehto. Ja ainakin meillä löytyy aina jääkaapista, joka sitruunaa tai limeä. Usein molempia. En aluksi meinannut uskoa, että kerma hyytyy pelkällä hapolla, mutta totta se on. Aina ei tarvitse pelailla liivatteen kanssa. 


limeposset


*

Limeposset

4 annosta

2 dl kuohukermaa
0,75 dl sokeria

0,75 dl limen mehua

koristeluun 
tummaa suklaata

Laita kerma ja sokeri kattilaan. Keitä sekoitellen noin viisi minuuttia. Seoksen ei tarvitse kiehua kovasti vaan ennemminkin se voi olla juuri ja juuri kiehumispisteen alapuolella.

Ota kattila pois levyltä ja kaada limen mehu keitetyn kerman sekaan. Annostele kerma tarjoiluastioihin ja laita jääkaappiin hyytymään. Posset hyytyy yleensä noin 3-5 tunnissa.

*

Posset on parhaimmillaan tuhdin aterian jälkiruokana. Pieni täyteläinen, mutta kirpeä jälkiruoka ei enää juuri täytä vatsaa, mutta se on juuri sellainen makupala, jota aterian päätteeksi kaipaa. Olen kokeillut tehdä possetin erilaisilla hapoilla. Kotimaiset marjat ovat suosikkejani kerman hyydyttäjinä. Täältä blogistakin löytyy ohjeet tyrnipossettiin, raparperipossettiin ja mustaherukkapossettiin, jota innostuin kokeilemaan, kun eräs instaseuraaja sitä ehdotti.  

Viikko vielä töitä ja sitten on hiihtoloma. Eteläsuomalaisen silmin keli ei vaikuta lupaavalta, mutta onneksi on taas mahdollisuus lähteä Lapin lumoihin. Jos blogi päivittyy vähän vaihtelevalla vaudilla, kannattaa ottaa Viikonloppukokki seurantaan myös instagramissa ja facebookissa.


limeposset

torstai 6. helmikuuta 2020

Mehevät pihvit broilerin jauhelihasta ja kasviksista

Myönnän ihan surutta, että broilerin jauhelihasta tehdyt pihvit syntyivät eväskateuden tuloksena. Työkaverilla oli tässä taannoin hyvännäköisiä jauhelihapihvejä lounaseväinä. Nekin olivat edellisen päivän päivälliseltä jääneitä, kuten työpaikan lounaseväät yleensäkin. Kyselin summittaisen reseptin, hankin raaka-aineita ja pyöräytin kotonakin broilerin jauhelihapihvejä.


broilerikasvispihvi


Olen vihdoin oppinut käyttämään broilerin jauhelihaa. Maustaminen on siinä tärkeää. Jauheliha itsessään on melko mitään sanomattoman makuinen. Maustepurkkeja saa siis heilutella taikinan ympärillä rennolla ranteella. Minä tykkään maustaa broilerin jauhelihan mausteilla, jotka vievät Aasian suuntaan. Niinpä näissäkin pihveissä on muun muassa jeeraa, chiliä, korianteria ja soijaa. Mehevyyden salaisuus puolestaan on taikinan sekaan raastetussa porkkanassa ja kesäkurpitsassa. Kuten tapanani on tein taikinaa ison satsin. Näistäkin pihveistä jäi lounasta työpäivälle. Eväskateus on aiheuttanut sen, että broilerin jauhelihasta tehtyjä pihvejä on lähiaikoina ollut rasiassa jos toisessakin. Muiden resepteistä minulla ei ole tietoa, mutta tässä on omani:


*

Pihvit broilerin jauhelihasta ja kasviksista

12-15 annosta

800 g kananpojan jauhelihaa
pienehkö kesäkurpitsa raastettuna
4 pientä porkkanaa raastettuna
keltasipuli pieneksi hienonnettuna
valkosipulin kynsi hienonnettuna
tuoretta korianteria hienonnettuna
2 rkl currya
1 rkl jeeraa
1 tl sambal oelek -tahnaa
1 tl savupaprikajauhetta
1 prk(2dl) kermaa
1 dl korppujauhoja
2 rkl soijaa
2 kananmunaa
mustapippuria
(suolaa)

Paistamiseen
öljyä ja voita

Kaada kerma kulhoon. Mittaa sinne myös korppujauhot, soija, curry, jeera, sambal oelek-tahna ja paprikajauhe. Anna turvota noin 10 minuttia.

Lisää turvonneeseen korppujauho-mausteseokseen raastetut kasvikset, hienonnetut sipulit ja korianteri. Sekoita massa sekaisin ja lisää vielä lopuksi pari kananmunaa.

Paista pannulla molemmin puolin kypsäksi. Tarjoa raikkaan lisukesalaatin, riisin, nuudeleidet tai perunoiden kera.

*


Broilerin jauhelihasta tehdyssä mureketaikinassa on se haaste, että makua ei oikein voi tarkistaa muutoin kuin paistamalla koepihvin. Tästä mureketaikinasta kannattaa paistaa koepala, että saa tarkistettua onko suola kohdillaan. Jos käyttämissäsi mausteseoksissa on suolaa, ei ehkä kannata lisätä sitä enää erikseen.

broilerikasvispihvi


Nesteenä voi käyttää varmasti melkein mitä tahansa. Minä olen tehnyt näitä pihvejä sekä kermaviilistä, että ihan kuohukermastakin. Kerran oli nimittäin menossa kermapurkki vanhaksi. Kermalla tuli parempia! En juurikaan käytä kumihanskoja laittaessani ruokaa, sillä tykkään siitä, että raaka-aineet tuntee käsissään. Jotenkin broilerin jauheliha oli kuitenkin sellaista, että sitä ei tehnyt mieli käsitellä paljain käsin. Niinpä vedin hanskat käsiini.

Kun taikinaa on lähes kilon verran, tietää paistaneensa pihviä. Minusta pannulla paistettuihin tulee kuitenkin sen verran parempi maku, etten laittanut pihvejä uuniin vaan paistelin ne kypsäksi asti pannulla. Yhtä hyvin taikinan voisi pyöritellä pyöryköiksi. Itse asiassa minulla roikkuu tuolla luonnoksissa yksi broileripyörykkäresepti. Siinä broileripyörykät kypsennetään keittämällä ja lopputuloksena on keitto. Vähän aasialaishenkinen sekin. Ehkä se on seuraava postaus. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!


broilerikasvispihvi


tiistai 28. tammikuuta 2020

Jeppe Niilonpoika - kohtuuttomuuden komediaa Tampereen Työväen Teatterissa

Tampereen Työväen Teatterin näyttämön valtaa kevätkaudella Akse Pettersonin versio Jeppe Niilonpoika klasikkonäytelmä. Modernisoitu versio on perusjuoneltaan uskollinen vanhalle klassikolle, mutta näytelmä oli tuotu rohkein ottein nykypäivään. Ihan kevyt lauantai-illan kulttuuririento Jeppe Niilonpoika ei ole. Alkoholi ja siihen liittyvät lieveilmiöt eivät koko ajan naurata, vaikka komediasta kysymys onkin.


Jeppe Niilonpoika_Tampereen Tyovaen Teatteri_ ttt
Kuva: Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri

Jeppe Niilonpojan rohkea toteutus saanee ristiriitaisen vastaanoton. Tämä oli huomattavissa jo ensi-illassa. Väliajalla keskusteluissa kävi ilmi kahtia jakoinen suhtautuminen näytelmään. Oli niitä, jotka pitivät kovasti ja niitä, jotka eivät pitäneet lainkaan. Väliajan jälkeen kiinnitin huomiota siihen, että osa yleisöstä oli äänestänyt jaloillaan.

Mitä sitten itse pidin näytelmästä? Ensin ajattelin, että ei, ei ole hyvä. Koenkin olevani enemmän sellaista kesäteatterityyppiä, joka nauttii siitä, että katsomossa pääsee helpolla, kun juoni etenee lineaarisesti ja tapahtumat ovat selvästi jossakin ajassa ja paikassa kiinni. Mutta enemmän mietittyäni totesin, että välillä on hyvä haastaa itseään ja kykyään katsoa rohkeaa ja modernia näyttämötaidetta. Yön yli nukkumisen jälkeen voinkin todeta, että paljon oli näytelmässä hyvää ja katsomisen arvoista. Nousuhumalan hilpeyden ja laskuhumalan ankeudeun pääsee kokemaan katsomossa ilman, että tarvitsee kärsiä krapulaa.


Jeppe Niilonpoika_Tampereen Tyovaen Teatteri_ ttt
Kuva: Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri

Taisi olla ensimmäinen kerta, kun näen lavalla Joonas Heikkistä näytelmän Jeppe Niilonpoikaa. Mielestäni hän onnistuu hyvin roolissaan ja näyttelee ilmeekkäästi, mutta melko vähäeleisesti sen miten käy kun viina vie ja kun alkoholilla on valta. Muista hahmoista jäivät erityisesti mieleen hillittömästi hihittelevänä paronina esiintynyt Jyrki Mänttäri ja näytelmän hauskimpana hahmona viinatrokari Jaakko Suutari, jota näytteli Mia Selin.

Eräissä kohtauksissa olisi ollut hieman tiivistämisen varaa. Esimerkiksi näytelmän alkupuoliskon kohtaus, jossa Jeppe nousuhumalassa kulkee kaupungissa bileistä ja baarista toiseen, on mielestäni tarpeettoman pitkä. Kohtauksen pituutta lisää se, että kaikki vaikuttaa vähän psykedeeliseltä sekametelisopalta. Näyttämöllä tapahtuu paljon ja kaikkea, joten siinä mielessä kohtaus on hyvä kuvaus nousuhumalan iloista ja riemuista, mutta vähemmälläkin katsoja olisi saanut ajatuksesta kiinni. Kohtauksesta tuli vähän mieleen syksyllä niin ikään työviksessä näkemäni Juhannustanssit


Jeppe Niilonpoika_Tampereen Tyovaen Teatteri_ ttt
Kuva:  Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri


Samaa tiivistämisen varaa olisi ollut myös kohtauksessa, jossa Jeppe Niilonpoika uskoi olevansa paroni ja vallankahvassa. Todellinen valtias taisi läpi näytelmän olla kuitenkin olla Kuningas Alkoholi. Erityisesti näissä edellä mainituissa kohtauksissa on helppo ymmärtää miksi näytelmän suositusikäraja on varsin korkea. Ikäraja 15-vuotta ei välttämättä ole liioittelua, vaikka se etukäteen saattoi siltä tuntuakin.

Lopuksi en malta olla kehumatta näytelmän musiikkia. Miten hienolta kuulostaa Sibelius kitaralla soitettuna! En ole usein kuullut, mutta kuulisin mielelläni lisää. Teatteriharrastukseni jatkuu jo ensi viikolla, jolloin niin ikään lähden Tampereelle. Silloin Työväenteatterin Kellarisalin näyttämöllä on Ruusuruoskan ensi-ilta. Ja oikein erityisellä innolla odotan ensi syksyä, jolloin Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä esitetään Hamlet. Teatterin mukaan tulossa on visuaalisesti ja musiikillisesti taidokas tuotanto. 

Yhteistyö: Liput saatu Tampereen Työväen Teatterista

keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Kokonaisena paahdettu tahini-kukkakaali

Minä jatkan oodia kaalille. Tällä kerralla ylistyslaulu on osoitettu kukkakaalille. Kokonaisena paahdettu tahinilla hunnutettu kukkakaali on maistuu lisäkkeenä tai vaikkapa kasvissyöjän paistina. Vielä olisi yksi kaaliresepti mielesessä, vaikka tässä vaiheessa, kun viimeisen parin viikon aikana on syönyt kukkakaalia, parsakaalia, ruusukaalia, borssikeittoa ja kaali-jauhelihakeittoa alkavat muutkin ruuat vähän kiinnostella. 



tahinikukkakaali



*

Tahini-kukkakaali


kukkakaali
1/2 dl tahinia 
2 valkosipulinkynttä
1/2 tl kanelia

1/2 tl jauhettua korianteria

2 tl jeeraa
sitruunanmehu
1 tl harissatahnaa
suolaa
2 tl seesamiöljyä
noin 1 dl hyvää oliiviöljyä
tuoretta persiljaa
kourallinen mantelilastuja

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Valmista ensimmäiseksi tahinista maustekastike tai tahna. Tähän tarvitset tehosekoitinta tai vastaavaa. Mittaa tahini, kuoritut valkosipulin kynnet, mausteet, osa mantelilastuista (vähän voit jättää koristeeksi) ja persilja tehosekoittimeen. Aja tasaiseksi tahnaksi. Lisää lopuksi öljy.


Laita kukkakaali kevyesti öljyttyyn uunin kestävään astiaan. Jos tarpeen siivoa kukkakaalin lehdet ja leikkaa vähän kantaa niin, että kaali pysyy hyvin pystyssä astiassa. 

Levitä tahini kukkakaalin päälle ja laita koko komeus paahtumaan uunin alatasolle noin 50 minuutiksi kaalin koosta riippuen. Haarukalla voi testata kaalin kypsyyden. 

Koristele kukkakaali mantelilastuilla ja tuoreella persiljalla ja nautiskele.
*
tahinikukkakaali

tahinikukkakaali

Kukkakaalin kypsyminen ottaa oman aikansa. Minulla ei ollut kiire mihinkään ja uuni muutenkin kuumana, joten kypsensin kaalin kokonaan uunissa. Mikäli haluat nopeuttaa kaalin kypsymistä hieman voit esikeittää sitä kevyesti suolalla maustetussa vedessä, mutta en lopulta tiedä nopeuttaako se ruuan valmistumista juurikaan.

Tulisen ruuan ystävä voi maustaa kukkakaalinsa vähän tiukemmin. Minä laitoin vain vähän harissaa, että ruoka maistuisi koko perheelle (ei maistunut!). Voisin kuvitella, että kaalin mausteeksi sopisi myös sriracha, sambal oelek tai mitä tulista maustetahnaa nyt jääkaapista sattuu löytymään.

Maistuuko sinulle kukkakaali? Mikä on lempireseptisi?

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Paahdettu siika ja uunimunat - kevyt herkku tammikuuhun

Innostuin niin valtavasti tästä uunissa paahdetusta siiasta ja uunimunista, että päätin nopesti naputella reseptin blogiin, vaikka oikeastaan oli tarkoitus kirjoittaa tahinikukkakaalista. Paahdetun siikan ja uunimunien alkuperäinen resepti on julkaistu Glorian ruoka & viini (2/2015), mutta tein reseptiin aika paljon muutoksia. 



Siika ja munat valmistettiin uunissa. Toki uunipannun pohjalla olleille kasviksille joutui näyttämään paistinpannua, mutta kaiken kaikkiaan ruoka oli helppo ja nopea valmistaa. Paahdettu siika ja uunimunat syötiin terveellisen tammikuun lauantai-illallisessa kynttilänvalossa. Edes kameraa en tullut kaivelleeksi esille. En arvellut, että ruoka olisi niin hyvää. Onneksi se oli sen verran kaunista, että tuli mieleen ottaa puhelimella pari kuvaa. Puhelinkuvien avulla ymmärrettä varmaan millaisesta herkusta oli kysymys.

*

Paahdettu siika ja uunimunat

2 annosta

2 nahallista siikafilettä
2-3 kananmunaa
50 g voita
250 g pinaattia
suolaa pinaatille ja kalalle
kirsikkatomaatteja
puolikas punasipuli
valkosipulinkynsi
herkkusieniä
puolikkaan sitruunan mehu
oliiviöljyä
mustapippuria myllystä

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Tarkista, että kalat ovat ruodottomia ja ripottele päälle suolaa.

Sulata voi paistinpannussa. Lisää pinaatit ja hauduta ne pehmeiksi. Nostele pinaatit uunikestävään vuokaan. Kuullottele samalla pannulla myös suikaloidut sipulit ja pieneksi pilkotut herkkusienet. Nostele nämäkin uunivuokaan pinaattien sekaan. Mausta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla.

Nosta sitten siikafileet vuokaan nahkapuoli ylöspäin. Kannattaa asemoida fileet niin, että samaan vuokaan saa vielä sopivasti rikottua kananmunat. Riko kananmunat varovasti eri puolille vuokaa. Kannattaa vaikkapa lusikalla pyöräyttää sopiva kolo kananmunalle. Tarkoitus on, että keltuaiset pysyvät ehjinä. Jääkaappikylmissä munissa keltuaiset pysyvät paremmin ehjinä, mutta toisaalta kypsymisaika pitenee.

Ripottele päälle vielä hyvälaatuista oliiviöljyä ennen kuin nostat vuuan uuniin. Kypsennä 10-13 minuuttia. Sinä aikana kalan pitäisi kypsyä juuri sopivasti. Kala on kypsää, jos nahka irtoaa hyvin. Kananmunasta puolestaan valkuainen on hyytynyt, mutta keltuainen vielä juoksevaa.

Tarjoile ruoka heti kun nostat sen uunista. Kananmunien pinnalle voi vielä rouhaista hivenen suolaa ja pippuria myllystä.
*


Nyt on kyllä rehellisesti tunnustettava, että lasillinen kylmää Rieslingiä olisi nostanut aterian tasoa huomattavasti. Täytyy tehdä toisinto, kunhan tipaton tammikuu on ohi. Kala olisi ollut kypsää jo 10 minuutissa, mutta isohkot jääkaappikylmät kananmunat ottivat enemmän aikaa hyytyäkseen. Siksi vuoka oli uunissa noin 13 minuuttia. Kannattaa tarkkailla tilannetta! Niin ja tietysti kypsennysaika riippuu monesta asiasta, kuten kalafileiden koosta, munien koosta, raaka-aineiden lämpötilasta ja siitäkin millaisena munansa haluaa syödä. Valitettavasti siian nahka ei näin matalassa lämpötilassa ja lyhyessä ajassa tullut niin rapeaksi, että sitä olisi halunnut syödä.

Mukavaa alkavaa viikkoa lukijoille. Tammikuun puoliväli on jo ylitetty!