sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Mansikka-mozzarellatikkuja ja malja kesälle

Terveisiä kesälomalta! Lomaa on takana puolet ja edessä toiset kaksi viikkoa. Tähän astikin on ehditty puuhata jo vaikka mitä. Lomakuulumisia olenkin jakanut enimmäkseen instagramissa ja facebookissa. Se on helppoa, nopeaa ja reaaliaikaista. Nyt minulla on pari niin hyvää mansikkajuttua testattuna, että ne oli aivan pakko tulla naputtelemaan tänne blogiin. Saattapi nimittäin olla, että esimerkiksi näistä mansikka-mozzarellacocktailtikuista on monelle muullekin lomalaiselle iloa. Valitettavasti en milläään muista, mistä kuva herkullisista cocktailtikuista jäi kummittelemaan mieleeni. Loistava idea kuitenkin!


mansikkamozzarella


*

Mansikka-mozzarellatikut


minimozzarellapalloja
pieniä mansikoita 
basilikanlehtiä

cocktailtikkuja

Perkaa mansikat ja valuta mozzarellapalloja talouspaperin päällä. Paina cocktailtikkuihin mansikka, mozzarella ja basilikanlehti. 

Järjestyksen voi valita vapaasti. Kun mansikka on alla, tikut pysyvät paremmin pystyssä. Kun mozzarella on alimmaisena, tarjoilualusta pysyy siistimpänä, kun mansikasta ei jää punaisia jälkiä. Muuten sillä ei kai niin ole merkitystä, mutta puinen alusta saattaa imaista mansikan punaisen jäljen melko tiukkaan.

Tarjoile cocktailtikut aperitiivina kesäisen kuohuvan kanssa.

*

Meillä on tehty mansikkatikkuja nyt jo useampaan otteeseen. Olen tarjonnut niitä juurikin aperitiivina ja viimeksi ihan vain kuohujuoman kyljessä, kun kutsuimme vieraita lyhyellä varoitusajalla pari iltaa sitten. Tällaisia matalankynnyksen illanviettoja pitäisi järjestää useammin! Ei pitäisi jäädä miettimään onko koti siinä kunnossa, että voi kutsua kavereita käymään. Useimmiten se kuitenkin on. Ei pitäisi ottaa stressiä siitä, mitä vieraille tarjotaan. Torstai-illalle asettelin näiden mansikkatikkujen lisäksi tarjottimelle hieman pähkinöitä, oliiveja ja salamimakkaraa. Palan painikkeeksi avattiin skumppa. Malja kesälle!



mansikkamozzarella



mansikkamozzarella

torstai 27. kesäkuuta 2019

Piimäpannacotta - helppo jälkiruoka

Piimä ei ole mikään mummojen juttu! Vaikka piimävanukas jälkiruokana onkin isoäidin aikainen. Oikeasti piimä on mitä mainioin hapanmaito tuote. Se on maultaan pehmeä, säilyy maitoa paremmin, sitä löytyy vähärasvaisena vaihtoehtona ja vatsaystävällisenäkin sitä pidetään. Viimeisimmäksi tein piimästä vanukasta. Instagram kuvan nähtyään kaveri kysyi, että onko se piimäpannacottaa, ja sitähän se oikeastaan on. Pannacotta on nimenä vanukasta trendinkkäämpi, joten tässä se jo aiemmin luvailtu piimäpannacotan ohje nyt sitten tulee.


piimäpannacotta


*

Piimäpannacotta

4-6 annosta

3 liivatelehteä
4 rkl kiehuvaa vettä
2 dl rasvatonta piimää
1 dl sokeria
2 tl vanilijasokeria
2 rkl sitruunamehua
2 dl kuohukermaa
(4 rkl limoncelloa)

Laita liivatteet kylmään veteen noin 10 minuutiksi.

Mittaa piimä, sokerit ja sitruunamehu kulhoon ja sekoita hyvin. Vaahdota toisessa astiassa kermavaahto.

Purista liivatteesta ylimääräinen vesi pois, ja liota liivate kiehuvaan vesitilkkaan. Lisää liivate ohuena nauhana piimä-sokeriseokseen. Nostele kermavaahto varovasti massaan ja jaa tarjoiluastioihin.

Mikäli haluat maustaa alkoholilla, voit sen lisätä sen sopivassa vaiheessa. Meillä lapsetkin söivät jälkiruokaa, joten lisäsin limoncelloa vain puoleen pannacottamassaan. Massa kestää juoksettumatta pienen määrän alkoholia ja sen voi lisätä loppuvaiheeessakin.

Anna pannacotan jähmettyä jääkaapissa vähintään pari tuntia, mutta pidempikään aika ei haittaa. Loistava jälkiruoka siis tehtäväksi ennakkoon.

*


piimäpannacotta


Piimäpannacotta on silkkisen pehmeä jälkiruoka. Halutessaan sen kylkeen voi kehittää vaikkapa hillokkeen vaikkapa mansikoista, raparperista tai sesonkin hedelmistä. Limoncellolla maustettu pannacotta maistui ihan sellaisenaan, eikä se voimakkaan sitruksina oikeastaan kaivannut muita makuja rinnalleen. Limoncellon voi myös vaihtaa mihin tahansa mieluiseen makuun. Esimerkiksi punssi tai melkein mikä tahansa lempilikööri käy mainiosti. Alkoholin voi hyvin jättää poiskin, eikä silkkinen unelma sitruunan lisäksi välttämättä tarvitse muita makuja.

Piimäpannacotta onkin viimeinen postaus ennen vuosilomaa. Perinteiseen tapaan loma alkaa matkalla, joka viime vuosina on hyvin usein suuntautunut Lappiin. Tuntureilta Lapin maan aloitellaan tänäkin vuonna. Tunnelmiin mukaan pääsee ainakin instagramin ja facebookin kautta. Blogikin päivittyy, mutta viiveellä, sillä tietokone jää kotiin. Suunnitelmissa on ainakin Montellin maja Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, Särkitunturi ja muurinpohjalätyt laavulla, jotka jäivät viime kesänä metsäpalovaroituksen vuoksi paistamatta. Vinkkejä olisi kiva saada näkemisen ja kokemisen arvoisista paikoista noilla seuduilla?


piimäpannacotta






maanantai 17. kesäkuuta 2019

Banaanipannari - hävikkiherkkua tämäkin

Tuskailin tuossa jo aiemmin kaappiin tummumaan jääneitä banaaneja. Niistä on riittänyt moneksi. Viimeiset tummuneet banaanit käytin pannariin, josta tulikin hyvää - ja melkein ilman sokerin lisäämistä. Taitaa olla niin, että mitä tummempi banaani sen enemmän makeutta. Jos haluat tehdä koko uunipannullisen tuplaa resepti. Tämän pannarin koon määritti käytettävissä olevien jauhojen määrä.



banaanipannari


*

Banaanipannari

pieni uunipannullinen/iso uunivuoka

2 tummunutta banaania soseutettuna
2 munaa
5 dl maitoa
1 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1 tl kardemummaa
1 tl kanelia
1 tl vanilijasokeria
ripaus suolaa
25 g voita

Vatkaa munat kevyesti rikki kulhossa. Lisää noin puolet maidosta. Lisää taikinaan voimakkaasti vispaten jauhot ja mausteet. Kun nämä ovat kunnolla sekaisin, lisää loppu maito ja soseutettu banaani. Soseutin banaanin ihan haarukalla, mutta jos haluat varmistua siitä, että valmiissa pannarissa ei ole banaaninpalasia, soseuta esimerkiksi sauvasekoittimella.

Jätä taikina lepäämään noin puoleksi tunniksi kulhoon.

Kuutioi voi uunipannulle. Laita uunipannu uuniin ja samalla uuni lämpenemään 200 asteeseen. Anna voin sulaa ja ruskistua pannulla. Voin sulaminen ja ruskistuminen ottaa oman aikansa, mutta kannattaa pysytellä lähellä uunia ja tarkkailla tilannetta. Ruskistetusta voista tulee ihana pähkinäinen tuoksu ja maku pannariin, mutta palanut voi pilaa koko hommn.

Kun voi on sulanut ja ruskistunut, ota uunipannu uunista ja kallistele sitä niin, että voita on jokapuolella pannua. Kaada taikina pannulle ja paista pannaria puolisen tuntia.

*


banaanipannari

Banaanipannari ei kohoile uunissa tavallisen pannarin tapaan. Taitaa banaanisose olla sen verran painavaa. Ainakaan minä en ajatellut, että banaanipannarin olisi tarvinnut olla yhtään makeampaa, mutta maistele toki taikinaa ja mieti tarvitseeko sokerihampaasi enemmän makeutta. Oletettavasti olisi todella herkullista jäätelöpallon kanssa, mutta maistui se mainiosti, vaikka päälle ei ollut kuin vähän siivutettua banaania ja ylähuuli. Mielestäni kiva ilta- ja välipalaidea esimerkiksi lomaileville koululaisille.



banaanipannari


Perinteistä ja kotoista kropsua ei tietenkään mikään pannari voita, mutta välillä on kiva kokeilla muitakin vaihtoehtoja. Banaaniresepteistä on blogiin vielä tulossa banaanilettujen ohje. Letut kuuluvat apukokkien välipalarepertuaariin ja niitä paistellaan meillä ainakin tuoksusta päätellen kouluaikaan viikoittain. Tuoksu onkin ainoa mitä siinä vaiheessa on jäljellä, kun aikuiset saapuvat työstä kotiin. Ennen kuin banaanilettujen ohje ehtii blogiin asti, niin luvassa on jotain muuta. Jatketaan piimäjutuilla. Instassa julkaistu piimäjälkkärin ohje kiinnosti kovasti, joten se on luvassa seuraavaksi. Banaania on nyt syöty niin, että se tulee jo korvistakin ulos.

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Banaanikakku maailman parhaaksikin tituleerattu

Meillä kuluu toisinaan ihan tolkuton määrä banaania. Olin ostanut niitä useammalla kauppareissulla ison nipun välipalaksi apukokeille, evääksi rannalle ja veneelle, sitten kävikin niin, että ranta- ja venekelit loppuivat ja lomailevat koululaiset lähtivät mummin ja vaarin luo. Banaanit mustuivat kaapissa. Kyselin facessa neuvoja ja vinkkejä mihin hukkaan suurenmäärän banaaneja, ja tulipa niitä vinkkejä vielä instassakin. Kiitos kaikille! Ensimmäisenä testasin banaanikakun ohjeen.  

banaanikakku



*

Maailman paras banaanikakku


2 kananmunaa
2 dl sokeria
2 banaania muussattuna
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
2 tl vanilijasokeria
1,2 dl luonnonjogurttia
120 g voita sulatettuna
2½ dl vehnäjauhoja
kanelia
vajaa dl pekaanipähkinämurusia

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Voitele ja korppujauhota vuoka, jonka vetoisuus on 1,5 l.

Soseuta banaanit haarukalla. Sekoita kaikki aineet isolla lusikalla kulhossa. Taikina on kuohkeaa ja löysähköä.

Kaada taikina vuokaan ja kypsennä 200 asteisessa uunissa noin tunnin. Kypsyessään kakku tummuu päältä kauniisti. Kokeile kypsyyttä tikulla, kypsästä kakusta ei jää taikinaa tikkuun. Kypsymisen merkkejä on myös se, että kakku alkaa irrota vuuan reunoista. 

Anna kakun jäähtyä ennen kumoamista. Tarjoile jäähtyneenä. Kakun voi pakastaa, mutta se säilyy useita päivä hyvänä myös jääkaapissa.

*


banaanikakku

Eipä tätä kakkua ole turhaan tituleerattu maailman parhaaksi banaanikakuksi. Lopputulos on ihanan mehevä ja pehmeä. Muokkasin alkuperäistä ohjetta hieman esimerkiksi nesteenä käytin kerman asemasta luonnonjogurttia. Vähensin hieman myös voin ja sokerin määrää. Leivinjauhetta oli purkin pohjalla vain 1 tl. Alkuperäisen ohjeen 2 tl olisi kohottanut kakun varmasti kauniimmaksi. Siinä leipoessa huomasin kaapissa pekaanipähkinäpussin, jonka pohjilta kaadoin muruset kakkutaikinaan. Maailman paras banaanikakku vaikuttaa sellaiselta kakulta, jota on helppo muokata omien makumieltymysten ja kaappien sisällön mukaan. Kakku kestää vahvaakin maustamista. Mieleeni tulikin, että varmasti myös inkivääri ja kardemumma sopisivat maustamaan kakkua.


banaanikakku


Vieläkin meillä on banaaneja tummumassa kaapissa. Komensin jo lomalaisia tekemään aamiaiseksi smoothieta. Siihen saa upotettua ainakin yhden banaanin. Apukokit paistelevat usein välipalaksi banaanilettuja, joka olisi itse asiassa oikein hyvä ohje täälläkin jaettavaksi. Lisäksi meillä käytetään banaania tuorepuuron massassa, nuotiolla tehdään erämiehen herkkua, ja tietenkin välipalana ihan sellaisenaan. Banaanista saa myös loistavasti makua pannariin, ja jos niitä banaaneja vielä on jäljellä kokeilen paistaa banaanista leivän. Vinkkinä vielä, että banaania voi myös pakastaa siivutettuna ja käyttää pakastimesta esimerkiksi smoothieen tai sitten ne voi surauttaa jäätelöksi, nice creamiksi

Voipi kuitekin olla, että tämän banaani yli-annostuksen jälkeen pidetään pieni tauko banaaneista, eikä osteta niitä kotiin. Onko sinulla tiedossasi hyviä banaanireseptejä?

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Shakshuka - kiireettömän päivän aamiainen, kiireisen lounas

Koko kevät ja alkukesä on ollut uskomattoman kiireistä aikaa. Lähipiirissäkin on tämä varmasti huomattu, eipä ole ennätetty viettää aikaa suvun parissa. Oikeastaan ei ole ollut mitään kummallista. Aikuisilla paljon töitä ja joitakin menoja, vapaa-ajan juttujakin. Lapsilla lukukauden loppu koulussa ja harrastuksissa. Eihän siinä paljon muuta tarvita. Isäkin kysyi jo puhelimessa, että syödäänkö teillä edes enää ollenkaan. Viittasi pitkään hiljaisena olleeseen blogiin. No on meillä syöty. Aika huonosti tosin. Usein valmisruokaa, paljon purkkitonnikalaa, puuroa, samaa soppaa päiväkaupalla ja niin edelleen. Mutta hengissä on pysytty! Yksi aivan loistava raaka-aine kiireen keskellä on kananmuna. Sitäkin on syöty paljon. Viimeisin villitykseni on shakshuka. Taas sellainen ruoka, joka on niin vaikea kirjoittaa, että melkein joka kerran pitää tarkistaa kirjoitusasu.


Shakshuka


Shakshuka on Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä peräisin oleva yhden pannun ruoka, jossa kananmunat hyydytetään tomaattikastikkeseen. Ruuan voi valmistaa kokonaan hellalla, mutta munat voi laittaa hyytymään myös uuniin.  Länsimaissa shakshukaa tarjotaan perinteisimmillään aamiaisella ja brunssilla, mutta se kelpaa hyvin myös lounaaksi, kevyeksi päivälliseksi tai iltapalaksi. Todistetusti! Variaatioita reseptiin on useita - ja niinkuin parhaissa kotiruuissa - niin tässäkin voi käyttää niitä raaka-aineita, joita kaapista löytyy. Ruokaisamman version saa aikaiseksi, jos pannuun lisää vaikkapa kikherneitä tai juustoa. Tässä kuitenkin ihan perusresepti, josta on hyvä aloittaa.

*

Shakshuka


sipuli kuutioituna
punainen suippopaprika pilkottuna
puolikas punaista chiliä pilkottuna pieneksi
sellerinvarsi pilkottuna
(pieni valkosipulin kynsi pilkottuna)
ruokaöljyä
1 tl jeeraa
1 tl savupaprikaa
hieman suolaa
ripaus sokeria
1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
1 dl vettä
4 kananmunaa
muutama pyöräytys mustapippuria myllystä

tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa

Kuullota pieneksi pilkottuja kasviksia öljytilkassa. Chili ja valkosipuli kannattaa lisätä vasta loppuvaiheessa kuullotusta. Ne palavat helposti. Mikäli tarjoat shakshukan aamiaisena voit jättää valkosipulin kokonaan poiskin.

Lisää kuullottuneiden ja pehmenneiden kastikkeiden päälle mausteet. Sekoittele hyvin sekaisin. Lisää pannulle tomaattimurska ja vesi. Kiehauta ja jätä muutamaksi minuutiksi kypsymään.

Lisää kananmunat paistokseen yksitellen. Riko kananmuna lasiin ja tee pieni kuoppa paistokseen. Kaada kananmuna koloon. Älä sekoita. Anna kananmunien hautua erillään. Hauduttele noin kymmenisen minuuttia kunnes kananmunat ovat mieleisiäsi. Kannen alla hautuu tietenkin nopeammin, ja uuniinkin shakshukan voi kuulemma tässä vaiheessa laittaa. Itse en ole koskaan viitsinyt lämmittää tämän vuoksi uunia.

Koristele tuoreilla yrteillä ja nauti hyvän vaalean leivän kanssa. Shakshuka on ihan parasta kun kastiketta imeyttää leipään.

*


Shakshuka


Onneksi kevään kiireet ovat hellittäneet. Tosin työkiireiden tilalle ovat tulleet kesä- ja lomakiireet. Ne ovat kuitenkin eri kiireitä ne. Saa olla oman itsensä herra ja kuluttaa aikaa kuten itse tahtoo. Vaikka sitten paremmin syömiseen. Toivottavasti aikaa riittää enemmän myös blogille. Varastossa on kyllä muutamia ruokareseptejä ja kuvia tänne jaettavaksi, onpa pari leivontajuttuakin. Talvilomasta saakka on roikkunut luonnoksissa muisteluita Thaimaan matkasta. Eli kaikkea sellaista on luvassa. Pysykää kanavalla!


Shakshuka