keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Paistettua ankanrintaa

Jo pitkään on tehnyt mieli kokeilla jotain uutta raaka-ainetta ruuanlaitossa. Ankaa tunnutaan tarjoiltavan ravintoloissa paljon. En ole koskaan tullut valinneeksi sitä edes ulkona syödessä, joten mitään vertailu kohtaa ei ole.

Tästä se sitten lähti

Reseptiä etsiskelin ihan vain googlaamalla. Useissa resepteissä oli ankkaa ja appelsiinia. Koska nyt ei suussa maistunut yhtään appelsiini, ohjeeksi valikoitui Hesarissa jo 2005 julkaistu resepti, jota noudatin aika orjallisesti. Lisäkkeineen tämä oli mielestäni varsin sykyistä ruokaa.

Ankan rintaa kaverinaan chileläinen Pinot Noir-rypäleestä valmistettu sesonkiviini

2 ankanrintaa
suolaa, mustapippuria

Kastike:
1 iso sipuli
2 dl punaviiniä
ankanrintojen paistinliemi
2 rkl sherryä
1 rkl voita
1 rkl balsamiviinietikkaa
ripaus sokeria, suolaa ja mustapippuria

Lisäkkeet: paistettuja sieniä ja pinjansiemeniä
paistettuja kesäkurpitsa- ja punasipuliviipaleita, basilikaa

1.Vedä ankanrinnan nahkapuolelle ruutumaiset viillot. Pane rintafileet kylmälle paistinpannulle nahkapuoli alaspäin. Lämpö saa nousta ja ankanrinnat saavat paistua omassa rasvassaan molemmin puolin noin 3 minuuttia. Säästä paistinliemi.

2.Mausta fileet suolalla ja pippurilla ja kääri ne folioon. Paista ankanrintoja 200-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia niin, että ne jäävät sisältä roseenpunaisiksi. Ota paketti uunista ja anna fileiden levätä foliossa noin 10 minuuttia ennen leikkaamista.

3.Valmista kastike fileiden ollessa uunissa ja sen jälkeen foliossa vetäytymässä. Keitä punaviiniä ja hienoksi pilkottua sipulia kattilassa, kunnes punaviini on haihtunut noin puoleen. Lisää ankanrintojen paistinliemi pannulta punaviini-sipuliseokseen. Lisää väkevä viini ja kiehauta seos. Kiillota kastike lisäämällä sen joukkoon voinokare. Lisää myös balsamiviinietikka ja mausta.

4.Paista suppilovahveroita ja lisää joukkoon pinjansiemenet. Paista öljyssä myös viipaleiksi leikattua kesäkurpitsaa ankan seuraksi.

5.Avaa foliopaketit ja leikkaa rintafileet vinoittain kauniiksi, ohuiksi viipaleiksi. Jaa viipaleet lautasille kastiketilkan sekä paistettujen sienien ja kesäkurpitsan kanssa.


Ankanrintaa paistumassa

Ankanrinta oli helppo valmistaa, rasva roiskui aivan älyttömästi paistaessa, mutta lopputuolos ei silti ollut mitenkään rasvainen. Tarjolla oli niin suuria rintapaloja, että yksi riitti kahdelle varsin mainiosti, varsinkin kun tarjolla oli myös alku- ja jälkiruuat. Lopputulos oli maistuva, liha paistui ehkä hivenen liikaa, vaikka se ei missään tapauksessa ylikypsää ollutkaan. Valokuvassa liha näyttääkin punaisemmalta kuin  mitä se itseasiassa lautasella näytti.
Annos valmiina

tiistai 16. lokakuuta 2012

Meren herkkuja

Loistava alkupala juhlavalle illalliselle on ilman muuta osteri. Maun ja ihanan merellisen tuoksun lisäksi ostereissa on parasta niiden valmistamisen helppous. Tai ainakin se näyttää helpolta. Osteri auki ja tarjolle. Omiini taisin puristaa hieman sitruunamehua mausteeksi.
Juuri avattuja tanskalaisia ostereita

Tällä kertaa osterit nautittiin Guinnessin kanssa, ja mielestäni olut sopiikin parhaiten osterille, vaikka ei valkoviinissä tai kuohuviinissäkään mitään vikaa ole. Shamppanja kyytipoikana taitaa olla kokeilematta.


Herkullinen alkupala: ostereita Guinnessin kera


Suomessa osteri ei ole mikään halpa herkku. Hinta vaihtelee hieman. Lauantaina maksoimme niistä 2,5 €/kpl. Keväällä Pariisissa taisi ravintola-annoksen hinta olla alle 10 €. No näitähän ei voi verrata. Ranskalaiset taitavat syödä pääasiassa normandialaisia, ja meidän herkkumme oli pyydetty jostain Tanskan edustalta. Itse pidän enemmän pienemmistä ostereista, ja Suomessa pienten ostereiden saatavuus voi olla huonoa.

Normandialaisia ostereita Ile Saint-Louisin saarella Pariisissa maaliskuussa -12
Î
Tyynenmeren ostereita Teneriffalla marraskuussa -11


keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Kerran kesässä - Mansikkacharlotta

Kesään kuuluu paljon ruokia ja leivonnaisia, joita täytyy kokeilla ainakin kerran kesässä. Aika moneen kesäleivonnaiseen ja ruokaankin kuuluu mansikka. 

Mansikkacharlotta on yksi lempileivonnaisistani. Kerran kesässä se valmistuu meillä siksi, että viikonloppukokki ei ole mikään leipuri Hiiva, ja mielestäni tässä on aika paljon tekemistä, vaikkakin oikoakin tietysti voisi. 

Mansikka Charlotan ohje on Glorian Ruoka ja viini -lehdestä, jota olen hieman muokannut omaan suuhun sopivammaksi. Kaikki alkaa kääretortusta. Ensin tarvikkeet etsitään valmiiksi. Uunipellin leivinpaperi voidellaan voilla ja nappastaan uuni lämpenemään 200 asteeseen


4 munaa
1 dl sokeria
vaahdotetaan

1,5 dl venhäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
lisätään varovasti nostelleen vaahtoon

Kääretorttua paistetaan sopiva aika sopivassa lämmössä eli tässä tapauksessa noin 6 minuuttia. Kypsä, kauniin väriseksi paistunut pohja kumotaan jäähtymään leivinpaperille, johon on ripoteltu sokeria. Jäähtyneen pohjan päälle levitetään mansikkahilloa ja torttu kääritään tiukalle rullalle.

Tämän kohdanhan voi tietysti myös oikaista ja charlottaan voi käyttää valmiskääretorttua. Minä en halua käyttää valmista, koska en halua esanssista makua valmiiseen leivonnaiseen, jossa muuten on niin hienoja ja herkkiä kesänmakuja. Sen verran kuitenkin tässä kohdin oikaisin, että käytin mansikkahillona oli Saarioisten äitien hilloa, koska itsetehtyä mansikkahilloa ei enää ollut saatavilla, eikä näin mansikkakauden alussa ollut järkevää sitä ruveta keittämään.

Kokoan charlotan aina Tupperwaren 2,5 l oranssiin Samba-kulhoon. Se on loistava tähän tarkoitukseen.


Kulho vuorataan tuorekelmulla ja siivutettu kääretorttu asetellaan kulhon reunoille. Keskelle kaadetaan täyte. Täytteeseen tulee liivatetta, joten ensimmäisenä liivatteet likoon kylmään veteen. Alkuperäisessä ohjeessa on peräti 10 kpl, mutta tämän version tein viidellä liivatteella ja hyvin toimi. Valmis kakku pysyi kuosissaan. Täyteeseen tulee:

1 l mansikoita kuutioituna tai viipaloituna
(ruukku) basilikaa
½ sitruunan raastettu kuori
1½ dl tomusokeria

sekoitetaan keskenään

2½ dl vaahtoutuvaa vanilijakastiketta
250 g maitorahkaa
1-2 dl sokeria

vaahdotettuun vanilijakastikkeeseen lisätään rahka ja sokeria maun mukaan ja lopuksi mansikka-basilikaseos, jossa luonnollisesti sekä basilikan, että sitruunan määrää ja ehkä sokeriakin voi säädellä omia makuhermoja miellyttämään.

Liivatelehdet liuotetaan 1 sitruunan mehuun, joka lisätään massaan. Massa kaadetaan kulhon keskelle. Sitten vain kansi päälle ja jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi tai yön yli.

Alkuperäinen ohje kehottaa kokeilemaan myös pakastamista ja tarjoilemaan charlottaa jäädykkeenä, mutta meillä tämä herkku on syöty aina tuoreeltaan.







keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Sunnuntainen päivällinen

Ei onnistunut ulkona syöminen tänäänkään. Vettä tuli taivaan täydeltä. Ruoka sen sijaan oli mitä parhain. Kyllä risotto, ihan oikeasta risottoriisistä tehtynä, vain on hyvää. Käytössä on ollut Divella Arborio. Mielestäni risotto sopii mitä parhaiten pääruualle lisukkeeksi.

Sitruunainen risotto kera lohiperhosten ja grillattujen jättikatkaravunpyrstöjen

1 salottisipuli
1/2 keltasipulia
25 g voita
4 dl risottoriisiä
2 dl valkoviiniä
7 dl kasvislientä
1/2 luomusitruuna
1 dl kermaa
50 g parmesanjuustoa
1 rkl voita
basilikaa



Kuullota hienonnetut sipulit ja riisi voissa. Lisää viini ja hyvin pesty ja pieneksi palasteltu sitruuna. Lisää kasvislientä vähitellen. Kun riisi alkaa olla sopivan kypsyistä pyöristä makua kermalla, lisää kiiltoa voilla ja täyteläisyyttä juustolla. Koristele basilikalla.





Koska risotto vaatii jatkuvaa hämmentämistä, lohiperhosten ja katkisten grillaus oli ulkoistettu perheen toiselle sopankeittäjälle, joka käytti maustamiseen kuulemma ainoastaan suolaa ja sitruunaa. 




maanantai 18. kesäkuuta 2012

Ihana, ihana perjantai


Kesäisistä perjantai-iltaa on mukava viettää hyvän ruuan ja viinilasillisen parissa. Lapset aikaisin nukkumaan, rauhallinen sauna ja silleen - or not.

Kun perijättäret saatiin lopulta unten maille, tehtiin aikuisille iltapalaa. Lähtökohtana oli pakastimeen joululta jääneet voitaikinalevyt. Seurasin Rakkaudella Sikke sarjaa koko menneen talven ja muistinkin Siken laittaneen vuohenjuustopiiraita. Hyvä sauma kokeilulle. Vuohenjuustona käytin Sainte Maure vuohenjuustoa.


Vuohenjuustopiiraat
Valmista voitaikinalevyä
6 kirsikkatomaattia halkaistuina
4 kpl sentin siivua kuivaa kuorellista vuohenjuustoa
1 kananmuna kevyesti vatkattuna
Oreganoa tai meiramia
Olivado oliiviöljyä
1. Leikkaa voitikanalevyistä 4 ympyrää ja pane vuohenjuusto sekä tomaatit voitaikina ympyröiden keskelle. Voitele taikinan reunat kananmunalla.
2. Pidä vartti jääkaapissa.
3. Paista piiraita 190°C asteessa 15-20 minuuttia, kunnes taikina on kauniin kullanruskea ja juusto sulanut.
4. Mausta oreganolla ja lorauksella oliiviöljyä
Sen verran oikaisin, että ympyröitä en jaksanut alkaa väkertämään. Voitaikinalevyt on leikattu tylsästi puoliksi. Vuohenjuustopiiraan kaveriksi tein ihan yksinkertaisen vihreän salaatin, jossa oli reilusti rucolaa. Hyvältä maistui! Harmi, että nyt on voitaikinalevyt loppu.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Terassin avajaiset

Mainiot pippalot! Tämä Suomen kesä nyt vain on mitä on, mutta villasukat jalassa tarkeni ulkona, kunnes alkoi satamaan. Viikonloppukokki oli niin juhlatuulella, että keskittyi täysillä kokkaamaan ja kuvaaminen unohtui. Ehkä yritän kuvailla ensi kerralla, sillä kuka tahtoo lukea blogia, jossa ei ole kuvia. En minä ainakaan tahdo! Kirjoitan kuitenkin kokkaukseni ylös, että säilyvät muistissa.

Terassin avajaisissa teemana oli tietysti grilliruoka. Vieraslista oli haastava: neljä aikuista ja neljä lasta (kaksi pikkulikkaa 3 v ja kaksi isoa likkaa 6 v).

Jotta kesäjuhlat saadaan polkaistua käyntiin, täytyy poksauttaa kuoharipullo. Alkukesän suosikiksi on noussut saksalainen rosee Deinhard Rosé de Blanc et Noir. Lauantaina kuohoari tarjottiin kera mansikoiden. Lapsille tarjoiltiin mehua ja mansikoita. Luulen, että tärkeintä tässä oli hienot jalalliset kuohuviinilasit.

Deinhard Rosé de Blanc et Noir

Tarjottavat valikoituivat niin ikään Alkon Etiketti-lehdestä.


Broilerivartaat tonnato-kastikeella
(Julkaistu: Etiketti 2 / 2012) , jotka valmistin Kariniemen marinoimattomista rintafileistä. Valmistaminen alkoi jo aamulla, kun heti muistaessani laitoin puiset varrastikut likoamaan ja leikkasin broilerin marinoitumaan.

Marinadin ohje noin 500 g lihaa
• 1 valkosipulinkynsi
• ½ dl rypsi- tai oliiviöljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 2 tl juoksevaa hunajaa
• 1 tl kuivattua oreganoa
• n. ¼ tl vastarouhittua mustapippuria
Ohjeessa ei ole suolaa, mutta minä kyllä rouhaisin myllystä pari kierrosta suolaakin. Broilerit ehtivät maata marinadissa noin 5 h.  Grillaamisesta vastasi se meidän perheen toinen sopankeittäjä. Myös tonnato-kastikkeen valmistin heti aamusta, että ehti makuuntumaan.

Tonnato-kastike:
• 1 prk (n. 185/140 g) tonnikalaa öljyssä
• 2 sardellifileetä (tai 1 anjovisfilee)
• 1 dl täysmajoneesia
• 2 tl sitruunamehua
• mustapippuria myllystä
• (suolaa)
Valuta tonnikalasta neste pois. Laita se sardellien, majoneesin ja sitruunamehun kanssa kulhoon. Sekoita sauvasekoittimella. Lisää majoneesia, jos seos on liian tanakkaa. Mausta pippurilla ja halutessasi suolalla.Ohjeen mukaan tehtynä kastikkeesta tuli aika tämäkkää. Minulla oli majoneesia juuri tuon desin verran, mutta jääkaapissa sattui olemaan kermaviilia, jolla vähän jatkoin kastiketta. Koristelin kastikkeen pikkukapriksilla. Rucolan jätin pois, vaikka Etiketti sitä esittikin, koska mielikuvani mukaan ainakin toinen aikuisista vieraista ei ole rucolan ystävä.

Kanan kaveriksi grillailtiin maissia, tarjoiltiin kaalisalaattia, vihreää salaattia ja parsa-voitaikinakierteitä samaisesta Etiketistä (2/2012). Täytyy myös tunnustaa, että lapsille oli varalta nakkia ja lihapullaa, vaikkakin oma isolikka ja vieras pikkulikka söivät hyvällä ruokahalulla broilerivartaita.

Ylimääräisiksi jääneet kanavartaat napsittiin suoraan jääkaapista myöhemmin illalla ja seuraavana päivänä. Ylijäänyt Tonnato-kastike ei tuntunut kelpaavan kenellekään.

Ensi viikonloppuna yrittää kokki muistaa ja ehtiä myös kuvata ruokansa!