Simpukkapasta sinisimpukoista

Mielessäni oli simpukkapasta pasta alla vongole, kun lähdin asioimaan kauppahalliin. Olin nimittäin saanut viestiä Mama's cornerista, että siellä on uusi erä käsinvalmistettua munapastaa. Ajattelin, että nappaan samalla reissulla Kalaherkut Nygreniltä simpukoita ja testailen miltä maistuu sitruunalla maustetusta tagliatelle-munapastasta valmistettu pasta alle vongole. Nygrenin tiski oli täynnä herkkuja muun muassa niitä ihania mustekalan lonkeroita, joista taannoin valmistin seafood risoton. Jono tiskille oli pitkä, ja ehdin jo pelätä, että saanko sen ainokaisen sinisimpukkapussin, joka tiskissä näkyi olevan. Kaikkein mieluiten olisin ottanut pastaani varten, hieta- tai sydänsimpukoita, mutta sinä päivänä ei ollut saatavilla kuin sinisimpukoita. Olin niin haaveillut simpukkapastasta, etten millään keksinyt enää mitään muuta ruokaa. 

*

Simpukkapasta sinisimpukoista

4 annosta

1 kg sinisimpukoita

salottisipuli

2 valkosipulin kynttä

punainen chili

pieni kotimainen päärynä

oliiviöljyä

2 dl valkoviiniä

muutama timjamin oksa

suolaa

mustapippuria

ripaus sahramia

nokare voita

hieman hunajaa

250 g sitruunalla maustettua munapastaa

vettä ja suolaa pastan kypsentämiseen

kirsikkatomaatteja

Aloita pastan valmistaminen simpukoista. Huuhtele simpukat ja puhdista tarvittaessa poistamalla "parta". Heitä pois simpukat, jotka eivät sulkeudu, tai ne joiden kuori on vaurioitunut.

Tee sitten simpukoiden kypsennystä varten liemi. Kuori ja hienonna sipulit, päärynä sekä chili. Laita kattilaan tilkka oliiviöljyä ja kuullota sipulisilppua ja päärynän ja chilin palasia öljyssä. Lisää kasariin valkoviini ja mausteet. Kuumenna liemi niin, että se kiehuu kunnolla. 

Laita simpukat kuumaan liemeen ja kasariin kansi päälle. Anna kypsyä kannenen alla 2 minuuttia, ravista ja anna kypsyä vielä toiset 2 minuuttia. Kypsyessään simpukat avautuvat.

Ota kasari pois liedeltä ja nostele simpukat reikäkauhalla lautaselle. Siivilöi liemi ja jätä odottamaan. Kuori suurin osa simpukoista, mutta jätä muutamia kokonaisiksi. Pastaan tulee näköä ja väriä.

Halkaise kirsikkatomaatit. 

Keitä isossa kattilassa vesi kiehuvaksi, mausta suolalla ja kypsennä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. 

Samalla kun pasta kypsyy keitä simpukoiden lientä kokoon. Suurusta liemi nokareella voita ja hunajalla.

Kun pasta on sopivan kypsää, valuta se. Yhdistä pasta, simpukat, halkaistut kirsikkatomaatit ja simpukoiden kokoon keitetty liemi. Nauti hetimmiten kera lasillisen valkoviiniä.

*

Simpukkapussissa oli pieniä ja söpöjä simpukoita. Aika usein sinisimpukat ovat melko kookkaita. Ainakin pastaan pienet ovat mukavampia. Tietysti on eri asia, jos simpukoita haluaa vaikka grillata. Silloin arvostaisin enemmän hieman isompia simpukoita.

Nygrenillä myyjä tarjoutui tarkastamaan simpukat, mutta kieltäydyin kohteliaasti, kun vähän aikaa olimme käänneleet ja tutkineet verkkopussukkaa. Päälle päin näki, että simpukat olivat tuoreita ja hyvinvoivia. Näin olikin. Vain ihan muutama simpukka heitettiin syömäkelvottoma pois niitä pestessä ja jokaikinen esikäsittelyn läpäissyt simpukka avautui kypsennettäessä. 

Simpukkapasta on vähän työläsruoka. Tai eihän pastassa muuten hommaa ole, mutta simpukoiden käsittelyssä vähän on. Helpompaa simpukoiden syömistä olisi iskeä padallinen kypsiä simpukoita pöytään. Yhteistyöllä tästäkin selvittiin helposti. Mies pesi ja kuori simpukat, minä valmistin liemen, keitin sen kokoon ja kypsensin pastan. Meni ihan tasan, eikö vaan? Apukokeista nuorempi oli liesussa eikä onnekseen "joutunut" syömään muiden herkkua. Kolmestaan pistelimme neljän hengen annoksen; minä, mieheni ja vanhempi apukokki.

Kuten pastat ylipäätään, ei simpukkapastakaan odottele syöjiä, vaan syöjät pastaa. Pari pikaista kuvaa ja ääntä kohden. Tuo sahramilta ja päärynältä maistuva liemi oli taivaallisen hyvä soossi pastalle, edes juustoa ei tarvittu.

Yhteistyö: pasta ja simpukat saatu

Munakoiso-saksanpähkinäpasta

Ostoslistalla on jo pitkään ollut tryffeliöljy. Olen nimittäin halunnut kokeilla munakoiso-saksanpähkinäpastaa, jota Janica Savusuolaa-blogista teki jo elokuussa. En ole onnistunut olemaan samassa kaupassa tryffeliöljyn kanssa, ja pastaresepti on jäänyt testaamatta. Janica nimittäin kertoi, että tryffeliöljy on tässä pastassa se juttu. Ratkaisin asian kuitenkin toisin ja käytin tryffeliöljyn sijaan tryffelillä maustettua munapastaa, jota sain kauppahalli yhteistyön kautta tuotenäytteeksi Mama´s cornerista. Niin ikään söpö kotimainen munakoiso on saatu näytteenä Vihannespuoti Valliuksesta ja ihana Kaltbach-gruyere Juustosopista. Noudatin melko uskollisesti alkuperäistä reseptiä, mutta yhdistin siihen kuitenkin vielä Kokit- ja Potit -blogista bonggaamani vinkin  rapeuttaa munakoisoja ripauksella vehnäjauhoa. Vehnäjauhoa on todellakin vain ripaus - tai hipaus - leivittämisestä ei voi puhua. Yhteistyön tulosta koko pasta.

*

Munakoiso-saksanpähkinäpasta

4 annosta

2 pientä munakoisoa

2 rkl vehnäjauhoja

100 g saksanpähkinöitä

2 pientä salottisipulia tai 1 keltasipuli

3 pientä valkosipulin kynttä

laadukasta oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

pieni ripaus sokeria

pari kourallista basilikaa

250 g tryffelillä maustettua munapastaa (tagliatelle)

40 g Kaltbach-gruyereä

Leikkaa munakoisoista kanta pois. Leikkaa koisot pitkittäissuunnassa ohuiksi siivuiksi ja puolita siivut. Ripottele leikkuulaudan päälle suolaa, lado munakoisoviipaleet suolan päälle ja ripottele suolaa vielä viipaleiden päälle. Anna siivujen itkettyä ja valmistele sillä välin muut ainekset.

Rouhi pähkinöitä pienemmiksi morttelissa. Paahda pähkinärouhe kuivalla pannulla ja kuumenna pannua keskilämmöllä sekoitellen, kunnes pähkinärouheesta alkaa nousta paahtunut tuoksu. Kaada rouhe heti pois pannusta, kun se on tarpeeksi paahtunut. Rouhe jatkaa kypsymistään vielä hetkisen, vaikka se ei enää ole pannullakaan. Pähkinöitä paahtaessa kannattaa olla tosi tarkkana. Pähkinät palavat älyttömän helposti.

Kun munakoisoviipaleiden pintaan on noussut runsaasti nestehelmiä, taputtele siivut varoen talouspaperilla kuiviksi. Paista munakoisot useammassa erässä pannulla, runsaassa oliiviöljyssä. Munakoiso rakastaa oliiviöljyä ja lämpöä. Laita vehnäjauho pieneen siivilään ja ripottele varovasti aivan ohut kerros jauhoja munakoisojen pinnalle. Jauho tekee munakoisojen rakenteesta hieman rapeamman. Anna siivujen paistua useampi minuutti molemmilta puolilta, sillä munakoiso saa olla tummaa. Näin sen maku on parhaimmillaan. Nosta munakoisot sivuun odottamaan.

Kuori ja pilko sipulit pieneksi. Kuullota sipulisilppua pari minuuttia, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Ota huomioon, että valkosipuli palaa helposti. Mausta sipuli ripauksella sokeria.

Kiehauta suuri kattilallinen suolaista vettä. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Siivilöi vesi pois.

Yhdistä lopuksi pasta, munakoisosiivut, sipulisilppu ja paahdettu pähkinä. Lisää vielä oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Koristele annos basilikalla ja raastetulla gruyere-juustolla.

*

Monessa yhteydessä olen jo todennut, että olen löytänyt pastat uudelleen. Suurin syy tähän on, että olen alkanut ostaa ja etsiä laadukkaampia pastoja. Pääosin käytän italialaisia kuivatuotteita, joita on pienten erikoisliikkeiden valikoimissa todella hyvin. Tässä käyttämäni munapasta on niin ikään italiassa valmistettu tuote, jota on myynnissa Tampereen kauppahallissa Mama´s cornerissa. Pastassa on paljon munaa, jonka vuoksi sen proteiinipitoisuus on korkea. Pastaa on valikoimissa naturel-version lisäksi sitruunalla ja tryffelillä maustettuna. Sitruunalla maustettu sopi hyvin esimerkiksi simpukkapastaan. Sitruunaisessa versiossa mauste tuoksuu ja maistuu kunnolla. Tryffeliversio on maultaan maltillisempi. Tryffelimaistuu kuitenkin pastassa selvästi, mutta lusikallinen tryffeliöljyä ei olisi varmasti ollut tässäkään tapauksessa hullumpi idea. 

Sveitsiläinen luolassa kypsytetty Kaltbach sopii pastajuustoksi oikein hyvin. Viime aikojen negatiivinen uutisointi parmesaniin liittyen, sai minut pohtimaan uusia vaihtoehtoja pastan maustamiseen. Tosin tässä taannoin simpukkapastaa tehdessäni totesin, että ei se pasta aina edes juustoa vaadi. Välttämättä ei olisi vaatinut tämäkään pasta, mutta kyllä Kaltbach maistui kivasti erityisesti saksanpähkinän kanssa. Itse tuskin olisin kyseistä keksinytkään, mutta Juustosopissa sitä osattiin suositella. Erikoisliikkeissä parasta on asiantuntemus ja palvelu. Niitä meidän kuluttajien tulisi oppia paremmin hyödyntämään.

Aika usein hehkutan kotimaisuuden ja lähellä tuotetun puolesta. Toisinaan kuitenkin asia on niin, että mahdollisimman laadukasta tuotetta etsiessä, joutuu turvautumaan kauempana tuotettuun. Vaikea on nimittäin nimetä laadukkaista italilaisista jauhoista valmistetulle pastalle kotimaista korvaajaa. Juustolle se varmasti löytyisikin. Munakoisopasta löytyy kuitenkin yksi kotimainen, positiivinen, yllättäjä. Heikkisen tilalla Kangasalla kasvaneita söpöjä munakoisoja oli Tampereen Kauppahallissa Valliuksen vihannesmyymälän tiskissä. Kotimaisen munakoison satokausi alkaa vedellä jo viimeisiään, mutta onnekseni ehdin testata, miltä maistuu lähellä kasvanut munakoiso. Täytyy ensi syksynä olla vähän aiemmin hereillä. Loppukesästä ja alkusyksystä kannattaa ilman muuta napata ostoskoriin kotimaassa kasvanut munakoiso.

Jos munakoiso on keittiössäsi harvinainen vieras, listaan tähän alle muutamia hyväksi havaittuja reseptejä, joiden avulla voit tutustua munakoisoon paremmin:

• ajvar - munakoiso-paprikatahna
• chermoula-munakoisot
• caponata - sisilialainen kasvispata
• hapanimelää munakoisoa paprikan ja pinjansiementen kera
• munakoisopata kikherneillä
• munakoisotahna
• paistettua, maustettua ja tulista munakoisoa jogurtin kera
• munakoisovekoni
• munakoisovuoka

Yhteistyö: pasta, juusto ja munakoiso saatu Tampereen kauppahallin yrittäjiltä tuotenäytteinä

Kermainen kanttarelli-kesäkurpitsapasta

Kun taannoin kyselin instagramissa seuraajiltani, mitä he haluaisivat lukea blogista, sain aika monta toivetta arkiruokaresepteistä. Pastat ovat mitä parhainta arkiruokaa ja pastassa on myös helppo toteuttaa omaa pyrkimystä lisätä kasvisruokien määrää ruokavaliossa. Niin ja tuli myös toive eväsruuista. Jos pastaa jää, se ainakin on eväsruokaa mitä parhaimmillaan. Lounaseväistä lisää toisella kerralla. Nyt pastaan, johon löytyy vielä aineksia metsästä ainakin täällä Pirkanmaalla. 

*

Kermainen kanttarelli-kesäkurpitsapasta

4 annosta

75-100 g pastaa per ruokailija

noin litra tuoreita sieniä

nokare voita

sipuli pieneksi pilkottuna

300 g kesäkurpitsaa raastettuna

1-2 rkl vehnäjauhoja

2 dl kermaa

(tarvittaessa pastan keitinvettä)

suolaa

mustapippuria myllystä

cashewpähkinöitä (paahdettuna)

(juustoa raastettuna)

Keitä pasta yhtä suolaisessa vedessä kuin välimeri pakkauksen ohjeen mukaan. Tällä kerralla pasta, jota käytin vaati ohjeen mukaan vain 6 minuutin keittoajan. Mielestäni pasta ei ollut ihan kypsää, joten se oli kiehumassa hieman kauemman. Sisilialaisten al dente oli tässä tapauksessa tosi al dente. Käytin nimittäin sisilialaista artisaanipastaa.

Pastan kiehuessa valmista kastike. Laita pieneksi pilkotut sienet kattilaan ja anna enimmän nesteen haihtua pois. Oma litrani oli valtaosin kanttarellia, mutta mukana oli muutama pieni suppilovahvero. Tänä syksynä sienet ovat olleet niin kuivia, että nestettä ei juuri irtoa. Lisää kattilaan nokare voita ja pieneksi pilkottu sipuli. Kun sipuli alkaa olla läpikuultavaa, lisää kesäkurpitsaraaste. 

Ripottele kastikepohjaan 1-2 rkl vehnäjauhoja. Tarkistele määrää sen mukaan kuinka paljon sienistä ja kesäkurpitsasta on irronnut nestettä. Kaada joukkoon kerma ja tarvittaessa lisää pastan keitinvettä vähän kerrallaan. Anna hautua hiljalleen noin 5 minuuttia, että jauhot kypsyvät.

Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää vielä cashewpähkinät. Aina parempi, jos pähkinät ovat paahdettuja, mutta kuten kuvista näkyy, paahtamattakin voi käyttää.

Kaada pasta siivilään ja yhdistä kastikkeen kanssa. Vielä parempaa olisi, jos lisäisit juustoa, mutta meillä ei kaapissa ollut mitään pastaan kelpaavaa juustoa. Toisaalta, eipä peittänyt parmesan kanttarellin hentoa makua!

*

Syksyllä kasvisruokien suosiminen on helppoa paitsi kasvisten satokauden ansiosta myös sienikauden ansiosta. Tänä syksynä sieniä ei ole löytynyt kovin paljon, tai sitten olen ollut laiskan puoleinen sienestäjä. En ole malttanut ruveta säilömään sieniä, vaan olen käynyt metsässä kerran-pari viikossa ja löydöt on hyödynnyety ruuissa tuoreeltaan. Niinhän se tietysti parasta onkin.

Kun seuraavalla kaupunkireissulla saan hankittua tryffeliöljyä kokeilen Janican munakoiso-saksanpähkinäpastaa. Tryffeliöljy on munakoiso-saksanpähkinäpastan kriittinen ainesosa eikä sellaisia hienouksia pikkukaupungista voi ostaa, vaikka täällä yllättävän monipuolinen valikoima onkin. Tosin viikon ruokaostokset tehdäkseen on usein käytävä kolmessa ruokakaupassa. Niin ja sen lisäksi olen hankkinut pakastimeen marjoja, lihaa ja kalaa suoraan erikoisliikkeistä tai tuottajilta ja usein kaupungissa työssäkäyvä mies joutuu vielä poiketa halliin. 

Viikonloppukokki-blogistakin löytyy pastareseptejä, ei tosin kovin montaa, koska jotenkin en oikein ole osannut arvostaa pastaa. Sen jälkeen kun olen tutustunut laadukkaampiin pastoihin, pastaruokien arvostukseni on noussut. Sanonpa vaan, että laadukkaat, hitaasti kuivatut pastat pitävät nälkää paremmin loitolla ja niiden ravinto-arvotkin ovat aivan eri tasolla kuin kaikkein halvimpien markettipastojen. Vaikka laadukkaampien pastojen kilohinta on korkea. Lopputulos ei välttämättä tule sen kalliimmaksi. Pienempi annoskoko riittää. Onneksi marketeissäkin on valinnanvaraa ja kaupungissa herkkukauppoja, joiden pastoihin allekirjoittanut on hurahtanut.

Viikonloppukokin pastaruokia:

• pasta carbonara
• pasta primavera
• avokadopasta
• sitruunapasta tilli-fenkolipestolla
• pastaa kesäkurpitsalla, kikherneillä ja uppomunalla
• kylmäsavulohipasta

• minestronekeitto

Gluteenittomana vaihtoehtona kikhernepasta:

• papupastasalaatti
• huijarin pasta

Kesäkurpitsa-kikhernepasta uppomunalla kruunattuna

Meillä syödään pastaa useita kertoja viikossa. Ihan vaan siitä syystä, että se on nopeaa ja helppoa arkiruokaa. Jotenkin tässä armeijan kasvisruokapäivään liittyvän keskustelun tiimellyksessä havahduin siihen, että pastasta saisi helposti kasvisruokaa. Minä nimittäin tapaan tehdä pastalle poikkeuksetta kastikeen jauhelihasta, kalasta tai kanasta. Koska kasvisruuan osuutta ruokavaliossa pitäisi lisätä, ihan omankin hyvinvoinnin vuoksi, olen päättänyt, että tulevaisuudessa pastakastikkeetkin voisivat useammin olla vege-versioita.

*

Kesäkurpitsa-kikhernepasta uppomunalla kruunattuna

3-4 annosta

oliiviöljyä kikherneiden paahtamiseen ja kasvisten kuullottamiseen

tölkki (310 g ) kikherneitä

savupaprikajauhetta

keltasipuli pieneksi hienonnettuna

valkosipulin kynsi pieneksi hienonnettuna

300 g kesäkurpitsaa suikaloituna ja keskiosa pieneksi hienonnettuna

100 g babypinaattia

suolaa

mustapippuria

parmesan- tai pecorinoraastetta

hyvälaatuista spaghettia

1- 2 kananmunaa per syöjä

vettä

etikkaa

Aloita kikherheistä. Huuhtele säilykekikherneet siivilässä. Laita herneet leivinpaperin päälle uunipellille. Lisää herneiden päälle hieman oliiviöljyä, että saat savupaprikajauheen, suolan ja pippurin tarttumaan herneiden pintaan. 

Paahda maustettuja herneitä noin 200 asteisessa uunissa 15 minuuttia.

Suolaa pastan keitinvesi yhtä suolaiseksi kuin välimeri ja keitä pasta väljässä vedessä pakkauksen ohjeen mukaan niin, että kypsyys on mieleistä.

Pastan kypsyessä ehtii tehdä kastikkeen. Kuullottele sipuleita ja kesäkurpitsan pieneksi hakattua keskiosaa miedolla lämmöllä oliiviöljyssä. Lisää pinaatti ja kuullottele vielä hetki. Ota desi-kaksi pastan keitinvettä kastikkeesi nesteeksi ja keitä hetkinen kastiketta kokoon.

Kun pasta on jo melkein kypsää ja kastikekin on hautumassa. Valmista uppomunat. Lisää kiehuvaan veteen etikkaa. Suolaa ei kannata keitinveteen laittaa. Se tekee uppomunan pinnasta ruman. Tee kattilaan kauhalla pyörre ja kaada yksitellen kahvimukiin rikotut kananmunat pyörteeseen. Anna kypsyä 2-4 minuuttia riippuen siitä kuinka valuvana haluat keltuaisen. Itse tykkään 2 minuutin valuvista keltuaisista. 

Viimeistele vielä kastike lisäämällä uunissa paahdetut kikherneet kastikeeseen.  Tarkista maku. Saattaa olla, että keitinveden suola riittää, mutta pippuria todennäköisesti joudut lisäämään kastikkeeseen lisäämään.

Valuta pasta ja kokoa annos pastasta, kastikkeesta ja uppomunasta. Ripottele päälle pecorino tai parmesanraastetta ja nauti heti. 

*

Pasta-reseptin kirjoittaminen osoittautuikin hankalaksi. Hankalammaksi kuin pastan valmistaminen. Yritin kirjoittaa reseptin ylös työjärjestyksen mukaan. Toivottavasti ei mennyt sekavaksi. Pasta on sellainen ruokalaji, että se ei juuri odottele syöjiä, eikä odottele uppomunakaan. Siksi työvaiheita kannattaa miettiä ennen kuin ryhtyy kokkaamaan.

Kesäkurpitsan keskiosa siemenineen on aika kosteaa, joten leikkasin sen veitsellä hyvin pieneksi ja hauduttelin kypsäksi sipuleiden kanssa. En ole herttuatar Meghanin kanssa samaa mieltä kesäkurpitsan haudutusajasta (4 tuntia on kesäkurpitsalle pitkä aika!), mutta pehmeä keskiosa kannattaa hyödyntää kastikkeen rakenteessa eri tavoin kuin kiinteämpi osa. Kuoren ja kiinteämmän osa kesäkurpitsasta leikkasin julienne-raudalla suikaleiksi.  Kastikkeessa oli näin ollen vähän erilaisia värejä, muotoja ja rakenteita. Rakenteen ja suutuntuman kannalta paahdetut kikherneet toimivat loistavasti. Tämä pasta meni jatkoon!

Jotta kasvispastapäätökseni pitää, vinkkaa minulle paras kasvispastasi!

Papupastasalaatti - todellakin!

Tässä salaatissa on todellakin papua! Kuvassa näyttää, että salaatissa on vain yhtä palkokasvia, mutta kahtahan tässä on. Selitys löytyy makaronista, joka ei ollutkaan ihan tavallista pastaa, vaan chilillä maustettua kikhernemakaronia. Sen vuoksi papupastasalaatti on yhdyssanaksi kirjoitettu. Kikhernemakaroni on lähes lähiruokaa, sillä se on Tervensin "naapurissa" valmistamaa. Kikhernejauhot tosin tulevat maailmalta, mutta kikhernepastan tuotanto on kotimaassa. Ja se on hyvä se!

*

Papupastasalaatti

150 g chili-kikhernemakaronia

vihreitä papuja

vettä keittämiseen

punainen paprika

keltainen paprika

punasipuli 

suolaa

mustapippuria

hyvälaatuista oliiviöljyä

Tarjoiluun

kirsikkatomaattia 

rucolaa

Mausta vesi suolalla ja laita se kiehumaan. Laita veteen ensin pakastepavut ja keitä pari minuuttia. Lisää sitten chili-kikhernemakaroni ja jatka keittämistä vielä noin 3-4 minuuttia. Kaada makaroni ja pavut lävikköön ja huuhtele nopeasti kylmällä vedellä.

Pilko paprikat ja punasipuli sopivan kokoisiksi lohkoiksi ja kuullottele paistinpannussa oliiviöljyssä. Mausta mustapippurilla ja suolalla.

Kokoa salaatti pavuista, pastasta, paprikoista ja punasipulista. Kaada joukkoon hyvälaatuista oliiviöljyä ja koristele rucolalla ja kirsikkatomaateilla.

*

Nopean keittoajan lisäksi kikhernepastassa minua miellyttää lyhyt ainesosaluettelo eli ei lisä- tai säilöntäaineita, runsas kuitupitoisuus, hitaat hiilihydraatit ja korkea proteiinipitoisuus. Hyvin ominaisuuksien listaa voisi jatkaa pidempäänkin, mutta gluteenittomuus on se jonka tahdon nostaa vielä esille. Makukin on kikhernepastassa kohdillaan. Sen totesin jo valmistaessani Huijarin pastaa. Papupastasalaatissa laajensin koeryhmää ja tarjosin salaattia veljelle ja tämän puolisolle.

Chilimakaronin makua täytyy muuten kehua vielä oikein erikseen. Makaroni nimittäin todella maistui chilille olematta liian tulinen. Lapsillekin maistui. Minulla on vielä yksi paketti kikhernepastaa kaapissa. Viimeistä pakettia taidan säästellä sen verran, että saan koehenkilöiksi toisen veljen perheineen. Heillä kun on tarvetta viljattomille vaihtoehdoille. Samalla voidaan juhlia parit rästiin jääneet synttärit. Nämä alla olevat kukkakuvat ovat apukokkien kauniista ja keväisestä synttärikimpusta, jonka iloinen pirteys täyty ikuistaa tänne blogiinkin.

Yhteistyö: Pasta on saatu Tervens Oy:ltä

Huijarin pasta - kokeilussa kikhernepasta

Pasta on pastaa, mutta tiesitkö, että vehnäpastalle on myös vaihtoehto, joka sopii moneen ruokavalioon. Minulla oli ilo saada kokeiltavakseni Tervens oy:n Lempäälässä valmistamaa kikhernepastaa. Kikhernepastan ainesosaluettelo on lyhyt. Pasta syntyy Iso-Britanniassa valmistetuista kikhernejauhoista ja vedestä. Pasta on siis täysin lisä- ja säilöntäaineeton. Tervens valmistaa myös chilillä tai inkiväärillä maustettuja makaroneja ja pastoja. Yhteen fusilliin on lisätty ajan hengen mukaan sirkkoja.

Vehnäpastaan verrattuna kikhernepastalla on yksi etu muiden yli. Tämä vaihtoehto on gluteeniton. Toinen merkittävä etu (kuivaan) vehnäpastaan nähden on kypsymisaika. Kikhernefusilli kypsyy 2 minuutissa. Näillä puheilla olin valmis ihmiskokeeseen. Meillä laitettiin ruuaksi pinaattipastaa kikhernefusillista. Pastan koostumuksesta en perheelle hiiskunut. Pinaatti pastan kastikkeeksi valikoitui paristakin eri syystä. Ensinnäkin olin sen varassa, mitä kaapeista löytyi. Toiseksi kikhernepasta itsessään sisältää runsaasti proteiinia, joten en halunnut käyttää pastassa (eläinperäistä) proteiinia.

*

Huijarin pasta

4 annosta

1 pkt kikhernefusillia

vettä pastan keittämiseen

suolaa

150 g pakastepinaattia

sipuli

valkosipulinkynsi

oliiviöljyä

paahdettuja pinjansiemeniä

suolaa 

mustapippuria

kirsikkatomaattia

kapriksia 

rucolaa 

30 g parmigiano reggiano 

Laita vesi kiehumaan ja mausta se suolalla. 

Siirry kuitenkin heti kasvisten pariin. Kuumenna pannulla oliiviöljyä. Kuullota öljyssä pieneksi pilkotut sipulit. Laita pannulle myös pakastepinaatti. Sekoittele kunnes pinaatti on sulanut.

Laita kikhernefusilli kiehuvaan veteen ja keitä 2 minuuttia. Valuta pasta siivilässä ja sekoita pinaatti-sipuliseoksen kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää pastaan vielä paahdetut pinjansiemenet. Ttarjoile pasta kirsikkatomaateilla, rucolalla ja kapriksilla koristeltuna. Raasta päälle vielä vähän juustoa.

*

Tiedättekö mitä? Pasta oli hyvää! Mausta en osaisi, hyvällä tahdollakaan, sanoa, että kysymyksessä ei ollut vehnäpasta. Koostumuksessa oli eroa ja fusilli oli aika helposti hajoavaa. Sekoittelun kanssa kannattaa siis olla tarkkana. 

Pastakattila tyhjeni sellaista vauhtia, että pelkäsin ruuan loppuvan kesken. Ruoka kuitenkin riitti ja paketissa mainittu annoskoko tuntuu näin jälkikäteen ajateltunakin oikein hyvältä. Pasta piti kylläisenä pitkään. Tämä on ilmeisesti sekä kikherneen sisältämän proteiinin että hitaasti imeytyvien hiilihydraattien ansiota. Voisin kuvitella tuotteen olevan hyvä allergisten ja keliakikoiden lisäksi myös painonhallintaan ja diabeetikoille, joille perinteinen vehnäpasta voi olla haastava.

Laitanko kikhernepastaa uudelleen? Laitoin jo. Silloin koekaniinijoukko laajeni sukulaisiin ja kikhernepastaa maistelivat myös veljeni puolisonsa kanssa. Kikhernepasta on hyvä vaihtoehto tavallisen pastan rinnalle myös meille, jotka eivät terveyssyistä joudu välttelemään tai kieltäytymään vehnäpastasta. Tulossa on lähiaikoina vielä pari muuta pastareseptiä. Kikhernepastan saatavuus on melko hyvä, joten jos kiinnostuit nappaa pastapaketti mukaan kaupasta. Jälleenmyyjien luettelo löytyy täältä. 

Yhteistyö: Kikhernefusilli on saatu Tervens Oy:tlä


EDIT: Fussillin ei pitäisi hajota helposti. Tervensiltä kerrottiin, että heillä on ollut ongelmia muutaman erän rakenteen kanssa. Ilmeisesti fussilli pakettini oli juuri tästä erästä.

Gnocchi olikin yllättävän helppo rasti

Aivan turhaa olen roikottanut gnoccheja to do-listalla. En ole mikään näpertelijä, ja sen vuoksi ajatus gnocchien parissa piipertelystä pelotti. Suorastaan kauhistutti. Näin mielessäni kauhukuvia megalomaanisesta taikinasta, joka ei leipomalla lopu. Tässä päivänä eräänä päätin kuitenkin ryhtyä hommiin. Vaivasin kypsät perunat taikinaksi ja taikinasta gnoccheja. Osa syötiin heti, ja osan pakastin keittämisen jälkeen myöhempää käyttöä varten. Gnocchien valmistus sujui minusta yllättävänkin helposti ja vaivattomasti. Valmiit gnocchit kypsyivät lihaliemessä tuossa tuokiossa. Lopuksi niinhin, jotka syötiin heti, otin makua paistamalla gnocchit voissa paistinpannulla. Sanoisin, että lisäke valmistui tuosta nuon vain.

*

Gnocchi

700 g jauhoisia perunoita

1,5 dl hienoja vehnäjauhoja

2 pientä kananmunaa

suolaa

iso kattilallinen lihalientä gnocchi keittämiseen

nokare voita gnocchien paistamiseen

muutama timjamin oksa

Keitä perunat kuorineen kypsiksi kevyesti suolalla maustetussa vedessä. Heti kun kädet kestävät kuori perunat, ja soseuta kuoritut perunat sosemyllyllä tai siivilän läpi. 

Lisää perunasoseeseen hienoja vehnäjauhoja, kananmuna(t) ja suolaa. Sekoita taikina hyvin ja vaivaa taikina palloksi.

Jaa taikina osiin ja pyörittele osista noin sormen paksuisia pötkylöitä. Leikkaa pötkylät noin 1,5-2 cm paloiksi.  Pyri työskentelemään nopeasti, jotta taikina pysyisi lämpimänä ja helposti käsiteltävänä. Taikinalle ei tee myöskään hyvää, jos se pääsee kuivamaan.

Keitä kattilallinen laadukasta lihalientä kiehuvaksi, ja laita gnocchit pienissä erissä kattilaan. Kypsät gnocchit nousevat kattilan pinnalta, josta ne voi kerätä reikäkauhalla keittiöpyyhkeen tai talouspaperin päälle valumaan.

Jos haluat pakastaa ylimääräiset gnocchit, tee se tässä vaiheessa. Gnocchit kannattaa pakastaa esimerkiksi uunipellin päällä. Jäätyneet gnocchit voi kerätä yksitellen pakastepusseihin.

Periaatteessa keitetyt gnocchit ovat valmiita syötäväksi. Asteen verran parempia niistä saa, kun gnoccheihin ottaa paistinpannulla voissa kauniin ruskean paistopinnan. Pannulle kannattaa lisätä myös mausteita esimerkiksi timjami ja/tai salvia käy hyvin gnocchien maustamiseen. 

Tarjoile gnocchit sellaisenaan voisulan tai pastakastikkeen kera. Gnocchit ovat myös oivallinen lisäke lihalle, kanalla tai kalalle.

*

Minä käytin gnoccheihin rosamundaperunoita ja italialaisia 00-karkeita pizzajauhoja. Perunat kannattaa tosiaan soseuttaa sosemyllyllä tai siivilän läpi. Sähkövatkain on oikeastaan vihoviimeinen laite tähän hommaan. Tarkoitus on saada aikaan ilmava seos, eikä liisteriä. Kaikki eivät lisää taikinaan edes kananmunia, mutta minä lisäsin oikein kaksin kappalein. Toki hyvin pieniä kananmunia. Suolaa kannattaa myös lisätä jo taikinaan, vaikka sitä on myös kypsennysliemessä.

Gnocchitaikina muovautuu pötkylöiksi

Gnocchit keittämistä vaille valmiita

Taikinan käsittelyssä kannattaa tosiaan olla aika ripeä, ja leivinlaudalle tai työstöalustalle kannattaa toki lisätä jauhoja, ettei gnocchitaikina tartu pöydän pintaan. Itse suosin valmistuksessa sarjatulitusta eli ensin pyörittelin taikinan pötkylöiksi ja sitten pätkin pötkylät palasiksi. Ihan oikeat italialaiset gnocchit kuvioitaisiin raitakuvioiseksi vielä siihen tarkotetulla raudalla, ja kuulemma haarukka ajaisi saman asian. Omat hermot tuntien jätin tämän vaiheen välistä kokonaan. Nämä gnocchit valmistettiin viikonloppukokin tapaan.

En tullut ottaneeksi aikaa, kauanko gnocchit lihaliemessä kypsyivät, mutta nopeasti se tapahtui, muutamassa minuutissa. Keitin gnoccheja useammassa erässä. Mikäli gnocchit upottaa tomaattikastikkeeseen, ne kelpaavat kastikkeeseen aivan loistavasti heti suoraan kattilasta. Me söimme gnoccheja lisäkkeenä ankanrinnalle, joten halusin niille kauniimman pinnan. Ja saavaathan ne toki voissa paistamisesta vielä makuakin. Tiedättehän sen vanhan sanonnan joka keitetyn paistaa, se makean maistaa.

Keitetyt gnocchit voi pakastaa myöhempää käyttöä varten. Kun erillään pakastetut
gnocchit ovat jäätyneet, ne voi kerätä sopivan kokoiseen annospussiin.

Kaikkein vaikuttunein olin kuitenkin siitä, miten helposti pakastaminen onnistui ja ennen kaikkea siitä, miten helppo gnocchit oli ottaa pakkasesta käyttöön. Epäileväiset apukokitkin söivät gnoccheja hyvällä ruokahalulla, kun erään kerran niitä kaivelin pakastimesta possun paistin kaveriksi. Gnocchit sulailivat vähän aikaa huoneenlämmössä, ja sitten kumosin ne paistinpannulle. Ruoka valmistui käden käänteessä. Paistovalmiit gnocchit toimivat siis myös kiireisen arki-illan pelastajina, sillä ne tosiaan kelpaavat ruuaksi vaikka sellaisenaan voissa paistettuina. Oletko sinä valmistanut gnoccheja?