Stifado - kreikkalaistyylinen lihapata

Mausteilla jouluun

Meillä joulun ruokapöytä on hyvin perinteinen. Siihen kuuluu ehdottomasti kinkku. Jouluna pöydässä ei ole paikkaa poron tai naudan paistille, karjalanpaistille eikä edes kalkkunalle. Perinteisillä linjoilla mennään tänäkin vuonna. Vaihtoehtona kinkulle tai muille perinteisille herkuille jouluiseen ruokapöytään voisi nostaa mausteisen kreikkalaistyylisen lihapadan eli Stifadon.

Stifadon voi hauduttaa lampaan, naudan tai riistan esimerkiksi hirven tai peuran paistista. Täyteläiseen pataan lorautetaan reilulla kädellä punaviiniä. Siihen pilkotaan hieman tomaattia ja lisätään mausteita, joista kaneli ja neilikka vievät välittömästi jouluisiin tunnelmiin. Stifado on niitä kiitollisia uuniruokia, että esivalmistelujen jälkeen pata hautuu uunissa itsekseen ja uunista nouseva tuoksu toimii mainiona aperatiivina. Tuoksu kasvattaa nälkää!

Kuten kaikki pataruuat, stifadonkin voi valmistaa hyvin suurpiirteisesti. Tuoreiden tomaattien sijaan voi käyttää tomaattimurskaa. Osan viinistä voi korvata punaviinietikalla. Lihaksikaan ei kannata uhrata sitä parhainta paistia pitkä haudutusaika takaa sen, että esimerkiksi naudan kulmapaistista tulee suussa sulavaa. Tässä minun ohjeeni mausteiselle stifadolle:

Stifado

noin kilo naudan kulma- tai palapaistia

2 rkl vehnäjauhoja

nokere voita ja tilkka (oliivi)öljyä

sipuli

muutama valkosipulin kynsi

varsisellerin varsi

5 tomaattia

noin puoli pulloa punaviiniä

2 dl vettä

1 prk (400 g) tomaattimurskaa

2 kanelitankoa

1 tl neilikkaa

mustapippureita

maustepippureita

3 laakerinlehteä

suolaa

2 tl sokeria

Esivalmistele ainekset pilko sipulit ja sellerin varsi ja lohko tomaatit. Kovin pientä ei tarvitse tehdä. Pata hautuu uunissa pitkään. Puhdista liha mahdollisista kalvoista ja leikkaa se isohkoiksi kuutioiksi. Mausta lihaa suolalla ja pippurilla ja hiero lihakuutioiden päälle vehnäjauhot. Tykkään käyttää padoissa pienen määrän jauhoja. Ne suurustavat hieman pataa, mutta toisaalta ruskistetuista jauhoista tulee pataan myös vähän makua. Jos on tarve tehdä gluteenitonta, jätä jauhot pois ja ota huomioon nesteen määrässä.

Kuumenna öljy ja voi padassa. Ruskista lihat parissa erässä padassa. Lisää joukkoon sipulit ja selleri. Sekoittele hyvin. Lisää pataan myös tomaattikuutio ja mausteet. Jos haluat, voit murskata laakerinlehdet. 

Lisää lopuksi pataan tomaattimurska ja viini. Vettä kannattaa lisätä sen mukaan kun on tarvetta. Lihat saavat huolella peittyä liemeen. Muistithan lisätä myös sokerin? Tomaatin ja punaviinin hapokkuus täytyy tasata sokerilla. Ilman sokeria padasta tulee liian kitkerää ja hapanta.

Nosta pata noin 150 asteiseen uuniin ja anna hautua 3-4 tuntia. Tarkkaile, että neste ei pääse loppumaan. Lisää tarvittaessa vettä. Kypsymisaika riippuu käyttämäsi lihasta esimerkiksi hirven vastan paistista valmistettu pata kypsyy nopeammin kuin naudan paisti. Myös lihakuutioiden koolla, uunin tehoilla ja tähtien asennolla on merkitys.

Mausteisen padan voi tarjota perunoiden tai riisin kanssa.

Myskikurpitsa-ruusukaalisalaatti vuohenjuustolla

Salaattiin lämpimiä makuja, värejä ja raaka-aineita

Jossasin vaiheessa keväällä alkaa tehdä mieli kaikkea tuoretta, vihreää ja raikasta. Syksyllä on vähän toisin päin. Alkaa tehdä mieli kaikkea lämmintä ja lämmittävää. Raikas vihreä salaatti on kaukana siitä mitä kroppa ja mieli kaipaa. Viime viikon kauppareissussa kahmin kärryyn monenlaista kauden kasvista tietämättä mitä niistä tekisin. Kaalejakin oli ainakin kolmea lajia. Kerrankin hyllyssä oli myös sellaisia sopivan kokoisia myskikurpitsoja, joita poimin kärryyni peräti kaksi kappaletta.

Tuuria oli myös juustohyllyllä, josta kotiutin monenlaista juustoa punaisilla lapuilla. Vielä silloinkaan kun käteeni osui vuohenjuusto, illan ruoka ei ollut selvillä. Vasta kotona keksin tehdä ruusukaalista, myskikurpitsasta ja porkkanasta lämpimän salaatin, jonka päälle paistelin vuohenjuustokiekkoja ja hienonsin morttelissa pähkinöitä ja siemeniä crumbleksi.

Kelle maistuu, kelle ei

Jo tehdessäni epäilin, että lämmin salaatti ei ole hitti kuin omasta mielestäni ja niinhän siinä sitten kävikin. Vuohenjuustosta ei meillä pidä kukaan muu kuin minä. Ruusukaalikin oli siinä rajoilla, mutta porkkana sentään kelpasi.

Minulla on viime aikoina ollut lievää tuskaa siitä, että perheessä on ronkeleita. Minusta on kuitenkin tärkeää, että syötäisiin monipuolista ja terveellistä ruokaa, kun on urheiluharrastuksiakin. Arkinen ruuanlaitto on aikamoista taiteilua, että saa oikeaan aikaan terveellistä, hyvää ja täyttävää ruokaa. Mielelläni valmistaisin ruokaa edullisista raaka-aineista laadusta tinkimättä. Välillä on ollut sellainen olo, että isken patakintaan tiskiin, että syökää mitä syötte!

Perjantaina päätin, että en ole ainoa joka tekee perheessä kompromisseja ruuan suhteen vaan joskus niitä on tehtävä myös toiseen suuntaan. Aina ei voi syödä perusjauhelihakastiketta, eikä aina voi leipoa mokkapaloja. Välillä voi leipoa sämpylöitä tai kokeilla miltä maistuu tuunattu jauhelihakastike tai vaikka makaronilaatikko. Se saattaa joskus yllättää kuten taannoin tekemäni makaronilaatikko, johon olin upottanut kaikenmaailman kasviksia, juuston känttyjä ja dippikastikkeen loppuja eli niitä jääkaapin aarteita. 

Lämmin salaatti vuohenjuustolla oli siis hitti omalla mitta-asteikolla ja uskonkin sen uppoavan useimmille aikuisille. Vuohenjuusto on tietysti sellainen, joka jakaa mielipiteitä. Salaatti aikuiseen makuun voisi olla sopiva nimi.

*

Kurpitsa-ruusukaali-porkkanasalaatti vuohenjuustolla ja pähkinäcrumblella

pieni myskikurpitsa
rasiallinen ruusukaaleja
neljä porkkanaa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
vaahterasiirappia

vuohenjuustoa

cashew-, pekaani- ja saksanpähkinöitä
kurpitsansiemeniä

Puhdista kuori ja pilko kasvikset. Laita uunipellille leivinpaperin päälle. Mausta kasvikset oliiviöljyllä, suolalla pippurilla ja lorauksella vaahterasiirppia. Paahda 200 asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia, kunnes kasvisten kypsyys on mieleistä.

Kasvisten paahtuessa uunissa paahda pähkinöitä ja siemeniä kuivalla pannulla. Hienonna pähkinä-siemensekoitusta hieman morttelissa ja siirrä odottamaan muiden ainesosien valmistumista.

Paahda myös vuohenjuustokiekot paistinpannulla leivinpaperin päällä niin, että molemmat puolet saavat mukavasti väriä.

Kun kaikki osaset ovat valmiina kokoa salaatti ja nautiskele.

*

Niksi kurpitsan käsittelyyn ja pari pientä harmitusta

Onhan sinulla tiedossasi niksi, joka helpottaa kurpitsan käsittelyä? Kurpitsan käsittelyssä oivana apuna toimii mikro. Kurpitsaan pistellään reikiä veitsellä tai terävällä haarukalla. Pisteltyä kurpitsaa mikrotetaan täydellä teholla sen koosta riippuen minuutti tai vähän reilu. Kurpitsa kypsyy pinnalta sen verran, että sen kuoriminen ja pilkkominen on hieman helpompaa. Älä kuitenkaan unohda pistellä kurpitsaa, jos reikiä ei ole tulee räjähdys. Kurpitsan alle kannattaa laittaa talouspaperia, sillä pistellyistä reiistä tihkuu nestettä mikron pohjalle.

Salaattia syödessäni minua harmitti yksi asia. Talosta ei löytynyt Sauvignon blancia uskon, että lasillinen vuohenjuuston klassista makuparia olisi sopinut juhlistamaan perjantai-iltaa. Toinen harmitus tuli seuraavana päivänä kun keittelin granaattiomenamehusta siirappia toisiin tarkoituksiin. Miten hyvin se olisikaan sopinut kastikkeeksi tuolle salaatille. Enkä usko, että pirkahtelevat siemetkään olisivat tehneet ollenkaan huonoa. Tämä jäi siis kokeiltavaksi toisella kerralla.

Haluuako joku koittaa arvata mihin käytin granaattiomenasiirappia? No se taitaa olla toisen postauksen arvoinen tarina.

Lisää kuvateksti

Karitsan paahtopaistia, lyttyperunoita ja lehtikaalia

Ei lammasta, vaan karitsaa

Kun laittaa karitsaa, sitä on syytä alleviivata. Karitsan liha on eri juttu kuin lampaanliha. Nuoren eläimen liha on miedomman makuista, nopeammin kypsyvää ja mureampaa kuin aikuisen eläimen. Olen jo vuosi ostanut karitsan lihaa Tolvilan kartanosta. Kartanossa kasvatetaan suomenlampaita. Tila on ollut luomutuotannossa jo vuosia ja sen liha tuotetaan eettisiä ja ekologisia periaatteita noudattaen.  

Tilan lihaa ja muita tuotteita saa helpoiten hankittua suoramyyntipäiviltä, jotka löytyvät kartanon verkkosivuilta. Viimeksi hoidin ostokseni ottamalla yhteyttä ja sovin noudon muulle kuin suoramyyntipäivälle. Halusin nimittäin tarjota 4 tähden illallisissa karitsan viulun. Kun viulukassi tuli kotiin, löysin paketista mukavan yllätyksen. Mukaan oli pakattu pari paahtopaistia. Kiitos vain Tolvilaan yllätyksestä!

Mietoa makua ei kannata tappaa mausteilla

Karitsan viulun reseptiini tulee kyllä vahvoja makuja, mutta lihan valelu kahvisella kastikkeella ei kuitenkaan peitä karitsan ominaismakua kokonaan. Ruhon osanakin viulu on sellainen, että se ehkä kestää kovempaa maustamista kuin herkkä paahtopaisti.

Paahtopaistin valmistin mahdollisimman yksinkertaisesti miedoilla mausteilla, jotta lihan parhaimmat ominaisuudet ja puhdas maku eivät katoaisi valmistustavan tai mausteiden alle. Sulattelin pakasteena olleet paistit rauhassa jääkaapissa, ja nostin ne riittävän ajoissa ennen valmistusta huoneenlämpöön. Lihan pinnat paistettiin kuumalla pannulla kiinni ja loppukypsennyksen hoiti mieto uuni. Yhtä tärkeää kuin kypsennys, on lihan vetäytyminen kypsennyksen jälkeen. Mausteena oli suolan ja pippurin lisäksi yrttejä. Tällä kerralla valitsin yrttitarhasta timjamin ja oliiviyrtin.

*

Karitsan paahtopaistia, lyttyperunoita ja lehtikaalia

2 annosta

Karitsan paahtopaisti

2 karitsan paahtopaistia

2 rkl voita

1 rkl rypsiöljyä

suolaa

mustapippuria

muutama timjamin oksa

muutama oliiviyrtin oksa

Sulata rauhallisesti jääkaapissa. Liha kannattaa nostaa pakastimesta jääkaappiin viimeistään edellisenä iltana. Jääkaapista pöydälle liha kannattaa nostaa vähintään tunti ennen ruuan laittoa.

Mausta lihan palat hieromalla niiden pintaan suolaa ja pippuria.

Laita paistinpannulle voi ja öljy sekä yrtit. Ruskista paistit kuumalla pannulla huolellisesti joka puolelta.

Laita paistomittari paistin paksuimpaan kohtaan ja kypsennä lihaa 175 asteisessa uunissa 56 asteiseksi. Minä nostin lihan kypsymään paistinpannussa, joka valurautaisena kestää uunin. Aikaa kuluu noin 10-15 minuuttia. Nosta liha folioon vetäytymään. Lämpötila nousee vielä pari astetta, jolloin liha jää sopivan punaiseksi sisältä.

Sillä aikaa kun liha vetäytyy folion sisässä valmistele muut lisukkeet.

Lyttyperunat

4 pientä keitettyä perunaa

oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

Paina perunat lyttyyn. Kaada pinnalle oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita uuniin siksi aikaa, kun paahtopaisti vetäytyy folion alla.

Lehtikaali

muutama lehtikaalin varsi

pari pientä valkosipulin kynttä

öljyä

Huuhtele lehtikaali, jos se on tarpeen. Irrottele paksuin lehdet pois paksuimmasta kaalinruodosta. Pyörittele kaalia vähän nyrkissäsi tai leikkuulautaa vasten, jolloin se hieman pehmenee. 

Laita kaalinlehdet ja kuoritut valkosipulin kynnet paistinpannuun ja kuullottele hetkinen.

Mikäli mahdollista käytä samaa pannua, jolla ruskistit paahtopaistit. Näin saat kaikki maut irti ja mukaan ruokaan.

Aloita annoksen kokoaminen leikkaamalla rauhassa vetäytynyt paisti ohuiksi siivuiksi. Nostele lautaselle myös uunissa rapsakoituneet lyttypotut ja pannulla hautuneet valkosipuli ja lehtikaali. Jos haluat lisää kastiketta, voin suositella punaviinikastiketta. Lasiin kannattaa kaataa täyteläistä punaviiniä.

*

Lauantailuksusta

Onneksi talvikausi on alkanut ja pääsee taas nauttimaan lauantai-illallisista. Viime lauantain illallisen luksusosuus oli juurikin tämän pääruuan karitsan paahtopaisti. Kaikki muu oli vain jotain sellaista, mitä jääkaapista sattui löytymään. Sekin sopi hyvin viime lauantaihin. Olihan hävikkiviikko. Taisin muuten lisätä annokseen vielä punasipulihilloketta ja aurinkokuivattujatomaatteja kun niitä jääkaapissa sattui olemaan. Ensin mainittu toimi, mutta viimeksi mainittu oli aivan turha. Saas nähdä mitä seuraavalle lauantaille keksitään. Nyt on ollut pari lihaista ruokaa. Tosin viikolla onkin syöty kasvispainotteisesti ja useampaan kertaan kalaa.

Kanttarellirisotto arkiversio

Kanttarellirisotto on vähän liian hienoa tiistairuuaksi

Arki-iltojen ruuat ovat lähtökohtaisesti helppoja. Mielellään tarjoan jotain edellispäivien ruokaa lämmitettynä tai nopeaa pastaa. Toisinaan syödään munakas, johon voi myös hyödyntää jääkaapin sisältöä. Jos oikein on yritystä saatetaan keittää perunoita ja tehdä kastiketta, mutta se on jo paljon se. Hyvä vaihtoehto on myös salaattia ja kylkeen jotain proteiinia esimerkiksi paistettua broilerinleikettä  tai savukalaa. 

Koronakevät toi tullessaan etätyöt. Etätöissä on se etu, että siinä vaiheessa kun työpäivä päättyy on jo kotona. Hellan ääreen pääsee nopeasti. Eilen tiistaina minulla oli etäpäivä ja jääkaapissa maanantai-illan harrastuksen sato kolmisen litraa kanttarelleja. Päätin tehdä risottoa, vaikka sillä meillä on statusarvon juhlaruokana.

Kanttarellirisotosta tuli arkiversio. Juuri tähän risottoon olisi ollut sieniä, vaikka kuinka ja paljon, mutta nyt oli pulaa viinistä ja juustosta. Hätä keksi keinot ja viinin sijasta lorautin risottoon omenamehua ja omenaviinietikkaa. Kyllä se kelpasi, vaikka jäinkin kaipaamaan sitä ihanaa tuoksua, joka risottokasarista nousee kun sinne kaataa valkoviinin. Viinintuoksu toimii loistavana aperatiivina. Teho on niin hyvä, että tuoksu on melkein parempi kuin valmis risotto. 

Yleensä aina minulla on jääkaapissa parmesanjuustoa tai vastaavaa. Nytpä ei ollut. Onneksi oli 50 g palanen lauantailta jäänyttä hyvin kypsää goudaa. Sen vaan sanon, että kyllä goudakin risotossa paremman puutteessa toimii - ainakin tiistaiversiossa. Yksi asia, jossa risoton teossa ei kannata oikaista on oikeanlainen riisi. Kaapista löytyykin melkein aina risottoriisiä.

Kanttarellirisoton arkiversio

1 l kanttarelleja

2 rkl oliiviöljyä

pieni keltasipuli

2,5 dl risottoriisiä

1,5 dl omenatuoremehua

2 rkl omenaviinietikkaa

8-12 salvianlehteä

50 g kypsää goudaa

1-2 rkl voita

1,2 l kasvislientä

Puhdista ja pilko kanttarellit pienemmäksi. Laita kanttarellit kuivalle pannulle ja paista kunnes enin neste on haihtunut. Lisää pannulle oliiviöljy, sipulit ja riisi. Kuullottele puuhaarukalla sekoitellen kunnes risottoriisi on muuttunut läpikuultavaksi.

Lisää pannulle omenamehu ja -viinietikka. Kun neste on miltei imeytynyt riisiin, aloita lämpimän kasvisliemen lisääminen risoton joukkoon. Lisää kasvislientä aina, kun edellinen on melkein kokonaan imeytynyt. Jatka nesteen lisäilemistä pienissä erissä, kunnes riisi on miltei kypsää. Riisi kypsyy noin 15-25 minuuttia vähän riisilajikkeesta riippuen.

Sekoita sitten risoton joukkoon pieneksi pilkotut salvian lehdet ja raastettu juusto. Sekoittele vielä ja lisää mahdollisesti nestettä, että saat mieleisesi koostumuksen. Kannattaa myös tarkistaa makua. Esimerkiksi onko ruuassa riittävästi hapokkuutta ja suolaa makuusi. Aivan lopuksi laita risottoon vielä nokare voita, joka paitsi kiillottaa ruuan tuo siihen myös vähän täyteläisyyttä.

Tarjoile heti. Risotto ei odota ruokailijaa.

*

Kanttarelli ja salvia on hyvä makupari

Olen näköjään jo aiemminkin tehnyt kanttarellirisottoa salvialla maustettuna. Ja mikä ettei kanttarelli on salvialle oikein hyvä makupari! Toinen makupari, jonka olen salvialle löytänyt on omena. Tässä tiistairisotossa oli nyt sitten molempia salvian kavereita.

Minulle salvia on jotenkin haastava yrtti. Joka kevät sen istutan, ja sitten tuskailen, ettei sitä ole juuri tullut käytettyä. Tiedän salvian olevan hyvä mauste rasvaiselle lihalle ja tiedän, että salviabroileri on maukas klassikko, mutta entäs sitten? Toistaiseksi olen edellämainittujen lisäksi friteerannut lehtiä, maustanut kesäkurpitsakeittoa, omenahilloa ja tosiaan käyttänyt kanttarellin kanssa. Tuskailin asiaa jo instagramissa ja siellä sainkin monta hyvää vinkkiä salvian käyttöön. Paras kaikista taisi olla se, että salvian lehdet voi myös pakastaa. Ainakin se helpotti tarvetta syödä salviaa joka aterialla. Jatkossa kotona on mahdollista saada talvikaudellakin gnoccheja, ruskistettua voita ja salviaa. Näillä eväillä lähdetään suunnittelemaan ensimäistä syksyviikonloppua.

Munakoiso-kikhernepata

Aikuisten makuista ruokaa ja kasvisruokaviikon haasteita

Ruuanlaittomoodin kääntäminen kasvisruokaan vaatii vähän aivotyöskentelyä. Yksi parhaista ruokakirjoista, joka hyllystäni löytyy on Tommy Myllymäen kirja Kasvikset lisäkkeenä ja pääruokana. Kasvikset lisäkkeenä on ihan tuttu ja helppo juttu, mutta pääruokana se onkin vähän vieraampi. Tuossa postauksen loppupuolella kirjoittelen mietteitä ja kokemuksia kasvisruokaviikosta, joka meillä vietettiin juuri.

Kasvikset-kirja on siitä harvinainen keittokirja, että olen kokannut lähes tulkoon jokaisen sen reseptin. Muutama resepti on jäänyt laittamatta, koska ne ovat sattuneet silmiin väärään aikaan vuodesta. Sesonki kasvisruokailussa on aika tärkeää sekä kasvisten laadun, että hinnan puolesta. Munakoisopata on yksi sellainen ohje, jota olen kokkaillut niin monta kertaa, että kirjan sivut ovat siltä kohtaa currystä keltaiset. Enää en oikeastaan tarvitse edes ohjetta, kun valmistan pataa kikherneistä ja munakoisoista.

*

Munakoiso-kikhernepata

4 annosta

300 g munakoisoa

keltasipuli silputuna

pari valkosipulinkynttä viipaloituna

puolikas punainen chili viipaloituna

2 tl currya

2 dl oliiviöljyä

2 dl kikherneitä (säilyke tai etukäteen itse kypsennetty)

1 dl rusinoita

1,5 dl kasvislientä

2 dl kermaa

2 tl hunajaa

tuoretta korianteria

suolaa

Leikkaa munakoisot noin 1,5 cm: kuutioiksi. Paista niitä sipuleiden, chilin ja curryn kanssa oliiviöljysssä kasarissa keskilämmöllä vajaa viisi minuuttia

Lisää joukkoon kikherneet, rusinat, kasvisliemi ja kerma. Hauduta noin 10 minuuttia keskilämmöllä.

Mausta hunajalla ja suolalla. Viimeistele korianterilla ja tarjoa. 

*

Niille, jotka eivät ole paljon valmistaneet munakoisoa, tiedoksi, että munakoison valmistamiseen kannattaa käyttää paljon hyvälaatuista oliiviöljyä. Reseptissä ei siis ole virhettä. Oliiviöljyä todella tarvitaan 2 dl. Munakoiso-kikhernepata käy sellaisenaan tai riisin kanssa pääruuaksi, mutta sitä voi tarjota myös lisäkkeenä. Ihan hyvä loppukesän muunnelma on käyttää munakoison sijaan kesäkurpitsaa, mutta silloin kannattaa tarkkailla tarvitaanko kasvislientä ihan reseptin antamaa määrää. Myös oliiviöljyn määrää voi hieman vähentää, jos käyttää kesäkurpitsaa.

Perheen aikuisille munakoiso-kikhernepata on lähes tulkoon herkkua, mutta lapsille se ei maistu. Aikuisten makuista, sanoi teini. Aikuisten makuinen ruoka on hankalaa. En kai hirveästi saisi valittaa lasten ronklaavan ruuasta, monellakin mittapuulla neidit ovat melko kaikkiruokaisia. Usein epäluulo ruokia ja raaka-aineita kohtaan liittyy yllättäen juuri kasviksiin ja palkokasveihin. Sama epäluulonsiemen alkaa kasvaa, jos ruoka on epämääräisen näköistä tai sen tuoksu on omalaatuinen. Aina ronklaamisessa ei ole kysymys edes mausta tai tuoksusta, joskus jonkun raaka-aineen rakenne tai suutuntuma on se, joka tökkää. Näin on esimerkiksi munakoison tai sienten kanssa.

Mietteitä ja kokemuksia kasvisruokaviikosta

Kesäkuun ensimmäinen viikko oli meillä kuopuksen toiveesta kasvisruokaviikko. Eläintenystävä koki viime talvena aikamoista ilmastoahdistusta ja sen seurauksena idea kasvisruokaviikosta syttyi. Ensin vähän vastustelin, mutta sitten näin viikossa mahdollisuuden. Kasvisruoka ei tarkoita vain lihan poisjättämistä ruokavaliosta. No viikossa ei kukaan kuole, vaikka olisi kokonaan syömättä. Alusta alkaen päätin, että otetaan nyt kaikki irti. Viikon aikana syötiin niin arki- kuin juhlaruokaa, käytiin pikaruokaravintolassa ja elettiin muutenkin normaalia arkea. En käyttänyt ruuanlaitossa lihakkeita tai vastaavia. Ruoka valmistettiin kuten muutenkin pääosin itse ja raaka-aineista. Eineksiäkin syötiin, mutta ne olivat meille ennestään tuttuja pinaattilättyjä ja -keittoa.

Kasvisruokaviikosta käteen jäi aika mukava olo. Ei minusta tai perheestäni tule kasvissyöjiä, mutta totesimme, että kasvisruuasta saa kyllä aikaan maistuvia ja täyttäviä aterioita, ja että jatkossa voisimme yrittää enemmän kasvisten suhteen. Kasviruokakin pitää vain valmistaa pääruuaksi. Se vaatii vähän opettelua ja ajatustavan muutosta. Pääruoka on eri asia kuin lisäke. Me kaikki koimme, että esimerkiksi lasagnessa jauheliha on aivan turha. Se toimii oikein hyvin kasvisversionakin. Yhtä mieltä olimme myös siitä, että monet etniset ruuat ovat enemmän kasvisruokia kuin tutut kotoiset ja esimerkiksi intialaishenkinen kukkakaalicurry maistui kaikille, vaikka perheessä on kaksi kukkakaalin vihaajaa.

Kasvisruokaviikon päätteeksi kävimme mummulassa ja siellä kyllä maistuivat itsetehdyt lihapullat hyvältä, mutta niin maistuivat myös seuraavan päivän silakkapihvit. Kasvisruokaviikon jälkeisellä viikolla olen pääosin jatkanut lihatonta linjaa. Olen syönyt äidin lihapullien lisäksi kerran broileria ja kerran grillattua possua. Sen lisäksi pääaterioihin on kuulunut kasvisruokien lisäksi mereneläviä ja kalaa. Leivän päälliset ovat olleet juustoa ja kasviksia. Ehkä tämä voisikin olla minulle hyvä. Lihaa pari kolme kertaa viikossa, muuten kalaa ja kasviksia. 

Muu perhe taitaa olla minua enemmän lihansyöjiä. Sen verran tosissaan haaste otettiin, että lipsumista ei juuri tapahtunut. Lukuun ei voida ottaa kaverilla yökylässä tarjottua nakit ja ranskalaiset  iltaruokaa. Olisi ollut varsin epäkohteliasta kieltäytyä syömästä valmistettua ateriaa (kasvisruokakokeilu ei ollut kyläpaikassa tiedossa). Kasvisruokaviikonideoija oli valmis luovuttamaan jo puolessa välissä. Viimeinen niitti taisi olla hesereissu, jolla lupa oli ottaa vain kasvisruokaa. Itse olen positiivisesti yllättynyt sekä vekepihvistä että soijatikuista. Kuopukselle tuli selväksi, että kasvisruoka ei ole - eikä voi olla - pelkkää pinaattilättyä ja pastaa.  Esikoinen selvisi kasvisruokaviikosta ehkä paremmin ja paremmilla fiiliksillä. Hän sanoo kaivanneensa lihasta eniten leikkeleitä leivän päälle. Millaisia kokemuksia muilla on kasvisruuasta? 

Ps. Jos kasvisruokaviikkomme kiinnostaa sinua enemmän, olen tallentanut viikon sapuskat Instagram-profiiliini kohokohtiin. Kasvisruokaviikolla ruokavalioomme kuului kasvisten lisäksi maitotuotteet ja kananmuna.

Kokonaisena paahdetut maa-artisokat ja valkosipulidippi

Ilahduin kovasti kun kaveri tarjosi minulle maa-artisokkia, joko maahan laitettavaksi, tai syötäväksi. Valitsin vaihtoehdon syötäväksi. Rivitalon pieneen pihaan ei oikein mahdu maa-artisokkaa, vaikka omassa pihassa siitä olisi myös silmäniloa. Maa-artisokan keltainen korkealle, jopa kahteen metriin nouseva kukka, on mielestäni kaunis. Se kestää maljakossakin mukavasti. Maa-artisokkien kanssa menin helpoimman kautta. Pesin ne juuresharjalla todella huolellisesti ja paahdoin kokonaisina uunissa. Maa-artisokista riitti ruokaa pariksikin kerraksi toisella kerralla pistelin niitä sellaisenaan dipin kera ja toisella kerralla niitä syötiin broilerin lisukkeena.

*

Kokonaisena paahdetut maa-artisokat ja valkosipulidippi

maa-artisokkia

oliiviöljyä

suolaa

Valkosipulidippi

1 dl creame fraichea 

valkosipulin kynsi murskattuna

suolaa

Pese artisokat huolellisesti juuriharjalla. Kuiva mukulat ja laita ne leivinpaperin päälle uunipellille. Pirskota päälle öljyä ja ripottele suolaa aika rennolla kädellä.

Laita pestyt, öljytyt ja suolatut mukulat uuniin 180 asteeseen ainakin 40 minuutiksi. Kypsymisaikaan vaikuttaa tietysti myös mukuloiden koko. Minä taisin pitää omani uunissa lähes 50 minuuttia. Mitä pidempään mukulat uunissa tekeytyvät, sitä rapeimmiksi niiden kuori tulee. Tavoitetilana on siis pinnalta rapea ja sisältä pehmeä maa-artisokka. 

Mukuloiden kypsyessä mausta creame fraiche murskatulla valkosipulin kynnellä ja suolalla. Laita dippi jääkaappiin tekeytymään maa-artisokkien kypsymisen ajaksi.

Tarjoa maa-artisokat dipin kanssa sellaisenaan tai lisäkeenä kalalle, kanalle tai lihalle.

*

En ole laittanut maa-artisokkaa kovin usein. Syitä on oikeastaan kaksi. Ensinnäkin täkäläisissä kaupoissa on harvoin tarjolla hyvälaatuista maa-artisokkaa. Toisekseen siksi koska ainakin minulle inuliinia sisältävä maa-artisokka aiheuttaa vatsanväänteitä. Vaivat kuulemma helpottavat säännöllisesti käytettynä ja kyllä minäkin voin vähän kerrassaan syödä maa-artisokkaa. Sen mieto, aromaattinen makeus houkuttavat. Olen tehnyt jonkun kerran maa-artisokasta sipsejä. Maa-artisokkakeittoa meillä on syöty useasti, mutta reseptiä ei tähän hätään löytynyt mistään. Enkä löytänyt kokonaisena paahdettujen maa-artisokkien ohjetta, mutta tämän jälkeenpä se blogista löytyy. Instagramissa seuraajat vinkkasivat pikkelöimään, muhentamaan kermassa tai valmistamaan risoton tapaan. Seuraavaksi kerraksi onkin ideoita, mitä lähteä toteuttamaan.

Uunilohi ja hedelmäinen couscous

Minä rakastan perunoita, ja etenkin kalan kanssa tulee laitettua lähes poikkeuksetta perunoita. Hedelmäinen couscous osoittautui onnistuneeksi kokeiluksi ja sai perunaihmisenkin vakuuttumaan, että kalalle on olemassa muitakin lisäkkeitä. Uskokaa tai älkää, tuon couscous vuoren alla on täydellisesti kypsennetty lohifilee.

Lohifilee on uunissa melkein aina mittarin kanssa. Ei ole pelkoa ylikypsästä lohesta. Minulle hyvänkypsyinen lohifile on 48 asteinen, kun mittari on ollut fileen paksuimmassa kohdassa. Otan lohta mieluumin sieltä ohuemmasta päästä, veikkaisin kalan olevan 50 asteista, sillä valkuaiset eivät vielä pyri kalasta pihalle. Mies leikkaa itselleen sen paksuimman palan. Tosi gourmet-ihmiset tykkäävät jopa 45 asteisesta lohesta. Joku voi pitää lohen kypsennystä mittarin kanssa hifistelynä, utta suosittelen testaamaan. Oma uunin tuntemus ja harjaantunut silma alkaa toimia ja ehkä uskaltaisin kypsentää lohen jo ilman mittaria. 

*

Uunilohi ja hedelmäinen couscous

900 g lohifile

sitruunamehua

suolaa

hedelmäinen couscous

3 dl kasvislientä

3 dl couscousia

1 rkl soijaa

100 g kuivattuja aprikooseja

appelsiini

veriappelsiini

0,5 dl oliiviöljyä

lehtipersiljaa

Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Uunin lämmetessä nypi kala tarvittaessa ruodottomaksi. Mausta file sitruunamehulla ja suolalla.

Aseta kala uunivuokaan nahkapuoli ylöspäin ja kypsennä kunnes lohi on 48 asteista. Aikaa tähän kuluu fileen paksuudesta riippuen 20-30 minuuttia.

Kalan kypsyessä valmista couscous. Kiehauta soijalla maustettu kasvisliemi. Nosta kattila pois liedeltä ja lisää joukkoon couscous. Sekoita hyvin ja jätä turpoamaan kannen alle 5-10 minuutiksi.

Couscousin turvotessa huuhtaise aprikoosit ja leikkaa ne pieniksi kuutioiksi. Kuori ja leikkaa appelsiini ja veriappelsiini kalvottomiksi kuutioiksi. Parhaiten tämä onnistuu, kun pyöräytät fileerausveitsellä kuoret irti ja sen jälkeen irrottelet hedelmälihat yksi kerrallaan kalvojen välistä.

Lisää oliiviöljy ja hedelmäkuutiot turvonneen couscousin sekaan. Sekoittele irtonaiseksi. Tarkista maku. Kasvisliemen ja soijan suolaisuudesta riippuen saatat joutua lisäämään suolaa.

Irrota kalan nahka. Kun kala on kypsää, nahka irtoaa helposti ja siististi kalasta. Kumoa valmistamasi couscous kalan päälle ja koristele lehtipersiljalla. Uunilohi ja hedelmäinen couscous ovat valmiita tarjottavaksi.

*

Meillä on syöty ihan pienen ajan sisällä kahdesti tätä samaa ruokaa. Toisella kerralla halusin tarjota lohen ja couscousin erikseen, ja silloin tein niin, että kalan ollessa 45 asteista, irrotin fileestä nahan ja kippasin päälle purkillisen kermaviiliä. Tämä toinen satsi ole meillä ehkä suositumpi ja siksi ajattelin vinkata myös siitä.

Innolla odotan grillikautta alkavaksi. Couscous höysteineen on aivan mahtava lisuke grillatulle ruualle. Tällainen hedelmäinen versio sopii hyvin myös kanalle ja lihalle. Lisuketta voi tuunata lisää yrteillä, sipuleilla tai vaikkapa kurkulla ja tomaatilla. Tavallaanhan me ollaan jo aloitettu grillikausi. Vai lasketaanko makkaroita ja maissia?

Munakoiso-kurpitsapata - curryako tämä on?

Arkea helpottaakseni olen ottanut tavaksi laittaa sunnuntaisin "ylimääräistä" ruokaa. Koska perheessä on keskusteltu viime aikoina ahkerasti ilmastonmuutoksesta ja kasvisruokailusta, nämä extraruuat ovat usein olleet aika kasvisvoittoisia. Kasvissyönti on mun mielestä ihan okei, kunhan vaan katsoo että kasvisruokakin on ihan oikeaa ruokaa, eikä vain pelkkää nuudelia tai salaattia. Munakoiso-kasvispata oli oikein helmi kasvisruokien joukossa. Pata vaatii pitkähkön hauduttamisen ja kurpitsan kuorimisessakin on sen verran hommaa, että arkena tämän ruuan valmistamiseen ei meillä taivu kukaan. Mutta se ei haittaa. Maistelin pataa nimittäin tuoreeltaan sunnuntaina ja lämmitettynä maanantaina. Melkein uskaltaisin sanoa, että lämmitettynä pata oli parempaa!

Munakoiso-kurpitsapadan makumaailma menee selvästi Intian suuntaan. En tunne intialaista ruokaa paljon palak paneeria enempää, joten valaiskaahan minua. Voisiko tällaista ruokaa kutsua curryksi? Alla oleva resepti löytyi vanhoja lehtiä selaillessa (Glorian ruoka- ja viini 1/2016) Resepti on testattu ja hyväksi havaittu.

*

Munakoiso-kurpitsapata

6 annosta

pieni myskikurpitsa

munakoiso

230 g kikherneitä

1 dl punaisia linssejä

punasipuli

4 valkosipulinkynttä

1 rkl oliiviöljyä

1 tl kurkumaa

1 tl garam masalaa

1 tl kanelia

1/2 tl kardemummaa

2 dl kasvislientä

1 rkl hunajaa

suolaa

sitruunan mehu ja kuori

lehtipersiljaa

Vuohenjuustojogurtti

150 g ruohosipuli vuohenjuusto (Chavroux)

1,5 dl turkkilaista jogurttia

sitruunamehua

Sekoita vuohenjuustojogurtin aineet keskenään ja laita jääkaappiin, että maut ehtivät tasaantua.

Esivalmistele kasvikset. Kuori kurpitsa, poista siemenet ja leikkaa kurpitsa pieniksi kuutioiksi. Kuutio myös munakoiso. Valuta kikherneet ja huuhtele linssit. Kuori ja paloittele sipulit.

Lisää pataan oliiviöljyä ja kuullota paloiteltuja sipuleita miedolla lämmöllä, kunnes ne alkavat pehmenemään. Lisää pataan kurkuma, garam masala, kaneli ja kardemumma. Anna kypsyä minuutin verran.

Lisää kurpitsa ja munakoisokuutiot pataan ja sekoittele muutama minuutti. Lisää kikherneet, linssit, kasvisliemi ja hunaja. Anna hautua kannen alla noin 40 minuuttia.

Mausta lopuksi sitruunamehulla ja lehtipersiljalla. Tarjoile vuohenjuusto jogurtin kera.

*

Myskikurpitsan kuorimiseen mulla on muuten tarjota vinkki. Mikrota kurpitsaa täydellä teholla pari minuuttia. Ennen mikroon laittamista pistele haarukalla reikiä ympäri kurpitsaa. Jos reiät jää pistelemättä, kurpitsa räjähtää! Mikrossa kurpitsa kypsyy juuri sen verran, että sen kuoriminen on paljon, paljon helpompaa.

Suosittelen myös kovasti vuohenjuustojogurtin valmistamista. Suolainen kastike on mukava lisä mausteiselle ja makeahkolle padalle, vaikka myskikurpitsa ei olekaan kurpitsa makeimmasta päästä.

Perheessä podetaan ilmastoahdistusta. Sen seurauksena lupauduin kokeiluun, jonka toteutamme vasta koulujen kesäloman alettua. Lupasin, että testaamme, mitä tarkoittaa viikko kasvissyöjänä. Kesäloma valikoitui ajankohdaksi siksi, että koulussa ei kyllä voi ilmoittaa olevansa viikon kasvissyöjänä! Joka tapauksessa tämän lupauksen lunastaminen vaatii vähän parempaa tutustumista kasvisruokiin. Onnekseni pelkkä lupaus kokeilun toteuttamisesta sai lapsetkin oikeasti kiinnostumaan siitä, millaista ruokaa kasvisruoka on. Luulen, että tämä helpottaa pitkäaikaista pyrkimystäni ujuttaa lisää kasvisruokia meidän ruokavalioomme jo ennen testi viikkoa. Ainakin siihen on hyvä vedota. Aikuiset sen jo auliisti myöntävät, että kasvisruoka on hyvää, mutta lapset ovat vähän ennakkoluulojensa vankeja. Otan mielelläni vastaan vinkkejä ihan oikeista kasvisruuista.

Mehevät pihvit broilerin jauhelihasta ja kasviksista

Myönnän ihan surutta, että broilerin jauhelihasta tehdyt pihvit syntyivät eväskateuden tuloksena. Työkaverilla oli tässä taannoin hyvännäköisiä jauhelihapihvejä lounaseväinä. Nekin olivat edellisen päivän päivälliseltä jääneitä, kuten työpaikan lounaseväät yleensäkin. Kyselin summittaisen reseptin, hankin raaka-aineita ja pyöräytin kotonakin broilerin jauhelihapihvejä.

Olen vihdoin oppinut käyttämään broilerin jauhelihaa. Maustaminen on siinä tärkeää. Jauheliha itsessään on melko mitään sanomattoman makuinen. Maustepurkkeja saa siis heilutella taikinan ympärillä rennolla ranteella. Minä tykkään maustaa broilerin jauhelihan mausteilla, jotka vievät Aasian suuntaan. Niinpä näissäkin pihveissä on muun muassa jeeraa, chiliä, korianteria ja soijaa. Mehevyyden salaisuus puolestaan on taikinan sekaan raastetussa porkkanassa ja kesäkurpitsassa. Kuten tapanani on tein taikinaa ison satsin. Näistäkin pihveistä jäi lounasta työpäivälle. Eväskateus on aiheuttanut sen, että broilerin jauhelihasta tehtyjä pihvejä on lähiaikoina ollut rasiassa jos toisessakin. Muiden resepteistä minulla ei ole tietoa, mutta tässä on omani:

*

Pihvit broilerin jauhelihasta ja kasviksista

12-15 annosta

800 g kananpojan jauhelihaa

pienehkö kesäkurpitsa raastettuna

4 pientä porkkanaa raastettuna

keltasipuli pieneksi hienonnettuna

valkosipulin kynsi hienonnettuna

tuoretta korianteria hienonnettuna

2 rkl currya

1 rkl jeeraa

1 tl sambal oelek -tahnaa

1 tl savupaprikajauhetta

1 prk(2dl) kermaa

1 dl korppujauhoja

2 rkl soijaa

2 kananmunaa

mustapippuria

(suolaa)

Paistamiseen

öljyä ja voita

Kaada kerma kulhoon. Mittaa sinne myös korppujauhot, soija, curry, jeera, sambal oelek-tahna ja paprikajauhe. Anna turvota noin 10 minuttia.

Lisää turvonneeseen korppujauho-mausteseokseen raastetut kasvikset, hienonnetut sipulit ja korianteri. Sekoita massa sekaisin ja lisää vielä lopuksi pari kananmunaa.

Paista pannulla molemmin puolin kypsäksi. Tarjoa raikkaan lisukesalaatin, riisin, nuudeleidet tai perunoiden kera.

*

Broilerin jauhelihasta tehdyssä mureketaikinassa on se haaste, että makua ei oikein voi tarkistaa muutoin kuin paistamalla koepihvin. Tästä mureketaikinasta kannattaa paistaa koepala, että saa tarkistettua onko suola kohdillaan. Jos käyttämissäsi mausteseoksissa on suolaa, ei ehkä kannata lisätä sitä enää erikseen.

Nesteenä voi käyttää varmasti melkein mitä tahansa. Minä olen tehnyt näitä pihvejä sekä kermaviilistä, että ihan kuohukermastakin. Kerran oli nimittäin menossa kermapurkki vanhaksi. Kermalla tuli parempia! En juurikaan käytä kumihanskoja laittaessani ruokaa, sillä tykkään siitä, että raaka-aineet tuntee käsissään. Jotenkin broilerin jauheliha oli kuitenkin sellaista, että sitä ei tehnyt mieli käsitellä paljain käsin. Niinpä vedin hanskat käsiini.

Kun taikinaa on lähes kilon verran, tietää paistaneensa pihviä. Minusta pannulla paistettuihin tulee kuitenkin sen verran parempi maku, etten laittanut pihvejä uuniin vaan paistelin ne kypsäksi asti pannulla. Yhtä hyvin taikinan voisi pyöritellä pyöryköiksi. Itse asiassa minulla roikkuu tuolla luonnoksissa yksi broileripyörykkäresepti. Siinä broileripyörykät kypsennetään keittämällä ja lopputuloksena on keitto. Vähän aasialaishenkinen sekin. Ehkä se on seuraava postaus. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!