torstai 17. lokakuuta 2019

Juhannustanssit puhuttaa taas

Juhannustanssit herättää taas keskustelua ja suuria tunteita. Tämä oli päällimmäinen asia, joka nousi mieleeni heti eilisen Tampereen Työväen Teatterin Juhannustanssit -näytelmän ensi-illan jälkeen. Tampereella ei mennä sieltä mistä aika on matalin, eikä helpoimman kautta. Juhannustanssit tulee varmasti herättämään ristiriitaisia tunteita ja keskustelua, mutta ehkä eri syistä kuin alkuperäisteos. Kuvaahan Juhannustanssien kirjoittaja Hannu Salamakin Aamulehdessä näytelmää hurjaksi. Tähän on helppo yhtyä!


juhannustanssit_tampereen_työväen_teatteri
Kuva: Antti Sepponen/Tampereen Työväen teatteri


Olen syntynyt aivan 70-luvun lopussa, joten Hannu Salaman kirja ei ole koskaan koskettanut tarinana. Juhannustanssien merkitys on minulle liittynyt aina enemmänkin siihen yhteiskunnalliseen keskusteluun, jonka se aikanaan herätti, ja joka jäi historiankirjoihin jälkipolville. Kun olin tarpeeksi vanha ymmärtämään asioita, joista kirja kertoo ja joihin se ottaa kantaa, oli maailma jo tyystin eri kuin 1960-luvulla. Siksi ajattelinkin etukäteen, että kuuluvani tämän uuden sukupolvitulkinnan kohderyhmään. Olenhan samaa sukupolvea kuin ohjaaja Linda Wallgreen ja suuri osa muustakin tekijäjoukosta. En ole lukenut kirjaa. Toki sen juoni on tuttu, mutta pääsin ilman ennakkokuvitelmaa katsomaan millaisen version Juho Gröndahl oli Salaman teoksesta käsikirjoittanut.

Juhannustansseissa on rytmiä ja liikettä. Musiikki vie mukanaan tunnelmasta toiseen. Musiikin avulla on rakennettu silta sukupolvelta toiselle. Liike ja taidokkaasti rakennettu koreografia saa rytmin tarttumaan. Melkein tekisi mieli lähteä tanssiin. Seuralaiseni totesi, että jokin tekee näytelmästä melkein hypnoottiista seurattavaa. Jäin tätä pohtimaan, ja tulin siihen tulokseen, että fiilis tulee varmasti juuri musiikista, koreografiasta ja valoista. Olen teatterin muissakin produktioissa kiinnittänyt huomiota loistavaan valosuunnitteluun. Eero Auvisen valot täydentävät onnistuneesti ahdistuksen, epätoivon, himon ja nautinnon kuvaamista.


juhannustanssit_tampereen_työväen_teatteri
Kuva Tampereen Työväen Teatteri

juhannustanssit_tampereen_työväen_teatteri
Kuva Janne Vasama/Tampereen Työväen Teatteri


Näytelmä tuli hyvin lähelle, melkein iholle. Konkreettisin osoitus tästä on näytelmän levittäytyminen katsomoon hyvin lähelle yleisöä. Juhannustansseissa roolit olivat monella tapaa sekoittuneet ja myös katsojia osallistettiin näytelmään. Hyvällä tavalla kuitenkin. Rooliaan ei tarvinnut muuttaa ellei halunnut. Itse kuulun siihen joukkoon, joka ei halua osallstua. Juhannustansseissa ei tarvitse pelätä, että joutuu osallistumaan. On mahdollisuus olla katsoja katsomossa ihan kaikessa rauhassa.

Ylen artikkelin mukaan Hannu Salaman yksi toive näytelmän toteuttajille oli, että yhteiskunnallinen eetos, olisi mukana näytelmässä. Olihan se. Tosin muuttunut aika on muuttanut myös todellisuutta, ja siksi onkin enemmän kuin onnistunut ratkaisu, että viinanhöyryisten juhannuskemujen ohella kuvataan nimenomaan meidän aikaamme. Tästä ajasta on nostettu esiin huoli ilmastonmuutoksesta ja vähän pienemmällä tasolla työelämän haasteet ja ongelmat yt-neuvotteluista, kiireestä ja muuttuneisiin asenteisiin ja arvoihin. Kysymykset ovat isoja sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta.


juhannustanssit_tampereen_työväen_teatteri


Paikoitellen leikkisästikin toteutettu näytelmä jätti aavistuksen raskaan olon. Niin isojen asioiden äärellä ollaan. Vaikka näytelmässä ei liiaksi retostella alastomuudella tai seksillä, suositusikäraja 12 vuotta on syytä pitää mielessä. Jos ajattelee, että Juhannustanssit on kevyt kappale, joka maalailee kauniita maalaismaisemia ja tanssilavaidylliä, voi pettyä. Jos tuntee, että nuttura alkaa helposti kiristää, kannattaa ehkä harkita kahdesti lähteekö katsomaan Juhannustansseja. 

Itse pidin Juhannustansseja vaikuttavana teatterikokemuksena, ja vaikka enemmän nautin kepeämmistä näytelmistä ja aiheista, jotka pyörivät onnellisten asioiden ympärillä, ei pätkääkään kaduta, että kävin juhannustansseissa. Mitä enemmän pohdin illan antia, sitä paremmalta se alkaa tuntua. Kulttuuri on aina hyvästä, joskus sitä voi katsoa melkein ajattelematta mitään, ja joskus se antaa enemmän ajateltavaa. Molempi parempi.

Millaisesta teatterista pidät? Onko sinulla teatterisuunnitelmia tulevalle kaudelle? 


juhannustanssit_tampereen_työväen_teatteri


Yhteistyötä: Lippu saatu Tampereen Työväen Teatterista

tiistai 15. lokakuuta 2019

Red velvet -leivoksia Juhlaruokakirjasta

Yleensähän red velvet -kakku saa syvän punaisen hehkunsa elintarvikeväristä, mutta näiden red velvet -leivosten väri on peräisin ihan aidosta raaka-aineesta. Punajuuresta tulee leivoksiin aivan upea väri ja sopivasti myös makua. Enpä tiedä miksi punajuurikakku ole tullut mieleeni, olenhan leiponut onnistuneesti kakkua kurpitsasta, kesäkurpitsasta ja porkkanasta. 

redvelvet_juhlaruokakirja


Red velvet -kakun resepti on syksyn uutuuskirjasta. Punaisen keittiön Peggyn Juhlaruokakirja etenee kivasti vuoden kierron mukaan. Red velvet -leivokset löytyvät tietenkin sadonkorjuujuhlien alta. Loppuvuoden vinkkejä on vielä halloweeniin, itsenäisyyspäivänjuhliin ja jouluun. Juhlaruokien reseptit eivät ole niin juhlavia, etteikö niitä voisi soveltaa tavallisessa arjessakin. Ihan tavallisen arkilauantain iloksi laiton kahvit termariin, ja lähdin ulos syömään red velvet -leivoksia, vaikka lokakuu jo onkin.


redvelvet_juhlaruokakirja


*

Red velvet -leivos

32x20 cm uunivuoka

Taikina

3,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilijasokeria
1/2 dl tummaa kaakaojauhetta
2 dl sokeria
100 g voita
2 kananmunaa
1 dl piimää
2 dl punajuurimehua
1 tl riisietikkaa/viinietikkaa
1 rkl sitruunamehua

Punajuurimehu

6 punajuurta
5 dl vettä

Kuorrutus

180 g maustamatonta tuorejuustoa
40 g pehmeää voita
1 tl vaniljasokeria
1 rkl tomusokeria
1 rkl punajuurimehua

Kuori punajuuret ja leikka ne pienemmiksi kuutioiksi. Laita punajuuret tehosekoittimeen ja lisää joukkoon vesi. Aja seos sileäksi mehuksi. Siivilöi mehu kattilaan ja kiehauta mehu. Keitä mehua noin 20 minuuttia keskilämmöllä niin, että seos tiivistyy.

Sekoita keskenään kuivat aineet. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää taikinaan kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Lisää piimä ja kuivat aineet siivilän läpi. Sekoittele kevyesti, mutta siten että kaikki aineet ovat kunnolla sekaisin.

Lisää punajuurimehun sekaan riisietikka ja sitruunamehu. Lisää punajuurimehu taikinaan.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokan ja paista 175 asteessa noin 40 minuuttia. Jäähdytä hyvin.

Valmista kuorrutus sekoittamalla sähkövatkaimella aineet keskenään sileäksi ja tasaiseksi seokseksi. Kuorruta jäähtynyt kakkulevy. Leikkaa kakkulevy annospaloiksi. Jos haluat koristele esimerkiksi marjoilla.
*

Resepti noudattelee melko tarkasti alkuperäistä. Yksi lisäys reseptiin on tehty. Lisäsin kuorrutukseen tomusokeria ja ainakin lapset olivat sitä mieltä, että sokeria olisi voinut olla enemmänkin. Minä en ole niin makeiden ruokien ystävä, joten oikeastaan sokeria oli minulle riittävästi. Kakku oli oikeastaan paremman makuinen leipomista seuraavana päivänä, jolloin maut olivat jääkaapissa ehtineet tasaantua ja syventyä mukavasti. Koska leivokset syötiin retkioloissa en jaksanut nähdä koristelemisen vaivaa, mutta koristeeksi sopisivat monet marjat esimerkiksi viinimarjat tai aroniat, joita näkyy vielä pensaissakin.

redvelvet_juhlaruokakirja


Vaikka Juhlakirjan reseptit on jaettu vuoden kierron eri juhlien mukaan kukaan ei kiellä poimimasta hyviä vinkkejä eri teemoista. Reseptien löytymistä helpottaa kirjan lopusta löytyvä aakkosellinen hakemisto. Kirjan ensimmäisiltä sivuilta löytyy juhlan järjestäjän avuksi muistilistaa ja vinkkejä juhlajärjestelyihin. Ja niitä pikku vinkkejä löytyy myös pitkin matkaa. Jättiläismäisen (sivuja on 351) Juhlaruoka kirjan ehdoton valttikortti on se, että pääosa resepteistä on helppo toteuttaa. Juhlajärjestelyissä on otettu huomioon myös lapset. Lastenjuhlille on omistettu oma lukunsa. Ja ettei menisi ihan liian lapselliseksi, osa resepteistä on tarkoitettu selvästi aikuiseen makuun. Erityisesti  monet juomavinkit ovat sellaisia, että ne eivät välttämättä ole lasten suun mukaisia, vaikka kaikissa juomaresepteissä ei alkoholia tarvitakaan.

redvelvet_juhlaruokakirja


Juhlaruokakirjan monta sivua on taitettu hiiren korvalle. Mielenkiintoisia ja oivaltavia reseptejä riittää testattavaksi moniin juhliin. Juhlaruokakirjan kuvitus on minulle kovasti mieleen. Se on hyvin samaa peggymäistä tyyliä kuten Peggyn aiemmin julkaisemassa Parhaat kalareseptit -kirjassa tai Peggyn pieni punainen keittiö -blogissa.

Yhteistyö: Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Jotain pientä syötävää Krakovassa

Palaan vielä yhden postauksen verran syksyiseen Krakovaan. Ensimmäiseen matkakertomukseen kirjoittelin tekemisistämme, toiseen muutaman ravintolavinkin ja nyt ajattelin vielä kertoa muutamasta kahvilasta, drinkkibaarista ja panimobaarista sekä kaikesta siitä pienestä hyvästä suolaisesta ja makeasta suupalasta, jota Krakovassa on tarjolla. Kaupungissa ei todella jää nälkäiseksi. Ongelma on päinvastoin päinvastainen. Ahneelle tulee ähky, kun silmät syövät enemmän kuin vatsa vetää.


Krakova


Noworolski - kahvila
Rynek Główny 1

Historiallisen kahvilan löytää helposti Verkahallin eteläpäästä. Kahvilan sisustus on tyylikästä art noveuta. Syyskuun lopun lämpiminä päivinä kelpaa istuskella myös ulkona terassilla ihailemassa vanhankaupungin aukion elämää. 

Minä pidän siitä, että kahviloilla ja ravintoloilla on tarinoita. Tämän kahvilan tarinan mukaan Vladimir Lenin paransi koti-ikäväänsä Noworolskissa oleillessaan Krakovassa 1912-1914. Tarinoiden lisäksi kahvilassa tarjoiltiin erinomaista suklaista pähkinäkakkua, joka maistui pieneen makean nälkään hyvältä kahvin kanssa. Kahvilassa kelpasi maksuksi ainoastaan käteinen.

Mikołajska 9

Kysyessä vinkkejä Krakovaan minulle vinkattiin vanhankaupungin laitamilla sijaistevasta cocktailbaarista, jossa tuli sitten poikettua pariinkin otteeseen. Laajan drinkkivalikoiman lisäksi tykkäsin pop corneista, jotka nostettiin pöytään pikkusuolaiseksi drinkkien kaveriksi. Baarissa oli elokuvateeman mukaan näyttelijöiden kuvia seinällä. Osa taisi olla puolalaisia suuruuksia, koska kaikkia ei tunnistettu. Tuttujakin näyttelijöitä oli kyllä mukana.


Krakova

Krakova


Ursa Maior - panimobaari
plac Wolnica

Miten kävikin niin, ettei Ursa Maiorin Panimopubista ole yhtäkään kuvaa. Meillä kävi tuuri, että yhtä aikaa kaupungissa lomailevat keskisuomalaiset ystävät ehdottovat rouheaa pubia tapaamispaikaksi. Koska ei tullut selvitettyä tällaisia asioita etukäteen, olisi paikka jäänyt näkemättä. Ursa Maiorin panimo sijaitsee kuulemma lähellä Ukrainan rajaa. Käsityöläisoluita olisi saanut tilattua  maisteluannoksia, mutta päädyin tuopilliset kahta eri olutta. Toinen oli todella savuista tummaa olutta. Savunmaku oli melkein liikaa. Toisesta maistelemastani pidin enemmään, mutta mitähän se mahtoi olla. Veikkaus näin jälkikäteen American pale alea. Tällaista se on kun ei laita asiota ylös... Mutta suositus kuitenkin tälle pubille.

Pianola - kahvila
ul. Senacka 7

Tiedättekö te sen jutun, että ennen matkaa puhutaan, että kertaakaan ei sitten käydä samoissa paikoissa. No näitä paikkoja tulee kuitenkin. Pianolassa poikkesimme vain kerran, mutta siellä bongasimme, että lista on aivan sama kuin Vabankissa, jossa poikkesimme useampaan otteeseen kahvilla tai oluella. No Vabankissa emme syöneet, siellä oli jo juomien kanssa tuskastuttavan hidas palvelu. Hidasta oli Pianolassakin, mutta siitä meitä kyllä varoitettiin.

Krakova



Pianolassa söimme kevyeksi tarkoitetun lounaan. Mutta puolalaiset vähän pizzan kaltaiset leivät eli zapiekankat ovat aika tuhteja ja täyttäviä. Yksi leipä olisi riittänyt jaettavaksi, mutta otimme molemmat omat ja eri makuiset. Näin pääsimme maistamaan kahta eri makua. Pieni viinikarahvi sentään jaettiin.

Krakova

Tämän lisäksi suosittelen lukuisia street food -kojuja ympäri kaupunkia. Parasta näissä paikoissa oli se, että ne olivat avoinna vielä illalla myöhäänkin ja niistä sai hiukopalaa. Pariinkin otteeseen poikkesimme Kazimieressä Plac Novylla iltamyöhään, koska niillä seuduilla liikuimme muutoinkin. Jos vielä joskus palaan Krakovaan, syötävää riittää. Emme käyneet yhdessäkään maitobaarissa, jotka ovat edullisia puolalaisia lounaspaikkoja, missä ruoka poimitaan linjastolta. Ainakin perunaletut ja puolalaiset makkarat ja juustot jäivät kokonaan maistamatta. Joka nurkan takana oli kahviloita ihanine leivoksineen ja kakkuineen, mutta nekin jäivät lähes kokonaan maistelematta. Uskotteko jo, Krakova on kulinaristin kaupunki. Täältä löytyy juttua ravintoloista, joissa söimme, ja täältä muuta matkakertomusta.

Krakova

lauantai 12. lokakuuta 2019

Ruokajuttua Krakovasta

Etukäteen olin ajatellut, että sitten kun päästään aikuisten matkalle Krakovaan syödään, vähän kerrassaan ja usein, että saadaan maistella paljon kaikenlaista. Tämä oli yksi syy miksi varasin majoituksenkin Airbnb:stä. Ajattelin, että syödään sitten aamiainen ravintolassa, ja aina eri paikassa. Lopulta laitoimme kaikki aamiaiset itse pienessä, mutta varsin hyvin varustellussa keittiössä. Emme lopulta päätyneet syömäänkään niin usein kun olin haaveillut. Hyvin kylläkin söimme! Ja paljon!

krakova_pierogi
Perinteisiä puolalaisia pierogeja, näissä täytteenä on ylikypsää nautaa, mutta variaatioita riittää


Miksi niitä ravintoloita ja ruokapaikkoja ei sitten tullut kahlattua läpi niin paljon kun olin etukäteen ajatellut? Siihen on monta syytä, ja kaikki vähän erilaisia. Esimerkiksi matkustuspäivänä oli niin kova nälkä, että tulimme syöneeksi sen verran ison lounaan, että vasta yöpala aikaan tuli hiuko. Toisekseen annoskoot ovat isoja! Ruokakulttuuri vaikuttaa pääruokapainotteiselta, ja vaikka kuinka yrittää tilata alkuruokia ja -jälkiruokia jaettavaksi, silti yhdellä aterialla tulee paljon ruokaa. Matkakertomuksen ensimmäisessä osassa kirjoittelinkin jo mitä kaikkea reissullamme teimme ja toisinaan retkien ja nähtävyyksien katselun lomassa sopivan tuntuista ruokapaikkaa ei löytynyt. Esimerkiksi koko päivän kestävän Auscwizin retken kanssa tämä kannattaa ottaa huomioon. Meidän retkeemme kuului eväsleipä ja se tuli tarpeeseen! Ravintolatarjonta Auscwitzissa ja Birkenausta on rajallista ja voisin kuvitella, että kuumimpana turistikautena, jonot muutamiin lähinnä snacksejä myyviin kojuihin ja kioskeihin ovat melkoisia. Kolmanneksi syytän olutta. Se vie nälän ainakin aina vähäksi aikaa.



krakova_bistrozazie
Olut janoon ja Bistro Zazien alkuruoka, joka taittoi enimmän nälän.


Ylipäätään ajattelen, että Krakova on kulinaristille paratiisi. Ruoka on edullista ja tarjontaa riittää. Suosituimpiin ravintoloihin kannattaa harkita pöytävarausta. Ravintoloita löytyy moneen lähtöön on fiininpää, bistrotyylistä, etnistä ja katuruokaa. Me suosimme bistrotyylistä ja katuruokaa. Ihan valkoistenliinojen fine diningia ei testattu kertaakaan, mutta sitäkin tyyliä olisi ollut. Niissä paikoissa joissa  me söimme kasvissyöjä, vegaanista puhumattakaan olisi jäänyt nälkäiseksi. Ystävämme kuitenkin kertoivat, että sitäkin tarjontaa löytyi, kun vain osasi hakea. Tosin näiden paikkojen elämänkaari vaikuttaa aika lyhyeltä. Kuulemma monen melko tuoreen vinkin ravintola oli lopettanut tai sitten muuttanut, mutta sehän ei välttämättä tule turistin tietoon

krakova_pimiento
Puolalaiset ovat lihansyöjiä (ainakin sisämaassa). Tässä kuitenkin Pimienton alkupala kalmari
Palvelu vaihteli paljon. Ylipäätään se oli ystävällistä, mutta syrjempänä katuruoka kojuissa kommunikaatio oli hankalaa, koska meillä ei ole puolan kielen taitoa, eikä myyjällä englannin. Toisessa paikassa nuori puolalaispoika häpesi englanninkielen taitoaan niin, että punasteli, kun ei muistanut mitä, jokin yksittäinen raaka-aine on englanniksi. Yhdessä paikassa onnistuimme vaihtamaan pöytää lähes täydessä ravintolassa. Emme halunneet sen kerran kun pääsimme kaksin ravintolaan syödä pikkulapsiperheen vieressä. Sellainen palvelu, joka jatkuu mutkattomana, ystävällisenä ja kohteliaana vielä jälkiruuan ja laskun maksamisen jälkeenkin miellyttää aina.

ul Józefa 24, Kazimierz

Yritin ottaa yhteyttä ravintolaan ennakkoon sekä sähköpostitse, että facebookin kautta tehdäkseni pöytävarausta. Ajattelin, että tähtipaikkaan se on ihan välttämätön. Vaan enpä tiennyt, mikä määrä Krakovassa on tähtiravintoloita ja Michelin suosituksen saaneita paikkoja. Yhteydenottoyrityksiini en koskaan saanut mitään vastausta, mutta päätimme kuitenkin lähteä kolistelemaan Bistro Zazien ovia.

Tilavaan ravintolaan mahtui hyvin syömään. Me painelimme alakerran perimmäiseen nurkkaan ja ihan aluksi tilasimme oluet ihan vaan janoon. Ruokalistaa lukiessa alkoikin jo tehdä mieli viiniä ja ruualle tilattiinkin pieni karahvi talonviiniä.



Krakova_bistrozazie


Päädyimme syömään Zaziessa hieman liikaa, sillä etenkin minun annokseni olivat isoja. Alkuruuaksi tilattu souffle oli pieni pettymys. Se ei ollut sellainen pehmeä kohokas, jonka kuvittelin saavani. Vaan pikemminkin juustokakku. Makukin jäi vähän vaatimattomaksi, kun kuitenkin listalla luki, että kohokas olisi tehty niinkin voimakkaista juustoista kuin gryeristä ja emmentalista. Miehen alkuruuaksi valitsema ranskalainen sipulikeitto osui paremmin kohdilleen.

Pääruuaksi tilasin hanhea ja mies ankkaa. Taas voitin annoskoossa. Pääruoka-annosten lihat olivat molemmilla erinomaiset kypsyydeltään. Ankan rinta sopivan rosee ja hanhen jalka kypsennetty niin mureaksi, että se suorastaan suli jo haarukkaan. Lisukkeissa oli meillä molemmilla vähän sanomisen varaa. Erityisesti molemmat olisimme kaivanneet lisää suolaa annoksiin.



Krakova_bistrozazie
Annoskoot ovat isoja. Tämä kannattaa ainakin yrittää ottaa huomioon.

Arvaattekin varmaan, että oluen ja runsaiden annosten jälkeen tilaa ei kertakaikkiaan jäänyt jälkiruualle. Vaikka jäimme hieman kaipaamaan makuja ja suolaa erityisesti pääruokiin, oli Bistro Zazie oikein mukava startti Krakovalle. Lounaan hinnaksi tuli noin 170 zl eli hieman yli 40 euroa.

ul. Pijarska 17, Stare Miasto

Bistro löytyi ihan sattumalta. Vaeltelimme vähän turtuneina, väsyneinä ja nälkäisinä Vanhaankaupunkiin Auscwitzin retken jälkeen. Sen kummempia tutkimatta tai ajattelematta istahdimme ravintolan terassille, kun siinä sattui olemaan tilaa. Pijarska 17 löytyi aivan Vanhankaupungin laidalta St. Glorianin portin vieressä. Siinä muurin suojassa oli hyvä istahtaa ja purkaa päivän kokemuksia.

Ja ruokakin oli mitä mainioin. Itse asiassa alkuruuaksi syöty tartar meni koskaan syötyjen tartarien kärkikastiin. Tartar oli tehty ihan vaan naudan lihasta. Kauniissa annoksessa oli makua. Yritin nauttia annoksesta mahdollisimman pitkään syömällä mahdollisimman pieniä suupaloja niin täydellinen se oli. 



Krakova_pijarska17


Pääruuaksi otin puolalaisia pierogeja, joissa oli lihatäyte. Koska mies oli valinnut pääruuakseen kanaa, viinin kanssa pitikin vähän pähkäillä. Päädyimme kuitenkin juomaan kevyttä punaviiniä. Tartar olisi kestänyt voimakkaammankin viinin, mutta kevyt italialainen palveli hyvin sekä kanaruokaa, että dumplingeja.

Jälkiruualle ei tämänkään lihaisan ruuan jälkeen jäänyt tilaa, vaikka kukkaro olisi sen hyvin kestänyt. Laskua kertyi vain noin hieman päälle 200 zl eli noin 50 €. Jälkiruuasta kävi tietysti sekin kun seurasimme episodia naapuripöydässä. Jossa yksi ruotsalaisseurueen jäsen palautti tartarin takaisin keittiöön, koska ei tiennyt, että annoksen liha on raakaa. Asiakkaan käytös ei ollut kovin hyvää, mutta tarjoilija hoiti kyllä asian hienosti ja niin tyylikkäästi, kun se kovaäänisen asiakkaan kanssa oli mahdollista.

Św. Krzyża 17, Stare Miasto

Nota restoon olin tehnyt varauksen jo hyvissä ajoin ennakkoon. Onneksi, sillä ravintola oli melko lailla täynnä. Ravintolan taakse, sisäpihalle, ei enää näin syksyllä oltu tehty kattauksia. Tiedä sitten mahtoiko ulkoterassi olla avoinna päivisin. Nota Restossa todella  onnistuimme vaihtamaan pöytää, koska vieressä oli seurue johon kuului pikkulapsiasiakkaita. Me emme nyt halunneet lapsiasiakkaita naapuripöytään.

Ilman pöytänaapureita tuo takaosa olisi varmasti ollut meille hiljaisille suomalaisille rauhallisempi paikka kuin pääsali, jossa oli melko kova meteli. Istuimme aivan baaritiskin vieressä, samoin pöytämme vierestä kuljettiin alakertaan. Trafiikkia riittii suuntaan ja toiseen. Alakertaan kulki asiakkaita wc-tiloihin. Myös keittiö oli alakerrassa, joten rappusia kulki myös henkilökunta sekä täysien, että tyhjien lautasten kanssa. Toisaalta olimme siis näköalapaikalla. 



Krakova_notaresto


Nota Resto oli ehdottomasti yksi tämän reissun suosikkipaikoistani. Kaikki oli minulle hyvin: ruoka, juoma, miljöö, kattaukset ja palvelukin. Jos jotain vähän miinusmerkkistä pitäisi sanoa, se olisi kuitenkin palvelussa. Palvelu oli kylläkin ystävällistä ja asiantuntevaa. Kerran tarjoilija vielä palasi esittelemään juoman, jonka oli kiireessä unohtanut esitellä. Ehkäpä juuri se kiire oli se, josta se miinus tulee. Alkuun ruuat ja juomat tulivat sellaisella vauhdilla pöytään, että yritimme oikein tahallaan vähän hidastella. Jälkiruuan jälkeen taas meidät unohdettiin pitkäksi aikaa pöytään, vaikka olisimme jo halunneet maksaa - tai hyvin myytyinä - tilanneet ehkä jonkin juoman.

Koska Nota resto oli jo ennakolta valittu reissumme The ruokapaikaksi päädyimme syömään pitkän kaavan mukaan. Valitsimme maistelumenuun ja sille juomapaketin. Onneksi älysin etsiä niitä menusta, sillä löysin pienellä printillä menun lopusta maininnan mahdollisuudesta. Maistelumenu sisälsi kuusi ruoka-annosta ja saman verran juoma-annoksia. 

Juomapaketissa pidin erityisesti siitä, että paketti sisälsi muitakin juomia kuin viiniä. Kun ravintola ei ole viiniravintola, se on mielestäni enemmän kuin paikallaan. Toisinaanhan ruualle voi olla helpompi valita juoma esimerkiksi oluiden kuin viinien joukosta. Enkä näe mitään estettä sillekään, etteikö jokin paketin juomista voisi olla alkoholiton. Nota Restossa juomista neljä oli viinejä, kaksi valkoista ja kaksi punaista. Valitettavasti en tullut kirjoittaneeksi viiniä tai rypäleitä ylös, joten niiden tarkempi analysointi ei enää onnistu. Lisäksi ennen jälkiruokaa tarjottiin päärynäinen, hunajainen, vahva alkoholijuoma. Enpä tullut tarkemmin selvittäneeksi mitä tuo konjakkilasissa tarjoiltu juoma oli. Paikalliseksi erikoisuudenksi sitä kutsuttiin. Minusta se maistui melkein samalta kuin Xante. Ensimmäinen tartarin kanssa tarjoiltu juoma oli jääkylmä puolalainen vodka.

Ensimmäisenä ruokalajina tarjoiltu naudanlihasta valmistettu tartar ei ollut läheskään yhtä kaunis, tai hyvänmakuinen kuin Pijarska 17 syömäni. Menu oli kokonaisuudessaan hyvin lihapainotteinen, sillä lähimmäksi kala-annosta päässyt alkuruoka keitetystä taimenesta, grillatuista katkaravuista, pavuista ja kirsikkatomaateista koottu annos sisälsi aika palan chorizoa. Sinänsä en valita, olen kyllä lihan syöjä, mutta ehkä viidestä annoksesta, joku olisi voinut olla kokonaan kasvis- tai edes kala-annos. Surf and turf-annos startterina oli aikamoista makujen ilotulitusta ja minusta se oli vähän ravintolan tunnusmerkki. Kaikissa annoksissa oli yllättävia makuja ja rakenteita. Välillä pohdin olisko vähemmän ollut enemmän tai olisinko kaivannut vähän harmoniaa ilotulituksen sijaan.


Taimenta, tomaattia, rapua ja papua Nota restossa.


Keitto oli tämän aterian yksi parhaimmista annoksista. Savustetun porsaan kyljen ympärille rakennettu keitto oli mauiltaan varmasti hyvin puolalainen. Keitto tarjoiltiin kauniisti niin, että lautasen pohjalle oli koottu lihaa kylkipaloja, pekonia, smetanaa, ja valkosipulia ja pöydässä lautaselle kaadettiin aivan jumalaisen makuinen lihaliemi. Melkein pelkkä liemi olisi riittänyt, niin hyvää se oli. Hyvin puolalaisia makuja oli myös pierogeissa, jotka tarjottiin neljäntenä annoksena. Ylikypsällä possulla ja ankalla täytetyt pierogit saivat purutuntumaa täytteen hasselpähkinöistä ja kevätsipulista, joka raikkaan vihreänä myös raikasti ja koristi annosta. Suolaisen makea tahmainen kastike oli keitetty luumusta. Sanoisinkin, että liemet ja kastikkeet ovat Nota Restossa kympin arvoisesti hallussa.


Krakova_notaresto
Näin kauniista aseteltu annos peittyi liemen alle. Ensin meinasi harmittaa, mutta kun maistoin liemen olin taivaassa.


Pääruokana tarjoiltu naudan poski oli jälleen ihanasti ylikypsää ja niin mureaa, että sen syömiseen ei olisi hampaita tarvittu. Usein menuissa käy niin, että pääruoka jää vähän tylsäksi ja mitään sanomattomaksi. En tiedä onko kysymys siitä, että alkaa olla jo kylläinen vai mistä. 

Ja jälkiruoka, se oli maultaan taivaallinen ja aika yllättäväkin. Paitsi makunsa myös kokonsa puolesta! Jälkiruuassa oli mascarponevaahtoa niin paljon, että siitä olisi riittänyt ainakin kahteen ellei kolmeenkin annokseen. Vähän tiramisun tapaan siinä oli savoiardkeksi tuomassa rakennetta. Yllättävin ainesosa oli kuitenkin karamellisoitu varsiselleri. Todella herkullista! Eipä ole tullut mieleen, mutta ajattelin, että jotain tämän tyylistä jälkiruokaa voisi kokeilla kotonakin. Tosin maltillisemmalla annoskoolla. Täytyy sanoa, että näin täyteläisen ja täyttävän aterian jälkeen kahvi maistui hyvältä. Sekin muuten oli osa maistelumenuta.


Krakova_notaresto


Hinta-laatusuhde oli Nota Restossakin kohdillaan. Kahden hengen maistelumenu juomapaketteineen maksoi noin 560 zl eli 140 euroa.

Stolarska, 13 Stare Miasto

Sunnuntai-iltapäivänä meninasi ruveta kylmäämäämään. Miehellä oli mielessä pihvipaikka, jonne ei sitten enää mahtunutkaan, kun aloimme tekemään pöytävarausta. Pari muutakin paikkaa, josta olimme kiinnostuneita olivat täynnä. Niinpä päädyimme vähän vahingossa varaamaan pöytää argentiinalaisesta pihviravintolasta. Yksi kriteeri ravintolan valinnalle oli se, että sen oli oltava melko lähellä lomakotia, koska seuraavana aamuna oli edessä kotimatka. Jos Nota Resto oli minun suosikkini, miehen suosikki taisi olla Pimiento.

Vasta alku proseccoja siemaillessamme pöytään tuotiin keittiöntervedys. Pikkuinen empanada oli täytetty täydellisellä jauhelihakastikkeella, joka oli sopivasti tulista.  Pimientossa söimme alkuruuaksi mereneläviä. Vähän kyllä mietitään mahtaako pihvipaikassa saada ylikypsennettyä merenelävää, mutta sekä mustekala tomaattikastikkeessa, että grillattu kalamari olivat juuri oikein kypsennettyjä. Ja mikä mukavaa vaihtelua varsin lihaiseen ruokavalioon. Alkudrinkiksi tilatusta proseccosta riitti juomaksi vielä alkupaloille, mutta pääruuaksi tilasimme pullollisen punaviiniä.



Krakova_pimiento
Keittiöntervehdyksenä empanada ihanalla jauhelihakastikkeella.


Pihvipaikassa pääruuaksi ei kai voi ottaa muuta kuin pihviä. Saatavilla olisi ollut kaikkea Kobesta wagyuun. Me päädyimme ihan vain ulkofilepihviin, jonka minä pyysin mediumina ja mies medium miinuksena. En nyt kyllä ihan osaa sanoa oliko tuo miinuksena tilattu vähemmän kypsä kuin omani, joka oli onnistunut medium. Ravintolassa lisäkkeet ja kastikkeet tilattiin erikseen. Vedimme varman päälle ja tilasimme pöytään sekä kaksi kastiketta viherpippuri- ja punaviinikastikkeet. Sekä kastikkeet ja lisäkkeet tarjoiltiin erikseen, joten kaikkia molempia pääsi maistamaan. Lisäkkeeksi otimme vähän tylsästi ranskalaiset, joiden mainostettiin olevan itse tehtyjä. Tästä kyllä rohkenen olla eri mieltä! Liha ja kastikkeet olivat kuitenkin täydellisiä.


krakova_pimiento


Vaikka en jaksanutkaan syödä 200 g pihviä kokonaisuudessaan. Teki silti mieli jotain makeaa. Päädyimme tilaamaan jälkiruokalistalta suklaakakkua ja jäätelöä. Onneksi - onneksi olimme niin fiksuja, että älysimme ottaa annoksen puoliksi. Kyllä olisi noutaja tullut, jos kakkupalasesta olisi joutunut selviytymaan yksikseen.

Juomalista Pimientossa vaikutti varsin kattavalta. Monipuolisen viinilistan lisäksi viskilista oli vaikuttava. Sitä tyydyimme vain ihastelemaan. Pois lähtiessä ravintola tarjosi yllätykseksi makeaa ja kylmää kirsikkalikööriä, joka jääkylmänäkin lämmitti mukavasti sisuskaluja.  Mieheni jatkoi vielä tarjoilijan kanssa visikikeskusteluaan ja pääsi tuoksuttelemaankin paikan hienointa erikoisuutta japanilaista viskiä. Jos aamun kotiinlähtö ei olisi kummitellut mielessä, en tiedä oltaisiinko vielä maisteltukin viskiä. Illallinen Pimientossa oli kokonaisuutena suurin piirtein saman hintainen kuin Nota Reston illallinen noin 140 euroa. 

Matkakertomus siitä mitä teimme on jo kirjoitettu ja muutamasta kahvilasta, kuppilasta ja baarista olen kirjoittanut myös. Mutta mitäs sanotte tästä kulinaristisesta kertomuksesta? Krakova on herkuttelijoiden paratiisi! 

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Fenkolilla maustettu lohilaatikko

Olen suuri perunafani - ja ehkä siksi - lohilaatikko fenkolilla maustettuna on jo ajatuksenakin suloisen lämmittävä ja täyttävä. Perunan rooli on omassa ruokataloudessa muuttunut. Lapsuuskodissa peruna oli perusruokaa ja arkiruokaa. Sitä syötiin joka päivä. Nykyisin peruna on kodissani lähinnä viikonlopun herkkua. Parhaimmillaan peruna on mielestäni uunissa valmistettuna. Ja kun hyvin pesee, perunan voi syödä kuorineen. Lohilaatikon rosamundatkin on siivutettu kuorineen. Vaikka peruna onkin yksi lohilaatikon pääraaka-aineista, ei tämä uunissa valmistettu laatikkoruoka ole ihan tavallista perunalaatikkoa. Se johtuu aromaattisesta fenkolista. Minä sitten niin pidän fenkolista! Ja niin kärsin, kun katselin huonoa fenkolivalikoimaa. Jouduin käydä useassa kaupassa löytääkseni laadukkaita tuotteita.


fenkolilohilaatikko


*

Fenkolilla maustettu lohilaatikko

6 annosta

600 g lohta
7 maustepippuria
1 tl merisuolaa
1 tl sokeria
2 rkl hienonnettua tilliä

hieman voita
1 kg perunoita
fenkoli

kerma-maitoseos


1 tl murskattuja fenkolinsiemeniä
2 dl kuohukermaa
4 dl maitoa
2 rkl hienonnettua tilliä
suolaa
valkopippuria

Laita uuni lämpenemään 175 asteiseksi.

Fileroi lohi nahattomaksi. Viipaloi filee noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Asettele lohiviipaleet leikkuulaudalle vieri viereen. Hiero morttelissa hienonnettu mustapippuri ja suola kalojen pintaan. Ripottele päälle myös sokeri ja hienonnettu tilli. Laita päälle leivinpaperia ja paino esimerkiksi uunivuoka tai leikkuulauta siksi aikaa, kun valmistelet ruuan muut osaset.

Pese perunat huolellisesti ja kuori, jos haluat. Viipaloi perunat ja fenkoli mahdolisimman ohuiksi viipaleiksi. 

Voitele laakea vuoka nokareella voita. Asettele pohjimmaiseksi kerros perunoita. Laita perunoiden päälle painon alla maustuneet kalat. Asettele kalojen päälle fenkolin suikaleet ja päällimmäiseksi loput perunaviipaleet.

Sekoita kerma-maitoseoksen aineet ja kaada seos vuokaan. Paista lohilaatikkoa noin 1,5 tuntia 175 asteisessa uunissa.
*

fenkolilohilaatikko


Syksyllä sitä alkaa kaipaamaan näitä uuniruokia. Fenkolilla maustettu lohilaatikkokin on tyyppiesimerkki lohturuuasta. Ihan tavallisen keskiviikon ruokaa lohilaatikko ei ole, sillä ruuan kypsyminen ottaa aikansa. Jos olet jo miettimässä viikonlopun sapuskoja, tässäpä hyvä vinkki. Kirjoitat vain kauppalistaan lohta, perunaa ja fenkolia.  Sunnuntaina sitten lohilaatikko uuniin ja ulos. Ulkoilun jälkeen - tsädää - ruoka on valmista. Loistava lisäke lohilaatikolle on etikkapunajuuret, joten lisukkeiden suhteenkin pääsee helpolla. Lohilaatikko toimii myös lämmitettynä. Eli samalla tässä on lounasvinkki ensi viikkoon, mikäli ruokaa jää yli.