Sitruunapastaa tilli-fenkolipestolla ja marinoidut katkaravut

Edellisessä postauksessa hehkutin kovasti menua, jonka nautimme vuoden ensimmäiseksi lauantai-illalliseksi. Silloin kirjoitin ylös alkuruuasta, siikacevichestä ja confitkeltuaisesta. Pääruoka ei jäänyt hehkuttamaani alkuruokaa huonommaksi. Menu kokonaisuutena oli toimiva. Nytpä siis kerron pääruuasta. Sitruunapastasta, jota tarjoilin tilli-fenkolipestolla ja marinoiduilla katkaravuilla. Tilli-fenkolipesto on tuunattu Glorian ruoka ja viini-lehdestä (1/2017). Käyttämäni pasta ei ollut mitä tahansa pastaa, sillä tunnustettakoon: minulla on pastapahe. Olen hurhtanut italialaisiin artesaanipastoihin, joita aina kaupunkireissulla hankin ihastuttavasta Culinaria keittiöelämää liikkestä Tampereelta. No, syödään meillä  välillä myllynparhaitakin, mutta jos sinulla on tilaisuus, suosittelen tutustumaan sisilialaisiin artesaanipastoihin.

Pastat eroavat tyyppillisistä markettipastoista muun muassa sillä, että ne kuivataan matalassa lämmössä (33-36 astetta). Kuivatusaika on pitkä, mielellään jopa 50 tuntia, tai enemmän. Myös vehnälajikkeella, pastamuotilla ja vedellä on oma roolinsa. En ole pasta-asiassa asiantuntija, mutta jos pääset käymään Tampereella Culinaria keittiöelämää -liikkeessä, löydät asiantuntijan. Ainakin meikäläisen mittapuulla. Yksi lempipastoistani on sitruunapasta. Pastassa itsessään on voimakas niin sitruunanmaku, että se kelpaa nautittavaksi sellaisenaan tai hyvin maltillisilla lisukkeilla. Sitruunanmaku on kuitenkin aito, ei lainkaan esanssinen. Sitruunapasta sopii tarjottavaksi kokemukseni mukaan ainakin avokadon, kanttarellien, kampasimpukoiden ja katkarapujen kanssa.

*

Sitruunapastaa tilli-fenkolipestolla ja marinoidut katkaravut

2 annosta

2 annosta sitruunapastaa

reilusti vettä keittämiseen

suolaa

Tilli-fenkolipesto

nippu tilliä

150 g fenkolia

1 dl kuorittuja manteleita

sitruunan puristettu mehu

50 g parmesania

ripaus sokeria

ripaus suolaa

noin 1 dl oliiviöljyä

Marinoidut katkaravut: 

katkarapuja

oliiviöljyä

palanen tuoretta inkivääriä

chilipalko

limen mehu

pari valkosipulin kynttä

Kuori ja pilko inkivääri, chili ja valkosipulin kynnet. Lisää mausteet ja katkaravut oliiviöljyyn ja jätä marinoitumaan tunniksi, pariksi.

Aloita peston valmistaminen fenkolista. Halkaise ja lohko fenkoli. Laita kaikki raaka-aineet oliiviöljyä lukuunottamatta monitoimikoneeseen ja soseuta tasaiseksi seokseksi. Lisää soseuttamisen aikana oliiviöljyä monitoimikoneeseen niin paljon, että seos on mieleisesi paksuista.

Kiehauta pastan keitinvesi ja lisää veteen suolaa. Ohjehan on, että pastan keitinvesi pitäisi olla yhtä suolaista kuin Välimeri. Keitä pasta kypsäksi ohjeen mukaan noin 8-10 minuuttia.

Juuri ennen kuin pasta on valmista, ota katkaravut marinadista ja paista ne nopeasti kuumalla pannulla. Rapuja on tarkoitus paistaa vain sen verran, että ne lämpenevät. Liian pitkä kypsennys sitkistää katkarapuja.

Kun pasta on kypsää valuta se ja yhdistä tilli-fenkolipestoon. Pestoa on isompi annos kuin mitä kahden hengen pasta vaatii. Itse käytin noin 1/3 pestosta pastaan. Asettele pasta lautaselle ja koristele katkaravuilla. Nauti hetimmiten.

*

Sitruunapasta on tosiaan suosikkini. Se on kuitenkin maultaan niin sitruunainen, että meillä se ei lapsille kelpaa. Äkkiseltään pastapakkaus näyttää pieneltä, mutta annoskokona 1 kiehkura per ruokailija on juuri hyvä kuten Culinariassa suositeltiin. Suureen nälkään, tai jos muita ruokalajeja ei olisi tarjolla, saattaisin keitellä kaksi per syöjä. Jos käytössäsi ei ole sitruunapastaa, voit kokeilla maustaa tilli-fenkolipastaa vielä enemmän sitruunanmakuiseksi esimerkiksi raastamalla peston sekaan sitruunankuorta. Myös säilötty sitruuna voisi toimia hyvin. Sitruunanmaku on tässä yksinkertaisessa ruuassa se juttu.

Kuten jo reseptistä luit, tilli-fenkolipestoa jäi rutkasti yli. Gloriassa pesto tarjoiltiin fenkolilla maustetun lohen kanssa. Minä levitin ylijäänyttä pestoa leivän päälle ja lisäsin lounassalaattiin, josta tuli heti kerralla paljon täyttävämpi ja ruokaisampi. Alkuperäisessä ohjeessa oli kysymys "pestosta", sillä siinä ei ollut lainkaan juustoa. Minusta juuston lisääminen oikeutti paremmin käyttämään tahnasta pesto-nimitystä.