keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Kaurakeksit - aamupalaksi, välipalaksi, evääksi...

Selailin tässä taas Hanna Hurtan Kasvis-kirjaa. Tällä kerralla minut pysäytti lause: "Kuinka saada lapset syömään papuja? Leipomalla ne kaurakekseihin." Lause osui ja upposi. Ensinnäkin pitkän työputken jälkeen olin taikinaterapian tarpeessa ja sormet oikein syyhysivät leipomaan. Toisekseen olin jo jonkin aikaa miettinyt terveellisempää vaihtoehtoa välipalakekseille, joita meillä kuluu kiitettävää tahtia, koska niitä on niin kätevä kuljettaa koulussa ja harrastuksissa mukana. Oletteko huomanneet mikä määrä sokeria on kaupan välipalakekseissä? 








Kolmannen pointin hoksasin vasta leipoessani. Kaurakeksit ovat loistavaa evästä myös hiihto- tai luisteluretkille. Pitkällä lenkillä tarvitsee hiilihydraatteja ja näistä versioista saa hyvien hiilareitten lisäksi myös proteiinia. Ilman lisäaineita. Leivoin kekseistä sen kokoisia, että ne mahtuvat kätevästi saippuarasiaan, joka kulkee lenkillä vaikka taskussa, ellei ole tarvetta suuremmalle repulle. Makeutin kaurakeksit hunajalla, mutta käyttämällä vaahterasiirappia, kekseistä tulee vegaanisia. Kaurakeksit-kirjoitus on osa Blogisisarten Tervetuloa talvi -sarjaa.


*

Kaurakeksit




12-18 kpl



1 rkl chia-siemeniä
3 rkl vetttä
2,5 dl kypsiä valkoisia papuja
0,5 dl kookosöljyä
5 dl kaurahiutaleita
2,5 dl kaurajauhoja
1 dl sokeroimatonta omenasosetta
1 dl kuivattuja aprikooseja pieninä kuutioina
0,5 dl hunajaa tai vaahterasiirappia
0,5 dl rusinoita
3/4 dl auringonkukan siemeniä
1 appelsiinin kuori raastettuna
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl kardemummaa
1 tl suolaa

Sekoita chia-siemenet ja vesi keskenään. Jätä geeliytymään 10 minuutiksi.

Laita uuni lämpenemään 175 asteiseksi.

Mittaa pavut tehosekoittimeen ja surauta melko sileäksi. Sekoita kaikki aineet keskenään ja taputtele noin sentin paksuisiksi pyöreiksi kiekoiksi.

Paista noin 20 minuuttia.

Anna jäähtyä.


*







Kaurakeksit kuuluvat sarjaan helppo ja nopea. Taikina oli vaivatonta käsitellä. Käytin taikinaan joululta jääneitä kuivattuja hedelmiä. Kaapista löytyi aprikoosin lisäksi myös viikunoita, joten lisäsin vähän niitäkin. Yleiskoneella tehtynä pavut, kuivatut hedelmät, siement ja jopa kaurahiutaleet menivät aika hienoksi. Suutuntumaa olisi voinut jäädä enemmänkin. Tämä on pidettävä mielessä seuraavalla kerralla.

Seuraavalla kerralla? Aivan oikein. Lapset saa syömään papuja leipomalla ne kekseihin! En ole tosin kertonut keksien sisältävän papuja, mutta tartteeko sitä kaikkea sanoakaan? Tässä se nyt paljastuu. Lapset olivat vähän hämmentyneitä, kun kirjan vinkin mukaan ohjeistin, että joskus juuri tällaisen keksin voi napata aamupalalla jogurtin lisäksi.







Ne, jotka seuraavat Viikonloppukokkia facebookissa, saivatkin vihiä leipomisurakasta jo lauantaina. Käy toki tykkäämässä face-profiilista tai klikkaa seuraajakseni Instagramissa, niin pääset seuraamaan ruokatouhujani muutenkin. Samalla kiitos lukijoille, seuraajille ja tykkääjille sekä uusille, että vanhoille. Mukavaa, että luette, kommentoitte ja tykkäätte!





Kaurakeksit-postaus on osa Bogisisarten Tervetuloa talvi-postaussarjaa. Muita ruokapostauksia ovat Tsajut-blogin gluteenittomat letut, jotka saavat makunsa kauramaidosta, linsseistä ja kvinoasta sekä Ruoka-alkemisti -blogin Jennin postaus punajuuri-porkkanakeitosta. Keiton juju on paahdetuissa juureksissa.





Kaikki Tervetuloa talvi -sarjan kirjoitukset löytyvät instasta #tervetuloatalvi ja #blogisisaret sekä listattuina Oranssia- ja Kivempi- blogeista. Sarjan aiheet vaihtelevat laajalla skaalalla, koska blogitkin sijoittuvat monien genrejen alle. Siskot kirjoittavat muun muassa kodista ja perheestä, käsitöistä ja DIY-juttuista. Onpa Blogisisarissa mukana Lifestyle-, ruoka- ja hyvinvointibloggareitakin. Mukavia talvipäivä kaikille ja terveisiä Blogisisarille!



sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Kaneliässät Klassikkoruokia reseptit ja tarinat -keittokirjasta

Tarinat ovat parhaita. Aina. Siksi ei kestänyt kovinkaan kauaa, kun olin kahlannut läpi kustantajan lähettämän uutuuskirjan Klassikkoruokia Reseptit & tarinat. Kirja on ruokatoimittaja ja tietokirjailija Tiina Rantasen käsialaa. Hän kirjoittaa, myös Himahella-blogia. Kirjassa on vähän reilu 50 klassikkoruokaresptiä kasviksista, kalasta ja lihasta. Myöskään jälkiruokia tai suolaisia ja makeita leivonnaisia ei ole unohdettu. Jokaiseen reseptiin liittyy tarina. Tiedätkö sinä mikä on Casanovan lemmenlääke, kenen mukaan on nimetty Stroganov tai mitä Mannerheim toi tuliaisiksi Puolasta?



kaneliässät, makea leivonnainen, yhteistyö, kirja





Mielestäni kirjan klassikkoruuat oli erityisen hyvin valittu. Kirjaan päässeet reseptit täyttävät hyvin määritelmän siitä, että ne eivät ole unohtuneet. Ruuat ovat kestäneet aikaa ja tuntuvat yhä ajankohtaisilta ja tärkeiltä. Ajat ja paikat vaihtuvat, mutta klassikot pysyvät. Itselleni kirjassa oli ainoastaan yksi outo ruoka: kanaa Marengo, mutta sekin resepti ja tarina vaikuttavat herkullisilta testattavaksi. Useimmat ruuista olivat sellaisia, joita minulla on tapana laittaa kotonakin. Blogia selaillessa näyttääkin, että Viikonloppukokki on varsinainen retro- tai klassikkokokki.

Ensimmäiseksi valitsin testattavaksi perinteiset kaneliässät. Kaneliässistä minulle tulee mieleen mummu. Olin vain vajaan neljä vuotias, kun mummu kuoli, eikä minulla ole kovin monta muistikuvaa hänestä. Näistä muutamista muistikuvista monet liittyvät ruokaan, tuoksuihin ja makuihin; muistan raparperimehun tuoksun ja värin. Muistan miltä maistuivat Hanna-tädin kakut ja kaneliässät. Aivan varma, en ole muistikuvistani, mutta ainakin nuo kolme asiaa yhdistän mummuun. Mitä enemmän tätä asiaa olen päivän aikana miettinyt, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että kaneliässillä on oikeutetusti klassikkostatus. Kunhan olen kirjoittanut reseptin, kerron lisää kaneliässistä, jotka sitten lopulta herättivätkin minussa aika paljon ajatuksia.



*

Kaneliässät

noin 40 kpl


200 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia

pinnalle 

kanelia ja sokeria

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää munat voimakkaasti vatkaten.

Lisää taikinaan vehnäjauho-leivinjauheseos ja kaneli. Sekoita taikina tasaiseksi ja anna levätä hetki kylmässä.

Leivo taikinasta ohutta, pikkusormen paksuista tankoa, leikkaa siitä noin 8 cm pätkiä. Kieritä tanot kaneli-sokeriseoksessa ja muotoile ässiksi pellille. Voit myös levittää kaneli-sokeriseosta suoraan leivinalustalle ja pyöritellä tangot siinä.

Paista 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Anna pikkuleipien levähtää hetki, ennen kuin siirrät niitä.

*




kaneliässät, makea leivonnainen, pikkuleivät



Hetken jo kadutti koko leipomishankkeeseen ryhtyminen. Pitäisi tuntea itsensä paremmin. Pikkuleipien piipertäminen ei oikein ole meikäläisen hommia. Kun taikina oli tarpeeksi levännyt kylmässä, homma kuitenkin sujui ihan kivasti. Levitin kaneli-sokerin nimenomaan leivinalustalle ja pyörittelin tangot sen päällä riittävän pitkiksi. Näin ässiin tarttui aika paljon kanelia ja sokeria. Kovin kauhean kauniita minun ässistäni ei tullut, mutta herkullisia. Ja onneksi uuni korjasi pahimmat puutteet.

Onko kaneliässiin liittyvä tarina sinulle tuttu? Se liittyy Suomen historiaan ja jääkäriliikkeeseen, vaikkakin kaneliässät olivat tulleet suomalaisten kahvipöytiin Ruotsista jo silloin kun hovia pidettiin Turussa. Sitä en tiedä miten juuri kaneliässistä tuli jääkäreiden värväyksen koodileivonnaisia. Värväys tapahtui venäläisiltä sotilailta ja viranomaisilta salassa. Tarinan mukaan ässät nostettiin pöytään silloin, kun vieraille haluttiin viestiä, että salaisista isänmaan asioista voitiin keskustella luottamuksellisesti.



kaneliässät, pikkuleivät, makea leivonnainen




Kovin vaikea on kuvitella, että mummulle ässien tarina olisi ollut tuttu. Ei hänen elämässään ässien koodilla ollut merkitystä. Mummu eleli varhaislapsuutensa puoliorpona punaleskiäitinsä ja myöhemmin syntyneen pikkusiskonsa kanssa vain vähän päälle kymmenvuotiaaksi. Äidin varhainen kuolema oli lapsuuden loppu. Äidiltään mummu ei siis voinut leivontataitoja oppia, mutta muistelisin hänen olleen kova leipomaan.

Tänään on tammisunnuntai. Tammisunnuntaita vietetään Suomen sisällissodan alkamisen muistoksi. Perinne on ollut ennen kaikkea valkoisten perinnejärjestöjen ylläpitämä. Vain 100-vuotta on kulunut siitä, kun surulliset ja veriset tapahtumat lähtivät vyörymään läpi  juuri itsenäistyneen Suomen. Isänmaan asia ei ollut kaikille yksiselitteinen ja sama.



kaneliässät, pikkuleivät, makea leivonnainen






Tänään 28.1.2019 voimme kaikki olla isänmaan asialla. On vaalisunnuntai ja jokaisella 18-vuotta täyttäneellä suomalaisella on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Se kannattaa käyttää! Äänestyksen jälkeen voi nostaa kaneliässät pöytään ja juoda vaalikahvit. Oman ääneni  olen jo antanut, sillä olen huomenna isänmaan asialla aamusta iltaan. Olen viran puolesta kirjaamassa ääniä vaalitietojärjestelmään. 


kaneliässät, pikkuleivät, makea leivonnainen



Klassikkoruokia. Reseptit & tarinat on saatu Otavalta arvostelukappaleena.

torstai 25. tammikuuta 2018

Mokkapalat - apukokin klassikkokokeiluita

Mokkapalat on klassikkoleivonnainen myyjäisiin ja talkoisiin. Näin pitkälle on pitänyt elää, ennen kuin pääsin leipomaan mokkapaloja varainhankinta tarkoituksiin. Tähän asti luokkaretkikassoja on kuitattu riihikuivalla rahalla, eikä lasten harrastuksiinkaan ole vielä tarvinnut leipoa mitään, vaikka niissä on aktiivisesti mukana oltu ja talkoiltukin tarvittaessa. Nyt vanhemman apukokin luokka järjesti herkkumarketin. Ideana oli myydä pitkällä välkällä makeita ja suolaisia leivonnaisia koulukavereille. Leipomispakkoa ei ollut. Toiset kuittasivatkin osallistumisensa ostamalla mehua, servettejä tai kertakäyttölautasia. Meillä leivottiin mokkapaloja. Tai apukokki leipoi. Sain tyytyä avustajan rooliin. Ei minusta tullut vieläkään mokkapalamutsia. Mahtaakohan tullakaan niin omatoimisesti tuollainen 11-vuotias suoriutui leipomisurakastaan. Mokkapalojen resepti oli hyvin perinteinen:



mokkapalat



*

Mokkapalat

uunipellillinen

4 munaa
3 dl sokeria

200g voita tai margariinia sulatettuna

4-5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta 
2 tl vaniljasokeria

2 dl maitoa

Kuorrutus

4 rkl kahvia
2 rkl kaakaojauhetta
4 rkl voisulaa
3 tl vaniljasokeri
225 g tomusokeria

Koristeluun

nonparelleja

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Yhdistä kuivat aineet keskenään. Vaahdota muna ja sokeri keskenään. Lisää vaahtoon vuorotellen jauhoseosta ja sulatettua rasvaa puuhaarukalla sekoittaen. Lisää lopuksi taikinaan maito.

Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 225 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Kun mokkapalalevy on jäähtynyt, valmista kuorrutus sekoittamalla aineet keskenään. Kaada kuorrute mokkapalalevyn päälle ja levitä nuolijalla tasaiseksi. Koristele nonparelleilla. Mokkapalat kannattaa leikata vasta, kun kuorrute on kunnolla jähmettynyt.

*



mokkapalat



Resepti on vanha ja monesti testattu. Tästä ohjeesta voi mennä takuuseen. Ohjeella onnistuu aina, eikä sudenkuoppia ole. Juuri tästä pellillisestä jäi vain kulmapalat kotiväelle maisteltavaksi ja minulle kuvattavaksi. Herkkumarketissa mokkapalat olivat tehneet kauppansa, eikä paluukuormassa kotiin tullut kuin tyhjä tarjotin. Koko pellillinen oli myyty! Luokkakaverin kotona oli toimittu fiksummin, toinen pellillinen oli leivottu kouluun ja toinen kotiin. Tästä on otettava opiksi.

5 A-luokalla luokkaretkikassa karttui ihan mukavalla summalla, ja mikä parasta projekti vahvisti luokan me-henkeä ja näytti miten hauskaa yhdessä tekeminen on. Koko porukka oli ollut innolla mukana. Vanhemman näkökulmasta tuntuu, että helpoimmalla pääsee löysäämällä kukkaron nyörejä ja maksamalla pienen summan luokkaretkikassaan, mutta näköjään tällaisille projekteille ja yhdessä tekemiselle on tilausta.



mokkapalat

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Hummus - loisto tahna leivän päälle

Kaipaatko jotain uutta leivän päälle? Minun vinkkini on hummus. Kikherneistä ja tahinista valmistettu tahna sopii kastikkeeksi tai dipiksi melkein mille vaan: salaatille, falafeleille miksei lihapullillekin. Hummuksen valmistaminen säilötyistä kikherneistä on helppoa. Tarvitset vain tehokkaan sauvasekoittimen tai vastaavan. Tärkeää on myös käyttää hyvä laatuista oliiviöljyä.







Hummus


1 tlk kikherneitä
1 rkl tahinia
2 rkl miedon makuista, mutta laadukasta oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
2 rkl sitruunamehua
1 rkl tuoretta (lehti)persiljaa hienonnettuna
1 rkl tuoretta korianteria hienonnettuna
1/2 tl juustokuminaa eli jeeraa
suolaa
mustapippuria
2 rkl tai enemmän vettä

Mittaa ainekset tehosekoittimeen tai kulhoon, jos käytät sauvasekoitinta. Surauta tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää suolaa. Ohenna tarvittaessa vedellä haluamasi paksuiseksi.

*

Kuvan hummus ei ole täydellistä. Sauvasekoittimeni on tavattaman huono, miltei kelvoton. Minun hermoillani sillä ei saanut aikaiseksi tasaisempaa jälkeä. Ei se tosin näyttänyt älyttömästi haittaavan, sillä hummus hävisi hetkessä.

Alkuperäisestä, Andalusian auringossa- keittokirjan, reseptistä poikkesin sen verran, että käytin lehtipersiljan sijaan tavallista, jota kaapista sattui löytymään. Täytyykin muuten taas nostaa tuota keittokirjaa paremmin esille. Se nimittäin on täynnä hyviä reseptejä. Monta olen testannutkin mm. espanjalaiset simpukat, välimerellisen riisipilahvin. Kirjan ohjeella olen valmistanut myös maustesekoituksia esimerkiksi nelimausteseosta ja ras el hanoutia, joilla sitten on tullut maustettua yhtä sun toista.






Työkiireet ovat tammikuussa haitanneet harrastamista, ja sen vuoksi ruuan kanssa on menty monasti siitä mistä aita on matalin. Perinteisesti tammikuussa on myös kevennelty ja sama linja jatkunee helmikuussakin, mutta onneksi työkiireet sentään helpottavat. Oikein sormet jo syyhyävät ruuanlaiton pariin. Miten sinun tammikuusi on sujunut?

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Uunijäätelö - viikonloppukokki retrokokkina

Aika ajoin näitä retroherkkuja putkahtelee mieleen. Uunijäätelö eli baked alaska tuli mieleeni pakastinta järjestellessäni. Pakkaseen oli jäänyt pieni pala vaniljajäätelöä. Tiedän, että jäätelönrakastajille pakastimeen unohtunut paketin loppu kuulostaa utopialta, mutta meillä näin voi käydä. En ole jäätelöfani. Tulisin toimeen loistavasti ilmankin. Pienestä noin 1/3 osa paketillisesta vanilijajäätelöä sain aikaiseksi kaksi jälkiruoka-annosta. Apukokit olivat riemuissaan! Näyttää se uunijäätelö maistuvan 2000-luvun lapsillekin.






Ennen kuin kirjoittelen uunijäätelön reseptiä haluan kiittää kaikki lukijoita, niin vanhoja kuin uusia, joita tuntuu olevan aika joukko. On kiva kirjoittaa, kun on lukijoita. Aivan mahtavaa on, kun lukemisesta jää merkki: kommentin tai vaikkapa tykkäys facebookiin. Kiitos myös sähköpostiviesteistä! 

*

Uunijäätelö

2 annosta

vähän vajaa 1/3 paketti vaniljajäätelöä
6 kaurakeksiä
2 kananmunan valkuaista
0,75 dl tomusokeria
1 tl sitruunamehua

vadelmia

Aloita laittamalla uuni lämpenemään 250 asteiseksi. Murskaa sitten kaurakeksit esimerkiksi muovipussissa hienoksi.

Vaahdota valkuaiset kevyeksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää vaahtoon sitruunanmehu ja tomusokeri ja jatka vatkaamista kunnes vaahto on kovaa ja kiiltävää.

Asettele keksin muruset lautaselle. Leikkaa pala jäätelöä murujen päälle. Peitä jäätelö huolellisesti marengilla. "Eristeeseen" ei saa jäädä yhtään aukkoja, ettei jäätelö marenkihunnun sisällä pääse sulamaan.

Laita lautaset kuumaan uuniin noin 1-2 minuutiksi. Kun marenki on saanut hiukan väriä, herkku on valmista. Koristele vadelmilla tai haluamillasi marjoilla ja nautiskele tai tarjoile muille nautiskelijoille.

*





Kuvittelisin, että 4-5 valkuaisella saa tehtyä riittävästi marenkivaahtoa peittämään litran jäätelöpalasen. Sen verran runsaasti marenkia sai aikaiseksi kahdellakin valkuaisella. Perinteisen uunijäätelön pohja on yleensä kakkua, mutta keksimuruistakin onnistuu ihan hyvin. Uunijäätelö voi myös maustaa laittamalla jäätelön ja marengin väliin kerroksen hilloa, marjoja tai hedelmiä. Luonnollisesti makua saa vielä enemmän, jos annoksen päälle asettelee runsaammin marjoja tai hedelmiä. Kun alat syömään, muista varoa lautasta, se saattaa olla kuuma!





Pieni palanen jäätelö teki monta ihmistä onnelliseksi. Apukokit pääsivät nauttimaan jäätelöstä, ja minä olin onnellinen, kun sain pakastinta tyhjennettyä. Eihän vajaan jäätelöpaketin ja yksi pakasterasian ole paljon, mutta alku se on sekin. Tiesittehän muuten, että valkuaiset voi pakastaa? Pakastetuista valkuaisista voi sitten loihtia vaikka uunijäätelöä. Pian on pakastimessa sen verran tyhjää, että voi tilata karitsaa Tolvilan kartanosta.






Blogi tulee päivittymään tammikuussa työkiireiden vuoksi tavallista harvemmin, mutta pysykää ihmeessä mukana matkassa. Viikonloppukokkia voi seurata esimerkiksi Suomen blogilistan. Viikonloppukokki-blogilla on myös profiili facebookissa ja instassa.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Soppalauantain luksuskeitto: porokeitto

Meillä on nyt päästy poronlihan makuun. Viimeksi jo kirjoittelin poronkäristyksestä, ja siitä miten Lumiporosta tuotiin porolähetys miltei kotiovelle. Poropaketissa oli myös keittolihaa, josta tein samaan tapaan keiton kuin naudan keittolihasta. Taitaa tämän talvinen perinteinen lihakeitto jäädä keittelemättä, sillä poroa on pakastimessa toiseenkin keittoon.



porokeitto, keitto, arkiruoka, poro, riista




*

Porokeitto


600 g poron luullista keittolihaa
1 l vettä
10 g suolaa
sellerin varsi
sipuli
porkkana
muutama musta- ja maustepippuri

500 g perunoita
200 g porkkanoita
100 g palsternakkaa
hieman kuivattua lipstikkaa

persiljaa


Ota liha hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Mittaa vesi riittävän isoon kattilaan, huuhtele liha ja laita se kylmään veteen. Kun vesi alkaa lämmetä, kattilan pinnalle alkaa muodostua vaahtoa. Kuori vaahto pois reikäkauhalla. Näin saat keitollesi kirkkaan liemen.

Kun vaahtoa ei enää muodostu, lisää kattilaan suola ja muut mausteet. Lisää kattilaan myös sipuli, porkkana ja sellerin varsi. Tarkoitus on, että kasvikset maustavat keiton liemen, joten palat voivat olla isoja. Sipuli voi olla vaikka kokonainen.

Keitä lihaa ainakin pari-kolme tuntia, kunnes se on kypsää, mureaa ja irtoaa luusta. Ota kasvikset pois liemestä. Ne ovat tehtävänsä tehneet. Nosta myös liha jäähtymään ja kun kädet kärsivät irrottele liha luista ja laita lihat takaisin liemeen.

Jos haluat valmistaa keiton loppuun vasta seuraavana päivänä jäähdytä liemi lihoineen ja laita jääkaappiin. Tai sitten voit jatkaa heti keiton valmistamista. Lisää liemeen kuoritut ja paloitellut perunat, porkkanat ja palsternakka. Mausta miedosti kuivatulla lipstikalla.

Keitä keittoa vielä sen verran, että juurekset kypsyvät. Kun juurekset ovat kypsiä, keitto on valmista. Tarkista maku ja koristele persiljalla.

*


porokeitto, arkiruoka, keitto, riista, poro



Porokeitossa on ihana riistan maku. Maku on voimakkaampi kuin esimerkiksi käristyksessä. Tai näin ainakin apukokkien mielestä. Siitäkin huolimatta keittoa syötiin tuoreiden sämpylöiden kera niin hyvällä ruokahalulla, että siitä ei jäänyt kuin muutama lounasannos töissä lämmitettäväksi. Koitin maustaa keittoa melko miedosti, ja siksi en lisännyt liemeenkään ikisuosikkiani lanttua, mutta selleristä ja lipstikasta en osannut luopua. Lisäsin näitä kuitenkin hyvin maltillisesti. Ehkä porkkana, palsternakka ja sipulikin olisivat riittäneet.


keitto, porokeitto, arkiruoka, poro, riista


arkiruoka, keitto, porokeitto, poro, riista



Lisäsin porokeiton tunnisteeksi arkiruuan, vaikka pitkän keittoaikansa puolesta porokeittoa ei työpäivän jälkeen oikein ehdikään valmistaa. Mutta kun näkee lihakeiton keittämisen vaivan, kannattaa tehdä niin iso satsi, että siitä riittää lämmitettävää ainakin toiseksikin kerraksi. Vähän luksusruokaa porokeitto taitaa eteläsuomalaisen näkökulmasta olla. Vai onko luullista poronlihaa saatavilla kaupoissa tai halleissa? Onneksi lihan pystyy ostaa melkein suoraan tunturista.



poro, keitto, porokeitto, arkiruoka, riista



Seuraavaksi taidan poropaketista ottaa käsittelyyn potkakiekkoja. Onko kenelläkään reseptivinkkiä? Osso buccoako niitä laitetaan?

torstai 4. tammikuuta 2018

Poronkäristys on pala Lappia

Poronkäristys ei ole pelkkä Lapin herkku. Aika ajoin meillä syödään sitä kotonakin, vaikka se ehdottomasti kuuluu ruokiin, joita syödään Lapissa lomilla. Käristyslihaa on myytävänä jopa markettien pakastealtaissa, mutta siltikin olen tähän asti ostanut poron lihakauppiaalta hallista. Pakastettuna tosin senkin. Poro sopii vähärasvaisena hyvin pakastettavaksi. Tänä vuonna tilasin poroa suoraan Utsjoelta. Lumiporon poromiehet kuljettivat jäiset lihat lähes kotiovelle. Mitä palvelua! Lihakin tuntuu olevan todella laadukasta ja hinta oli varsin kilpailukykyinen. Poronlihalle olisi varmasti tällaiseen kohtuulliseen hintaan enemmän menekkiä täällä etelässä. Tähän mennessä poropaketista on laitettu keittoa, käristystä ja jauhelihakastiketta. 



poro, riista, luomu, poronkäristys






Poronkäristyksestä perheeseen on jäänyt elämään nuoremman apukokin lausuma aforismi: "Lappi ei olisi mitään ilman poronkäristystä". Olimme silloin lomalla Lapissa, ja neidillä oli takanaan viikon neljäs poronkäristysannos. Lause tulee joka kerran mieleen, kun käristys on uunissa hautumasssa. Vaikka toki, Lappi on paljon muutakin kuin pelkkää poronkäristystä. Missään en ole kokenut sellaista rauhaa ja rentoutta kuin pohjoisessa. Siellä, kaiken kauneuden ja hiljaisuuden äärellä, on hyvä hengittää. Kaipuun iskiessä kovaksi voi kotiuunissa hauduttaa poronkäristystä, palan Lappia.



*


Poronkäristys


noin 1 kg käristyslihaa
1 pkt (170 g) pekonia
voita lihojen ruskistamiseen
suolaa
muutama mauste- ja mustapippuri
 noin 0,5 l vettä

Ruskista käristysliha ja pekoni useassa pienessä erässä kuumalla paistinpannulla. Käytä ruskistamiseen voita. Siirrä käristetty liha pataan ja mausta suolalla, muutamalla mauste- ja mustapippurilla. 

Huuhtele pannulta maut pataan ja lisää lihojen päälle sen verran vettä, että lihat peittyvät. Peitä pata tiiviillä kannella ja laita pata noin 120 asteiseen uuniin hautumaan useiksi tunneiksi. Välillä kannattaa tarkistaa, että nestettä on riittävästi. Yleensä haudutan käristystä 3-5 tuntia.

Tarjoa käristys (puikula)perunamuusin ja puolukkasurvoksen kera.

*



poro, riista, luomu, poronkäristys





Paljon tämän yksinkertaisemmaksi ei ruuan valmistaminen voi mennä. Ja mikä herkku vähistä, mutta laadukkaista, raaka-aineista syntyy. Pekoni ei taida kuulua aivan aitoon poronkäristykseen. Vai kuuluuko? Minä kuitenkin pidän sen tuomasta rasvaisuudesta ja hennosta savuisuudesta. 

Poronlihan maku pehmenee kovasti pitkässä haudutuksessa ja luulen, että se on yksi syy miksi apukokki käristyksestä niin pitää. Poron jauhelihasta tehdyssä jauhelihakastikkeessa oli aika voimakas riistan maku, eikä se ollut lasten mielestä hitti. Aikuiset pitivät siitäkin kovasti. 



poro, riista, luomu, poronkäristys


Poron ominaismaku kannattaa ottaa huomioon myös maustamisessa. Suosittelisin varsin helläkätistä maustamista. Sanovat, että  vasan liha ei kaipaa edes suolaa.  Niinpä en ole koskaan revitellyt mausteilla. Toisissa resepteissä käristyksen maustamiseen on käytetty esimerkiksi sipulia, olutta tai katajanmarjoja. Meille tämä käristysresepti on kulkeutunut anoppilasta, mutta tarina kertoo sen olevan peräisin suoraan lapinmieheltä. Ja taitaapa olla niin, että  anopin  valmistamassa käristyksessä ei ole edes pippureita. Tänään ilmestyneessä Glorian ruoka ja viini -lehdessä (1/2018) poronkäristystä maustettiin ruskistetulla voilla, ja se voisikin olla kokeilemisen arvoinen juttu. Millainen on sinun käristysreseptisi?  




Tapaninajelulla 2017 Pallaksella


maanantai 1. tammikuuta 2018

Kaamosjoulu Lapissa

Sinisestä unelmasta tuli sinistä todellisuutta, kun toteutimme erään kesäisen keskustelun jälkeen syntyneen ajatuksen, ja lähdimme viettämään valkeaa joulua Lappiin kaamoksen keskelle. Saimme joululomalta enemmän kuin mitä uskalsimme edes toivoa. Lapissa oli tavattoman kaunista ja rauhallista. Kaamos on jotain niin kaunista, että sitä on vaikea sanoin kuvailla tai taidoillani vangita valokuviin. Hiihtolomien aikaan valo on aivan toista, kesästä puhumattakaan.



matkakertomus, kaamos, valkea joulu, Lappi




Lähdimme matkaan perjantaina 22.12. kukonlaulun aikaan. Auto oli aivan täyteen pakattu, sillä mukana olivat tietysti lasten joululahjat, sukset ja iso osa jouluruuista. Halusimme pitää kiinni joistakin perinteistä, vaikka joulua ei kotona vietettykään. Etukäteen arvelin, että kaipaisin joulukirkon tunnelmaa ja ehkä joitakin joulukoristeita, jotka ovat seuranneet kodista toiseen, ja joihin liittyy paljon muistoja ja tarinoita. Vähän myös arvelutti miten apukokit suhtautuvat siihen, että joulupukki ei tulekaan vieraaksemme. Perillä kuitenkin huomasin, että mitään ei puuttunut. Luonto loi niin mahtavat puitteet. Tykkyluminen metsä kaamoksen sinisessä valossa oli kirkkomme ja koristeemme.

Pitkä, lähes tuhannen kilometrin mittainen, matka tehtiin ripeässä tahdissa. Aamulla lähdettiin ja illalla olimme perillä Enontekiöllä. Pitkän ajomatkan rasituksia ravisteltiin pois pienellä kävelylenkillä ja saunalla. Meille on muodostunut perinteeksi aloittaa loma tortilloilla, ja voi miten ne maistuivatkaan eväsleipien jälkeen. Muuten toki söimme loman aikana perinteisiä jouluherkkuja ja kertaalleen tietysti hauduteltiin poronkäristystä, kun kerran Lapissa oltiin.



matkakertomus, kaamos, valkea joulu, Lappi



matkakertomus, kaamos, valkea joulu, Lappi



Viikon mittainen loma kului letkeissä ja rennoissa tunnelmissa vaatetuksena joko lämpökerrasto tai pyjama. Joulupukkikin kävi aattoiltana jättämässä lahjasäkit ja mennessään koputteli nurkissa. Joulupukin ja jouluruokien lisäksi meillä ei juuri muita aikaisempien vuosien jouluperinteitä noudatettukaan. 

Useampana päivänä istuimme nuotiolla, kerran loimutimme lohifileen. Lapset laskivat Ounasjoen rantatörmällä pulkkamäkeä ja me aikuiset tyhjäsimme mökin katon lumesta. Iltaisin pelailimme lauta- ja korttipelejä. Ounasjoen jäällä pääsi kelkkauria pitkin hyvin kävelemään ja vähän hiihdimmekin. Kovat paukkupakkaset tosin hidastivat hiihtoharrastusta, ja teimme vain aivan lyhyitä hiihtolenkkejä Vuontispirtin ympäristössä, josta lähtevät lomakotimme lähimmät ladut. 


matkakertomus, kaamos, valkea joulu, Lappi



matkakertomus, kaamos, valkea joulu, Lappi



matkakertomus, kaamos, valkea joulu, Lappi


Kuivassa tuulettomassa pakkassäässä tarkenee toki ulkoilla, kun vain on asianmukaisesti pukeutunut, mutta täytyy sanoa, että kotiinlähtö aamuna 29.12. katsoin lämpömittariin toisenkin kerran, kun mittari näytti -34 pakkasastetta. Samana iltana kotona Pirkanmaalla ulkona olikin +2 astetta. Suomi on iso maa!



matkakertomus, kaamos, valkea joulu, Lappi


Aivan vain huvin vuoksi ajelimme tälläkin reissulla sekä Enontekiön Hetassa ja Pallaksella maisemia ihailemassa. Suurin piirtein samat kuviot ovat edessä taas muutamien viikkojen kuluttua hiihtoloma-aikaan. Toivotaan, että silloin ei olisi aivan niin kylmä kuin joulun oli. Revontulet jäivät tälläkin reissulla näkemättä. Yhtenä yönä heräsin vihreään valoon, mutta silloin uni ja lämmin sänky vei voiton. En millään viitsinyt lähteä ulos ihmettelemään, vaikka olisi ehkä kannattanut. Toivottavasti meitä vihdoin hiihtolomalla onnistaa ja näemme reposten tanssin!


matkakertomus, kaamos, valkea joulu, Lappi



Viikonloppukokki on edelleenkin Lapin lumoissa ja tulevissa postauksissa teemana onkin poro. Tervetuloa seuraamaan Viikonloppukokkia myös vuonna 2018 täällä blogissa ja facebookissa. Toivotaan, että tästä vuodesta tulee vähintäänkin yhtä hyvä kuin vuosi 2017 oli. Hyvää uutta vuotta kaikille!