Turkkilaiset munat - viikonlopun aamiaisherkku

Suolaiseksi maustettua kylmää jogurttia, uppomuna ja ruskistettua voita. Ei välttämättä kuulosta kovin herkulliselta yhdistelmältä, mutta uskokaa epäilijät kun kerron: turkkilaiset munat ovat jotain aivan käsittämättömän hyvää. Resepti on roikkunut pitkään luonnosten joukossa. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Onhan tulossa viikonloppu! Kannattaa tarkistaa, että kaapissa on turkkilaisen jogurtin lisäksi ainakin voita ja tuoreita kananmunia. Uppomunat onnistuvat parhaiten tuoreista kananmunista. Loput tarvittavat aineet löydät reseptistä, jos jotain puuttuu niin kokeile soveltaa. 

*

Turkkilaiset munat

2 annosta

2 kananmunaa

2 l vettä

1 dl väkiviinaetikkaa

Jogurttikastike

3 dl turkkilaista maustamatonta jogurttia

pieni valkosipulinkynsi hienonnettuna

suolaa ja mustapippuria myllystä

mustapippuria

muutama tippa sitruunan mehua ja kuoriraastetta

Lisäksi

ruskistettua voita 

savupaprikajauhetta

chilihiutaleita

ehkäpä tuoreita yrttejä

Valmista ensimmäiseksi jogurttikastike sekoittamalla ainekset keskenään. Mausta kastike oman maun mukaan ja muista maistaa jogurttia.

Ruskista seuraavaksi voi. Pilko voita paksupohjaiseen kattilaan ja anna sen sulaa. Jatka voin paahtamista kattilassa, kunnes siitä alkaa nousta paahtunut pähkinäinen tuoksu. Lämpötilan kanssa kannattaa olla tarkkana. Maltti on valttia, eikä hellan nuppeja kannata vääntää kaakkoon. Tietyn pisteen jälkeen voi palaa helposti, mutta periaatteessa on parempi, mitä pitempään uskallat paahtaa. Kun voi on mielestä, nosta kattila hetkiseksi hellalta sivuun. Voi tasaantuu niin, että palaneet proteiinihippuset painuvat pohjalle ja kirkas paahtunut voi jää pinnalle. Kirkas voi on helppo kaataa puhtaaseen astiaan. Jos haluaa olla tarkka, voin voi halutessaan siivilöidä. Ihan pientä määrää voita on vaikea ruskistaa, kannattaakin ruskistaa kerralla hieman enemmän. Vannon, että kaikki tulee syödyksi. Ruskistettu voi säilyy hyvin jääkaapissa, ja sitä voi käyttää ihan mihin vain esimerkiksi leivän päälle vaahdotettuna tai sellaisenaan, paistamiseen, kakkutaikinaan tai pannariin. Voit maustaa voin savupaprikajauheella tai vain lisätä molemmat erikseen valmiiseen annokseen.

Viimeisimmäksi valmisa uppomunat, että ne pysyvät lämpiminä. Keitä vesi kasarissa tai mahdollisimman laakeassa kattilassa. Anna veden kiehua hetki, jotta ilmakuplat katoavat vedestä. Riko munat esimerkiksi kahvikuppiin tai pieneen lasiin. Yksi muna yhteen lasiin. Huolehdi, että keltuainen säilyy ehjänä. Kun vesi poreilee tasaisen hitaasti, lisää kattilaan etikka. Pyöräytä reikakauhalla vedelle vauhtia ja kaada munat ripeästi, mutta varovasti yksi kerrallaan veteen. Munat kannattaa kaataa aivan veden pinnan läheltä, jotta ne pysyisivät paremmin kasassa ja pinnasta tulee tasainen. Kypsennä munia 2-3 minuuttia. Kahden minuutin muna on täysin valuva. Nosta munat hetkeksi talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen vesi valuu pois.

Kun kaikki osaset ovat valmiina kokoa annos lautaselle tai kulhoon. Laita alimmaiseksi maustettua turkkilaista jogurttia. Asettele sen päälle uppomuna ja valuta hieman ruskistettua sulaa voita. Koristele savupaprikajauheella ja chilihiutaleilla. Jos haluat, voit lisätä myös yrttejä. 

Nautiskele aamiaiseksi tuoreeseen leipään dipaten.

*

Ekalla kerralla tein ahneuksissani turkkilaiset munat kahdella uppomunalla per annos. Annos oli todella tuhti ja aivan liian iso. Yksi muna riittää vaikka olisi nälkäistäkin porukkaa.

Ainakin meillä sunnuntain aamiaisiin on panostettu viime aikoina. Melkein aina on jotain kananmunasta. Viime aikojen onnistuneita aamiaisherkkuja ovat olleen mm. Dutch baby, joka kelpaa kyllä vaikka lounaaksikin. Toinen hitti oli kuppipannukakut. Näitä herkkuja voi höystää vaikka kylmäsavulohella, pekonilla tai laadukkaalla kinkulla. Ja kolmas pilvimunat. Meillä alkaa huomenna kokonaisen viikon kestävä kasvisruoka kokeilu, joten turkkilaiset munat ovat vahvasti ehdolla sunnuntaiaamuun. Toinen vaihtoehto voisi olla ihana avokadotoast. Usein sunnuntain aamiaispöydästä löytyy myös karjalanpiirakoita ja vähän parempaa leipää. Turkkilaisten munien kanssakin kannattaa panosta leipään. Maalaisleivät ja vaaleat hapanjuurileivät ovat täydellisiä! Ja hei, muistakaan myös smoothiet, etenkin, jos pakastimesta löytyy vielä viime kauden marjoja.

Mukavaa viikonloppua ja rentouttavaa kesälomaa koululaisille!

Pinaatti-nakkipannari - viimeinen ehtoollinen

Keskiviikko iltapäivä tuntui kiireiseltä. Iltaruuan, eli niin sanotun viiden ruuan aikoihin, nakertelimme näkkäriä ja totesin, että syödään vasta myöhemmin, että laitetaan vähän tuhdimpaa iltapalaa. Siihen tarkoitukseen sopi hyvin pinaatti-nakkipannari. Suolainen pannari toimi samalla jääkaapin siivousruokana, sillä siihen upotettiin parhaat päivänsä nähneitä yrttejä, päiväyksellä olevia nakkeja ja niin edelleen.

*

Pinaatti-nakkipannari

4 munaa

7 dl maitoa

3 dl vehnäjauhoja

150 g pakastepinaattia

suolaa

mustapippuria

täytteeksi

1 pkt Kivikylän nakkeja pilkottuina

puolikas punasipuli ohueksi siivutettuna

100 g fetajuustoa murustettuna

tomaatti siivutettuna

tuoretta basilikaa, persiljaa ja ruohosipulia

Valmista pannari taikina. Riko munat kulhoon ja vispaa rakenne kevyesti rikki. Lisää kulhoon sulanut pinaati, maito ja jauhot. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Anna taikinan turvota hetkinen noin 10-15 minuuttia.

Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle. Laita täytteitä tasaisesti ympäri uunipannua taikinan päälle ja paista 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Laita vielä pieneksi hienonnettuja tuoreita yrttejä pannarin pinnalle ennen tarjoilua ja nauti vaikkapa salaatin kanssa. Jos pannaria jää yli, sen voi hyvin lämmittää. Kovaan nälkään tai pikkuhiukoon sitä voi syödä suoraan jääkaapista vaikka kylmänä. Toimii myös retkieväänä.

*

Pinaatti-nakkipannari oli meidän perheen viimeinen ehtoollinen, the end of an era, iltapala etäopetuksen viimeisenä päivänä. Keskiviikkoillassa tunnelma oli erilainen kuin minään iltana pitkään aikaan. Tunnelma oli jännittynyt ja odottava, mutta kuitenkin positiivinen. Tuli mieleen elokuinen päivä. Tiedättehän sen viimeisen lomapäivän ennen koulun alkua.  

Eiväthän nämä edeltävät 8 tai oikeammin 9 viikkoa mitään lomaa ole olleet. Meidän koronakevät alkoi kuopuksen flunssaviikolla, joka huipentui karanteenimääräykseen luokkakaverilla todetun positiivisen koronanäytteen vuoksi. Näyte osoittautui myöhemmin negatiiviseksi, mutta tuossa hässäkässä otimme myös esikoisen pois koulusta. Lasten etäkoulu alkoi muutamaa päivää aiemmin kuin koulut sulkivat ovensa. Siitä saakka minäkin olen tehnyt enimmäkseen etätöitä ja mieskin jonkin verran. Kotona on välillä ollut kaista tiukilla. Enkä puhu pelkästään tietoliikenneyhteydestä.  

Hyvin meillä on kuitenkin mennyt. Uskon, että tätä kiireetöntä, aikataulutonta perheaikaa tullaan vielä kaipaamaan. Vaikka myönnettävä on, että näiden viikkojen aikana olen monesti huokaillut myös sitä, miten kiva olisi viettää aikaa yhdessä ystävien ja sukulaisten kanssa. Sekä elämän ilot ja surut on tärkeä kohdata läheisten kanssa. Se mitä sanotaan jaetusta ilosta ja surusta, ei ole pelkkä klisee.

Kuppipannarit - pannarin uusi muoto

Sain monta kysymystä kuppipannareitten reseptistä, kun julkaisin kuvan meidän sunnuntaisesta aamiaiskattauksesta instagramissa. Olen jo muutamalle reseptin kirjoitellut ja lähettänyt ja nopeimmat ovat sen ehtineet testatakin. Päätin nopeasti kirjoittaa ohjeen myös tänne blogiin, kun kysymyksiä reseptistä satelee edelleen. Jääpänhän samalla muistiin itsellekin. Kuppipannarit sopivat nimittäin myös vaikkapa koululaisten välipalaksi tai miksei iltapalaksikin. Kuppipannarit tehdään ihan tavallisesta pannaritaikinasta, mutta ne paistetaan muffinssipellillä. 

* 

Kuppipannarit 

12-14 pannaria

2 munaa  

4 dl maitoa 

2 dl vehnäjauhoja 

ripaus suolaa 

1 rkl sokeria 

2 rkl juoksevaa oivariinia 

juoksevaa oivariinia pellin öljyämiseen.

Riko kananmunien rakenne rikki voimakkaasti vispaten. Lisää maito ja muut aineet. Sekoita hyvin ja jätä taikina noin 10 minuutiksi turpoamaan. 

Voitele muffinssipellin kolot oivariinilla tai muulla käyttämälläsi öljyllä. Kaada taikinaa kuhunkin koloon noin puoleen väliin saakka. Taikina kohoilee kypsyessään voimakkaasti. 

 

Paista 225 asteisessa uunissa vartin verran.

Tarjoile kuppipannarit suolaisten tai makeiden täytteiden kera.

* 

Minulla on 12 muffinssin vuoka. Taikinaa tuntui olevan sen verran reilusti, että laitoin sitä vielä pariin pieneen uuninkestävään vuokaan. Muutama pellillä valmistetuista pannareista oli sen verran pienempi, että ehkäpä taikina olisi mahtunut kokonaisuudessaan muffinssipellillekin. 

Nostelin aamiaispöytään pannareiden täytteeksi vappuviikonlopulta jääneitä herkkuja, joiden ajattelin sopivan pannareiden höysteeksi. Suolaisiin pannareihin oli kylmä- ja lämminsavulohta, punasipulihilloketta sekä guacamolea ja makeisiin vaahdotin kuohukermaa, jota maustoin appelsiinituorejuuston lopuilla. Makeita pannareita varten löytyi jääkaapista myös vadelmahilloa. 

Tämä kevät on hellinnyt juhlapyhillä ja vapailla niin, että tavallista paremman aamiaisen kattaminen on onnistunut useita kertoja. Edessä on vielä helatorstain pitkä viikonloppu ja tietysti ensi sunnuntain äitienpäivä. Sen suhteen minulla on high hopes!

Ekat parsat ja hätäisen nopea hollandaise

Pääsiäisen aikaan tuli syötyä kauden ensimmäiset parsat. Hyviä olivat, vaikka tulivatkin merien takaa. Parsa ja nopea ja helppo hollandaise oli alkuruoka, jota ei ollut tarkoitus blogata. Annos oli niin herkullinen sekä ulkonäöltään, että maultaan, että kirjoitan kuitenkin, vaikka kuviakaan ei ole kuin yksi puhelimella otettu. Parsan ja kastikkeen lisäksi höystin alkuruokaa paahdetuilla cashewpähkinöillä ja kylmäsavulohella, joita oli jäänyt edellisiltä aterioilta. Hollandaise on sellainen helpotettu versio, jota ei kypsennetty vesihauteessa. Huoneenlämpöisen keltuaiset kypsyivät sen verran kuin tulikuuma sulatettu voi niitä kypsensi.

*

Parsa ja hollandaise

nippu parsoja

vettä keittämiseen

suolaa

Hollandaise

3 keltuaista

150 g voita sulatettuna

3 rkl sitruunamehua

suolaa

Tarjoiluun

paahdettua cashewpähkinää 

savulohta

Esikäsittele parsat. Taita juuresta puumainen varsi katki ja kuori, jos kuori on paksu. Laita suolalla maustettu vesi laakeaan kattilaan tai kasariin ja keitä kiehuvaksi. Laita parsat kiehuvaan veteen ja keitä 4-8 minuuttia, kunnes parsat ovat kypsiä. Nosta parsat reikäkauhalla talouspaperin päälle kuivahtamaan.

Valmista kastike sekoittamalla tehosekoittimessa tai yleiskoneessa huoneenlämpöisten keltuaisten rakenne rikki. Sulata voi ja kaada sulatettu voi ohuena nauhana keltuaisten sekaan koko ajan voimakkaasti sekoittaen. Älä kaada kattilan pohjalle kertynyttä vaaleaa sakkaa. 

Mausta kastike suolalla ja sitruunamehulla.

Asettele annos nopeasti tarjolle ja nauti viipymättä kun se on vielä lämmintä.

*

Kyllä näitä keväisiä ruokia onkin ollut ikävä. Kirkkaita värejä, kauniita annoksia ja ihania makuja. Joko sinun keittiössäsi on kokkailtu keväisiä makuja?

Pilvimunat ja korona-ajan juhlat

Näinä aikoina juhliminen vaatii kekseliäisyyttä, mutta kyllä se jollakin tavalla onnistuu, jos on tahtoa ja mielikuvitusta. Juhlia ei tarvitse perua, ne voi siirtää. Juhlat voi juhlia verkossa tai ihan vaan oman perheen kesken. Huhtikuu on juhlakuukausi omien tyttärien lisäksi iso joukko sukulaisia on syntynyt huhtikuussa ja usein myös lempiruokajuhlani pääsiäinen osuu huhtikuulle. Me päätimme siirtää lasten syntymäpäivät tulevaisuuteen, ja viettää tässä hetkessä juhlia ihan vaan oman perheen kesken. Jo hyvissä ajoin sovittuna oli, että esikoisen syntymäpäivänä tilataan lounaaksi noutoruokaa - juhlan kunniaksi. Sunnuntaina, joka on sopivasti apukokkien syntymäpäivien välissä, syödään brunssi - juhlan kunniaksi. Ja tänään kuopuksen synttärikahvit juodaan metsässä - juhlan kunniaksi. Tämän päivän jälkeen 14-vuotiasta ja 11-vuotiasta on siis huomioitu kerran erikseen ja kerran yhdessä. Ihan kivasti juhlaa, eikö vaan?

Meidän brunssimme on hyvin aamiaismainen. Pöytään kasataan marjoja ja/tai hedelmiä, croisantteja, nutellaa, juustoa ja leikkeleitä. Aina on jotain lämmintä. Tuoremehu saattaa olla jotain vähän arkimehua parempaa ja aikuisille on kuohuviiniä. Viime sunnuntaina kuohuviini oli upgreidattu shamppanjaksi ja munaakin oli kahdessa muodossa. Nostin ylimääräisenä yllätyksenä jokaiselle "keitettyn munan" munakupissa. Pokka piti huonosti, sillä vitsi alkaa olla vanha: munakupin muna oli mignon. Tämän postauksen juttu on oikeastaan se oikea kananmuna. Nimittäin lauantaina bongasin Silläsipulia-blogista pilvimunan, ja sitä oli heti päästävä kokeilemaan.

*

Pilvimuna 

ainakin 1 per syöjä

kananmunia

suolaa

mustapippuria

parmesaaniraastetta

Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Jätä keltuaiset munankuoreen odottamaan ja laita valkuaiset vatkauskulhoon. Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Voit maustaa vaahtoa halutessasi parmesaaniraasteella. Viidelle munalle käytin noin 2 rkl parmesanraastetta

Nostele pellille leivinpaperin päälle kova valkuaisvaahto yhtä moneksi kasaksi kuin sinulla on keltuaisia. Tee keskelle kolo. Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 4 minuuttia. Tässä ajassa valkuainen ehtii ottaa hiukan väriä.

Ota pelti uunista ja kippaa valkuaispilven koloihin keltuaiset. Jatka kypsennystä uunissa, kunnes keltuainen on haluamassasi kypsyydessä. Sillä sipulia-mallin mukaan kypsensimme valkuaisia vielä 3 minuuttia, jonka jälkeen keltuainen oli mukavan valuva. Pienin keltuainen rikottiin, jotta se ehti kypsyä hieman muita enemmän ja oli syöjälleen mieleinen

Mausta suolalla ja mustapippurilla. Halutessasi voit käyttää maustamiseen myös yrttejä, parmesania, pekonia jne. Meillä mentiin perussetillä, sillä tarjolla pilvimunien kanssa oli pekoniparsaa ja muita höysteitä.

*

Sillä sipulia -porukan pilvimunat olivat kuvista päätellen rakenteeltaan paremmin onnistuneita kuin meillä. En tiedä johtuuko pienoinen lässähätäminen siitä, että keittiössä oli niin monta kokkia, vai siitä, että valokuvaaja oli hidas. Joka tapauksessa munat olivat herkullisia ja helppoja valmistaa. Niitä tekee nätisti isommallekin porukalle aamiaiseksi ja kuitenkin ne ovat vähän tavallisia paistettuja munia spesiaalimpia. 

Poikkeuksellinen aika, vaatii poikkeuksellisia toimenpiteitä myös aamupalojen osalta. Jos vain ehdin, tulossa lienee toinenkin munajuttu, jota kannattaa kokeilla pääsiäisen pyhinä. Näinä arkoina monet ilot ja nautinnot liittyvät ruokaan, eikä se ole ollenkaan huono juttu. Mulle kelpaa kyllä!

Paahdettu siika ja uunimunat - kevyt herkku tammikuuhun

Innostuin niin valtavasti tästä uunissa paahdetusta siiasta ja uunimunista, että päätin nopesti naputella reseptin blogiin, vaikka oikeastaan oli tarkoitus kirjoittaa tahinikukkakaalista. Paahdetun siikan ja uunimunien alkuperäinen resepti on julkaistu Glorian ruoka & viini (2/2015), mutta tein reseptiin aika paljon muutoksia. 

Siika ja munat valmistettiin uunissa. Toki uunipannun pohjalla olleille kasviksille joutui näyttämään paistinpannua, mutta kaiken kaikkiaan ruoka oli helppo ja nopea valmistaa. Paahdettu siika ja uunimunat syötiin terveellisen tammikuun lauantai-illallisessa kynttilänvalossa. Edes kameraa en tullut kaivelleeksi esille. En arvellut, että ruoka olisi niin hyvää. Onneksi se oli sen verran kaunista, että tuli mieleen ottaa puhelimella pari kuvaa. Puhelinkuvien avulla ymmärrettä varmaan millaisesta herkusta oli kysymys.

*

Paahdettu siika ja uunimunat

2 annosta

2 nahallista siikafilettä

2-3 kananmunaa

50 g voita

250 g pinaattia

suolaa pinaatille ja kalalle

kirsikkatomaatteja

puolikas punasipuli

valkosipulinkynsi

herkkusieniä

puolikkaan sitruunan mehu

oliiviöljyä

mustapippuria myllystä

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Tarkista, että kalat ovat ruodottomia ja ripottele päälle suolaa.

Sulata voi paistinpannussa. Lisää pinaatit ja hauduta ne pehmeiksi. Nostele pinaatit uunikestävään vuokaan. Kuullottele samalla pannulla myös suikaloidut sipulit ja pieneksi pilkotut herkkusienet. Nostele nämäkin uunivuokaan pinaattien sekaan. Mausta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla.

Nosta sitten siikafileet vuokaan nahkapuoli ylöspäin. Kannattaa asemoida fileet niin, että samaan vuokaan saa vielä sopivasti rikottua kananmunat. Riko kananmunat varovasti eri puolille vuokaa. Kannattaa vaikkapa lusikalla pyöräyttää sopiva kolo kananmunalle. Tarkoitus on, että keltuaiset pysyvät ehjinä. Jääkaappikylmissä munissa keltuaiset pysyvät paremmin ehjinä, mutta toisaalta kypsymisaika pitenee.

Ripottele päälle vielä hyvälaatuista oliiviöljyä ennen kuin nostat vuuan uuniin. Kypsennä 10-13 minuuttia. Sinä aikana kalan pitäisi kypsyä juuri sopivasti. Kala on kypsää, jos nahka irtoaa hyvin. Kananmunasta puolestaan valkuainen on hyytynyt, mutta keltuainen vielä juoksevaa.

Tarjoile ruoka heti kun nostat sen uunista. Kananmunien pinnalle voi vielä rouhaista hivenen suolaa ja pippuria myllystä.

*

Nyt on kyllä rehellisesti tunnustettava, että lasillinen kylmää Rieslingiä olisi nostanut aterian tasoa huomattavasti. Täytyy tehdä toisinto, kunhan tipaton tammikuu on ohi. Kala olisi ollut kypsää jo 10 minuutissa, mutta isohkot jääkaappikylmät kananmunat ottivat enemmän aikaa hyytyäkseen. Siksi vuoka oli uunissa noin 13 minuuttia. Kannattaa tarkkailla tilannetta! Niin ja tietysti kypsennysaika riippuu monesta asiasta, kuten kalafileiden koosta, munien koosta, raaka-aineiden lämpötilasta ja siitäkin millaisena munansa haluaa syödä. Valitettavasti siian nahka ei näin matalassa lämpötilassa ja lyhyessä ajassa tullut niin rapeaksi, että sitä olisi halunnut syödä.

Mukavaa alkavaa viikkoa lukijoille. Tammikuun puoliväli on jo ylitetty!

Dutch baby kylmäsavulohitäytteellä

Kun kaapissa on kananmunia, ei ole mitään hätää. Kananmunissa on oikeasti avaimet vaikka mihin. Kovin monta muuta ainesosaa ei tarvita, että pystyy loihtimaan sekä makeita että suolaisia herkkuja - ja ihan oikeaa ruokaakin - lounasta tai päivällistä. Dutch baby eli paistinpannupannari kananmunaruoka yli muiden. Tämä ihmeellinen hollantilainen, joka alkuperä on oikeasti saksalainen taipuu, sekä makeille, että suolaisille täytteille. Dutch baby on täydellinen hitaisiin aamuihin, kevyeksi lounaaksi, välipalaksi, jälkiruuaksi tai ruokaisaksi iltapalaksi. 

Dutch babyssa on jotain, joka vetoaa kaikkiin niihin, jotka tykkäävät lätyistä ja pannareista. Lohturuuaksi minä sen luokittelisin. Kirjoittelen blogiin ensin suolaisen version. Suolainen Dutch baby täytettiin meillä kylmäsavulohella, ja vähän kaikella muullakin, mitä jääkaapista sattui löytymään. Juuri tämä baby tasattiin touhukkaan sunnuntaipäivän lounaaksi neljälle hengelle. Varaa siis iso uuninkestävä paistinpannu tai pienennä taikinaa. Esimerkiksi kolmen munan taikina mahtuu hyvin halkaisijaltaan 25 cm paistinpannuun,  joka on valurautapannulle varsin tavallinen koko. Iso paistinpannuni on halkaisijaltaan 30 cm ja siihen tämä 5 kananmunan resepti oli passeli. 

*

Dutch baby kylmäsavulohitäytteellä

4 annosta

5 kananmunaa

5 dl maitoa

25 g voita

2,5 dl vehnäjauhoja

2 rkl maissitärkkelystä

1 tl suolaa

mustapippuria

täyte

kylmäsavulohta

keitettyä perunaa

puolikuivattuja tomaatteja
punasipulia

tilliä 

kapriksia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Laita voi paistinpannulle ja paistinpannu uuniin.

Riko munat kulhoon ja vatkaa ne sähkövatkaimella kevyeksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon muut aineet.

Ota paistinpannu uunista, ja kääntele niin, että voi leviää joka puolelle paistinpannua. Kaada taikina pannulle ja paista 200 asteisessa 15-  20 minuuttia. 

Sillä aikaa kun pannari on uunissa, valmistele täytteet. Kun pannari on kypsää, nosta se pois uunista ja asettele täytteet pannarin päälle. Tarjoile heti.

*

Kuohkea ja upeasti uunissa kohoileva pannari on sellainen herkku, että se katoaa pöydästä alta aikayksikön. Ilmavan pannarin salaisuus sähkövatkain. Kananmunat kannattaa vatkata kunnolla. Taikinaan ei todella tarvitse lisätä kohottavia aineita kuten leivinjauhetta tai soodaa. Valurautapannulla pääsee aavistuksen rapeampaan lopputulokseen, mutta muullakin uuninkestävällä pannulla onnistuu. Käsittääkseni myös massitärkkelys lisätään taikinaan juurikin rapeuttamaan lopputulosta.

Täytemahdollisuuksia pannarille on rajaton määrä. Vinkkinä sanonkin, että kannattaa hyödyntää täytteissä jaakaapin jämäruokia. Tällä kerralla käyttämistäni täytteistä kala oli tietenkin tuoretta, mutta perunat ylijäämää edellisiltä aterioilta. Usein kaapista löytyy muitakin kasviksia, juustoja tai leikkeleitä, jotka sopivat munakkaaseen mainiosti.

Aiemmin jo kirjoittelin, että Dutch babysta voi tehdä myös makean version. Kiinnostaako resepti?

Puhtaan valkeat marengit ja voittajan fiilis

Marenki on pitkään ollut mulla sillä listalla, jossa on epäonnistuneita ruokajuttuja. Vaan eipä ole enää! Aina ennen tuli ruskeita marenkeja. Eihän niiden väriä saaneiden maussa mitään vikaa ollut, mutta eivät ne ole niin nättejä kuin puhtaan valkeat. Koska puhtaan valkeat eivät onnistuneet oikeastaan muusta kuin aquafabasta eli kikherneiden liemestä syyttelin leipurin taitojani ja syyttelin uunia. Aloin värjätä marenkeja ties millä. Esimerkiksi lakritsajauheesta tulee väriä ja makua. 

Olen aina ollut sitä mieltä, että olen enemmän kokki kuin leipuri. Eivätkä nämä marenkiseikkailut ainakaan hivelleet leipurinitsetuntoani. Hain uusia ohjeita ja noudatin niitä pilkun tarkasti. Oletteko huomanneet useissa ohjeissa kehotetaan lämmittämään uuni 100, jopa 150 asteeseen. Ja juuri tuo on se kohta, joka saa marengit epäonnistumaan! Kokeilin tavallisella uunilla, kokeilin kiertoilmalla asteita varovasti pienennellen. Kun itkin marenkituskaani facebookissa, sain neuvoksi pistää uunia reilusti pienemmälle. Marenkia ei paisteta, vaan se kuivatetaan. Arvatkaapa mitä? Säädin kiertoilmauunin 60 asteeseen ja tsä-dää: muutamassa tunnissa puhtaan valkeita marenkeja. 

Keittokirjat, lehdet ja netti ovat marenkiohjeita pullollaan. Helppoa kuin heinänteko luulisin, mutta todistettavasti olen epäonnistunut useita kertoja. Lisäksi työpaikan kahvipöytäkeskustelujen perusteella tulkitsen, että valkoisten marenkien metsästäjiä on muitakin. Joten tässä vielä oma ohjeeni ja vinkit marenkien valmistamiseen.

*

Valkeat marengit

3 valkuaista

2 dl (tomu)sokeria

2 tl maissitärkkelystä

1 tl sitruunamehua

Vaahdota huoneenlämpöiset valkuaiset kevyesti vaahdoksi mielellään lasi- tai teräskulhossa. Lisää sokeri muutamassa erässä valkuaisvaahtoon voimakkaasti vaahdottaen. Maissitärkkelys kannattaa lisätä viimeisimpään sokerierään, jolloin se sekoittumaan tasaisemmin vaahtoon.

Jatka vaahdottamista niin kauan, että seos on kiiltävää, valkoista ja kovaa. Aivan lopuksi lisää happo, joka voi olla esimerkiksi valkoviinietikkaa, balsamicoa tai sitruunamehua.

Asettele tai pursota valkuaisvaahto uunipellille leivinpaperin päälle

Laita marengit noin 50-70 asteiseen uuniin noin 2 tunniksi. Kypsä marenki on kevyttä, kuivaa ja vaaleaa ja irtoaa hyvin leivinpaperista. Kypsymisaikaan vaikuttaa luonnollisesti myös marenkien koko. Kuvan pienehköt marengit olivat uunissa vähän vajaa 2 tuntia. Sen jälkeen sammutin uunin ja marengit lepäsivät jäähtyvässä uunissa luukku raollaan vielä reilun tunnin ajan.

*

Kyllä voi ihminen pienestä tulla niinkin pienestä onnelliseksi kuin valkeasta marengista. Marengin valmistaminen ei ole vaikeaa. Oikein harmittaa, että verkossa ja painetussakin materiaalissa on niin paljon virheellistä tietoa uunin lämpötiloista. Loppuun vielä muut vinkkini onnistuneen marengin  valmistamiseen ja muutamiin seikkoihin, joihin kannattaa kiinnittää huomiota: 

• Käytä mielellään lasi- tai teräsastiaa. Muovikulhoon saattaa jäädä rasvajämiä, jotka vaikeuttavat vaahdottamista
• Pidä huoli, että vatkain ja astiat ovat täysin kuivat, eikä niissä ole yhtään vettä. Vesi pilaa marengin välittömästi.
• Vaahdota valkuaiset huoneenlämpöisinä.
• Lisää sokeri pienissä erissä, jotta se ehtii sekoittua ja sulaa taikinaan. Jos sokeri ei ole sekoittunut kunnolla, se erottuu uunissa.
• Älä laita marenkia liian kuumaan uuniin. Liian kuumassa uunissa marenki paistuu ruskeaksi eikä jää kauniin valkoiseksi. Marenkia ei paisteta, se kuivataan.
• Uunit ovat hyvin erilaisia, tarkkaile oman uunin lämpöä
• Lisää myös happo. Se on sitkeän sisuksen ja rapean kuoren salaisuus.

Valmistan marengin muuten lähes poikkeuksetta pakastetuista valkuaisista. Pakastan aina ruuan valmistuksesta ja leivonnasta ylijääneet marengit ja otan ne käyttöön. Ylimääräisiä valkuaisia voi hukuttaa myös pannaritaikinoihin, munakkaisiin jne. 

Marengit ovat ihan kivannäköisiä tarjottavia kahvipöydässä, mutta niillä voi myös hyvin koristella kakkuja, leivonnaisia tai vaikkapä jälkiruokia. Ellei sitten tee niin minipavlovia, jotka kermalla ja täytteillä höystettyinä ovat jälkiruokia sellaisenaa.

Shakshuka - kiireettömän päivän aamiainen, kiireisen lounas

Koko kevät ja alkukesä on ollut uskomattoman kiireistä aikaa. Lähipiirissäkin on tämä varmasti huomattu, eipä ole ennätetty viettää aikaa suvun parissa. Oikeastaan ei ole ollut mitään kummallista. Aikuisilla paljon töitä ja joitakin menoja, vapaa-ajan juttujakin. Lapsilla lukukauden loppu koulussa ja harrastuksissa. Eihän siinä paljon muuta tarvita. Isäkin kysyi jo puhelimessa, että syödäänkö teillä edes enää ollenkaan. Viittasi pitkään hiljaisena olleeseen blogiin. No on meillä syöty. Aika huonosti tosin. Usein valmisruokaa, paljon purkkitonnikalaa, puuroa, samaa soppaa päiväkaupalla ja niin edelleen. Mutta hengissä on pysytty! Yksi aivan loistava raaka-aine kiireen keskellä on kananmuna. Sitäkin on syöty paljon. Viimeisin villitykseni on shakshuka. Taas sellainen ruoka, joka on niin vaikea kirjoittaa, että melkein joka kerran pitää tarkistaa kirjoitusasu.

Shakshuka on Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä peräisin oleva yhden pannun ruoka, jossa kananmunat hyydytetään tomaattikastikkeseen. Ruuan voi valmistaa kokonaan hellalla, mutta munat voi laittaa hyytymään myös uuniin.  Länsimaissa shakshukaa tarjotaan perinteisimmillään aamiaisella ja brunssilla, mutta se kelpaa hyvin myös lounaaksi, kevyeksi päivälliseksi tai iltapalaksi. Todistetusti! Variaatioita reseptiin on useita - ja niinkuin parhaissa kotiruuissa - niin tässäkin voi käyttää niitä raaka-aineita, joita kaapista löytyy. Ruokaisamman version saa aikaiseksi, jos pannuun lisää vaikkapa kikherneitä tai juustoa. Tässä kuitenkin ihan perusresepti, josta on hyvä aloittaa.

*

Shakshuka

sipuli kuutioituna

punainen suippopaprika pilkottuna

puolikas punaista chiliä pilkottuna pieneksi

sellerinvarsi pilkottuna

(pieni valkosipulin kynsi pilkottuna)

ruokaöljyä

1 tl jeeraa

1 tl savupaprikaa

hieman suolaa

ripaus sokeria

1 tlk (400 g) tomaattimurskaa

1 dl vettä

4 kananmunaa

muutama pyöräytys mustapippuria myllystä

tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa

Kuullota pieneksi pilkottuja kasviksia öljytilkassa. Chili ja valkosipuli kannattaa lisätä vasta loppuvaiheessa kuullotusta. Ne palavat helposti. Mikäli tarjoat shakshukan aamiaisena voit jättää valkosipulin kokonaan poiskin.

Lisää kuullottuneiden ja pehmenneiden kastikkeiden päälle mausteet. Sekoittele hyvin sekaisin. Lisää pannulle tomaattimurska ja vesi. Kiehauta ja jätä muutamaksi minuutiksi kypsymään.

Lisää kananmunat paistokseen yksitellen. Riko kananmuna lasiin ja tee pieni kuoppa paistokseen. Kaada kananmuna koloon. Älä sekoita. Anna kananmunien hautua erillään. Hauduttele noin kymmenisen minuuttia kunnes kananmunat ovat mieleisiäsi. Kannen alla hautuu tietenkin nopeammin, ja uuniinkin shakshukan voi kuulemma tässä vaiheessa laittaa. Itse en ole koskaan viitsinyt lämmittää tämän vuoksi uunia.

Koristele tuoreilla yrteillä ja nauti hyvän vaalean leivän kanssa. Shakshuka on ihan parasta kun kastiketta imeyttää leipään.

*

Onneksi kevään kiireet ovat hellittäneet. Tosin työkiireiden tilalle ovat tulleet kesä- ja lomakiireet. Ne ovat kuitenkin eri kiireitä ne. Saa olla oman itsensä herra ja kuluttaa aikaa kuten itse tahtoo. Vaikka sitten paremmin syömiseen. Toivottavasti aikaa riittää enemmän myös blogille. Varastossa on kyllä muutamia ruokareseptejä ja kuvia tänne jaettavaksi, onpa pari leivontajuttuakin. Talvilomasta saakka on roikkunut luonnoksissa muisteluita Thaimaan matkasta. Eli kaikkea sellaista on luvassa. Pysykää kanavalla!

Japanilainen juustokakku

Kolmesta raaka-aineesta valmistettu japanilainen juustokakku kuulostaa niin eksoottiselta, että en oikein uskaltanut luottaa sen onnistumiseen. Siksi leivoin pääsiäisen aikaan kaksi kakkua: japanilaisen juustokakun ja mango-passionkakun. Japanilaisen juustokakun ohje oli jäänyt mieleen jo edelliseiltä vuosilta, ja kun Kaikki äitini reseptit -blogin Nanna nosteli ohjetta esiin facebookissa. Tartuin syöttiin. Pienensin ohjetta hieman. Ihan käytännön syistä, sillä suklaalevyt olivat 100 g painoisia ja tuorejuustokin 200 g pakkauksessa.

*

Japanilainen juustokakku

5 munaa

200 g valkosuklaata

200 g tuorejuustoa

Laita uuni kuumenemaan 170 asteeseen. Vuoraa noin 20cm irtopohjavuuan pohja leivinpaperilla. Asettele leivinpaperi kiertämään myös vuokan reunaa niin, että paperi nousee reilusti laitojen yli. 

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sulata paloiteltu suklaa vesihauteessa. Sekoita sulanut suklaa ja tuorejuusto sileäksi massaksi sähkövatkaimella. Sekoita myös keltuaiset taikinaan. Kääntele lopuksi valkuaisvaahto kolmessa erässä taikinaan.

Kaada massa varovasti vuokaan. Pidä huoli, että leivinpaperi pysyy paikoillaan. 

Juustokakku kypsennetään vesihauteessa. Laita siis juustokakkumassalla täytetty vuoka isomman vuokan sisään ja kaada isompaan vuokaan kiehuvaa vettä. Riittää jos vettä on noin puoleen väliin vuokaa.

Paista juustokakkua 170 asteisessa uunissa 15 minuuttia. Vähennä sitten uunin lämpötila 160 asteeseen ja paista vielä toiset 15 minuuttia. Sammuta uuni ja jätä kakku vielä vartiksi uuniin.Ota vuoka pois uunista ja anna jäähtyä. Maut tasaantuvat vielä jääkaapissa. Kannattaa laittaa kakku jääkaappiin vähintään pariksi tunniksi. Kakun voi tehdä myös edellisenä päivänä valmiiksi ja säilyttää jääkaapissa, kun sen vain suojaa hyvin mauilta. Kakkua ei kannata irrottaa vuokasta ennen kuin kokonaan jäähtyneenä.

Pääsiäisen kakku koristeltiin tietysti suklaamunilla ja tomusokerilla.

*

Kakku oli helppo valmistaa! Vähän piti miettiä astioita ja työjärjestystä, ettei tule turhaa tiskiä. Niin ja kytätä kelloa. Kakku kohosi kauniisti, mutta ei mitenkään älyttömän paljon. Kun otin kakkua pois uunista se oli vielä todella hyllyvä. Päätin kuitenkin ottaa kakun pois, koska olin noudattanut ohjetta orjallisesti. Viimeistään jääkaapissa kakku muuttui kiintämmäksi, ja jäähtyneenä sain sen oikein hyvin siirrettyä kakkuvadille ja leikkaaminenkin onnistui hyvin.  Leikatessa sitten jo huomasin, että kakku oli keskeltä lähes valuva. Olen aina aika ajoin epäillyt uunini tehoja ja lämpötiloja. Minusta uuni käyttäytyy kummallisesti. Toisinaan se paistaa niin kuin pitää ja toisinaan ei. Tämä kerta oli taas niitä, kun paisto ei onnistunut nappiin. Pitäisi hankkia uusi uuni, tai koko keittiö.

Sinänsä kakku oli onnistunut, eikä se maistunut yhtään vähää raa'alta. Kakku taisi olla pehmein koskaan syömäni ja siinä oli ihana kinuskinen tuoksu. Hämmästyttävää miten paljon makua ja makeutta valkosuklaasta irtoaa! Keittelin kakun kylkeen tyrnistä melbaa. Käytännössä siis keittelin tyrniä ja sokeria. Harmittavasti valkoinen sokeri pääsi loppumaan, ja vaikka tumman ruokosokerin käyttö ei varmasti makua huonontanut, melbasta se teki ikävän väristä. Minusta marjaisa raikas kastike oli niin onnistunut, että suosittelenkin kakun kylkeen jotain vastaavaa. Tyrni ainakin sopii valkosuklaan kanssa samoin puolukka ja moni muu.

Kakkua koristelemassa on apukokeista vanhempi, nyt 13-vuotias teini. Nuorempi saavutti alkukuusta ensimmäiset pyöret kymmenet. Tänä vuonna lasten synttäreitä on juhlittu useilla pienillä jutuilla. On ollut niitä kaikille tuttuja kiireitä! Japanilainen juustokakku ja mango-passionkakku toimittivat synttärikakkujen virkaa pääsiäisenä, kun mummun ja paapan kanssa juhlistettiin huhtikuun tyttöjä.