Couscoussalaatti ja grillattu porsaan sisäfile - ensimmäinen kesäruoka

Ulkoruokinta kausi on tälle keväälle vielä avaamatta. Sen verran olemme uhmanneet säitä, että pari kertaa ruokaa on valmistettu grillissä. Sillä aikaa kun isäntä grillasi possun sisäfileen, valmistin meille lisäkkeeksi salaattia couscousista. Viime aikoina on tullut syötyä perunoita sen verran paljon, että teki mieli jotain muuta lisäkettä. Nyt alkavat sitä paitsi olla ne ajat käsillä, kun vanhat perunat eivät enää ole niin hyviä, ja kotimaisia uusia perunoita ei vielä ole saatavilla. 

*

Couscoussalaattia ja grillattua porsaan sisäfilettä

6 annosta

Couscoussalaatti

1 rkl oliiviöljyä

1 tl paprikajauhetta

1 tl chilijauhetta

1 tl jauhettua korianteria

2 tl jeeraa

2 tl kanelia

suolaa

2 dl couscousia

2 dl vettä

2 tomaattia

1/2 kurkku

2 melko pientä suippopaprikaa

sellerin varsi

sipuli

0,5 dl oliiviöljyä

persiljaa

minttua

Kuullottele mausteita oliiviöljyssä kattilassa, kunnes niistä alkaa irrota tuoksua. Lisää joukkoon couscous ja vesi. Kiehauta nopeasti ja nosta kattila pois levyltä. Anna turvota kannen alla noin 5 minuuttia.

Pilko kulhoon kasvikset. Sekoita joukkoon myös kannen alla turvonnut couscous. Mausta salaatti oliiviöljyllä ja yrteillä. 

Porsaan sisäfile

2 porsaan sisäfilettä

rypsiöljyä

valkosipulin kynsi murskattuna

chilijauhetta

sokeria

suolaa

paprikajauhetta

soijaa

Ota liha ajoissa huoneenlämpöön. Sekoita mausteet rypsiöljyyn. Grillaa sisäfileitä suoralla lämmöllä niin, että pinnat paistuvat kiinni. Jatka sitten kypsentämistä epäsuoralla lämmöllä, kunnes sisälämpö on 65 astetta välillä suoralla lämmöllä käyttäen. Voitele fileitä kypsymisen aikana mausteöljyllä. Fileet kypsyvät koosta riippuen alle puolessa tunnissa. Anna vetäytyä foliossa pari kymmentä minuuttia ennen kuin leikkaat fileet annospaloiksi ja asettelet tarjolle couscoussalaatin kanssa.

*

Kesäisillä kasviksilla ja lämpimillä mausteilla maustettu couscoussalaatti ja grillissä kokonaisena kypsennetty sisäfile ovat varsin kesäistä ruokaa. Salaatti kannattaa pitää mielessä, sillä se on helppo lisäke valmistaa isommallekin porukalle grilliruokien oheen. Parasta salaatissa on se, että sitä voi tarjota lihan, kalan tai kanan kanssa. 

Porsaan sisäfileen grillaaminen ei ole minun heiniäni. Sen kuitenkin sanon, että file kannattaa grillata kokonaisena, jolloin se pysyy mehevänä. Mausteöljyllä voitelu riittää, marinadiakaan ei tarvita. Vaikka liha kypsyy epäsuorassa lämmössä, kannattaa sitä välillä käyttää tulessa. Sekin tuo ruualle luonnetta.

Työviikko on jo puolessa välissä ja kohta toukokuukin. Tulevana viikonloppuna edessä on veneenlasku. Onneksi viime viikonloppu oli sen verran kesäinen, että vene saatiin pestyä yltä päältä. Toivottavasti säät lämpenisivät pian. Oikein odotan, että pääsee yöksi veneelle. Sunnuntaina voi harjoitella ja käydä ottamassa pienet päiväunet raikkaassa järvi-ilmassa.

Katariina valmiina vesille

Purjeita ihailtiin kotipihalla

Retkiruokaa veneellä ja nuotiolla

Kun on maakrapu, niin on maakrapu. Viikonloppukokille sopiva tuuli purjehdukselle on 2 m/s tai alle. Tuuli saisi vielä mieluusti olla myötäinen. Mitä vähemmän vene kallistaa, sen parempi. Isompi apukokki tuhahtelee, että eihän se vene sellaisella tuulella liiku. Hän on isänsä tyttö. Ei pelota kallistelu. Pienempi on enemmän äitinsä maata.  Kun kallistaa, pelottaa.

Toistaiseksi on tehtävä perheessä työnjako. Ne, joita pelottaa, lähtevät vesille vain kevyellä tuulella. Tottuukohan siihen kallisteluun ikinä? Onneksi koko perhe pitää veneillä oleilusta, nuotiolla tulistelusta, retkeilystä, uimisesta ja saunomisesta. On elämys yöpyä veneessä!  Edellisen kerran yövyimme juhannuksen aikaan, ja täytyy sanoa, että värit ja valot ovat kahdessa viikossa muuttuneet paljon. Auringon laskiessa kaikki on todella kaunista. Valo on miltei epätodellista. Alla olevat kuvat on otettu 14.7 vähän ennen ilta yhdeksää.

Ruuanlaitto on veneessä ollut tähän saakka lähinnä vedenkeittoa, ja sitä se varmasti on jatkossakin. Pentteri on pieni ja varsin epäkäytännöllinen. Venelaiturin nuotiopaikka sentään mahdollistaa grillaamisen. Tosin jääkaappia ei ole, joten se asettaa vähän haastetta. Viimeksi laitoimme venelaiturin nuotiopaikalla makkaraperunoita. Nappasin kotoa jääkaapista keitettyjä perunoita matkaan, ja nuotiopaikalla folioalustalle lisättiin vain makkarat. Salaatti tehtiin jo kotona valmiiksi. Nuotiokokkaukseen otetaan vinkkejä vastaan!

Juhannusmuistoja 2016

Keskikesän juhlaa, juhannusta, vietettiin viikonloppukokin perheessä ensin suvun voimin. Juhannusaattoa juhlittiin perinteisissä merkeissä yleisurheilukilpailuissa kisamakkaran voimin kannustaen. Aattoiltaan kuului myös muun muassa lipunnosto, savulahnaa, krokettiä ja lampaankareita. 

Juhannuspäivänä siirryttiin toisenlaisiin maisemiin ja tunnelmiin. Pieni pyörähdys vesillä ja sitten monta saunaan-uimaan-saunaan kierrosta.

Viikonloppukokki ei juhannuksena paljon kokkaillut. Aaton herkut nautittiin anoppilassa, ja veneellä ruoka valmistettiin helpoista, valmiista, aineista nuotiolla. Veneellä maisema oli suuri osa nautintoa.

Vielä vähän veneen kallistelu pelottaa, kovasti yritän nousta pelon herraksi. Kai siihen tottuu? Mutta yöpyminen veneessä, se on nautinto. Juhannuspäivän iltakin oli mitä kaunein. 

Wrappeja savuporotäytteellä

Näyttää siltä, että wrapeista on tullut meidän perheen virallista eväsherkkua. Viimeksi pyörittelin wrappien sisään täytettä savuporosta. Oman suun mukaista täytettä saan tuorejuuston ja creame fraichen yhdistelmällä. 

*

Savuporowrapit

8kpl

1 pkt tortillalettuja

200 g ruohosipuli tuorejuustoa

150 g creame fraichea

1 pss (150 g) kylmäsavustettua savupororouhetta

1/2 suippopaprika

2 banaanisalottisipuli
ruohosipulia

jääsalaatin lehtiä

Pilko paprika ja sipulit pieneksi. Valmista täyte sekoittamalla aineet keskenään. Levitä tortillaletut pöydälle ja jaa täyte tasan tortillalettujen päälle. Laita väliiin myös salaattia.  Kääri tortilla rullalle.

Wrapit on hyvä valmistaa etukäteen mikäli mahdollista, sillä ne maistuvat vielä paremmilta, jos ehtivät levähtää ja makuuntua ennen syömistä jonkin aikaa.

*

Tällä kerralla eväs-wrappeja ei nautittu metsässä, vaan veneen talvisäilytyspaikalla. Veneellä puuhasteluun kuluu aina enemmän aikaa kuin mitä lähtiessä on ajateltu. Koska eväsretkeily on erityisesti lasten suosiossa, ajattelin yhdistää kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Sillähän ei ole niin väliä missä evästellään, tärkeintä on se, että on eväät. Monellakin mittapuulla eväsretki oli varsin onnistunut. Yhdessäolon ja ulkoilun lisäksi vene on nyt lähes valmis vesillelaskuun.

Murukahvia ja pussipuuroa

Perheen uusi harrastus on nostanut murukahvin, pussipuuron ja eväsleipien arvostuksen aivan uudelle tasolle. Kattauksen kultaa ovat siniset muoviastiat. Viikonloppukokki on toisinaan venekokki. Veneen pentterissä ei tosin ihmeisiin taivuta, sillä pentterin varustukseen kuuluu yksilevyinen kaasukeitin ja siinä se melkein sitten onkin. Veneessä kokkailu on tähän asti rajoittunut vedenkeittoon.

Kovin montaa purjehduspäivää ei tälle kaudelle enää onnistu mahduttamaan, vaikka kuinka haluaisi. Harrastus on koko perheelle uusi ja haastetta riittää jo siinä, että kaikille löytyy veneessä oma paikkansa ja tehtävänsä. Pienintä pelottaa veneen kallistelu, eikä se minustakaan kovin miellyttävältä tunnu. Ymmärrätte varmaan, että lasta ei lainkaan rauhoita se, että äiti puristaa rystyset valkoisena veneen laitoja ja huokailee syvään. Maakrapu on maakrapu! Tälle miehistölle 4 m/s alkaa olla jo sisävesilläkin  liian kova tuuli.

Veneen laituripaikka on onneksi vain 10 minuutin automatkan päässä kotoa. Laituriin ja veneelle voi mennä vain viettämään aikaa ja vesille pääsee kohtuullisen nopeasti. Kovin kauas emme ole vielä seilanneet, ja yötkin(kaikki 2) on vietetty kotilaiturissa. Venelaiturista pääsee ihailemaan auringonlaskua aivan toisella tavalla kuin kotijärven rannalta. Viime viikonloppuna totesimme myös, että siellä pääsee nauttimaan tähtitaivaasta toisin kuin kotipihassa. Juuri sen verran etäämmällä sijainti on kylän valoista. Punartavan hämyisät auringonlaskukuvat ja tähtitaivaat jääkööt toiseen kertaan. Nautitaan vielä kultaisen keltaisesta auringosta ja sinisestä taivaasta.

Viikonloppukokki on ollut purjehtija nyt kuukauden päivät. Vielä en voi yhtyä Mårtensoniin "Kaikki paitsi purjehdus on turhaa", mutta sen verran voin tunnustaa, että kyllä vesillä olo  on rauhoittavaa ja siellä viettää mielellään näitä helteisiä loppukesän päiviä. Purjehtijana minulla on vielä paljon opittavaa. Jos mastossa olisi piilokamera, voisin liittää tähän hauskan videon siitä, miten nainen käyttää peräsintä.