Pyhäinpäivän menu - kuhaa, hirveä ja tyrniä

Jos pyhäinpäivän juhlijat miettivät vielä ruokia, tässäpä teille vinkki. Kokonaisuus nousi silmiini tutkiessani blogin tilastoja. Viime päivinä kolme reseptiä on ollut muita suosituimpia. Näistä kolmesta reseptistä muodostavat itse asiassa tosi hyvän kokonaisuuden. Samalla tämä kolmikko - kuhaceviche, routapaisti hirvestä ja pannacotta tyrnistä - kuvaa hyvin omia arvoja siitä, mikä minulle on ruuassa ja raaka-aineissa tärkeää. Lautasella ja blogissakin näkyy arvostukseni kotimaisuutta kohtaan. Oli sitten kysymys luonnon antimista tai kasvatetuista raaka-aineista. 

Vaikka arvostan kotimaisuutta, olen myös utelias ja kiinnostunut muista kulttuureista ja ihmisten tavoista toimia; niin arjessa kuin juhlassakin. Siitä esimerkiksi ceviche on hyvä esimerkki. Kotoinen kuha taipuu hyvin raaka-aineeksi meksikolaiseen ruokaan. Jos ei pidä korianterin mausta, ainakin cevichessä korianterin voi korvata hyvin lehtipersiljalla. Jos ei pidä kovin tulisesta, chilin määrää voi säädellä. Chiliä ei kuitenkaan kannata jättää kokonaan pois. Se vie cevichestä idean.

Kuuntelimme kerran Jaakko Kolmosta radiosta, kun ajelimme Oulusta Kurikkaan. Radio-ohjelma oli niin mielenkiintoinen, että ei maltettu juuri edes pysähtyä. Kolmonen sanoi, että mikään ei ole niin viisas kuin hirvi, joka on jo metsässä eläessään syönyt fiksusti ja maustanut itse itsensä. Miten oikeassa Jaakko Kolmonen olikaan. Hirvi ei tarvitse juuri muita mausteita kuin suolaa. Harmi, että metsästys ei kuulu omiin tai lähipiirin harrastuksiin. Mutta aina välillä onnistaa, ja käytössä on hirvenlihaa. Yksi parhaista hirviresepteistä on routapaisti, jonka valmistaminen aloitetaan jäisestä lihakimpaleesta.

Kun jääkaapissa on kermaa, jälkiruoka ei ole mikään ongelma. Kerman lisäksi ei tarvitse kovinkaan monta raaka-ainetta, että saa aikaiseksi ihanan jälkiruuan. Tyrni-pannacotassa raaka-aineita on hieman enemmän kuin yhdessä toisessa lempijälkiruuistani possetissa. Tyrni-pannacotassa on lisäksi yksi jälkiruualle hyvin tärkeä ominaisuus. Sen voi huoletta valmistaa etukäteen.

Tänä vuonna vietän pyhäinpäivää valmiissa pöydeissä, ja sekin on kivaa vaihtelua, vaikka ruuanlaitto lempiharrastuksiani onkin. Tässä yhteydessä on hyvä esittää Kiitos kaikille lukijoille, uusille ja vanhoille, kommenteista, tykkäyksistä ja palautteesta. Blogin lisäksi Viikonloppukokkia voit  seurata sosiaalisessa mediassa facebookissa tai instagramissa, jonne ruokakuvien lisäksi tallentuu kuvia maisemista ja elämästä ympärilläni.

Itämaista suppilovahverokeittoa ja rapujuhlat

Hyvässä seurassa ja rennolla meinigillä on vedetty tämänkin kauden molemmat rapujuhlat. Ravut ovat meillä poikkeuksetta rapujuhlien pääruokaa. Ne nautitaan hyvin perinteisesti tillin ja paahtoleivän kera. Majoneesi on ehkä kaikkein hurjinta, mihin olemme rapujuhlissa ryhtyneet. Majoneesi toimii rapuleivässä niin hyvin, että sitä yleensä aina on rapujuhlien pöydässä. Joskus olen paahtoleivän lisäksi tarjonnut myös saaristolaislimppua tai siemennäkkäriä, mutta ne eivät oikein ole ottaneet tuulta purjeisiin.  Alkuruokana rapujuhlissa nautitaan yleensä jotain keittoa tai piirakkaa. Tänä vuonna molemmissa rapujuhlissa on ollut sama keitto, vieraat ovat kyllä vaihtuneet. Tomaattipohjaisen suppilovahverokeiton resepti on minun keittiööni kulkeutunut anoppilasta, mutta sen alkuperä taitaa olla meillä kotona -blogissa. Olen tehnyt pieniä muutoksia reseptiin. 

*

Itämainen suppilovahverokeitto

8 annosta

12 dl tuoreita suppilovahveroita

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl punaista currytahnaa

keltasipuli

800 g tomaattimurskaa

4 dl vettä

2 tl tummaa ruokosokeria

2 kaffirlimen lehteä

mustapippuria

kourallinen tuoreita basilikan lehtiä

2 rkl soijaa

4 dl extra creamy kookosmaitoa

Kääntele puhdistettuja ja pieneksi pilkottuja suppilovahveroita ensin kattilan pohjalla. Kun enin neste on haihtunut lisää kattilaan öljy, currytahna ja hienonnettu sipuli. Kääntele hetkinen.

Lisää sienten joukkooon tomaattimurska ja vesi. Lisää myös kaffirlimen lehdet, pippuri, hieman suolaa ja sokeri. Anna hautua noin 30 minuuttia.

Lisää lopuksi soija, tuoreet basilikan lehdet ja kookosmaito. Sekoittele ja anna hautua vielä hetki. Tarkista maku, ennen kaikkea suola.

*

Itämainen suppilovahverokeitto onnistuu myös kuivatuista suppilovahveroista. Olen testannut, mutta valitettavasti en tullut mitanneeksi kuivattujen sienten määrää, vaan tein musta tuntuu -menetelmällä. Kovin moni sieni ei aidosti kestä näin vahvoja makuja, mutta suppilovahvero toimii mausteisessa ja tomaattisessa keitossa loistavasti. Viimeksi keittoa valmistaessa minulla sattui olla jääkaapissa pari desiä mustatorvisieniä, ja lisäsin myös ne keittoon. Mustatorvisienet menivät keitossa ehkä vähän hukkaan, niin pientä määrä ei mielestäni juuri keitosta maistanut.

En ole itse kovinkaan suuri kookoksen ystävä, mutta juuri tähän keittoon kookosmaito antoi aika kivan säväyksen. Itselläni on vielä testaamatta kannattaisiko keittoon lisätä hieman sitruunaruohoa ja käyttää tavallisen basilikan tilalla thaibasilikaa. Pieniä juttuja isossa keitossa, mutta ehkä sekin osoittaa reseptin oivallisuuden. Se on hyvin muokattavissa!

Laskeskelimme tuossa, että olemme viettäneet rapujuhlia itsepyydetyillä ravuilla 10-vuotta. Juhlavuosi, eikä tajuttu juhlia! Alkuvuosina rapuja syötiin usein viisi, kuusi jopa seitsemän kertaa kesän ja seuraavan talven aikana. Itse pyydettyjä rapujakin voi keitettyinä pakastaa, tiesithän sen? Tänä vuonna takana on vasta kahdet rapujuhlat, vaikka kausi lienee paras ikinä. Yhtään sen huonommalle ravut eivät kuitenkaan maistu, vaikka pidot ovatkin harvenneet.

Keiton jälkeen päästiin itse asiaan. Syyskuun 8. päivän ilta oli niin kaunis ja lämmin, että rapuja tarkeni syödä takapihan terassilla shortseissa ja t-paidassa. Näin loppukaudesta mertoihin kulkeutuu yleensä enemmän pienempiä rapuja ja enemmän naarasrapuja. Se on tietysti hyvä niille, jotka pitävät mädistä. Aikaisempien vuosien rapujuhlien tunnelmiin pääset esimerkiksi täplärapu-tunnisteen kautta. Ja tuosta jälkiruuasta (tyrniposset), siitä kerron eri postauksessa.

Juhlahumussa kuvat tuli napattua puhelimen kameralla.

Vesimelonijää - Niksi-Pirkka -tasoinen vinkki viikon alkuun

Kirjoittelen ihan nopeasti hauskan kesäisen vinkin, jota voi hyödyntää juhlissa tai ihan muuten vaan. Vesimelonijää ei ole edes resepti, se on melkein kuin Niksi-Pirkan niksi, hauska ja yksinkertainen. 

*

Vesimelonijää

vesimelonia

coctail-tikkuja

Leikkaa vesimelonista ohuita siivuja ja ota piparkakkumuotilla mieleisesi muotoisia paloja  vesimelonista Halutessasi voit lävistää palan coctail-tikulla. Pakasta vesimelonijäät ja tarjoile sellaisenaan kylminä tikkareina tai jääpaloina juomassa.

*

Tein vesimelonijäitä jo joitakin viikkoja sitten, kun ystävät olivat tulossa kylään. Tarkoitus oli tarjota jäät lasten alkujuomissa. Siinä tohinassa unohdin jäät pakastimeen, mutta ovat ne tulleet käytetyiksi muutenkin. 

Kuvan lasissa on melonijäiden lisäksi vettä (suomalaista kraanavettä), sitruunanviipale, mansikkaa, minttua ja sitruunamelissaa. Ihan raikas kesäjuoma. Meidän koululaiset ovat kasvaneet jo sen vaiheen yli, kun juomaa tärkeämpi oli hieno lasi. Nykyään silläkin on merkitystä, mitä lasissa on. Pelkkä vesi alkujuomissa tuskin olisi illanistujaisissa riittänyt, mutta lomamatkalta palanneena ja pullovettä reilun viikon juoneena kraanavesikin on arvossaan.

Tässäpä pikainen kesätervehdys lomalaiselta! Päivä on kulunut matkasta palautuen ja pyykkiä pesten - kuinkas muutenkaan. Montenegro oli hieno kohde ja siitä lisää myöhemmin. Vaikka matka on ohi, onneksi loma jatkuu. 

Kurikkalainen pitsikakku

Huhtikuu on juhlakuukausi. Apukokit viettävät syntymäpäiviä alkukuusta ja myöhemmin suvussa juhlitaan myös muita eri-ikäisiä sankareita. Ihan lähipiirissä on ainakin kolmet muut päivät huhtikuussa. Onnea kaikille sankareille! Välillä synttäreitten tiimoilta tulee leivottua useampia kakkuja, mutta tänä vuonna, on ainakin tähän asti, leivottu vain tämä yksi isovanhemmille. Jo monta vuotta mielessä on ollut kokeilla leipoa perinneleivonnainen Kurikasta, kotiseudultani. Ohje on suora kopio Nannalta Kaikki äitini blogista. Resepti näyttää monimutkaiselta, vaan eipä kakku -  tai kaakku, kuten kotona Pohjanmaalla sanottaisiin - mikään hankalatekoinen ole. Työvaiheita on useita, mutta pitsikakun leipominen ei ole mitään ydinfysiikkaa. 

*

Pitsikakku 

Pohja:

6 kananmunaa

2 dl sokeria

1,5 dl perunajauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

Kostutus:

2 dl maitoa

1 tl vanilijasokeria

Täyte:

sitruuna (luomu)

2 kananmunaa

1,25 dl sokeria

75 g voita

Kuorrutus:

4 dl kuohukermaa

1 tl vaniljasokeria

2 rkl sokeria

Pitsi:

0,5 dl voisulaa

0,5 dl mantelirouhetta

1 rkl maitoa

1 rkl siirappia

3 rkl vehnäjauhoja

0,5 dl sokeria

0,5 tl vaniljasokeria

0,5 tl leivinjauhetta

Kakkupohjan voi valmistaa jo ennakkoon. Vatkaa pohjan munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuiva-aineet. Paista kakkua voidellussa ja jauhotetussa 24-26 cm vuuassa 175 asteisessa uunissa noin 35 minuuttia.

Valmista sitruunakiisseli täytteeksi. Kannattaa käyttää luomusitruunaa, koska kiisseliin käytetään sitruunankuori. Raasta sitruunan kuori ja purista mehu. Lisää kattilaan mehu, kuori ja muut aineet. Vatkaa aineet hyvin sekaisin ja kuumenna koko ajan sekoittaen niin kauan kunnes kiisseli sakenee ja pulpahtaa. Älä keitä. Jäähdytä kiisseli. 

Vaahdota kerma ja mausta se sokerilla. Sekoita puolet kermavaahdosta jäähtyneen kiisselin joukkoon. Laita toiset puolet jääkaappiin odottamaan. 

Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Kostuta osa kerrallaan vaniljasokerilla maustetulla maidolla. Täytä kerma-sitruunakiisseliseoksella. Levitä loppu kermavaahto kakun pinnalle ja reunoille. Laita kakku jääkaappiin odottamaan.

Sekoita pitsin aineet keskenään. Levitä seos leivinpaperille pyöreäksi, ohueksi, kakkuvuokan kokoiseksi levyksi. Paista pitsi kantta 200 asteisessa uunissa noin 8-10 minuuttia kunnes pitsi saa kauniin värin. Pitsilevy saattaa levitä kypsyessään uunissa, mutta lämmintä levyä pystyy leikata oikean kokoiseksi. Liiat reunat voi käyttää reunojen koristeluun (tai sitten syödä hetimmiten, kuten meillä kävi). Nosta kypsä, hyvin jäähtynyt levy varovasti kakun päälle ja paina varovasti, että levy pysyy varmasti paikoillaan. 

*

En nyt uskaltanut kirjoittaa tähän, että resepti on gluteeniton, koska pitsin valmistamisessa tarvitaan jauhoja. En testannut, onnistuuko pitsi jollakin gluteenittomalla jauholla, mutta kuulisin mielelläni, jos onnistuu. Olisi nimittäin kiva, että kahvipöydässä olisi kaikille sopivia leivonnaisia. Laktoosittomuus tai vähälaktoosisuus on tässä helppo toteuttaa. Minä leivoin kakun vähälaktoosisena.

Toisten mielestä pelkästä perunajauhosta valmistettu pohja on liian höttöinen, mutta minä pidin tästä oikein paljon. Höttöinen pohja ja sitruunakiisseli on pitsin lisäksi tässä kakussa se juttu. Tiedän kyllä, että toisinaan osa jauhoista korvataan vehnäjauhoilla, mutta silloin kakku ei ole enää ihan samanlainen.

Minä en ole ihan tyytyväinen tuohon isompaan kakkuvuokaani. Pitsikakustakin tuli mielestäni vähän liian lättänä. Pitäisi ehkä hankkia halkaisijaltaan 24 cm vuoka, jossa on hieman korkeammat reunat, sillä saisi paremman mallisia kakkuja. Valmistin pitsikakun useassa erässä. Leivoin pohjan perjantaina. Täytteen ja pitsin kakku sai jo lauantaina, vaikka se syötiin vasta sunnuntaina. Synttärityttöjen kahvipöydässä tarjoiltiin lisäksi ihannekakkua, appelsiininmakuisia haarukkaleipiä ja suklaamunia.

Etelä-Pohjalaisia perinneleivonnaisia löytyy blogista muitakin:

• mokkooset
• perunakropsu
• kropsu

Onkos näitä muita?

Puolukkainen kakku ja synttäritytön tunnustus

Kovin suuri tunnustus ei ole, että pidän valtavasti kermakakuista. Sitä olen hehkuttanut monesti muun muassa tehdessäni Maunon päivän kakkua, tai silloin kuin koin ahaa-elämyksen täytekakkupohjien kanssa. Tunnustus on kuitenkin se, että lempikakkuni on käpykakku. Eikä mikä tahansa käpykakku, vaan sellainen kaupasta ostettu. Koska perhe ei jaa käpykakkurakkauttani, päätin toteuttaa toisenlaisen syntymäpäiväkakun, kun vietin syntymäpäiviä viime maanantaina. Apukokit olisivat mielellään osallistuneet leivontapuuhaan, mutta halusin valmistaa syntymäpäiväkakkuni itse. Mielessäni oli nimittäin puolukalla ja kinuskilla maustettu kermaihanuus, joka on oikeastaan kakun ja piirakan välimuoto. Ohje on napattu Talo ja Koti-lehdestä (7/2011). Lapset olisivat mielellään panostaneet kermakakkuun ja sen koristeluun, mutta saavat toteuttaa itseään isänpäiväkakussa. Nyt vaan eletään peukalot pysytyssä, että seuraava sankari toivoo kakukseen kermakakkua.

*

Puolukkainen ja kinuskinen kermakakku

Pohja

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

150 g voita

0,5 tl suolaa

0,75 dl sokeria

1 muna

1 keltuainen

Täyte

4 dl  puolukoita 

1 rkl sokeria

4 dl kuohukermaa

1 tl vaniljasokeria

2 tl kanelia

ripaus kardemummaa

Kinuski

2 dl kuohukermaa

2 dl fariinisokeria

0,5 dl siirappia

1 rkl voita

Tee ensin pohja. Anna sen jäähtyä sillä aikaa kun teet täytteen. 

Sekoita leivinjauhe. suola ja sokeri vehnäjauhoihin. Lisää huoneenlämpöinen voi ja sekoita murumaiseksi. Lisää kananmuna ja keltuainen ja sekoita nopeasti taikinaksi. 

Kannattaa käyttää irtopohja vuokaa. Pingota vuoan pohjaan leivinpaperi ja voitele ja jauhota vuoan reuna. Taputtele taikina vuokaan ja pistele haarukalla pohjaan muutama reikä. Tee foliosta rengas ja tue sillä taikinan reunat, etteivät ne valu alas paistamisen aikana. Käytin halkaisijaltaan 26 cm vuokaa , mutta pienempään saisi hieman korkeammat reunat.

Paisat keskellä uunia 200 asteessa noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä. Avaa vuoka varovasti ja siirrä kakkupohja tarjoiluastialle. Kakku murenee todella helposti, joten ole erityisen varovainen.

Laita seuraavaksi kinuski tulemaan. Mittaa paksupohjaiseen kattilaan kerma, fariinisokeri ja siirappi. Keitä seosta välillä hämmentäen noin 10-20 minuuttia kunnes kinuski on saostunut. Kiillota kinuskia voi nokareelle. Jäähdyttele kinuskia vähän väliä sekoitellen, ettei se saostu jäähtyessään liikaa.

Valmista sitten täyte. Murskaa suurin osa puolukoista sokerin kanssa. Jätä koristeeksi muutama puolukka. 

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Levitä puolukkaseos kakkupohjalle ja lisää päälle kerma.

Kun kinuski on jäähtynyt tarpeeksi, kaada se päällimmäiseksi kakkuun. Kuvistani näet miten käy, jos kerma on hieman liian kuumaa. Kunpa olisin malttanut jäähdytellä kinuskia hieman enemmän, niin kakun pinta olisi säilynyt kauniinpana.

Koristele kakku kokonaisilla puolukoilla.

*

Puolukkainen kermaunelma sopii hyvin 39-vuotiaan synttäritytön juhlakakuksi. Tässä kakussa pääosassa ovat ne osat, jotka yleensäkin ovat kakussa parhaita: täyte ja kuorrute. Ohueksi taputeltu pohja on todella sivuroolissa. Pohjan tehdessä kannattaa olla siinä mielessä tarkka, että se olisi kauttaaltaan saman paksuinen. Tämä on tärkeää kypsymisen kannalta ja tietysti syödessäkin on mukavampaa kun pohja ei ole liian paksu.

Kinuski ja puolukka ovat parina klassikko. Tässä kakussa ne on tarjoiltu vähän eri tavalla kuin yleensä. Jo sinänsä täydellistä makuparia on täydennetty vielä kermalla. Jonkun kerran olen kakku tehdessäni olen jättänyt pohjasta suolan pois. Ei kannata, sen suolan tarkoitus on taittaa kinuskin makeutta ja luoda vastinpari kerman pehmeydelle. Vaikka suomalainen voi on suolaista, se ei yksin riitä.

Äidin lähettämän syntymäpäivätervehdyksen johdosta heittäydyn nostalgiseksi ja aloin penkoa vanhoja valokuvia. Omasta albumista löytyi kuva ensimmäisiltä syntymäpäiviltä. Synttärityttö on ollut kermakakun ystävä jo yksivuotiaana! Ensi vuonna sitten pyöreitä. Saas nähdä millainen kakku on pöydässä silloin.

Mimosa-kakku syntymäpäivän kahvipöydässä

Pidän aivan valtavasti perinteisistä kermakakuista. Lähes aina kun on tilaisuus leipoa täytekakku, teen kermakakun. Viime talvena löysin takuuvarman sokerikakkupohjan-ohjeen ja sen jälkeen ohjetta onkin hyödynnetty useasti. Tämä takuuvarma ohje perustuu kananmunien punnitsemiseen. Kun kananmunien paino kerrotaan 0,7 saadaan selville, paljonko tarvitaan sokeria ja jauhoja. Suosittelen kokeilemaan! Tarkemman ohjeen löydät linkin takaa. Vähän aikaa sitten juhlistimme apukokkien syntymäpäiviä tyttöjen isovanhempien kanssa. Päätin leipoa kahvipöytään Mimosa-kakun. Syntymäpäivän menun kirjoittelinkin jo edelliseen postaukseen. Mimosa-kakun resepti on bongattu naisten päivän aikoihin Ugolinon herkut -blogista .

Olethan  muuten huomannut, että Viikonloppukokkia voi seurata myös facebookissa. Tykkäämällä pääset seuraamaan blogin päivittymistä ja Viikonloppukokin muitakin puuhia. 

Mimosa-kakku on alunperin italialainen leivonnainen Torta di Mimosa, joka Italiassa kuulemma kuuluu naistenpäivään. Mimosa-kakku on ontoksi koverettu sokerikakku, joka on täytetty ja päällystetty sitruunaisella kreemillä. Kakusta koverrettua sisustaa ei suinkaan heitetä hukkaaan vaan murusilla päällystetään kakku niin, että se on muodoltaan hieman pyöreä. Sitruunakreemistä ja sokerikakkupohjasta kakku saa keltaisen värinsä, joka muistuttaa mimosan kukkia. Minä koristelin kakun keltaisimmalla mitä löysin: ananaskirsikoilla ja tyrnillä. Nämä olivat vain koristeita. Makunsa kakku sai pohjasta, sitruunaisesta kreemistä ja sitruunaisesta kostutuksesta.

*

Mimosa-kakku

3 munan sokerikakkupohja

Sitruunakreemi

3 dl täysmaitoa

sitruunan kuori

vanilijatanko halkaistuna tai 1 tl vaniljasokeria 
3 munan keltuaista

3 rkl sokeria

30 g vehnäjauhoa

3 dl kuohukermaa

1 tl vaniljasokeria

1 tl vanilijakreemijauhetta

Kostutus

1 rkl sokeria

1 dl lämmintä vettä

sitruunanmehu

(2 cl limoncelloa)

Koristeluun

tomusokeria

ananskirsikoita 

tyrniä

Valmista sokerikakkupohja mielelläään jo edellisenä päivänä. Näin leikkaaminen kolmeen osaan on helpompaa. Jos aika ei anna myöden, anna kakkupohjan jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista. Halutessasi voit maustaa myös sokerikakkupohjaa hienoksi raastetulla sitruunankuorella.

Valmista sitruunakreemi. Laita kattilaan maito, sitruunan keltainen kuoriosa ja vaniljatanko halkaistuna. Vaniljatangon voi myös korvata vanilijasokerilla. Keitä kymmenisen minuuttia.

Sekoita kulhossa keltuaiset, sokeri ja jauhot keskenään. Kaada sitruunalla ja vanilijalla maustettu maito siivilän läpi muna-sokeriseokseen. Sekoita vispilällä voimakkaasti, että saat aikaiseksi tasaisen seoksen. Kaada seos takaisin kattilaan. Keitä hiljalleen kunnes seos alkaa paksuuntua. Seos saa olla kunnolla paksua. Minulla aikaa kului vähän vajaa kymmenen minuuttia. Siirrä paksu kreemi kulhoon jäähtymään. Sekoita aina välillä, että kreemi ei paksuuntuessaan jäähdy liikaa.

Vaahdota kerma. Mausta kerma vanilijasokerilla ja -kreemijauheella. Siirrä jääkaappiin odottamaan noin puoleksi tunniksi. Tänä aikana kermavaahto jämäköityyy ja vaniljakastike jäähtyy.

Valmista tällä välin kostutusliemi.

Yhdistä jämäköitynyt vaniljakermavaahto ja kokonaan jäähtynyt sitruunakreemi.

Leikkaa sokerikakkupohja kolmeen osaan. Kakku kannattaa koota suoraan tarjoiluastialle. Valmiin kakun siirtäminen on hankalaa, koska keskusta on painavaa vaniljakreemiä täynnä. Koverra alimmasta osasta keskustaa ohuemmaksi. Jätä reuna paksuksi noin 3 cm leveydeltä ja pohja ehjäksi, että kakku pysyy koossa. Kostuta alimmainen pohja ja levitä kreemiä ohuelti koko pohja päälle. Myös paksumpien reunojen.

Ota käsittelyyn keskimmäinen kakun osanen. Koverra se kokonaan keskeltä ontoksi. Jätä pohjaan reunoja noin 3 cm leveydeltä. Nosta varovasti alimmaisen pohjan päälle. Kostuta reunat. Täytä keskusta kreemillä ja levitä kreemiä myös ohuelti keskustan päälle. On hyvä, jos kakku on tässä vaiheessa  keskeltä hieman korkeampi.

Käsittele ylimmäinen kerros samoin kuin alimmainen. Koverra pohjan keskustaa ohuemmaksi. Jätä jälleen reuna noin 3 cm leveydeltä paksummaksi. Pidä huoli, että kakun paistopinta säilyy ehjänä. Nosta päällimmäinen varovasti alempien kerrosten ja kreemikerroksen päälle. Kostuta.

Levitä loput kreemistä kakun reunoille ja päälle. 

Asettele lopuksi pohjasta irrottamasi muruset kakun päälle ja reunoille. Painele murusia varovasti, että ne jäävät kreemiin kiinni.

Kakku on parhaimmillaan, jos se saa täyttämisen jälkeen levätä ja maut tasaantua yön yli. Koristele kakku tomusokerilla, tyrnillä ja ananskirsikoilla juuri ennen tarjoilua.

*

Minä pidin kovasti Mimosa-kakusta. Ehkä siksi, että se muistuttaa prinsessakakkua. Mimosa-kakkuhan on kuin prinsessakakku ilman marsipaania. Se on siis vähemmän makea, mikä tekee siitä myös kevyemmän oloisen. Kakku oli omiaan ruuan jälkeen nautittavaksi. 

Minua harmittaa hieman, että unohdin laittaa sokerikakkupohjaan sitruunankuoriraastetta. Mielestäni kakku olisi voinut maistua sitruunalta jopa vähän enemmän. Makua olisi voinut lisätä myös limoncellolla, mutta koska kakkua söivät myös lapset, en halunnut laittaa alkoholia. Jos olisin tarjonnut kakkua pelkästään aikuisille, olisin ehdottomasti hulauttanut limoncelloa vähintään tuon ehdottamani 2 cl.

Kreemiäkin olisi voinut olla hitusen enemmän. Sen lisäämiseksi on oikeastaan parikin keinoa. Ensimmäinen on yksinkertaisesti tehdä vaniljakreemiä hiukan enemmän. Esimerkiksi lisätä kreemi massaan yksi keltuainen enemmän ja tietenkin muita aineita samassa suhteessa. Toinen konsti voisi olla käyttää kuohukerman sijaan vispikermaa. Vispikerma vaahtoaa kuohukermaa enemmän, ja voi olla, että vispikerman suurempi tilavuus riittäisikin tässä tapauksessa.

Mimosa-kakun ohje vaikuttaa näin kirjoitettuna hivenen monimutkaiselta, mutta kakun kokoaminen oli itse asiassa ihan helppo juttu. Ugolinon herkut-blogissa on hyvät vaihekuvat kakun valmistamisesta, jos kakku kiinnostaa, mutta epäröit. Kannattaa piipahtaa Ugolinon herkut-blogissa. 

Kun synttärihulinoista ja pääsiäisestä on selvitty, alkaakin olla aika keskittyä vappuhulinoihin. Viikonloppukokin vappukuulumisia pääset parhaiten seuraamaan facebookissa kenties blogikin päivittyy.

Soijamarinoituja kananmunia parilla tarjoiluehdotuksella

Kananmunat ovat ehdottomasti keväistä ruokaa. Pääsiäinen on luonnollisesti munasesongin huippu. Liittyyhän munaan niin paljon kristillistä symboliikkaa. Uuden elämän symboliikka sopii tosin laajemminkin kevääseen ja siksipä päätin näin huippusesongin jälkeen vinkata herkullisen kananmunaohjeen. Pääsiäisen aikaan silmiini sattui eräässä facebookin ruokaryhmässä kuva soijamarinoiduista kananmunista. Vinkiksi reseptiin sain linkin soppa365-sivustolta löytyvään reseptiin. Testierä soijamarinoituja munia tehtiin pääsiäisenä. Olimme niin tyytyväisiä lopputulokseen, että päätin tehdä munia myös apukokkien isovanhemmille, jotka olivat juhlistamassa tyttöjen syntymäpäiviä. Soijamarinoidut kananmunat sopivat täydellisesti alkuruokapöytään tai vaikkapa vapputarjottavien joukkoon brunssille tai illanistujaisiin. 

Marinadia tärkeämpi juttu näissä kananmunissa on keittoaika. Kananmunien keittoaika on 6.50, ei enempää eikä vähempää. Aika lasketaan siitä, kun munat lasketaan kiehuvaan veteen. Toinen tärkeä juttu on, että kananmunat jäähdytetään nopeasti. Jäähdytetyt kananmunat keitetään ja lasketaan marinadiin, josta ne saavat makunsa ja kauniin värinsä.

*

Soijamarinoidut kananmunat

6 kananmunaa

marinadi

6 rkl lämmintä vettä

1 rkl sokeria

2 rkl miriniä

1 3/4 dl soijaa, mielellään vähäsuolaista

Laita kananmunat yksi kerrallaan kiehuvaan veteen. Keitä 6 minuuttia 50 sekuntia. Tällöin keltuainen hyytyy, mutta jää vielä pehmeäksi, miltei juoksevaksi. Valkuainen hyytyy kokonaan.

Jäähdytä nopeasti kananmunat nopeasti jäävedessä tai juoksevan veden alla. 

Sillä aikaa kun muna jäähtyvät sekoita marinadin ainekset noin puolen litran vetoiseen kanneliseen astiaan esim. pakasterasiaan.

Kun munat ovat jäähtyneet pinnalta ja kuori ne. Kun pinta on kylmä, kuori lähtee helposti vaikka sisus olisi vielä lämmin. Käsittele munia varovasti, sillä ne ovat melko pehmeitä ja rikkoutuvat helposti.

Laita kuoritut kananmunat marinadiin. Marinadin pitäisi peittää munat kokonaan. Tämä kannattaa ottaa huomioon astiaa valittaessa. Anna marinoitua jääkaapissa vähintään 6 tuntia tai vaikka yön yli.

Ota munat esille ennen tarjoilua. Halkaise ne ja viimeistele vähintään ripauksella suolaa.

Munien kanssa voi tarjota myös esimerkiksi majoneesia, avokadoa, mäti, katkarapuja ja niin edelleen.

*

Alkuperäisessä soijamarinoitujen munien reseptissä etikkana oli käytetty sherryviinietikkaa, joka kuulemma saa lopputuotteen maistumaan erityisen hyvältä. Minulla ei ollut kyseistä etikkaa, vaikka aika monta lajia kaapista löytyykin. Päätin korvata sherryviinietikan mirinillä, koska arvelin, että sen omalaatuinen makeus voisi olla jotain samaa, kuin mitä sherryviinietikalla haettiin. Varmuuden vuoksi lisäsin marinadiin myös sokeria.

Pääsiäisen pöydässä soijamarinoituja kananmunia syötiin alkuruuaksi mädin, majoneesin ja avokadotahnan kanssa. Kokosin annoksen teräksiseen Aalto-vatiin salaatin lehtien päälle ja viimeistelin sen tillillä, kapriksilla ja vihreillä oliiveilla. Tarjottimella oli myös marinoimattomia munia nirsojen varalle. Keitto-ohje aika oli  kaikille kananmunille sama. Tällainen munatarjotin oli oikein mukava alkuruoka savustetulle kalalle, valkoviinikastikkeelle ja keitetyille perunoille.

Luulen, että tästä eteenpäin tulen noudattamaan orjallisesti 6 50 keittoaikaa, vaikka en niitä marinoisikaan. Munia keittäessä kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, että jääkaappikylmille munille keittoaika saattaa olla hieman liian lyhyt, mutta huoneenlämmössä säilytetyille juuri passeli. Kiehuva vesi nimittäin jäähtyy aika tavalla, kun sinne tiputtaa kuusi kylmää kananmunaa. Isommissa jääkaappissa säilytetyissä munissa sisältö jäi minusta aavistuksen liian valuvaksi, jopa valkuainen.

Sunnuntaina soijamarinoidut kananmunat pääsivät jälleen teräsvadilla salaattipedillä tarjolle kun juhlimme apukokkien syntymäpäiviä. Ruokapöytämme on valitettavan pieni, ja vaikka ruokapöytään istuivat oman perheen lisäksi apukokkien isovanhemmat, ruokapöytä kävi niin pieneksi, että päätimme rakentaa noutopöydän.

*

Apukokkien syntymäpäivämenu 2017

karjalanpiirakoita

soijamarinoituja kananmunia

punasipulihilloketta

tsatsikia

tahinilla maustettua kukkakaalia

marokkolaista porkkanasalaattia

uunissa paahdettua parsaa ja broccoliinoa 

keitettyjä perunoita ja palapaistia

appelsiinibrownieta, Mimosa-kakkua, passionkakkua ja valkosuklaa-karpalocookieta

mehua ja kahvia

*

Pääruoka oli apukokkien yhdestä suusta lausuma toiveruoka. Alkuruuat olivat enemmänkin Viikonloppukokin visioita. Halusin rakentaa alkuruoka pöydän kevyesti kasviksista. Toinen tärkeä kriteeri oli se, että valmistelut pystyi tekemään etukäteen. Mikä ei kuulu joukkoon -karjalanpiirakat valitsin pöytään, koska tiesin niiden maistuvan lapsille. Oikeassa olin. Jälkiruoka tarjottavista uusilla resepteillä leivottiin 8-vuotiaan kanssa appelsiinibrownieita ja minä testasin Mimosa-kakun. Uudet reseptit saavatkin sitten oman juttunsa lähitulevaisuudessa. Valkosuklaa-karpalocookie alkaa olla 11-vuotiaan bravuuri. Tälläkin kerralla hän pyöräytti cookiet pöytään täysin itsenäisesti.

Edit 27.4. lisätty linkkejä