Myskikurpitsa-ruusukaalisalaatti vuohenjuustolla

Salaattiin lämpimiä makuja, värejä ja raaka-aineita

Jossasin vaiheessa keväällä alkaa tehdä mieli kaikkea tuoretta, vihreää ja raikasta. Syksyllä on vähän toisin päin. Alkaa tehdä mieli kaikkea lämmintä ja lämmittävää. Raikas vihreä salaatti on kaukana siitä mitä kroppa ja mieli kaipaa. Viime viikon kauppareissussa kahmin kärryyn monenlaista kauden kasvista tietämättä mitä niistä tekisin. Kaalejakin oli ainakin kolmea lajia. Kerrankin hyllyssä oli myös sellaisia sopivan kokoisia myskikurpitsoja, joita poimin kärryyni peräti kaksi kappaletta.

Tuuria oli myös juustohyllyllä, josta kotiutin monenlaista juustoa punaisilla lapuilla. Vielä silloinkaan kun käteeni osui vuohenjuusto, illan ruoka ei ollut selvillä. Vasta kotona keksin tehdä ruusukaalista, myskikurpitsasta ja porkkanasta lämpimän salaatin, jonka päälle paistelin vuohenjuustokiekkoja ja hienonsin morttelissa pähkinöitä ja siemeniä crumbleksi.

Kelle maistuu, kelle ei

Jo tehdessäni epäilin, että lämmin salaatti ei ole hitti kuin omasta mielestäni ja niinhän siinä sitten kävikin. Vuohenjuustosta ei meillä pidä kukaan muu kuin minä. Ruusukaalikin oli siinä rajoilla, mutta porkkana sentään kelpasi.

Minulla on viime aikoina ollut lievää tuskaa siitä, että perheessä on ronkeleita. Minusta on kuitenkin tärkeää, että syötäisiin monipuolista ja terveellistä ruokaa, kun on urheiluharrastuksiakin. Arkinen ruuanlaitto on aikamoista taiteilua, että saa oikeaan aikaan terveellistä, hyvää ja täyttävää ruokaa. Mielelläni valmistaisin ruokaa edullisista raaka-aineista laadusta tinkimättä. Välillä on ollut sellainen olo, että isken patakintaan tiskiin, että syökää mitä syötte!

Perjantaina päätin, että en ole ainoa joka tekee perheessä kompromisseja ruuan suhteen vaan joskus niitä on tehtävä myös toiseen suuntaan. Aina ei voi syödä perusjauhelihakastiketta, eikä aina voi leipoa mokkapaloja. Välillä voi leipoa sämpylöitä tai kokeilla miltä maistuu tuunattu jauhelihakastike tai vaikka makaronilaatikko. Se saattaa joskus yllättää kuten taannoin tekemäni makaronilaatikko, johon olin upottanut kaikenmaailman kasviksia, juuston känttyjä ja dippikastikkeen loppuja eli niitä jääkaapin aarteita. 

Lämmin salaatti vuohenjuustolla oli siis hitti omalla mitta-asteikolla ja uskonkin sen uppoavan useimmille aikuisille. Vuohenjuusto on tietysti sellainen, joka jakaa mielipiteitä. Salaatti aikuiseen makuun voisi olla sopiva nimi.

*

Kurpitsa-ruusukaali-porkkanasalaatti vuohenjuustolla ja pähkinäcrumblella

pieni myskikurpitsa
rasiallinen ruusukaaleja
neljä porkkanaa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
vaahterasiirappia

vuohenjuustoa

cashew-, pekaani- ja saksanpähkinöitä
kurpitsansiemeniä

Puhdista kuori ja pilko kasvikset. Laita uunipellille leivinpaperin päälle. Mausta kasvikset oliiviöljyllä, suolalla pippurilla ja lorauksella vaahterasiirppia. Paahda 200 asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia, kunnes kasvisten kypsyys on mieleistä.

Kasvisten paahtuessa uunissa paahda pähkinöitä ja siemeniä kuivalla pannulla. Hienonna pähkinä-siemensekoitusta hieman morttelissa ja siirrä odottamaan muiden ainesosien valmistumista.

Paahda myös vuohenjuustokiekot paistinpannulla leivinpaperin päällä niin, että molemmat puolet saavat mukavasti väriä.

Kun kaikki osaset ovat valmiina kokoa salaatti ja nautiskele.

*

Niksi kurpitsan käsittelyyn ja pari pientä harmitusta

Onhan sinulla tiedossasi niksi, joka helpottaa kurpitsan käsittelyä? Kurpitsan käsittelyssä oivana apuna toimii mikro. Kurpitsaan pistellään reikiä veitsellä tai terävällä haarukalla. Pisteltyä kurpitsaa mikrotetaan täydellä teholla sen koosta riippuen minuutti tai vähän reilu. Kurpitsa kypsyy pinnalta sen verran, että sen kuoriminen ja pilkkominen on hieman helpompaa. Älä kuitenkaan unohda pistellä kurpitsaa, jos reikiä ei ole tulee räjähdys. Kurpitsan alle kannattaa laittaa talouspaperia, sillä pistellyistä reiistä tihkuu nestettä mikron pohjalle.

Salaattia syödessäni minua harmitti yksi asia. Talosta ei löytynyt Sauvignon blancia uskon, että lasillinen vuohenjuuston klassista makuparia olisi sopinut juhlistamaan perjantai-iltaa. Toinen harmitus tuli seuraavana päivänä kun keittelin granaattiomenamehusta siirappia toisiin tarkoituksiin. Miten hyvin se olisikaan sopinut kastikkeeksi tuolle salaatille. Enkä usko, että pirkahtelevat siemetkään olisivat tehneet ollenkaan huonoa. Tämä jäi siis kokeiltavaksi toisella kerralla.

Haluuako joku koittaa arvata mihin käytin granaattiomenasiirappia? No se taitaa olla toisen postauksen arvoinen tarina.

Lisää kuvateksti

Kanttarellirisotto arkiversio

Kanttarellirisotto on vähän liian hienoa tiistairuuaksi

Arki-iltojen ruuat ovat lähtökohtaisesti helppoja. Mielellään tarjoan jotain edellispäivien ruokaa lämmitettynä tai nopeaa pastaa. Toisinaan syödään munakas, johon voi myös hyödyntää jääkaapin sisältöä. Jos oikein on yritystä saatetaan keittää perunoita ja tehdä kastiketta, mutta se on jo paljon se. Hyvä vaihtoehto on myös salaattia ja kylkeen jotain proteiinia esimerkiksi paistettua broilerinleikettä  tai savukalaa. 

Koronakevät toi tullessaan etätyöt. Etätöissä on se etu, että siinä vaiheessa kun työpäivä päättyy on jo kotona. Hellan ääreen pääsee nopeasti. Eilen tiistaina minulla oli etäpäivä ja jääkaapissa maanantai-illan harrastuksen sato kolmisen litraa kanttarelleja. Päätin tehdä risottoa, vaikka sillä meillä on statusarvon juhlaruokana.

Kanttarellirisotosta tuli arkiversio. Juuri tähän risottoon olisi ollut sieniä, vaikka kuinka ja paljon, mutta nyt oli pulaa viinistä ja juustosta. Hätä keksi keinot ja viinin sijasta lorautin risottoon omenamehua ja omenaviinietikkaa. Kyllä se kelpasi, vaikka jäinkin kaipaamaan sitä ihanaa tuoksua, joka risottokasarista nousee kun sinne kaataa valkoviinin. Viinintuoksu toimii loistavana aperatiivina. Teho on niin hyvä, että tuoksu on melkein parempi kuin valmis risotto. 

Yleensä aina minulla on jääkaapissa parmesanjuustoa tai vastaavaa. Nytpä ei ollut. Onneksi oli 50 g palanen lauantailta jäänyttä hyvin kypsää goudaa. Sen vaan sanon, että kyllä goudakin risotossa paremman puutteessa toimii - ainakin tiistaiversiossa. Yksi asia, jossa risoton teossa ei kannata oikaista on oikeanlainen riisi. Kaapista löytyykin melkein aina risottoriisiä.

Kanttarellirisoton arkiversio

1 l kanttarelleja

2 rkl oliiviöljyä

pieni keltasipuli

2,5 dl risottoriisiä

1,5 dl omenatuoremehua

2 rkl omenaviinietikkaa

8-12 salvianlehteä

50 g kypsää goudaa

1-2 rkl voita

1,2 l kasvislientä

Puhdista ja pilko kanttarellit pienemmäksi. Laita kanttarellit kuivalle pannulle ja paista kunnes enin neste on haihtunut. Lisää pannulle oliiviöljy, sipulit ja riisi. Kuullottele puuhaarukalla sekoitellen kunnes risottoriisi on muuttunut läpikuultavaksi.

Lisää pannulle omenamehu ja -viinietikka. Kun neste on miltei imeytynyt riisiin, aloita lämpimän kasvisliemen lisääminen risoton joukkoon. Lisää kasvislientä aina, kun edellinen on melkein kokonaan imeytynyt. Jatka nesteen lisäilemistä pienissä erissä, kunnes riisi on miltei kypsää. Riisi kypsyy noin 15-25 minuuttia vähän riisilajikkeesta riippuen.

Sekoita sitten risoton joukkoon pieneksi pilkotut salvian lehdet ja raastettu juusto. Sekoittele vielä ja lisää mahdollisesti nestettä, että saat mieleisesi koostumuksen. Kannattaa myös tarkistaa makua. Esimerkiksi onko ruuassa riittävästi hapokkuutta ja suolaa makuusi. Aivan lopuksi laita risottoon vielä nokare voita, joka paitsi kiillottaa ruuan tuo siihen myös vähän täyteläisyyttä.

Tarjoile heti. Risotto ei odota ruokailijaa.

*

Kanttarelli ja salvia on hyvä makupari

Olen näköjään jo aiemminkin tehnyt kanttarellirisottoa salvialla maustettuna. Ja mikä ettei kanttarelli on salvialle oikein hyvä makupari! Toinen makupari, jonka olen salvialle löytänyt on omena. Tässä tiistairisotossa oli nyt sitten molempia salvian kavereita.

Minulle salvia on jotenkin haastava yrtti. Joka kevät sen istutan, ja sitten tuskailen, ettei sitä ole juuri tullut käytettyä. Tiedän salvian olevan hyvä mauste rasvaiselle lihalle ja tiedän, että salviabroileri on maukas klassikko, mutta entäs sitten? Toistaiseksi olen edellämainittujen lisäksi friteerannut lehtiä, maustanut kesäkurpitsakeittoa, omenahilloa ja tosiaan käyttänyt kanttarellin kanssa. Tuskailin asiaa jo instagramissa ja siellä sainkin monta hyvää vinkkiä salvian käyttöön. Paras kaikista taisi olla se, että salvian lehdet voi myös pakastaa. Ainakin se helpotti tarvetta syödä salviaa joka aterialla. Jatkossa kotona on mahdollista saada talvikaudellakin gnoccheja, ruskistettua voita ja salviaa. Näillä eväillä lähdetään suunnittelemaan ensimäistä syksyviikonloppua.

Munakoisoa ja muita kuulumisia

Luova tauko ja kesäkuulumisia

Hupsista! Luova tauko on venynyt parin kuukauden mittaiseksi. Kesän kuluessa kuulumisia on voinut seurata Viikonloppukokki-blogin fb- ja instaprofiileista. Parin kuukauden aikana on reissattu Lapissa, tehty retkiä lähiseudulle ja lapsuusmaisemiin. Aikaa on vietetty kotona ja mökillä, kun sen vihdoin löysimme. Kesällä on syötykin. Viime lauantain neljän tähden illallisia lukuunottamatta ruoka on ollut aika lailla arkista. Hyvää kuitenkin. Yhtenä päivänä on keitetty perunoita ja toisena yli jääneet on paistettu. Varsinkin mökillä on menty helpoimman kautta. Apukokit ovat poimineet mukillisen mustikoita kumpikin ja piirakka on tehty valmistaikinaan. Mökillä on ollut kuumana puugrilli ja kotona kaasugrilli. Kesän kuluessa on turvauduttu pääosin vanhoihin tuttuihin ja hyväksi todettuihin respeteihin. 

Munakoiso itkee, ei sen syöjä

Yksi uusista ja onnistuneista reseptikokeiluista oli paahdetut munakoisoviipaleet, jotka täytin fetalla ja tomaatilla. Inspiraatio tähän ruokaan löytyi Savusuolaa-blogista. Janican tavoin itketän munakoison lähes aina, vaikkakin nykyisistä lajikkeista saa hyvää ruokaa ilman itketystä. Parempaa tulee kun itkettää! Olen sitä mieltä, että kitkeryys itketetään munakoisosta, eikä kitkerällä munakoisolla itketä sen syöjää. Pidän munakoisosta kovasti ja onnekseni perheessä on enää yksi, joka munakoisolle nirsoilee. Hänkin jo syö pitkään kypsytettynä, soseutettuna muiden ruokien seassa ja juurikin itketettynä. Mikähän siinä on, että munakoiso ei oikein meinaa sopia lasten suuhun?

Paahdettu munakoiso yrttisellä tomaatti-fetatäytteellä

iso munakoiso

suolaa itketykseen

oliiviöljyä

täyte

6 aurinkokuivattua tomaattia

150 g fetajuustoa

2 rkl korppujauhoja

valkosipulin kynsi

nippu tuoreita yrttejä

(lehtipersiljaa, oliiviyrttiä, timjamia ja basilikaa)

mustapippuria

Leikkaa munakoisot ohuiksi viipaleiksi. Sirottele viipaleiden päälle suolaa ja anna suolan vaikuttaa. Suola nostaa munakoisojen pintaan vettä, kuivaa munakoisoviipaleet noin vartin kuluttua ja pyyhi pois ylimääräinen suola. Käännää viipaleet ja itketä ne toiseltakin puolelta. 

Lämmitä uuni 225 asteiseksi. Kuivaa vielä itketetyt munakoisot ja asettele ne pellille leivinpaperin päälle. Yhdelle pellille ei kannata laittaa liian monta viipaletta. Itse asettelin ison munakoison viipaleet kahdelle uunipellille. Valuta hieman oliiviöljyä viipaleiden päälle ja laita reiluksi 5 minuutiksi uuniin. Tarkkaile viipaleiden kypsymistä. Tässä vaiheessa munakoison ei tarvitse olla kokonaan kypsää. Se laitetaan uudelleen uuniin täytteiden kanssa. Kypsymisaika riippu munakoison rakenteesta, viipaleiden paksuudesta, uunisi tehosta ja tähtien asennosta.

Sillä aikaa kun munakoisot kypsyvät uunissa valmista täyte. Pilko yrtit ja valkosipuli pieneksi. Murustele feta ja sekoita kaikki täytteen aineet keskenään.  Jos täyte näyttää kovin kuivalta pöperöltä, voit kenties lorauttaa tiukan öljyä myös siihen.

Nostele täytettä lusikalla esikypsennettyjen munakoiso siivujen päälle. Laita pellit takaisin uuniin ja jatko kypsennystä vielä kymmenisen minuuttia. Tässä vaiheessa kannattaa napsauttaa kiertoilmatoiminto pois päältä.

Täytetyt munakoisoviipaleet käyvät ruuaksi sellaisenaan vaikkapa tsatsikin kera. Meillä niiden kanssa tarjottiin grillattua possua ja maailman helpointa perunasalaattia.
*

Munakoisomuisteluiden myötä hyvää kesän viimeistä viikonloppua! Minä vietän ensimmäistä kertaa elämässäni venetsialaisia omalla mökillä.

Munakoiso-kikhernepata

Aikuisten makuista ruokaa ja kasvisruokaviikon haasteita

Ruuanlaittomoodin kääntäminen kasvisruokaan vaatii vähän aivotyöskentelyä. Yksi parhaista ruokakirjoista, joka hyllystäni löytyy on Tommy Myllymäen kirja Kasvikset lisäkkeenä ja pääruokana. Kasvikset lisäkkeenä on ihan tuttu ja helppo juttu, mutta pääruokana se onkin vähän vieraampi. Tuossa postauksen loppupuolella kirjoittelen mietteitä ja kokemuksia kasvisruokaviikosta, joka meillä vietettiin juuri.

Kasvikset-kirja on siitä harvinainen keittokirja, että olen kokannut lähes tulkoon jokaisen sen reseptin. Muutama resepti on jäänyt laittamatta, koska ne ovat sattuneet silmiin väärään aikaan vuodesta. Sesonki kasvisruokailussa on aika tärkeää sekä kasvisten laadun, että hinnan puolesta. Munakoisopata on yksi sellainen ohje, jota olen kokkaillut niin monta kertaa, että kirjan sivut ovat siltä kohtaa currystä keltaiset. Enää en oikeastaan tarvitse edes ohjetta, kun valmistan pataa kikherneistä ja munakoisoista.

*

Munakoiso-kikhernepata

4 annosta

300 g munakoisoa

keltasipuli silputuna

pari valkosipulinkynttä viipaloituna

puolikas punainen chili viipaloituna

2 tl currya

2 dl oliiviöljyä

2 dl kikherneitä (säilyke tai etukäteen itse kypsennetty)

1 dl rusinoita

1,5 dl kasvislientä

2 dl kermaa

2 tl hunajaa

tuoretta korianteria

suolaa

Leikkaa munakoisot noin 1,5 cm: kuutioiksi. Paista niitä sipuleiden, chilin ja curryn kanssa oliiviöljysssä kasarissa keskilämmöllä vajaa viisi minuuttia

Lisää joukkoon kikherneet, rusinat, kasvisliemi ja kerma. Hauduta noin 10 minuuttia keskilämmöllä.

Mausta hunajalla ja suolalla. Viimeistele korianterilla ja tarjoa. 

*

Niille, jotka eivät ole paljon valmistaneet munakoisoa, tiedoksi, että munakoison valmistamiseen kannattaa käyttää paljon hyvälaatuista oliiviöljyä. Reseptissä ei siis ole virhettä. Oliiviöljyä todella tarvitaan 2 dl. Munakoiso-kikhernepata käy sellaisenaan tai riisin kanssa pääruuaksi, mutta sitä voi tarjota myös lisäkkeenä. Ihan hyvä loppukesän muunnelma on käyttää munakoison sijaan kesäkurpitsaa, mutta silloin kannattaa tarkkailla tarvitaanko kasvislientä ihan reseptin antamaa määrää. Myös oliiviöljyn määrää voi hieman vähentää, jos käyttää kesäkurpitsaa.

Perheen aikuisille munakoiso-kikhernepata on lähes tulkoon herkkua, mutta lapsille se ei maistu. Aikuisten makuista, sanoi teini. Aikuisten makuinen ruoka on hankalaa. En kai hirveästi saisi valittaa lasten ronklaavan ruuasta, monellakin mittapuulla neidit ovat melko kaikkiruokaisia. Usein epäluulo ruokia ja raaka-aineita kohtaan liittyy yllättäen juuri kasviksiin ja palkokasveihin. Sama epäluulonsiemen alkaa kasvaa, jos ruoka on epämääräisen näköistä tai sen tuoksu on omalaatuinen. Aina ronklaamisessa ei ole kysymys edes mausta tai tuoksusta, joskus jonkun raaka-aineen rakenne tai suutuntuma on se, joka tökkää. Näin on esimerkiksi munakoison tai sienten kanssa.

Mietteitä ja kokemuksia kasvisruokaviikosta

Kesäkuun ensimmäinen viikko oli meillä kuopuksen toiveesta kasvisruokaviikko. Eläintenystävä koki viime talvena aikamoista ilmastoahdistusta ja sen seurauksena idea kasvisruokaviikosta syttyi. Ensin vähän vastustelin, mutta sitten näin viikossa mahdollisuuden. Kasvisruoka ei tarkoita vain lihan poisjättämistä ruokavaliosta. No viikossa ei kukaan kuole, vaikka olisi kokonaan syömättä. Alusta alkaen päätin, että otetaan nyt kaikki irti. Viikon aikana syötiin niin arki- kuin juhlaruokaa, käytiin pikaruokaravintolassa ja elettiin muutenkin normaalia arkea. En käyttänyt ruuanlaitossa lihakkeita tai vastaavia. Ruoka valmistettiin kuten muutenkin pääosin itse ja raaka-aineista. Eineksiäkin syötiin, mutta ne olivat meille ennestään tuttuja pinaattilättyjä ja -keittoa.

Kasvisruokaviikosta käteen jäi aika mukava olo. Ei minusta tai perheestäni tule kasvissyöjiä, mutta totesimme, että kasvisruuasta saa kyllä aikaan maistuvia ja täyttäviä aterioita, ja että jatkossa voisimme yrittää enemmän kasvisten suhteen. Kasviruokakin pitää vain valmistaa pääruuaksi. Se vaatii vähän opettelua ja ajatustavan muutosta. Pääruoka on eri asia kuin lisäke. Me kaikki koimme, että esimerkiksi lasagnessa jauheliha on aivan turha. Se toimii oikein hyvin kasvisversionakin. Yhtä mieltä olimme myös siitä, että monet etniset ruuat ovat enemmän kasvisruokia kuin tutut kotoiset ja esimerkiksi intialaishenkinen kukkakaalicurry maistui kaikille, vaikka perheessä on kaksi kukkakaalin vihaajaa.

Kasvisruokaviikon päätteeksi kävimme mummulassa ja siellä kyllä maistuivat itsetehdyt lihapullat hyvältä, mutta niin maistuivat myös seuraavan päivän silakkapihvit. Kasvisruokaviikon jälkeisellä viikolla olen pääosin jatkanut lihatonta linjaa. Olen syönyt äidin lihapullien lisäksi kerran broileria ja kerran grillattua possua. Sen lisäksi pääaterioihin on kuulunut kasvisruokien lisäksi mereneläviä ja kalaa. Leivän päälliset ovat olleet juustoa ja kasviksia. Ehkä tämä voisikin olla minulle hyvä. Lihaa pari kolme kertaa viikossa, muuten kalaa ja kasviksia. 

Muu perhe taitaa olla minua enemmän lihansyöjiä. Sen verran tosissaan haaste otettiin, että lipsumista ei juuri tapahtunut. Lukuun ei voida ottaa kaverilla yökylässä tarjottua nakit ja ranskalaiset  iltaruokaa. Olisi ollut varsin epäkohteliasta kieltäytyä syömästä valmistettua ateriaa (kasvisruokakokeilu ei ollut kyläpaikassa tiedossa). Kasvisruokaviikonideoija oli valmis luovuttamaan jo puolessa välissä. Viimeinen niitti taisi olla hesereissu, jolla lupa oli ottaa vain kasvisruokaa. Itse olen positiivisesti yllättynyt sekä vekepihvistä että soijatikuista. Kuopukselle tuli selväksi, että kasvisruoka ei ole - eikä voi olla - pelkkää pinaattilättyä ja pastaa.  Esikoinen selvisi kasvisruokaviikosta ehkä paremmin ja paremmilla fiiliksillä. Hän sanoo kaivanneensa lihasta eniten leikkeleitä leivän päälle. Millaisia kokemuksia muilla on kasvisruuasta? 

Ps. Jos kasvisruokaviikkomme kiinnostaa sinua enemmän, olen tallentanut viikon sapuskat Instagram-profiiliini kohokohtiin. Kasvisruokaviikolla ruokavalioomme kuului kasvisten lisäksi maitotuotteet ja kananmuna.

Munakoiso-kurpitsapata - curryako tämä on?

Arkea helpottaakseni olen ottanut tavaksi laittaa sunnuntaisin "ylimääräistä" ruokaa. Koska perheessä on keskusteltu viime aikoina ahkerasti ilmastonmuutoksesta ja kasvisruokailusta, nämä extraruuat ovat usein olleet aika kasvisvoittoisia. Kasvissyönti on mun mielestä ihan okei, kunhan vaan katsoo että kasvisruokakin on ihan oikeaa ruokaa, eikä vain pelkkää nuudelia tai salaattia. Munakoiso-kasvispata oli oikein helmi kasvisruokien joukossa. Pata vaatii pitkähkön hauduttamisen ja kurpitsan kuorimisessakin on sen verran hommaa, että arkena tämän ruuan valmistamiseen ei meillä taivu kukaan. Mutta se ei haittaa. Maistelin pataa nimittäin tuoreeltaan sunnuntaina ja lämmitettynä maanantaina. Melkein uskaltaisin sanoa, että lämmitettynä pata oli parempaa!

Munakoiso-kurpitsapadan makumaailma menee selvästi Intian suuntaan. En tunne intialaista ruokaa paljon palak paneeria enempää, joten valaiskaahan minua. Voisiko tällaista ruokaa kutsua curryksi? Alla oleva resepti löytyi vanhoja lehtiä selaillessa (Glorian ruoka- ja viini 1/2016) Resepti on testattu ja hyväksi havaittu.

*

Munakoiso-kurpitsapata

6 annosta

pieni myskikurpitsa

munakoiso

230 g kikherneitä

1 dl punaisia linssejä

punasipuli

4 valkosipulinkynttä

1 rkl oliiviöljyä

1 tl kurkumaa

1 tl garam masalaa

1 tl kanelia

1/2 tl kardemummaa

2 dl kasvislientä

1 rkl hunajaa

suolaa

sitruunan mehu ja kuori

lehtipersiljaa

Vuohenjuustojogurtti

150 g ruohosipuli vuohenjuusto (Chavroux)

1,5 dl turkkilaista jogurttia

sitruunamehua

Sekoita vuohenjuustojogurtin aineet keskenään ja laita jääkaappiin, että maut ehtivät tasaantua.

Esivalmistele kasvikset. Kuori kurpitsa, poista siemenet ja leikkaa kurpitsa pieniksi kuutioiksi. Kuutio myös munakoiso. Valuta kikherneet ja huuhtele linssit. Kuori ja paloittele sipulit.

Lisää pataan oliiviöljyä ja kuullota paloiteltuja sipuleita miedolla lämmöllä, kunnes ne alkavat pehmenemään. Lisää pataan kurkuma, garam masala, kaneli ja kardemumma. Anna kypsyä minuutin verran.

Lisää kurpitsa ja munakoisokuutiot pataan ja sekoittele muutama minuutti. Lisää kikherneet, linssit, kasvisliemi ja hunaja. Anna hautua kannen alla noin 40 minuuttia.

Mausta lopuksi sitruunamehulla ja lehtipersiljalla. Tarjoile vuohenjuusto jogurtin kera.

*

Myskikurpitsan kuorimiseen mulla on muuten tarjota vinkki. Mikrota kurpitsaa täydellä teholla pari minuuttia. Ennen mikroon laittamista pistele haarukalla reikiä ympäri kurpitsaa. Jos reiät jää pistelemättä, kurpitsa räjähtää! Mikrossa kurpitsa kypsyy juuri sen verran, että sen kuoriminen on paljon, paljon helpompaa.

Suosittelen myös kovasti vuohenjuustojogurtin valmistamista. Suolainen kastike on mukava lisä mausteiselle ja makeahkolle padalle, vaikka myskikurpitsa ei olekaan kurpitsa makeimmasta päästä.

Perheessä podetaan ilmastoahdistusta. Sen seurauksena lupauduin kokeiluun, jonka toteutamme vasta koulujen kesäloman alettua. Lupasin, että testaamme, mitä tarkoittaa viikko kasvissyöjänä. Kesäloma valikoitui ajankohdaksi siksi, että koulussa ei kyllä voi ilmoittaa olevansa viikon kasvissyöjänä! Joka tapauksessa tämän lupauksen lunastaminen vaatii vähän parempaa tutustumista kasvisruokiin. Onnekseni pelkkä lupaus kokeilun toteuttamisesta sai lapsetkin oikeasti kiinnostumaan siitä, millaista ruokaa kasvisruoka on. Luulen, että tämä helpottaa pitkäaikaista pyrkimystäni ujuttaa lisää kasvisruokia meidän ruokavalioomme jo ennen testi viikkoa. Ainakin siihen on hyvä vedota. Aikuiset sen jo auliisti myöntävät, että kasvisruoka on hyvää, mutta lapset ovat vähän ennakkoluulojensa vankeja. Otan mielelläni vastaan vinkkejä ihan oikeista kasvisruuista.

Kokonaisena paahdettu tahini-kukkakaali

Minä jatkan oodia kaalille. Tällä kerralla ylistyslaulu on osoitettu kukkakaalille. Kokonaisena paahdettu tahinilla hunnutettu kukkakaali on maistuu lisäkkeenä tai vaikkapa kasvissyöjän paistina. Vielä olisi yksi kaaliresepti mielesessä, vaikka tässä vaiheessa, kun viimeisen parin viikon aikana on syönyt kukkakaalia, parsakaalia, ruusukaalia, borssikeittoa ja kaali-jauhelihakeittoa alkavat muutkin ruuat vähän kiinnostella. 

*

Tahini-kukkakaali

kukkakaali

1/2 dl tahinia 

2 valkosipulinkynttä

1/2 tl kanelia

1/2 tl jauhettua korianteria

2 tl jeeraa

sitruunanmehu

1 tl harissatahnaa

suolaa
2 tl seesamiöljyä

noin 1 dl hyvää oliiviöljyä

tuoretta persiljaa

kourallinen mantelilastuja

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Valmista ensimmäiseksi tahinista maustekastike tai tahna. Tähän tarvitset tehosekoitinta tai vastaavaa. Mittaa tahini, kuoritut valkosipulin kynnet, mausteet, osa mantelilastuista (vähän voit jättää koristeeksi) ja persilja tehosekoittimeen. Aja tasaiseksi tahnaksi. Lisää lopuksi öljy.

Laita kukkakaali kevyesti öljyttyyn uunin kestävään astiaan. Jos tarpeen siivoa kukkakaalin lehdet ja leikkaa vähän kantaa niin, että kaali pysyy hyvin pystyssä astiassa. 

Levitä tahini kukkakaalin päälle ja laita koko komeus paahtumaan uunin alatasolle noin 50 minuutiksi kaalin koosta riippuen. Haarukalla voi testata kaalin kypsyyden. 

Koristele kukkakaali mantelilastuilla ja tuoreella persiljalla ja nautiskele.

*

Kukkakaalin kypsyminen ottaa oman aikansa. Minulla ei ollut kiire mihinkään ja uuni muutenkin kuumana, joten kypsensin kaalin kokonaan uunissa. Mikäli haluat nopeuttaa kaalin kypsymistä hieman voit esikeittää sitä kevyesti suolalla maustetussa vedessä, mutta en lopulta tiedä nopeuttaako se ruuan valmistumista juurikaan.

Tulisen ruuan ystävä voi maustaa kukkakaalinsa vähän tiukemmin. Minä laitoin vain vähän harissaa, että ruoka maistuisi koko perheelle (ei maistunut!). Voisin kuvitella, että kaalin mausteeksi sopisi myös sriracha, sambal oelek tai mitä tulista maustetahnaa nyt jääkaapista sattuu löytymään.

Maistuuko sinulle kukkakaali? Mikä on lempireseptisi?

Shakshuka - kiireettömän päivän aamiainen, kiireisen lounas

Koko kevät ja alkukesä on ollut uskomattoman kiireistä aikaa. Lähipiirissäkin on tämä varmasti huomattu, eipä ole ennätetty viettää aikaa suvun parissa. Oikeastaan ei ole ollut mitään kummallista. Aikuisilla paljon töitä ja joitakin menoja, vapaa-ajan juttujakin. Lapsilla lukukauden loppu koulussa ja harrastuksissa. Eihän siinä paljon muuta tarvita. Isäkin kysyi jo puhelimessa, että syödäänkö teillä edes enää ollenkaan. Viittasi pitkään hiljaisena olleeseen blogiin. No on meillä syöty. Aika huonosti tosin. Usein valmisruokaa, paljon purkkitonnikalaa, puuroa, samaa soppaa päiväkaupalla ja niin edelleen. Mutta hengissä on pysytty! Yksi aivan loistava raaka-aine kiireen keskellä on kananmuna. Sitäkin on syöty paljon. Viimeisin villitykseni on shakshuka. Taas sellainen ruoka, joka on niin vaikea kirjoittaa, että melkein joka kerran pitää tarkistaa kirjoitusasu.

Shakshuka on Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä peräisin oleva yhden pannun ruoka, jossa kananmunat hyydytetään tomaattikastikkeseen. Ruuan voi valmistaa kokonaan hellalla, mutta munat voi laittaa hyytymään myös uuniin.  Länsimaissa shakshukaa tarjotaan perinteisimmillään aamiaisella ja brunssilla, mutta se kelpaa hyvin myös lounaaksi, kevyeksi päivälliseksi tai iltapalaksi. Todistetusti! Variaatioita reseptiin on useita - ja niinkuin parhaissa kotiruuissa - niin tässäkin voi käyttää niitä raaka-aineita, joita kaapista löytyy. Ruokaisamman version saa aikaiseksi, jos pannuun lisää vaikkapa kikherneitä tai juustoa. Tässä kuitenkin ihan perusresepti, josta on hyvä aloittaa.

*

Shakshuka

sipuli kuutioituna

punainen suippopaprika pilkottuna

puolikas punaista chiliä pilkottuna pieneksi

sellerinvarsi pilkottuna

(pieni valkosipulin kynsi pilkottuna)

ruokaöljyä

1 tl jeeraa

1 tl savupaprikaa

hieman suolaa

ripaus sokeria

1 tlk (400 g) tomaattimurskaa

1 dl vettä

4 kananmunaa

muutama pyöräytys mustapippuria myllystä

tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa

Kuullota pieneksi pilkottuja kasviksia öljytilkassa. Chili ja valkosipuli kannattaa lisätä vasta loppuvaiheessa kuullotusta. Ne palavat helposti. Mikäli tarjoat shakshukan aamiaisena voit jättää valkosipulin kokonaan poiskin.

Lisää kuullottuneiden ja pehmenneiden kastikkeiden päälle mausteet. Sekoittele hyvin sekaisin. Lisää pannulle tomaattimurska ja vesi. Kiehauta ja jätä muutamaksi minuutiksi kypsymään.

Lisää kananmunat paistokseen yksitellen. Riko kananmuna lasiin ja tee pieni kuoppa paistokseen. Kaada kananmuna koloon. Älä sekoita. Anna kananmunien hautua erillään. Hauduttele noin kymmenisen minuuttia kunnes kananmunat ovat mieleisiäsi. Kannen alla hautuu tietenkin nopeammin, ja uuniinkin shakshukan voi kuulemma tässä vaiheessa laittaa. Itse en ole koskaan viitsinyt lämmittää tämän vuoksi uunia.

Koristele tuoreilla yrteillä ja nauti hyvän vaalean leivän kanssa. Shakshuka on ihan parasta kun kastiketta imeyttää leipään.

*

Onneksi kevään kiireet ovat hellittäneet. Tosin työkiireiden tilalle ovat tulleet kesä- ja lomakiireet. Ne ovat kuitenkin eri kiireitä ne. Saa olla oman itsensä herra ja kuluttaa aikaa kuten itse tahtoo. Vaikka sitten paremmin syömiseen. Toivottavasti aikaa riittää enemmän myös blogille. Varastossa on kyllä muutamia ruokareseptejä ja kuvia tänne jaettavaksi, onpa pari leivontajuttuakin. Talvilomasta saakka on roikkunut luonnoksissa muisteluita Thaimaan matkasta. Eli kaikkea sellaista on luvassa. Pysykää kanavalla!

Keitto paahdetuista porkkanoista

Tiedättekö tekin sen tunteen, kun on edellisenä iltana kotiutunut lomamatkalta, jääkaappi on ihan tyhjä, eikä yhtään huvittaisi lähteä ruokakauppaan, kun pitäisi tyhjätä matkalaukut, pestä pyykkiä ja olla kotona? Viime sunnuntaina kahden viikon Thaimaan loman jälkeen minulla oli tuo tunne. Olin onnekas, sillä jääkaapista löytyi 4 perunaa, kilon porkkana pussi, chili ja muutama sipuli. Kun hedelmäkorista löytyi vielä sitruunaa ja limeä, aamupäivä oli pelastettu. Kauppaan ei tarvinnut lähteä ennen lounasta. Kasvisten kunnosta voi sanoa, että ne olivat nähneet parhaat päivänsä. Siksi päädyin paahtamaan kasvikset uunissa ennenkuin soseutin ne keitoksi.

*

Keitto paahdetuista porkkanoista

noin 10 annosta

noim 700 g porkkanoita

4 perunaa

kaksi pientä keltasipulia sipulia

muutama valkosipulinkynsi

punainen chili

puolikas sitruuna

limen mehu

vähän ruokaöljyä

suolaa 

mustapippuria

1 tl sambal oelekia

noin litra kasvislientä

2 dl kookosmaitoa

Kuori porkkanat, perunat ja sipulit ja leikkaa ne isoiksi paloiksi uuni vuokaan. Lisää vuokaan myös chili muutamaan osaan pilkottuna. Valuta päälle ruokaöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Leikkaa sitruuna siivuiksi ja laita kasvisten päälle. Paahda 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia tai kunnes kasvikset ovat kypsiä.

Ota pois sitruunan viipaleet. Ne ovat hommansa hoitaneet. Nostele kasvikset kattilaan ja soseuta sauvasekoittimella soseeksi. Ohenna kookosmaidolla ja kasvisliemellä niin, että keitto on sinulle sopivan paksuista. Mausta vielä sambal oelekilla ja limen mehulla.

Keiton voi koristella kaappien sisällön mukaan esim. lehtipersiljalla, korianterilla, tuoreella chilillä tai vaikka pähkinöillä.

*

Meillä olisi oikeastaan tehnyt mieli jo suomalaista ruokaa, mutta sunnuntain lounas kului vielä thaimaalaisisten makujen parissa. Jääkaappiin jääneistä kasviksista syntyi herkullinen keitto. Paahtaminen tekee kasviksille ihmeitä ja paahtamisen tuoma makeus maistuu keitossa asti. Lapset eivät ole yhtään tulisen ruuan ystäviä, mutta parin viikon siedätyshoito tulisten makujen äärellä oli tehnyt ihmeitä; keitto maistui! Epäilen kyllä jääkaapista löytämäni chilin tulisuutta. Sambal oelek -purkkikin on ollut niin pitkään auki, että sekin on varmaan menettänyt parhaan teränsä. Kannattaa siis maistella keitostaan, että saa tulisuudesta sopivan.

Keitto paahdetuista porkkanoista on hyvä osoitus siitä, että vähästäkin voi saada hyvää ruokaa. Porkkanat eivät olleet enää siinä kunnossa, että niitä olisi tehnyt mieli syödä tuoreeltaan. Myös perunat ja chili olivat nahistuneita. Toinen hedelmäkoriin jääneistä limeistä oli kovempi kuin kivi ja se lensi suoraan biojätteeseen. Saman kohtalon koki muutama porkkana. Hävikki jäi kuitenkin vähäiseksi ja hyvä niin!

Parin viikon loma on tarkoittanut paljon pidempää lomaa tämän harrastuksen parissa. Vaikka kävinhän minä lomallakin kokkauskurssilla. Näiden viikkojen varrella on syntynyt  monta postausideaa, ja tänään olen ehtinyt niistä muutaman jo toteuttaakin. Tällä reseptillä kuitenkin terveisiä Khao Lakista!

Porkkalaa ja pientä pohdintaa suomalaisista mauista

Porkkala ei ole mikään uusi juttu, mutta minun köökissäni se on. Tunnettu tosiasia on, etten ole ihan trendien aallonharjalla ratsastaja oikein minkään asian suhteen. Uudet jutut rantautuvat näille main hitaasti. Mahdanko olla ainoa hidas? Tiedätkö sinä mitä porkkala on?

Porkkala on porkkanalohta eli vegaanista lohta. En nyt ajatellut mennä siihen tarvitseeko vegaani lohenkorviketta, mutta nimenä porkkala on mielestäni melko onnistunut. Suolakuoressa kypsennetyn, siivutetun ja marinoidun porkkanan suutuntuma nimittäin todella muistuttaa kylmäsavulohta. Myös savuinenmaku tuo mieleen kalan. Savunmaku porkkalaan saadaan savuaromilla, joka on tuotteena aika kiva. Ihan luontaisesti savusta tiivistetty aine ei sisällä mitään E-juttuja, vaikka äkkiseltään niin saattaisi luulla. Mikäli kiinnostuit, tässäpä sinulle porkkalan resepti.

*

Porkkala

3 pulleaa porkkanaa

noin 600 g karkeaa merisuolaa

1 rkl ruokaöljyä

2 tl nestemäistä savua

1 tl valkoviinietikkaa

Tarjoiluun

saaristolaisleipää

Pese ja kuivaa porkkanat hyvin.

Levitä uunivuuan pohjalle kerros suolaa. Esimerkiksi leipävuoka on hyvänmallinen. Laita porkkanat suolakerroksen päälle ja kaada loput suolat porkkanoiden päälle. Porkkanoiden pitää olla kokonaan suolan peitossa.

Kypsennä porkkanoita noin 1,5 h 175 asteisessa uunissa.

Irrota porkkanat varovasti suolakuoresta ja anna niiden jäähtyä hieman. Kuori porkkanat kun sormesi kestävät ja siivuta porkkana ohuiksi siivuiksi esimerkiksi juustohöylällä, mandoliinilla tai kuorimaveitsellä.

Sekoita marinadi ja kaada siivutettujen porkkanoiden päälle. Anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään.

Kokoa porkkalaleivät ja tarjoile iltapalana, alkupalana tai ruuan osana.

*

Porkkala osoittautui monikäyttöiseksi ja hyvänmakuiseksi. Meillä on syöty sitä leipien lisäksi salaattikulhon osana ja lisäkkeenä sitruunaisen kanapojan paistileikkeen lisäkkeenä.  Porkkalaa voi myös jatkojalostaa vaikkapa piirakaksi tai sitä voi käyttää voileipäkakkuun kuten ruoka-alkemisti-blogissa on tehty. Ihan parhaita vinkkejä tuttujen raaka-aineiden käyttöön voi saada vege-blogeista, joissa katsotaan maailmaa hieman eri näkökulmasta. 

Jos jotain muuttaisin reseptissä, niin marinadista pienentäisin hieman nestesavunmäärää. Savunmaku oli porkkanalle aavistuksen liian vahva. Tein samaan aikaan samalla taktiikalla myös punajuuria. Punajuurille marinadi oli sopivampi. Punajuurten tarinan kirjoittelen toisella kerralla.

Yksi huono puoli suolakuoressa valmistetussa porkkalassa on, ja se on suuri määrä suolaa, joka valmistamiseen tarvitaan. Käytännössä suolaa ei oikein pysty edes käyttämään uudelleen. Suolan säästäjien versioita löytyy muun muassa Vaimo matskuu -blogista. Koska pidin porkkalan mausta testaan seuraavalla kerralla jotain muuta valmistustapaa. Suola kulutukseen vaikuttaa tosi paljon myös uunissa käytettävän astian muoto. Leipävuokaan sain mukavasti aseteltua kolme pulleaa porkkanaa. Tuntui, että pitkän mallisessa vuokassa riitti vähempi määrä suolaa.

Valmistin porkkalaa harvinaisille vieraille. Serkkuni kävi kyläilemässä äitinsä ja ulkomaalaisen miehensä kanssa.  Halusin tarjota eteläamerikkalaistaustaiselle vieraalle suomalaisia makuja, vaikka totta kai hän on suomalaisiin makuihin ja ruokiin tottunut asuttuaan pari vuotta Suomessa. Kelailin, että pöydässä pitäisi olla kalaa,  juureksia ja riistaa. Paljon puhtaita makuja, joiden mausteena olisi lähinnä suola. Porkkalaleipien kanssa alkuruokana oli myös kylmäsavulohileipiä, vegaanista poroa ja leipäjuustosalaattia. Pääruuaksi söimme poronkäristystä, puikulamuusia ja puolukoita. Koska marjat ovat mielestäni kovin keskeisessä osassa suomalaisessa ruokakulttuurissa valmistin vielä jälkiruuaksi tyrneistä pannacottaa. Mitä sinä tarjoisit vieraalle, jolle suomalainen ruokakulttuuri ei ole vielä kovin tuttu?

Näissä mietteissä keittiössäni päätettiin vuosi 2018. Otan ilolla vastaan vuoden 2019, mitä mahtaakaan se tuoda tullessaan. Hyvää alkanutta vuotta lukijoille.