sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Karitsaconfit, röstiperunaa, punajuurimoussea ja suppilovahverohilloketta; ihana illallinen

Vähän epämääräisen kokoiset ja näköiset luulliseet karitsan etuselän palat olivat jääneet pyörimään pakastimeen tammikuussa haetusta karitsasta viimeisenä. Idea karitsan confaamisesta eli kypsentämisestä öljyssä sai oikeastaan alkunsa Campasimpukan rohkaisemana. Hätäisen kokin hommaa ei tämän aterian valmistaminen ollut, mutta lopputulos palkitsi. Mahtavaa kekriruokaa vaikkapa tulevan pyhäinpäivän seutuville.



karitsaconfit, punajuurimousse, suppilovahverohilloke, röstiperuna



*

Karitsaconfit, röstiperunaa, punajuurimoussea ja suppilovahverohilloketta



Karitsaconfit
3 annosta

1 kg luullisia karitsan etuselän paloja

1,5 l vettä
1,5 dl suolaa

1 l rypsiöljyä
2 valkosipulia
muutama timjamin oksa
pari oksaa rosmariinia

Karitsanconfitin valmistaminen aloitetaan viimeistään tarjoilua edeltävänä päivänä. Jopa aiemmin, jos liha on pakastimessa kuten minulla. 

Suolaa liha yön yli suolaliemessä, joka valmistetaan keittämällä vesi ja lisäämällä siihen merisuola. Sekoittele sen verran, että suola sulaa. Kun vesi on jäähtynyt jääkaappikylmäksi, laita lihan palat liemeen ja anna olla yön yli.

Ennen confaamista nosta lihat suolaliemestä ja kuivaa huolellisesti. Laita kannellisen astian tai padan pohjalle hieman öljyä. Tämä siksi, että lihat eivät jää pohjaan kiinni. Lisää lihat pataan ja kaada öljyä niin paljon, että lihat peittyvät.

Laita noin 120 asteiseen uuniin ja kypsennä lihaa useita tunteja. Mittasin koko ajan rypsiöljyn lämpöä , enkä antanut sen nousta yli 90 asteen. Pata oli uunissa yhteensä 6 tuntia. Kypsymisen puolivälissä lisäsin pataan puolitetut valkosipulit ja yrttien oksat.

Kun nostin padan uunista, otin lihan palat heti pois öljystä ja riivin ne kahdella Sorsakosken haarukalla nyhtölihaksi. Sorsakosken pitkäpiikkiset haarukat ovat maailman parhaita tähän hommaan. Myös öljyssä kypsyneet valkosipulit kannattaa ottaa talteen ja nostaa lautaselle. Ne ovat herkullisia!

Lihan kypsyessä uunissa valmistin lisäkkeeksi ja punajuurimoussen.



karitsaconfit, punajuurimousse, suppilovahverohilloke, röstiperuna




Punajuurimousse

500 g punajuuria
100 g fetajuustoa
1 prk ranskankermaa
1 dl turkkilaista jogurttia
1 tl hunajaa
timjamia

Keitä punajuuret suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kun kädet kestävät, kuori punajuuret ja soseuta ne sauvasekoittimella soseeksi.

Vatkaa ranskankerma sähkövatkaimella vaahdoksi. Lisää vaahdon sekaan pieneksi murusteltu fetajuusto ja turkkilainen jogurtti ja sekoita tasaiseksi. Mausta tuoreella timjamilla ja hunajalla.

Punajuurimoussen kannattaa antaa tekeytyä jääkaapissa jonkin aikaa.

Röstiperunoissa ei pysty paljon ennakoida, sillä perunat on kuorittava ja raastettava juuri ennen paistamista muuten ne tummuvat ikävän värisiksi.



Röstiperunat
4 annosta

400 g rosamunda perunoita
rypsiöljyä ja voita paistamiseen 
ruususuolaa

Kuori ja raasta perunat.

Kuumenna öljyä paistinpannulla ja lisää perunaraaste kiekkoina ja painele ne tiiviiksi. Pyöristä kiekkojen reunoja jotta ne eivät pala.

Paista kiekkoja keskilämmöllä 5-6 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet kauniin värin.

Käännä perunakiekot ja lisää joukkoon voita. Paista muutama minuutti, kunnes röstiperunat ovat kullanruskeita ja rapeita.

Suppilovahverohillokeen ohjeen olenkin julkaisut jo aiemmin. Etikaiset, mutta makeat sienet täydentävät tämän annoksen makumaailman. 



karitsaconfit, punajuurimousse, suppilovahverohilloke, röstiperuna

*

Käyttämäni karitsanliha, luomua ja läheltä (Tolvilan kartanosta), on niin laadukasta, että yleensä ei vaadita ihmeitä maukkaan annoksen aikaan saamiseksi. Tällaiset kummalliset lihanpalat ovat vain vähän haastavia, mutta Campasimpukka-blogin Sari oli oikeassa, ne kummalliset palat ovat mitä parhaita confaukseen. En tullut punninneeksi etuselänpaloja uudelleen enää sen jälkeen, kun olin erotellut syötävät liha erikseen. Tuosta kilon painoisesta satsista riitti kolmisen annosta syötäväksi. Määrää on tosin vähän vaikea arvioida, joskus kilosta voi tulla enemmän, jos luuta ja kalvoja on vähemmän, ja lihaa enemmän. 




karitsaconfit, punajuurimousse, suppilovahverohilloke, röstiperuna



karitsaconfit, punajuurimousse, suppilovahverohilloke, röstiperuna



Punajuurimoussea tulee ohjeen mukaan valmistettuna iso annos. Mousse säilyi jääkaapissa hyvänä useamman päivän, ja meillä syötiin sitä muidenkin ruokien kanssa. Vinkkinä paljastan, että punajuurimousse käy hyvin uunilohen kanssa.

Postauksen toinen paljastus liittyy röstiperunaan. Tähän asti olen ostanut röstiperunat pakastealtaasta, vaan enpä osta enää. Röstiperuna valmistuu aivan älyttömän helposti ja kohtuullisen nopeastikin. Röstiperunan idean sain on Myllymäen Kasvikset lisukkeena & pääruokana kirjasta, joka on viimeisen vuoden ollut kasvisruokaraamattuni. Kannattaa ehdottomasti kokeilla valmistaa röstit itse!



karitsaconfit, punajuurimousse, suppilovahverohilloke, röstiperuna



Tämä annos oli monessa mielessä onnistunut kokonaisuus. Aika harvoin ainakaan omalle kohdalle sattuu sellaista tilannetta, että yhdellä pääruualle valmistaa alusta alkaen monta pientä osasta ja kaikki onnistuvat maukujensa ja rakenteidensa puolesta loistavasti. Onnistumisen iloa lisää se, että tasapainoisen annoksen eri osaset sointuivat kivasti yhteen. Eikä se hyvä ruoka, vaan hyvä seura! Parasta ruoka on aina silloin, kun sen saa nauttia hyvässä seurassa. 


Edit 20.12.2017 Osallistuin reseptillä talonpoikaissäätiön kekri-reseptikilpailuun. Resepti palkittiin parhaana. 

perjantai 27. lokakuuta 2017

"Som Tam" eli thaimaalainen papaijasalaatti lääke matkakuumeeseen ja kaukokaipuuseen?

Som Tam eli thaimaalainen papaijasalaatti toimi lääkkeenä matkakuumesseen, joka vain pahentui entisestään, kun selailin Thaimaan matkakuvia muutaman vuoden takaa. Tähän aikaan vuodesta sitä alkaa kaivata aurinkoon ja lämpöön. Koska kaikki matkakuvat ovat koneen kovalevyllä, tein nopeasti koosteen insta-tililleni. Instan lisäksi Viikonloppukokilla on myös face-profiili. Kun Thaimaan-kaipuu yltyy suureksi, pääsen instan kautta palaamaan lomafiiliksiin. Onnekseni löysin ruokakaupasta papaijaa, vaikkakaan en vihreää, ja pääsin palaamaan myös makumuistoissa Thaimaahan.




som tam, papaijasalaatti, thaimaalainen



*


Som Tam eli papaijasalaatti


papaija
porkkana

suolapähkinöitä

kastike

valkosipulin kynsi
punainen chili
limen mehu
2 rkl kalakastiketta
1 rkl ruokosokeria
2 rkl ruokaöljyä (esim. oliiviöljyä)

Valmista ensin kastike. Pilko valkosipuli ja chili pieneksi. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja jätä odottamaan, että saat pilkottua papaijan ja porkkanan.

Kuori ja halkaise papaija ja poista siemenet. Kuori myös porkkana. Höylää papaija ja porkkana julienne-suikaleiksi mandoliinilla tai julienne-raudalla.

Lisää suikalisiin kastike ja suolapähkinät. Anna makuuntua tunnin verran jääkaapissa ennen tarjoilua.

*




som tam, papaijasalaatti, thaimaalainen



Ennen Thaimaan matkoja en ymmärätänyt miten hieno tuote kalakastike on. Nykyään ymmärrän. Tämä kertakaikkisen yksinkertainen salaatti ei olisi mitään ilman kalakastiketta. Thaimaassa muistan syöneeni Som Tamia usein katkarapujen kanssa. Minä tarjosin Som Tamin sitruunakanan lisäkkeenä. Sopi se siihenkin. Mutta kaipuu aurinkoon ja lämpöön ei  Som Tamilla laantunut. Onko sinulla makumuistoja maailmalta?



tiistai 24. lokakuuta 2017

Gnocchi olikin yllättävän helppo rasti

Aivan turhaa olen roikottanut gnoccheja to do-listalla. En ole mikään näpertelijä, ja sen vuoksi ajatus gnocchien parissa piipertelystä pelotti. Suorastaan kauhistutti. Näin mielessäni kauhukuvia megalomaanisesta taikinasta, joka ei leipomalla lopu. Tässä päivänä eräänä päätin kuitenkin ryhtyä hommiin. Vaivasin kypsät perunat taikinaksi ja taikinasta gnoccheja. Osa syötiin heti, ja osan pakastin keittämisen jälkeen myöhempää käyttöä varten. Gnocchien valmistus sujui minusta yllättävänkin helposti ja vaivattomasti. Valmiit gnocchit kypsyivät lihaliemessä tuossa tuokiossa. Lopuksi niinhin, jotka syötiin heti, otin makua paistamalla gnocchit voissa paistinpannulla. Sanoisin, että lisäke valmistui tuosta nuon vain.






*

Gnocchi


700 g jauhoisia perunoita

1,5 dl hienoja vehnäjauhoja
2 pientä kananmunaa
suolaa

iso kattilallinen lihalientä gnocchi keittämiseen

nokare voita gnocchien paistamiseen
muutama timjamin oksa

Keitä perunat kuorineen kypsiksi kevyesti suolalla maustetussa vedessä. Heti kun kädet kestävät kuori perunat, ja soseuta kuoritut perunat sosemyllyllä tai siivilän läpi. 

Lisää perunasoseeseen hienoja vehnäjauhoja, kananmuna(t) ja suolaa. Sekoita taikina hyvin ja vaivaa taikina palloksi.

Jaa taikina osiin ja pyörittele osista noin sormen paksuisia pötkylöitä. Leikkaa pötkylät noin 1,5-2 cm paloiksi.  Pyri työskentelemään nopeasti, jotta taikina pysyisi lämpimänä ja helposti käsiteltävänä. Taikinalle ei tee myöskään hyvää, jos se pääsee kuivamaan.

Keitä kattilallinen laadukasta lihalientä kiehuvaksi, ja laita gnocchit pienissä erissä kattilaan. Kypsät gnocchit nousevat kattilan pinnalta, josta ne voi kerätä reikäkauhalla keittiöpyyhkeen tai talouspaperin päälle valumaan.

Jos haluat pakastaa ylimääräiset gnocchit, tee se tässä vaiheessa. Gnocchit kannattaa pakastaa esimerkiksi uunipellin päällä. Jäätyneet gnocchit voi kerätä yksitellen pakastepusseihin.

Periaatteessa keitetyt gnocchit ovat valmiita syötäväksi. Asteen verran parempia niistä saa, kun gnoccheihin ottaa paistinpannulla voissa kauniin ruskean paistopinnan. Pannulle kannattaa lisätä myös mausteita esimerkiksi timjami ja/tai salvia käy hyvin gnocchien maustamiseen. 

Tarjoile gnocchit sellaisenaan voisulan tai pastakastikkeen kera. Gnocchit ovat myös oivallinen lisäke lihalle, kanalla tai kalalle.

*

Minä käytin gnoccheihin rosamundaperunoita ja italialaisia 00-karkeita pizzajauhoja. Perunat kannattaa tosiaan soseuttaa sosemyllyllä tai siivilän läpi. Sähkövatkain on oikeastaan vihoviimeinen laite tähän hommaan. Tarkoitus on saada aikaan ilmava seos, eikä liisteriä. Kaikki eivät lisää taikinaan edes kananmunia, mutta minä lisäsin oikein kaksin kappalein. Toki hyvin pieniä kananmunia. Suolaa kannattaa myös lisätä jo taikinaan, vaikka sitä on myös kypsennysliemessä.



Gnocchitaikina muovautuu pötkylöiksi




Gnocchit keittämistä vaille valmiita



Taikinan käsittelyssä kannattaa tosiaan olla aika ripeä, ja leivinlaudalle tai työstöalustalle kannattaa toki lisätä jauhoja, ettei gnocchitaikina tartu pöydän pintaan. Itse suosin valmistuksessa sarjatulitusta eli ensin pyörittelin taikinan pötkylöiksi ja sitten pätkin pötkylät palasiksi. Ihan oikeat italialaiset gnocchit kuvioitaisiin raitakuvioiseksi vielä siihen tarkotetulla raudalla, ja kuulemma haarukka ajaisi saman asian. Omat hermot tuntien jätin tämän vaiheen välistä kokonaan. Nämä gnocchit valmistettiin viikonloppukokin tapaan.

En tullut ottaneeksi aikaa, kauanko gnocchit lihaliemessä kypsyivät, mutta nopeasti se tapahtui, muutamassa minuutissa. Keitin gnoccheja useammassa erässä. Mikäli gnocchit upottaa tomaattikastikkeeseen, ne kelpaavat kastikkeeseen aivan loistavasti heti suoraan kattilasta. Me söimme gnoccheja lisäkkeenä ankanrinnalle, joten halusin niille kauniimman pinnan. Ja saavaathan ne toki voissa paistamisesta vielä makuakin. Tiedättehän sen vanhan sanonnan joka keitetyn paistaa, se makean maistaa.



Keitetyt gnocchit voi pakastaa myöhempää käyttöä varten. Kun erillään pakastetut
gnocchit ovat jäätyneet, ne voi kerätä sopivan kokoiseen annospussiin.



Kaikkein vaikuttunein olin kuitenkin siitä, miten helposti pakastaminen onnistui ja ennen kaikkea siitä, miten helppo gnocchit oli ottaa pakkasesta käyttöön. Epäileväiset apukokitkin söivät gnoccheja hyvällä ruokahalulla, kun erään kerran niitä kaivelin pakastimesta possun paistin kaveriksi. Gnocchit sulailivat vähän aikaa huoneenlämmössä, ja sitten kumosin ne paistinpannulle. Ruoka valmistui käden käänteessä. Paistovalmiit gnocchit toimivat siis myös kiireisen arki-illan pelastajina, sillä ne tosiaan kelpaavat ruuaksi vaikka sellaisenaan voissa paistettuina. Oletko sinä valmistanut gnoccheja?





sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Salvialla maustettu omenahillo

Olen jo aiemminkin kehunut paikallista fb-ryhmää, jossa metsän- ja puutarhanantimet, leivonnaiset ja ruuat vaihtavat omistajaa kohtuullista korvausta vastaan. Itse olen ollut Marjapörssissä vain tyytyväisenä ostajana, vaikka varmasti voisin myydä esimerkiksi hilloa, joka on keitetty Marjapörssistä hankituista omenoista. Viimeksi tein nimittäin kauppaa omenatuoremehusta ja omenoista.. Suurin osa omenoista keiteltiin kuorineen päivineen sokerittomaksi soseeksi, joka maistuu puuron, jogurtin ja lettujenkin kanssa pitkin talvea. Sokerittoman soseen lisäksi keittelin pienen määrän kuorittuja omenoita hilloksi, jonka maustoin salvialla, kanelilla ja tujauksella calvadosta.




salvia-omenahillo, hillosokeri



*

Salvialla maustettu omenahillo


1 kg omenasosetta
500 g hillosokeria
1 dl vettä
2 oksaa (noin 30 lehteä) salviaa
kanelitanko
4 cl calvadosta

Lisää omenasoseen joukkoon vesi, hillosokeri, calvados ja mausteet. Anna kiehua 10 minuuttia välillä sekoitellen. 

Poimi kanelitanko ja salvian oksat pois kypsästä hillosta. Purkita hillo ja säilytä kylmässä.

*

Tavallisesti keitän omenat soseeksi kuorineen päivineen. Hilloa varten kuitenkin oikein kuorin pienen määrän omenoita. Hillosta tulikin kauniin vaalean keltaista. Edes kanelitanko ei värjännyt hilloa, mutta hentoinen maku siitä kyllä hilloon jäi. Samoin omenahillosta erottaa juuri sopivasti salvian ja calvadoksen aromit.




salvia-omenahillo, hillosokeri



Hillosokerilla valmistettu omenahillo säilyy hyvin jääkaapissa. Yleensä emme ole niinkään makeiden hillojen ystäviä, mutta uskoisin, että pieni määrä hilloa tulee talven aikana käytetyksi. Koska tiedän, että hillomenekki on meillä varsin maltillista, pakastin osan hillosta varmuuden varalta. Säilyypähän varmasti!




salvia-omenahillo, hillosokeri



Olen maistellut hilloa vasta voileipäkeksi päällä ja juuston kanssa, ja todennut sen maultaan oikein hyväksi. Oikein jo odotan sunnuntaiaamun hillopaahtoleipää. Tulevana sunnuntaina paahtoleivän päällä onkin itsekeitettyä hilloa. 

perjantai 20. lokakuuta 2017

Syksynvärinen porkkanagranola

Kirjoitin jo kerran aiemmin siitä, miten myslin ostaminen kotiin on hankalaa. Samalla julkaisin granolan eli paahdetun myslin ohjeen. Itse tehden myslistä saa mieleistä, ainakin tekijä. Usein granolaan laitetaan kuivattuja hedelmiä, mutta tällä kerralla en laittanutkaan granolaan keltaisten rusinoiden lisäksi muita hedelmiä. Porkkanat ovat olleet tänä syksynä niin makeita, että  päätin käyttää niitä. Porkkanoista tulikin granolaan väriä ja makeutta! Sokeria porkkanoissa on kuitenkin vähemmän kuin kuivatuissa hedelmissä.




porkkanagranola, aamiainen, välipala, iltapala




*

Porkkanagranola


2 porkkanaa
tilkka vettä
ripaus suolaa ja sokeria

3 dl kaurahiutaleita
1 dl kauraleseitä
vajaa dl kurpitsansiemeniä
vajaa dl pekaanipähkinöitä
vajaa dl cashewpähkinöitä
2 tl kanelia

1 dl keltaisia rusinoita

0,75 dl rypsiöljyä
0,5 dl vaahterasiirappia

Kuori porkkanat ja suikaloi ne esimerkiksi mandoliinilla ohuiksi suikaleiksi. Laita porkkanasuikaleet kattilaan ja kiehauta porkkanoita suolalla ja sokerilla maustetussa vesitilkassa muutama minuutti. Valuta porkkanat hyvin siivilässä.

Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja laita porkkanasuikaleet pellille ja anna porkkanoiden kuivua uunissa vähän aikaa ennen kuin lisäät muut aineet.

Sekoita öljy ja vaahterasiirappi. Yhdistä kaurahiutaleet, -leseet, siemenet ja hieman pienemmiksi paloiksi pilkotut pähkinät ja kaneli, ja lisää öljy-siirappiseokseen. Sekoita hyvin.  Lisää kaurahiutale seos uunipellille porkkanoiden kanssa.

 Paista 200 asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia. Sekoittele kerta pari paahtamisen aikana. Tarkkaile myös, etteivät ainesosat pääse palamaan! Kun granola on jäähtynyt, lisää joukkoon vielä rusinat.

Säilytä granolaa kannellisessa lasipurkissa. Nautiskele esimerkiksi jugurtin tai rahkan kanssa aamiaisella, välipalalla tai iltapalalla.

*



Granolan valmistamisessa on muutama kriittinen kohta. Koko homma voi mennä pilalle, jos hiutaleita ja leseitä paahtaa liikaa. Kovin kauaksi uunin ääreltä ei kannata poistua, kun granola on uunissa. Toisissa ohjeissa pähkinät ja siemenet paahdetaan erikseen. Tällä kerralla laitoin kaikki yhdellä kerralla uuniin, eikä ollenkaan hullumpi vaihtoehto ollut sekään.



porkkanagranola, aamiainen, välipala



























porkkanagranola, aamiainen, iltapala, välipala



Granolan makeuttamiseen käytin vaahterasiirappia, joka oli avattuna jääkaapissa. Jos halua granolasta murumaisempaa, kannattaa vaahterasiirapin lisäksi tai asemasta käyttää hunajaa ja fariinisokeria. Jos käytät hunajaa, huomio, että silloin granola ei sovellu enää vegaaneille. Minä en ole niin makean ystävä, ja monissa ohjeissa sokeria tai makeuttajaa onkin käytetty paljon enemmän. Meidän perheelle tuntui riittävän oikein hyvin 0,5 dl vaahterasiirappia, sillä mysli on viikon varrella huvennut lähes loppuun.




porkkanagranola, aamiainen, välipala, iltapala


Minä olen syönyt porkkanagranolaa omenasoseella ja tyrnillä höystetyn luonnonjugurtin kanssa aamiaiseksi tuorepuristetun omenamehun kera. Elämän pieniä iloja on hyvä aamiainen!


keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Suppilovahverosuola on ihanan umaminen pöytämauste

Suppilovahvero on helppo sieni aloittelijankin kerättäväksi. Sille ei löydy myrkyllistä näköislajia. Tällaiset heti pannulle valmiit sienet ovat siinäkin mielessä helppoja, että ne eivät vaadi sen kummempaa käsittelyä. Maultaankin suppilovahvero on tuoreena melko mieto. Säilöttynä sienen maku voimistuu. Mielestäni helpoin tapa säilöä suppilovahvero on kuivaaminen. Pakastaessa suppilovahvero vähän sitkistyy.

Toisaalta juuri tämän sienen "helppous" saattaa kyllästyttää. Ainakin itselleni kävi vähän niin. Nyt suppilovahvero on kokenut renessanssin. Uusi nousu johtuu varmasti siitä, että olen opetellut tunnistamaan myös muita sieniä, jolloin sieniruokien makupaletti monipuolistuu. Itsepoimittu metsäsieni ei tarkoita meillä enää automaattisesti suppilovahveroa. Vaikka sienituntemus on lisääntynyt, olemme tänä vuonna syöneet suppilovahveroita enemmän kuin aikoihin. Nyt ne on kuitenkin nautittu tuoreeltaan, olen valmistanut sienistä herkkuja, joita en aiemmin laittanus esimerkiksi levitettä, hilloa ja pestoa. Yksi ahaa-elämys on vielä julkaisematta:




suppilovahverosuola, sienet



*

Suppilovahverosuola


1 osa kuivattuja suppilovahveroita
2 osaa karkeaa merisuolaa

Laita kuivatut sienet ja merisuola monitoimikoneeseen ja jauha tasaiseksi. Suppilovahverosuolaa voi käyttää pöytämausteena tai sillä voi maustaa ruokaa jo sitä valmistettaessa. 

*

Hyvähermoinen ja huolellinen kokki voi valmistaa suppilovahverosuolansa myös morttelissa, mutta monitoimikoneella tai vastaavalla pääsee huomattavasti helpommalla. Sienisuola säilyy hyvin tiiviisti suljetussa pakkauksessa ja valota suojattuna, kunhan vain sienet ovat valmistettaessa ehdottoman kuivia. 




suppilovahverosuola



Umaminen sienisuola sopii mausteeksi moneen. Luonnehtisin sitä maultaan ennen kaikkea umamiseksi sienen maku on yllättävänkin mieto. Siksi suppissuola sopii myös maustamaan sellaisten henkilöiden ruokia, jotka eivät ole tottuneet syömään sieniä. Aivan ehdoton suppilovahverosuola on keitetyn kananmunan päälle, mutta sitä voi ripotella myös lihan pintaan tai kalalle.




suppilovahverosuola, sienet



Suppilovahverosuolaa on valmistettu aiemmin esimerkiks Kokit ja potit -blogissa sekä Hiidenuhman keittiössä




sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Suppilovahveropesto tuoreista suppilovahveroista

Viimeiset tuoreet suppilovahveroni hupenivat suppilovahveropestoon. En usko, että enää lähden tänä syksynä sienimetsään, joten suppilovahveropesto oli kauden viimeinen tuoreista sienistä valmistettu ruoka. Säilöttyjä sieniä kyllä riittää. Sieniä on pakastimessa, jääkaapissa suolattuna ja kuivattuina lasipurkeissa. Onko sinulla vielä tuoreita suppilovahveroita? Tässäpä suppilovahveropestoresepti:



suppilovahveropesto




*

Suppilovahveropesto


1 l tuoreita suppilovahveroita

1 dl kurpitsansiemeniä
1 dl pinjansiemeniä

pari vartta tuoretta persiljaa
50 g parmemesan-juustoa
1,5 dl rypsiöljyä
(suolaa)

Paahda siemenet kuivalla pannulla ja siirrä odottamaan. Kannattaa paahtaa siemenet erikseen, koska kuorettomat pinjansiemenet ottavat värin pintaan huomattavasti nopeammin kuin kuorelliset kurpitsansiemet.

Ryöppää tuoreita sieniä paistinpannulla omassa liemessään. Nosta sivuun jäähtymään.

Yhdistä paahdetut siemenet, jäähtyneet, ryöpätyt sienet, persilja ja juusto ja jauha tasaiseksi monitoimikoneessa. Lisää seokseen öljyä niin, että pesto on haluamasi paksuista. Pyöritä pesto monitoimikoneessa tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Tarjoa pesto pastan kanssa. Suppilovahvero pesto sopii hyvin myös esimerkiksi leivän päälle tai salaatin sekaan.

*

Jo kesällä tuli todistetuksi, että persiljasta voi tehdä pestoa, kun yrttimaassani hyvin viihtyvälle persiljalle piti keksi käyttöä. Persiljapestossa käytin ensimmäistä kertaa kurpitsansiemeniä. Yrttimaan persilja voi edelleen todella hyvin, ja taas päädyin valmistamaan siitä pestoa. Tällä kerralla lisäsin pestoon sieniä. Persilja ja sienet sopivat hyvin yhteen.


suppilovahveropesto


Hyvän suppilovahverokauden innoittamana olen kehitellyt ja kokeillut uusia tapoja käyttää suppilovahveroita.  Suppilovahveropeston lisäksi olen tehnyt suppiksista levitettä ja hilloa. Sienipestoon hain inspiraatioita blogeista. Kananpoikien bistrossa pesto on valmistettu kuivatuista mustatorvisienistä, Kokit ja potit -blogista löytyy suppilovahveropesto-resepti, Minna Ku ite tekee- blogissa on valmistanut myös pestoa suppiksista ja  Hannan soppa-blogista löytyy vegaanisen suppilovahveropeston ohje. 



suppilovahveropesto



Mitäs mieltä olet, haluatko vielä yhden suppilovahverovinkin kuivatuista suppiksista? Vai joko kirjoittelisin jostakin muusta? Lähiaikoina blogiin on tulossa tarinaa perunoista, karitsasta, punajuuresta ja omenasta, kustakin vuorollaan. Kun nyt vain osaisi päättää, mistä kirjoittaa seuraavaksi. Onko toiveita? Olethan muuten huomannut, että Viikonloppukokkia pystyt seuraamaan helposti muun muassa blogit.fi-blogilistan kautta tai facebookissa, jonne linkitän aina uudet postaukset.